Mitä tapahtuu vuonna 2023 (vai tapahtuuko mitään)? Ainakin kaksi raamatullista profetiaa todistaisi tämän vuosiluvun merkittävyydestä.

Myönnän, että olen esittänyt blogissani profeetallisille tapahtumille aikamääreitä, jotka eivät ole tulleet toteen. Olen uskonut aina siihen, ettei kukaan voisi tietää Jeesuksen tulemuksen tarkkaa päivää tai hetkeä, kuten Herramme sanoi itse Matteus 24:36:ssa. Samalla olen kuitenkin uskonut, että profetioita tutkivilla kristityillä olisi mahdollista tietää tiettyjen eskatologisten avaintapahtumien vuosiluku ja ehkä jopa kuukausikin. Näin myös monet uskonpuhdistajat uskoivat ja opettivat useita vuosisatoja seuratessaan historisismina tunnettua profetiantulkintaa, joka sovitti Danielin ja Ilmestyskirjan profeetallisia päiviä vuosiin. Jopa läntisen historian tieteellisten ja teknologisen vallankumouksen käynnistänyt tiedemies Isaac Newton uskoi siihen, että Jeesuksen tulemuksen vuosiluku olisi mahdollista laskea Danielin kirjan profetioista ajoittaen sen omissa laskelmissaan vuoteen 2060. Samaa profetiaa seuraten mistä Newton johti vuoden 2060 laskelmansa, olen itse päätynyt vuoteen 2023 raamatullisesti ja historiallisesti tarkimpana laskelmana. En väitä, että tämän tulisi olla Jeesuksen tulemuksen vuosiluku. Raamattu mainitsee monia muitakin merkittäviä tapahtumia, jotka edeltävät ja valmistavat maailmaa Jeesuksen tulemusta varten. Näistä kolme merkittävintä ovat Antikristuksen ilmestyminen, Jerusalemin kolmannen temppelin rakentaminen ja Antikristuksen ilmestyminen temppelin kaikkein pyhimpään seitsenvuotisen vihan ajan puolivälissä (Dan. 8:9-14, 9:27, 11:31, Matt. 24:15, 2. Tess. 2:3-4).

Koska em. tapahtumista on mahdollista laskea Jeesuksen tulemuksen tarkka ajankohta (Dan. 8:13-14, 9:27, 12:11-13), vuoden 2023 ei tarvitse olla ennustus Jeesuksen julkisesta paluusta. Aika on sitä paitsi kulkenut jo tämän vaihtoehdon ohitse, koska Danielin 8. luvun mukaan Jerusalemin kolmannen temppelin tulisi seistä Temppelivuorella ainakin 2300 päivää tai reilu kuusi vuotta ennen Jeesuksen julkista paluuta Öljymäelle. Aika on ohittanut myös sen mahdollisuuden, että vuosi 2023 viittaisi temppelin jokapäiväisen uhrin lakkauttamisen ja hävityksen kauhistuksen asettamisen ajankohtaan, sillä Danielin vuosiviikkonäyn mukaan Antikristuksen tulisi saada Lähi-Idän kansat rauhansopimukseen kolme ja puolivuotta ennen tätä. Israelin, Yhdistyneiden Arabiemiraattikuntien ja Bahrainin välille eilen Valkoisessa Talossa solmittu historiallinen rauhansopimus on epäilemättä tulevan rauhansopimuksen esivalmistelua, mutta tämä ei ollut vielä Danielin 70. vuosiviikon käynnistävä sopimus. Vaihtoehtoina on siis edelleen se, että vuosi 2023 viittaisi Antikristuksen ilmestymisen, seurakunnan ylösoton, Danielin 70. vuosiviikon alkamisen, temppelin perustamisen, tai muun vastaavan profeetallisen lähtölaukauksen ajankohtaan.

Aloitin kirjoituksen myöntämällä rehellisesti aiemmat erheeni. Samalla olisi väärin sivuuttaa ne kerrat, kun olen ennustanut tulevia tapahtumia oikein. Esimerkiksi tammikuussa 2017 julkaisin blogissani kirjoituksen otsikolla Miksi uskon, että vuosi 2017 saattaa merkitä ”pakanain aikojen” täyttymistä? Merkitseekö vuosi 2017 vain uskonpuhdistuksen 500 -vuotisjuhlaa vai uskoivatko uskonpuhdistajat, että se olisi historian loppu sellaisena kuin sen tunnemme? Entä mitä siitä ennustikaan keskiajan juutalainen rabbi nimeltä Judah Ben Samuel? Vaikka teinkin tuossa artikkelissa muutaman ylilyönnin ja harhatulkinnan, ennustin siinä, että vuoden 2017 loppuun mennessä Jerusalemissa tulisi tapahtua jotain historiallista ja mainitsin samassa yhteydessä Trumpin lupauksen tunnustaa Jerusalem ja siirtää USA:n suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin. Tuohon aikaan kukaan ei vielä uskonut, että Trump tulisi tekemään näin, koska tätä samaa olivat luvanneet jo monet aikaisemmatkin presidentit. Ennustin tätä vuodelle 2017 mm. rabbi Samuel Ben Judahin keskiaikaisen profetian valossa. Joskus saatan vain innostua liikaa ja odotan asioiden liian nopeaa etenemistä.

Syyskuussa 2017 ennustin, että Trump saisi aikaan rauhansopimuksen Lähi-Itään ”lähikuukausina” . Olin väärässä vain aikataulusta, en itse sopimuksesta. Huhtikuussa 2016 ennustin Prinssi Charlesin tekevän ensimmäisen virallisen valtionvisiitin Israeliin marras-joulukuussa 2017 ja käynnistävän samalla Lähi-Idän rauhanprosessin lopullisen vaiheen. Olin tämänkin suhteen väärässä vain ajankohdasta. Charles teki ensimmäisen virallisen valtionvierailun Israeliin tämän vuoden tammikuussa, samoihin aikoihin kun Trump julisti Lähi-Idän rauhaan tähtäävän ”vuosisadan diilinsä”. Charlesin vierailun yhteydessä Israelin lehdistö julisti kuinka hän suunnittelee matkaa Iraniin ja hautoo mielessään Lähi-Idän rauhantekijän roolia. Tapahtumat ovat edenneet aivan siten kuin olisin odottanutkin. Vain aikataulujen suhteen olen ollut muutaman kerran pielessä. Voin siis olla yhtä hyvin pielessä myös vuoden 2023 suhteen. Katsokaamme kuitenkin ensin raamatullisia todisteita, jotka puhuvat tämän vuosiluvun merkittävyyden puolesta. Uskon, että vuosi 2023 olisi ennustettu kahdessa erillisessä profetiassa Danielin kirjan 7. ja 12. luvussa.

Aabrahamin liitto ja vuosi 2023

Ennen kuin menen näihin profetioihin Danielin kirjassa, niin mainitsen muutaman muun seikan vuosiluvusta 2023. Raamatun ensimmäisten patriarkkojen sukuluetteloita seuraamalla voidaan laskea, että Lähi-Idän kansojen ja monoteististen uskontojen isä Aabraham syntyi vuonna 1948 Aadamin luomisesta laskien ja että Jumala teki liiton hänen kanssaan vuonna 2023 AM (Anno Mundi eli maailman vuonna). 1. Moos. 12:4 nimittäin kertoo, että Abram oli Harranista lähtiessänsä seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha, kun Jumala teki ikuisen liiton hänen siemenensä kanssa ja nimitti hänet Aabrahamiksi. Toiseenkin tulkintaan voidaan toki päätyä Aabrahamin syntymävuoden suhteen missä hänen syntymänsä ajoittuisi vuoteen 2008 AM ja liiton solmiminen vuoteen 2083. Aikaisempi vaihtoehto kuulostaa kuitenkin houkuttelevammalta sen suhteen, että Aabrahamin – Israelin kansan isän – syntymävuosi olisi sama Israelin valtion syntymävuoden kanssa. Jumalan Aabrahamin kanssa tekemä liitto on yksi tärkeimpiä tapahtumia Raamatun pelastushistorian kannalta ja siinä ennustettiin myös Jeesuksen syntymä, kuten Paavali opetti Galatalaiskirjeen 3. luvussa. Paavali kutsui Kristusta ”toiseksi Aadamiksi” (1. Kor. 15:47). Jos siis Aabraham syntyi 1948 vuotta ensimmäisen Aadamin jälkeen, niin Israelin valtio sai alkunsa 1948 vuotta toisen Aadamin jälkeen. Tässä valossa olisi mielekästä ajatella, että vuonna 2023 jKr. tapahtuisi myös jotain raamatullisesti merkittävää.

Vuosi 2023 ja luku Seitsemän

Vuosi 2023 on seitsemällä jaollinen (7 x 289 = 2023). Lisäksi 2 + 0 + 2 + 3 = 7. Jos Donald Trump on yhä USA:n presidenttinä vuonna 2023, hän täyttäisi 14. kesäkuuta 77 vuotta. Trump oli virkaanastuessaan 70 vuotta, 7 kuukautta ja 7 päivää vanha (tarkalleen ottaen hänen ensimmäisenä täytenä virkapäivänään presidenttinä). Kesäkuussa 2023 tulisi täyteen 70 vuotta Elisabet II:n kruunajaisista mikäli hän on yhä vallassa. Samana vuonna Englannin reformaatiosta – jos laskemme sen vuodesta 1533, kun paavi Klemens VII erotti Henrik VIII:n katolisesta kirkosta – ja Elisabet I:n syntymästä tulee täyteen 490 vuotta eli 70 vuosiviikkoa (70 x 7 vuotta). Luku seitsemän esiintyy Ilmestyskirjassa 49 jakeessa ja 49 on yhtä kuin 7 kertaa 7. Ilmestyskirja mainitsee esimerkiksi seitsemän seurakuntaa, seitsemän sinettiä, seitsemän pasunaa, seitsemän vihan maljaa, jne. Se esiintyy myös paljon epäsuoremmin lukuisissa sanoissa ja fraaseissa, jotka toistuu siinä seitsemän kertaa. Yksi syy miksi ennustin merkittäviä tapahtumia marras-joulukuulle 2017 ja toukokuulle 2018 (jolloin Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi ja siirsi USA:n suurlähetystön Jerusalemiin), oli siinä, että se oli 70 vuotta juutalaisvaltion tunnustamisesta Yhdistyneissä Kansakunnissa marraskuussa 1947 ja Israelin jälleensynnystä toukokuussa 1948.

Israelin valtio itsenäistyi, kun Brittiläinen imperiumi hallitsi Palestiinaa Elisabet II:n isän Yrjö VI:n aikana. Olen perustellut kirjassani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? kuinka tämä Palestiinan brittiläinen hallinto olisi ennustettu Danelin kirjan 11. luvussa. Samassa näyssä Antikristus identifioidaan Yrjö VI:n jälkeläiseksi, halveksituksi kruununprinssiksi, ”joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa”, kuten jae 21 häntä luonnehtii. Yrjö VI:n tyttären Elisabet II:n valtakausi sivuutetaan tässä näyssä vain sen tähden, ettei sillä ole samanlaista vaikutusta juutalaisiin ja Israelin maahan kuin Yrjö V:n ja VI:n aikana, jolloin Palestiina oli vielä brittien hallussa, tai joka Britannialla tulee olemaan Charlesin – Raamatun Antikristuksen – hallitessa. Danielin ennustuksen mukaan tuon hallitsijan lähettämät ”sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen.” Tämä on profetia Britannian viimeisestä hallitsijasta, joka ”hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee omilleen; ja linnoituksia vastaan hän hankitsee juoniansa, säädettyyn aikaan asti.” Ottaen huomioon luvun seitsemän vallitsevuuden profetioissa, onko tämän hallitsijan määrä nousta valtaan 70 vuotta hänen äitinsä valtaannousun tai kruunajaisten jälkeen?

Löydämme useita esimerkkeä luvun seitsemän toistuvuudesta raamatullisessja profeetallisessa aikajanassa. Danielin 9. luku alkaa seuraavalla lausunnolla: ”Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.” Tässä Daniel viittasi Jeremian profetiaan siitä, että Babylonin pakkosiirtolaisuus kestäisi 70 vuotta (Jer. 25:11, 29:10). Lukuisat kommentaarit ovat ajoittaneet ”Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisen hallitusvuoden” vuoteen 538 eKr. Vuotta aikaisemmin persialaiset tuhosivat Babylonin valtakunnan. Vuosi 539 eKr., joka on universaalisti hyväksytty vuosiluku Babylonin valtakunnan tuholle, on myös 7 x 77. Juuri tuohon historian aikaan Jumala ilmoitti Danielille, että ”Seitsemänkymmentä (vuosi)viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.” Vuosiviikkonäky ennusti päivälleen tarkasti Jeesuksen ristiinnaulitsemisien ajankohdan, kuten kuningatar Viktorian aateloima skotlantilainen poliisimies Sr Robert Anderson osoitti vuoden 1894 klassikkoteoksessaan The Coming Prince. Kirjan nimi viittaa tulevaan Antikristus-prinssiin, joka tekisi seitsenvuotisen liiton Israelin kanssa, kuten jae 27 ennustaa.

Tuhotaanko Rooman antikristus vuonna 2023?

Tähän Englannin monarkiasta nousevan Antikristuksen teemaan linkittyy jännällä tavalla eräs toinenkin eskatologinen teema Rooman paavillisesta antikristuksesta. Lähes kaikki uskonpuhdistajat olivat yksimielisiä siitä, että Rooman paavien valta olisi ennustettu Danielin kirjan 7. luvun antikristusnäyssä pienestä sarvesta. Näin myös tiedemies Isaac Newton opetti teoksessaan Observations upon the Prophecies of Daniel, and the Apocalypse of St. John (1733). Englanti nähtiin tuolloin jumalisena protestanttisena vastavoimana, joka taisteli Rooman paavia ja sitä pönkittäneitä roomalaiskatolisia siirtomaavaltoja vastaan. Vaikka uskonpuhdistajien historisistinen profetantulkinta sovitti Raamatun muitakin Antikristus-profetioita paaviuteen, niin itse uskon että paavinvalta olisi ennustettu yksinomaan Danielin kirjan 7. luvussa. Kirjoitan  Rooman antikristuksen pienellä alkukirjaimella, koska Johanneksen mukaan antikristuksia olisi monia, mutta vain yksi Antikristus (1. Joh. 2:18). Eli Raamatun profetiat tulevasta Antikristuksesta viittaa pääosin tähän lopulliseen yksilö-hallitsijaan, joka tuhotaan Jeesuksen tulemuksessa, mutta osa profetioista viittaa samanaikaisesti tämän tulevan historiallisiin esikuviin.

Näin ollen esimerkiksi Danielin kirjan 8. ja 11. luvun näyt eivät koske yksinomaan tätä tulevaa Antikristusta, mutta myös hänen esikuvaansa syyrialais-kreikkalaisen Antiokhos Epifanesin vallassa toisella vuosisadalla eKr. Samoin Danielin 7. luvun näky pienestä sarvesta ei koske vain tätä tulevaa yksilöhallitsijaa, mutta myös hänen esikuvaansa, joka voidaan identifioida paavinvaltaan näyn historiallisten viitteiden valossa. Löydät kirjastani seikkaperäisemmät perustelut siihen miksi uskon Danielin 7. luvun näyn ennustaneen paavinvallan nousun ja tuhon. Perusteisiini lukeutuu mm. se, että näky kymmenestä sarvesta tai kymmenstä kuninkaasta, joiden tulisi nousta Rooman valtakunnasta, näyn neljännestä pedosta, toteutui jo 400 -luvulla jKr. Huolimatta futuristien yrityksistä vesittää tämä historiallinen totuus, niin kirjani tarjoaa seikkaperäiset perusteet sen puolesta kuinka Länsi-Rooman hajotessa Rooman alueella vaikutti tasan kymmenen kuningaskuntaa. Pienen sarven nousun tulisi olla siis suorassa yhteydessä tähän myöhäisantiikn jälkeiseen historialliseen kontekstiin. Koska sarvi viittaa Danielin näyissä samanaikaisesti valtakuntiin kuin myös niitä hallitseviin yksilöihin, voidaan tätä näkyä voidaan sovittaa yhtä hyvin paljon laajempaan ja pitkäaikaisempaan historialliseen yhteyteen.

Näiden perusteiden valossa osoitin sen miksi kolmen sarven putoaminen pienen sarven tieltä ei viittaa tässä historiallisessa kontekstissaan mihinkään lyhyen aikavälin tapahtumiin, vaan vuosiin 476 – 751, jolloin Roomaa ja Italiaa hallitsi kolme niistä kymmenestä kuningaskunnasta, jotka jakoivat Rooman keisarikunnan 400 -luvun kansainvaelluksissa. Nämä kolme olivat herulien, ostrogoottien ja Itä-Rooman toinen toistaan seurannut valta Italiassa em. ajankohtana. Tätä taas seurasi Rooman kirkkovaltion synty, joka antoi Rooman piispoille ensimmäistä kertaa poliittisen vallan ja suvereniteetin. Tämä paavien maallinen tai monarkistinen valta on voimassa yhä tänäänkin Vatikaanivaltion muodossa, joka on keskiaikaisen kirkkovaltion perillinen ja seuraaja. Perustelin kirjassani myös sen miksi paavillisen kirkkovaltion synty tulisi ajoittaa vuoteen 781 vuoden 756 sijasta (vuosiluku, jota kannatin vielä aikaisemmissa teksteissäni). Tämä oli nimittäin se vuosi, jolloin kirkkovaltio syntyi de jure vuoden 756 de facto sijaan. Nämä lainopillisen käsitteet erottavat sen milloin valtio syntyy käytännössä (de facto) ja milloin se syntyy lain mukaan (de jure).

Uskonpuhdistajien historisistiseen profetiantulkintaan sisältyi myös ajatus siitä, että paavinvallan tulisi hallita ”aika, kaksi aikaa ja puoliaikaa” (Dan. 9:25), joka Ilmestyskirjan mukaan on yhtä kuin 1260 päivää (Ilm. 12:6, 14). Paavinvallan yhteydessä nämä profeetalliset päivät tulkittiin kuitenkin vuosiksi ja tähänkin voidaan löytää raamatulliset perusteet (esim. Hes. 4:6 ja Dan. 9:24). Asiaa monimutkaistaa vielä sekin, että näitä 1260 vuotta ei tulisi laskea 365 päiväisillä aurinkovuosilla vaan 360 päiväisillä profeetallisilla vuosilla. Vaikka asia voi tuntua jälkiselittelyltä, uskon aikaisemman laskutoimitukseni ratkaisevan virheen olleen siinä, että ajoitin paavinvallan synnyn sen de facto vuoteen 756 jKr. ja laskin vuodet 365 päiväisillä aurinkovuosilla. Tällöin paavinvallan olisi pitänyt tulla päätepisteeseen vuonna 2016 (vaikka paavit menettivät suurimman poliittisen valtansa jo vuosisatoja sitten, paavi on edelleen monien valtionpäämisten kunnioittama suvereeni monarkistinen valtionpäämies ja siksi on oikeutettua puhua yhä paavinvallasta). Useimmat profeetalliset määrähetket on laskettava kuitenkin 360 päivän kuu/aurinkovuosilla (360 päivää on kuu- ja aurinkovuoden keskimääräinen pituus). Tämä selviää Ilmestyskirjasta, jossa 42 kuukauden tai kolmen ja puolenvuoden pituudeksi ilmoitetaan 1260 päivää, eli jokainen kuukausi vastaa 30 päivää ja vuosi on siten 360 päivää. 

Näin ollen esimerkiksi Sir Robert Anderson laski Danielin vuosiviikkonäyn vuodet 360 päivän profeetallisilla vuosilla ja päätyi niiden kautta Jeesuksen ristiinnaulitsemishetkeen päivälleen tarkasti. 360 päivän vuosilla 1260 vuotta vastaa vajaata 1242 vuotta, eli vuodesta 781 laskien ne päätyvät vuoteen 2023. Mitä muuta kuin paavinvallan hajoaminen tällöin tulisi sitten tapahtua? Daniel 7:8-11 kertoo:

Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui. Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin. Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan.

Tämä kuvaus on lähes identtinen Ilmestyskirjan lukujen 4 – 6 kanssa. Kirjojen avaaminen viittaa esimerkiksi seitsemällä sinetillä suljetun kirjakäärön avaamiseen (Ilm. 5:1 – 6:1). Jae 13 kertoo kuinka ”taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.” Tämä on rinnakkainen Karitsan saapumiseen Jumalan valtaistuimen tykö Ilmestyskirjan 5. luvussa. Tästä voidaan päätellä se, että paavinvallan päättymisen ajankohta käynnistäisi samalla Ilmestyskirjan sinetit. Koska Antikristuksen ilmestyminen on paikannettu usein ensimmäisen sinetin kohdalle, vuosi 2023 voi olla hyvinkin Antikristuksen esiintulon ajankohta. Mutta vuoden 2023 puolesta puhuu eräs toinenkin profetia Danielin kirjassa.

1335 päivää (vuotta) täyttyy vuonna 2023

Danielin kirjan viimeinen luku sisältää erään mystisen profetian, jossa mainitaan kolme erillistä ajankohtaa, aika, kaksi aikaa ja puoliaikaa (1260 päivää), 1290 päivää ja 1335 päivää. Daniel 12:4-13 kertoo seuraavaa:

Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy. Ja minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran tuolla rannalla. Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: ”Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?” Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: ”Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.” Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä sanoin: ”Herrani, mikä on oleva näitten päätös?” Niin hän sanoi: ”Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät. Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää. Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.

Perinteisen profetioiden futuristisen tulkinnan valossa tätä kohtaa on selitetty pelkkänä täydennyksenä ja tarkennuksena Danielin vuosiviikkonäkyyn viimeisestä vuosiviikosta. Siten aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa (kolme ja puolivuotta), jotka Ilmestyskirjan 12. luku sanoo olevan yhtä kuin 1260 päivää, on vain vuosiviikon ensimmäinen puolisko, joka kuluu 70. vuosiviikon alkamisesta temppelin jokapäiväisen uhrin poistamiseen ja hävityksen kauhistuksen asettamiseen. Tästä taas kuluisi loppuun 1290 ja 1335 päivää. Futuristinen tulkinta selittää yleensä ensiksi mainittua sinä aikana, joka kuluu vuosiviikon puolivälistä Jeesuksen tulemukseen ja 1335 päivää on taas se aika, joka kuluu hävityksen kauhistuksen asettamisesta temppelin puhdistukseen (Dan. 8:13-14) ja tuhatvuotisen valtakunnan alkuun. Vaikka tämä on täysin mahdollinen ja uskottava selitys, niin se ei tee tyhjäksi sitä etteikö tällä profetialla voisi olla myös vuosiin sovellettavaa pitkän aikavälin historiallista selitystä. Yhtä hyvin kuin 1260 päivää Daniel 7:25:ssä viittaa samanaikaisesti molempiin, paavinvallan 1260 vuoteen ja näyn lopullisen Antikristus-yksilön 1260 päivää kestävään valtakauteen, jonka myös Ilmestyskirjan 13. luku vahvistaa.

Profetian vuosiin sovellettavaa tulkintaa voi puolustaa esim. siinä valossa, että Temppelivuorelle pystytetylle hävityksen kauhistukselle löytyy myös kirkkohistoriallinen vastine islamilaisesta Al Aqsa ja Kalliomoskeijasta. Olen perustellut kirjassani myös sen kuinka islamilaisen vallan nousu 600 -luvulla jKr. ja etenkin sen viimeinen Ottomaanien kalifaatti on ennustettu Danielin 8. luvun näyssä vähäpätöisestä sarvesta, joka nousee Kreikan valtakunnasta Persian ja Kreikan valtakunnan välillä käydyn suuren sodan jälkeen. Osoitin siinä kuinka tuo näky olisi ennustanut 600 -luvun alun Bysantti-Sassanidi sodan ja Itä-Rooman keisari Herakleioksen valtakauden ja sitä seuranneet Bysantin neljä teemaa eli sotilaallista ja läänillistä aluejakoa. Kuten kerroin kirjassani, itse keisari Herakleios ja ajan juutalaiset oppineet uskoivat siihen, että hän oli profetiassa ennustettu kauriin suuri sarvi, joka voittaisi Persian valtakunnan. Näky ei siis koskenut vain Aleksanteri Suurta ja Antiokhos Epifanesia, kuten sitä on selitetty perinteisemmin. Aivan kuin 7. luvun pieni sarvi ennusti Länsi-Rooman jälleensynnyn läntisessä paavinvallassa, niin 8. luvun pieni sarvi ennustaa taas Itä-Rooman jälleensynnyn itäisessä Ottomaanien kalifaatissa, jota Itä-Rooman tapaan hallittiin Konstantinopolista ja jonka sulttaanit näkivät itsensä Itä-Rooman keisareiden lainmukaisina perillisinä. 

Juuri tässä historiallisessa kontekstissa näyn mainitsema ”pyhäkön paikan kukistaminen” (j. 11) voidaan sovittaa myös islamilaiseen epäjumalanpalvelukseen Temppelivuorella. Koska näky puhuu vain pyhäkön paikasta, se ei edellytä sitä että juutalaisten temppeli olisi pitänyt seistä Temppelivuorella 600 -luvulla. On tosin historiallista tietoa siitä, että temppelin rakentaminen olisi aloitettu uudestaan juuri Bysantti-Sassanidi sodan aikoihin, mutta tämä hanke jäi kesken kun arabit valloittivat Jerusalemin vuonna 637. Kalliomoskeija sisältää mm. rienaavan seinäkirjoituksen, joka edistää islamin oppia siitä, että Jumalalla ei ole Poikaa. Kalliomoskeija tai alueen toinen moskeija Al-Aqsa on siten hävityksen kauhistuksen kirkkohistoriallinen vastine, aivan kuin paavi ja islam on Antikristuksen kirkkohistoriallinen ilmentymä. 1400 -luvun egyptiläinen historioitsija Al-Suyuti ajoitti Kalliomoskeijan rakentamisen alkaneen vuonna 688 läntistä ajanlaskua. Jos tästä lasketaan 1260 vuotta eteenpäin, päädytään Israelin perustamisvuoteen 1948. Vuodesta 688 1290 vuotta tuli täyteen vuonna 1978 ja 1335 vuotta täyttyisi vuonna 2023. Mitä sitten tapahtui vuonna 1978? Iranin islamilaisen tasavallan syntyyn johtanut Iranin länsimielisen Shaahin syrjäyttänyt vallankumous alkoi elokuussa 1978 Rex-elokuvateatteriin tehdystä terrori-iskusta tai niin sanotun ”mustan perjantain” tapahtumista 8. syyskuuta. Danielille kerrottiin saman näyn yhteydessä kuinka Israelin suojelija arkkienkeli Miikael joutuisi taistelemaan lopun aikana ensin Persian ja sen jälkeen Kreikan enkeliruhtinasta vastaan (Dan. 10:20-21, 12:1). 

Mutta joku voisi huomauttaa aivan oikein, että ollakseni johdonmukainen, nämä vuodet tulisi laskea 360-päivän profeetallisilla vuosilla aivan kuin olen tehnyt Danielin 7. ja 9. luvun näyissä. Näin laskettuna saamme itseasiassa vieläkin hämmästyttävimpiä osumia. Kun Daniel kysyi enkeliltä ”Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?” ja enkeli vastasi ”Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät”, niin kaikkein kirjamellisin tulkinta olisi se, että 1260 vuotta tulee laskea siitä hetkestä, jolloin Daniel sai tuon näyn. Daniel 10:1 kertoo hänen saaneen tuon näyn ”Persian kuninkaan Kooreksen (Kyyroksen) kolmantena hallitusvuotena”. Raamattukommentaarit ovat ajoittaneet tämän vuoteen 536 eKr. (Kyyroksen kolmas hallintavuosi viittaa hänen kolmanteen hallintavuoteen Babylonin kuninkaan, joka olisi vuosi 536). Daniel sai näkynsä tuon vuoden ensimmäisen kuukauden 24. päivänä (j. 4) eli juutalaisen kalenterin Nisan-kuun 24. päivänä. Nisan-kuu osuu yleensä länsimaisen kalenterin maalis-huhtikuuhun. Englantilainen New Living Translation kääntää jakeen 4 näin: ”On April 23, as I was standing on the bank of the great Tigris River” ja sen alaviitteessä kerrotaan seuraavaa:

 

Vaikka yläpuolista laskelmaa ei voida vahvistaa täysin sen suhteen, että alkoiko Al-Aqsa moskeijan rakentaminen maaliskuussa 707 jKr., on joka tapauksessa hämmästyttävää, että Knessetin perustaminen osuu päivälleen kohdalleen seitsemän ajan eli 2520 profeetallisen vuoden tai 907200 päivän täyttymisestä. On yhtä hämmästyttävää, että sen puolivälistä laskien 1290 vuotta täyttyy lähes päivälleen tarkasti Iranin vallankumouksen avainhetkiin ja 1335 vuotta osuu samaan vuoteen mihin myös Danielin kirjan 7. luku osoittaa profetiassaan paavinvallan 1260 vuodesta. Vain aika näyttää ovatko nämä tulkintani raamatullisesti perusteltuja. Vain aika näyttää tapahtuuko vuonna 2023 jotain historiallisesti mullistavaa vai ei. Olen erehtynyt laskelmissani ennenkin, joten en yllättyisi jos erehtyisin jälleen kerran. Toisaalta en yllättyisi myöskään jos tulkintani tulevat tällä kertaa toteen.