Luin Tapio Puolimatkan viimevuonna julkaistua kirjaa Kun ennustukset toteutuvat. Kirja on kyllä varsin suositeltava ja lukemisen arvoinen, mutta silmiini hyppäsi sen eräs osuus missä Puolimatka edistää Danielin kirjan 9. luvun vuosiviikkonäyn virheellistä tulkintaa Jeesuksesta – eikä Antikristuksesta – jakeessa 27 mainittuna liitontekijänä, joka puolessavälin vuosiviikkoa “lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” (Raamattu kansalle). Puolimatka on Facebook-kaverini ja kiinnitin hänen nimensä tähän liittyneeseen FB-julkaisuuni, joten hän on saattanut nähdä kritiikkini vaikka ei ole vastannut siihen vielä mitään. Julkaisuni Facebookissa sai paljon kommentteja sekä puolesta että vastaan. Se on hienoa kun profetiat herättävät keskustelua. Vain sitä kautta ymmärryksemme niistä voi lisääntyä ja saamme asioihin uusia näkökulmia.

Liitän mukaan sekä pääjulkaisuni että muutaman asiaa selventävän ja laajentavan kommentin missä vastasin tulkintoihini kohdistettuun kritiikkiin. Professori Puolimatkan mukaan 70 vuosiviikkoa tulisi laskea vuodesta 457 eKr. vuoteen 34 jKr. Viimeinen 70. vuosiviikko koskee Puolimatkan mukaan Jeesuksen palvelusaikaa, jonka puolivälissä Hän lakkautti Jerusalemin temppelin teurasuhrin ja ruokauhrin kun Hän ristinkuolemallaan Golgatalla teki vanhan liiton uhritoimitukset tarpeettomiksi tulemalla itse syntiemme edestä uhratuksi Jumalan Karitsaksi, josta vanhan liiton eläinuhrit olivat vain esikuvia kuten Paavali opetti Heberealaiskirjeen 10. luvussa.

Professori Puolimatkalla on tässä kohtaa hieman virheellinen tulkinta Danielin vuosiviikkonäyn yksityiskohdista. Perusteet tähän ovat seuraavat:

1. Nehemia 2. luvussa mainittu Persian kuningas Artakserkses I:n käsky Jerusalemin raunioiden uudelleenrakentamiseksi ei tapahtunut tuossa luvussa ilmoitetun ajankohdan mukaan vuonna 457 eKr. vaan 444 eKr. Artakserkses I tuli Achaimenidien valtakunnan hallitsijaksi 460 -luvun puolivälissä, joten 20. vuosi tästä osuu vuosiin 445-444. Greenwichin observatorio on paikantanut tarkan ajan maaliskuuhun 444 eKr.

2. Jeesus ei aloittanut julkista toimintaansa Israelin Messiaana vielä vuonna 27 jKr. Luukas 3:1:n mukaan Johannes kastaja aloitti palvelustyönstä ”viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena” ja Rooman historiasta tiedämme, että Tiberius nousi valtaistuimelle elokuun 19. 14 jKr. Näin ollen Johannes Kastajan täytyi aloittaa palvelustyönsä aikaisintaan syksyllä 28 jKr. Luukkaan evankeliumin 3. luvun mukaan Jeesus aloitti palvelustyönsä pian tämän jälkeen, olleessaan ”noin kolmenkymmenen vuoden vanha”, tämä esiintyi luultavasti vuosien 29-30 paikkeilla.

3. Danielin profetia ei sano, että 7 ja 62 vuosiviikkoa kuluisi Artakserkses I:n käskystä Messiaan palvelustehtävän alkuun vaan siihen, että Messias “tuhotaan” tai “surmataan”.

4. 69 vuosiviikkoa ei tule laskea 365 -päiväisillä aurinkovuosilla vuodesta 457 vuoteen 27 jKr. (tai vuodesta 444 vuoteen 40 jKr.) koska Ilmestyskirjan 12. luku tekee selväksi, että Danielin kirjassakin ilmoitettu aikamääre “aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” on yhtä kuin 42 kuukautta, kolme ja puolivuotta tai 1260 päivää. 42 kuukautta laskee yhteen 1260 päivää vain silloin jos jokainen kuukausi koostuu 30 päivästä ja vuosi 360 päivästä. Tätä kutsutaan ns. profeetalliseksi vuodeksi ja se on keskimääräinen pituus aurinkovuoden (365 päivää) ja kuuvuoden (354 päivää) yhteispituudesta. Näin ollen 69 vuosiviikkoa vastaa noin 476 aurinkovuotta (seitsemää vuotta lyhempää aikaa kuin aurinkovuosissa mitaten). Mm. Isaac Newton ymmärsi jo tämän asian Danielin ja Ilmestyskirjan tulkinnoissaan 1700 -luvun alussa.

5. Jakeessa 27 mainittu henkilö, joka “tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä”, ei voi olla viittaus Israelin messiaaseen, kuten Puolimatka tulkitsee, sillä häntä ennen mainitaan pyhän kaupungin ja sen temppelin hävitys “hyökkäävän ruhtinaan” taholta eli Prinssi Tituksen johtamien Rooman armeijoiden tulo Jerusalemiin vuonna 70 jKr., noin 37 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kronologisesti jakeen 27 tapahtumien tulee siis seurata Jerusalemin hävitystä ja Messiaan kuolemaa. Lisäksi jakeen 27 kielikuva on samanlaista mitä käytetään tuosta juutalaista kansaa vainoavasta julmasta tyrannista, joka poistaa temppelin uhrimenot ja tuo “hävityksen kauhistuksen” luvuissa 7, 8 ja 11. Jeesus itse assosioi tämän henkilön tulevaan Antikristukseen Matteuksen 24. luvussa viitatessaan Danielin profetioihin.

6. Jakeen 24 mukaan 70 vuosiviikon täyttyessä “luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.” Vaikka osa tästä kaikesta toteutui epäilemättä jo Golgatalla, niin luopumus ei ole vielä päättänyt, etenkään juutalaisen kansa luopumus, joka ei ole tunnustanut vielä Jeesusta Messiaakseen.

7. Juutalaisen kansan silmillä on vielä hengellinen peite eikä se tunnusta Jeesusta messiaakseen kunnes se sanoo, “Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.” (Matt. 23:39) Tästä syystä myös juutalaiselle kansalle ja sen pyhälle kaupungille eli Jerusalemille säädetty (Dan. 9:24) “vuosiviikkokello” pysähtyi kun Israelin kansa hylkäsi messiaansa ristiinnaulitsemalla hänet vuonna 33 jKr. Tästä alkoi ns. “pakanoiden ajat”, jotka Jeesus mainitsi Luukas 21:24. Seurakunnan aika, kun Jumala vei sanoman pelastuksesta kaikkiin pakanakansoihin Israelin luopumuksen tähden (Room. 11) on osa näitä pakanoiden aikoja. Vuosiviikkokello lähtee taas uudestaan käyntiin eli 70. vuosiviikko alkaa kun seurakunnan ajat päättyvät ja juutalaiset alkavat rakentaa kolmatta temppeliä Temppelivuorelle. Daniel 9:27 edellyttää nimittäin temppelin olemassaoloa yhdessä muiden Raamatun lopun ajan profetioiden kanssa. Ja tuo jokapäiväisen uhrin poistava henkilö, jonka jae 27 assosioi edellisessä jakeessa ennustettuun roomalaisten prinssiin, ei ole kukaan muu kuin Antikristus itse, joka Paavalin mukaan “korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” (2. Tess. 2:4)

Eräs Facebook kaverini kommentoi perusteluitani suoraviivaisesti: “Minä en usko ollenkaan sinun tulkintaasi, Puolimatkan on selkeä ja minun mielestä tosi.” Vastasin hänelle näin:

Kuuntelen kyllä mielelläni perusteltuja vastaväitteitä. Esitin yllä juuri seitsemän perustetta Puolimatkan tulkintaa vastaan. Onko sinulla [FB-kaverini nimi poistettu] antaa kritiikkiä johonkin seitsemästä perusteestani. Toivon, että luet tämän tekstin nyt ajan kanssa, jotta ymmärtäisit todella sen sisällön. Oma tulkintani on sitä paitsi yhtäpitävä kirkkoisien kuten Irenaeuksen tulkinnan kanssa, joka assosioi jakeen 27 henkilön tulevaan Antikristukseen kirjassaan Harhaoppeja vastaan. Irenaus oli 100 -luvulla elänyt yksi varhaisin kirkkoisä, joka oli apostoli Johanneksen opetuslapsen opetuslapsi.

Tämä sisar jatkoi, että “Alku kuulostaa hyvältä mutta se että viimeinen vuosiviikko hyppäisi aikojen loppuun ei ole uskottavaa. Enpä sitä muutoin osaa perustella kuin että uskon Danielin tarkoittaneen juuri niinkuin Puolimatka, ja monet muutkin, esim, Petri Paavola, ovat aiheen tulkinneet.” Vastasin jälleen:

Ajatus tuosta hypystä tai kronologisesti katkosta ei ole mitenkään uusi tai minun keksimääni. Kuten sanoin jo yllä, kirkkoisät kuten Iraneus ymmärsi, että 70. vuosiviikon tuli tapahtua vasta kauan sen jälkeen kun Jeesus oli ristiinnaulittu. 1800 -luvulla syntynyt dispensationalistinen profetiantulkinta allekirjoitti saman asian ja se on edelleen vallitseva tulkinta Daniel 9:27:stä Amerikan dispensationalistien keskuudessa, joiden kanssa en kaikesta ole tosin samaa mieltä. Mutta dispensationalismin ansiota on esim juuri se, että seurakunta ymmärsi jälleen Israeliin liittyviä lopun ajan profetioita (joita Puolimatka kirjassaan myös käsittelee) ja otti ne kirjaimellisesti.

Tuo ajatus kronologisesta hypystä profetioissa kuten vuosiviikkonäyssä voi kuulostaa epäuskottavalta jos ei ota huomioon tätä profetioihin liittyvää dispensationalistista ulottuvuutta eri armotalouskausista, joihin Raamatun historia jakautuu (omantunnon aika, lain aika, pakanaseurakunnan aika, jne). Lisäksi se näyttää sivuuttavan kokonaan sen, että profetia 70 vuosiviikosta oli säädetty nimenomaan juutalaista kansaa ja Jerusalemia varten. Se ei koskenut pakanakansoja kuten vaikkapa Danielin 2., 7. 8., tai 11. luvun näky. Jos profetian historiallinen narratiivi päättyisi Jeesuksen ristinkuolemaan ja juutalaisten maastakarkoitykseen ja toisen temppelin hävitykseen vuonna 70 jKr, niin se jättäisi pois olennaisen osan Raamatun lupauksia Israelin tulevasta kansallisesta lunastuksesta, joka tapahtuu Jeesuksen toisen tulemuksen myötä.

Sitä paitsi, miksi jakeessa 26 hypätään Jeesuksen ristinkuolemasta 37 vuotta myöhäisempään temppelin hävitykseen ja jakeessa 27 palattaisiin taas uudestaan Jeesuksen elinpäiviin. Se ei ole kronologisesti ajatellen yhtään sen loogisempi tulkinta kuin ajatus “vuosiviikkokellon” pysähtymisestä tai 2000 vuoden katkosta näyn kronologiassa, jonka Israelin kansallinen luopumus ja maastakarkoitus sai aikaan.

Eräälle toiselle, joka oli tulkinnoistani samaa mieltä, kommentoin myös näin:

Kun Danielin tekstin yksityiskohtiin todella syventyy ja sovittaa ne laajempaan profeetallisen kontekstiin, niin huomaa ettei Puolimatkan, Paavolan, ym. tulkinta asiasta kestä nyt kriittisempää tarkastelua. Jo jae 27 yksistään osoittaa tuon tulkinnan kovin heikoksi:

“Hän tekee lujan liiton monien kanssa yhdeksi vuosiviikoksi, mutta viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin, ja hävittäjä tulee iljetysten siivin. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli.” (Raamattu Kansalle käännös)

Jos Jeesus itse on tuo liitontekijä, niin mikä oli Hänen aikaansaama seitsenvuotinen liitto? Evankeliumit eivät puhu mitään sellaisesta. Ei Jeesuksen Uusi Liitto ollut mikään vuosiviikoksi vahvistettu liitto vaan syntiemme puolesta Hänen vuodattuun vereensä perustunut iankaikkinen liitto. Ja miksi heti tuon asian jälkeen mainittaisiin hävittäjä, joka tulee iljetysten siivin? Jeesus itse on viitannut mm. tähän profetiaan Matteus 24:15 eikä Hän identifioi sitä itseensä vaan Antikristukseen.

“Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon…

Mutta myös vuosiviikkokellon seisahtumista ja Danielin profetioiden kronologista katkoa edistävä dispensationalistinen profetiantulkinta sai kommenteissani yhtälailla kritiikkiä:

Näihin tulkintoihini Danielin kirjasta olen kyllä viitannut jo 10 vuoden ajan eri kirjoituksissani. Vuosiviikkonäky on vain yksi osa näitä hyvin laajoja tutkimuksiani missä olen sovittanut yhteen mm. Danielin kirjan historisistisen ja futuristisen tulkinnan ja demonstroinut historiallisilla esimerkeillä kuinka Daniel ennusti esimerkiksi myöhäisantiikin, keskiajan ja uuden ajan historian. Tätä ajatusta tämä em. dispensationalistinen profetiantulkinta ei tunnusta ja se onkin yksi kritiikkini myös dispensationalismia vastaan. Koska se näkee tuon kronologisen katkon tai aukon tapahtuneen vuosiviikkonäyn yhteydessä, niin se soveltaa samaa periaatetta myös Danielin 7. luvun näkyyn neljästä pakanavallasta. Yksi tutkimusteni ydinväitteitä on ollut se, että vaikka tuon “aukkoteorian” soveltaminen Danielin 9. luvun vuosiviikkonäkyyn on minusta perusteltua ja oikeutettua, niin saman periaatteen soveltaminen Danielin muihin näkyihin ei sitä ole.

Tästä aiheesta löydät lisää informaatiota kirjastani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu?

Kirjan arvostelut löydät täällä.