Netflixillä esitettävä megasuosittu The Crown -sarja, joka kuvaa Britannian kuningasperheen sisäisiä jännitteitä ja kietoo sen yhteen Elisabet II:n hallintokauden historialliseen draamaan, on edennyt neljänteeen tuotantokauteensa, Charlesin ja Dianan myrkyisän avioliiton aikakaudelle 1980 -luvulle. Käsittelin sarjan kolmatta tuotantokautta reilu vuosi sitten artikkelissani Netflixin The Crown -sarja paljastaa Windsorin Herttuan natsiyhteydet ja Prinssi Charlesin suhteen Herttuaan. Kolmas kausi sisälsi joitakin mielenkiintoisia paljastuksia Charlesin lämpimästä suhteesta isosetäänsä Edvard VIII:een, pahamaineiseen maanpetturiin ja natsien ihailijaan. Punnitsin em. artikkelissa tuon kuvauksen historiallista luotettavuutta. Vaikka sarja kuvaa brittihovin jäsenet – etenkin Kuningattaren itsensä – suhteellisen sympaattisessa ja inhimillisessä valossa, niin hovin hännystelijät ovat kiirehtineet puolustamaan taas kuninkaallisia, etenkin Walesin Prinssiä, sarjan käsikirjoittajilta. Britannian kulttuuriministeri vaati sarjan julistamista fiktioksi. Jokainen sarjan katsoja kuitenkin tietää, ettei kyse ole dokumenttisarjasta vaan historiallisesta fiktiosta. Historiallisiin tositapahtumiin perustuvat kohtaukset esitetään siinä väritetysti, dramatisoidusti ja mielikuvitusta käyttäen. Esimerkiksi Kuningattaren keskustelut pääministerin kanssa ovat siinä lähinnä keksittyjä, koska nämä keskustelut ovat aina salaisia ja luottamuksellisia, joihin julkisuudella ei ole pääsyä.
Seuraavat otsikot kertovat kaiken brittihovin nauttimasta koskemattomuudesta valtalehdistössä: Daily Mail: Onko The Crown menettänyt kaiken uskottavuutensa?, Vanity Fair: Miksi The Crown -sarjan 4. tuotantokauden Prinssi Charles kauhistuttaa kuninkaallista asiantuntijaa?, FOX NEWS: Prinssi Charles, Camilla ’eivät ole lainkaan sellaisia’ kuin Netflixin The Crown heidät esittää, kuninkaallisen henkilökunnan jäsen sanoo, The Washington Post: ’The Crown’ kuvaa Prinssi Charlesin konnan roolissa. Tästä syystä se on väärässä. Sama lehdistö tuskin protestoisi jos Netflix julkaisisi historiallisen draaman, jossa presidentti Donald Trump olisi konnan roolissa. Charles on jo ilmaissut mielipiteensä tästä sarjasta hänen ystävänsä suulla:
Se on melkoisen synkkä tapa millä [The Crown -sarjan luoja Peter] Morgan käyttää kepeää viihdettä edistääkseen hyvin peittelemättömästi tasavaltaa kannattavien agendaa eivätkä ihmiset näe sitä. Heidät on houkuteltu mukaan muutamilla alkujaksoilla kunnes he eivät voi nähdä kuinka heitä manipuloidaan. Se on hyvin hienostunutta propagandaa.
Kruununperillisellä on syytäkin olla huolissaan. Hän ja Camilla joutuivat nimittäin sulkemaan kommenttikentän sosiaalisessa mediassa sarjan neljännen kauden lietsoman vihapostin myötä. Vaikka Britannian kruununperijää ei valita yleensä kansanäänestyksessä, YouGov -mielipidekyselyssä Charlesin kannatus Elisabet II:n seuraajaksi romahti 32 prosenttiin, kahdeksan prosenttia Prinssi Williamin taakse, kun vielä kesälle heidän kannatuslukunsa olivat lähes tasoissa. Samalla kun hovin hännystelijät, ja muut Charlesin kuninkaallisen takamuksen nuolijat, ovat kritisoineet Peter Morganin sarjaa ankarasti, muutama Prinsessa Dianan ystävä on puolustanut sen historiallista luotettavuutta. Kirjailija Andrew Morton, joka paljasti Dianan avioahdingon – kuten hänen syömishäiriönsä ja lukuisat itsemurhayrityksensä – vuoden 1992 myyntimenestyskirjassaan Diana: Her True Story, sanoi Emma Corrinin näyttelemän Dianan olevan ”kaikkein taitavin ja realistisin kuvaus Dianasta, jonka olen nähnyt.” Morton lisäsi:
Tietenkin Peter Morgan on värittänyt monia tapahtumia, mutta hyvin paljon siitä on totta. Kuninkaalliset ovat aina piiloutuneet median koristeleman naamarin taakse. The Crown on kaikkein hienoimmin koskaan rakennettu naamari, samalla olemme lumouksen pauloissa tietämättä koskaan mikä on totta ja mikä valetta.
Paul Burrell, Dianan hovipalvelija vuodesta 1987 hänen kuolemaansa asti elokuussa 1997, ylisti myös sarjan kuvausta Dianasta ja Charlesista. The Sun -lehdelle antamassa haastattelussaan hän sanoi:
TUOMITSEVAT kohtaukset näyttävät kuinka Prinssi Charles katsoo vailla kiinnostusta, kun Diana tanssii hänelle näyttämöllä, on välinpitämätön hänen poikiaan kohtaan ja mukana suhteessa Camilla Parker-Bowlesin kanssa. Mutta huolimatta kiistasta, joka koskee sarjan ottamaa taiteellista vapautta, Paul sanoo draaman maalaavan oikean kuvan heidän kasvavasti jäätävästä suhteestaan. Muistaen hänen vuosiaan nuoren pariskunnan kotitaloudessa, entinen hovipalvelija paljastaa: “Josh O’Connor esittää Prinssi Charlesia piittaamattomana ja kylmänä henkilönä. Pelkään pahoin, että tämä on se mitä näin suljettujen ovien takana.” Hän oli nainut mahdollisesti kauneimman naisen maailmassa. Mutta hän ei huolehtinut hänestä, ja tämä on se asia, joka tulee esiin The Crown -sarjan kuvauksista. “Diana sanoi minulle, ‘Luulin, kun menin avioon, että aviomieheni olisi siellä minua varten, välittäkseen minusta, tukeakseen minua, rohkaistaakseen minua, mutta hän ei ollut. “Ihmiset hypähtävät ja sanovat, ’No mutta se ei ole faktuaalista’, no se on melko lähellä totuutta. Näet tuntemattoman nuoren tytön nousun tähdeksi samalla kun Charlesin tähti ei noussut ja hänen suosionsa kasvaa suuremmaksi kuin hänen. Tämä on koko ongelma. Heidän suosionsa Australiassa, esimerkiksi, kuinka Diana saattoi hänet varjoonsa ja kuinka hän ei pitänyt siitä, on kaikki totta.”
Sarjan neloskauden kuudennessa jaksossa kuvataan Charlesin ja Dianan matkaa Australiaan vuonna 1983. Lyhyen sovinnon, hellyyden ja romantiikan hetken jälkeen, pariskunnan tunteet kylmenevät taas uudestaan, kun Charles havahtuu Dianan suosioon kansanjoukkojen keskuudessa. Charlesin sisko Anne tajuaa myös tilanteen, kun hän vihjailee kuningattarelle: ”Tiedämme kumpikin miten Charles kaipaa vakuutteluja, huomiota ja ylistystä. Australian ja Uuden-Seelannin kiertueen piti olla hänen debyyttinsä. Hänen hetkensä auringossa tulevana kuninkaana. Sanonpa vain.” Seuraavissa kohtauksissa kuvataan Charlesin pahenevaa kaunaa Dianaa kohtaan, kun ihmiset sivuuttavat hänet ja nauravat hänelle samalla kun Diana saa väkijoukkojen ihailun. Tilanne äityy niin pahaksi, että Diana menee lopulta Kuningattaren puheille ja valittaa ettei heidän avioliittonsa toimi, koska Charles on katkera hänen saamastaan suosiosta. Diana sanoi itse vuonna 1991 nauhoitetuissa kasettinauhoissa (löytyy tästä videostani):
Tunnen velvollisuuteni olevan suorittaa tehtäväni, etten tuottaisi ihmisille pettymystä. Ja olemalla ulkona ihmisten kanssa, he tukivat minua. Vaikka he eivät olleet tietoisia siitä kuinka parantavaa heidän läsnäolonsa oli minulle ja auttoi jaksamaan minua eteenpäin. Kun kuljimme väkijoukossa, kaikki mitä kuulit oli, ”Voi ei, Diana on toisella puolella.” Jos olet mieheni kaltainen, ylpeä mies, se painaa sinua jos kuulet sen joka päivä viikkojen ajan.
Tämä historiallinen tausta Charlesin persoonaan on mielenkiintoinen siitäkin syystä, että myös enkeliruhtinas Lucifer lankesi syntiin, kun hän ylpistyi ja alkoi tuntea kaunaa Jumalan saamasta palvonnasta ja ihailusta. Tämä selittää myös sen miksi Charles on pyrkinyt luomaan jonkinlaista henkilökulttia hänen persoonansa ympärille aina Dianan kuolemasta lähtien. Charles kaipasi enemmän kansanjoukkojen palvontaa kuin hänen oman vaimonsa rakkautta eikä voinut sietää, että Diana varasti häneltä kaiken huomion ja ihailun. Tästä syystä hän tuli kasvavassa määrin katkeraksi ja tunteettomaksi hänen vaimoaan kohtaan. Tämä asia ilmenee hyvin myös yhdeksännen jakson avauskohtauksesta. Siinä Walesin Prinssi ja Prinsessa kokoontuvat Lontoon Kuninkaalliseen oopperataloon juhlimaan Charlesin 37 -vuotispäiviä. Diana haluaa yllättää ja ilahduttaa miehensä tanssiesityksellä lavalla. Charles ei kuitenkaan vaikuta kovin ilahtuneelta ja yrittää taputtaa ja hymyillä villiintyneen yleisön mukana.
Paluumatkalla auton takapenkillä hän ärähtää halveksuva katse naamallaan: ”Mitä oikein ajattelit?” Diana vastaa: ”Yritin vain ilahduttaa sinua.” Charles vastaa: ”Se irvokas ilveily ei liittynyt mitenkään minuun tai ilahduttamiseeni. Yleisö hurrasi sinulle kahdeksan minuuttia seisaaltaan. Huomenna kaikki sanomalehdet hehkuttavat sinua.” Tämäkin kohtaus sarjasta perustui tositapahtumiin, vaikka Charlesin ja Dianan välinen keskustelu autossa oli jonkin verran dramatisoitu. Mutta Huffington Post vahvistaa sarjan faktantarkistuksessa: ”Charles oli silminnähtävän kiusaantunut kun hän tanssi ja cocktailkutsuilla myöhemmin. ’Se oli kiusallisen selvää, ettei hän ollut hurmioissaan vaimonsa spektaakkelista’, Tina Brown kirjoitti. Diana kertoi myöhemmin Andrew Mortonille, elämäkerrassa jonka hän kirjoitti hänestä, että Charles kertoi hänelle tuona yönä, että hän näki hänen esiintymisensä ’epäarvokkaana, hänet liian laihana ja liian pöyhkeilevänä.'”
Sarjan neloskaudessa on muutamia Charlesin todella huonossa valossa esittäviä kohtauksia. Hänet kuvataan turvattomana, itsekeskeisenä, omahyväisenä ja tunteettomana henkilönä, joka pakenee todellisuutta fantasiamaailmaansa, omaan ”Xanaduunsa”, joksi hän kutsuu luonnonmukaista puutarhaansa Highgrovessa, ja jättää pahoinvoivan vaimonsa vaille huomiota ja tukea. Kun Diana kärsii raskauden aikaisesta pahoinvoinnista eikä halua tulla tervehtimään Highgrovessa vierailevaa Kuningatarta, Charles huutaa hänelle solvauksia oven läpi ja kutsuu häntä ”säälittäväksi”. Samalla hän kehuskelee Kuningattarelle kuinka hän haluaa puutarhansa kuvaavan sitä ”kuka ja millainen minä oikeasti olen”. Kun Diana vierailee New Yorkissa ja halaa lehdistön kameravalojen säihkeessä 7-vuotiasta mustaa AIDS-potilasta, Charles raivoaa hänelle jälkeenpäin: ”Motiiviesi ainutlaatuinen itsekkyys ja temppujesi laskelmoiva vulgaarisuus. Tiesit varsin hyvin millaisia otsikoista tulisi. Luuletko, ettemme me pysty halailemaan kurjia ja vähäosaisia teatraalisesti ja kahmia kunniaa etusivuilla?” Tähän Diana vastaa: ”Epäilen sitä. Pystytte tuskin halaamaan omianne.”
Suosituimmat kommentit YouTubessa näihin The Crown -sarjan kohtauksiin, ei anna Charlesille juuri sympatiaa. Eräs kommentoi: ”Olen iloinen siitä, että tämä on tullut taas julkiseen tietoisuuteen. Liian moni ihminen on unohtanut tai liian nuori muistamaan kuinka Charles kohteli Dianaa. Tämä oli psykologista pahoinpitelyä pahimmillaan. Nyt Charles on kiukustunut siitä kuinka hänet esitetään. Hän ansaitsee sen! Lol.” Toinen sanoi, ”Jösses, samalla kun voin kokea sympatiaa Charlesia kohtaan siitä, ettei hän voinut naida rakastamaansa naista, hänen puhtaan itsekäs egosentrisyytensä on vastenmielistä, kun hän sanoo Dianalla että tämän tulisi välittää Camillan tunteista, koska hän itse välittää niistä. Ja hei, julkisuuskuvasi ja hyvien PR-suhteiden edistäminen on osa työtäsi kuninkaallisena, joten älä hermostu siitä että Diana tekee sen paremmin kuin sinä.”
Paul Burrell sanoo, että sarjan käsikirjoittajat olisi voineet olla vieläkin ankarampia Charlesia kohtaan ja hän itse olisi lisännyt tosielämän kohtauksen missä Diana laskeutuu rappusia alas kauniissa mustavalkoisessa mekossa, vain miellyttääkseen hänen miestään, ja Charles sanoo Dianalle: ”Näytät siltä kuin kuuluisit Mafiaan.” Tai kun Charles syytti vaimoaan Harryn syntymän jälkeen siitä, että hän synnytti tälle punahiuksisen pojan. Charles ei ollut paikalla Harryn synnytyksessä, mutta kun Diana kysyi häneltä onko hän nyt tyytyväinen, Charles vastasi, ”Olen iloinen. Nyt minulla on perillinen ja varaosa.” Diana ihmetteli, ”Tuo on kovin outo asia sanoa. Miksi olet pukeutunut?’” Hän sanoi, ”Työni on tehty ja menen nyt teatteriin Camillan kanssa.” Diana kertoi Burrelille, ”Itkin itseni uneen – tietäen että avioliittoni oli ohitse.” Tästä kertonut Daily Star -lehden uutinen helmikuulta 2018 kertoi myös: ”Burrell muistelee myös Dianan ennustaneen hänen oman kuolemansa auto-onnettomuudessa. Hän väitti Prinsessan sanoneen Charlesin haluavan ’tappaa hänet’. Prinssi Charlesin puhemies ei ollut saatavilla kommenttia varten.”
Vaikka olen yllättynyt positiivisesti siitä kuinka lähellä The Crown -sarjan Charles on todellista Charlesia, niin sarja olisi voinut maalata hänestä vieläkin synkemmän kuvan muutamilla mielenkiintoisilla tosielämän kohtauksilla. Kuninkaallinen elämäkerturi Kitty Kelley kertoo esimerkiksi seuraavan tapauksen kirjassaan Kuningasperhe. Kirjasta on myös Otavan julkaisema suomenkielinen painos, mutta alla oma suomennokseni kirjan alkuperäisversiosta (kursivoidut kohdat ovat omia lisäyksiäni):
Kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun Barry Mannakee [Dianan henkivartija, jonka kanssa hänellä oli kylmentyneen avioliittonsa ulkopuolinen salasuhde ja romanssi] siirrettiin kuninkaallisesta suojeluyksiköstä, auto törmäsi hänen moottoripyöräänsä, jolloin hän kuoli [tämä tapahtui siis vuonna 1987]. Charles sai uutisen tästä välittömästi, mutta hän odotti 24 tuntia ennen kuin kertoi Dianalle. Kun he olivat matkalla lentokentälle lentääkseen Ranskaan Cannesin elokuvafestivaaleille, Charles kääntyi Dianaa kohden juuri kun hän oli nousemassa limusiinista pois valokuvaajien edessä. ”Ai niin muuten”, hän sanoi, ”Suojelusyksikkö kertoi minulle eilen, että Barry Mannakee parka kuoli. Jonkin sortin moottoripyöräonnettomuus. Se on kyllä kamala sääli, eikö vain?” Diana purskahti itkuun, kun limusiini saapui kuninkaalliselle lennolle. Charles työnsi hänet ulos autosta. ”Mennään rakas”, hän sanoi sarkastisesti, ”lehdistö odottaa sinua”.
Diana ei uskonut, että Mannakeen kuolema oli onnettomuus. Hän oli vakuuttunut siitä, että entinen henkivartija tapettiin MI5:n [Britannian tiedustelupalvelu] taholta hänen kateellisen aviomiehensä yllytyksestä. Diana syytti itseään Mannakeen kuolemasta ja yritti kutsua hänen henkeään esiin useissa istunnoissa [monet kuningasperheen jäsenet ovat harjoittaneet spiritismiä, etenkin Charles itse on ollut tästä erityisen pahamaineinen]. Kun kirjailija julkaisi kirjan missä viitattiin rikolliseen MI5:n salajuoneen, Mannakeen isä väitti hänen poikansa kuolleen onnettomuudessa. Diana lopulta hyväksyi tämän, mutta hän ei antanut koskaan aviomiehelleen anteeksi sitä julmaa tapaa, jolla hän ilmoitti uutiset hänelle. Hän kertoi tämän tarinan ystävilleen havainnollistaakseen hänen aviomiehensä sydämettömyyttä ja osoittaakseen sen paholaismaisen mielihyvän, jota hän sai hänen kiduttamisestaan.
Myös brittiläisen salaliittokirjailija David Icken vuoden 1999 kirja The Biggest Secret sisältää vahvistuksen siitä, että Diana todella uskoi Barry Mannkeen olleen tapettu hänen aviomiehensä määräyksestä. Icke haastatteli kirjaansa varten Dianan ystävää Christine Fitzgeraldia, jolle Diana oli uskoutunut näistä asioista. Fitzgeraldin mukaan Diana kertoi Charlesin salapoliisien vihjanneen hänelle, että Mannakeen kuolema oli heidän työtään ja uhanneen epäsuorasti myös Dianan henkeä ellei hän lopettaisi salaromanssejaan miesten kuten James Hewittin kanssa. Myös Hewitt itse on kertonut kuninkaallisen perheen uhkailleen häntä ellei hän lopettaisi suhdettaan Walesin Prinsessaan. Dianan kuuluisassa kirjeessä vuodelta 1993 hän kertoi Paul Burrelille, että Charles suunnitteli pääsevän hänestä eroon lavastetussa auto-onnettomuudessa. Hän avautui näistä peloistaan myös asianajajalleen lordi Victor Mishconille lokakuussa 1995. Paul Burrellille muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa lähettämässä kirjeessään hän sanoi myös seuraavaa: ”Olen pahoinpidelty, ruhjottu ja henkisesti hyväksikäytetty järjestelmän taholta nyt jo 15 vuotta… Kiitos Charles kun panit minut sellaisen helvetin läpi ja annoit minulle mahdollisuuden oppia julmista asioista, jotka olet tehnyt minulle.”
Johtopäätös
Pidän hyvin epätodennäköisenä, että The Crown -sarjan tulevat jaksot ja kaudet tulisivat kertomaan totuuden Prinsesssa Dianan kuolemaan liittyneestä salaliitosta. Neloskauden viimeinen jakso (jakso 10) sisältää kuitenkin kohtauksen missä Prinssi Philip uhkailee Dianaa jos hän toimii ”firman” (Philipin termi kuningasperheelle) etuja vastaan eikä aseta Kruunua hänen henkilökohtaisen onnensa edelle. Niin sanottu ”kuninkaallinen ekspertti” ja Charlesin apologeetti Hugo Vickers oli kauhuissaan nähdessään The Crownin Charlesin: “He aina halusivat esittää hänet jonkinlaisena mammanpoikana. Tällä kertaa häntä ei ole esitetty vain nynnynä, mutta myös hyvin vihaisena, epämiellyttävänä henkilönä huutamassa hänen vaimollensa… Jotkin katseet, joilla hän katsoo Dianaa, ovat sellaisia, että alat jo kummastella että nappaammeko hänet seuraavassa kaudessa juonittelemassa hänen murhaansa Pariisin tunnelissa tai jotain hirvittävää. En pitäisi sitä mahdottomana… se on todella häpeällistä, todella häpeällistä mitä he ovat tehneet hänelle tällä kaudella.”
Omistettu rakkaalle isoveljelleni Mikaelille, joka menehtyi 14. joulukuuta.
