Kuinka Britannian kuningashuone liittolaisineen mahdollisti yli 60 miljoonan syntymättömän lapsen murhan? Laillisen abortin eugenistinen/rasistinen alkuperä ja sen yhteys Englannin aristokratiaan.

Nyt kun USA:n 49 vuoden takainen aborttilaki Roe v. Wade on kumottu maan Korkeimmassa Oikeudessa, on syytä palata historiassa taaksepäin niihin lähtökohtiin, jotka mahdollistivat laillisen abortin ja jonka johdosta yksistään Yhdysvalloissa yli 63 miljoonaa viatonta ihmishenkeä on surmattu kohtuun naisten oikeuksien nimissä. Olen todennut ennenkin, että ”kaikki tiet vievät Lontooseen” ja niin on myös tässäkin tapauksessa. Vaikka abortti itsessään on täysin puolustelematon teko ellei raskaus uhkaa äidin henkeä tai nainen ole kärsinyt seksuaalista väkivaltaa, vasemmistolla on ollut tapana oikeuttaa se naisten oikeuksien nimissä. Nykyään he jopa juhlivat sitä kuin kyseessä olisi jokin feministisen uskonnon pyhä sakramentti. Ehkäpä vasemmisto saattaisi muuttaa mielensä abortin suhteen jos he olisivat tietoisia laillisen abortin eugenisesta ja rasistisesta alkuperästä, joka on toteuttanut juuri ne rotuhygieeniset päämäärät, jotka valkoista ylivaltaa kannattaneet valkoiset elitistit tarkoittivat sille. Liberaali valtamedia tekee kuitenkin parhaansa tämän yhteyden salaamiseksi.

20 viikon ikäisen sikiön kasvot. ”Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.” (Psa. 139:13-14)

Esimerkiksi Newsweek julkaisi jutun Trumpin tukemasta republikaanikandidaatti Mary Millerista ja antoi ymmärtää, että Roen kumoamisen takana olisivat rasistiset motiivit ja tavoitteet, kun Miller lausui vahingossa, että se oli ”voitto valkoiselle elämälle” kun hänen piti sanoa ”voitto oikeudelle elämään”. Newsweekin juttu siteerasi vainoharhaisten vasemmistolaisten tviittejä, jotka uskoivat Trumpin kannattajien hurranneen sille, että Roen kumoamisen myötä olisi saatu ”voitto valkoiselle elämälle”. Trumpin kannattajat ovat jo täysin tietoisia siitä, että jos tämä on voitto elämälle, se on paljon enemmän voitto mustalle elämälle kuin valkoiselle elämälle. Väestöön suhteutettuna suurin osa abortoiduista lapsista on nimittäin mustia lapsia, ei valkoisia lapsia. Clarence Thomas, yksi Roen kumoamisen puolesta äänestäneestä kuudesta tuomarista, on itse afrikkalaisamerikkainen ja täysin tietoinen laillisen abortin rasistisesta alkuperästä. Verkkolehti Huffington Post otsikoi puolestaan 24. kesäkuuta: ”Päätös Roen tuhoamisesta uhkaa laillista oikeutta rotujenväliseen avioliittoon, asiantuntija varoittaa.” Bidenin varapresidentti Kamala Harris (nimensä veroinen nainen) ja muut demokraatit lietsoivat samaa joukkohysteriaa, joka sivuuttaa täysin sen, ettei rotujenvälisten avioliittojen kieltäminen ole ihan tämän päivän republikaanien ykkösprioriteetteja – tai edes viimeisenä asialistalla. Se vaikenee myös siitä, että rotujenvälisten avioliittojen kriminalisoinnin takana olivat aikanaan samat tahot, jotka laillistivat myöhemmin myös abortin (ja molempien takana oli aivan sama päämäärä).


Sisältö

Aborttiteollisuuden valheet laittomista aborttiluvuista

Kirjoitin Facebookissa muutama päivä sitten, että abortin laillistaminen ”on johtanut USA:ssa yli 63 miljoonan syntymättömän ihmishengen massamurhaan ilman vastaavaa kauhistelua mitä osoitamme muiden tuhoisien ideologioiden nimissä suoritettuihin massamurhiin. Emme kauhistele sitä koska se on suoritettu liberalismin, feminismin ja ns. progressiivisuuden nimissä. Mutta niin myös natsismin ja kommunismin julmuudet tehtiin progressivismin nimissä. Oli poliittinen ideologia sitten minkä värinen tahansa, se muuttuu aina verenpunaiseksi kun sen nimissä oikeutetaan kymmenien miljoonien viattomien ihmisten massamurhaaminen.” Eräs vastasi tähän linkittämällä ”kristillisen” Kirkko ja Kaupunki -lehden päätoimittajan kirjoituksen, jossa hän surkutteli Roen kumoamista sanoen sen olleen ”murheellinen päätös”.

Tämä on murheellinen päätös. Se nimittäin ei tule puolittamaan raskauden keskeytyksiä Yhdysvalloissa. Se ei välttämättä tule vähentämään niitä ollenkaan. Abortit eivät lopu kieltämällä ne. Silloin loppuvat vain terveydenhuollon ammattilaisten turvallisesti tekemät raskauden keskeytykset – ja erilaisten puoskareiden tekemät hengenvaaralliset toimenpiteet lisääntyvät. Aborttien kieltäminen ei johda siihen lopputulokseen, johon sillä pyritään. Kieltäminen vain ajaa ahtaalla olevia ihmisiä vielä ahtaammalle. Raskauden keskeytykseen ei pidä suhtautua kevyesti, mutta ei sitä pidä liikaa kauhistellakaan, saati sitten demonisoida.

Tehokkaimmat keinot aborttien vähentämiseen ovat ehkäisyvälineiden helppo saatavuus ja yksilön omaa itsemääräämisoikeutta kunnioittava asiallinen seksuaalivalistus. Suomessa tämä osataan. Meillä tehdään selvästi vähemmän abortteja kuin muissa Pohjoismaissa. Tuorein vertailutilasto on vuodelta 2019. Silloin Ruotsissa tehtiin yli kaksi kertaa enemmän abortteja kuin Suomessa: Ruotsin luku oli 16,4 / 1000 lisääntymisikäistä naista, kun Suomessa vastaava luku oli 7,7. Vuonna 2021 Suomen luku oli vieläkin pienempi, 6,7. Jos aborttiin liittyvät moraaliset näkökohdat kiinnostavat, kannattaa lukea John Irvingin romaani Oman elämänsä sankari. Sen päähenkilö vastustaa aborttia, mutta tekee niitä itse – koska muutoin niitä tekisi joku osaamattomampi. 

Aborttikeskustelu on tuomassa esiin lampaiden vaatteisiin pukeutuneet sudet. ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja Moolokia.” Päätoimittaja Jaakko Heinimäen etiikka on tässä samaa luokkaa kuin sarjamurhaajan, joka sanoo vastustavansa ihmisten tappamista, mutta tekee sitä itse vain siksi että muuten sen tekisi joku häntä osaamattomampi. Heinimäki ei tunnusta myöskään yhdessäkään kohtaa kirjoitustaan, että syntymätön lapsi olisi ihminen, jolle kuuluu yhtäläinen ihmisarvo ja oikeus elämään kuin sinulle ja minulle, ja ettei tuota elämää voi riistää meiltä kukaan muu kuin Jumala itse. Sen sijaan hän yrittää luoda jonkinlaisen moraalisuuden savuverhon kirjoittamalla, että ”Ihanteellisessa maailmassa kukaan ei tulisi raskaaksi muuten kuin toivotusti ja odotetusti. Ihanteellisessa maailmassa ei olisi myöskään sellaisia terveydellisiä, sosiaalisia tai muitakaan syitä, joiden takia raskauden keskeytystä pitäisi edes harkita, saati sitten tehdä.”

Niinpä. Ihanteellisessa maailmassa kaikki noudattaisivat Jumalan käskyjä siihen asti, ettei kukaan tulisi raskaaksi muuten kuin toivotusti ja odotetusti. Ja ihanteellisessa maailmassa ihmiset kantaisivat väärien valintojensa vastuun ja kasvattaisivat ei-suunnitellun lapsen ekonomisista ja sosiaalisista vaikeuksista huolimatta (tai luovuttaisivat adoptoitavaksi rakastaville sijaisvanhemmille), niin ettei raskauden keskeytystä pitäisi edes harkita, saati sitten tehdä. Mutta Heinimäen mielestä se, ettemme elä ihanteellisessa maailmassa antaa oikeuden synnin tekemiseen. Hän olisi paljon johdonmukaisempi jos hän sanoisi vain suoraan, ettei hän usko abortissa olevan moraalisesti mitään väärää tapahtuu se sitten viikko tai 9 kuukautta raskauden jälkeen. Samoin väite siitä, ettei abortin kieltäminen vähentäisi aborttien määrää on yksi aborttiteollisuuden levittämiä myyttejä, joita toistellaan uudelleen ja uudelleen ilman minkäänlaista kritiikkiä. Vastasin Facebookissa tähän Heinimäen väitteeseen seuraavasti:

Lainaus tuosta alapuolisesta linkistä (viittasin tähän lifesitenews:in artikkeliin):

Aborttiteollisuus väittää, että jos abortti kiellettäisiin, se merkitsisi paluuta ”takakujan” tai puoskareiden tekemiin abortteihin. He väittävät, että abortit eivät olisi enää niitä ”turvallisia” menettelyjä, joita ne ovat nyt, ja naiset jatkaisivat niitä paljolti samalla nopeudella. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että nämä väitteet ovat vääriä.

Entinen aborttilääkäri, tohtori Bernard Nathanson, yksi NARALin perustajista, puhui siitä, kuinka aborttiteollisuus tarkoituksella vääristi laittomien aborttien määrän ennen Roe v. Wadea.

Nathanson myönsi, että kuvitteelliset gallupit luotiin vakuuttamaan yleisö laillisen abortin tarpeesta. Hän sanoi, että aborttiaktivistit myivät amerikkalaisille valheen, jonka mukaan tuhannet naiset kuolevat vuosittain takakujan abortteihin, vaikka todellinen luku oli satoja.

”Tietäen, että todellisen gallupin lukujen myötä häviäisimme perusteellisesti, me yksinkertaisesti keksimme kuvitteellisten mielipidekyselyjen tulokset. Ilmoitimme tiedotusvälineille, että olimme äänestäneet ja että 60 prosenttia amerikkalaisista kannattaa abortin sallimista. Tämä on itseään toteuttavan valheen taktiikka. Harvat ihmiset haluavat olla vähemmistössä.

Nostimme puolellemme tarpeeksi sympatiaa myydäksemme abortin sallivan ohjelmamme tehtailemalla Yhdysvalloissa vuosittain tehtyjen laittomien aborttien lukumäärän. Todellinen luku oli lähellä 100 000:ta, mutta tiedotusvälineille toistuvasti esittämämme luku oli 1 000 000. Suuren valheen toistaminen riittävän usein vakuuttaa yleisön. Laittomiin abortteihin kuolee noin 200–250 naista vuosittain. Medialle jatkuvasti syötetty luku oli 10 000.

Nämä väärät luvut juurtuivat amerikkalaisten tietoisuuteen ja saivat monet vakuuttuneiksi siitä, että meidän oli muutettava aborttilaki. Toinen myytti, jota ruokimme yleisölle tiedotusvälineiden kautta, oli se, että abortin laillistaminen tarkoittaisi vain, että laittomasti tehdyt abortit tehtäisiin sen jälkeen laillisesti. Itse asiassa aborttia käytetään nykyään ensisijaisena ehkäisymenetelmänä Yhdysvalloissa ja aborttien vuosittainen määrä on kasvanut 1500% sen laillistamisen jälkeen.”

Nathansonin tunnustukset paljastavat, että aborttilobby loi valheellisen mediahysterian, joka johti Roe v. Wade -päätökseen. Naisten suojelemisen varjolla aktivistit työnsivät abortin amerikkalaiseen kulttuuriin.

Mutta vaikka menettely saattaa olla ”laillinen”, se ei tarkoita, että se on turvallinen tai terveydellinen. Termi ”takakuja” on toinen aborttilobbyn harhaanjohtava nimitys, joka peittää jokaisen aborttitoimenpiteen aiheuttaman väkivallan. Abortti tuhoaa aina viattoman ihmisen elämän, ja se on invasiivinen toimenpide, joka aiheuttaa naiselle monia terveysriskejä…

Ajatus siitä, että abortin säätely saa naiset etsimään laittomia takakujan abortteja, on myytti. Vuonna 2012 tehty tutkimus paljastaa, että abortin kieltäminen Chilessä ei pelkästään pelastanut lapsia, vaan myös paransi naisten terveyttä. Chile oli tärkein valtio tämän vaikutuksen tutkimisessa, koska ennen kuin maa kielsi ”terapeuttiset” abortit vuonna 1989, abortti oli maassa suurelta osin laillista.

Chilen yliopiston epidemiologi Elard S. Kochin johtama tutkimus osoitti, että rajoittavat aborttilait olivat hyväksi naisten terveydelle.

https://www.lifesitenews.com/…/debunking-the-myth-of-back…/

Omana kommenttina lisäisin, että toki abortin kieltävien lakien ohella tulisi muuttua koko vallitseva kulttuuri missä miehet ja naiset yhtälailla alkavat kunnioittamaan jälleen kaikkea ihmiselämää, myös syntymättömien lasten, joilla on aivan sama ihmisarvo ja oikeus elämään kuin sinulla ja minulla. Nykyinen jälkikristillinen kulttuurimme panee suuremman painoarvon ihmisten seksuaaliselle vapaudelle ja kohtuun tapetut lapset nähdään vain välttämättöminä sivullisuhreina ihmisten vääristä valinnoista, uhrina, jonka hinta on kuitenkin maksettava seksiä palvovan hedonistisen aikamme alttarien säilyttämiseksi. Kirkko ja Kaupunki -lehden kirjoittaja syyllistyy tuossa tekstissä samaan epäjumalanpalvelukseen ja vähättelee syntymättömien lasten ihmisarvoa kun hän sanoo, ettei lastenmurhia tule ”kauhistella saati sitten demonisoida.”

Hän ei ole ehkä lukenut Raamatun tarinoita Moolokista ja kuinka tätä verenhimoista epäjumalaa palvoville kansoille lopulta kävikään. Halusimme kuulla sitä sitten tai emme, niin abortti on nykypäivän vastine muinaisista lapsiuhreista.


Ihmisen kyky pahuuden rationalisointiin ja oikeuttamiseen

Jos mielimme muuttaa lait, meidän tulisi muuttaa myös vallitseva kulttuuri ja oppia näkemään jälleen ihmiselämän arvo – jokaisessa syntymättömässä lapsessa oleva Jumalan kuva – jonka jälkikristillinen aikamme on siltä riistänyt vaikka teeskentelee puolustavansa ihmisoikeuksia. Yksi tärkeä osa tätä kulttuurista informaatiosotaa on paljastaa ihmisille se pimeä historia mistä abortin laillistaminen sai alkunsa. Voimme nähdä ehkä paremmin oman aikamme moraalisen mädännäisyyden jos kykenemme kytkemään sen menneiden sukupolvien moraaliseen rappioon. Juuri yhdellekään meistä tänään ei tarvitse enää perustella miksi orjuus oli moraalisesti väärin. Tai miksi rasismi on vastenmielistä ja miksi holokausti oli esimerkki ihmisen pohjattomasta pahuudesta. Pidämme näitä asioita jo itsestäänselvyytenä. Mutta monille siitä sukupolvesta, joka eli tuona aikana jolloin orjuus oli yhä laillista, se ei ollut mikään itsestäänselvyys koska vallitseva kulttuuri ja yleinen mielipide saattoi olla yhä orjuuden puolella. Samoin 1900 -luvun alkupuoliskolla moni saattoi puolustaa rasismia, koska rasistiset ajatukset olivat hyvin yleisiä Euroopan ja Amerikan hallitsevan akateemisen, poliittisen ja taloudellisen eliitin keskuudessa, ja koska he saivat äänensä kuuluviin myös valtamediassa.

Vaikka ihminen tiedostaisi syvällä sisimmässään eron hyvän ja pahan välillä, valtaapitävät tahot ja vallitseva kulttuuri on pyrkinyt manipuloimaan aina valtaväestön ajatuksia oikeasta ja väärästä. Suurin osa ihmisistä seuraa sitä mikä on populaaria, tai mitä arvovaltaiset auktoriteetit julistavat totuutena, ei sitä mikä on oikein. Tätä myös konservatiivinen vaikuttaja Matt Walsh tarkoitti kun hän tviittasi:

Historia tulee katsomaan taaksepäin tähän päivään kuten me katsomme taaksepäin orjuuden lakkauttamiseen ja keskitysleirien vapauttamiseen. Se on päivä jolloin viheliäinen paha on kärsinyt suuren tappion, ja monet viattomat ihmiselämät tulevat elämään tämän ansiosta.

Paholaisen lehdistötilaisuus Roen kumoamisen jälkeen. Hän kehotti näkemään asian valoisan puolen ja antoi kiitoksen Moolokin, aborttijärjestö Planned Parenthoodin ja lukuisten Hollywood-tähtien välisestä ”uskomattomasta tiimityöstä” yli 60 miljoonan lapsen surmaamisessa. ”Tämä on ehdoton maailmanennätys”, hän hehkutti. Kristillisen satiiriuutissivu Babylon Been huumoria.

Meidän on helppoa katsoa taaksepäin menneisyyteen ja ihmetellä miksi niin moni seisoi hiljaa ja hyväksyi orjuuden tai rotusyrjinnän kaltaisen vääryyden. Se on helppoa varsinkin tänään kun yli 99 prosenttia väestöstä pitää sitä moraalisena vääryytenä yhdessä akateemisten ja poliittisten johtajiemme kanssa. Moraalinen suoraselkäisyys vaatii kuitenkin aina rohkeutta aikana jolloin yli 99% väestöstä pitää moraalista vääryyttä hyväksyttävänä yhdessä akateemisten ja poliittisten johtajiemme kanssa. Myös orjuuden laillisuuden aikana oli niitä, jotka tunnustivat orjuuden olevan moraalinen paha, mutta jotka samaan aikaan uskoivat ettei sille voisi tehdä mitään tai ettei orjuuden lakkauttaminen poistaisi siihen liittyviä yhteiskunnallisia ongelmia. Samoilla tekosyillä ihminen pyrkii rationalisoimaan tänään aborttiin liittyvän moraalisen pahan.

Mikään ismi kuten feminismi ei myöskään oikeuta viattomien ihmisten tappamista sillä tarkoitus ei pyhitä koskaan keinoja. Toisen ja kolmannen asteen feminismiin yhteydessä olevat naisten oikeudet ja naisen omaa ruumista koskeva itsemääräämisoikeus (”my body, my choice” iskulause, mitä pro-choice feministit hokevat poliittisissa kokoontumisissaan, ei tosin päde enää pakkorokotuksiin) on sitä paitsi pelkkä peitesana vapaalle seksille ja haureudelle. Abortin laillistamisen mahdollistanut ohjelma ei olisi ollut mahdollinen ilman saman aikaisesti lännessä puhjennutta yleisen seksuaalisen siveyden katoamista laeilla missä avioerot, homoseksuaaliset suhteet ja pornografia laillistettiin ja nuoria rohkaistiin harjoittamaan avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita ja kristillisen kirkon vuosisatoja saarnaama kehoitus pidättyväisyyteen ja itsehillintään vaihtui seksivalistukseen ja ehkäisyvälineiden jakoon. Kuten totesin jo aiemmin, yli 60 miljoonaa abortoitua lasta on nykypäivän vastine muinaisista ihmisuhreista, jotka uhrattiin seksiä ja omaa lihaamme palvovan aikamme alttarilla. Moolok vain uudelleenbrändäsi itsensä nimellä ”Choice”.

Olemme tulleet hyvin kummalliseen aikaan missä vasemmisto väittää puolustavansa naisten oikeuksia, vaikka se ei kykene edes enää määrittelemään mikä nainen on ja uskoo, että myös mies voi tulla raskaaksi (mutta samaan hengenvetoon sitten toteavat suuressa johdonmukaisuudessaan, ettei miehillä olisi oikeutta esittää mielipiteitään abortista, koska vain nainen voi tulla raskaaksi). Tänään se on oikeisto, joka puolustaa naisia esimerkiksi tapauksissa missä naisilta, jotka ovat uurastaneet koko ikänsä voidakseen menestyä kilpauinnissa, riistetään heidän mahdollisuutensa menestykseen, kun heidät pakotetaan kilpailemaan fyysisesti heitä vahvempia transnaisia vastaan. Jos he protestoivat sitä vastaan, heidät leimataan transfoobisiksi kiihkoilijoiksi, joista tulee yhteiskunnan hylkiöitä. Myös moni vasemmistolainen nainen kuten Harry Potter- kirjoistaan tunnettu J.K. Rowling on joutunut tämän transmafian hampaisiin kun hän on vain puolustanut ihmisen perustavanlaatuista biologiaa, miehen ja naisen olemassaoloa ja heidän biologista erilaisuuttaan. Jos Amerikan kristillinen oikeisto oli Rowlingin kärkevimpiä kriitikoita 20 vuotta sitten sanoen hänen noitakirjojensa houkuttelevan lapsia okkultismiin, niin nyt he ovat hänen äänekkäimpiä puolustajiaan wokemafiaa vastaan. Ajat ovat todellakin muuttuneet.


Laillisen abortin eugenistinen/rasistinen alkuperä

Moni pro-choice vasemmistolainen, jolle on syötetty hyvin yksipuolista ja väritettyä kuvaa historiasta, kuvittelee ehkä että abortin laillistaminen USA:ssa ja muualla läntistä maailmaa, oli rasismia ja ennakkoluuloja vastustaneiden edistysmielisten liberaalien rohkean kampanjoinnin ansiota kun taas Amerikan raamattuvyöhykkeen ennakkoluuloiset ja sivistymättömät ”punaniskat”, jotka halusivat alistaa naisia ja kontrolloida heidän ruumistaan, pyrkivät estämään heidän työnsä yhdessä republikaanipuolueen naisia ja mustia vihaavien valkoisten sovinistiherrojen kanssa. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Todellisuudessa yksi syy abortin laillistamiseen USA:ssa vuonna 1973 oli se, että sekä demokraatti- että republikaanipresidentit tukivat tuohon aikaan abortin laillistamista. Suurin osa Roen puolesta vuonna 1973 äänestäneistä tuomareista oli valittu virkaansa Dwight Eisenhowerin (republikaani), Lyndon B. Johnsonin (demokraatti) ja Richard Nixonin (republikaani) toimesta. Kaikki heistä tukivat myös syntyvyyden säännöstelyä tai laillisia abortteja. Maaliskuun 30. päivä, 1972 äänitetyssä tallenteessa, Nixon paljastaa syyn siihen miksi hän kannatti abortin laillistamista.

Suuri osa Coloradossa äänesti abortin laillistamisen puolesta, luulen että enemmistö Michiganin väestöstä tukee myös abortteja. Luulen, että molemmissa tapauksissa, etenkin Michiganissa, he äänestivät sen puolesta koska he uskovat että yleisesti ottaen abortoidut lapset tulevat olemaan noita mustia pikkupaskiaisia… helvetin moni ihmisistä haluaa kontrolloida neekeriapäriä.

Nämä Nixonin rasistiset kommentit eivät liittyneet mitenkään hänen puolueensa näkemyksiin Amerikan mustasta väestöstä. Republikaanipuolue nimittäin perustettiin alkujaan orjuuden vastaiseksi puolueeksi ja sen ensimmäinen presidentti oli orjuuden lakkauttanut Abraham Lincoln. Evankelinen kristillisyys näytteli myös keskeistä roolia 1800 -luvun abolitionistisessa liikkkeessä. Myöhempinä vuosina se oli demokraattipuolue – ei republikaanipuolue – , joka tuki USA:n etelävaltioiden rotusyrjintää ja Jim Crow lakeja. Jopa mustien lynkkauksista pahamaineinen valkoisen ylivallan terrorijärjestö Klux Klux Klan oli historioitsija Eric Fonerin sanoin ”demokraattipuolueen intressejä palvellut sotilaallinen voima”. Vielä 60 -luvun kansalaisoikeusliikkeen aikana ainoa merkittävä vastustus mustien tasavertaisille kansalaisoikeuksille tuli demokraattisenaattoreiden taholta. Tämä demokraattipuolueen rasistinen historia on paljastettu viimevuosina konservatiivisen kristityn dokumentaristi Dinesh D’Souzan laadukkaissa dokumenttifilmeissä.

Videoon voi valita suomenkielisen tekstityksen videon mutterin kuvakkeesta ja valikosta tekstitykset.

D’Souzan filmeissä on paljastettu myös vasemmistolaisten esikuvan, toisen aallon feministin ja naisasialiikkeen pioneerin Margaret Sangerin vastenmieliset rasistiset näkemykset ja hänen yhteytensä 1900 -luvun alun eugenistiseen eli rotuhygieeniseen liikkeeseen. Sangerin omaelämäkerran mukaan hän jopa puhui eräässä Klux Klux Klaanin kokouksessa edistämässä eugenistisia ajatuksiaan rodunjalostuksesta ja syntyvyyden säännöstelystä. Tuohon aikaan monien mustien amerikkalaisten keskuudessa tiedettiin hyvin, että syntyvyyden säännöstely ja eugeniikka olivat yksi ja sama asia. Sillä nimittäin viitattiin tietyn ei-toivotun ihmisryhmän syntyvyyden säännöstelyyn ja kontrollointiin, koska eugenistisen liikkeen mukaan ihmisrodut ja ihmisyksilöt eivät olleet tasa-arvoisia ja ”geneettisesti alempiarvoisten” huono perimä siirtyi yhdeltä sukupolvelta toiselle ja pilasi ihmiskunnan geneettisen perimän ellei poliittiset päättäjät kieltäisi asioita kuten rotujenväliset avioliitot, tai määräisi ”rodullisesti sairaita” pakkosteriloitaviksi.

Afrikkalaisamerikkalaisten ohella eugenistit hyökkäsivät monia muitakin etnisiä vähemmistöjä vastaan, joiden alkuperä ei ollut Pohjois- Keski- ja Länsi-Euroopan hyvin toimeentulevassa valkoisessa väestössä. Myös kehityshäiriöiset, köyhät, työttömät, alkoholistit, ja muut huono-osaiset joutuivat heidän silmätikukseen ja leimattiin ”geneettisesti viallisiksi”. Monet eugenistisen liikkeen johtajat veljeilivät 30 -luvulla natsien kanssa ja natsit itse lainasivat juutalaisten ja muiden ”ali-ihmisten” tuhoamiseen tarkoitetut rasistiset ohjelmansa Amerikan ja Englannin eugenisteilta. Hitler jopa kutsui ”Raamatukseen” amerikkalaisen eugenisti Madison Grantin kirjaa The Passing of the Great Race, joka edisti tieteellistä rasismia ja eugeniikkaa. Toisen maailmansodan ja holokaustin jälkeen Amerikan ja Englannin eugenistien ajatukset saivat luonnollisesti huonon leiman, mutta he onnistuivat uudelleenbrändäämään ne ovelasti liittoutumalla liberaalien poliitikkojen kanssa purkamaan homoseksuaalisiin suhteisiin, seksuaaliseen säädyttömyyteen ja aborttiin liittyviä tabuja ja löysentääkseen niihin liittyviä lakeja. Heillä oli mielessään kuitenkin täysin toisenlaiset tavoitteet kuin homojen ja naisten oikeuksien edistäminen. Rebecca Messall kirjoittaa vuonna 2004 julkaistussa artikkelissaan:

Surullisen kuuluisa Roe v. Wade -päätös perustuu suoraan ja epäsuorasti brittiläisten ja amerikkalaisten eugeniikkayhdistysten jäsenten sekä eugeniikkaan yhteydessä olevien ryhmien aloitteisiin. Todisteet siitä, että eugeniikka toimi Roen perustana, auttaa selittämään sen näennäisesti yhteensovittamattoman ristiriidan perustuslaillisen teorian ja nykyisen perustuslaillisen käytännön välillä. USA:n korkeimman oikeuden rakennuksen kaiverrus julistaa ”Tasa-arvoinen oikeudenmukaisuus lain alla” – mutta eugeniikka perustuu olettamukseen, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, että jotkut ovat muita huonompia: erityisesti vammaiset, mutta myös ihmiset, jotka eivät ole valkoihoisia, tai jotka ovat huonosti koulutettuja tai iän tai sairauden heikentämiä. Vuonna 1999 Time-lehden artikkelissa 1900-lukua kuvattiin ”eugeniikan kiroamaksi”; vuonna 2004 Holokaustimuseo Washington D.C.:ssä sponsoroi näyttelyä Darwin-pohjaisesta eugeniikkateoriasta natsien suunnitelmien takana synnyttää puhdasveristen ihmisrotu.

Yli 30 vuotta Roen jälkeen ja 60 vuotta holokaustin jälkeen, sillä tosiasialla että eugeniikkateoria on ollut tärkeä perusta Yhdysvaltain lisääntymisoikeuksia koskevalle politiikalle, on edelleen maailmanlaajuisia jälkiseurauksia. Amerikan ulkopolitiikka legitimoi nykyään ryhmät, jotka kannattavat aborttia ja muita väestönhallinnan muotoja muissa kuin valkoisissa maissa. Kotimaisella tasolla abortilla on ollut eriarvoinen vaikutus afroamerikkalaisiin: niiden mustien äänestäjien väheneminen jotka olisivat olleet olemassa ilman Roe:ta, on laimentanut heidän poliittista vaikutustaan. Vuonna 1996 U.S. News & World Report raportoi, että ”mustat, jotka muodostavat 14 prosenttia kaikista hedelmällisistä naisista, tekevät 31 prosenttia kaikista aborteista ja valkoiset, joiden osuus on 81 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista naisista, tekevät 61 prosenttia.” Joulukuussa 2003 Centers for Disease Control raportoi, että vuosien 1980 ja 2002 välillä afrikkalais-amerikkalaisten syntyvyys tuhatta naista kohti oli laskenut 84,9:stä 65,8:aan, kun taas valkoisten syntyvyys laski vain hieman 65,6:sta 64,8:aan tuhatta naista kohti.

Erillään siitä, että Roen päätökseen sisältyi todisteita eugenistisesta vaikutuksesta, yksi selkeimmistä yhteyksistä eugeniikkaliikkeen ja Yhdysvaltain aborttipolitiikan välillä on nähtävissä Amerikan Eugeniikkayhdistyksen vuoden 1956 jäsenrekisterissä, joka paljastaa, että sen jäseniin kuului Planned Parenthoodin perustaja Margaret Sanger ja ainakin kaksi sen presidenttiä, William Vogt ja Alan Guttmacher. Pelkästään tämän tosiasian pitäisi saada aborttioikeuksien puolestapuhujat ajattelemaan uudestaan heidän valinnanvapautta kannattavaa politiikkaansa: Amerikan Eugeeniikkayhdistyksellä oli ruma historia useista siteistä tunnettuihin natseihin Saksassa, ja sen jäsenet jopa auttoivat Hitleriä laatimaan Saksan vuoden 1933 sterilointilakeja. Ryhmä säilytti, kun Hitler oli vallassa, huippunatsitutkijat – Dr. Rudin, Fischerin ja Ruttken neuvonantajina ja sen lehtien kirjoittajina.

Monilla meistä saattaa olla jonkinlainen tietoisuus siitä, että eugenistien uskomukset ja tavoitteet olivat Euroopan ja Amerikan pakkosterilointilakien takana, joilla pyrittiin estämään ei-toivottujen ihmisryhmien lisääntyminen ja joista osa oli voimassa aina 80 -luvulle asti. Mutta harvempi meistä tietää, että myös abortin laillistamisen takana olevat lait pohjautuivat pohjimmiltaan eugenistien uskomuksiin ja tavoitteisiin. Aborttihan on lopulta vitsaus, joka on vaivannut lähinnä yhteiskunnan köyhiä ja huono-osaisia, jotka päätyvät abortoimaan oman lapsensa usein sosioekonomisista syistä. Tämä on täysin linjassa eugenistien uskomusten kanssa, että köyhien ja huono-osaisten ei tulisi lisääntyä, koska se turmelee ihmiskunnan geneettisen perimän (tämä elitistinen uskomus on yhteensovittamaton paitsi kristillisen uskon, mutta myös sen tosiasian kanssa, että ihmiset ovat nousseet usein köyhistä ja huonoistakin olosuhteista maailman huipulle ja muuttaneet koko maailman). Tästä syystä esimerkiksi Frederick Osborn, Amerikan Eugeniikkajärjestön yksi perustajajäsenistä, totesi vuonna 1973, kun abortti laillistettiin USA:ssa:

Syntyvyyden säännöstely ja abortti ovat osoittautuneet olevan yksi aikamme suurimpia eugenistisia edistyksiä.

Suosittelen katsomaan alla olevan lähes kaksi ja puolituntisen dokumentin tästä aiheesta. Se todistaa kiistatta – lainaamalla mm. lukuisia alkuperäisiä lehtileikkeitä ja kirjoja – , että syntyvyyden säännöstely ja laillistettu abortti olivat todellakin varhaisten eugenistien kampanjoinnin ja lobbauksen ansiota. Eugenistit rohkaisivat viemään syntyvyyden säännöstelyn ”ilosanomaa” ja aborttiklinikoita etenkin mustiin lähiöihin ja pyrkivät salaamaan heiltä sen, ettei heidän todellisena tarkoituksenaan ollut auttaa heitä vaan tuhota heidät. Eräs eugenisti totesi, että ”paras keino vihata neekeriä on vihata häntä ennen kuin hän on syntynyt.” Ja nämä toimet saivat aikaan juuri sen lopputuloksen minkä nämä eugenistit halusivat sen saavan aikaan. Abortti on nimittäin tämän päivän mustien amerikkalaisten johtava kuolinsyy ja vuodesta 1973 lähtien se on tappanut heitä enemmän kuin AIDS, syöpä, sokeritauti, sydänsairaus ja väkivaltainen rikollisuus yhdessä.

Kuinka ovelaa salata kansanmurha ja välttyä itse joutumasta vastuuseen siitä, jos kansanmurhan kohteena olevat ihmiset saadaan itse tappamaan oma jälkikasvunsa. Toisen maailmansodan jälkeiset eugenistit veivät vain natsien kansanmurhaohjelman uudelle tasolle ja onnistuivat tappamaan kymmenkertaisesti enemmän ihmisiä ”edistymielisten” tekosyiden kuten naisten oikeuksien varjolla. Kuinka ovela tuo Paratiisin käärme onkaan. Siksi Jeesus sanoi, ”olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.” (Matt. 10:16) Juuri tästä eugenistisesta kytköksestä johtuen, syntyvyyden säännöstelyn ja laillisen abortin äänekkäimpinä vastustajina ei ollut alunperin vain katolinen kirkko (+ evankelinen oikeisto) vaan myös monet mustat kansalaisoikeusaktivistit, joille oli paljastunut tuon agendan takana oleva kätketty rasistinen motiivi. Tänään siitä puhuu mm. Martin Luther Kingin veljentytär Alveda King.

Esimerkiksi Newsweek -lehden ensimmäinen musta toimittaja, palkittu journalisti ja Washingtonin kirjeenvaihtaja Samuel Yette julkaisi vuonna 1971 kirjan, jossa paljastettiin korkeatasoinen salaliitto käyttää syntyvyyden säännöstelyä ja laillista aborttia instrumenttina mustan väestön kansanmurhaan. Yette sai kirjansa julkaisun jälkeen pian potkut Newsweek:istä. Häntä oli informoitu, että mm. Nixonin Valkoinen Talo oli painostanut Newsweek:iä antamaan potkut Yettelle. Huolimatta siitä, että hänen kirjansa myi hyvin, sai ainakin kaksi merkittävää palkintoa ja sitä käytettiin opaskirjana yli 100 yliopistossa, sen julkaisija veti sen myynnistä (Vuonna 1982 Yette käytti omaa rahaansa saadakseen sen julkaistua uudelleen omakustanteena). On syytä muistaa jälleen, että abortti laillistettiin koko maahan vuonna 1973 ja Nixonin hallitus oli nimenomaisesti pyrkinyt saamaan sen toteen yhdessä kongressin demokraattien kanssa (tästä kaikesta kerrotaan yläpuolisessa Maafa 21 dokumentissa). Rockefellerien voimakas pankkiirisuku oli myös rahoittamassa näitä depopulaatio hankkeita.

Vuotta myöhemmin USA:n hallitus alkoi viedä tätä väestönhallinta ohjelmaansa myös ei-valkoiseen kolmanteen maailmaan ja yhdessä YK:n ja muiden kansainvälisten virastojen kanssa alkoi vaatia heitä hyväksymään aborttiklinikoita ja muita syntyvyyden säännöstelyyn liittyviä toimenpiteitä (ei-toivotut raskaudet ovat usein juuri seksivalistuksen ja ehkäisyvälineiden helpon saatavuuden nimenomainen seuraus, koska se rohkaisee ihmisiä holtittomiin ja vapaisiin seksisuhteisiin). Uhkana käytettiin kehitysavun pidättämistä niiltä kansoilta, jotka eivät hyväksyisi syntyvyyden säännöstelyä ja laillisia abortteja. USA:n hallituksen tarkoitus oli hyötyä tästä väestönvähennykseen tähtäävästä ulkopolitiikasta myös taloudellisesti päästäkseen käsiksi näiden kansojen luonnonvaroihin, ”etenkin mineraaleihin ja metalleihin”, kuten huhtikuussa 1974 julkaistu kansallisen turvallisuusneuvoston raportti lausui. Aborttiklinikka Planned Parenthoodin entinen presidentti ja Amerikan Eugeniikkaseuran varapresidentti Alan Guttmacher sanoi vuonna 1970 seuraavaa:

Jos aiot pitää väestön aisoissa, on äärimmäisen tärkeää ettei sitä tehdä kirottujen jenkkien toimesta vaan YK:n. Koska silloin sitä ei tulla pitämään kansanmurhana. Jos Yhdysvallat menee mustan tai keltaisen miehen luokse ja sanoo, että ’hidasta lisääntymistahtiasi’, ihmiset epäilevät välittömästi että meillä on salaiset motiivit pitää valkoinen ihminen hallitsevana maailmassa. Jos lähetät värikkäät YK:n sotavoimat, sinulla on parempi vaikutusvalta.


Thomas Malthusin synkkä perintö

Vaikka useimpien eugenistien toimia on motivoinut rasismi ja ylenkatse köyhiä kohtaan -voidaan todellakin väittää, että juuri tästä motiivista käsin USA:n hallitus alkoi tukea laillisia abortteja ja syntyvyyden säännöstelyä ei vain omassa maassaan vaan myös kansainvälisesti -, niin on otettava huomioon eräs toinenkin herrasmies ja hänen tuhoisat oppinsa tämän politiikan taustalla. Thomas Malthus (1766 – 1834) oli englantilainen väestötieteilijä, jonka näkemykset laskivat perustan nykyiselle antihumanistiselle liikkeelle ja väestönkasvu hysterialle. Ne toimivat myös Charles Darwinin evoluutioteorian pohjana. Wikipedia kertoo kuinka Malthusin opit antoivat perustan Darwinin opeille vahvimpien tai sopivimpien eloonjäämisestä:

Darwin tutustui lokakuussa 1838 Lontoossa asuessaan Malthusin An Essay on the Principle of Population -teokseen. Siinä Malthus ennusti väestönkasvun johtavan ravinnon vähentymiseen henkeä kohden ja laski, että ihmispopulaatio voisi kaksinkertaistua 25 vuoden välein. Malthus huomautti kuitenkin, että käytännössä kasvunopeus ei voi olla näin suuri koska kuolema, taudit, sodat ja nälänhätä hidastavat tehokkaasti kasvunopeutta. Malthus uskoi, että kaikkein heikoimmat kuolivat taisteltuaan olemassaolonsa puolesta. Darwin uskoi tämän pätevän myös kasveihin, jotka kilpailevat keskenään elintilasta. Tämä selitti sen, miksi kasvilajien lukumäärä pysyi jatkuvasti jotakuinkin vakaana. Darwin katsoi, että koska lajien lisääntyminen riippui käytettävissä olevista resursseista, niin parhaiten olosuhteisiin sopeutuneet lajit tuottaisivat enemmän jälkeläisiä kuin huonommin sopeutuneet. Tämä taas johtaisi tiettyjen ominaisuuksien yleistymiseen ja niiden yksilöiden vähenemiseen, joiden ominaisuudet ovat heikommat. Lopputuloksena tästä olisi uusi eliölaji.

Darwinin serkku Francis Galton vei nämä Darwinin päätelmät vielä pidemmälle ja alkoi vaatia, että yhteiskuntien tulisi noudattaa tätä samaa luonnonlain periaatetta ja näin ollen edesauttaa ihmisen evoluutiota keinotekoisesti karsimalla ihmispopulaation joukosta ”huonot” yksilöt tai ihmisryhmät ja edistämällä ”hyvien” yksilöiden ja ihmisryhmien lisääntymistä. Galtonin sosiaalidarvinismina tunnetut ajatukset olivat avoimen elitistisiä ja rasistisia ja tästä syystä ne saivat suosiota lähinnä yhteiskunnan ylimmän luokan ja aristokraattien keskuudessa. Galton perusti vuonna 1907 Englannin Eugeniikkayhdistyksen, muutama vuosi ennen hänen amerikkalaisia kollegoitaan ja seuraajiaan. Jos Galton oli eugeniikan isä, niin Malthus oli sen isoisä. Myös Malthusin opit saivat 1800 ja 1900 -luvuilla suurta suosiota rikkaiden ja aristokratian keskuudessa, sillä Malthusin mukaan yhteiskunnalliset vitsaukset kuten köyhyys ja nälänhätä olivat seurausta köyhien liiallisesta lisääntymisestä – ei rikkaiden ahneudesta tai päättäjien väärästä politiikasta – ja vaikka hänen väitetään olleen kristitty pappi, hän antoi siunauksensa köyhien tappamiselle tai ainakin politiikalle, joka edesauttaisi köyhien kuolemaa luonnollisin keinoin. Malthusin opit ovat yhä tänään useimpien väestönräjähdyksestä saarnaavien väestöalarmistien kantava perusta, vaikka niiden virheellisyys on osoitettu yhä uudestaan ja uudestaan.

Malthusin opetuslasten kuulee usein sanovan, että kuolema, taudit, sodat ja nälänhätä ovat hyviä asioita, koska se on luonnon tapa vastata liialliseen väestönkasvuun ja siksi hallitusten ei tulisi estää tätä kuolleisuutta vaan edistää sitä – etenkin ”väärien ihmisten” keskuudessa. Modernin väestöalarmismin isän Paul R. Ehrlichin bestseller kirja, vuoden 1968 The Population Bomb, ilmestyi samoihin aikoihin kuin abortti laillistettiin Englannissa ja myöhemmin koko läntisessä maailmassa. Myös Ehrlichin kirjalla pyrittiin perustelemaan ja oikeuttamaan laillisen abortin tarpeellisuutta, vaikka historia osoitti kuinka väärässä Ehrlich oli hänen väestönkasvua koskevassa tuomiopäivän skenaariossaan. Mutta nämä ekonomistien jo kauan aikaa sitten kumoamat uusmalthusilaiset opit ovat edelleen monien YK:n virastojen, vihreiden poliitikkojen ja valtamedian papukaijojen puheenpartena, mikä kertoo Malthusin ja Galtonin tekstien pitkään kestäneestä vaikutusvallasta moderniin maailmaan ja sen poliittisiin päätöksiin. Nyt meille vakuutellaan kuinka lasten hankinta uhkaa pahentaa ilmastonmuutosta. Malthusin antihumanistisilla opeilla pyrittiin rationalisoimaan mm. Irlannin ja Intian keinotekoiset nälänhädät 1800 – ja 1900 -luvuilla, jotka johtivat kymmenien miljoonien nälkäkuolemaan. Robert Zubrin kertoo tästä vuoden 2011 kirjassaan Merchants of Despair: Radical Environmentalists, Criminal Pseudo-Scientists, and the Fatal Cult of Antihumanism.

Ei ole todisteita siitä, että köyhyys olisi seurausta liiallisesta väestönkasvusta – kuten malthusilaiset uskovat -, mutta on todisteita siitä, että väestönkasvu tai isot perheet ovat usein köyhyyden seurausta. Korkea syntyvyys ja myös korkea lapsikuolema esiintyy usein kaikista köyhimmissä maissa. Mutta kehitysmaiden elinolosuhteiden parantuessa myös syntyvyys tasaantuu yleensä länsimaiden tasolle. Väestönkasvua taas seuraa usein talouden kasvu, koska se ei lisää vain ruokittavien suiden määrää, mutta myös työvoimaa tuotteiden ja palveluiden kasvattamiseksi, mahdollistaa suuremmat markkinat eli kasvattaa ostovoimaa hyödyttämään kansakuntien talouksia ja tuo myös lisää aivovoimaa innovaatioihin ja uusiin ideoihin, joka puolestaan johtaa entistä tehokkaampaan reserssien käyttöön, lisää tietämystä ja luo uusia mahdollisuuksia miljoonille muille ihmisille. Tämän ymmärtämiseksi sinun tulee katsoa vain edessäsi olevaa tietokonetta oli se sitten kannettava tai älypuhelin. Se ei syntynyt itsestään tai pudonnut taivaasta vaan joku ihminen tai ihmiset olivat senkin keksimisen ja valmistamisen takana. Jos nämä ihmiset olisivat abortoitu kohtuun, meillä ei nyt olisi näitä teknologisia edistysaskelia.

Vaikutusvaltainen uuseugenistinen ja uusmalthusilainen väestönhallintaklikki on perustanut koko ohjelmansa täysin nurinkuriseen näkemykseen, jonka mukaan köyhyys olisi seurausta (väärien) ihmisten liiallisesta syntyvyydestä. Sama globalistiklikki on pyrkinyt estämään myös kehitysmaiden taloudellisen nousun, koska heidän mukaansa se vaarantaisi maailman ekologisen tasapainon, jos kehitysmaat siirtyvät fossiiliperusteiseen energiatalaouteen ja alkavat kuluttaa luonnonvaroja länsimaiden tahtiin. Tämä on pelkkää vihreään idealismiin verhottua uutta kolonialismia ja rasismia missä ei-valkoisilta kansoilta pyritään kieltämään yhtäläiset oikeudet Maan luonnonvaroihin kuin rikkailla teollisuusmailla on. Toki osa kolmannen maailman ongelmista ja köyhyydestä selittyy näiden kansojen kulttuurin, huonon poliittisen hallinnon, ym. sisäisten tekijöiden valossa, mutta osa siitä on myös lännen jälkikolonialistisen politiikan seurausta, jossa yksi myötävaikutin on syntyvyyden säännöstelyn edistäminen ja ilmastonmuutoksen varjolla käyty sota köyhiä ja halpaa energiaa vastaan.

Heidän teoriansa pätevyys voidaan panna melko helposti käytännön testiin jos kysymme, että onko syntyvyyden säännöstelyn ja aborttien edistäminen esimerkiksi USA:n mustan väestön keskuudessa auttanut heidän sosioekonomista asemaansa vai vienyt sitä vain entistä huonompaan suuntaan. Jos Amerikassa on jonkin asteista ”systemaattista rasismia”, kuten vasemmisto tänään väittää, niin tuo rasismi on lähtöisin juuri demokraattipoliitikkojen epäonnistuneesta politiikasta. Demokraattipresidentti Lyndon B. Johnson summasi tämän uusmalthusilaisen ekonomisen ajattelun, kun hän totesi kesällä 1965: ”Jokainen 5 dollaria, jonka hallitus käyttää syntyvyyden säännöstelyn edistämiseen, vastaa yli 100 dollaria, joka investoitaisiin talouden kasvuun.” Koko tämän logiikan perustana on rasistinen näkemys siitä, että mustat ovat joko liian tyhmiä tai laiskoja voidakseen nousta sosiaalisessa hierarkiassa samalle viivalle valkoisten kanssa, tai ettei heidän edes tulisi nousta sellaiseen asemaan, koska he ovat ”geneettisesti alempiarvoisia”, jonka kohtalona tuli olla ikuisesti valkoisen miehen orja. Presidentti Johnson näytti ajattelevan juuri näin afroamerikkalaisista kun hän totesi vuonna 1964:

Saan nämä nekrut äänestämään demokraatteja seuraavan 200 vuoden ajan.


Englannin kuningashuone jälleen takapiruna

Jos yrität etsiä Google-hauilla Englannin kuninkaallisten näkemyksiä abortista, eteesi pomppaa lähinnä pinnallisia roskalehtien kirjoituksia, jotka vakuuttavat ettei kukaan tiedä mikä on Kuningattaren tai muiden kuningasperheen jäsenten näkemys syntyvyyden säännöstelystä tai abortista, koska heitä sitoo perustuslaillinen vala olla esittämättä henkilökohtaisia poliittisia kantojaan julkisuudessa. Vaikka tämä onkin totta, voimme päästä melko helposti perille heidän henkilökohtaisista näkemyksistään heidän lähipiirinsä, liittolaistensa, kuninkaallisiin yhteydessä olevien järjestöjen, kuin myös heidän omien kirjoitusten ja puheidensa ansiosta. Eikä kyse ole vain siitä, että he kannattaisivat laillisia abortteja. Tämä itsessään olisi jo tarpeeksi paha asia, kun ottaa huomioon että Kuningatar on myös Englannin kirkon pää. Mutta he ovat seisseet koko sen kansainvälisen liikkeen huipulla, joka on pyrkinyt laillistamaan abortit ympäri maailmaa.

Kerroin jo, että Malthusin ja Galtonin opit olivat hyvin suosittuja rikkaiden eliittisukujen ja aristokraattien keskuudessa, koska se vapautti heidän omantuntonsa rikkauksistaan kokemastaan syyllisyydestä ja antoi ”tieteellisen” perustan ja lisenssin heidän vallalleen hallita ja riistää heikkoja ja huono-osaisia. Köyhyys ja yhteiskunnallisen eriarvoisuus ei ollut enää epäkohta vaan luonnonlaki, joka edisti ihmisen biologista evoluutiota ja yhteiskunnan edistystä. Köyhistä ja heikoista huolehtiva kristillinen kirkko toimi sen sijaan tätä kaikkivoipaista luonnonlakia vastaan ja asetti itsensä luontoa itseään vastaan – luontoa, jota eliitillä oli tapana palvoa Jumalan sijasta panteistisessa harhaopissaan. Eugeniikasta tuli eliitin uusi uskonto, joka heikkojen sijasta oli tarkoitettu vahvoille. Tämän elitistisen uskonnon apostolit eivät kerskuneet heikkoudestaan, kuten Paavali, vaan vahvuudestaan.

Tämä viha heikkoja kohtaan näkyy muuten myös joissakin 1990 -luvun skandinaavisten Black Metal bändien saatanallisissa lyriikoissa eikä se ole sattumaa sillä nämä satanistit johtivat ajatuksensa usein 1900 -luvun alun eugenistien ja sosiaalidarvinistien kirjoituksista. Myös Amerikan Saatanan Kirkon perustajan Anton LaVeyn tytär Zeena ja saatanallisen Setin Temppelin mestari Nikolas Schreck kertoivat Bob Larsonin haastattelussa, että he uskovat sosiaalidarvisnimiin ja ”saatanalliseen ekologiaan”, myönten ylpeästi että satanismi on eliitin uskonto ja että he hylkäävät humanismin juutalaiskristillisenä harhaoppina. Selvin todiste siitä, että sosiaalidarvinismi löysi tiensä Englannin hallitsevan luokan huipulle on siinä, että eugeniikan ja sosiaalidarvinismin isä Francis Galton aateloitiin ritariksi vuonna 1909 Edvard VII:n taholta – Elisabet II:n isoisoisän. Galton oli perustanut Englannin Eugeniikkaseuran kaksi vuotta aikaisemmin ja oli tuolloin sen ensimmäinen presidentti. Hän oli myös vapaamuurari Englannin ja Walesin Yhdistyneessä Suurloosissa (perustettu vuonna 1717 tehden siitä maailman vanhimman vapaamuurarloosin) samaan aikaan kun Walesin Prinssi ja myöhemmin Hänen Majesteettinsa Edvard VII oli loosin suurmestari.

Vaikka Charles Darwinin kirja Lajien synty oli 1800 -luvulla yhä melko kiistanalainen jopa aikakauden johtavien luonnontietelijöiden silmissä, niin sen ajatukset saivat suosiota Englannin hallitsevan luokan keskuudessa ehkäpä juuri siksi, että Darwin vain lujitti Malthusin aikaisempia ajatuksia, jotka olivat jo hyvin suosittuja Englannin aristokratian joukossa. Tästä syystä prinssi Albert, kuningatar Viktorian aviopuoliso, yritti aateloida Charles Darwinin, mutta ei onnistunut siinä mm. piispa Samuel Wilberforcen vastustuksen johdosta. Mainittakoon, että piispa Wilberforce oli toisen kuuluisan englantilaisen evankelisen kristityn William Wilberforcen (1759 – 1833) poika. William Wilberforce tunnetaan hänen väsymättömästä taistelustaan orjakaupan lakkauttamiseksi Britannian parlamentissa, jonka hän sai lopulta aikaan vuoden 1833 laissa, joka päätti orjuuden ja orjakaupan suurimmassa osaa Brittiläistä imperiumia. Hänen kampanjointinsa sai tuohon aikaan monia vaikutusvaltaisia vastustajia mm. Englannin kuningashuoneesta. Clarencen ja St Andrewsin herttua ja Britannian laivaston Yliamiraali, myöhempi kuningas William IV (1930 – 1837), oli Wilberforcen yksi äänekkäimpiä kriitikoita ja kutsui eräässä puheessaan häntä ja muita abolitionismin puolestapuhujia ”tekopyhiksi ja fanaatikoiksi”. Hän kutsui itseään ”neekerien tilan tarkkanäköiseksi tarkkailijaksi”, joka havaitsi, että orjista pidettiin hyvää huolta ja että he elivät ”nöyrässä onnellisuuden tilassa”.

Kun Samuel Wilberforce osallistui vuonna 1860 kuuluisaan evoluutiodebattiin Oxfordin yliopistossa, hänen vastaväittelijänä oli ”Darwinin bulldoggina” tunnettu Thomas Henry Huxley. Huxleyn pojanpojasta Julian Huxleysta tuli sittemmin yksi eugeniikan merkittävä puolestapuhuja ja Englannin Eugeniikkayhdistyksen presidentti vuosina 1959 – 1962. Julian veli Aldous Huxley on kuuluisa hänen tulevaisuuteen sijoittuvasta dystopisesta science-fiction novellista Uusi uljas maailma, joka perustui osittain eugenistien kannattamiin ajatuksiin ja tulevaisuudenvisioihin. Julian Huxley keksi myös ensimmäisenä sanan transhumanismi, joka on monessa mielessä eugeniikan 21. vuosisadan versio, koska se pyrkii luomaan uuden paremman ihmisrodun eli viemään ihmisen biologista evoluutiota keinotekoisesti eteenpäin yhdistämällä ihminen ja tietokone yhdeksi (eli tuomaan todeksi science-fiction filmeissä kuvatut kyborgit). Vaikka nykypäivän transhumanistien ideat on johdettu suoraan 1900 -luvun alun eugenisteilta, monet heistä eivät yhdy välttämättä alkuperäisten eugenistien rasistisiin ajatuksiin. Wikipedia kertoo tästä ensimmäisestä Darwinin evoluutioteoriaa koskevasta debatista Wilberforcen ja Huxleyn välillä:

”Wilberforce, vastoin legendan keskeistä opinkappaletta, ei suhtautunut asiaan ennakkoluuloisesti. Hän kritisoi Darwinin teoriaa tieteellisin perustein väittäen, että tosiasiat eivät tue sitä, ja hän huomautti, että tieteen suurimmat nimet vastustivat teoriaa. Siitä huolimatta Wilberforcen puhe muistetaan nykyään yleensä vain hänen tiedustelustaan, että uskoiko Huxley olevansa apinan jälkeläinen hänen isoäitinsä vai isoisänsä puolelta… Populaari näkemys saattaa olla se, että Huxley voitti debatin; mutta historioitsijat ovat yksimielisiä siitä, että tämä tulkinta debatista on myöhempää sepitystä ja että sen lopputulos oli kiistanalainen.

Kuten sanonta kuuluu, ”historia on voittajien kirjoittamaa” ja darvinistit voittivat vain sen tähden, että hänen ajatuksensa saivat kannatusta yhteiskunnan voimakkaimpien ihmisten taholta, ei siksi että ne olisivat kestäneet paremmin kriittistä tarkastelua. Britannian Eugeniikkayhdistyksen (tunnetaan nykyisin nimellä Galton instituutti) presidenttien jäsenlista on hyvin paljastava. Heidän joukossaan oli mm. Charles Darwinin poika ja pojanpoika Leonard Darwin ja Charles Galton Darwin. Darwinin teorioiden puolustelijat ovat yrittäneet irrottaa hänen nimensä eugeniikan huonosta maineesta, mutta hänen omista teksteistään löytyy todisteita siitä, että myös hän kannatti tieteellistä rasismia ja joitakin sosiaalidarvinistisia periaatteita. Darwinin kirjan alkuperäinen nimi oli itse asiassa Lajien synty luonnonvalinnan keinoin ja suosiollisten rotujen säilyminen taistelussa elämästä. Monet alkuperäiset darvinistit uskoivat Darwinin teorioiden todistaneen, että valkoinen ihminen oli ihmisen älyllisen ja ruumiillisen evoluution kulminaatio, kun taas Afrikan mustat ja Australian aborginaalit olivat jääneet kehityksestä jälkeen ja olivat lähempänä ihmisapinaa.

Ainakin kymmenen Galton instituution presidenttiä oli aateloitu monarkin taholta heidän palveluksistaan kuningaskunnalle. Yhdistyksen jopa niinkin äskeinen presidentti kuin vuosina 2008 – 14 presidenttinä toiminut geneetikko Walter Bodmer tunnettiin etunimellä ”Sir”, koska hänet oli aateloitu arvonimellä Knight Bachelor vuonna 1986. Järjestön viides presidentti Thomas Horder (vuosina 1935 – 1949) oli ”Edward VII:n, George V:n ja VI:n yleislääkäri ja kuningatar Elizabeth II:n ylimääräinen lääkäri. Hän oli myös kolmen pääministerin valittu lääkäri. Hänet lyötiin ritariksi vuonna 1918, tehtiin paronetiksi vuonna 1923 ja nostettiin aatelisarvoon vuonna 1933.” Kuningas George V kuoli vuonna 1936 Horderin toimiessa järjestön presidenttinä. George V ei tosiasiassa kuollut luonnollisesti vaan hänet murhattiin hänen oman perheensä käskystä. Tämä asia pidettiin julkisuudelta salassa aina vuoteen 1986 asti. The Guardian raportoi maaliskuussa 2017:

Professori Bryant ei ole tutkinut riittävästi kuningas George V:n kuoleman vivahteita (Kirjeet, 20. maaliskuuta). On harhaanjohtavaa väittää, että kuninkaallinen perhe ei tuolloin tiennyt hänen kuolemansa luonteesta. Asia mikä todella tapahtui, on se että kuningatar Mary ja hänen poikansa, pian valtaan astuva Edward VIII, sanoivat nimenomaisesti kuninkaan lääkärille Lord Dawsonille, etteivät he halunneet pidentää kuningas Georgen elämää tarpeettomasti, jos hänen tilansa olisi kohtalokas. Ei ollut nimenomaista käskyä tappaa, mutta Dawsonille vihjattiin, että hän ”tekisi oikean asian” ja hän ymmärsi vihjeen selvästi. Hän itse asiassa soitti vaimolleen tuntia ennen Georgen tappamista saadakseen tämän käskemään Timesia pidättelemään etusivun virallista ilmoitusta kuninkaan poislähdöstä. Se oli ennalta harkittua.

Nykyajan lukijoiden on vaikea ymmärtää näitä olosuhteita. Ehkä analoginen tilanne Lord Dawsonin kanssa on se klassinen aristokraattinen klise, jossa hänet jätetään yksin kirjastoon viskilasin ja helmikahvaisen revolverin kanssa. On hyvin vaikea uskoa, että kukaan murhaisi hallitsevan monarkin ilman tämän monarkin seuraajan suostumusta. Tuo seuraaja Edward VIII vihasi isäänsä – ja tunne oli molemminpuolinen. Tämä oli aikakausi, jolloin maanpetoksesta rangaistiin vielä teloituksella. Keinot, motiivi, mahdollisuus – edellytykset olivat olemassa. Dawsonin muistiinpanot ovat allekirjoitettu tunnustus, joka panee sinetin koko asialle. Eutanasiaa ei ole laissa vielä tänäkään päivänä, ja se, mitä Dawson teki, oli kiistatta murha.

Isänsä murhalle suostumuksen antanut Edvard VIII oli sama kaveri, joka oli helpottunut oman kehityshäiriöisen John-veljensä kuolemasta, koska tämä muistutti hänestä ”enemmän eläintä kuin ihmistä”; joka luonnehti värillisiä ihmisiä ”vastenmielisiksi” ja ihaili natseja rohkaissen heitä pommittamaan Lontoota saadakseen Churchillin tekemään rauhan Hitlerin kanssa; ja joka vielä 50 -luvulla syytti sodan puhkeamisesta juutalaisia ja Amerikan presidentti Rooseveltia. Windsorin kuningashuone (alunperin saksalainen Saxe-Coburg ja Gothan kuningashuone, joka muutti nimensä englantilaisemmalta kuulostavaksi Windsoriksi 1. maailmansodan jälkeen karkottaakseen kansan muistin sen saksalaisesta alkuperästä), loi onnistuneen savuverhon sen monista yhteyksistä natsismiin ja natsi-ideologiaan. Kun Edward VIII:n natsisympatiat paljastuivat julkisuudelle, he maalasivat hänet perheen mustaksi lampaaksi ja nostivat hyveellisyyden sädekehän Edvardin paikalle nousseen George VI:n, hänen vaimonsa ja heidän jälkikasvunsa ylle.

Tähän myyttiin pohjautuu suurelta osin myös Elisabet II:n maine kansakunnan moraalisena johtajana. Mutta heti kun tämän kuningasperheenä tunnetun tainomaisen satulinnan verhoja aletaan hieman raottaa, meille paljastuu sen paljon rumempi todellisuus. Wikipedia kertoo kuinka Eugeniikkayhdistyksen seitsemäs presidentti (1949 – 53) professori Alexander Carr-Saunders kirjoitti vuonna 1921 kirjan nimeltä Väestöongelma. ”Kirjassa käytettiin uusmalthusialaista argumenttia sekä Galtonin eugeniikkaa teoreettisena viitekehyksenä populaatiodynamiikan kvantitatiiviselle analyysille. Väestöongelma syntyi – Carr-Saundersin analyysin mukaan – siitä tosiasiasta, että primitiivisten ihmisten keskuudessa joilla on alhaiset älylliset ja fyysiset ominaisuudet, on korkea lisääntymisaste. Näiden alempien rotujen liikakansoitus vaaransi korkeampia ominaisuuksia omaavien rotujen elintasoa.” Tämä avoin rasisti aateloitiin ritariksi George VI:n taholta maaliskuussa 1946. Myöhemmin kuninkaan tytär Elisabet II kunnioitti häntä Knight Commander of the Order of the British Empire -aatelisarvolla.

Vuosina 1953 – 1959 Galton instituutin johdossa istui Charles Darwinin lapsenlapsi Charles Galton Darwin. Hänen seuraajansa oli taas ”Darwinin bulldoggin” Thomas Huxleyn lapsenlapsi Julian Huxley, joka johti järjestöä vuosina 1959 – 62. Elisabet II aateloi hänet vuonna 1959, Lajien synnyn julkaisun satavuotispäivänä. Hän ei ollut vain UNESCO:n (Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö) ensimmäinen presidentti, mutta myös Maailman luonnonsäätiö WWF:n yksi perustajajäsenistä, järjestön joka on pyrkinyt edistämään luonnonsuojelun varjolla teknologisen kehityksen ja väestönkasvun vastaista uusmalthusilaista ideologiaa maailmanlaajuisesti. WWF:n kaksi muuta merkittävää perustajajäsentä olivat Prinssi Philip, kuningattaren edesmennyt aviomies, sekä Hollannin prinssi Bernhard, Saksan natsipuolueen jäsen ja Bilderberg-seuran perustaja.

WWF:n perustamisen jälkeen, Prinssi Philip alkoi edistää avoimesti uusmalthusilaista väestökasvuhysteriaa, todeten jopa kerran että hän toivoisi jälleensyntyvänsä erittäin tappavaksi virukseksi saadakseen vähennettyä ihmispopulaatioiden määrää. Philipin useista liikaväestöä koskevista puheista voidaan havaita, että hän kytki nämä uskomukset suoraan Malthusin ja Darwinin älylliseen perintöön. Hänen jälkikasvunsa on jatkanut samalla linjalla, etenkin prinssi Charles, mutta viimeaikoina myös prinssi William. Selkein todiste siitä, että laillistetun abortin tarkoituksena oli jatkaa tätä Euroopan aatelisperheiden johtamaa eugenistista kansanmurhaohjelmaa ”primitiivisten ihmisten” väestönkasvun hillitsemiseksi, tulee siitä että mm. Julian Huxley kampanjoi sen puolesta. Professori Paul Weindling kirjoittaa:

Huxleyn toisen maailmansodan jälkeinen käsite ”evolutionaarisesta humanismista” edusti eugeniikan jatkuvuutta sen perustamisvuosista lähtien. Ainoa merkittävä muutos oli se, että sana ”rotu” jätettiin pois tältä asialistalta Huxleyn rasismin ja natsien vastaisen toiminnan seurauksena 1930-luvulla. Hänen taitavasti käyttämä termi ”evolutionaarinen humanismi” tarkoitti sitä, että hän onnistui luomaan kuvan eugeniikasta ”inhimillisenä” yhdistämällä sen toisen maailmansodan jälkeiseen vallankumoukseen ihmisoikeuksien puolesta. 1950-luvulla hän määritteli eugeniikan sosiaalisesti edistykselliseksi (toisin kuin natsismissa ja stalinismissa) linkittämällä sen uusiin hyvinvointivaltioihin, joka tarjoaisi ”ratkaisuja” köyhyyteen ja sairauksiin aikana, jolloin tautien hävittäminen asetti kansainväliset tavoitteet. Hän yhdisti taitavasti eugeniikkaa useisiin reformistisiin liikkeisiin, kuten syntyvyyden säännöstelyn popularisointiin, homoseksuaalisuuden dekriminalisointiin ja aborttilain uudistukseen.

Myöhemnmin Weindling kertoo artikkelissaan kuinka Yhdistynyt Kuningaskunta dekriminalisoi homoseksuaaliset teot vuonna 1967 ja laillisti abortin samana vuonna. Huxleysta tuli abortin laillistamista ajaneen Abortion Law Reform Association presidentti vuosina 1969-70.

Eugeniikkaseura oli 1960-luvulla informatiivisen tuen lähde syntyvyyden säännöstelyä ja abortteja lobbaaville järjestöille. Eugenics Review -lehti sisälsi perhesuunnitteluaktivistien, kuten Margaret Pyken, informatiivisia papereita laittomien aborttien esiintyvyydestä ja kuolleisuusluvuista. Aiheesta oli näkemysten kirjo alarmistien välillä, kuten Pyken, jotka väittivät laittomien aborttien korkeasta esiintyvyydestä, ja taas niiden, jotka väittivät, että abortti- ja kuolleisuusluvut olivat melko alhaisia.

Messall valottaa kuinka inhimillistä Huxleyn ”evolutionaarinen humanismi” todella oli:

Huxley kirjoitti myös, että ”puhtaasti biologinen menetelmä pitää väestökanta luonnonvalinnan standardin mukaisena, on julma ja epätaloudellinen, vaikkakin tehokas. Siihen kuuluu kokonaisvaltainen tuhoaminen sen varmistamiseksi, että ne tyypit, jotka haluat tuhottavan, sisällytetään holokaustiin.” (Kuten Sangerin viittaus vuonna 1922 ”tappavaan kammioon”, Huxleyn viittaus ”holokaustiin” ennen varsinaista holokaustia on selkäpiitä karmivaa nykyajan korville). Huxley luonnehtii tätä menetelmää ”satunnaiseksi, sokeaksi ja tuhlaavaksi” ja väitti: ”On vain yksi välitön asia, joka on tehtävä – varmistaa, etteivät mielenvikaiset saa lapsia.”

Vuosina 1994 – 1996 Galton instituutin presidenttinä toimi tohtori Peter Diggory. Wikipedia paljastaa hänestä seuraavaa: ”Tohtori Peter Lionel Carr Diggory (6. tammikuuta 1924 – 22. marraskuuta 2009) oli englantilainen gynekologi ja yksi ensimmäisistä, joka tuki vaatimuksia abortin laillistamiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hän oli keskeinen lääketieteellinen hahmo Abortion Law Reform Associationissa 1960-luvulla ja lääketieteellinen neuvonantaja David Steelin lakiehdotuksessa, josta tuli vuoden 1967 aborttilaki.” Vuonna 1977 hän kirjoitti abortteja puolustelevan kirjan yhdessä Malcolm Pottsin ja John Peelin kanssa. John Peel oli kuningattaren henkilökohtainen gynekologi, joka oli mukana useissa kuninkaallisissa synnytyksissä, mukaan lukien prinssi Charlesin ja hänen sisartensa syntymissä. Vuonna 1967 hän johti Synnytyslääkärien ja gynekologien kuninkaallisen korkeakoulun lääketieteellistä komiteaa, joka neuvoi Britannian hallitusta abortin laillistamisessa. Synnytyslääkärien ja gynekologien kuninkaallisella korkeakoululla on läheiset kytkökset kuningasperheeseen. Vuonna 1932 Yorkin herttua ja myöhempi kuningataräiti Elizabeth Bowes-Lyon avasi sen ja hänestä tuli sen ensimmäinen kuninkaallinen suojelija. Vuonna 2018 suojelijan asema siirtyi Cambridgen herttualle, prinssi Williamin aviovaimolle Catherinille.

Journal of Biosocial Science -aikakauslehden vuoden 1978 kirja-arvostelu Diggoryn, Pottsin ja Peelin kirjasta sanoo seuraavaa:

Vielä sukupolvi sitten abortti nähtiin syntinä ja rikoksena, jonka kaikki oikeamieliset ihmiset tuomitsivat paitsi tiukimmissa lääketieteellisissä oireissa. Mitään yhteiskunnallista vallankumousta ei ole saavutettu niin nopeasti ja dramaattisesti. Vuoteen 1975 mennessä yli kolmasosa maailman väestöstä eli maissa missä abortti oli saatavilla pyynnöstä. Toinen neljäsosa eli maassa kuten Britanniassa, joka salli abortin melko vaivatta sosiaalisilla perusteilla. Vain 8% oli yhä tiukkien abortin vastaisten lakien alaisena. Suurelta osin se oli vuoden 1967 aborttilain hyväksyminen Britanniassa, joka inspiroi maailmanlaajuista liikettä aborttilakien uudistamisessa.


Aborttiholokausti

Vaikka kuningatar on saattanut pitää henkilökohtaiset näkemyksensä abortista, ym. asioista visusti julkisuudelta salassa, voimme nähdä näistä em. yhteyksistä selvästi kuinka abortin laillistaminen maailmanlaajuisesti oli Windsorin kuningashuoneen johtamien eugenistien nimenomainen päämäärä yhteiskunnan köyhimpien ja heikoimpien jälkikasvun tuhoamiseksi eugenistisia päämääriä varten. Tästä syystä aborttiklinikoita pyrittiin viemään usein sosiaalisesta eriarvoisuudesta kärsivien väestöryhmien keskuuteen naisten oikeuksien tekosyyllä ja abortteja sallittiin monien sosiaalisten syiden perusteella, kun ei-suunnitelluista raskauksista kärsivät naiset saatiin uskomaan, että heidän olisi parempi tappaa oma lapsensa kuin antaa sen syntyä köyhiin olosuhteisiin ja koska näin tekemällä he tekisivät palveluksen myös luonnolle ja sen rajallisille luonnonvaroille, koska maailmassa oli jo ennestään liikaa ihmisiä. Eugenistit saivat nämä naiset uskomaan, että hallitus tarjosi heille laillisia abortteja koska heistä välitettiin vaikka todellisuudessa eliitin pyrkimyksenä oli päästä tästä ”geneettisesti viallisesta” ihmiskunnan ”roskaväestä” eroon hiljaisella kansanmurhalla.

Julkaisin elokuussa 2018 artikkelin nimeltä Feminismin ja luonnonsuojelun nimessä on tapettu jo enemmän ihmisiä kuin 1900 -luvulla tapettiin kommunismin ja fasismin alla sekä kahdessa maailmansodassa. Esitin siinä laskelmani, jonka mukaan viimeisen 50 vuoden aikana maailmanlaajuisesti tapettujen syntymättömien lasten määrä olisi vähintäänkin 620 miljoonaa. Enimmillään jopa lähes kolme miljardia. Sanoin siinä, että tuo alhaisempi luku olisi todennäköisesti oikeampi, koska WHO:n raportoimat korkeat luvut maailmanlaajuisten aborttien määrästä perustuu paljolti aborttilobbyn vääristämiin lukuihin korkeista määristä laittomia abortteja (millä he yrittävät väittää, ettei abortin kieltäminen madaltaisi lainkaan raskauden keskeytysten määrää). Mutta 620 miljoonaa on holokaustissa tapettujen juutalaisten määrä x 100. Tämä aborttiholokausti on suoritettu ”pehmeiden” ja ”humaanien” arvojen kuten naisten oikeuksien ja luonnonsuojelun nimissä. Kun se tulee yli 20 viikon ikäisiin lapsiin ja abortin suorittamiseen tässä vaiheessa raskautta (joka on ollut Roen jälkeen laillista monissa USA:n liberaaleissa osavaltioissa ja maissa kuten Kiinassa ja Pohjois-Koreassa), kyseessä on hyvin brutaali toimenpide missä sikiö joudutaan repimään kohdusta yksi raaja kerralla kun lapsi on yhä elossa. Alapuolisessa videossa 1200 aborttia suorittanut synnytyslääkäri Anthony Levatino havainnollistaa tätä julmaa toimenpidettä animaatiolla.


Prinssi Charles: Nykyajan johtava eugenisti?

On hyvin perusteltua väittää, että prinssi Charles olisi tämän päivän johtava ja vaikutusvaltaisin eugenisti. Vaikka hän ei ole esittänyt julkisuudessa juurikaan avoimen rasistisia näkemyksiä tai ajatuksia siitä, että meidän tulisi kiihdyttää ihmisrodun evoluutiota sosiaalisella suunnittelulla, isänsä tavoin hän on puhunut avoimesti uusmalthusilaisten näkemysten puolesta, joiden mukaan maailmassa olisi liikaa ihmisiä, joiden väestönkasvua eliitin tulisi hillitä. Kirjassaan Harmony: A New Way of Looking At Our World, jonka hän kirjoitti yhdessä Tony Juniperin and Ian Skellyn kanssa vuonna 2010, hän puhuu avoimesti maailman ihmisväestön vähentämisen välttämättömyydestä:

Emme voi saada aikaan tasapainoa ellemme vakavasti ala käsitellä kuinka vakauttaa ja jopa vähentää maailman ihmisväestöä. Jotkut väittävät, että paremmat taloudelliset olosuhteet ja koulutus auttavat vähentämään syntyvyyttä. Kun ihmiset nauttivat kehityksen eduista, heillä on yleensä pienempiä perheitä, tai niin väite menee. Tästä voi olla todisteita… Mutta tämä on pieni paisti. Se ei lupaa tehdä sellaista muutosta, joka on tehtävä. Kun megakaupungit kasvavat sellaisina kuin ne ovat, taloudellisen tilanteen parantumisen mahdollisuudet ovat vähäiset eikä heillä tule olemaan pääsyä tarvittavaan koulutukseen. Pelkään pahoin, että iso syy korkeaan syntyvyyteen on kulttuurinen ja tämä tietysti nostaa vaikeita moraalisia kysymyksiä… [On] aika nähdä tasapainossa perinteinen kannanotto elämän pyhyydestä… niiden opetusten kanssa jokaisessa pyhässä traditiossa, jotka kehottavat ihmiskuntaa pitäytymään luonnon hyväntahtoisuuden ja anteliaisuuden rajoissa.” (s. 289-290) 

Vuonna 2010 Charles piti myös puheen väestönkasvun hallinnan tarpeesta ja viittasi puheensa yhteydessä kuuluisiin englantilaisiin kristinuskon apologeetteihin C.S. Lewisiin ja G.K. Chestertoniin. John Jalsevac huomioi Lifesitenews -sivustolla kuinka kruununperillinen käytti näiden miesten muistoa törkeästi hyväksi, sillä Chestertonin oli yksi eugeniikan ja Malthusin oppien kärkevimpiä kriitikoita. Jalsevac kirjoittaa:

Vuonna 1925 Chesterton kirjoitti johdannon Charles Dickensin joulukertomukseen, jossa hän sanoi, että ”Vastaus jokaiselle, joka puhuu liikaväestöstä, on kysyä häneltä että kuuluuko hän itse liikaväestöön; tai jos ei, mistä hän tietää ettei niin ole.” Toisaalla, esseessä ”Sosiaalinen uudistus vs. syntyvyyden säännöstely” Chesterton väitti, että tyypillisesti se on varakas eliitti, joka on kiinnostunut edistämään väestönkasvun hallintaa ratkaisuna köyhyyteen, usein yksinkertaisesti keinona välttää käsittelemästä köyhyyden taustalla olevia paljon vaikeampia juurisyitä.

Maailman väestönkasvu on sitä paitsi kääntymässä luonnollisesti laskuun koska syntyvyys kaikkialla maailmassa on jo hyvin matalaa. Tästä matalasta syntyvyydestä nousee useita yhteiskunnallisia ongelmia – mistä Elon Musk on varoittanut usein maailmaa -, koska jos väestöjakauma painottuu pääosin eläikäisiin ja vanhuksiin, yhteiskunnassa ei ole tarpeeksi työikäisiä nuoria pitämään kansakuntien talouksia pystyssä ja huolehtimaan maan vanhuksista. Elon Musk on jo esittänyt tähän edessä häämöttävään työvoimapulaan vastaukseksi hänen pian tuotantoon tulevaa Optimus -humanoidirobottiaan, jonka hän lupailee voivan tehdä kaikki ne tylsät ja rutiininomaiset liukuhihnatyöt mitä ihminen ei halua tehdä ja että tämä mahdollistaisi ”runsauden ajan” maanpäälle, kun robotti voisi tuottaa talouteen tuotteita ja palveluita paljon tehokkaammin ja edullisemmin kuin ihmistyöläinen. Herää tosin kysymys, että onko tämä hyvä vai huono asia: viekö kyseinen robotti ihmisten työpaikat nopeammin kuin uusia aloja ja työpaikkoja ehtii syntyä vanhojen tilalle. Kun Charles sanoo, että eliitin tulisi pohtia keinoja maailman väestön vakauttamiseksi ja vähentämiseksi, hän tarkoittaa ettei yli 50 vuotta kestänyt kampanja syntyvyyden säännöstelyn ja aborttien tuomiseksi maailmaan ollut vielä riittävää, vaan nyt eliitin tulisi keksiä uusia keinoja ihmisten massamurhaamiseksi. Hän tarkoittaa, että yli 600 miljoonaa murhattua lasta ei tyydyttänyt vielä Moolokin verenjanoa, sillä Äiti Maa on Moolokiakin ankarampi ja vaatii miljardeja ihmisuhreja vihansa lepyttämiseksi.

Charlesin yksi läheinen ystävä ja neuvonantaja on Englannin vihreän puolueen entinen jäsen Jonathon Porritt, joka on kirjoittanut useita kirjoja vihreistä asioista. Telegraph -lehti luonnehti häntä vuonna 2008 henkilöksi, joka kuului Charlesin sisäpiiriin luotettuja neuvonantajia. Alex Massie kutsui häntä arvovaltaisessa konservatiivisessa The Spectator uutislehdessä ”typerykseksi ja pahaksi.” Vuonna 2005 hän kirjoitti best-seller kirjan nimeltä Capitalism: As if the World Matters. Siinä hän väitti, että kapitalismia täytyy kontrolloida ja että se täytyy uudelleenohjata luomaan kestävämpi maailma. Juuri tätä prinssi Charles on tehnyt viimeiset 10 vuotta hänen monilla avoimen kapitalismin vastaisilla hankkeillaan ja mukanaolollaan Maailman talousfoorumin Suuren nollauksen kaltaisissa projekteissa. Hän on saanut vaarallisten ideoidensa taakse jo yli 300 maailman vaikutusvaltaisinta yhtiötä kuin myös monien hallituksien päämiehiä. Wikipedia kertoo Porrittin väestökasvuun liittyvistä uskomuksista:

Porritt on hyväntekeväisyysjärjestö Population Matters, (aiemmin nimellä Optimum Population Trust) suojelija. Porritt on todennut, että väestönkasvu on vakava uhka globaalille ympäristölle ja että perhesuunnittelu, mukaan lukien ehkäisy ja abortti, on osa vastausta ilmaston lämpenemisen uhkaan. Hän suosittelee, että ihmisillä ei tulisi olla enempää kuin kaksi lasta. Porrittin puheenvuorot aiheesta vuonna 2009 aiheuttivat raivoa abortin vastustajissa ja joissakin uskonnollisissa johtajissa. Porrittia kritisoitiin myös Kiinan ylistämisestä sen ”yhden lapsen perheen” politiikan johdosta, joka on alentanut syntyvyyttä, mutta jota kuvataan pakottavaksi, julmaksi ja aiheuttavan ”mittaamatonta kärsimystä”. Vaikka Vihreät Puolue, Population Matters ja muut järjestöt väittävät kannattavansa vain vapaaehtoista perhesuunnittelun käyttöä, väestönhallintaa koskevat vaatimukset herättävät pelkoa siitä, että sitä käytetään pakkokeinoin ihmisoikeuksia loukkaavilla tavoilla…

Ympäristöasioista kommentoiva George Monbiot, joka on myös huolissaan hiilidioksidipäästöistä ja ekologisesta jalanjäljestä, on kritisoinut Porrittin painotusta perhesuunnitteluun. Hän väittää, että radikaalilla perhesuunnittelulla ei ole juurikaan vaikutusta, elleivät ihmiset rajoita kulutustaan. ”Ihmiset saattavat lisääntyä vähemmän rikastuessaan, mutta he eivät kuluta vähemmän, vaan kuluttavat enemmän. Eli, kuten superrikkaiden tottumukset osoittavat, inhimillisellä tuhlaavaisuudella ei ole rajoja.”:  Ihmisten hiilijalanjälki köyhemmissä maissa on osoitettu olevan paljon alhaisempi kuin varakkaissa maissa. Ehkäisyvälineiden käytön lisääminen köyhissä maissa, vaikka se saattaakin hidastaa väestönkasvua näissä maissa, ei voi siksi juurikaan rajoittaa hiilijalanjälkeä.

Jokainen vihreää teeskentelevä ihminen, joka ylistää Kiinaa – maata, joka tuottaa lähes kolmanneksen koko maailman hiilidioksidipäästöistä – ei ole todellisuudessa huolissaan ympäristöstä tai ilmastosta vaan ihmisten vapaudesta. He ylistävät Kiinan kaltaisia diktatuureja, koska näkevät sen mallina muulle maailmalle kapitalismin mahdollistaman vapauden tukahduttamiseksi. Jo alusta lähtien näin ajattelevat vihreät eivät ole olleet sodassa puhtaamman luonnon puolesta; he ovat olleet sodassa kapitalismia ja kehitystä vastaan vaikka kapitalismi ja kehitys mahdollistaa myös puhtaamman luonnon kun ihmisillä on varaa panostaa myös ympäristönhuoltoon. Köyhien maiden CO2-päästöt saattavat olla hyvin pienet kuten Monbiot totesi, mutta samalla niiden ympäristönhuolto on täysin retuperällä kuten jokainen kehitysmaissa vieraileva henikilö voi havaita omin silmin. CO2-päästöt eivät ole lopulta saaste sillä kasvit tarvitsevat hiilidioksidia kasvaakseen ja NASA:n avaruudesta käsin ottamat satelliittikuvat ovat vahvistaneet, että hiilidioksidin lisääntymisen myötä ilmakehässä planeetan luonnonvarainen kasvillisuus lisääntyi samalla 15%. Porrittin Population Matters -järjestö toteaa mm. seuraavaa:

Maapallo ei ehkä pysty elättämään yli puolta nykyisestä lukumäärästään ennen tämän vuosisadan loppua ja että Yhdistyneen kuningaskunnan pitkän aikavälin kestävä väestötaso voi olla alle 30 miljoonaa.

Yhdistyneen Kuningaskunnan nykyinen väestö on yli 60 miljoonaa, joten Prinssi Charles, Jonothon Porritt, ym. nykypäivän uusmalthusilaiset näyttävät uskovan, että yli puolet maailman nykyisestä väkimäärästä – so. lähes neljä miljardia – tulisi teurastaa ennen tämän vuosisadan loppua. BBC:n luontodokumenttien veteraanijuontaja, 96 -vuotias naturalisti Sir David Attenborough, jolla on myös pitkäainen ystävyyssuhde Englannin kuninkaallisiin, on toinen merkittävä uusmalthusilainen. Helmikuussa 2020 julkaisin videon missä näytin hänen erästä puhettaan, jossa hän ylisti Thomas Malthusia ”profeetaksi” Prinssi Philipin kuunnellessa hartaasti vieressä. Samassa puheessa hän sanoi hyytävästi:

Ilmeiseksi brutaaliksi faktaksi jää, että rajallisella planeetalla ihmisväestö tulee pysähtymään varmasti jossain vaiheessa. Tämä voi tapahtua vain yhdellä kahdesta tavasta. Se voi tapahtua enemmin harvemmalla syntyvyydellä ehkäisyn keinoin. Tämä on ihimillinen keino. Voimakas vaihtoehto, joka sallii meidän kaikkien käsitellä ongelmaa jos kollektiivisesti päätämme tehdä niin. Vaihtoehto on lisääntynyt kuolinluku. Keino missä kaikki muut luontokappaleet kärsivät nälänhädän, tautien ja saalistuksen kautta. Tämä käännettynä ihmistermeille merkitsee nälänhätää, tauteja ja sotaa.

Attenborough ei sano sitä suoraan, mutta mitä hän tarkoittaa tässä on se, että eliitin tulisi edistää ja vauhdittaa köyhien kuolleisuutta vastauksena heidän väestönkasvuunsa kuten jo Malthus aikanaan uskoi. Attenborough on kutsunut ihmiskuntaa mm. ”maan rutoksi” ja sanonut ruoka-avun lähettämisen maailman nälkäalueille olevan ”täyttä hulluutta”, koska hän uskoo nälänhädän johtuvan köyhien liiallisesta lisääntymisestä. Kaiken kaikkiaan, näiden rikkaiden valkoisten miesten retoriikka on täysin identtistä 1800 -luvun malthusilaisten ja 1900 -luvun eugenistien kanssa. He ovat vain jättäneet sanat ”rotu” ja ”köyhät” pois, niin että se kuulostaisi siltä kuin he olisivat huolissaan ”planeetasta” ja luonnon muusta elämästä. He ovat huolissaan ainoastaan omasta navastaan ja oman valtansa säilyttämisestä. Prinssi Charlesin kaltaiset miehet eivät voisi olla vähempää kiinnostuneita asioista kuten naisten oikeudet. Hän käytti ensimmäistä vaimoansa vain synnyttämään hänelle perilliset ja sanoi Dianalle, ettei hän suostu olemaan ensimmäinen Walesin Prinssi, jolla ei olisi vaimonsa ohella muita rakastajattaria.

Prinssi Harryn ja Meghan Marklen maaliskuussa 2021 julkaistussa Oprah haastattelussa he paljastivat, että Meghanin odottaessa heidän Archie-lastaan, eräs kuningasperheen jäsen oli kauhistellut kuinka tumma heidän lapsensa iho saattaisi olla kun Meghan on afrikkalaisamerikkalaisen naisen puoliksi musta tytär. Meghan ja Harry ei paljastanut tuossa haastattelussa tuon kuningasperheen jäsenen nimeä, mutta myöhemmät lehtipaljastukset ovat kertoneet, että tuo kauhistelija olisi ollut Charles ja että Harry aikoisi nimetä hänet tulevassa paljastuskirjassaan. Tämän ei pitäisi olla lainkaan yllättävää kun ottaa huomioon kuningasperheen pitkän historian eugeniikan ja rasismin tukemisessa. Rasismi on edelleen hyvin vahvasti läsnä kuningasperheen jäsenissä. He ovat vain onnistuneet pitämään siitä pienempää ääntä, kun maailma on herännyt vähitellen tieteellisen rasismin tuhoisaan perintöön. Valitettavasti nykyinen woke-vasemmisto, jonka puhemiehinä myös Harry ja Meghan on nähty, käyttää tätä rasismin tuhoisaa historiaa nyt täysin vääristyneeseen historialliseen ja poliittiseeen narratiiviin, joka on nostamassa anti-rasismin varjolla valkoisiin kohdistetun uuden rasismin julkiseen ja instituutionaaliseen hyväksyntään. Rasismista ei kuitenkaan päästä eroon rasismilla, niin kuin ei vihastakaan päästä eroon vihalla.

One thought on “Kuinka Britannian kuningashuone liittolaisineen mahdollisti yli 60 miljoonan syntymättömän lapsen murhan? Laillisen abortin eugenistinen/rasistinen alkuperä ja sen yhteys Englannin aristokratiaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s