Miksi uskonpuhdistajamme Martin Luther uskoi “maailmanlopun” tulevan vuonna 2040? Entä kuinka hän osui todennäköisesti oikeaan?

Aloitan artikkelin anteeksipyynnöllä. Olin väärässä sillä paavien maallinen valta ei tullut tiensä päähän tänävuonna, kuten olin ennustanut blogissani ja kirjoissani reilun viiden vuoden ajan. Anteeksipyyntö on sinänsä aivan tarpeeton, koska tunnustin alusta alkaen, että laskelmani voisi osua pieleen. Esimerkiksi syyskuussa 2020 julkaistun blogiartikkelini päätin seuraavaan varovaiseen toteamukseen: “Vain aika näyttää tapahtuuko vuonna 2023 jotain historiallisesti mullistavaa vai ei. Olen erehtynyt laskelmissani ennenkin, joten en yllättyisi jos erehtyisin jälleen kerran. Toisaalta en yllättyisi myöskään jos tulkintani tulevat tällä kertaa toteen.“

Saman artikkelin otsikossa totesin sulkeissa yhtä varovaiseen sävyyn Mitä tapahtuu vuonna 2023 (vai tapahtuuko mitään)? Ainakin kaksi raamatullista profetiaa todistaisi tämän vuosiluvun merkittävyydestä. On eri asia esittää varovaisia arvailuita tulevista tapahtumista ja niiden vuosiluvuista kuin esittää jotain Herran Sanana ja asettaa lukijoilleen odotuksia, jotka pieleen mennessään saavat heidät epäilemään koko kristinuskon perustuksia. En ole koskaan asettanut esimerkiksi päivämääriä siihen milloin tempauksen olisi pitänyt mielestäni tapahtua, koska en ole uskonut että sitä voisi edes tietää ennalta.¹ Jotkut opettavat, että Matteus 24:36 olisi irrotettu asiayhteydestään, koska jae 50 sanoo, että pahalle palvelijalle, joka ei valvo, Herran tulemus tapahtuu hetkenä, “jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa”.

On totta, että Raamatun mukaan Herran tulemus ei saisi yllättää niitä, jotka valvovat ajan yössä ja tarkkaavat väsymättä ajan merkkejä Jeesuksen tulemuksen edellä.² Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä, että “siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” Tästä syystä en ole itsekään asettanut koskaan päivämääriä tempaukselle tai Jeesuksen toiselle tulemukselle. Olen kyllä esittänyt erilaisia vuosilukuja, ja toisinaan jopa tarkkoja päivämääriä, mutta olen tehnyt myös selväksi sen, ettei kyseiset vuosiluvut tai päivämäärät ole koskeneet tempausta tai Jeesuksen paluuta Öljymäelle. Olen esittänyt lähinnä Roomaa ja Jerusalemin Temppelivuorta koskevia aikamääreitä, ja tämän vuoden tammikuussa ainakin Israelin turvallisuusministeri Itamar Ben-Gvirin kansainvälistä kohua herättänyt vierailu Temppelivuorella näytti osuvan aika hyvin yhteen vuosia vanhan ennustukseni kanssa (siitä voidaan toki väitellä onko Danielin 12. luvusta johdettu tulkintani oikeutettu vai ei).

Sisältö

Voimmeko tietää vuoden ja kuukauden?

Danielin kirjan 9. luvun vuosiviikkonäyssä ennustettiin ainakin kuukaudelleen tarkasti Jeesuksen kuolinhetki Golgatalla. Koko kristillisen kirkon historian ajan monet merkittävät teologit ja oppineet ovat uskoneet, että myös Jeesuksen toisen tulemuksen hetki voitaisiin ajoittaa Kirjoituksista ainakin vuodelleen tarkasti, vaikka tarkkaa päivää ja hetkeä ei sitten olisikaan mahdollista tietää ennalta. Tämä ajatus ei ole ristiriidassa Matteus 24:36:n kanssa, joka ei kiellä mahdollisuuttamme tietää tuon tapahtuman vuotta, vuodenaikaa tai edes kuukautta ennalta.

Moni tuntee uskonpuhdistajamme Martin Lutherin lausunnoista kuten, “Jos tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, istuttaisin omenapuun.” Tämä toteamus kuvastaa sitä, ettei edes tieto lähestyvästä maailmanlopusta saisi lannistaa meitä jatkamaan elämän säilyttämiseen ja jatkamiseen tähtäävää toimintaamme täällä maanpäällä. Hyvin käytännöllinen neuvo siinäkin mielessä, ettei Raamattu edes opeta varsinaista maailmanloppua vaan vanhan turmeltuneen ja pahan aikakauden päättymistä ja uuden paremman aikakauden alkamista.³ Harva kuitenkaan tietää, että Luther oli luultua kiinnostuneempi Raamatun eskatologisista kysymyksistä ja teki tarkkoja laskelmia Raamatusta Jeesuksen toisen tulemuksen ajankohdan laskemiseksi. Hän päätyi laskelmissaan vuoteen 2040. Tästä huolimatta hän uskoi Jeesuksen tulemuksen tapahtuvan myös hänen omana elinaikanaan 1500 -luvulla. Palaan tähän erikoiseen ristiriitaan hieman myöhemmin.

Moni eskatologiaan kyynisemmin suhtautuva saattaa nyt ajatella, että lähes kaikki kristillisen aikakauden sukupolvet ovat odottaneet Jeesuksen tulemuksen tapahtuvan juuri heidän sukupolvensa aikana ja “ajan merkkejä” heidän ajatustensa tueksi on löydetty kaikkina aikoina. Samoin näitä vuosilukuja Jeesuksen toisen tulemuksen ajoittamiseksi on tehty kirkon historian alkuhämäristä lähtien ja kun vanhat laskelmat eivät ole pitäneet paikkansa, niin maalitolppia on siirretty vain eteenpäin. Listalla pieleen menneistä vuosiluvuista ja päivämääristä voisi täyttää jo kokonaisen kirjan sivut. Ja tähän listaan voisi liittää myös omat pieleen menneet ennustukseni.

Tämä kritiikki olisi jotakuinkin oikeutettua asettamaan naurunalaiseksi koko eskatologinen tutkimus ellei kirkon historiassa olisi ollut myös yhdenmukaisia näkemyksiä siitä milloin Jeesuksen toisen tulemuksen tulisi tapahtua. Toisin sanoen, jos kaikki tutkijat olisivat asettaneet vain omia mielivaltaisia kriteereitään, joilla he ovat yrittäneet sovittaa Jeesuksen toisen tulemuksen merkit ja ajankohdan juuri heidän sukupolvensa päiviin, niin tällöin profeetallinen tutkimus olisi todellakin hyvin epävarmaa, spekulatiivista ja tulkinnanvaraista.

Toisaalta, jos monet kirkon historian merkittävimmät oppineet ovat uskoneet metodiin, jolla “maailmanloppu” voitaisiin ajoittaa tieteellisemmin, niin tällöin tuo metodi tulisi ottaa vakavammin kuin subjektiivisemmat tulkinnat siitä kuinka juuri tämä tai tuo maanjäristys, sota, rutto, tai auringonpimennys on ollut merkkinä lähestyvästä maailmanlopusta (ikään kuin maanjäristyksiä, sotia, ruttoja tai auringonpimennyksiä ei olisi ollut olemassa historian alkuhämäristä lähtien), Tällainen “tieteellinen metodi”, josta lähes kaikki kirkkohistorian oppineet ovat olleet yksimielisiä on ollut se, että Jeesuksen toisen tulemuksen tulisi tapahtua silloin kun Adamin luomisesta tulee kuluneeksi 6000 vuotta. Näin uskoi 100 -luvulla jKr. elänyt kirkkoisä Irenaeus, apostoli Johanneksen oppilaan oppilas, ja niin ajatteli myös Martin Luther ja häntä seuranneet uskonpuhdistajat, mukaan lukien jotkin 1500 – 1600 -lukujen tieteellisen vallankumoukset isät.

Maailmanhistorian seitsemän vuosituhatta

Vaikka kaikki kristillisen ajan historian sukupolvet ovat ehkä odottaneet ja toivoneet, että Jeesuksen paluu tapahtuisi juuri heidän sukupolvensa päivinä, niin samaan aikaan he ovat tiedostaneet myös sen, ettei tämä voisi tapahtua ennen kuin 6000 vuotta on täyttynyt maailman luomisesta laskien. Irenaeus kirjoitti kirjassaan Harhaoppeja vastaan:

Sillä niin monena päivänä kuin tämä maailma luotiin, niin monena tuhantena vuotena se myös päättyy. Ja tästä syystä Raamattu sanoo: “Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki niiden koristukset. Ja Jumala päätti kuudentena päivänä ne työt, jotka hän oli tehnyt, ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista töistään.” Tämä ei ole vain kertomus aiemmin luoduista asioista, mutta myös profetia tulevasta. Sillä “yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä” (2. Pietari 3:8) ja kuudessa päivässä luodut asiat valmistuivat; on siis ilmeistä, että ne päättyvät kuudentuhannen vuoden aikana.

Jo Johanneksen elinaikana kirjoitetussa Barnabasin kirjeessä todetaan samaa:

Pankaa lapseni merkille tämän ilmaisun merkitys, ‘Hän sai valmiiksi ne kuudessa päivässä.’ Tämä antaa ymmärtää, että Herra tulee saattamaan kaikki asiat valmiiksi kuudessa tuhannessa vuodessa, sillä yksi päivä on Hänelle tuhat vuotta. Ja Hän itse todisti sanoen, ‘Katsokaa, yksi päivä tulee olemaan kuin tuhat vuotta.’ Siten lapseni, kuudessa päivässä, se on, kuudessa tuhannessa vuodessa kaikki asiat tullaan saamaan valmiiksi. ‘Ja hän lepäsi seitsemännen.’

Tämä tulkinta on hyvin johdonmukainen johtopäätös Uuden testamentin kirjoituksista missä Paavali opetti usein Vanhan testamentin esikuvallista merkitystä tulevien asioiden varjona. Paavali kertoi Hebrealaiskirjeessä, että “Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva”⁴, Pietari taas opetti Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyen, ettei “Herra viivytä lupauksensa täyttämistä”, koska “yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”.⁵ Johannes puolestaan täydentää Ilmestyskirjassa, että Jumalan kansan tuleva sapattilepo kestäisi tuhat vuotta, kunnes Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan.⁶ Näin ollen Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan täytyy seurata ihmiskunnan kuutta tuhatta vuotta, joka kuvastaa aikaa, jona Jumala saattaa syntiinlankeemusta seuranneen pelastustyönsä päätökseen ja seitsemäntenä vuosituhantena Jumala, maa ja ihmiskunta on iloitseva tuosta paratiisimaisen levon ja rauhan, ja runsauden ajasta.

Luther ja Talmud

Myös Luther allekirjoitti tämän näkemyksen. Vuonna 1540 kirjoittamassaan kronologiassa, jonka hän tarkoitti alkujaan vain omaan käyttöönsä, mutta jonka hänen ystävänsä rohkaisivat julkaisemaan ja mikä on käännetty äsken myös englanniksi, Luther aloitti sen seuraavalla sitaatilla:

Ne, jotka sanovat olevansa profeetta Elian oppilaita, väittävät: Maailma pysyy pystyssä kuusituhatta vuotta. Kaksituhatta vuotta tyhjää. Kaksituhatta vuotta lakia. Kaksituhatta vuotta Messiaasta. Nämä ovat ne kuusi päivää, jotka vietetään viikon ajan Jumalan kanssa. Seitsemäs päivä on ikuinen sapatti.

Tämä sitaatti itsessään oli johdettu 400 -luvulla jKr. valmistuneesta Babylonialaisesta Talmudista. Koska juutalaiset eivät usko Jeesuksen olleen heidän ennustettu Messiaansa, on outoa, että Talmud viittaa Tooran aikakautta seuranneeseen kristilliseen aikakauteen Messiaan aikakautena. Sitaatti löytyy Talmudin osasta Sanhedrin 97b, ja kuuluu sanantarkasti näin: “Elijahun koulu opetti: Kuusi tuhatta vuotta on maailman kesto. Kuudestatuhannesta vuodesta [ensimmäiselle] kahdelle tuhannelle on ominaista kaaos; [toiselle] kahdelle tuhannelle vuodelle on ominaista Toora, patriarkkojen aikakaudesta aina mishnaisten kauden loppuun asti; ja [kolmannelle] kahdelle tuhannelle vuodelle on ominaista Messiaan tulemisen aika.” Edeltävässä Talmudin tekstissä todetaan:

Aivan kuten sapattivuosi kumoaa velat kerran seitsemässä vuodessa, niin myös maailma kumoaa tyypillisen olemassaolonsa tuhanneksi vuodeksi joka seitsemäntuhannes vuosi, kuten sanotaan: “Ja Herra yksin korotetaan sinä päivänä”, ja siinä sanotaan: “Psalmi, laulu sapatin päiväksi” (Ps. 92:1), mikä tarkoittaa päivää, eli tuhatta vuotta, joka on kokonaan sapatti. Ja siinä sanotaan yhden päivän ja tuhannen vuoden välisen yhtälön selitykseksi: “Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi vain kuin ohikiitävä eilinen päivä.” (Psalmit 90:4).

Koska Talmud koottiin kristillisen kirkon kirkkoisien aikana, on mahdollista että nämä opit “Elian koulukunnasta” ovat saaneet vaikutteita kirkkoisien kuten Irenaeuksen teksteistä. Samassa kontekstissa Talmud nimittäin pyrkii myös kiistämään sen, että Messiaan olisi pitänyt tulla 4000 vuotta luomisen jälkeen: “Näin historian piti kulkea, mutta syntiemme vuoksi tuo ajanjakso piteni. Messias ei tullut neljän tuhannen vuoden kulumisen jälkeen, ja lisäksi sen jälkeen kuluneet vuodet, joiden olisi pitänyt olla messiaaninen aikakausi, ovat kuluneet.” Tämän jälkeen Talmud toteaa, että Messias tulisi 85 riemuvuosisykliä tai 4250 vuotta luomisen jälkeen ja maailmanloppu tulisi 4291 vuotta luomisen jälkeen.

Seder Olam Rabbahin toisen vuosisadan kronologiaan perustuvassa juutalaisessa ajanlaskussa maailma luotiin vuonna 3761 eaa. ja Talmud valmistui 400 -luvulla hieman ennen vuotta 4250. Näin ollen Talmudin kirjoittajat ovat yrittäneet ajoittaa Messiaan odotetun tulemuksen hyvin lähelle omaa aikaansa 400-500 -lukuihin eKr. Talmud ei siis opeta, että Messias olisi tullut maailmaan samaan aikaan kristillisen ajanlaskun alkamisen kanssa. Talmud kuitenkin opettaa kahdessakin eri kohdassa, että maailman kesto olisi 6000 vuotta ja seitsemäs vuosituhat olisi messiaanista rauhan aikaa, jolloin “Herran temppelin vuori [on] seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne… Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Tämän Jesajan kirjan 2. luvun profetian universaalista rauhanajasta Talmud opettaa toteutuvan vasta sen jälkeen kun nuo 6000 vuotta ovat tulleet täyteen.⁷

LXX versus masoreettinen Raamattu

Milloin sitten 6000 vuotta tulee täyteen? Tämä on kysymys, johon sekä juutalaiset että kristityt oppineet ovat yrittäneet vastata aina vuoden (toisinaan jopa päivän ja kellonajan) tarkkuudella jo 2000 vuoden ajan. Jos esittäisit tuon kysymyksen varhaiskirkon kreikkaa puhuneille ja Septuagintaa, eli Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä, lukeneille kristityille, he vastaisivat, että noin 500 jaa. Kun taas Luther ja kaikki häntä seuranneet Raamatun kronologistit sanoisivat sen täyttyvän 21. vuosisadalla jaa. Tämä 1500 vuoden ero Septuagintan ja nykyisten Raamatun käännösten kronologiassa selittyy pääosin Septuagintan, tai LXX:n, ja masoreettisten tekstien välisillä eroilla mitä tulee varhaisten patriarkkojen vuosien määrään, jolloin he siittivät uuden sukupolven.

Nykyiset raamatunkäännökset pohjautuvat heprealaisten alkutekstien masoreettisiin käsikirjoituksiin, jotka juutalaisten oppineiden masoreettinen koulukunta tallensi ylös 800- ja 1000-luvuilla. Masoreettisia käsikirjoituksia pidetään yleisesti ottaen luotettavampana kuin LXX:ää. Luther itse kirjoitti tästä seuraavaa:

Myönnän, että Charionin ja Philipin Chronicon on ensimmäinen ja on erittäin hyvä esimerkki laskennasta, jossa koko vuosien kulku on hyvin kauniisti jaettu kuuteen vuosituhanteen, jota minäkin seurasin… Sillä [kirkkohistorian isä] Eusebiuksen kronologia, joka on peräisin Septuagintasta, kääntää jatkuvasti “kaksisataa”, eikä “sata” 1. Mooseksen kirjan 5:ssä luvussa.

Tuo kronologia on vastuussa samasta virheestä kaikissa aikaamme edeltävissä kronologioissa, joissa on 1249 vuotta liikaa tuossa luvussa. Ne ovat menneet todellakin jo kuudennen vuosituhannen, jota he kutsuvat kuudenneksi aeoniksi, yli, ja laskevat [nyt meneillään olevat] vuodet seitsemännen vuosituhannen, heidän “seitsemännen aeoninsa“, mukaan.

Tässä Luther viittasi jo varhaisten kirkkoisien jakamaan uskoon siitä, että seitsemännen vuosituhannen tuli edustaa maan tuhatvuotista sapattilepoa, joka seuraa Kristuksen toista tulemusta. Näin ollen ihmiskunta ei ollut voinut astua tuohon seitsemänteen millenniumiin vielä 1500 -luvulla jaa. Vaikka Septuagintan pidemmän aikavälin kronologialla on oma kannattajakuntansa nykypäivän nuoren maan kreationistien keskuudessa, ja he puhuvat jopa talmudilaisesta salaliitosta patriarkkojen vuosilukujen supistamiseksi, tällaiseen on hyvin vähän todisteita akateemisten tutkijoiden taholta.

Mainitsen yhden esimerkin siitä miksi LXX:n ilmaisemia vuosilukuja ei tulisi pitää luotettavina. Masoreettisissa teksteissä yhdenkään Nooaa edeltäneen patriarkan elinvuodet eivät ylitä samassa yhteydessä paljastuvaa vedenpaisumuksen vuosilukua. Nooan isä Lemek kuoli muutama vuosi ennen vuonna 1656 tapahtunutta vedenpaisumusta. Nooan isoisä Metusalah kuoli taas samana vuonna kun vedenpaisumus hukutti kaikki ihmiset Nooaa ja hänen perhettään lukuun ottamatta. Metusalah oli kuollessaan mahtavat 969 vuotta eikä hänen kerrota menneen arkkiin Nooan ja seitsemän muun Nooan perheenjäsenen mukana. Ehkäpä hän oli jo liian hauras nousemaan arkkiin ja halusikin kuolla mieluummin eeppisessä tulvassa kun tiesi kuoleman kolkuttavan ovella joka tapauksessa. Tai sitten hän kuoli muuta viikko tai kuukausi ennen vedenpaisumusta.

Tämä ei olisi lainkaan ongelmallinen tulkinta. Septuagintan vuosimäärät ovat sen sijaan melko ongelmallisia, kun niissä Metusalahin voidaan laskea kuolleen vasta 14 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. Kuitenkin, Nooan ohella arkissa pelastui vain hänen vaimonsa, hänen kolme poikaansa ja Nooan kolme miniää.⁸ Eli joko Septuagintan vuosiluvut ovat virheellisiä, tai sitten Raamattu valehtelee väittäessään arkissa pelastuneen vain kahdeksan ihmistä. Veikkaisin ensin mainittua. Jos hyväksymme siis masoreettisten käsikirjoitusten vuosiluvut varhaisille patriarkoille, niin tällöin maailman luomisen voidaan laskea tapahtuneen noin 4000 vuotta eKr.

Tarkan vuosiluvun määritykset

Tarkan vuosiluvun määrittämiseen tähtäävät arviot ovat heitelleet kuitenkin vuosikymmenillä. Kuuluisin laskenta on tietysti piispa James Ussherin 1600 -luvulla kirjoittama kronologia Annales Veteris Testamenti, joka ajoitti luomisen vuoteen 4004 eaa., päivämäärään 23. lokakuuta, ja kellonaikaan 9.00 aamulla. Ussherin nuoren maan kreationismin darwinistiset vastustajat ovat kyselleet usein sarkastisesti: “Onko kyseessä Helsingin vai New Yorkin aikavyöhyke?” Minkä koiranleuat usein sivuuttavat on se, että samanlaisia laskelmia maan ja ihmiskunnan nuoresta iästä tekivät myös monet tuon ajan merkittävimmät tieteellisen vallankumoukset isät kuten Johannes Kepler ja Isaac Newton.⁹ Näitä miehiä myös darwinistit pitävät yhä suuressa arvossa. Lainaan Wikipediaa:

Varhaiset juutalaiset arviot: Varhaisin heprean kielellä säilynyt maanpakolaisuuden jälkeinen juutalainen kronikka, Jose ben Halaftan vuonna 160 jKr. laatima Seder Olam Rabbah, ajoittaa maailman luomisen vuoteen 3761 eKr. ja myöhempi Seder Olam Zutta vuoteen 4339 eKr. Heprealaisessa kalenterissa on perinteisesti Hillel II:n 4. vuosisadalta jKr. lähtien ajoitettu luominen vuoteen 3761 eKr.

Septuaginta: Monet varhaisimmista kristityistä, jotka käyttivät Septuagintan Raamattuversiota, laskivat luomisen tapahtuneen noin 5500 eaa. ja kristityt käyttivät tätä karkeaa arviota aina keskiajalle asti: Klemens Aleksandrialainen (5592 eaa.), Antiokian Theofilus (5529 eaa.), Sextus Julius Africanus (5501 eaa.), Hippolytos Roomalainen (5500 eaa.), Panodoros Aleksandrialainen (5493 eaa.), Maximus Tunnustaja (5493 eaa.), Georgios Syncellus (5492 eaa.), Sulpicius Severus (5469 eaa.), Isidorius Sevillan (5336 eaa.) ja Gregorius Toursilainen (5200 eaa.). Bysantilainen kalenteri on perinteisesti ajoittanut maailman luomisen hetkeen 1. syyskuuta 5509 eaa.

Eusebiuksen Chronicon (4. vuosisadan alku) ajoitti luomisen vuoteen 5228 eaa. kun taas Hieronymus (n. 380, Konstantinopoli) ajoitti luomisen vuoteen 5199 eaa. Roomalaisessa marttakirjassa Kristuksen syntymän julistus käytti aiemmin tätä päivämäärää samoin kuin Irlannin Neljän Mestarin Annals of the Four Masters. Bede [“Englannin historian isä”] oli yksi ensimmäisistä, joka irrottautui Septuagintan luomisen standardiajankohdasta, ja teoksessaan De Temporibus (“Ajasta”) (valmistui vuonna 703 jKr.) hän ajoitti luomisen hetkeen 18. maaliskuuta 3952 eKr., mutta häntä syytettiin harhaoppisuudesta piispa Wilfridin pöydässä, koska hänen kronologiansa oli ristiriidassa hyväksyttyjen laskelmien kanssa, jotka pitivät vuotta 5500 eKr. oikeana.

Masoreettinen: Masoreettisen tekstin julkaisemisen jälkeen luomisen ajoittaminen noin vuoden 4000 eaa. tienoille kuitenkin yleistyi, ja sai laajaa kannatusta. Masoreettista tekstiä käyttäviä ehdotettuja laskelmia luomisen ajankohdasta 10. vuosisadalta 18. vuosisadalle ovat muun muassa seuraavat: Marianus Scotus (4192 eaa.), Henry Fynes Clinton (4138 eaa.), Henri Spondanus (4051 eaa.), Benedict Pereira (4021 eaa.), Louis Cappel (4005 eaa.), James Ussher (4004 eaa.), Augustin Calmet (4002 eaa.), Isaac Newton (3998 eaa.) Petavius (3984 eaa.), Theodore Bibliander (3980 eaa.), Johannes Kepler (27. huhtikuuta 3977 eaa.) [perustuu hänen kirjaansa Mysterium Cosmographicum], Heinrich Bünting (3967 eaa.), Christen Sørensen Longomontanus (3966 eaa.), Melanchthon (3964 eaa.), Martin Luther (3961 eaa.), Cornelius Cornelii a Lapide (3961 eaa.), John Lightfoot (3960 eaa.), Joseph Justus Scaliger (3949 eaa.), Christoph Helvig (3947 eaa.), Gerardus Mercator (3928 eaa.), Matthieu Brouard (3927 eaa.), Benito Arias Montano (3849 eaa.), Andreas Helwig (3836 eaa.).

Masoreettisista luomisarviosta tai -laskelmista vain arkkipiispa Ussherin erityisestä kronologiasta, joka ajoitti luomisen vuoteen 4004 eKr., tuli hyväksytyin ja suosituin, lähinnä siksi, että tämä erityinen päivämäärä liitettiin Kuningas Jaakon Raamattuun.

Septuagintasta seitsemännen vuosituhannen alku voidaan siis ajoittaa varhaisimmillaan 400 -luvun alkuun ja myöhäisimmillään 800 -luvun alkuun. Kun taas nykyraamattuihin vakiintuneiden masoreettisten tekstien perusteella seitsemännen vuosituhannen alku ajoittuisi varhaisimmillaan 1800 -luvun alkuun ja myöhäisimmillään 2100-2200 -luvuille. Juutalaisten yhä nykyisin käytössä olevavan ajanlaskun mukaan se alkaisi vasta vuonna 2240.

Luther ja vuosi 2040

Lutherin saksaksi vuonna 1541 julkaistu maailman luomisen kronologia Luthers Chronikon oder Berechnung der Jahre der Welt ajoitti luomisen vuoteen 3961 eaa. ja näin ollen Kristuksen toisen tulemuksen vuoteen 2040. Totta puhuen samaisessa kronologiassaan Luther itse pyrki oikeuttamaan tulkintansa siihen, että Jeesuksen paluu olisi noin 500 vuotta etuajassa, koska aivan kuin Jeesus nousi haudastaan kolmantena päivänä, siis tuon kolmannen päivän puolivälissä, niin myös Hänen toisen tulemuksensa tulisi tapahtua puolivälissä tätä “kuudetta päivää”, tai kuudetta vuosituhatta. Tämä oli melko keinotekoinen lisäys millä Luther pyrki oikeuttamaan odotuksensa siitä, että jo hänen sukupolvensa tulisi todistamaan Herramme toista tulemusta. Muissakin kirjoituksissaan Luther ilmaisi uskonsa tuomiopäivän välittömään läheisyyteen ja sanoi toivovan, ettei se olisi enää vuosisatojen päässä. Hänen oma kronologiansa todisti kuitenkin siitä, että se tapahtuisi paljon todennäköisemmin vasta 500 vuotta myöhemmin, koska Kristuksen paluuta tuli seurata tuhatvuotinen valtakunta (Ilmestyskirja 20), joka kristillisten kirjoittajien perinteessä vastaa ihmiskunnan seitsemättä vuosituhatta.

Jos lähdemme liikkeelle yksistään siitä eskatologisesta premissistä, että seitsemäs vuosituhat ei ole voinut vielä alkaa, niin tällöin kaikki luomisen vuotta 3977 eaa. varhaisempaan ajankohtaan paikantavat kronologiat tulisi olla virheellisiä. Lisäksi, jos ajattelemme, että Danielin 9. luvussa ennustettu 70. vuosiviikko ei olisi vielä alkanut, tällöin Jeesuksen julkinen paluu Jerusalemin Öljymäelle ei voi esiintyä ennen vuotta 2031. Näin ollen maailman luominen ei ole voinut esiintyä ennen vuotta 3970 eaa.

Vanha vai nuori maa?

En nyt ota kantaa nykytieteen mukaisiin maan ja universumin ikää koskeviin määrityksiin. Raamatun kronologian kirjaimellinen määrittäminen noin 6000 vuoden päähän menneisyyteen, ei tarkoita sitä etteikö maa ja maailmankaikkeus voisi olla myös vanhempi, koska Genesiksen ensimmäisen luvun ensimmäinen jae alkaa määrittelemättömällä “alussa” -ilmaisulla:

Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

Se ei kerro oliko “alussa” miljardeja vuosia, miljoonia vuosia vai tuhansia vuosia sitten. Raamatullinen kronologia alkaa Adamin luomisesta, jonka Kirjoitusten auktoriteettiin uskovana Sola Scriptura -protestanttina pyrin ottamaan kirjaimellisesti enkä vuosimiljoonia kestävän darwinistisen kehitysopin valossa. Onko yritykset luomisen tarkan ajankohdan määrittämiseksi ajanhukkaa, koska arviot eri tutkijoiden välillä ovat vaihdelleet niin suuresti? Ei. Danielin kirjassa ennustettiin, että tieto ja ymmärrys tulisi kasvamaan loppua kohden.¹⁰ Näin jo Luther tämän ymmärsi ja piti sitä merkkinä lopun ajoista.

[Luther] oli vakuuttunut siitä, että Danielin profetia tiedon lisääntymisestä ennen lopun aikaa koski hänen aikaansa. Koskaan Kristuksen syntymän jälkeen ei ole ollut “nykyisen kaltaista aikakautta”, jolloin “ihmiset ovat niin syventyneet asioiden salaisuuksiin, että nykyään parikymppinen poika tietää enemmän kuin kaksikymmentä lääkäriä aiemmin tiesi.”
Lähde.

Näin myös Francis Baconin ja Isaac Newtonin kaltaiset tieteellisen vallankumouksen isät ajattelivat Danielin profetioiden pohjalta. Jos jo Luther piti oma aikansa tieteellistä tietämystä suurena aiempiin sukupolviin nähden, niin kuinka paljon enemmän tämä pätee tänään internetin, tekoälyn ja avaruustutkimuksen aikakaudella. Danielin ennustama tiedon lisääntyminen merkitsee myös sitä, että ymmärryksemme historiasta ja Kirjoituksista kasvaa ja tarkentuu. Internetin ja tekoälyn myötä minun kaltaiset akateemisesti kouluttautumattomat tolvanat voivat perehtyä myös muinaisiin teksteihin, joita ennen vanhaan kykeni lukemaan ainoastaan latinaa ja kreikkaa osaavat korkeasti oppineet. Tämänkin artikkelin lähdetietoja varten olen jo kysellyt tekoälyltä apua, joka etsi minulle myös Lutherin kronologian internetistä. Ja tekoäly kykenee seulomaan lähteitä hyvin monella eri kielellä.

Thielen kronologia Israelin ja Juudan kuninkaista

Tämä tarkoittaa sitä, että astronomien, arkeologien ja eri historiantutkijoiden ja kronikoitsijoiden elämäntyön ansiosta meillä on tänään paljon enemmän tietoa myös muinaishistoriallisista tapahtumista ja niiden luotettavasti ajankohdasta länsimaiseen ajanlaskuun nähden. Esimerkiksi 1900 -luvulla eläneen arkeologi Edwin R. Thielen kronologiaa Israelin ja Juudan kuninkaiden hallintovuosista pidetään tänään historiallisesti paljon pätevämpänä kuin 1600 -luvun kronologioita, kuten James Ussherin kronologiaa. Kysyin tätä asiaa ChatGPT 4:ltä, joka vastasi:

Seuraavassa on viisi syytä, miksi Edwin Thielen kronologiaa pidetään luotettavampana:

Integroitu ristiintaulukointi: Thiele käytti Israelin, Juudan, Assyrian ja Babylonian historioiden välistä synkronismia.
Tähtitieteelliset tiedot: Hän sisällytti astronomiset tiedot tapahtumien tarkkaa ajoitusta varten.
Systemaattinen metodologia: Thiele sovelsi systemaattisempaa ja kriittisempää lähestymistapaa raamatullisiin ja Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin.
Arkeologiset todisteet: Hän hyödynsi nykyaikaisia arkeologisia löydöksiä kronologiansa laatimisessa.
Kronologisten ristiriitojen korjaaminen: Thiele käsitteli ja sovitti yhteen Raamatun kertomusten ristiriitaisuuksia, mikä johti yhtenäisempään ja historiallisesti johdonmukaisempaan aikajanaan.

Verkkosivu Creationwiki kertoo, että Thielen kronologia oli myös Raamatun tekstejä kunnioittava, joka pakotti assyriologistit sovittamaan pakanallisten sivilisaatioiden kronologian raamatullisen kronologian kanssa, osoittaen Raamatun tekstien ylivertaisuuden pakanallisiin kronologioihin nähden. Thielen kronologiaa pidetään tänään luotettavana sekä evankelisten kristittyjen kuin myös sekulaarien historioitsijoiden taholta. Kuten Wikipedia kertoo:

Thiele ja hänen seuraajansa saavuttivat laajemman hyväksynnän kuin mikään muu vastaava kronologia; kuten assyriologi D. J. Wiseman (1993) kirjoitti: “Nykyään laajimmin hyväksytty kronologia perustuu Thielen huolelliseen tutkimukseen.” Hiljattain, vuonna 2010, Leslie McFall väitti, että “Thielen kronologiasta on nopeasti tulossa konsensusnäkemys Vanhan testamentin tutkijoiden keskuudessa, jos se ei ole jo päässyt tuohon pisteeseen”.

Meillä on siis tänään astronomisten, arkeologisten ja historiallisten lähteiden vahvistamaa tietoa ajanlaskua alkua edeltäneen ensimmäisen vuosituhannen tapahtumien tarkoista päivämääristä tai vuosiluvuista. Tiedämme esimerkiksi varmuudella useista lähteistä, että Babylonin tuho tapahtui 12. lokakuuta vuonna 539 eaa. Samalla tapaa Thielen kronologiasta voimme paikantaa Salomonin temppelin tuhon vuoteen 586 eaa. ja sen perustamisen vuoteen 967 eaa. Kuten jo todettua, Thielen kronologian mukaiset vuosiluvut ovat yhdenmukaisia myös Assyrian ja Babylonin kuningaskuntien Raamatusta itsenäisen kronologian vuosilukuihin. Vaikka näitä varhaisempiin tapahtumiin ja niiden ajankohtaan on vaikeampi löytää vahvistusta Raamatun ulkopuolisista lähteistä, niin temppelin perustamisen ajankohdasta meillä on jo helpompi laskea luomisen tarkka ajankohta.

Exoduksen ajoituksen kaksi eri tulkintaa

Ensimmäisen Kuningastenkirjan luvussa 6 nimittäin kerrotaan, että temppelin perustukset laskettiin 479 vuotta Exoduksen jälkeen, eli Thielen kronologiassa Exodus ajoittuisi vuoteen 1446 eaa. Tästä taas voidaan laskea 430 vuotta taaksepäin vuoteen 1876 eaa., koska 2. Moos. 12:40 sanoo: “Mutta aika, jonka israelilaiset olivat asuneet Egyptissä, oli neljäsataa kolmekymmentä vuotta.” Moni voisi tulkita tämän viittaavan aikaan, jonka Jaakob ja hänen 12 poikansa jälkeläiset viettivät Egyptissä Moosekseen asti. LXX kääntää jakeen kuitenkin näin: “Ja israelilaiset viipyivät Egyptin maassa ja Kanaanin maassa neljäsataa kolmekymmentä vuotta.” Eli 430 vuotta tulisi laskea siitä, kun Israelin kantaisä Aabraham muutti Kanaanin maahan 75 vuoden iässä.¹¹

On ehkä hieman epäjohdonmukaista turvata Septuagintan käännökseen tässä kohtaa, kun aiemmin hylkäsimme sen käännöksen Genesis 5:n ilmoittamissa patriarkkojen vuosissa. Mutta jos hyväksymme sen premissin, että Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan Hengen inspiroimaa totuudenmukaista tekstiä, niin tällöin tätä kohtaa tulisi tulkita juuri näin. Miksi? Koska myös Uusi testamentti opettaa, että 430 vuotta oli aika, joka kului Aabrahamille annetusta lupauksesta Exodukseen: “Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille… Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.” ¹²

Sekä Lutherin että James Ussherin kronologia laski 430 vuotta Aabrahamista Moosekseen, ja Paavali itse näyttäisi yhtyvän myös tähän kronologiaan. Tähän asti voimme siis vahvistaa vuoden 1876 eaa. vuodeksi, jolloin Aabraham muutti Kanaanin maahan ollessaan 75 -vuotta vanha, kuten Genesiksen 12. luku kertoo.

Aabrahamin syntymävuoden kaksi eri tulkintaa

Tästä taas vuodet on helppo laskea taaksepäin Adamin luomiseen asti. Adamista vedenpaisumukseen on 1656 vuotta¹³ ja vedenpaisumuksesta Aabrahamin syntymään on joko 292 tai 352 vuotta.¹⁴ Nämä kaksi eri vaihtoehtoa tulee siitä, että toiset tulkitsevat Aabrahamin syntyneen, kun hänen isänsä Terah oli 70 vuotta vanha ja toiset taas tulkitsevat Abrahamin syntymän esiintyneen vasta 60 vuotta myöhemmin. 1. Moos. 11:26 kertoo:

Kun Terah oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyivät hänelle Abram, Naahor ja Haaran.

Mutta jos seuraamme tapahtumien kronologista lukutapaa, kuten James Ussher teki, niin vain Naahor ja Haaran syntyivät Tarahin ollessa 70 vuotias ja Aabraham syntyi heitä 60 vuotta myöhemmin. Heti tämän jälkeen nimittäin kerrotaan, että Terah muutti poikansa Aabrahamin ja pojanpoikansa Lootin, Haaranin pojan, ja miniänsä Saarain kanssa Harraniin, jossa Terah kuoli 205 -vuotiaana. Seuraava luku jatkaa kertomusta sanomalla Aabrahamin muuttaneen pois Harranista 75 -vuoden iässä, jolloin Jumala teki liiton hänen kanssaan.

Vaikka luku ei kerro oliko hänen isänsä yhä elossa, kun Aabraham muutti vaimonsa Saarain ja veljenpoikansa Lootin kanssa Harranista, tämä on todennäköisempi skenaario, koska tarinan kronologinen eteneminen viittaa juuri tähän. On myös uskottavampaa, että vanhurskas Aabraham olisi odottanut ensin vanhan isänsä kuolemaa, sen sijaan, että olisi jättänyt hänet kuolemaan yksin Harraniin. Lisäksi Apostolin teot kertoo Stefanuksen todistaneen juutalaisen Sanhedrinin edessä: “Silloin hän [Aabraham] lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte.” Näin ollen myös Uusi testamentti vahvistaa Aabrahamin syntymän myöhempää ajankohtaa.

Luomisen ajankohta paljastuu?

Voimme siis jakaa Raamatun kronologian seuraavasti:

Adamin luomisesta vedenpaisumukseen: 1656 vuotta
Vedenpaisumuksesta Aabrahamin syntymään: 352 vuotta
Aabrahamin syntymästä hänen lähtöönsä Harranista: 75 vuotta
Aabrahamin muutosta Harranista Exodukseen: 430 vuotta
Exoduksesta Salomonin temppelin perustuksiin: 479 vuotta
Salomonin temppelin perustuksista ajanlaskun alkuun: 967 vuotta.

1656+352+75+430+479+967 = 3959 eaa. Viimeaikaisimman raamatullisen ja historiallisen ymmärryksen valossa tämä näyttäisi kaikkein todennäköisimmältä Adamin luomisen vuosiluvulta. Onkin siten mielenkiintoista huomata sen osuvan lähes yksiin Lutherin tekemän ajoituksen kanssa, joka laski luomisen tapahtuneen vuonna 3961 eaa.¹⁵ Se ei osu kauaksi myöskään “Englannin historian isänä” tunnetun Beden 700 -luvun alussa tekemästä laskelmasta, joka ajoitti luomisen vuoteen 3952 eaa., ollen yksi ensimmäisiä LXX:n vakiintuneen laskelman kyseenalaistaneista Raamatun kronologioista. Läntisen sivilisaatiomme perustukset laskettiin 700 -luvun Länsi-Euroopassa. Jo sen aikaisilla kirjoittajilla näytti olevan siis ymmärrys siitä, että historian 6000 vuotta, “kuusi päivää”, kuluisivat loppuun 2040 -lukuun mennessä.

Luomisen vuodesta 3959 eaa. laskien 6000 vuotta täyttyisivät vuonna 2042, kun otamme huomioon nollavuoden puuttumisen. Totesin aiemmin, että Jeesuksen julkinen paluu Öljymäelle ei voi tapahtua ennen vuotta 2031 jos oletamme, että Danielin 70. vuosiviikko ei ole vielä alkanut. Tarkoittaako tämä, että 70. vuosiviikko alkaa vuonna 2035? En tiedä. Se voi alkaa jo aiemmin. Seuraako esimerkiksi tuhatvuotinen rauhanvaltakunta välittömästi Antikristuksen ja väärän profeetan kukistumista Harmageddonilla, vai onko niiden välissä vuosia jonka aikana valtakunta vahvistetaan? 400 -lukuun mennessä valmistunut Talmud kertoo:

Rav Ketina sanoi: “Kuusi tuhatta vuotta on maailman kesto, ja se on tuhannen vuoden ajan raunioina”. Sen ajanjakson kesto, jona maailma on raunioina, on johdettu jakeesta, jossa sanotaan: “Ja Herra yksin korotetaan sinä päivänä” (Jesaja 2:11), ja Jumalan päivä kestää tuhat vuotta. Abaija sanoo: Se on raunioina kaksituhatta vuotta, kuten sanotaan: “Kahden päivän kuluttua hän herättää meidät henkiin, kolmantena päivänä hän herättää meidät henkiin, ja me saamme elää hänen edessään” (Hoosea 6:2).¹⁶

Talmudin siteeraamaa Hoosean profetiaa voitaisiin soveltaa myös kristillisen kirkon historian “kahteen päivään”, tai 2000 vuoteen, joka tulee täyteen keväällä 2033. Tulisiko profetia “henkiin herättämisestä” ymmärtää viittauksena seurakunnan ylösottoon, joka tapahtuu “kaksi päivää” tai 2000 vuotta vuoden 33 jälkeen? Vai tapahtuuko tempaus jo sitä aikaisemmin? Jos olet syntynyt 1930-40 -luvulla, sinulla on hyvä mahdollisuus kuulua niiden joukkoon, jotka eivät maista kuolemaa vaan jotka temmataan elävinä Herraa vastaan¹⁷, mikäli tässä esitetyt laskelmat pitävät paikkansa.

70. riemuvuosi

Edellä esitetyn kronologian valossa voidaan tehdä monia muitakin mielenkiintoisia johtopäätöksiä. Esimerkiksi jos Exodus tapahtui vuonna 1446 eaa., niin tällöin 40-vuoden erämaavaellus päättyi vuonna 1406 eaa. ja sitä seuraava Joosuan maanvalloitus kesti seitsemän vuotta. Näin ollen israelilaiset olivat jakaneet Kanaanin maan keskenään vuoteen 1399 eaa. mennessä ja aloittivat sen jälkeen vuosiviikkojen ja riemuvuosien (50. vuosi) laskennan Mooseksen käskyjen mukaisesti.¹⁸ Vuodesta 1399 eaa. laskien 70. riemuvuosi osuisi yksiin vuosien 2032-33 kanssa. Tai jos riemuvuosien laskenta alkoi jo siitä, kun israelilaiset saapuivat maahan 40-vuoden erämaavaelluksen jälkeen, tällöin 70. riemuvuosi vastaisia vuosia 2025-26.

70 riemuvuotta on yhtä kuin 7 x 7 x 70 vuotta sillä 50. riemuvuosi oli myös uuden riemuvuosisyklin ensimmäinen vuosi. ¹⁹ Vuonna 2025 nykyinen Israelin valtio täyttää 77 vuotta ja vuosina 2032-33 Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta tulee täyteen 2000 vuotta. Seitsemien laskentaan perustunut riemuvuosi, aivan kuin tuhatvuotinen sapatti, symboloi maan lepoa ja ihmiskunnan vapautusta synnin orjuudesta.²⁰ Tulisiko meidän siis odottaa luomakunnan vapautusta synnin turmeluksen orjuudesta²¹ jo vuosiin 2032-33 mennessä, vai venyykö tämä vuosiin 2040-42?

Miksi Newton ennusti maailmanloppua vuodelle 2060?

Artikkelini on ollut pitkä, mutta käsittelen vielä hieman “huoneessa olevaa elefanttia”. Eli miksi aiemmin esittämäni laskelmat koskien Rooman tai Vatikaanin tuhoa vuonna 2023 osui pieleen? Yritänkö siirtää maalitolppia vain eteenpäin kasvojeni säilyttämiseksi? Ensinnäkin, “maailmanlopun” ennustuksiani saa aivan vapaasti kritisoida ja vaikka pilkatakin. Enemmän kritiikkiä niihin juuri kaipaisinkin, että saisin ajatuksiini enemmän älyllistä vastapainoa. Mutta asiapitoinen kritiikki, jota osaisin myös arvostaa, ottaisi huomioon ne perusteet, joiden kautta olen laskelmiini päätynyt. On nimittäin helppoa kritisoida ja pilkata sitä, että ennustin paavinvallan tai Vatikaanin tuhoa vuodelle 2023 (ja sitä ennen vuodelle 2016) ja todeta myöhemmin, ettei kumpikaan ennustukseni tullut toteen.

Paljon vaikeampaa on yrittää kritisoida niitä perusteita, joiden kautta päädyin kyseisiin ennustuksiini. Toiseksi, samanlaisia ennustuksia paavinvallan päättymisvuodesta ja Jeesuksen tulemuksesta on esitetty monien minua paljon älykkäämpien, oppineimpien ja lukeneempien henkilöiden taholta jo vuosisatojen ajan. Esimerkiksi Isaac Newton esitti siitä omat laskelmansa ja häntä pidetään tänään yhtenä historiamme älykkäimpänä henkilönä yhdessä Albert Einsteinin kanssa. Emme pilkkaa hänen astronomisia tai matemaattisia laskelmiaan, mutta sivuutamme hänen eskatologiset tutkimuksensa ja laskelmansa, koska sekulaari kulttuurimme uskoo sen olevan jotain keskiajan uskonnollista salatiedettä.

Pidän nimittäin edelleenkin pätevänä tulkintaani siitä, jonka myös Isaac Newton, Luther ja monet muut korkeasti oppineet ihmiset jakoivat 1500 – 1800 -luvuilla; että paavinvalta täytti Danielin 7. luvun ennustuksen “pienestä sarvesta” ja että tuon sarven “ajan, kahden ajan ja puolen ajan” valta-aikaa tulisi soveltaa 1260 vuoteen “päivä on vuosi” periaatteella. Pidän edelleen pätevänä myös lähtökohtaani siitä mistä noita 1260 vuotta tulisi alkaa laskemaan. Lähtökohtani oli vuosi 781, koska historialliset lähteet osoittavat tämän olleen vuosi, jonka aikana paavien maallinen valta kirkkovaltion monarkkeina kodifioitiin, eli vahvistettiin laillisesti, ja jonka jälkeen paavit alkoivat lyömään myös paavillisia kolikoita maallisen hallitsijan tuntomerkkeinä ja etuoikeutena.

Kirkkovaltion perustaminen tapahtui de facto jo vuonna 756 (tästä syystä aiempi arvioni vuodesta 2016), mutta de jure se tapahtui vasta vuonna 781. Tämä lähtökohta sopii parhaiten yksiin sekä profetian että historian tarjoamiin kriteereihin. Vuoteen 2023 osunut laskelmani paavien maallisen vallan päätehetkestä perustui siihen, että tuona vuonna tuli täyteen 1260 360-päivän profeetallista vuotta vuodesta 781. Miksi laskin vuodet 360-päivän mittaiseksi kun vuoden todellinen pituus on 365 päivää? Koska sekä genesiksessä että Ilmestyskirjassa vuoden pituudeksi mainitaan 360 päivää muinaisen Lähi-Idän lunissolaarisen vuosikalenterin mukaisesti.²²

Aikamäärä 1260 päivää mainitaan Ilmestyskirjassa nimittäin samassa yhteydessä kuin 42 kuukautta ja kolme ja puolivuotta (aika, kaksi aikaa ja puoliaikaa). Mutta 3,5 vuotta ja ja 42 kuukautta vastaa 1260 päivää ainoastaan jos jokainen kuukausi koostuu 30 päivästä ja vuosi 360 päivästä. Näin laskien myös Danielin 9. luvussa ennustetut 69 vuosiviikkoa eli 7 x 69 vuotta saadaan osumaan samaan hetkeen Jeesuksen ristinkuoleman ajankohdan kanssa huhtikuussa 33 jKr. Toisaalta jos 1260 vuotta tai “aika, kaksi aikaa ja puoliaikaa” lasketaan tavanomaisilla 365-päivän aurinkovuosilla, niin vuodesta 781 laskien ne päättyvät vuonna 2041. Tämä osuisi samaan ajankohtaan Lutherin laskeman “maailmanlopun” ajankohdan kanssa, ja samaan ajankohtaan, johon 6000 vuotta voidaan katsoa päättyvän nykyisen historiallisen ja raamatullisen ymmärryksemme valossa.

Nämä ovat kaksi täysin itsenäistä tapaa laskea historian päätehetki, ja ne molemmat osuvat mielenkiintoisesti samaan vuosilukuun. Ne ovat myös kaksi laskutapaa, jolla raamatuntutkijat ovat yrittäneet laskea Jeesuksen tulemuksen oikeaa hetkeä jo 2000 vuoden ajan. 6000 vuoden tai “kuuden päivän” päättymistä on yritetty laskea raamatullisesta kronologiasta jo Irenaeuksen päivistä lähtien ja 1260 paavinvallan vuoden päättymistä on yritetty laskea jo ainakin Lutherin päivistä lähtien vaikka jo jotkin keskiajan katoliset kirkonmiehet ja oppineet kuten Fioren Joachim (suosittu keskiajan eskatologi, jonka opetuksia arvostivat niin Dante kuin Euroopan monarkit kuten Englannin Richard Leijonanmieli) opettivat paavin olevan Antikristus.

1500-1800 -lukujen teologien historisistisessa opetuksessa 1260 vuotta laskettiin yleensä 365-päivän aurinkovuosissa. Myös Newton laski nämä vuodet aurinkovuosissa ja ajoitti ne vuosiin 800-2060. Newtonin mukaan vuosi 800, jolloin paavi Leo III kruunasi Frankkien Kaarle Suuren Rooman keisariksi, oli oikea lähtökohta pienen sarven valtaannousulle. Tutkin tarkemmin Newtonin perusteita tälle ajoitukselle hänen Danielin ja Ilmestyskirjan selitysteoksensa luvuissa 7 ja 8. Sivuilla 215-16 hän kirjoitti:

Kymmenen kuningaskunnan [so. 10 kuningaskuntaa, jotka jakoivat Rooman valtakunnan keskenään 400-500 -luvulla] kääntyessä roomalaiskatoliseen uskoon, paavi vain laajensi hengellistä valta-aluettaan, mutta ei noussut vielä pedon [pienenä] sarvena. Hänen maallinen valtansa teki hänestä yhden sarvista, ja tämän valtansa hän saavutti 700 -luvun jälkipuoliskolla alistamalla kolme aikaisempaa sarvea, kuten edellä on esitetty. Ja nyt, kun hän oli saavuttanut ajallisen vallan ja oli kaiken inhimillisen tuomiovallan yläpuolella, hän hallitsi (DAN. 7:20, 25), näyttäen suuremmalta kuin ne muut; ja ajat ja laki annettiin hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi, toisin sanoen 1260 aurinkovuodeksi, kun yksi aika lasketaan kalenterivuodeksi, jonka pituus on 360 vuorokautta, ja päivä [luetaan] aurinkovuodeksi. Sen jälkeen (jae 26.) oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.

Newton oli perehtynyt hyvin historiaan ja tiesi, ettei paavien maallisen vallan alkua voisi ajoittaa 700 -luvun puoliväliä varhaisempaan historian kohtaan, jolloin Kaarle Suuren isä Pipin Pieni lahjoitti paavi Stefanus II:lle paavillisen kirkkovaltion. Mutta sen sijaan, että hän olisi ajoittanut tuon sarven nousun Pipin Pienen lahjoitukseen vuonna 756, tai sen kodifiointiin vuonna 781, hän esitti tämän noin puolivuosisataa kestäneenä prosessina, joka huipentui vuoteen 800, jolloin paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren Rooman keisariksi. Hän päätyi tähän ajankohtaan myös kolmen aikaisemman sarven kukistumisen kontekstissa, missä hän assosioi ne vuonna 751 kukistuneeseen Ravennan eksarkaattiin (Bysantin vallan keskus Italiassa), vuonna 774 kukistuneeseen Langobardien kuningaskuntaan Italiassa ja lopulta Rooman kaupungin itsensä alistumiseen paavinvallan alle vuonna 800.

Tämä poikkeaa omasta tulkinnastani siinä määrin, että itse assosioin kolmen aiemman sarven kukistumisen kolmeen Italiaa ja Roomaa Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen vuoronperään hallinneeseen valtakuntaan: Odovakarin kuningaskuntaan vuosina 476-93, Ostrogoottien kuningaskuntaan vuosina 493-536 ja Bysantin keisarikuntaan (Ravennan eksarkaattiin) vuosina 536-751. Kaikkia näitä hallittiin Ravennan kaupungista käsin ja kaikki ne sisältyivät alkuperäiseen kymmeneen kuningaskuntaan, jotka jakoivat Rooman valtakunnan vuonna 476, kuten Daniel 7:24 ennusti. Langobardien kuningaskunta ei puolestaan sisältynyt alkuperäiseen kymmeneen, minkä tähden näen Newtonin tulkinnan olevan tässä kohtaa virheellinen. ²³ En löytänyt myöskään historiallisesta todistetta siihen, että Rooman kaupunki olisi alistettu paavien valtaan vasta vuonna 800, koska Rooma sisältyi jo vuoden 756 alkuperäiseen lahjoitukseen ja sen kodifiointiin vuonna 781. Myös ChatGPT 4 yhtyi enemmän omiin ajatuksiini kuin Newtonin ajatuksiin:

Maininta The New Cambridge Medieval History -teoksen toisesta nidoksesta²⁴ siitä, että ensimmäiset puhtaasti paavilliset kolikot lyötiin Roomassa vuonna 781, tarjoaa vahvan historiallisen todisteen paavien maallisen vallan laillisen ja virallisen vahvistumisen puolesta kyseisenä vuonna. Se osoittaa konkreettisesti, että paavilla oli nyt riittävästi autonomiaa ja valtaa toteuttaa tällaisia toimenpiteitä, mikä on selkeä merkki suvereenin vallan olemassaolosta…

Tämän historiallisen tiedon valossa on kohtuullista päätellä, että vaikka paavien maallinen valta alkoi muodostua käytännössä jo vuonna 756 Pipin Pienen lahjoituksen myötä, vuosi 781 edustaa aikaa, jolloin tämä valta vakiintui laillisesti ja virallisesti, mukaan lukien taloudellisen ja symbolisen itsenäisyyden merkit, kuten omien kolikoiden lyöminen…

Newtonin väite, että paavien maallisen vallan alku voitaisiin ajoittaa vuoteen 800, liittyy todennäköisesti tapahtumaan, jossa Frankkien kuningas Kaarle Suuri kruunattiin Roomassa keisariksi joulupäivänä vuonna 800. Tämä tapahtuma oli merkittävä sekä Kaarle Suuren että paavien kannalta ja se oli tärkeä virstanpylväs keskiajan Euroopan historiassa.

Kaarle Suuren kruunajaiset tekivät hänestä Pyhän Rooman keisarin ja loivat perustan Pyhälle Rooman keisarikunnalle, joka oli tärkeä poliittinen entiteetti Euroopassa keskiajalla. Paavin rooli tässä seremoniassa oli merkittävä, sillä hän kruunasi Kaarle Suuren, mikä osoitti paavin auktoriteettia ja merkitystä. Tämä teko oli symbolinen vahvistus paavien asemalle sekä hengellisinä että maallisina johtajina, sillä se näytti heidän kykynsä antaa legitimiteetti keisarilliselle vallalle.

Newtonin tulkinta vuodesta 800 paavien maallisen vallan alkuna voi siis perustua tähän tapahtumaan ja sen merkitykseen. Historiallisesti on kuitenkin todettava, että paavien maallinen valta oli alkanut muodostua jo aiemmin, erityisesti Pipin Pienen ja Kaarle Suuren lahjoitusten myötä vuosina 756 ja 781. Vuosi 800 ei niinkään merkitse paavien maallisen vallan alkua, vaan pikemminkin sen vahvistumista ja paavien roolin kasvua Euroopan politiikassa.

On tärkeää huomata, että Newtonin aikana historiallinen tutkimus ja lähteiden tulkinta olivat erilaisia kuin nykyään. Hänen työnsä profetioiden ja historiallisten tapahtumien parissa oli osa laajempaa kiinnostusta uskonnollisiin ja historiallisiin kysymyksiin, mutta hänen tulkintansa voivat olla enemmän omia pohdintojaan kuin nykyaikaisen historiallisen konsensuksen mukaisia. Historialliset todisteet ja nykyinen ymmärrys paavien maallisesta vallasta perustuvat laajaan lähdeaineistoon ja tutkimukseen, joka kattaa monia eri näkökohtia ja tapahtumia.

Newton kuitenkin laski paavinvallan 1260 vuotta 365-päivän aurinkovuosilla vaikka tunnusti samaan aikaan tuon ajan juutalaisen vuoden koostuneen 360-päivästä. Tämä on erikoista sillä Danielin kirjan 9. luvun vuosiviikkonäyssä hän taas laski 490 vuotta 360-päivän lunisolaaristen vuosien mukaan.²⁵ Mikä tahansa olikaan Newtonin perusteena kahteen erilaiseen laskutapaan Danielin 7. ja 9. luvun profetioissa, niin samaa laskutapaa seuraamalla päädytään vuoteen 2041, jos korjataan vain Newtonin väärä lähtökohta paavinvallan alkuvuodesta.

Johtopäätös

Maalliset lehdet ovat ennustaneet 2040 -luvun alkuun jo hurjia tulevaisuudennäkymiä. Daily Mail uutisoi tammikuussa 2016: Ultra-älykkäät robotit voivat julistaa sodan ihmisiä vastaan vuoteen 2040 mennessä, asiantuntijat varoittavat. Sama lehti kertoi paria vuotta myöhemmin: Terminator-elokuvan kaltainen keinoälyn kuolemanskenaario on vain ‘yhden-kahdenvuosikymmenen’ päästä todellisuutta, väittää Googlen entinen toimitusjohtaja Eric Schmidt. Vuonna 2017 eräs otsikko maalaili: Keinoälyjumala tulee ilmestymään vuoteen 2042 mennessä ja kirjoittamaan oman raamattunsa. Tuletko palvomaan sitä?

Samanlaisia lausuntoja on antanut sittemmin kansainvälinen israelilainen menestyskirjailija ja ateisti Yuval Noah Harari, vaikka hän on myös kriittinen tekoälyä kohtaan ja varoittaa kuinka se voi luoda uusia kultteja, joiden nimissä ihmiset ovat valmiita tappamaan. Itse en näe tekoälyä vain negatiivisena voimana vaan tunnustan myös sen tarjoamat mahdollisuudet paremman maailman luomiseksi. Mutta samalla tunnustan sen monet riskit, kuten kaiken voimakkaan uuden teknologian kohdalla. Elon Musk on paljastanut, että maailman johtavien teknologiayritysten tavoitteena on luoda superälykäs tekoäly, joka olisi eräänlainen “digitaalinen jumala”.

Tekoälyn positiivisessa kehityksessä se pysyy ihmisten kontrollissa ja voimistaa yksilöiden valtaa omasta elämästään ja omista päätöksistään. Tekoälyn negatiivisessa kehityksessä, se tulee voimistamaan hallitusten ja suuryritysten valtaa yksilöiden ylitse, niin että kaikki vapautemme ja yksityisyytemme – jopa kaikkein henkilökohtaisimmat ajatuksemme – ovat historiaa ja ihmiset elävät historian tukahduttavimman ja sortavimman globaalin diktatuurin alaisuudessa missä kaikki “ne, jotka eivät kumartaneet pedon kuvaa, tapettaisiin”, kuten Ilmestyskirjan 13. luku ennustaa. Ehkäpä juuri tällaisen skenaarion tekoälyn kehitys mahdollistaa lähitulevaisuudessa.

En väitä, että tekoäly itsessään olisi peto tai pedon kuva. Mutta tekoäly saattaa mahdollistaa tällaisen kuvan luomisen Antikristuksen palvontaa varten. Ja mikäli tässä artikkelissa esitetyt laskelmat pitävät paikkansa, niin tällainen kuva luotaisiin 2030 -lukuun mennessä. Olen edelleen sitä mieltä, että kuningas Charles III on kaikkein varteenotettavin ehdokas Raamatun Antikristuksen rooliin yksistään sen perusteella kuinka monen profetian hän voi täyttää tästä miehestä kirjaimellisemmin kuin kukaan muu tällä hetkellä elossa oleva henkilö.

Onko hän sitten jo liian vanha tähän rooliin 2030 -luvulla. Raamattu ei kerro missään Antikristuksen ikää, joten periaatteessa hän on kelvollinen tähän rooliin²⁶ niin kauan kuin hän elää ja hallitsee valtaistuimellaan. Ja mikäli Charles elää yhtä vanhaksi kuin hänen isänsä prinssi Philip, joka kuoli 99 -vuotiaana, Charles III:n hallinto kestäisi 2040 -luvun loppupäähän asti. Se tuleeko Charlesin todennäköisyys tuon roolin täyttämisen suhteen kasvamaan vai vähentymään, ei perustu niinkään hänen vuosiensa määrään, vaan siihen tuleeko hän lähestymään sellaista asemaa, jonka Raamattu ennustaa tämän henkilön ottavan.

Toisin sanoen, jos maailman valtiopäämiehet tulevat antamaan hänelle yhä suurempaa poliittista vaikutusvaltaa tai jos hänet korotetaan vaikkapa Euroopan keisarin asemaan, niin tällöin todennäköisyys hänen roolistaan Raamatun Antikristuksena kasvaa vaikka hänen ikääntymisen puolesta se pinnallisesti vähenisikin. Mutta jos hän taas ikääntyy eikä tule nousemaan mihinkään merkittävään globaaliin asemaan tai rauhantekijän rooliin, niin tällöin tuo todennäköisyys vähenee ja meidän on aika siirtyä katsomaan muita Antikristus-ehdokkaita.

Jälkikommentti:

Vaikka olin ehkä väärässä vuodesta 2023 Vatikaanin tuhoutumisvuonna, en ollut väärässä sen historiallisesta ja profeetallisesta merkittävyydestä, kun huomioimme sen olleen vuosi, jolloin Charles III voideltiin kuninkaaksi. Samaan aikaan Charlesin kruunaamisen kanssa Yhdistynyt Kuningaskunta solmi Hänen majesteettinsa hallinnon johdolla myös seitsenvuotisen sopimuksen Israelin kanssa, kuten kirjoitin tästä jo blogissani huhtikuussa. Kirjoitin jo tuolloin, etten uskonut kyseisen sopimuksen olleen vielä Danielin 9. luvun 70. vuosiviikon lähtölaukaus. Jos näin sitten olisikin asia, tällöin sen puolivälin tulisi osua syyskuuhun 2026. Ellei Jerusalemissa ole tuohon mennessä kolmatta temppeliä johon Charles voisi astua²⁷, tai ellei maailmassa ole tuohon mennessä globaalia hallintoa ja pedon merkkiä²⁸, niin sitten emme voi olla vielä 70. vuosiviikon sisällä. Sitä paitsi uskon seurakunnan ylösoton tapahtuvan ennen 70. vuosiviikkoa.²⁹

Uskon Ilmestyskirjan ensimmäisen kuuden sineetin avaamisen tapahtuvan ennen seurakunnan ylösottoa ja 70. vuosiviikkoa. Näin ollen vaikka seitsenvuotisen ahdistuksen ajan käynnistyminen olisi vasta 10 vuoden päässä, kuuden ensimmäisen sinetin tapahtumat tulisivat sijoittua seuraavan kymmenen vuoden sisälle. Samoin Paavalin 2. Tess. 2:3:ssa mainitsema Antikristuksen ilmestyminen/paljastuminen tulisi edeltää seurakunnan ylösottoa ja 70. vuosiviikkoa. Joten esimerkiksi Charlesin kruunaushetki viimetoukokuussa saattoi olla jo ensimmäisen sinetin avaamishetki, kun valkoisen hevosen ratsastajalle annettiin kruunu ja hän lähti “voittajana voittamaan”. Eli tuosta hetkestä eteenpäin Charles alkaisi tehdä diplomaattisia valloituksiansa, jotka huipentuvat siihen, että maailman hallitsijat “antavat voimansa ja valtansa pedolle”. ³⁰

Alaviitteet

Matteus 24:36 ↩︎
Matteus 24:43-44, 48-50, 1. Tess. 5:1-4 ↩︎
Termi “maailmanloppu” Matteus 24:3:ssa tulisi kääntää “aikakauden lopuksi” eikä maailmanlopuksi. Historiassa on ollut jo monenlaisia “maailmanloppuja”. Esimerkiksi Herodeksen temppelin tuhoutuminen ja Juudean juutalaisten maastakarkoitus vuonna 70. jKr., jonka Jeesus tuossa luvussa ennusti, merkitsi aikakauden loppua sen ajan Juudeassa asuneelle juutalaiselle yhteiskunnalle. ↩︎
Hebrealaiskirje 4:9 ↩︎
2. Pietarin kirje 3:8-9 ↩︎
Ilmestyskirja 20:4-5 ↩︎
Sanhedrin 97a, 13: §Rav Ketina sanoi: “Kuusi tuhatta vuotta on maailman kesto, ja se on tuhannen vuoden ajan raunioina”. Sen ajanjakson kesto, jona maailma on raunioina, on johdettu jakeesta, jossa sanotaan: “Ja Herra yksin korotetaan sinä päivänä” (Jesaja 2:11), ja Jumalan päivä kestää tuhat vuotta. Abaija sanoo: Se on raunioina kaksituhatta vuotta, kuten sanotaan: “Kahden päivän kuluttua hän herättää meidät henkiin, kolmantena päivänä hän herättää meidät henkiin, ja me saamme elää hänen edessään” (Hoosea 6:2).

↩︎
1. Moos. 7:13 ↩︎
En ole tietoinen nimenomaisesta Newtonin kronologasta, jossa hän olisi laskenut luomisen ajankodan, mutta Englannin kuningattarelle lähettämässään kirjassaan The Chronology of Ancient Kingdoms Amended hän piti Aabrahamia ja Nooaa historiallisena henkilöinä ja kirjoitti, että “ihmiskunta ei voi olla paljoa sitä vanhempi kuin se on kuvattu Kirjoituksissa.” Kirja pyrki osoittamaan vääräksi kristinuskoa edeltäneiden sivilisaatioiden kerskailut heidän alkuperänsä muinaisuudella ja niiden joskus satojen kymmenien tuhansienvuosien taakse menneisyyteen ulotetut “historiikit”. Vanhin päivämäärä, jonka Newton ajoitti kirjassaan oli vuosi 1125 eaa. ja Salomonin temppelin perustuksen kirja ajoittaa vuoteen 1015 eaa. Tästä ajankohdasta luomisen ajankohta voitaisiin laskea taaksepäin Raamatun masoreettisista käsikirjoituksista vuoteen 4007 eaa.
↩︎
Daniel 12:4 ↩︎
1. Moos. 12:1-7 ↩︎
Galatalaiskirje 3:16-17 ↩︎
1. Moos. 5:3-29, 7:6 ↩︎
1. Moos. 5:32, 11:10-26, 32, 12:1-4, Ap. t. 7:4 ↩︎
Tämä yhteneväisyys on lähinnä sattumaa, koska Luther ajoitus oli monilta osin historiallisesti virheellistä nykyisen historian ymmärryksemme valossa. Syy siihen miksi se osuu niin lähelle omaa ajoitustani on se, että Luther laski Abrahamin syntymään esiintyneen 60 aiemmin, kun hänen isänsä Terah oli 70 -vuotias. Näin ollen sen pitäisi osua 60 myöhempään ajankohtaan kuin vuoteen 3961 eaa., mutta Lutherin tekemien virheiden tähden Israelin/Juudan kuninkaiden hallintovuosissa ja ensimmäisen vuosituhannen (eaa.) tapahtumien ajoituksessa, kronologia osuu sattumalta lähes yksiin oman kronologiani kanssa. ↩︎
Sanhedrin 97b, 13 ↩︎
1. Tess. 4:17 ↩︎
3. Moos. 25 ↩︎
Kuolleenmeren kirjakäärö nimeltä 4Q319 vahvistaa, että kuusi riemuvuosisykliä vastasi 294 vuotta. ↩︎
3. Moos. 25:10, 26:34 ↩︎
Room. 8:19-22 ↩︎
1. Moos. 7:11,24, 8:4, Ilm. 11:2-3, 12:6,14 ↩︎
Daniel 7:8 sanoo: “ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä.” Eli kolmen kuningaskunnan täytyy sisältyä myös kymmeneen aiempaan. ↩︎
Sivu 549, katso lähde täältä. ↩︎
Newton, Observations upon the Prophecies of Daniel, and the Apocalypse of St. John, sivut 231-232 ↩︎
Monet pitävät esimerkiksi 85 -vuotiasta Klaus Schwabia kelvollisena Raamatun Antikristuksen rooliin. ↩︎
Daniel 9:27, 2. Tess. 2:4 ↩︎
Ilm. 13:4-7, 15-18 ↩︎
Tempausnäkemyksistäni enemmän täällä. ↩︎
Ilm. 17:13 ↩︎