Kuuntele.
Tässä on hyvin mielenkiintoinen kysymys sillä Presidentti Trump tunnettiin ensimmäisellä virkakaudellansa sosialismin suorapuheisena kriitikkona ja konservatiivit ovat tunnettu perinteisesti verotuksella rahoitettujen tulosiirto-ohjelmien vastustajina, koska konservatiivit ovat pyrkineet minimoimaan hallituksen valtaa, kannustamaan työntekoa ja yrittäjyyttä ja vähentämään kansalaisten riippuvaisuutta hallituksen avustuksista. Samalla se oli kuitenkin juuri presidentti Trumpin virassa ollessa kun Yhdysvaltain hallitus hyväksyi biljoonien dollarien elvytyspaketit, mukaan lukien 1 200 dollarin suorat maksut kansalaisille vastauksena Covid-19-pandemian aikaansaamiin talouden sulkutoimiin. Covid-19 kriisi laukaisi monissa maissa universaalin perustulon alustavat kokeilut. Mutta voisiko maailma siirtyä pysyvään perustuloon Yhdysvaltain hallituksen esimerkin viitoittamana juuri republikaanipresidentti Trumpin johdolla?
Sisältö
- Neljäs teollinen vallankumous
- Petoyhteiskunta vai ennallistettu Paratiisi?
- Markkinaliberalismin puoltajat perustulon edistäjinä
- Lisääkö perustulo riippuvuutta hallituksesta?
- 1. Kuinka perustulo vähentäisi riippuvuutta hallituksesta?
- 2. Ero nykyiseen sosiaaliturvajärjestelmään
- Talouden romahdus perustulon laukaisijana?
- Miten kriisi voi muuttaa asenteita?
- Hyvinvointivaltion oikeistokristillinen alkuperä
- Bismarck ja modernin sosiaaliturvan alku Saksassa
- Kristillinen sosiaalinen liike Euroopassa
- Muut esimerkit konservatiivikristillisestä sosiaaliturvan tukemisesta
- Miksi sosiaaliturva yhdistettiin aluksi konservatiiviseen ajatteluun?
- Miten tämä eroaa nykypäivästä?
- Johtopäätös
- Sosiaaliturva vastauksena modernin yhteiskunnan haasteisiin
- Sosiaaliturva ehkäisi marxistisen vallankumouksen nousua
- Onko realistista palata hyvinvointivaltioita edeltävään aikaan?
- Mitä nykykritiikki jättää huomiotta?
- Johtopäätös
- Johtopäätös
Neljäs teollinen vallankumous
Aloin kirjoittamaan universaalin perustulon ideasta jo vuoden 2019 aikoihin. Kiinnostuin aiheesta kuunnellessani silloisen demokraattien presidenttikandidaatti Andrew Yangin ajatuksia, joka kannatti perustulon käyttöönottoa Yhdysvalloissa vastauksena massatyöttömyyteen, johon neljäs teollinen vallankumous eli tekoälyn ja robotiikan kehityksen aikaansaama työpaikkojen kasvava automaatio johtaisi yhteiskunnan. Kirjoitin blogissani elokuussa 2019:
Andrew Yang kerää jo suosiota monien konservatiivien ja Trumpin äänestäjien keskuudessa, koska hänen retoriikkansa ei demonisoi puolta Amerikan kansalaisista “rasisteina, sovinisteina ja homofoobikoina”, kuten Hillary Clinton teki vuonna 2016, ja kuten tekee yhä monet toiset demokraattikandidaatit. Jopa hänen vaaliteemansa tunnuslause on lainattu Trumpin “Amerikka ensin” fraasista ja muutettu muotoon “Ihmisyys ensin”. Hänen kannattajiensa lakissa ei lue MAGA vaan MATH, koska hän vetoaa kylmän matemaattisiin tosiasioihin. Elokuun 11. hän kirjoitti Twitterissä: “Olen tehnyt MATEMATIIKKAA, maahanmuuttajat eivät ole viemässä töitämme, se on automaatio. Se sijaan, että syyttäisimme maahanmuuttajia, antakaamme kansalaisillemme keinot kukoistaa neljännen teollisen vallankumouksen aikana.” Vaikka en väitä, että Yang tulisi olemaan välttämättä se kandidaatti, joka nousee Trumpia vastaan ja päihittäisi hänet ensivuoden presidentinvaaleissa, niin on hyvin mahdollista, että hän – tai joku samanlaisella vaaliohjelmalla – voittaa vuoden 2024 presidentivaalit. Massat heräävät tällaisiin ongelmiin usein vasta sitten, kun automaatio on jo syrjäyttänyt miljoonia työvoiman ulkopuolelle.
Universaali perustulo
Mikä sitten on oikea ratkaisu tämän mittasuhteen kriisiin? Andrew Yangin vastauksena on universaali perustulo, josta tehtiin rajattu koe jo Suomessakin vuoden 2017 aikana. Tämä olisi periaatteessa päivitetty versio nykyisestä hyvinvointivaltiomallista. Sen ideana on antaa elämiseen ja asumiseen riittävä perustulo jokaiselle maan kansalaiselle olivat he sitten töissä tai työn ulkopuolella ilman minkäänlaisia ehtoja. Yangin vaaliohjelma ehdottaa 1000 USA:n dollarin (895€) arvoista kuukausituloa, joka maksettaisiin jokaiselle yli 18 -vuotiaalle USA:n kansalaiselle. Monet miljardöörit, kuten Teslan ja SpaceX:n perustanut Elon Musk (joka ilmoitti juuri Twitterissä kannattavansa Yangia presidentiksi) ja Facebookin perustanut Mark Zuckerberg ovat antaneet tälle ajatukselle jo tukensa. Universaali perustulo olisi taloudellisesti täysin toteutettavissa oleva ratkaisu, kun robotit ja automaatio tulevat tekemään työvoimasta entistä tehokkaampaa ja tuottavampaa.
Paria päivää myöhemmin kirjoitin toisessa blogissani:
2010 -luvulla alkanut “neljäs teollinen vallankumous” johtaa todennäköisesti universaalin perustulon käyttöönottoon kaikkialla teollisuusmaissa. Ilmestyskirjan ennustama käteisetön yhteiskunta missä “kukaan muu ei voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki”, tulee olemaan yksi osa tuota uutta taloussysteemiä missä kaikki palveluala automatisoidaan ja korvataan itsepalvelukassoilla ja roboteilla. Yhteiskunnassa missä käteisen rahan käyttö on loppunut kokonaan, kassatyöntekijöillä ei ole enää mitään virkaa.
Petoyhteiskunta vai ennallistettu Paratiisi?
Covid-19 pandemian puhjetessa marraskuussa 2020, jatkoin taas tätä samaa teemaa artikkelissani Onko koronapandemiakriisi viemässä läntistä yhteiskuntaa kohti universaalia perustuloa ja pedon merkkiä? On syytä nyt tähdentää, että vaikka assosioin tämän kehityksen Ilmestyskirjan käteisettömään pedon merkki -yhteiskuntaan, niin en väitä että perustulo itsessään olisi pedon merkki. Itseasiassa olen käsitellyt perustuloa enemmän myönteisenä kuin kielteisenä asiana viimeisen viiden vuoden aikana. Olen assosioinut sen myös Raamatun profetioihin messiaanisesta ajasta, jolloin Paratiisin olot entisöidään maanpäälle eikä siten enää “otsasi hiessä sinun pidä leipääsi syödä, kunnes tulet maaksi jälleen” (1. Moos. 3:19). Paratiisi ei ollut kuitenkaan paikka missä Adam ja Eeva makailivat kaiket päivää joutilaana omenapuun varjossa ja odottivat, että kypsä omena putoaisi heidän käteensä, kun sen poimiminen olisi ollut heille liian vaivalloista.
Ilman mielekästä työtä, ihminen kadottaa usein tunteen elämänsä tarkoituksesta ja vaipuu eksistentiaaliseen ahdistukseen. Tätä kuvattiin hyvin äsken katsomassani Netflixin tieteiselokuvassa Passangers missä mies herää syväjäädytyksestä tähtienvälisellä avaruusmatkalla 90 vuotta ennen muita matkustajia. Avaruusaluksessa miehelle riitti kyllä herkullista ruokaa, alkoholia, luksussviittejä, vapaa ajan huvituksia ja mahdollisuus keskusteluun ihmisenkaltaisten robottien kanssa, mutta lopulta hän vaipui epätoivoon ja harkitsi oman elämänsä päättämistä, koska hänen ainoa tarkoituksensa oli odottaa kuolemaansa valtavalla avaruusaluksella missä hän ei voisi tehdä mitään hyödyllistä ja olla yhteydessä toiseen itsetietoiseen ja tuntevaan ihmiseen. Paratiisissa Adam koki kenties jotain samankaltaista ennen kuin Jumala loi hänelle Eevan (tämä liittyy leffan juoneen, mutten paljasta sen enempää).
Paratiisissa ihminen ei saanut iloa vain yhteydestä Luojaansa ja siitä, että hän sai jakaa Paratiisin nautinnot toisen ihmisen kanssa, mutta myös siitä, että hänellä oli siellä mielekästä työtä. Jumalahan antoi Adamin tehtäväksi maan viljelemisen ja varjelun ja kaikkien eläinten nimittämisen (1. Moos. 2:15, 19), eli hän oli historian ensimmäinen maanviljelijä, luonnonsuojelija ja biologi. Samalla tavoin voimme ajatella, että tulevaisuuden yhteiskunta missä ylipainoiset ihmiset istuvat yksin kotonaan katsomassa Netflixiä samalla kun hallitus maksaa heidän elämisensä ja robotit tuovat heille lisää epäterveellistä ruokaa kotiin, ei ole se Paratiisi jonka haluaisimme nähdä toteutuvan. Suurimpana haasteena on pyrkiä luomaan yhteiskunta missä robotit tekisivät kaikki rutiininomaisen yksitoikkoiset tai raskaat ja vaaralliset työt, mutta missä ihmisille jäisi edelleen joukko älyllisiä ja luovia töitä, tai töitä, joita ei tehtäisi välttämättömyydestä vaan työn antaman henkisen palkinnon tähden.
Syyskuussa 2023 kirjoitin artikkelin otsikolla Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ja Elon Musk keskustelivat juuri Raamatun tuhatvuotisesta valtakunnasta. Viittasin otsikolla Netanjahun ja Muskin väliseen paneelikeskusteluun missä he keskustelivat mm. tekoälyn kehitykseen liittyvistä tulevaisuuden riskeistä ja mahdollisuuksista. Keskustelun sisältö oli kuin raamatullista utopiaa:
– Netanjahu: Elon, kun kysyin tätä asiaa eräässä yöllisessä juttutuokiossamme, että mitä aiomme tehdä kun ihmisillä ei ole töitä ja annamme rahaa heille, vastasit että “mitä vikaa on elää Paratiisissa?”.
– Musk: Tämä kysymys liittyy tavallaan käsitykseemme taivaasta. En usko, että sinun tarvitsee tehdä töitä taivaassa… Tekoälyn hyvin positiivinen skenaario on monilla tavoin kuvaus taivaasta, siinä mielessä ettei kenelläkään ole tarvetta enää työskennellä. En välttämättä kutsuisi sitä edes universaaliksi perustuloksi vaan universaaliksi korkeatuloksi. Kuvailen nyt parasta mahdollista skenaariota. En sano, että tämä tulisi toteen. On sarja eri mahdollisuuksia hyvin negatiivisesta hyvin positiiviseen skenaarioon. Ja jälkimmäinen kuulostaa pohjimmiltaan taivaalta. Voit saada ikinä mitä haluat, sinun ei tarvitse tehdä toitä sen eteen, sinulla ei ole velvollisuuksia, mikä tahansa sairaus voidaan parantaa…
Markkinaliberalismin puoltajat perustulon edistäjinä
On mielenkiintoista, että universaalin perustulon puolesta tai välttämättömyydestä jo vuosikausia puhunut Elon Musk, joka kannatti vuonna 2019 Andrew Yangia presidentiksi, on tänään presidentti Trumpin läheinen ystävä ja neuvonantaja, jonka mielipiteitä kunnioittaa myös Benjamin Netanjahun kaltainen oikeistolainen markkinaliberismin puolestapuhuja. Eikä kyseessä ole jokin marxilaisten salaliitto sillä Musk on itsekin vahva markkinaliberalismin puolestapuhuja, joka vastustaa hallituksen liiallista puuttumista talouselämään ylenmääräisellä verotuksella ja talouden sääntelyllä. Tästä syystä Trump nimesi hänet väliaikaiseksi tarkoitetun DOGE viraston johtoon, jonka tarkoituksena on leikata hallituksen vuosittaisia kuluja jopa kahdella biljoonalla dollarilla. Projektin on tarkoitus valmistua Yhdysvaltain 250 -vuotispäivään mennessä heinäkuussa 2026.
Muskin esikuvana tässä projektissa on vahvasti Amerikan oikeiston uusi sankari, Argentiinan presidentti Javier Milei, jonka sosialismin vastaisen puheen Maailman talousfoorumilla löydät suomennettuna täällä. Ensikuulemalta hallituksen kulujen leikkaaminen ja universaali perustulo missä hallitus maksaisi kaikille täysi-ikäisille kansalaisille tuhat dollaria kuussa (tai enemmän), voi vaikuttaa ristiriitaisilta tavoitteilta. Miten voit leikata hallituksen kuluja jos jaat kansalaisille lisää rahaa? On kuitenkin arveltu, että perustulo voisi tulla hallitukselle jopa halvemmaksi kuin nykyinen sosiaaliturva, koska vaikka sosiaaliturvassa hallitus maksaa rahaa paljon harvemmille kuin perustulossa maksettaisiin, niin sosiaaliturva tulee kalliiksi sen byrokratian ja monimutkaisuuden tähden missä rahaa menee myös eri hallitusvirastojen “paperinpyörittäjien” palkkoihin, jotka tekevät laskelmia siitä ketkä ovat oikeutettu tukiin ja ketkä eivät.
Tästä syystä myös markkinaliberalismin eräs vaikutusvaltaisin ekonomisti Milton Friedman kannatti sosiaaliturvan sijasta perustulon kaltaista järjestelmää nimeltä negatiivinen tulovero. Tosin Friedmanin kannattaman mallin erona oli se, ettei rahaa annettaisi kaikille kansalaisille vaan ainoastaan niille, joiden tulot laskevat alle tietyn rajan (huolimatta siitä ovatko he työttömiä vai työssäkäyviä). Mitä järkeä on nimittäin maksaa kansalaiselle jonka tulot ovat yli 10 000 dollaria tai euroa kuussa, joku voisi kysyä. Argumentti universaalin perustulon puolesta on kuitenkin se, ettei se leimaisi ihmisiä samalla tapaa kuin sosiaaliturva tai negatiivinen tulovero. Kenenkään ei tarvitsisi kokea häpeää tai saada “sosiaalipummin” leimaa otsaansa jos kaikki kansalaiset saavat samanarvoisen perusturvan hallitukselta.
Se poistaisi erottelun “ansaitsevien” ja “ei-ansaitsevien” välillä ja samalla se kannustaisi paremmin työllisyyteen, koska perusturvan määrä ei vähenisi sen mukaan mitä enemmän tienaat omalla työlläsi. Tämä on usein nykyisten sosiaaliturva järjestelmien ongelmana, jotka saattavat pitää ihmiset ylisukupolvisessa köyhyyskierteessä. Se vähentäisi myös sosiaaliturvan aikaansaamaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta siitä, että hallitus “varastaa” työssäkäyvien kansalaisten ansiorahaa verotuksen kautta ja jakaa sen uudelleen ei-ansaitseville. Jos kaikki saisivat saman määrän rahaa hallitukselta, niin silloin kaikki voittavat.
Lisääkö perustulo riippuvuutta hallituksesta?
Kysyin tekoälyltä sitä, että voidaanko perusturvan väittää vähentävän kansalaisten riippuvuutta hallituksesta sen sijaan, että se lisäisi sitä, mihin se vastasi seuraavasti:
Kyllä, perustuloa voidaan perustellusti väittää vähentävän kansalaisten riippuvuutta hallituksesta, jos tarkastellaan sen vaikutuksia suhteessa perinteisiin sosiaaliturvajärjestelmiin. Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta ensi kuulemalta, koska perustulo on suora rahansiirto hallitukselta kansalaisille. Kuitenkin tietyissä konteksteissa perustulo voi lisätä yksilön vapautta ja vähentää riippuvuutta hallituksen säätelemistä ohjelmista.
1. Kuinka perustulo vähentäisi riippuvuutta hallituksesta?
a) Vähemmän byrokratiaa ja hallinnollista valvontaa
- Perustulo on universaali ja ehdoton, eikä sen saaminen riipu tuloista, työmarkkina-asemasta tai elämäntilanteesta. Tämä tarkoittaa:
- Ei tarvetta monimutkaisille tukikelpoisuuskriteereille, kuten tulo- tai omaisuusrajoille.
- Ei hallinnollista tarvetta tarkastella yksilöiden henkilökohtaisia tietoja tai arvioida heidän oikeutustaan tukiin.
- Kansalaiset eivät ole riippuvaisia monimutkaisista hakuprosesseista tai hallituksen arviosta heidän “tarpeistaan.”
b) Poistaa kannustinloukkuja
- Perustulo maksetaan kaikille, myös niille, jotka saavat tuloja työnteosta. Tämä tarkoittaa, että:
- Työn tekeminen ei johda sosiaalietuuksien menettämiseen, kuten monissa nykyisissä järjestelmissä.
- Kansalaiset eivät ole riippuvaisia siitä, että he välttävät työntekoa säilyttääkseen tukensa.
c) Lisää yksilön valinnanvapautta
- Perustulo antaa kansalaisille taloudellista turvaa, jonka avulla he voivat tehdä vapaita päätöksiä elämästään:
- He voivat valita, missä ja miten elävät ilman pelkoa, että hallitus voi peruuttaa heidän tukensa.
- Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi perheväkivallan uhreille, jotka saattavat nykyään olla riippuvaisia puolison tai hallituksen tuesta.
- Yksilöt voivat ottaa riskejä, kuten ryhtyä yrittäjiksi, koska perustulo tarjoaa turvaverkon.
d) Pienentää riippuvuutta monimutkaisista ohjelmista
- Nykyiset sosiaaliturvajärjestelmät voivat edellyttää, että kansalaiset hakevat erilaisia tukia (esim. työttömyyskorvaukset, ruokakuponkituki, asumistuki). Jokainen näistä ohjelmista:
- On sidottu monimutkaisiin sääntöihin ja prosesseihin.
- Luo riippuvuutta järjestelmästä, joka voi olla hidas tai epäluotettava.
- Perustulo yhdistäisi ja yksinkertaistaisi nämä tuet, jolloin kansalaiset olisivat vähemmän riippuvaisia järjestelmän monimutkaisuudesta.
2. Ero nykyiseen sosiaaliturvajärjestelmään
Nykyjärjestelmä: riippuvuuden luominen
- Perinteiset sosiaaliturvajärjestelmät, kuten työttömyyskorvaukset ja ruokakuponkituki, luovat riippuvuutta, koska ne:
- Perustuvat yksilön elämäntilanteeseen, joka täytyy jatkuvasti todistaa ja raportoida.
- Voivat estää työnteon tai lisätulojen hankkimisen, koska tulojen noustessa tuet vähenevät tai poistuvat.
- Asetetaan ehdollisiksi, mikä tarkoittaa, että kansalaiset voivat menettää tukensa, jos he eivät noudata tiettyjä sääntöjä (esim. työnhakukriteerit).
Perustulo: riippuvuuden vähentäminen
- Perustulo antaa jokaiselle kansalaiselle saman summan rahaa riippumatta heidän elämäntilanteestaan. Tämä:
- Poistaa tarpeen valvoa, mitä kansalaiset tekevät rahalla.
- Antaa yksilöille enemmän vapautta tehdä päätöksiä ilman pelkoa tukien menettämisestä.
- Vähentää valtion roolia yksityiselämän säätelijänä.
Eli asian ydin on nyt siinä, että sosiaaliturva on ehdollinen, kun taas perusturva olisi ehdoton. Jos vankilasta vapautumisen jälkeen pääset ehdonalaiseen vapauteen, oletko tällöin riippuvaisempi ja vähemmän vapaa kuin se joka elää ehdottomassa vapaudessa? Tai jos velanantaja antaa sinulle 10 000 euron lainan, joka tulee maksaa korkoineen takaisin ehdoissa sovittuun määräaikaan mennessä, niin oletko riippuvaisempi hänestä kuin lahjanantajasta, joka antaa saman määrän rahaa ilman edellytystä takaisinmaksusta? Pelkona on tietysti se, että totalitaarisen hallituksen käsissä perusturva voisi muuttua ajan myötä ehdolliseksi ja ihmiset menettäisivät sen, elleivät he “kumartaisi keisaria”. Jotain tämän kaltaista Ilmestyskirjan 13. luku ennustaa sanoessaan, että Peto 666 “saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.”
Talouden romahdus perustulon laukaisijana?
En nyt väitä, että Elon Muskin tavoitteena olisi tällä hetkellä päivittää USA:n sosiaaliturvajärjestelmä universaaliksi perustuloksi. Musk voi nähdä tämän pidemmän aikavälin ratkaisuna automaation ja tekoälyn kehitykseen, joka tulee syrjäyttämään monia työpaikkoja esim. kuljetusalalla itseohjautuvien autojen ja rekkojen myötä. On kuitenkin mahdollista, että jokin kansallinen tai kansainvälinen kriisi tulisi kiihdyttämään tätä kehitystä. Kysyin asiaa myös tekoälyltä, joka vastasi:
Kyllä, vakava kansallinen tai kansainvälinen kriisi, kuten talouden romahtaminen, voisi hyvinkin kiihdyttää perustulon kaltaisten järjestelmien käyttöönottoa ja tehdä niistä poliittisesti hyväksyttävämpiä, myös konservatiivien keskuudessa. Tämän voidaan nähdä tapahtuneen esimerkiksi Covid-19-pandemian aikana, jolloin Yhdysvaltain hallitus jakoi suoria rahallisia tukia kansalaisille taloudellisen romahduksen estämiseksi.
Miten kriisi voi muuttaa asenteita?
- Taloudellisen epävarmuuden lisääntyminen:
- Kriisit, kuten suuri lama (1929) tai pandemia, paljastavat yhteiskunnan rakenteelliset heikkoudet ja tekevät selväksi, että monet ihmiset eivät pysty selviytymään ilman ulkopuolista apua.
- Covid-19aikana tämä ilmeni massatyöttömyytenä, mikä pakotti hallituksia ympäri maailmaa ottamaan käyttöön elvytyspaketteja ja suoria käteistukia.
- Konservatiivien suhtautuminen muuttuu käytännön tarpeen vuoksi:
- Konservatiivit, jotka perinteisesti vastustavat laajoja sosiaaliohjelmia, voivat kriisin aikana nähdä suoran rahallisen tuen hyödyllisenä tapana säilyttää talouden vakaus ja estää yhteiskunnallisia levottomuuksia.
- Covid-19-pandemian aikana Yhdysvaltain hallitus (jota johti presidentti Trump) hyväksyi biljoonien dollarien elvytyspaketit, mukaan lukien 1 200 dollarin suorat maksut kansalaisille. Tämä osoittaa, että jopa konservatiivihallitus voi hyväksyä radikaaleja toimia kriisiaikoina.
- Perustulon houkuttelevuus kriisien aikana:
- Perustulo tarjoaa yksinkertaisen ja suoran tavan auttaa kansalaisia kriisitilanteessa, mikä voi olla tehokkaampi kuin monimutkaisten sosiaaliturvaohjelmien laajentaminen tai hallinnointi.
- Kriisi voi myös korostaa perustulon roolia talouden vakauttajana: kun ihmiset saavat rahaa käteen, he voivat ylläpitää kulutustaan, mikä estää talouden täydellisen romahtamisen.
Mutta toisin kuin pandemian aikana, tämä toinen kriisi voisi johtaa pysyvään mekanismiin missä kaikille täysi-ikäisille kansalaisille maksettaisiin vakituinen kuukausitulo heidän elämänsä loppuun asti. Tällainen kriisi voi olla hyvinkin edessä, sillä Brandon Biggs, joka ennusti kuukausia edellä, että Donald Trump yritettäisiin salamurhata, että luoti osuisi hänen korvaansa, ja että hän voittaisi marraskuun vaalit, ennusti samassa yhteydessä myös sitä, että globalistit suunnittelisivat Yhdysvaltojen talouden romauttamista, joka saisi Trumpin polvilleen Valkoisessa Talossa ja pyytämään Jumalalta viisautta kriisin ratkaisemiseen. Ja ehkäpä Jumala neuvoo häntä tuossa tilanteessa universaalin perustulon toteuttamisessa. Kuka tietää?
Tietysti monet konservatiivit saattavat uskoa, että universaalin perustulon kaltaiset suunnitelmat ovat globalistien ajamia saatanallisia projekteja. Samoin monet konservatiivit saattavat väittää tänään, että sosiaaliturva ja hyvinvointivaltio oli marxistien ja fasistien ajama hanke, jolla oikeutettiin nykyinen byrokraattinen ison hallituksen valtiokoneisto, ja jolla on tuhottu ydinperheyhteisöt ja syövytetty kirkon vaikutusvaltaa yhteiskunnasta. Konservatiivien kritiikkinä ei ole ollut yleensä se, etteikö yhteiskunnan tulisi huolehtia köyhistä, sairaista ja tarvitsevista, vaan se että tämä rooli kuului perinteisesti kristilliselle kirkolle ja perheyhteisöille.
Hyvinvointivaltion oikeistokristillinen alkuperä
Tässä näkemyksessä sivuutetaan kuitenkin kaksi olennaista historiallista taustekijää: 1) Hyvinvointivaltio itsessään ei riistänyt kirkolta tätä roolia vaan teollistuminen ja kaupungistuminen teki sen, ja 2) kristilliset kirkot ja 1800 -luvun oikeistokonservatiivit itse olivat tukemassa sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion luomista, koska sen nähtiin olevan ainoa keino ehkäistä marxilaiset vallankumoukset teollisen vallankumouksen aikaansaaman yhteiskunnallisen kriisin vastareaktiona. Annan jälleen tekoälylle puheenvuoron:
Historiallisen kontekstin tarkastelu osoittaa, että sosiaaliturva ja siihen liittyvät uudistukset olivat alun perin merkittävässä määrin konservatiivien, kristittyjen ja erityisesti kirkkojen ajamia hankkeita 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Euroopassa. Tämä saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta nykypäivän näkökulmasta, jossa sosiaaliturvaa kritisoidaan usein juuri oikeistolaisilta ja konservatiivisilta tahoilta.
Bismarck ja modernin sosiaaliturvan alku Saksassa
Saksan valtakunnan kansleri Otto von Bismarck (1815–1898), joka oli itse konservatiivinen luterilainen ja monarkisti, loi modernin sosiaaliturvajärjestelmän perustan 1870–1880-luvuilla. Hänen hallintonsa toteutti useita sosiaalilainsäädännön uudistuksia, joista tuli myöhemmin esikuva muille valtioille.
Keskeiset sosiaaliturvauudistukset Bismarckin Saksassa:
- Sairausvakuutus (1883):
- Tarjosi työntekijöille sairauspäivärahaa ja pääsyn terveydenhuoltoon.
- Tapaturmavakuutus (1884):
- Korvasi työntekijöille tapaturmista aiheutuvia kuluja.
- Vanhuuseläke ja työkyvyttömyysvakuutus (1889):
- Ensimmäinen moderni eläkkeiden ja työkyvyttömyysturvan järjestelmä.
Miksi Bismarck ajoi sosiaaliturvaa?
- Sosialistien vaikutusvallan torjuminen:
- 1800-luvulla sosialistiset ja työväenliikkeet nousivat vaatimaan oikeuksia ja taloudellista tasa-arvoa. Bismarck uskoi, että sosiaaliturva voisi vähentää näiden liikkeiden kannatusta ja pitää yhteiskunnan vakaana.
- Kristillinen sosiaalinen vastuu:
- Bismarck oli konservatiivikristitty, joka piti huolta köyhien ja heikompiosaisten hyvinvoinnista velvollisuutena. Hän näki sosiaaliturvan myös keinona vahvistaa kristillisiä arvoja yhteiskunnassa.
- Kirkkojen vaikutus:
- Katolinen ja luterilainen kirkko korostivat sosiaalista vastuuta, ja niiden humanitaarinen eetos vaikutti siihen, että konservatiiviset poliitikot tukivat sosiaaliturvan perustamista.
Kristillinen sosiaalinen liike Euroopassa
Bismarckin sosiaaliturvajärjestelmä ei ollut ainutlaatuinen. Samaan aikaan muuallakin Euroopassa kristilliset sosiaaliliikkeet ajoivat työntekijöiden oikeuksia ja köyhyyden vähentämistä:
- Katolinen kirkko ja sosiaalinen opetus:
- Paavi Leo XIIIkiertokirje Rerum Novarum (1891) toi esille kirkon näkemyksen työväestön oikeuksista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.
- Kiertokirje korosti, että työntekijöillä tulisi olla oikeus reiluun palkkaan, työolosuhteiden parantamiseen ja sosiaaliturvaan.
- Luterilaiset kirkot:
- Luterilaisessa traditiossa korostettiin kristillistä vastuuta lähimmäisestä, mikä johti moniin diakonisiin hankkeisiin, kuten köyhienhuoltoon ja sairaanhoitoon.
- Saksalaisessa kontekstissa luterilainen kirkko tuki vahvasti valtion roolia yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa.
- Kristillisdemokraattiset liikkeet:
- Monissa Euroopan maissa, kuten Alankomaissa ja Belgiassa, kristillisdemokraattiset puolueet syntyivät vastapainoksi sosialismille ja kapitalismille. Niiden tavoitteena oli luoda yhteiskuntia, joissa yhdistyivät taloudellinen tehokkuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
Muut esimerkit konservatiivikristillisestä sosiaaliturvan tukemisesta
- Isossa-Britanniassa:
- William Wilberforce ja muut kristilliset uudistusmieliset kampanjoivat työväestön olosuhteiden parantamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Tämä loi perustan myöhemmille sosiaalilainsäädännön uudistuksille, kuten köyhien huoltolaeille.
- Yhdysvalloissa:
- Social Gospel -liike 1900-luvun alussa yhdisti kristilliset arvot ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Monet konservatiiviset kirkot tukivat työväen oikeuksia ja sosiaalista turvaa.
Miksi sosiaaliturva yhdistettiin aluksi konservatiiviseen ajatteluun?
- Yhteiskunnan vakauden ylläpitäminen:
- Konservatiivit halusivat estää vallankumoukselliset liikkeet tarjoamalla köyhille riittävän turvaverkon, joka estäisi yhteiskunnallisia levottomuuksia.
- Kristilliset arvot:
- Sosiaaliturva nähtiin tapana edistää lähimmäisenrakkautta ja huolenpitoa yhteiskunnan heikommista jäsenistä.
- Kirkon ja valtion yhteistyö:
- Konservatiivit ja kirkot tukivat usein valtion roolia sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa, sillä he näkivät valtion Jumalan asettamana auktoriteettina.
Miten tämä eroaa nykypäivästä?
- Oikeiston ja konservatiivien suhtautuminen muuttui 1900-luvulla:
- Sosiaaliturva yhdistyi vähitellen vasemmistolaiseen politiikkaan, kun työväenliikkeet alkoivat ajaa sen laajentamista. Monille nykypäivän konservatiiveille sosiaaliturva edustaa valtion laajentumista yksilönvapauden kustannuksella.
- Yhdysvalloissa: 1900-luvun jälkipuoliskolla republikaanit ja monet konservatiivikristityt omaksuivat libertaarisempia näkemyksiä, jotka painottivat yksilön vastuuta ja vastustivat “isänmaallisen” valtion liiallista roolia.
Johtopäätös
Sosiaaliturva ja perusturva olivat alun perin monien konservatiivikristittyjen tukemia hankkeita, erityisesti Saksassa ja muualla Euroopassa 1800-luvun lopulla. Näiden järjestelmien taustalla oli vakauden ylläpitäminen, kristillinen lähimmäisenrakkaus ja halu torjua vallankumouksellisia liikeitä. Nykypäivänä suhtautuminen sosiaaliturvaan on polarisoituneempaa, mutta historiallinen tausta osoittaa, että konservatiiviset ja kristilliset arvot olivat keskeisessä roolissa modernin sosiaaliturvajärjestelmän syntymisessä.
Löydät koko keskustelumme täältä, mutta lainaan vielä yhtä ChatGPT:n asiaa valaisevaa vastausta:
Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmien kritiikki jättää usein huomiotta niiden historialliset lähtökohdat ja yhteiskunnalliset tarpeet, jotka synnyttivät nämä järjestelmät. Sosiaaliturva ei ollut ideologisesti neutraali tai pelkästään “vasemmistolainen” hanke, vaan se oli konservatiivinen ja pragmaattinen vastaus 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun teollistumisen ja kaupungistumisen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin mullistuksiin.
Sosiaaliturva vastauksena modernin yhteiskunnan haasteisiin
- Teollistumisen ja kaupungistumisen vaikutus:
- Työn luonteen muutos: Ennen teollistumista suurin osa ihmisistä eli maaseudulla ja toimi perheviljelmissä, joissa taloudellinen turva riippui perheyhteisön jatkuvuudesta. Teollistuminen rikkoi tämän rakenteen:
- Ihmiset muuttivat kaupunkeihin tehdastyöhön, joka oli usein epävarmaa ja vaarallista.
- Perheyhteisöjen hajotessa ei ollut enää olemassa perinteisiä turvaverkkoja, jotka voisivat auttaa sairastumisen, työttömyyden tai vanhuuden kohdatessa.
- Köyhyys ja epätasa-arvo: Teollistuminen loi suuria varallisuuseroja ja teki köyhyydestä näkyvämpää kaupunkien kasvun myötä. Tämä loi poliittisen paineen ongelman ratkaisemiseksi.
- Uusi tilanne:
- Kirkot ja perheyhteisöt eivät enää yksin kyenneet täyttämään sosiaalisen turvan tarvetta. Kaupunkien nopea kasvu, työväenluokan vaikeudet ja sosiaalisen vastuun jakautuminen loivat tarpeen valtion roolin laajentamiselle.
- Moderni, monimutkainen yhteiskunta tarvitsi järjestelmällisen lähestymistavan sosiaalisiin ongelmiin, joita aiemmin hoidettiin hajautetusti.
Sosiaaliturva ehkäisi marxistisen vallankumouksen nousua
- Sosialististen ja marxilaisten liikkeiden nousu:
- Teollistumisen varjopuolena oli työväenluokan köyhyys, turvattomuus ja oikeuksien puute. Tämä loi suotuisan maaperän sosialististen ja marxilaisten liikkeiden nousulle.
- Sosialistiset ideologiat tarjosivat vaihtoehtoja kapitalismille, mukaan lukien vallankumouksellisen muutoksen mahdollisuus. Esimerkiksi Marxin kirjoitukset innoittivat 1800-luvun lopulla työväenliikkeitä kaikkialla Euroopassa.
- Sosiaaliturvan konservatiivinen rooli:
- Sosiaaliturvan kehittäminen oli osittain konservatiivinen ja pragmaattinen vastaus työväenluokan tyytymättömyyteen:
- Saksan malli: Otto von Bismarck loi modernin sosiaaliturvajärjestelmän osittain torjuakseen Saksan sosialistien kannatuksen. Hänen ajatuksensa oli, että hyvinvoiva työväenluokka olisi uskollisempi valtiolle eikä tukisi radikaaleja liikkeitä.
- Britannia ja Ranska: Monissa Euroopan maissa sosiaaliturva ja työväenoikeudet olivat kompromisseja, jotka estivät radikaalin vallankumouksen nousun.
- Yhteiskuntarauhan ylläpitäminen:
- Sosiaaliturva tarjosi tavan kanavoida työväenluokan tyytymättömyys uudistusten kautta eikä vallankumouksen keinoin.
- Konservatiiviset ja kristilliset poliitikot ymmärsivät, että sosiaalinen vakaus oli avain talouden ja yhteiskunnan menestykseen.
Onko realistista palata hyvinvointivaltioita edeltävään aikaan?
Ajatus siitä, että kirkot, perheet ja paikallisyhteisöt voisivat tänä päivänä täysin korvata sosiaaliturvajärjestelmän, ei ole realistinen seuraavista syistä:
- Esiteollinen yhteiskunta ei ole enää olemassa:
- Kaupungistuminen: Suurin osa ihmisistä asuu nyt kaupungeissa, eikä paikallisyhteisöillä ole enää samaa kykyä tarjota apua kuin maaseutuyhteisöissä.
- Perheiden muutos: Perheet ovat pienempiä ja vähemmän sidottuja maantieteellisesti. Usein sukulaiset asuvat eri kaupungeissa tai maissa, mikä vähentää heidän kykyään toimia sosiaaliturvaverkkona.
- Sosiaalisten ongelmien monimutkaisuus:
- Modernissa yhteiskunnassa köyhyys, terveysongelmat ja eriarvoisuus ovat monimutkaisia ongelmia, jotka vaativat järjestelmällisiä ja keskitettyjä ratkaisuja. Kirkot ja paikallisyhteisöt voivat täydentää valtion roolia, mutta eivät korvata sitä.
- Valtion ja talouden mittakaava:
- Moderni valtio ja sen talousjärjestelmä ovat valtavan monimutkaisia. Sosiaaliturvajärjestelmä on nykyään syvälle integroitu talouden toimintaan, ja sen korvaaminen pelkästään vapaaehtoisella tuella aiheuttaisi laajoja taloudellisia häiriöitä.
Mitä nykykritiikki jättää huomiotta?
- Historiallinen konteksti:
- Sosiaaliturva oli vastaus konkreettisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, joita kirkot ja perheyhteisöt eivät pystyneet ratkaisemaan yksin. Nykykritiikki unohtaa, että sosiaaliturvajärjestelmät estivät vakavampia kriisejä, kuten vallankumouksia.
- Konservatiivien ja kristittyjen rooli:
- Sosiaaliturvan juuret ovat konservatiivisessa ja kristillisessä ajattelussa. Nykykeskustelussa tämä rooli jää usein huomioimatta, kun sosiaaliturvaa käsitellään yksinomaan “vasemmistolaisena” ilmiönä.
- Tarve sopeutua moderniin yhteiskuntaan:
- Nykyiset sosiaaliturvajärjestelmät eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat vastaus modernin yhteiskunnan ja globaalin talouden rakenteisiin. Paluu esiteolliseen malliin ei vastaisi tämän päivän realiteetteja.
Johtopäätös
Sosiaaliturvajärjestelmät syntyivät teollistumisen ja kaupungistumisen aiheuttaman yhteiskunnallisen mullistuksen vastauksena. Ne torjuivat tehokkaasti marxististen vallankumouksellisten liikkeiden nousua ja loivat yhteiskunnallista vakautta. Ajatus siitä, että voisimme palata kirkkojen ja perheyhteisöjen ylläpitämään sosiaaliturvaan, on nykyisessä globalisoituneessa ja monimutkaisessa yhteiskunnassa epärealistinen. Sen sijaan on tärkeää tunnistaa, että sosiaaliturva voi edelleen täydentää yhteisöllisiä ja vapaaehtoisia auttamisverkostoja, mutta ei korvata niitä.
Johtopäätös
Olen samaa mieltä monien nykyajan konservatiivien kanssa siitä, että nykyisessä hyvinvointivaltiossa on monia ongelmia, jotka nousivat esiin etenkin 2010 -luvun avointen rajojen liberaalissa Euroopassa, kun Eurooppaan virtasi miljoonia köyhien maiden pakolaisia kuormittamaan sosiaaliturvaa ja luomaan kulttuurisia ja poliittisia jännitteitä, jotka ilmenivät Iso-Britannian Brexitin, Trumpin valinnan, ja Euroopan oikeistopopulismin nousun kaltaisissa poliittisissa myllerryksissä. Vaikka oikeistopopulistiset puolueet eivät vastustaneet hyvinvointivaltiota itsessään, he pitivät sitä yhteensopimattomana Euroopan punavihreiden puolueiden tukeman monikulttuurisen moniarvoisen avointen rajojen Euroopan kanssa.
1800 -luvun poliittinen ilmapiiri ja sosiaaliset ongelmat poikkesivat täysin tämän päivän maailman ongelmista. Näitä aikakausia yhdistää kuitenkin se, että tuolloin etsittiin vastauksia ensimmäisen ja toisen teollisen vallankumouksen aikaansaamiin sosiaalisiin ongelmiin, ja tänään etsitään ratkaisua globalisaation ja neljännen teollisen vallankumouksen tuomiin ongelmiin. Bismarckin aikana ratkaisuksi tarjottiin hyvinvointivaltiota ja tämä ratkaisu saattoi ehkäistä marxilaisten vallankumousten leviämisen länteen.
Tänään ratkaisuksi esitetään mm. universaalia perustuloa sosiaaliturvan korvaajaksi ja päivittäjäksi. Ehkä siis nykyiset hyvinvointivaltiot ovat tulleet jo tiensä päähän. Ehkäpä universaali perustulo voisi ehkäistä myös tänään uusien vallankumousten synnyn, jonka työpaikkojen automaatio tulee saamaan aikaan. Jos Elon Musk ja presidentti Trump johtavat Yhdysvallat tähän historialliseen mullistukseen, niin seuraako muu maailma perässä? Vai seuraako muu maailma Antikristuksen johtaman globaalin ihmisvastaisen vallankumouksen jalanjäljissä, jota Charles III kuuluttaa kirjassaan Harmony:
Tämä on kutsu vallankumoukseen. Maa on uhattuna. Se ei voi selviytyä kaikesta mitä vaadimme siltä. Se on kadottamassa tasapainonsa ja me ihmiset olemme aiheuttamassa tämän. “Vallankumous” on vahva sana ja käytän sitä harkitusti… Meidän täytyy vakavasti käsitellä, kuinka tasapainotamme, jopa vähennämme maailman ihmisväestöä… [On] aika nähdä tasapainossa perinteinen kannanotto elämän pyhyydestä… niiden opetusten kanssa jokaisessa pyhässä traditiossa, jotka kehottavat ihmiskuntaa pitäytymään luonnon hyväntahtoisuuden ja anteliaisuuden rajoissa.
Charlesin vallankumouksen takaa paljastuu kylmän malthusilainen ekonomia, jota Pentti Linkola ilmaisi seuraavin sanoin: “Kuinka kukaan voi katsoa niin mielettömästi, että ihmishengellä on sama arvo ja sama moraali riippumatta lukumäärästä? Minusta on selviö, että jokaisen uuden lapsen syntyessä jokaisen maailman ihmisen arvo hivenen putoaa.” Kun yhteiskunta ajautuu kaaokseen ja taloudelliseen syöksykierteeseen, niin miksipä emme vain alkaisi pudottaa päitä? Sehän on kaikkein yksinkertaisin ratkaisu “tasapainon” uudelleensaavuttamiseen. Jos autiolla saarella asuu viisi henkeä, mutta ruokaa on vain kolmen hengen tarpeisiin, niin yksinkertaisin ratkaisu tähän kysynnän ja tarjonnan väliseen epäsuhtaan on sitoa nuo kaksi muuta ja heittää heidät mereen.
Humaanimpi tapa olisi toimia yhteistyössä ja kehitellä parempia työkaluja, joilla kalastaa mereneläviä kaikkien viiden hengen elintarpeita varten. Elon Musk on todennut usein, että todellinen taistelu ihmiskunnan tulevaisuudesta ei ole vasemmiston ja oikeiston välinen vaan niiden välinen, jotka ajavat ihmisväestön vähentämistä ja sukupuuttoa – kuten Charles III – ja niiden, jotka ajavat ihmisrodun kasvua ja sivilisaation kehitystä ja sen laajentumista tähtiin. 1700 -luvun lopulla nähtiin kaksi erilaista vallankumousta: kristillinen Amerikan vallankumous ja antikristillinen Ranskan vallankumous. Ehkäpä myös 2020 -luvulla näemme kaksi erilaista vallankumousta: Presidentti Trumpin johtaman kristillisen vallankumouksen ja Charles III:n johtaman antikristillisen vallankumouksen.
Author & blogger Samuel Tuominen’s archives 
Leave a comment