Yle lähetti sunnuntaina 5.4 dokumentin Prinssi ja maanviljelijä. Dokumentti antoi vain pintapuolisen silmäyksen Prinssi Charlesin holistiseen maailmankuvaan, jota tarkastellaan paljon laajemmin Julia ja Stuart Senderin ohjaamassa Harmony filmissä, joka esitetään lähiaikoina elokuvatettereissa ympäri maailmaa. Ylen dokumentin katsottuaan jää moni pähkäilemään miten luonnonmukaista maanvijelyä puolustava kuninkaallinen liittyy perinteiseen näkemykseen Antikristuksesta ykkösrivin poliittisena johtajana, joka saa koko maailman poliittiset, taloudelliset ja uskonnolliset valtarakenteet haltuunsa ja käynnistää massaliikkeen missä “kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.”? (Ilm. 13:8)

Jos satuit katsomaan kyseisen dokumentin tämä kysymys nousee väistämättä mieleen. Mitä tekemistä luonnonmukaisella maanviljelyllä on Antikristuksen kanssa? Tällainen kummastelu johtuu kuitenkin siitä ettei ymmärretä asioiden laajempaan yhteyttä. Esimerkiksi useimmat eskatologit sanovat Adolf Hitlerin olleen historian kenties merkittävin esikuva tälle tulevalle führerille. Monien ensimmäiseksi mielikuvaksi Hitleristä nousee tuskin luonnonmukainen maanviljelijä. Tästä huolimatta yksi Hitlerin henkilökohtaisia kiinnostuksen kohteita oli juuri luonnonmukainen maan- ja puutarhanviljely. Esko Halme kirjoitti kirjassaan Operaatio Uusi Aika (RV -kirjat Vantaa, 1990), että kun liittoutuneet tunkeutuivat Hitlerin kirjastoon kohta Berliinin miehityksen jälkeen, he huomasivat Hitlerin lempilukemiston käsitelleen arkkitehtuuria, taidetta, terveyttä, terveysruokia, kansanlääkintää, homeopatiaa, ihmeparantamista, okkultiikkaa ja maagisia symboleja sekä luonnonmukaista puutarhanhoitoa. Nämä samat aiheet ovat tänään Prinssi Charlesin maailmankuvan keskipisteessä ja hänen väsymättömän lobbauksensa vetovoimana. Halme selittää:

Hitler oli nykyajan newagelainen – mutta emme voi syyttää nykyisiä New Age liikkeen kannattajia natseiksi! Tarkemmin sanoen Führer oli kuin konsanaan antroposofi. Antroposofia on Rudolf Steinerin perustama teosofispohjainen elämänkatsomus. Tutkija Robert S. Ellwood on vertaillut Hitlerin ja antroposofian välisiä yhteyksiä ja toteaa (Carrin mukaan): ”Antroposofit ovat kiinnostuneita arkkitehtuurista, taiteesta, musiikista, (erityisesti Richard Wagnerin oopperoista), heikkolahjaisten lasten koulutuksesta (ja) orgaanisesta [luonnonmukaisesta] puutarhanhoidosta” .Lasten kouluttamista lukuunottamatta Hitlerin ja antroposofian yhtäläisyydet ovat ilmeiset.

Laurens van der Postin vaikutus Charlesin new age ajatuksiin on tiedetty jo kauan ja tämä linkki todistaa hänen yhteytensä myös antroposofiaan, jonka juuret löytyy läpeensä okkulttisesta teosofisesta seurasta. Sen perustaja H.P. Blavatsky kirjoitti kerran,“Saatana, tai raivokas Punainen Lohikäärme… [on] meidän kiusaajamme ja Vapahtajamme, meidän älykäs vapauttajamme ja Pelastajamme…“ Rudolf Steiner oli 1900 alussa Teosofisen Seuran Saksan osaston johtaja ennen kuin hän perusti sen hengelliselle perustalle Antroposofisen liikkeen. Kirjassaan Harmony (2010) Prinssi Charles ylistää Rudolf Steinerin ja Victor Schaubergerin elämäntyötä, joista jälkimmäinen yhdistetään hyvin outoon ja mystiseen aiheeseen Kolmannen Valtakunnan lentävistä lautasista. Hitler, joka teki omalla käsiallaan runsaita merkintöjä Blavatskyn Salaiseen Oppiin, teosofien Raamattuun, sai vaikutteita natsismin hakaristiin luultavasti teosofisen seuran sinetistä, mikä kuvasi hakaristin yhdessä ouroboros käärmeen ja Daavidin tähden kanssa.

Miksi tuon esille näitä yhteyksiä? Koska tämä kaikki on osa suurempaa kokonaiskuvaa missä natsismi, okkultismi, vihreä liike ja Englannin saksalaissukuinen kuningashuone nivoutuu toisiinsa toistuvissa esimerkeissä (ks. edellinen blogiteksti). Tämän kaltaiset yhteydet ovat monille liian vaikeita käsittää, koska meillä on tapana katsoa maailmaa hyvin rajoittuneella putkinäöllä. Halme on oikeassa tässä kohtaa: ei olisi reilua syyttää Charlesia natsiksi vain sen perusteella, että hän jakaa Steinerin antroposofisen maailmankuvan Hitlerin kanssa. Mutta kun muistamme hänen saksansukuisen perheensä tukeneen Natsi-Saksaa Churchillin seläntakana, voisi joku kiinnittää suurempaa huomiota natsismin ja Charlesin aatteelliseen yhteyteen antroposofiaan ja luonnonsuojeluun. Lisäksi Charlesin ja hänen isänsä Philipin omat kirjoitukset ja puheet todistavat heidän maailmankuvansa olevan pohjimmiltaan fasistinen – ekofasistinen ja näin ollen identtinen Pentti Linkolan maailmankuvaan. Mitään edellä mainituista yhteyksistä ei tietenkään mainittu Ylen dokumentissa, joka oli melko lattea esittely tavanomaisiin argumentteihin luonnonmukaisen ruuantuotannon puolesta.

Koska luomu on tullut nykypäivän trendiksi, Prinssin kannattajat ovat ylistäneet häntä aikaansa edellä olleeksi visionääriksi, joka näki tehomaatalouteen liitetyt uhat ja haitat jo kauan ennen muuta maailmaa. Mutta mistä luomussa on todella kyse? Vaikka en ole mikään maatalousasioiden asiantuntija, voi jokainen tutustua aiheeseen itse tästä blogista käsittääkseen kuinka luomua markkinoidaan täysin väärien mielikuvien varassa, joilla ei ole mitään faktuaallista pohjaa. Itseasiassa luomuviljely ei edes ole tavanomaista viljelyä ekologisempaa, kuten Suomen Kuvalehti paljasti joulukuun 2013 artikkelissa Luomuviljely ei ole niin ekologista kuin luullaan. Ylen dokumentin lopputeksteihin oli sisällytetty hyvin kyseenalainen väittämä:

“Luomuviljelyllä voidaan ruokkia maailma: pienviljelytilojen avulla, sopivan karjanhoidon avulla, ilman geenimuuntelua, ilman teollisia monokulttuureja, ilman agrokemikaaleja.” 

Keväällä 2013 maailmalla sai suurta huomiota YK:n teettämä raportti, jonka mukaan “luomuviljely voisi jopa tuplata sadon monissa köyhimmissä maissa. Lähes 60 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat tuntuvasti, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaukseen ja tuholaisten torjuntaan.” Riippumattomat tutkimukset osoittavat kuitenkin täysin päinvastaista. Suomen kuvalehti kirjoitti tästä marraskuussa 2013:

MTT:n Jyrki Niemi tyrmää raportin ideologisena haihatteluna. Hän kertoo, että tutkimuksessa vertailukohtana olivat hyvin alkeellinen ja ilman lannoitusta tapahtunut tavanomainen viljely ja hyvin kehittynyt luomuviljely. ”Tutkimusta on tulkittu niin, että luomu tuottaisi parempia satoja kuin tavallinen viljely. Se ei pidä paikkaansa.” Niemen mukaan luomusta ei ole ratkaisemaan maailman ruokapulaa. Jos kaikki maailman pellot siirrettäisiin luomuun, ruokaa riittäisi 3-4 miljardille ihmiselle, puolelle maapallon väestöstä. Siirtyminen luomuun pienentää satoja väistämättä. Suomessa luomusadot ovat keskimäärin 30, jopa 50 prosenttia pienempiä kuin tavanomaisesti tuotetut sadot.

Samalla kun maailman väkiluku kasvaa kiihtyvällä vauhdilla ja ilmaston muutoksen ennustetaan tuovan kuivuuden lisääntymistä ja satojen pienentymistä, Prinssi Charles tarjoaa ratkaisuksi luonnonmukaisia pientiloja, joilla ei kyetä täyttämään planeetan kasvavaa kysyntää nälkäisille suille. Maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi kirjoitti HS:n vieraskynään 23.8.2012:

Maailman väestö kasvaa ja vaurastuu. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut, että maailman on pystyttävä tuottamaan noin 70 prosenttia enemmän ruokaa vuoteen 2050 mennessä, jotta se tyydyttäisi kasvavan ja yhä paremmin toimeentulevan väestön tarpeet. Tällä hetkellä maailmassa tuotetaan suurin piirtein kysyntää vastaava määrä ruokaa, vaikka se jakautuukin erittäin epätasaisesti. Ellei tuotantoa pystytä kasvattamaan jokseenkin samaan tahtiin kuin viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, joudutaan krooniseen elintarvikekriisiin.

Tästä nousee kaksi tärkeää kysymystä. Ensinnäkin, kuinka maailma voisi tuottaa 70 prosenttia enemmän ruokaa luomuviljelmillä, jotka ovat 30 – 50 prosenttia tavanomaisia pienempiä ja jotka riittäisi ruokkimaan vain puolet maailman nykyisestä väestöstä silloinkin jos kaikki maailman pellot siirrettäisiin luomuun? Samalla kun lehmät nauttisivat vihreästä ruohosta luomutilojen aurinkoisissa keidasparatiiseissa, puolet ihmiskunnasta nälkiintyisi teollisten kaupunkien hautuumaihin, kun kaupoissa ei olisi saatavilla enää muuta ravintoa kuin muutama ylihintainen luomutorttu. Toiseksi, kuinka maailmassa voisi olla tällä hetkellä kysyntää vastaava määrä ruokaa jos viljelisimme yhä luonnonmukaisin menetelmin, kun se parhaimmillaankin kykenee elättään vain kolme tai neljä miljardia ihmistä? Ei se olisikaan mahdollista ellei maataloudessa olisi siirrytty 60 -luvun vihreässä vallankumouksessa luonnonmukaisesta maanviljelystä tehomaanviljelyyn. Tieteen Kuvalehti kirjoitti tästä 22. elokuuta 2005: (koko artikkeli kirjani luvussa 7)

Neljäkymmentäviisi vuotta sitten maailmaa uhkasi poikkeuksellisen laaja nälänhätä. Väestö oli räjähtänyt kasvuun, eikä ruoka mitenkään näyttänyt riittävän uusille suille. Miljoonat kuolisivat nälkään, ellei ravintoa saataisi lisää – ja nopeasti. Mutta miten? Viljelymaata on maapallolla vain rajallisesti, joten paras konsti oli moninkertaistaa sadot. Kasvinjalostajat käärivät hihansa ja aloittivat vihreän vallankumouksen…

Vihreää vallankumousta arvioitaessa pitää muistaa, että se tavoitteli hyvää. Se pyrki laajan nälänhädän uhatessa löytämään pikaisen ratkaisun ruoantuotannon lisäämiseksi. Tässä se myös onnistui huikaisevalla tavalla, vieläpä raivaamatta metsistä lisää peltohehtaareja. Se, että saimme myös opittavaa, ei oikeuta haalistamaan maailmanlaajuisen hankkeen saavutuksia. Vihreän vallankumouksen lasketaan pelastaneen miljoonia ihmishenkiä, enemmän kuin yksikään muu avustusoperaatio. Se loi ruokahuollon, joka on antanut monille kansoille mahdollisuuden yhteiskuntansa kehittämiseen. Ilman vihreää vallankumousta esimerkiksi Intia tuskin olisi nykyisen kaltainen orastava mahtimaa.

Riittävän ravinnon saanti on perusta yhteiskuntien talouden kasvuun ja laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen ja tässä tehomaatalous on tehnyt suuren palveluksen ihmiskunnalle. Pohjimmainen syy sille miksi maan pyhyyttä saarnaavat radikaalit luonnonsuojelijat hyökkäävät teollistunutta maataloutta ja geenimuunneltua ruokaa vastaan, on siinä että heille maa on kaiken mitta – ei ihminen. Siinä kun kristinuskossa kaiken keskipiste on Jumala ja humanismissa ihminen, panteisteille se on maa, jota palvotaan Luojan asemassa (ks. Room. 1:25). Panteisteille maan hyvinvointi menee aina ihmiskunnan hyvinvoinnin ja etujen edelle. Humanisti edistää ihmisoikeuksia tapahtui se sitten Jumalan säädösten tai luonnon kustannuksella, mutta panteisti edistää Äiti Maan oikeuksia silläkin uhalla että se loukkaisi meidän luovuttamattomia ihmisoikeuksiamme. Tämä on asia mitä yritin tähdentää luvussa 7 ja todellinen syy siihen miksi radikaalit luonnonsuojelijat sanovat pyrkivänsä “kulttuurilliseen malliin missä metsän hävittämistä pidetään paljon halveksittavampana ja rikollisempana kuin 6 -vuotiaiden lasten myymistä Aasialaisiin bordelleihin.” (Carl Amery). Jotta näiden ihmisten ajattelun turmeltuneisuutta voisi jotenkin käsittää, tulisi ensinnäkin ymmärtää että se on heidän fanaattinen uskontonsa.

Radikaali luonnonsuojelu ei ole sen vähempää uskonto kuin radikaali islam eikä se ole myöskään yhtään vaarattomampi aate kuin se mitä ISIS edustaa. Tämän todistaa jo sekin, että radikaalilla luonnonsuojelulla on hyvin kiinteä yhteys pakanuuteen ja noituuteen  – jopa satanismiin. Se on shamanismiin rinnastettava poliittinen ja aatteellinen liike. Kuten panteistit itse syyttävät, maan valloittaminen ja hyödyntäminen ihmiskunnan parhaaksi – heidän sanoin, “maan raiskaaminen” – oli seurausta Israelin Jumalan käskystä alistaa maa 1. Moos. 1:28:ssa. Juutalaiskristillisen uskon mukaan maa ei ole ihmiskunnan yläpuolella tai edes tasavertainen sen kanssa vaan sen alapuolella. Tässä panteistit ovat oikeassa. Raamattu antaa täyden oikeuden maan “raiskaamiseen” jos se tarkoittaaa luonnonvarojen tehokkaampaa hyödyntämistä ihmiskunnan elinolojen parantamiseen – nälän ja köyhyyden nujertamista. Useimmat kuluttajat eivät ymmärrä tätä olennaista asiaa. Luomussa ei ole lopultakaan kyse luonnosta tai luonnollisuudesta vaan luonnon uskonnosta, joka tuomitsee kehityksen. Yllä lainattu Suomen Kuvalehden artikkeli kertoo:

Luomu yhdistyy ihmisten mielessä luontoon ja luonnollisuuteen. Ne taas tarkoittavat meille jotain puhdasta ja hyvää. ”On rationaalista, että ajattelemme suurpiirteisesti asioista, joista emme tiedä tarpeeksi. Samalla se on virhealtista”, sanoo psykologian tohtori Marieke Saher. Hän tutki ihmisten luomuun liittämiä mielikuvia muutama vuosi sitten väitöskirjassaan ja havaitsi, että ihmisten mielissä luomu oli jotain absoluuttisen hyvää, sellaista, mistä kellään ei ollut negatiivisia mielikuvia. Luomua pidettiin turvallisena, terveellisenä, puhtaana ja paremman makuisena. ”Makuväitteille ei kuitenkaan löydy vahvistusta tutkimuksista”, Saher sanoo. Sokkotesteissä luomu ei suinkaan aina ole voittanut tavanomaista tuotetta. Mutta jos ihmiset tiesivät tuotteen olevan luomua, he myös testatessa sanoivat sen olevan paremman makuista.””Oma positiivinen käsityksemme vaikuttaa siihen, miten maun havaitsemme.

Eräässä kohtaa Ylen dokumenttia, Prinssi sanoo, “Meidän pitäisi päästä siitä argumentista, että luomuviljelyllä tai kestävällä maanviljelyllä ei ruokita maailmaa. On itseasiassa vaarallista uskoa, että keksimme teknologiset ratkaisut luomiimme ongelmiin. Uskomus on jo vaarallinen sinänsä. Tarvitaan laajempi ymmärrys siitä, että on työskenneltävä lähempänä luontoa ja lopetettava sen raiskaaminen.” Mutta Prinssi ei edes sano, että tämä argumentti olisi väärä, koska hän tietää hyvin ettei luomulla ruokita nälkäisiä. Sen sijaan hän käyttää sentimentaalista retoriikkaa teknologiaa vastaan, joka on lopulta kaikkein ensisijaisin vastaus planeetan ekologisiin ongelmiin. Suuri ironia Prinssin maailmankuvassa on se, että hän saarnaa aivan todellisista ongelmista, mutta lopulta hän hylkää juuri ne tekijät joilla olisi ratkaiseva rooli ympäristöön ja väestönkasvuun liittyvien ongelmien ratkaisuissa. Esimerkiksi väestönkasvu ja satojen kuivumista aiheuttava ilmaston muutos – mitä kukaan ei kiellä sinänsä, sillä tieteellinen kiista koskee sitä kuka tai mikä on siitä vastuussa – on todellinen ongelma maailman ruuantuotannon kannalta. Ratkaisu näihin ongelmiin löytyy paitsi ruokahävikin pienentämisestä – esim. Yhdysvalloissa puolet ruuasta päätyy roskiin – mutta myös tuotannon tehostamisesta. Vastaus ei löydy todellakaan sadot romahduttavasta luomusta vaan tehomaataloudesta ja vieläkin tehokkaammasta GM -teknologiasta, joka mahdollistaa suuremmat sadot, koska ne ovat paljon vastustuskykyisempiä kuivuudelle ja hyönteisille – kolmannen maailman ikuiselle vitsaukselle.

Kylmä totuus on se, että Prinssi ei yksinkertaisesti välitä pystyykö luonnonmukainen maanviljely täyttämään nykyisen tai tulevan maailman väestön tarpeita, koska hän uskoo että maailman väkilukua pitää vähentää muutenkin. Miksi tuottaa ruokaa 7 miljardille ihmiselle jos ruokittavia suita on jo nytkin liikaa? Kuinka sitten laskea maailman väkilukua? Eikö yksi keino olisi saarnata tehomaataloutta ja GM viljelyä vastaan, joka kykenee tekemään maailman sadoille saman minkä Jeesus teki viidelle leivälle ja kahdelle kalalle. Eikö yksi keino olisi kutsua maailmaa tarttumaan aseisiin tehomaatalouden teollista “hirviötä” vastaan, kuten hän tekee kirjassaan Harmony, jotta ruokaa ei vain saataisi riittämään tarpeeksi useille suille ruokittavaksi. Eräässä kohtaa Ylen dokumenttia Prinssi sanoo, että koko ruokasysteemimme pitäisi kääntää ylösalaisin, niin että tavanomaisesti tuotetun ruuan hinta olisi kalliimpaa samalla kun luomun hinta olisi halvempaa.

Jokainen voi itse pohtia mitä Prinssin visio tarkoittaisi käytännössä. Elintarvikkeiden kallistuminen on seurausta kasvaneesta kysynnästä ja toisaalta huonojen säiden aiheuttamista satojen menetyksistä. Toisin sanoen, kysynnän ja tarjonnan välisestä epäsuhdasta (kysyntäinflaatio). Tämä oli syy vuoden 2007 ruokamellakoihin Egyptissä, Norsunluurannikolla, Etiopiassa, Filippiineillä, Indonesiassa ja Haitilla.  Jos luomusatojen tarjonta ei kykene vastaamaan kasvavaa kysyntää, ei hinnatkaan voi laskea luomussa. Kuitenkin, ei-luomu ruuan hintojen pitäisi nousta, mikä voi olla seurausta vain tehomaanviljelyn romahtamisesta. Mitä jos kaupan ruokahyllyt notkuisivat yhtäkkiä vain pelkkiä onnellisten lehmien maitoa tai onnellisten kanojen munia, joita ei pystyisi ostamaan enää muut kuin Walesin Prinssi. Alla Hanna Leivoniemen kuvaus siitä millaista olisi elää Prinssin romantisoimassa “puhtaan ruuan” luomuparatiisissa:

Pinaatinlehdet ovat pieniä, nahistuneita ja luomua. Ne köllöttelevät somassa pärekorissa, harvinaisina ja kallisarvoisina. Korin kylkeen pahvinpalalle on käsin tekstattu tuotteen hinta: 45 euroa kilo. On tavallinen maanantai, rauhallinen lounasaika, mutta lähi- ja luomuruokaan keskittynyt Eat&Joy-kauppahalli Helsingin ydinkeskustassa on tupaten täynnä ihmisiä. Vanhoihin Hankkijan lippalakkeihin sonnustautuneet lihamestarit myyvät luomukyyttöä keski-ikäiselle naiselle. Eläkeläismies sormeilee Onnellisten omenoiden mehua, empii ostaako valkeaa kuulasta vai raikea. 1,2 litran purkki maksaa melkein 10 euroa. Yläkerran Muuu-maitobaarissa nuori opiskelija ostaa raakamaitoa. Sitä myydään hanasta suoraan tonkkaan, kymmenellä eurolla litra. Kauppahallin kaiuttimista raikuu Säkkijärven polkka, ja lounasravintolan pöydille on siroteltu vanhoja Kotiliesiä vuodelta 1939. Kaikkialla huokuu kaipuu ja nostalgia. Kassalla tulee järkytys. Neljän hengen luomukasvissosekeiton ainekset maksavat parikymmentä euroa. Enää ei hymyilytä edes seinälle takkapuiden yläpuolelle aseteltu neonkyltti. Se julistaa: ”Oikeus puhtaaseen ruokaan.”