Paavali opetti 2. Tessalonikalaiskirjeen toisessa luvussa: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” Tässä Paavali antaa selkeän kronologisen tapahtumajärjestyksen Herramme toista tulemusta edeltäville lopun ajan tapahtumille. Ensin tapahtuu kirkkollinen luopumus. Kreikkalaisen Uuden Testamentin sana luopumukselle on tässä apostasia, jota ei tulisi kääntää ”lähdöksi” (viittauksena seurakunnan ylösottoon), kuten jotkut ovat ehdottaneet. Strongin sekä Helpsin sanahakemisto selittää sanan merkitsevän kapinaa, loikkausta tai aikaisemman mielipiteen hylkäämistä. Samaa sanaa käytetään seuraavassa yhteydessä Uutta Testamenttia: ”Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan [apostasia] Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan” (Ap. t. 21:21).
Sisältö
- Kirkon luopumus Antikristuksen esiintulon airueena
- Antikristuksen ilmestyminen seurakunnan ylösoton airueena
- Antikristuksen kruunaaminen
- Seurakunnan ylösotto Ilmestyskirjassa
- Voideltu
- Henkilö meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon…
- Johtopäätös
Kirkon luopumus Antikristuksen esiintulon airueena
Kirkollisen luopumuksen jälkeen tapahtuu laittomuuden ihmisen eli Antikristuksen ilmestyminen (kreik. apokaluptó, tuoda valoon, paljastua), joka on suorassa kausaalisessa syy-seuraus suhteessa sitä edeltävään kirkolliseen luopumukseen. Laittomuudella Paavali viittaa nimittäin ensisijaisesti Jumalan lain rikkomiseen, ei langenneen ihmisen korruptoimien maallisten lakien vastustamiseen. Sillä ”Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.” (1. Joh. 3:4) Toki tähän voidaan sisältää sekin ajatus, että laittomuuden ihminen rikkoo myös oman maansa lait, koska vuosisatojen historiaan juurtuvat juutalaiskristillisten kansakuntien perustuslait ja oikeusperiaatteet on säädetty Jumalan Sanan vaikutuksesta. Kanadalainen somekuuluisuus ja psykologi Jordan Peterson julkaisi juuri mielenkiintoisen dokumentin siitä kuinka valtava vaikutus Raamatulla on ollut koko modernin maailman syntyyn ja länsimaiden historiaan.
Kristillisellä seurakunnalla ja Raamatulla ei ollut vielä ensimmäisellä vuosisadalla samanlaista vaikutusta kansojen vallitsevaan kulttuuriin kuin sillä on tänään. Koska kirkko oli pelkkä vainottu juutalainen lahko pakanallisessa Rooman valtakunnassa, kristillisen kirkon luopumus ei olisi voinut jättää mitään mainittavaa jälkeä varhaiskristittyjä ympäröineeseen pakanalliseen kulttuuriin. Mutta aikojen loppua kohden ”tämän valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille ja sitten tulee loppu” ( Matt. 24:14). Koska Kristuksen evankeliumin voittokulku kaikkiin kansoihin ja kieliin tuli muuttamaan merkittävästi myös näiden kansakuntien kulttuuria ja eettisiä normeja, niin samoin myös kulttuurisen valta-aseman ottaneen kristillisen kirkon luopumus Raamatun arvovallasta on edesauttanut näiden kansojen kulttuurista rappiota ja valmistanut ne laittomuuden ihmisen esiintuloa varten. Antikristus voi nimittäin ilmestyä vain antikristillisen maailmanajan keskelle, joka on jo kääntynyt Jumalaa, Hänen Poikaansa, Hänen Sanaansa ja Hänen kirkkooan vastaan.
Vain antikristillinen maailma voi hyväksyä tämän Kristuksen vastustajan uudeksi messiaakseen, sillä Paavalin mukaan hän on ilmestyvä kaikkia niitä varten, ”jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” (2. Tess. 2:10) Tämä laittomuuden ihmisen ilmestymistä edeltävä kirkollinen luopumus ei tarkoita sitä, etteikö samaan aikaan voisi tapahtua myös hengellistä herätystä, kuten helmikuussa Kentuckyn Wilmoren pikkukylässä puhjennut Asburyn herätys, josta kirjoitin ajatuksiani äskettäin. Jooelin kirja mainitsee, että Jumala vuodattaa Henkensä kaiken lihan päälle ”ennen kuin Herran päivä tulee” (Jooel 2:28-32). Todelliset herätykset ovat vaikuttaneet yleensä positiivisessa mielessä myös ympäröivään kulttuuriin. Voimme nähdä Jumalan Pyhän Hengen tuovan aikaamme tällaista kulttuurista muutosta, jonka myötä monet hengellisessä pimeydessä vaeltaneet alkavat kunnioittamaan jälleen Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Jumalan evankeliumin valo voi loistaa vain hengellisesti pimenevän aikamme keskellä, sillä pyhä pyhittyy ja saastainen saastuu (Ilm. 22:11) ja ne, ”jotka monta vanhurskauteen saattavat, loistavat niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.” (Dan. 12:3)
Antikristuksen ilmestyminen seurakunnan ylösoton airueena
Mutta tämä lännen vanhojen ja vakiintuneiden kirkkokuntien luopumus tulee mahdollistamaan laittomuuden ihmisen esiintulon ”valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen… että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan [ovat] mielistyneet vääryyteen.” (2. Tess. 2:9-12) Laittomuuden ihmisen ilmestymistä tai paljastumista seuraa taas se mitä Paavali kutsuu tässä ”Herran päiväksi.” Ja Herran päivä on tuon kohdan kontekstin mukaan yhtä kuin ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemus ja meidän kokoontumisemme Hänen tykönsä”, eli sama tapahtuma kuin Paavalin 1. Tessalonikalaiskirjeen 4. luvussa mainitsema seurakunnan ylösotto tai tempaus. ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tess. 4:16-17)
Paavali käyttää tästä tapahtumasta ilmaisua ”Herran päivä” myös 1. Tessalonikalaiskirjeen 5. luvussa missä hän sanoo, että ”Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.” Molempien kohtien konsteksteissa Herran päivällä viitataan siis nimenomaan seurakunnan ylösottoon, ei ahdistuksen aikaan tai Jeesuksen julkiseen paluuseen Öljymäelle. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että ne puhuisivat post- tai mid-tribulationistisen tempauksen puolesta. Päinvastoin. Samassa kontekstissa Paavali sanoi myös: ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan” (1. Tess. 5:9-10). Jos Antikristuksen ilmestyminen (tai paljastuminen) on ennakkoehto seurakunnan ylösotolle (joka ei yllätä valkeuden lapsia kuin varas, ks. 1. Tess. 5:4), niin tällöin sen tulisi esiintyä hyvin pian tuon tapahtuman jälkeen. Seitsenvuotinen ahdistuksen aika ei ala Antikristuksen ilmestymisestä vaan siitä kun hän tekee seitsenvuotisen liiton Israelin kanssa (Dan. 9:27). Eli oman ymmärrykseni mukaan tapahtumajärjestys on seuraava:
- Kirkollinen luopumus.
- Antikristuksen ilmestyminen (ja paljastuminen valvovalle seurakunnalle).
- Seurakunnan ylösotto.
- Seitsenvuotisen ahdistuksen ajan alkaminen, kun Antikristus solmii liiton Israelin kanssa.
- Tuon liiton puolivälissä hän menee jälleenrakennettuun Jerusalemin temppeliin ja poistaa sieltä uudelleenkäynnistetyn jokapäiväisen uhritoimituksen.
- Jeesus palaa Öljymäelle seitsenvuotisen ahdistuksen ja vihan ajan päättyessä.
Tarkoitus ei ole nyt mennä tarkempiin perusteisiin siitä miksi uskon seurakunnan ylösoton tapahtuvan ennen seitsenvuotista ahdistuksen aikaa, mutta pointtini oli nyt siinä, ettei yllä kuvattu tapahtumajärjestys Tessalonikalaiskirjeissä ole ristiriidassa pre-tribulationistisen tempausopin kanssa vaikka tämä kohta valjastetaankin usein väärin debattiin tempauksen ajankohdasta. Monet nimittäin kuvittelevat, että jos Antikristuksen ilmestyminen edeltää tempausta, silloin seurakunta jäisi vihaan. Tällaista johtopäätöstä Paavalin tekstistä ei voida vetää. Paavalin mainitsema ”pidättäjän” poistaminen laittomuuden ihmisen tieltä tulkitaan tässä yhteydessä usein virheellisesti viittauksena seurakuntaan tai Pyhään Henkeen, joka poistetaan maailmasta seurakunnan mukana, kun kohdan kontekstin huomioiden ymmärtäisimme Paavalin kytkeneen pidättäjän poistamisen seurakunnan luopumukseen eikä sen ylösottoon. Eli kyseessä on joko Jumalan laki, joka poistetaan yhteiskunnasta seurakunnan luopumuksen myötä, tai Pyhä Henki, joka vetäytyy pois kirkon luopumuksen seurauksena.
Vaikka pidättäjän olemus itsessään jääkin tuon kohdan valossa hieman epäselväksi, niin sen kontekstissa Paavali kytkee pidättäjän poistamisen jakeisiin 1-5 sanoessaan, ”Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän [Antikristus] vasta ajallansa ilmestyy.” Jos sanon teille, ”ja nyt te tiedätte mitä uskon seurakunnan tempauksesta”, se edellyttää, että olen tehnyt lukijoille jo aikaisemman tekstikontekstin valossa selväksi mitä sitten uskon seurakunnan tempauksesta. Samalla tavoin kuin itse en voi olettaa lukijoiden tietävän tätä ellen ensin kerro mitä ajattelen seurakunnan tempauksesta, niin myöskään Paavali ei voi olettaa tätä lukijoiltaan ellei hän olisi paljastanut pidättäjän merkitystä jakeissa 1-5. Ja asia, joka noiden jakeiden valossa edeltää Antikristuksen ilmestymistä (tai pidättää sitä), ei ole seurakunnan ylösotto, vaan seurakunnan luopumus. Toisin sanoen, seurakunnan luopumus on merkkinä Antikristuksen ilmestymisen läheisyydestä ja Antikristuksen ilmestyminen on taas merkkinä seurakunnan ylösoton läheisyydestä.
Antikristuksen kruunaaminen
Lisäksi Paavali antaa ymmärtää, että seurakunnan ylösotto tapahtuisi jonkinlaisen valheellisen rauhanajan keskellä (ei siis keskellä vihaa tai se lopussa), sillä ”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1. Tess. 5:3). Jeesus sanoi, ”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu… kaikki tämä on synnytystuskien alkua.” (Matt. 24:6-8) Tästä voitaisiin päätellä, että kun Antikristus ilmestyy maailmannäyttämölle, hän saa aikaan väliaikaisen maailmanrauhan, joka luo hengellisessä pimeydessä eläville ihmisille valheellisen turvallisuuden ja rauhan tunteen. Mutta tuon valerauhan keskellä Jeesus hakee noutamaan omansa ja jäljelle jääville alkaa suuri ahdistuksen aika. Tämä näkemys sopii yhteen myös Ilmestyskirjan kanssa. Ilmestyskirjan 6. luvussa Johannes kertoo Jumalan Karitsan avaavan ensimmäisen sinetin. Jakeet 1-2 kertoo:
Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: ”Tule!” Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.
Tämä valkoisen hevosen ratsastaja identifioidaan usein Antikristukseksi, sillä Kristuksen sijaisena hän pyrkii jäljittelemään todellista rauhan ruhtinasta, joka palaa maanpäälle valkoisella ratsullaan Ilmestyskirjan 19. luvussa. Näin mm. Arthur W. Pink tulkitsi asiaa sadanvuoden takaisessa kattavassa Antikristus tutkielmassaan vaikka näki kaikkien neljän ratsastajan symboloivan tätä henkilöä hänen eri olemuksissaan. Tim Cohenilla on taas se näkemys, että vain neljäs hevosmies kuvaisi Antikristusta ja muut ratsastajat hän identifioi mm. Barack Obamaan ja Pohjois-Koreaan. Hän kirjoittaa näistä ajatuksissaan perusteellista kirjasarjaa, johon en ole päässyt vielä perehtymään, joten pidättäydyn antamasta mielipiteitäni hänen näkemyksistään. Useimmissa englanninkielisissä käännöksissä, kuten Kuningas Jaakon käännöksessä ja New American Standard Bible:ssa tämä kohta käännetään niin, että valkoisen hevosen ratsastajalle annetaan kruunu.
Vuoden 33/38 kirkkoraamatussa käytetty ”seppele” on tosin tarkempi käännös, sillä kreikan sana on stephanos, jolla viitattiin antiikin olympialaisissa annettuihin voitonseppeleisiin vastakohtana kuninkaalliseen kruunuun (kreik. diadéma). Sanaa ”diadéma” käytetään kuitenkin vain kolmessa kohtaa Uutta Testamenttia, Ilmestyskirjan 12. 13. sekä 19. luvussa, joissa viitataan sekä Antikristuksen että Kristuksen päissä oleviin kruunuihin. Sanaa stephanos käytetään taas useimmissa Uuden Testamentin kohdissa sanalle kruunu (kuten Jeesuksen piikkikruunu). Esimerkiksi kun Ilmestyskirja 4:4 mainitsee Jumalan valtaistuimen ympärillä olevat 24 vanhinta ja heidän päissänsä olevat ”kultaiset kruunut”, sana kruunuille on tuossa stephanos eikä diadema. Joten stephanos voi tarkoittaa myös metallista valettua kuninkaallista kruunua eikä pelkkää lehtiseppelettä.
Tämän Antikristusta symboloivan valkoisen hevosen ratsastajan valtaannousu globaaliin auktoriteettiin (Ilm. 13:7) käynnistyy siis siitä, kun hänen päähänsä annetaan kruunu. Hänen valtansa kaikista kansoista ja kielistä kestää vain 42 kuukautta (Ilm. 13:5-7), mutta tätä täytyy edeltää hänen auktoriteettinsa vakiinnuttaminen, kun hän lähtee liikkeelle ”voittajana ja voittamaan.” Monet tulkitsevat Ilmestyskirjan kronologiaa siten, että ensimmäisen sinetin avaamisesta käynnistyisi seitsenvuotinen ahdistuksen aika. Tällaista johtopäätöstä tekstistä ei voida kuitenkaan suoraan vetää eikä Raamattu kerro missään, että Antikristuksen ilmestyminen ja seitsenvuotisen ahdistuksen ajan alkaminen esiintyisivät samaan aikaan. Lainaan suomalaista raamatuntutkija Arto Pöllästä, jonka kirja Viimeinen elonkorjuu vaikutti paljon myös omaan Ilmestyskirjan tulkintaani:
Antikristus esiintynee poliittisena johtajana jo ennen Googin sotaa ja seurakunnan ylösottoa (2. Tess 2:1, 8). Hän voi kytkeytyä Jerusalemin temppelihankkeeseen, sillä se tarvitsee ”ihmeen” toteutuakseen. Hankkeen tukemisella hän voittaisi juutalaisten luottamuksen. Jos juuri hän vahvistaa liiton monien kanssa seitsemäksi vuodeksi heti Googin sodan jälkeen, luulisi hänellä olevan aikaisempaakin meriittiä. (sivut 146-147)
Vaikka olen eri mieltä Pölläsen kanssa siinä, että Antikristus itse olisi se, joka tulee valtuuttamaan kolmannen temppelin rakentamisen tai antaisi sille edes tukeaan, niin yhdyn tässä siihen, että hänen tulisi saada arvovaltaa poliittisena maailmanjohtajana, diplomaattina ja rauhantekijänä jo ennen varsinaista seurakunnan ylösottoa ja seitsenvuotista ahdistuksen aikaa. Toisin sanoen, ahdistuksen aika ei käynnisti hänen ilmestymisestään vaan vähän tätä myöhemmin. Esimerkiksi Vanhan Testamentin ajan Antikristuksen esikuva Antiokhus Epifanes kruunattiin Seleukidi valtakunnan kuninkaaksi vuonna 175 eKr., mutta Jerusalemin temppelin hän häpäisi vasta seitsemän vuotta tämän jälkeen (Dan. 11:21, 31). Jos siis Charles on hänen lopun ajan vastineensa, eli Danielin kirjan 11. luvussa mainittu ”halveksittu henkilö, joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa”, niin temppelin häpäisy (seitsenvuotisen vihan ajan puolivälissä) voi tapahtua hänen valtakautensa seitsemäntenä vuonna. Tai sitten aikaisemmin tai myöhemmin. Meillä ei ole tästä Kirjoituksissa suoraa mainintaa.
Seurakunnan ylösotto Ilmestyskirjassa
Monet C.I. Scofieldin reilun vuosisadan takaiseen viiteraamattuun – jonka tulkintoja Pöllänen perustellusti kritisoi kirjassaan – tukeutuvat pre-tribulationistit opettavat, että seurakunnan ylösoton tulisi esiintyä ennen ensimmäisen sinetin avaamista Ilmestyskirjan 4. luvussa, kun Johannes nostetaan taivaaseen tarkkailemaan tapahtumia. Tämä käsitys on vastoin Ilmestyskirjan omaa selitystä, jossa seurakuntaa kutsutaan ”Jumalan ja Kristuksen kuningaskunnaksi ja papeiksi” (Ilm. 1:6, 5:10, 20:6) ja luvussa 5 Johanneksen taivaassa näkemät 24 vanhinta eivät kutsu itseään tällä fraasilla vaan maanpäällä yhä olevaa suurta joukkoa kaikista kansoista ja kielistä, jonka Johannes näkee taivaassa vasta Ilmestyskirjan 7. luvussa. Vastaväitteeksi tähän on esitetty sitä, että Kuningas Jaakon käännöksessä 24 vanhinta ylistävät Karitsaa siitä, että Hän on ”tehnyt meidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja me tulemme hallitsemaan maan päällä”. Tämän käännöksen virheellisyyden jokainen voi tarkistaa vaikkapa kattavalta ja monipuoliselta Biblehub sivustolta, jokaisen puolueettoman raamatuntutkijan aarreaitasta. Alapuolinen lainaus toiselta verkkosivustolta tarkentaa:
Kysymys siitä kumpi käännös on oikea, on ratkaistavissa nopeasti tutkimalla käsikirjoituksia. Ensinnäkin ylivoimaisesti suurin osa käsikirjoituksista todistaa, että ”heidät” on oikea käännös. Tämä on mielenkiintoinen seikka, koska King James -käännöksen puolestapuhujat käyttävät usein ”enemmistön” argumenttia puolustaakseen lukutapaansa. He eivät voi tässä tapauksessa. Mutta enemmistön väite ei sinänsä vahvista tätä. Paljon tärkeämpää on se, että varhaisimmat ja parhaat käsikirjoitukset tukevat ”heitä”.
Mitä tulee Textus Receptuksen (KJV) käännökseen ”meistä”, se löytyy joukosta patristisia ja versiollisia todistajia. Ei ole epäilystäkään siitä, että ”he” on sana, joka löytyy alkuperäisestä tekstistä. Ja siksi KJV sisältää huonomman käännöksen, ja nykyaikaiset Raamatut ovat kääntäneet kohdan oikein. Voimme siis ihmetellä miksi King James -käännöksen puoltajat sivuuttavat tämän historiallisen ja tekstillisen datan todisteen? Pretribulationismia tuntevat voivat arvata miksi. Tässä heidän perustelunsa:
1. Koska KJV sanoo, ”teki meidät”, silloin neljä olentoa ja vanhimmat ovat kirkko tai edustavat seurakuntaa.
2. Koska nelj olentoa ja vanhimmat ovat taivaassa, siten myös seurakunnan täytyy olla taivaassa.
3. Ja koska kirkko on taivaassa, näky suuresta pedosta ja suuresta ahdistuksesta Jumalan kansaa vastaan on yhä toteutumatta, ja kirkko täytyy ”temmata” ennen tuota vainon aikaa.Mutta kuten edellä todettiin, ensimmäinen premissi perustuu tekstidatan väärinkäyttöön. Mutta vain kaikkein uppiniskaisimmat King James Only -ihmiset eivät liikutu tästä tekstuaalisesta perinteestä… nykyiset raamatunkäännökset ”heistä” on todennettu oikeiksi suurimmalla osalla käsikirjoituksia, kaikkein varhaisimmilla ja parhaimmilla niistä…
Siitä, että seitsemän seurakuntaa olisi yhä maanpäällä luvusa 5 todistaa myös Johanneksen taivaassa näkemät Karitsan ”seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.” Ilmestyskirjan ensimmäisen luvun mukaan nuo seitsemän henkeä viittaa seitsemän seurakunnan takana toimivaan Jumalan Pyhään Henkeen, joiden kautta Hän on lähetetty kaikkeen maailmaan saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15, Ilm. 1:4). Kun Jeesus siis sanoo Ilmestyskirja 3:10:ssä Filadelfian seurakunnalle, ”[Minä] pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat”, tämä ei ole voinut tapahtua vielä Ilmestyskirjan 5. luvun aikana, koska Filadelfian seurakunta on yksi niistä seitsemästä seurakunnasta, jonka kautta Pyhä Henki on lähetetty kaikkeen maailmaan. Vasta seitsemännessä luvussa näemme taivaassa lukemattoman joukon kaikista ja kielistä, joka Johanneksen ja vanhinten kuvauksen perusteella sopii ylösnostettuun ja lunastettuun seurakuntaan (Ilm. 5:9-10, 7:9). Tästä syystä hylkään myös mid tai post-tribulationistiset tulkinnat missä seurakunta identifioidaan milloin kahteen todistajaan, milloin 144 000 juutalaiseen, milloin vihan ajalla teurastettuihin Jumalan pyhiin Ilmestyskirjan 14-16. luvussa, ja milloin taas ensimmäiseen ylösnousemukseen Ilmestyskirjan 20. luvussa.
Voideltu
Sana ”Kristus” tulee kreikankielestä (Chrīstós) ja tarkoittaa voideltua. Kyseessä on siis vain keikankielinen käännös samaa asiaa tarkoittavasta heprean sanasta Mašíaḥ, Messias. Voitelu viittaa uskonnolliseen rituaaliin missä Israelin muinaiset kuninkaat tai ylipapit voideltiin asemaansa pyhällä öljyllä. Samaa rituaalia kristillinen kirkko jatkoi myöhemmin Euroopan monarkkien kruunauksissa. Kun Canteburyn arkkipiispa Justin Welby kruunaa Charlesin toukokuussa Westminster Abbeyssa, hän myös voitelee hänet anglikaanikirkon pääksi tällä muinaiseen Israeliin palaavalla rituaalilla. Lisäksi Charles tullaan voitelemaan öljyllä, joka on valmistettu Pyhässä Maassa. Middle East Eye raportoi 4. maaliskuuta, että oliivit joilla Charles voidellaan kuninkaaksi on peräisin Öljymäeltä (siitä nimi Mount of Olives) ja ne on puristettu öljyksi Jeesuksen synnyinseudulla Beethelemissä. Tämä ”heijastaa kuninkaan henkilökohtaista perheyhteyttä Pyhään Maahan ja hänen suurta huoltaan sen kansoja kohtaan” Justin Welby sanoi lausunossaan.
Koko Israelin valtion 75 vuotisen olemassaolonsa aikana kuningasperheen jäsenet ovat tehneet vain kaksi virallista valtionvierailua Pyhään Maahan. Miksi siis Canteburyn arkkipiispa korostaa kuningashuoneen perheyhteyksiä Pyhään Maahan? Koska legendan mukaan Kuningas Charles on Daavidin ja Salomonin suora perillinen ja tästä nähtävästi todistuksena on brittiläis-israelilaisen liikkeen viimevuosidalla levittämä sukukartta missä Elisabet II:n sukujuuret johdetaan muinaisen Israelin kuninkaisiin. Samaan asiaan liittyy myös legenda ns. kohtalon kivestä, joka on oletetusti 1. Moos. 28:11:ssä mainittu Jaakobin tyynykivi. Legendan mukaan Israelin kuninkaat toivat sen muinaisina aikoina Skotlantiin mitä käytettiin ensin Skotlannin kuninkaiden kruunauksissa ja siitä lähtien kun Edvard I valloitti Skotlannin vuonna 1296, sitä on käytetty Englannin monarkkien kruunajaisissa – kaikkien viimeisimmin Elisabet II:n kruunauksessa vuonna 1953. Legenda on niin tärkeä Englannin kirkolle, että kivi tullaan palauttamaan Skotlannista Westminster Abbeyhun taas Charlesin kruunajaisia varten.
Tapahtumalla on voimakas symbolinen painoarvo. Beethelem on paikka missä Israelin Messias syntyi ja Öljymäellä Hän nousi taivaaseen 40 päivää kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen (Ap. t. 1:1-12). Öljymäelle Jeesus antoi puheensa myös lopun ajoista, varoittaen tulevasta Antikristuksesta, joka seisoo pyhässä paikassa (Temppelivuorella) ja saa aikaan hävityksen kauhistuksen (Matt. 24:15). Öljymäki on profeetta Sakarjan mukaan paikka, johon Messias palaa sen jälkeen kun se on haljennut maanjäristyksessä kahteen osaan (Sak. 14:4). Tämä seuraa sitä kun Jumala kokoaa ”kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen” (Sak. 14:2). Charles itse vieraili Öljymäellä tammikuussa 2020 ensimmäisellä virallisella valtionvierailullaan Israeliin. Hän vieraili siellä kunnioittamassa hänen isoäitiään Prinsessa Alicaa, joka on haudattu Öljymäelle Pyhä Magdaleena kirkkoon johtuen hänen työstään miehitetyn Kreikan juutalaisten pelastamiseksi natseilta toisen maailmansodan aikana. Tästä hyvästä hänet on luettu ”vanhurskaaksi kanskuntien joukossa” ja haudattu Öljymäelle.
Radio Patmoksen päätoimittaja Leo Meller mainitsi tämän asian viimesyyskuisessa blogissaan Kuningas Charles III juutalaisyhteyksineen. Hän mainitsi siinä myös sen, että Charles on ympärileikattu lapsena juutalaisen mohelin Jacob Snowmanin toimesta, asia minkä myös itse huomioin jo vuonna 2015 julkaisemassani 700 -sivun nettikirjassani. Olen ollut muutamaan otteeseen Leon kanssa sähköpostiyhteydessä ja hän on yksi blogini 73 seuraajasta (jo vuodesta 2016 alkaen). Minulla ei ole Leosta todellakaan mitään negatiivista sanottavaa ja hän on ollut kutsumustyötäni kohtaan alusta asti hyvin kannustava ja rohkaiseva (mistä olen ollut hyvin kiitollinen). Olisi ollut kuitenkin toivottavaa että Leo olisi ottanut blogissaan tasapuolisesti esiin Charlesin ja hänen perheensä antisemiittiset kytkökset natseihin ja antisemiittisiin arabijohtajiin. Artikkelista jää nimittäin lukijalle hieman harhaanjohtava kuva Englannin kuninkaasta Israelin ja juutalaisten ystävänä (toki sellaista hän pintapuolisesti pyrkii ensialkuun teeskentelemään aivan kuin hän teeskentelee nyt myös kristittyjen ystävää).
Mellerin artikkelin kommenteissa eräs totesi näin:
Olipa jälleen mielenkiintoista taustatietoa Englannin kuningasperheestä. Että ympärileikattiin aina kruununprinssi Williamiin saakka. Muutoinkin nuo kuningashuoneen yhteydet juutalaisiin oli yllättäviä ja myönteisiä. Olen kuullut että kuningas Charles III olisi sympatiaa palestiinalaishallintoa kohtaan, eipä ainakaan näytä tuon Leon tekstin pohjalta. Toivon mukaan emeritus toiminnjohtaja LM I käsittelee jatkossakin aihetta.
Kuningasperheen ja etenkin Charlesin sympatiat palestiinalaishallintoa kohtaan eivät ole huhuja vaan hyvin dokumentoituja tosiasioita. Tämä paljastuu mm. Charlesin vuonna 1987 kirjoittamasta kirjeestä ystävälleen Laurens van der Postille (Charlesin hengellinen guru, joka sai hänes uskomaan jälleensyntymiseen ym. huuhaaseen). Kirjeessään Charles valitteli ”USA:n juutalaislobbyn” vaikutusvaltaa Amerikan presidentteihin ja USA:n hallinnon Israel-tukeen, ja väitti juutalaisten maahanmuuton Israeliin olevan päällimmäinen taustasyy arabiterrorismiin. Hän sanoi tämän olevan alueen arabidiktaattorien käsitys asioista, mutta sanoi ymmärtävän sitä ja yhtyvän siihen. Myös myöhemmät raportit ja sisäpiirilähteet ovat vahvistaneet tämän olevan Charlesin henkilökohtainen näkemys juutalaisvaltiosta ja Israel-Palestiina konfliktista. Tämä ei ole sinänsä uutta sillä jo Charlesin isovanhemmat Yrjö VI ja hänen vaimonsa Elisabet vastustivat toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen juutalaispakolaisten maahanmuuttoa Palestiinaan, joka oli tuolloin Yrjö VI:n imperiumin alainen Britannian mandaattialue.
Itseasiassa kuningasperheen ja muiden vaikutusvaltaisten brittiviranomaisten natsien myötäilypolitiikka toisen maailmansodan edellä oli juuri se, mikä johti sodan puhkeamiseen ja holokaustiin. Kuninkaan veli, kruunasta luopunut Edvard VIII, oli avoimesssa maanpetoksessa natsien kanssa, yllyttäen Hitleriä jopa pommittamaan Lontoota Churchillin pakottamiseksi rauhaan. Myös kuningas itse harkitsi parlementin hajottamista ja Churchillin erottamista julistaakseen rauhan Englannin ja Saksan välille. Sodan jälkeen Yrjö VI:n alainen Britannian tiedustelupalvelu yllytti arabimaita käynnistämään sodan juutalaisvaltiota vastaan jos sionistit julistaisivat itsenäisyyden Britannian siirtomaavallan alta. Briteillä ei ollut nimittäin aikomustakaan pitää kiinni Balfourin julistuksen lupauksista, koska se olisi merkinnyt imperiumille strategisesti ja taloudellisesti hyödyllisen mandaattialueen hallinnan menettämistä. Israelin vuosien 1948-49 itsenäissyysota missä arabiarmeijat aikovat ajaa vastasyntyneen juutalaisvaltion mereen, oli siis Charlesin isoisän Yrjö VI:n ja hänen sisäpiirinsä salainen hanke imperiumin hegemonian säilyttämiseksi. Tämä kaikki on jo dokumentoitu sekä Britannian että Israelin lehdistössä, mutta tällainen informaatio pääsee hitaasti ihmisten laajempaan tietoisuuteen.
Henkilö meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon…
Tämän kaiken kanssa nivoutuu hyvin yhteen Anglikaanikirkon viimeaikainen alennustila ja luopumus. Englannin kirkko äänesti 9. helmikuuta antavan tästä lähtien siunauksensa samaa sukupuolta oleville siviililiitoille , mikä merkitsee ”syvällistä muutosta koskien kirkon kantaa homoseksuaalisuutta kohtaan.” Canteburyn arkkipiispa Justin Welby ylisti äänestystä ”uutena alkuna” ja sanoi kirkon ”julkisesti, varauksettomasti ja iloisesti toivottavan tervetulleeksi kirkkoon samaa sukupuolta olevat parit.” Äänestys merkitsee synnin hyväksymistä ja siunaamista – ja siten evankeliumin mitätöimistä – sillä Paavalin tuomio homoseksuaalisesta elämäntyylistä on hyvin selkeä (Room. 1:26-32). Samaa sukupuolta olevien parien avioliitot laillistettiin Englannin parlamentissa jo kymmenen vuotta sitten, mutta kirkko ei muuttanut tuolloin sen kantaa ja kanonista lakia homoseksuaalisen elämäntavan synnillisyydestä ja avioliiton merkityksestä miehen ja naisen välisenä elinikäisenä liittona.
Tämä on ensimmäinen kerta kun anglikaanikirkko päättää siunata homoseksuaaliset parisuhteet. Tämä johti siihen, että ensimmäistä kertaa historiassaan merkittävä osa angikaanien hiippakunnista ympäri maailmaa päätti olla tunnustamatta Englannin kirkkoa heidän äitikirkokseen ja Justin Welbya kirkon laillisena arkkipiispana. Mikä vieläkin pahempaa, Justin Welby ei ole muuttanut vuonna 1998 ilmoittamaa kantaansa siitä, että homoseksuaalinen elämäntapa on kirkon opin mukaan synti, ja että ”saman sukupuolisessa sukupuoliyhteydessä elävät piispat tai ne jotka tukevat samaa sukupuota olevien avioliittoja ovat etäännyttäneet itsensä Jumalan tahdosta.” Charlesin pian kuninkaaksi kruunaava Canteburyn arkkipiispa antoi siis hyväksyntänsä samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen siunaamiseen tietoisena siitä, että se on avointa tottelemattomuutta ja kapinaa Jumalaa vastaan. Justin Welby ei ole konservatiivi. Hän on pelkuri, joka pelkää enemmän ihmisiä kuin Jumalaa, ja joka haluaa säilyttää asemansa silloinkin kun tietää johtavan laumansa kohti jyrkännettä. Anglikaanikirkosta erotettu anti-woke pastori Calvin Robinson on sen sijaan todellinen Jumalan soturi ja hänen puheensa Oxfordin yliopistossa on kuuntelun arvoinen. Alapuolisessa videossa lyhyt tiivistys siitä:
Mutta Englannin kirkko suunnittelee vievän tämän kulttuurimarxilaisen LGBTQ+ agendan vieläkin pidemmälle muuttamalla Jumalan pronominin sukupuolineutraaliksi yrityksissä myötäillä transihmisiä ja ”muunsukupuolisia”. The Guardian raportoi 7. helmikuuta:
Englannin kirkko harkitsee, että lakkaako se viittaamasta Jumalaan miespuolisella He -pronominilla, kun papit pyysivät saada käyttää sukupuolineutraaleja termejä sen sijaan. Kirkko ilmoitti käynnistävänsä asiaa käsittelevän uuden kirkolliskokouksen kevään aikana. Kaikki mahdolliset muutokset, jotka merkitsevät poikkeamista perinteisistä tuhansia vuosia vanhoista opetuksista, olisi hyväksyttävä kirkon päättävän elimen synodissa. Pastori tohtori Michael Ipgrave, Lichfieldin piispa ja asiasta vastaavan liturgisen komission varapuheenjohtaja, sanoi, että kirkko oli ”tutkinut sukupuolisidonnaista kieltä suhteessa Jumalaan useiden vuosien ajan”.
Jos äänestys sukupuolettomasta Jumalasta menee läpi, niin myös Isä meidän -rukous tulisi muuttaa muotoon, ”Henkilö meidän” eikä edes Jeesuksen voisi viitata enää Jumalan Poikana vaan Jumalan Henkilönä. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Henkilö ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee toisen Henkilön tekevän; sillä mitä tämä toinen Henkilö tekee, sitä myös Henkilö samoin tekee”, kuten Johannes 5:19 asian ilmaisee uuden uljaan maailman sukupuolineutraalissa raamatunkäännöksessä (alaviitteisiin voisi tosin lisätä selvennyksenä, että tämä ”toinen henkilö” viittaa kohdassa tuon kyseisen ”henkilön” taivaalliseen vanhempaan tai huoltajaan). Tämä gender -aatteen pohjalta noussut postmoderni hulluus näyttää saaneen otteen nyt kaikkialla maailmassa. Suomessakin Iltalehti kertoi eilen kuinka tasa-arvo valtuutettu kielsi lapselta oppilastyön, kun tämä uskalsi kirjoittaa koulutehtävässään, että sukupuolia on kaksi.
Johtopäätös
Paavali varoitti meitä tästä kun hän kirjoitti:
Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.”
2. Tess. 2:3-4
Ehkäpä kristillisen kirkon olisi aika ottaa vakavasti Raamatun varoitukset maailman viimeisestä pettäjästä, joka tulee pettämään myös kristillisen kirkon, joka ei valvo tässä yhä pimenevässä ajan yössä. Ehkäpä kristittyjen olisi aika ottaa vakavasti tieteellisen vallankumouksen merkittävimpänä isänä pidetyn Isaac Newtonin varoitus kolmen vuosisadan takaa, kun hän kirjoitti:
Se oli juutalaisten tietämättömyys näistä profetioista, mikä sai heidät hylkäämään heidän Messiaansa ja seurauksena eivät olleet vangittu vain roomalaisten taholta, mutta aiheuttivat itselleen myös iankaikkisen kadotuksen (Luukas 19:42, 44). Jos sitten profetiat, jotka koskivat Apostolista aikaa, annettiin sen ajan ihmisten kääntymiseksi totuuteen ja uskon vahvistumiseen, ja jos se oli heidän velvollisuutensa tutkia ahkerasti näitä profetioita, miksi meidän ei tulisi ajatella, että profetiat, jotka koskevat viimeisiä aikoja, missä jo olemme, olivat samalla tapaa tarkoitettu meidän käyttöömme, niin että luopumuksen keskellä voisimme erottaa totuuden ja vahvistua siten uskossa ja niinpä se on myös meidän velvollisuutemme tutkia näitä profetioita kaikessa hartaudessa.
Jos Jumala oli niin vihainen juutalaisille siitä, että he eivät tutkineet paljon ahkerammin profetioita, jotka olivat annettu heille Kristuksen tuntemiseksi, miksi meidän tulisi luulla, että Hän antaa meille anteeksi sen, että me emme tutki profetioita, jotka Hän on antanut meille Antikristuksen tunnistamiseksi? Sillä varmasti sen täytyy olla yhtä vaarallinen ja helppo virhe kristityille seurata Antikristusta kuin se oli juutalaisille Kristuksen hylkääminen. Ja siksi se on yhtä paljon meidän velvollisuutemme pyrkiä tuntemaan hänet voidaksemme välttää häntä, kuin se oli heille Kristuksen tunteminen, että he olisivat voineet seurata häntä. Siten hänen identifiointinsa ei ole joutavaa spekulointia tai merkityksetön asia, vaan suurimman hetken velvollisuus. Antikristus tulee viettelemään koko kristillisen maailman ja siksi hän voi vietellä yhtä helposti sinut ellet ole hyvin valmistautunut erottamaan häntä.
Rakas ystävä Kristuksessa.
En yleensä kommentoi kenenkään kirjoituksia mutta huomaan että olet tulisieluisesti perehtynyt etsimään totuutta ja Henki kehoittaa sinulle kirjoittamaan.
Olen itse myös lähes varma että Charles on The AK ja huomaan kuinka tarkkaan olet perehtynyt asiaan nuoruudestasi huolimatta.
Itse olen tutkinut Jumalan Sanaa 44 vuotta ja huomannut tulevani vain pienemmäksi, nöyremmäksi ja aremmaksi ajan myötä.
Jos sallit kuitenkin, niin hieman kerron kirkosta joka ei ole Kristuksen.
Minua on Jumalan Pyhä Henki opettanut että Kristuksella joka on näkymättömän Jumalan näkyvä kuva, on seurakunta jonka Hän on verellä ostanut. Hänellä ei ole evluteja, vapaakirkollisia tai helluntalaisia yms. vaan oksia jotka ovat istutettu Kristus puuhun.
Kirkko instituutiona ja vääränä hierarkisena järjestyksenä ei vastaa uloskutsuttujen Kristuksen seuraajia. Tosin monet ymmärtävät kirkko sanan erilailla enkä suostu siitä kiistelemään.
Asiasta toiseen.
Kävin yli 20v. sitten jerusalemissa ja ihmettelin kun juutalaiset rukoilivat antoniuksen linnakkeen muurilla ja ihmettelin miksi. Jeesus sanoi että ei temppeliin ole jäävä kiveä kiven päälle ja kun juutalaiset heräävät alkaa temppelin rakentaminen Daavidin kaupungin kohdalle, sinne missä on lähde jossa on vettä uhriveren pesemiseen.
Tätä kannattaa seurata.
Mitä tulee sinettien avaamiseen niin ensimmäinen ja toinen on jo avattu mutta seurakunta nukkuu niinkuin Jeesus sanoi että kaikki neitsyet nukkuvat. Nyt on aika olla viisas neitsyt ja hankkia öljyä lisää lamppuun ja astioihin.
Herra kertoi minulle aikanaan, kun ihmisluku on 6,66MRD (pasuunoiden varoitusääniä kuullaan kaikkialla maailmassa) siitä 12 vuotta on ihmisluku täynnä 7,77MRD silloin alkoi plandemia valhe. Vuonna 2020. ”AHDISTUS ALKAA”.
1. SINETTI: Valkoinen valhe jonka kädessä on ruisku ja sille annettiin korona ja se lähtee voittajana voittamaan. (90% maailman väestöstä eksytetään ja peitetään demonisen pilven alle).
2. SINETTI: Verinen hevonen jolle annetaan valta ottaa rauha pois maanpäältä (nyt on rauha pois ja maailmansota päällä joka on nyt fyysisesti vielä Ukrainassa). Rokotettujen äkilliset kuolemat lisääntyvät nopeasti, suuri joukko alkaa epäilemään. Uutta myrkkypiikkiä on jo tulossa, niitä valmistetaan jo.
3. SINETTI: Nälänhätä joka alkaa aivan pian (varautukaa). Moni luopuu uskosta kun saa kuulla että on myrkytetty. (ihmiset syyttävät Jumalaa kuinka Hän on antanut minun eksyä) Vuosi 2023 on ratkaisun vuosi. (Roikkukaa Kristuksessa kiinni).
4. SINETTI: Motha ja sheol (myrkkykuolema ja tuonela) neljäs osa maan väestöstä kuolee sodassa, nälässä, myrkkypiikkeihin ja maan petojen tappamana. (Alkutekstin mukaan motha myrkky on väriltään vaalean vihreä sama kuin lusiferase myrkky johon Bill Gatesilla on patentti).
5. SINETTI: Uskovat jotka ottivat myrkkyä ja kuolevat huutavat Jumalan alttarin alla kysyen koska Hän kostaa heidän kuolemansa niille jotka vielä maan päällä asuvat. Vielä tulee suuri määrä uskovien tulla kuolemaan niinkuin hekin kuolivat jotka toivonsa laittoivat myrkkypiikkeihin. (Missä sinun toivosi on?)
6. SINETTI: Israelin sukukuntien jäljellejääneet uskolliset merkitään sinetillä. Sen jälkeen tapahtuu kuten Jeesus sanoi opetuslapsille, Matteus 24.29 (sama kuin tässä sinetissä) Herramme Jeesus tulee noutamaan uskolliset jotka kaiken toivonsa ovat Kristukseen laittaneet. Herramme sanoi tulevansa kun aurinko muuttuu mustaksi ja kuu menee verenpunaiseksi ja tähdet putoavat ja siihen loppuu uskovien ahdistus. Suuri joukko uskovia temmataan hirmuisesta ahdistuksesta.
7. SINETTI murretaan ja käärö avataan, sisällä oleva kirjoitus on täynnä Jumalan vihaa niille jotka Häntä vihaavat.
Ilmestyskirja jälkeenpäin kuvaa tapahtumia mitä muuta tapahtuu ahdistuksen ajassa jolloin lopullinen antikristus ilmestyy jerusalemin temppeliin sanoen olevansa jumala mutta tempausta ennen ahdistusta ei ole vaan ylösotto on juuri ennen vihaa.
Väärät profeetat julistavat että ei hätää kaikki kunnossa meidät temmataan ennen ahdistusta. Tämä saa aikaan myös suuren luopumuksen kun huomaavat että ahdistus vain pahenee eikä ylösottoa näy.
Ihmettelen kuitenkin kun monet vieläkin opettavat että Jeesus muka ei tiedä koska Hän tulee vaikka Jeesus sanoi opetuslapsilleen jotka pyysivät näytä meille Isä.
Näin kauan Minä olen ollut teidän kanssanne ettekä te minua vieläkään tunne.
Noniin homma levisi asiayhteydestään
Mielenkiinnolla seuraan Charlesin nousua ja mitä siitä pian seuraa.
Jumala siunatkoon sinua ja laittakoon lamppusi täyteen öljyä.
Nimeni ei ole mainitsemisen arvoinen.
JW
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos JW kommentista. Kaikki kommentit ovat kyllä tervetulleita ja enemmän niitä toivoisinkin lukijoiden jakavan blogiini, oli ne sitten myönteisimpiä tai kriittisempiä näkemyksiäni kohtaan. Lukisin mielelläni aina mahdollisia vasta-argumentteja näkemyksiini. Hienoa kuulla, että perusteeni Charlesista ovat vakuuttaneet.
”Itse olen tutkinut Jumalan Sanaa 44 vuotta ja huomannut tulevani vain pienemmäksi, nöyremmäksi ja aremmaksi ajan myötä.”
Sinulla tuo hengellinen kasvu on edennyt sitten täysin oikein päin. Noinhan se juuri tuleekin mennä. Meidän tulee pienetä ja Hänen kasvaa meidän kauttamme. Joillakin kristityillä se kehitys menee valitettavasti väärään suuntaan. Kristus vähenee ja heidän oma egonsa paisuu. Toivon mukaan niin ei kävisi minulle vaan voisin tulla vuosien myötä entistä pienemmäksi Hänen ja Hänen Sanansa edessä.
”Minua on Jumalan Pyhä Henki opettanut että Kristuksella joka on näkymättömän Jumalan näkyvä kuva, on seurakunta jonka Hän on verellä ostanut. Hänellä ei ole evluteja, vapaakirkollisia tai helluntalaisia yms. vaan oksia jotka ovat istutettu Kristus puuhun. Kirkko instituutiona ja vääränä hierarkisena järjestyksenä ei vastaa uloskutsuttujen Kristuksen seuraajia.”
Olen tässä kanssasi aivan samaa mieltä. Itse käytän sanaa kirkko lähinnä synonyyminä Kristuksen morsiusseurakunnalle tai viittauksena johonkin institutionallistettuun kirkkokuntaan. Mutta uskon, että Kristuksen todellinen kirkko tai seurakunta ei ole jokin hierarkinen kirkkokunta tai opillinen tunnustuskunta vaan hänellä on lampaita monissa eri kirkkokunnissa ja vasta lopun ajalla nisu ja luste erotetaan toisistaan. Jeesus Kristus on seurakunnan ainoa todellinen ylipappi ja välimies Jumalan ja ihmisen välillä.
”Kävin yli 20v. sitten jerusalemissa ja ihmettelin kun juutalaiset rukoilivat antoniuksen linnakkeen muurilla ja ihmettelin miksi. Jeesus sanoi että ei temppeliin ole jäävä kiveä kiven päälle ja kun juutalaiset heräävät alkaa temppelin rakentaminen Daavidin kaupungin kohdalle, sinne missä on lähde jossa on vettä uhriveren pesemiseen.”
Itsekin kannatin jonkin aikaa tätä teoriaa siitä, että alkuperäinen temppeli olisi seissyt Daavidin kaupungissa ja edistin sitä myös blogissani. Tulin asiasta kuitenkin toisiin aatoksiin katsoessani moniosaisen dokumenttisarjan kristilliseltä The Israel Guys- Youtube kanavalta, jossa tämä teoria asetettin vastakkain perinteisen näkemyksen kanssa Temppelivuoresta temppelin sijaintipaikkana. Dokumentti antoi niin hyvät arkeologiset, historialliset ja raamatulliset perusteet Temppelivuoresta temppelin oikeana sijaintipaikkana, että se pakotti minutkin muuttamaan kantani asiasta.
”6. SINETTI: Israelin sukukuntien jäljellejääneet uskolliset merkitään sinetillä. Sen jälkeen tapahtuu kuten Jeesus sanoi opetuslapsille, Matteus 24.29 (sama kuin tässä sinetissä) Herramme Jeesus tulee noutamaan uskolliset jotka kaiken toivonsa ovat Kristukseen laittaneet. Herramme sanoi tulevansa kun aurinko muuttuu mustaksi ja kuu menee verenpunaiseksi ja tähdet putoavat ja siihen loppuu uskovien ahdistus. Suuri joukko uskovia temmataan hirmuisesta ahdistuksesta.”
Yhdyn myös tässä näkemyksiisi sen osalta, että seurakunnan ylösotto tapahtuu tuon kuudennen sinetin avaamisen jälkeen. Kuten tässä blogitekstissäni jo osoitin, tempaus ei voi sijoittua ilmestyskirjan 4. lukuun, koska 24 vanhinta ylistävät Karitsaa siitä, että Hän on lunastanut ihmiset kaikista kansoista ja kielistä Jumalalleen kuningaskunnaksi ja papeiksi ja puhuvat tästä joukosta ”heinä” eikä ”meinä”. Seurakunta täytyy olla siis tuo suuri valkoisiin puettu pelastettujen joukko kaikista kansoista ja kielistä Ilmestyskirjan 7. luvussa. En ole ihan samaa mieltä siinä, että ensimmäinen sinetti olisi avattu jo vuoden 2020 pandemian myötä, mutta yhdyn siihen, että seurakunta olisi yhä maanpäällä kuuden ensimmäisen sinetin aikana. Seitsenvuotisen ahdistuksen ajan alun näen sijoittuvan kuuden sinetin jälkeiseen aikaan, sillä Ilmestyskirja 6:17 nimenomaisesti sanoo: ”Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?”
Seuraavan luvun kuvaus maan tuulien tyynnyttämisestä enkelien toimesta sopii Danielin kirjan ennustukseen Antikristuksen solmimasta väliaikaisesta rauhasta tai liitosta. Neljän hevosmiehen aiheuttama tuho koskee Ilmestyskirjan 6. luvun mukaan vain neljättä osaa maata, joten kyseessä ei ole vielä koko maailmaa koskettava ahdistus kuten myöhemmissä sinetti, pasuuna ja malja -tuomioissa. Jo tälläkin hetkellä Kristuksen seurakunta joutuu kestämään monenlaisissa ahdistuksissa ja vainoissa eri puolilla maailmaa ja maailmassa seurakunnalla on ollut aina ahdistus, kuten jo Herramme sanoi. Pre-tribulationistisen opin – johon sinänsä yhdyn – yksi ongelmia on siinä, että se tulkitsee Ilmestyskirjaa ja lopun aikoja liian länsikeskeisesti sivuuttaen sen, että seurakunta on kärsinyt vainoa ja ahdistusta koko 2000-vuotisen historiansa aikana.
TykkääTykkää
Morjes Samuel!
Tästä aiheesta kävimme joitain vuosia sitten facessa jo pieni muotoisen keskustelun, mutta haluan kuitenkin taas jättää oman vastineeni kirjoituksesi väitteisiin. Sinänsä olemme aivan samoilla linjoilla siitä, että tempaus tapahtuu ennen vihan aikaa. Itse pidän kuitenkin täysin perusteltuna ajatella, että apostasia voisi olla yhtä hyvin käännetty tässä kohtaa departing, eli fyysinen pois lähtö, kuten joissain vanhemmissa käännöksissä onkin. Liddel & Scott greek lexicon vahvistaa tämän. Lisäksi jos mietitään, millainen ajan merkki luopumus oikeastaan on, voidaan ajatella, että ei kovinkaan hyvä. Onhan ihmiskunta ollut luopumuksen tilassa jo Adamista alkaen. Israel luopui Jumalasta, ja palautus työ on vieläkin kesken. Alkuseurakunta kirkollistui, ja ennenpitkää syntyi katolinen ja ortodoxinen kirkko, jotka ovat muotomenoihin jääneet ilman elävää Jumalaa . Protestantit tulivat sitten, mutta alkoivat nekin luopua. Totta on, että tänä päivänä näemme todellista Laodikealaista penseyttä ja luopumusta kaikissa suurimmissa kirkkokunnista, ja todellakin elämme viimeisiä aikoja ennen Kristuksen paluuta. Siis, en tekisi aivan kivenkovaa oppia kummankaan käännöksen oikeellisuudesta tässä kohtaa, koska molemmat sopivat tuohon kontekstiin. Mutta jos ajattelemme että siinä todella lukisi departure seurakunnan tempausta tarkoittavana terminä, niin se sopisi kyllä hyvin. Nimittäin, sillloin seuraavassa kohdassa mainittu pidättävä tekijä, olisi helppo ymmrtää tarkoittavan Kristuksen seurakuntaa eikä olisi mitään epäselvyyttä. Mitä tulee Herran päivään, ymmärrän sen tarkoittavan, ei ylöstempausta, vaan esimerkiksi Aamos 5:8 kuvattu Herran päivää, eli koko Jaakobin ahdistuksen aikaa. Ylöstempaus tosin edeltää tätä tapahtumaa, ja aloittaa sen käytännössä. Siitä olen tismalleen samaa mieltä kanssasi, että ylös tempaus ei automaattisesti aloita 7 vuoden Jaakobin ahdistuksen aikaa, vaan antikristuksen (kenties pakottama?)liitto Israelin kanssa. Mutta ylöstempaus kyllä tulee aiheuttamaan maailmanlaajuisen ahdistuksen kaikissa kansoissa, ja on helppo kuvitella anikristillisten voimien vapautuminen täydessä mitassaan kun kaikki tosiuskovat ovat poistuneet maailmasta. Tämä ahdistuksen aika loppuu vasta Kristuksen paluuseen. Sinettien avaaminen alkaa siis mielestäni vasta tempauksen jälkeen. Neljästä ratsastajasta mainitsen sen verran, että kaikki neljä ratsastajaa kuvaa antikristusta. Vielä haluan sanoa Ilm. 5:10 kohdasta, että käyttämäsi lainaus on epäilyttävä. Nimittäin, tämä dr. Alan Kurchner edustaa Pre-Wrath oppia, ja sen enempää perustelematta, väittää että useimmat (ja luotettavimmat) käsikirjoituksista kääntävät Them, He. Tämä on täysin ristiriidassa dr. Andy Woodsin opetuksen kanssa. Hän nimittäin sanoo, että useimmat ja monet arvostetut käsikirjoitukset kääntävät We, Me. Laitoin dr. Woodsille meiliä tästä sivustosta ja toivon saavani häneltä jonkilaisen näkemyksen tästä sivustosta ja dr. Alan Kurchnerista. Vielä sen sanon, että Tess.2:3 voi ymmärtää niinkin, että Herran päivä alkaa vasta kun tapahtuu kaksi asiaa: ylöstempaus ja antikristuksen paljastuminen. Jaetta voi ymmärtää niin, että nuo kaksi asiaa tapahtuvat aivan peräjälkee; ylöstempausta seuraa antikristuksen maailmanhallitsijan rooli. Antikristus, siis Charles, on toki paljastettu, mutta hän ei ole vielä saatanan ruumiillistuma. Aivan kuten Juudas, joka oli tosiasiassa yksi opetuslapsista ja siis osa Jeesuksen lähimpiä, paljastui kavaltajaksi vasta sitten kun saatana meni häneen. Kuitenkin, Jeesus paljasti hänen roolinsa viimeisellä ehtoollisella. Aivan samoin nyt sinä olet paljastanut (toki yhdessä muutamien muun kanssa, niinkuin oikein onkin: kahden tai kolmen todistajan sanalla pitää asia vahvistaa) Charlesin tulevaksi antikristukseksi, mutta vasta kun saatana ruumiillistuu häneen, hän on ”virallisesti” antikristus.
Pitkä korjoitus, paikoin poukkoilevaa tekstiä,ja lukuisia kirjoitus virheitä. pahoittelut siitä. En yritä täysin kääntää mielipidettäsi 2.Tess2:3 ja Ilm 5:10 käännöksistä, mutta toivon että pidät näitä vaihtoehtoisia käännöksiä ainakin mahdollisina, sillä itse en näe että ne romuttaisi millään lailla kirjasi sanomaa tai antikrstuksen paljastumiseen liittyvää ajankohtaa. Jos antikristuksen hetki on lähellä, silloin ylöstempaus on aivan askeleen päässä. Maranatha ja Siunausta päivääsi!
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei taas Olavi. Kuten sanoin jo edelliselle kommentoijalle, kaikki kommentit ja vastaväitteetkin ovat aina tervetulleita. Niin, muistan kyllä kun kävimme aiheesta sivistynyttä debattia Facessa (kun yhä olit siellä). Mainitset usein dr. Andy Woodsin. En ole häntä kuunnellut, joten en osaa sanoa hänestä juuri mitään muuta kuin sen mitä itse olet hänestä kertonut. Ja uskon, että hän on varmasti hyvin pätevä opettaja kun niin usein kehut hänen opetuksiaan. Mutta jokainen opettaja on erehtyväinen ihminen, minä siinä missä tuo Andy Woods, eikä meidän tulisi tukeutua tai luottaa ehkä liikaa vain yhden opettajan mielipiteisiin tai auktoriteettiin vaan pyrkiä tutkimaan asioita mahdollisimman laajasti ja objektiivisesti. Siihen ainakin itse koitan pyrkiä. Andy Woods saattaa opettaa lopun ajoista suurimmalta osin täysin oikein, mutta se ei tarkoita että hän olisi kaikissa näkemyksissään oikeassa. Sama pätee tietysti myös minuun tai keneen tahansa toiseen opettajaan.
En väitä olevani alkuperäisten käsikirjoitusten asiantuntija, mutta olen käyttänyt tutkimuksissani avuksi alusta lähtien mm. Biblehub raamattusivustoa mistä löytyy kattava kokoelma raamatunkäännöksiä eri kielille, kaikki englanninkieliset versiot, lukuisia englanninkielisiä kommentaareja kullekin sanankohdalle, ja myös jakeiden heprean tai kreikankieliset alkuversiot (mistä voi tarkistaa kunkin heprean sanan englanninkielisen merkityksen Strongin tai Helpsin sanahakemistossa). En tiedä mihin käsikirjoituksiin perustuu tuon sivuston heprean tai kreikan kieliset versiot, mutta ilmeisesti niiden täytyy perustua kaikkein luotettavimpiin ja alkuperäisimpiin kun ne on sivulle liitetty mukaan. Alla esim. biblehub sivuston kreikankielinen versio Ilmestyskirja 5:10:lle:
https://biblehub.com/text/revelation/5-10.htm
Kuten näet, sana on autous, joka voidaan kääntää ”he, she, it, they, them, same, mutta ei muotoon ”us”. Ymmärtääkseni KJV ei ole kaikilta osin täysin tarkka vaan jotkin myöhemmät raamatunkäännökset kuten New American Standard Bible on uskollisempi alkukielelle ja tästä syystä myös itse olen lainannut sitä kirjani monissa raamattu viittauksissa. King James Only -liikkeellä Amerikassa ei ole kovin hyvää mainetta ja kyse on ymmärtääkseni tämän englanninkielisessä maailmassa kaikkein vaikutusvaltaisimman ja historiallisesti merkittävimmän raamatunkäännöksen nostamisesta lähes jumaloitavaan asemaan ja kaikkien muiden käännösten hylkäämisenä ”saatanallisena petoksena”.
Toki osa onkin hyvin liberaaleja ja vapaamuotoisia käännöksiä, mutta NASB on tunnettu KJV:täkin tarkempana Raamatun käännöksenä. Ja NASB myös kääntää kohdan Ilm. 5:10 ”heiksi” eikä ”meiksi”. En tosin tiedä onko mainitsemasi Andy Woods king James Only liikkeen kannattaja vai ei. Tuo ”me” käännöshän löytyy lähinnä vain Kuningas Jaakon käännöksestä. Miksi kaikki myöhemmät käännökset – mukaan lukien suomalaiset raamatunkäännöksemme – olisivat käyttäneet ”he” muotoa jos se perustuisi uudempiin tai huonompiin käsikirjoituksiin? Myös Raamatti Kansalle kääntää:
”Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.”
Se, että vain KJV:n käännös olisi tuossa kohtaa oikea edellyttää minusta lähes konspirationaalista uskoa siihen, että kaikkien muiden raamatunkäännösten takana olisi jokin kansainvälinen salaliitto pre-tribulationistista tempausoppia vastaan.
Sivuutit vastauksessasi myös Ilm. 5:6:n (ja sen rinnakkaiskohdat Mark. 16:15, Ilm. 1:4), jotka mainitsin jo artikkelissani lisätodisteena sille, että seitsemän seurakuntaa on yhä maanpäällä luvussa 5.
Sitten Tessalonikalaiskirjeistä. Olet oikeassa siinä kohtaa, että jos ”apostasia” voitaisiin kääntää lähdöksi ja se viittaisi seurakunnan ylösottoon, niin sitten pidättäjän poistaminen tarkoittaisi myös seurakunnan poistamista maailmasta, koska Paavali kytki asian kontekstin jakeisiin 1-5 sanomalla, ”Ja nyt te tiedätte”. Mutta joudut sivuuttamaan tässä apostasian merkityksen kuten se on määritelty Strongin ja Helpsin sanahakemistoissa, kaikkein arvovaltaisimmissa englannin kreikan sanakirjoissa. Jälleen kehotan sinua menemään Biblehu sivustolle, asian tarkistamiseksi itse:
https://biblehub.com/greek/646.htm
Jos katsot tuolta Helpsin sanahakemiston kuvausta, niin toki sana voitaisiin kääntää ”lähdöksi” tai ”vetäytymiseksi”, mutta sanalla viitataan lähinnä aikaisemmasta mielipiteestä, tai kannastaan vetäytymiseen. Sen toinen muoto ”aphistémi” on käännetty joissakin yhteyksissä konkreettiseen vetäytymiseen jostain paikasta toiseen (esim. Jeusus lähti temppelistä) tai vetäytymiseen pois uskosta tai Jumalan yhteydestä (https://biblehub.com/greek/868.htm), mutta apostasia sanaa on käytetty 2. Tess. 2:3:n ohella vain Ap. t. 2:21:ssä missä sitä käytetään viittauksena Mooseksen laista luopumiseen. Vain kääntäjät, joilla olisi nimenomainen agenda sovittaa tuo kohta yhteen pre-tribulationistisiin ennakkouskomuksiinsa, kääntäisi sen lähdöksi eikä luopumukseksi. Tämä on ”eisegeesiä” (omien ajatutusten sisään lukemista Raamatun teksteihin) eikä ”eksegeesiä” (tekstin selittämistä sen alkuperäisen merkityksen mukaisesti).
Eikä minulla olisi mitään ongelmia hyväksyä ajatustasi siitä, että ”lähtö” tai tempaus edeltää laittoman paljastumista ellei tuo ajatus olisi niin selvässä ristiriidassa tuon kohdan kontekstin kanssa. Raamattu on toki hyvin intertekstuaalinen kirja missä löydämme ristiviitteitä tuonne ja tänne, ja usein noiden ristiviittausten perusteella saammekin asioista paremman kokonaiskuvan. Mutta ristiviittauksia ei pitäisi käyttää Raamatun tekstin välittömän kontekstin kustannuksella. Ja 2. Tess. 2:1-3:n välitön konteksti on tämä: ”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä…”… eli mitä tulee nyt siihen asiaan – seurakunnan tempaukseen – mistä kirjoitin teille jo aiemmin kirjeeni 4. luvussa. Sitten jakeissa 2-3, Paavali jatkaa sanomalla, että tuo asia ei tapahdu ennen kuin luopumus tulee ja laiton ilmestyy.
Sama asia esiintyy 1. Tessalonikaiskirjeen 5. luvussa: ”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.” Eli ”jos joku nyt alkaa spekuloimaan sillä milloin tuo asia, josta puhuin teille edellisessä luvussa – seurakunnan tempaus – tapahtuu, niin siitä ei ole tarvetta kirjoittaa, koska se tulee kuin varas yöllä ja pointtini on, että teidän tulee valvoa koska se päivä ei saa yllättää valkeuden lapsia kuin varas.” Kun Jeesus puhui tulemuksestaan Matteuksen 24. luvussa, kun ”toinen korjataan ja toinen jätetään”, Hän sanoi tulevansa kuin varas yöllä. Paavali siis tekee täysin tietoisen viittauksen Jeesuksen omaan vertauskuvaan Hänen tulemuksestaan. Toisin sanoen, kun Paavali mainitsee Herran päivän, hän itse tarkoittaa sillä Jeesuksen tulemusta ja etenkin nyt tuota tulemusta missä seurakunta temmataan tuuliin ja pilviin.
Jos oma tulkintasi olisi oikea, niin 1. Tess. 5:1:llä ei ole mitään kontekstuaalista yhteyttä edeltäviin jakeisiin luvussa 4. Tai jos sillä onkin, niin yhteys on hyvin outo ja vaikeaselkoinen. Miksi esim. 1. Tess. 5:1:ssä Paavali sanoisi ahdistuksen ajan koittavan maanpäälle kuin varas yöllä? Ajatuksessa on hyvin vähän järkeä. Miksi hän alkaisi puhumaan ahdistuksen ajasta, välittömänä jatkeena hänen opetukseensa seurakunnan ylösotosta? Miksi seurakunnan tulisi olla kiinnostunut siitä alkaako tuo ajanjakso yllättäen vai odotetusti? (etenkin jos seurakunta temmataan ennen sitä). Miten se liittyy Paavalin edellisessä luvussa mainitsemaan sanomaan seurakunnan ylösotosta? Miksi Paavali vertaa sen tulemusta varkaan tulemukseen ellei hän viittaa sillä Jeesuksen yhtäkkiseen paluuseen, kun ”toinen otetaan ja toinen jätetään”?
Jos Herran päivä viittaa tuossa kontekstissa seurakunnan ylösottoon, niin miksi sama terminologia 2. Tess. 2:2:ssa ei viittaisi samoin seurakunnan ylösottoon? Miksi Paavalin määritelmä Herran päivälle muuttuisi yhdestä kirjeestä toiseen? Etenkin kun 2. Tess. 2:1:ssä hän mainitsee, että hän tarkoittaa tuolla päivällä ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemusta ja meidän kokoontumistamme hänen tykönsä”.
Ymmärrän, että lukutapasi 2. Tess. 2:1-3:een on ehkä seuraava: ”Mutta mitä tulee seurakunnan ylösottoon, älkää olko peloissanne ikäänkuin ahdistuksen aika olisi jo koittanut, sillä se ei toteudu ennen kuin ylösotto tapahtuu ja sen jälkeen Antikristus ilmestyy.” Myönnän, että tämä olisi kontekstuaalisesti ja asiamerkityksellisesti täysin järjenmukainen ja mahdollinen lukutapa. Seuraava taas ei ole kontekstuaalisesti järjenmukainen lukutapa: ”Mutta mitä tulee seurakunnan ylösottoon, älkää olko peloissanne ikäänkuin ahdistuksen aika olisi jo koittanut, sillä ahdistus ei ala ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja sen jälkeen Antikristus ilmestyy.”
Aiemmin mainittu lukutapa on kuitenkin mahdollinen vain silloin jos käännämme luopumuksen lähdöksi ja luemme Herran päivän tarkoittavan 2. Tess. 2:2:ssa eri asiaa kuin se tarkoittaa 1. Tess. 5:1:ssä. Asia muuttuisi liian sekavaksi ja monitulkinnalliseksi. Lisäksi tulkintasi mukaan Paavali ikään kuin olettaa, että Tessalonikan seurakunta ymmärtäisi automaattisesti, että kun hän puhuu Herran päivästä, hän viittaa sillä vanhatestamentillisiin profetioihin tulevasta ahdistuksen ajasta.
Myönnän senkin, että useissa Vanhan Testamentin profetioissa termillä ”Herran päivä” viitataan maan kansojan kohtaavaan Jumalan suureen vihaan ja tuomioon ja lukeneet juutalaiset olivat näistä Kirjoituksista hyvin perillä. Mutta on todennäköisempää, että alkuseurakunnalle Jeesuksen toinen tulemus ja maailmaa kohtava vihan ja tuomion päivä on tarkoittanut yhtä ja samaa ja siksi myös Paavali käyttää Herran päivää synonyymina Jeesuksen tulemukselle. Samoin Pietari käyttää Jeesuksen tulemuksesta ilmaisua Herran päivä (2. Piet. 3:4, 10). Eli kaikkein todennäköisin lukutapa 2. Tess. 2:1-3:lle on tämä: ”Mutta mitä tulee Herramme tulemukseen ja seurakunnan ylösottoon (mihin liittyy myös kansakuntia kohtaava suuri tuomio ja viha) älkää olko peloissanne ikäänkuin tuo aika olisi jo nyt käsillä, sillä se ei toteudu ennen kuin seurakunnan luopumus ensin tapahtuu ja Antikristus ilmestyy.”
Alkuseurakunnassa oli monia, jotka lietsoivat apokalypsismia ja opettivat Jeesuksen tulemuksen ja siihen liittyvän tuomion ajan toteutuvan jo heidän sukupolvensa aikana. Ja jotkut olivat jopa lähettäneet apostolien nimissä valheellisia kirjeitä, jotka edistivät tällaista ajatusta. Tähän sitten liittyy Paavalin sanoma siitä, että nuo kirjeet olivat valheellisia ja että tiettyjen asioiden tuli toteutua ennen Herran päivän koittamista. Ajatus siitä, että Paavali olisi erottanut Herran päivän merkityksen Jeesuksen tulemuksesta tai kuolleiden ja elävien ylösnousemuksesta, on 1900 -luvulla syntynyttä pre-tribulationistista ajattelua. Alkuseurakunnalla ei ollut vielä mitään tarkasti määriteltyä dispensationalistista aikakehystä lopun ajan tapahtumien yksityiskohdille. Tästä syystä myös 300 -luvun Nikean uskontunnustuksessa sanotaan:
… nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Varhainen kirkko oli yksimielinen vain siitä, että Jeesus palaa kirkastetussa ylösnousemusruumiissaan takaisin maanpäälle perustamaan valtakuntansa ja tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja että seurakunta uskoi ”syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.” Ei heillä ollut edes oppia siitä tapahtuuko kuolleiden ylösnousemus ennen, keskellä vai jälkeen vihan ajan eikä sellainen pohdinta ollut heille lainkaan tärkeää. Pre-tribulationistinen ajattelu syntyi vasta 1800 -luvulla kun seurakunnan aika ymmärrettiin erottaa omaksi dispensatiokseen tai armotalouskaudeksi sitä seuraavasta ahdistuksen ajasta, jolloin Jumala toteuttaisi juutalaisia koskevat lopun ajan profetiat ”Jaakobin ahdistuksessa”.
Tämä ei siis ole vastalauseeni pre-tribulationismia vastaan. Daniel sanoi, että ymmärrys ja tieto lisääntyy loppua kohden (Dan. 12:4), joten meidän tulisikin odottaa kokonaiskuvan lopun ajoista kirkastuvan yhä selkeämmäksi ja seikkaperäisemmäksi ajan loppua kohden. Alkukirkon uskomuksiin viittaaminen on kyllä tärkeää saadaksemme paremman käsityksen siitä mitä apostolit ja heidän seuraajansa itse opettivat lopun ajoista. Se auttaa ymmärtämään myös näiden kirjeiden kulttuurista ja kontekstuaalista merkitystä paremmin.
Kirjoitit…
”Mitä tulee Herran päivään, ymmärrän sen tarkoittavan, ei ylöstempausta, vaan esimerkiksi Aamos 5:8 kuvattu Herran päivää, eli koko Jaakobin ahdistuksen aikaa. Ylöstempaus tosin edeltää tätä tapahtumaa, ja aloittaa sen käytännössä. Siitä olen tismalleen samaa mieltä kanssasi, että ylös tempaus ei automaattisesti aloita 7 vuoden Jaakobin ahdistuksen aikaa, vaan antikristuksen (kenties pakottama?) liitto Israelin kanssa. Mutta ylöstempaus kyllä tulee aiheuttamaan maailmanlaajuisen ahdistuksen kaikissa kansoissa…”
Luit kirjoitukseni tässä kohdin ehkä hieman väärin. En nimittäin sanonut, etten usko tempauksen automaattisesti aloittavan 7-vuoden ahdistuksen aikaa. Sanoin, että en usko ahdistuksen ajan alkavan automaattisesti siitä kun Antikristus ilmestyy tai paljastetaan laajemmin yhä maanpäällä olevalle seurakunnalle. Eli Ilmestyskirjan ensimmäisen sinetin avaaminen – jonka uskon viittaavan Antikristuksen esiintuloon antikristillisessä roolissaan (ja hänen kruunaamiseensa) – ei käynnistä 7-vuoden ahdistusta sillä uskon ahdistuksen ajan alkavan vasta kuudennen sinetin avaamisen jälkeen. Eikä Antikristus solmi seitsemän vuoden liittoaan Israelin kanssa Daniel 9:27:n mukaisesti samaan aikaan kun hän ilmestyy maailmannäyttämölle vaan todennäköisemmin hänen on täytynyt saada jo jonkinlaista arvovaltaa diplomaattina, rauhantekijänä ja valtionpäänä ennen kuin hän allekirjoittaa tuon liiton, joka käynnistää 7-vuoden ahdistuksen.
Sen sijaan uskon, että ahdistuksen aika käynnistyy todennäköisesti juuri seurakunnan ylösotosta. Tähän viittaa vahvasti nimittäin 1. Tess. 5:2 missä Paavali antaa ymmärtää, että samaan aikaan kun Jeesus noutaa hakemaan omansa tuuliin ja pilviin ”kuin varas yöllä”, niin jäljelle jääville koittaa suuri ahdistus ”niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” Se, että Paavali mainitsee tuon tapahtuvan myös silloin kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, on myös vahva viite siitä, että Antikristus itse tulee tuomaan tuon valheellisen rauhan tunteen ja siten hänen ilmestymisensä täytyy edeltää seurakunnan ylösottoa.
Vastasin pitkästi, mutta aihe on tärkeä koska vaikka itse uskoisitkin siihen että olen identifioinut laittomuden ihmisen identiteetin oikein tai että perusteeni siihen olisi ainakin vakuuttavat, niin suurin osa niistä, jotka jakavat tuon tulkintasi 2. Tess. 2:3:sta, vetoavat juuri siihen pääasiallisena syynä miksi he eivät usko, että seurakunnan olisi mahdollista identifioida Antikristusta ennen seurakunnan ylösottoa. Monet merkittävät pre-tribulationistiset opettajat ovat sanoneet sen ääneen, että niin kauan kuin seurakunta on maanpäällä, Antikristusta ei ole yksinkertaisesti mahdollista tunnistaa ja siten kaikki nykyiset yritykset ovat turhaa ja jopa haitallista spekulointia (huolimatta siitä kuinka vahvat raamatulliset kriteerit meillä olisi jollekin kandidaatille).
TykkääTykkää
Edelliseen tekstiin voisin vielä lisätä sen, että 2. Tess. 2:3:n kohdalla puhe on nimenomaan pakanaseurakunnan luopumuksesta, ei Israelin, joka eli luopumuksessa jo ensimmäsellä vuosisadalla (tästä syystä kirje Tessalonikan pakanaseurakunnalle). Sanoit, että luopumusta on ollut vanhoissa kirkkokunnissa jo pitkään. Siinä olen samaa mieltä. Kreikkalaisortodoksisen ja roomalaiskatolisen kirkon luopumus johtikin paaviuden nousuun keskiajalla, jonka olen identifioinut kirjassani Antikristuksen krikkohistorialliseksi esikuvaksi. Mutta tuokin osoittaa vain pointtini siitä, että kirkon luopumuksen tulee edeltää antikristuksen tulemusta sillä antikristukset ovat lähtöisin kristillisestä kirkosta (2. Joh. 2:18-19). Raamatusta ja Kristuksesta luopunut Kristuksen kirkko on itse se, joka levittää punaisen maton näille antikristuksille. Siinä missä Rooman kirkon luopumus johti tämän roomalaiskatolisen antikristuksen (paavin) nousuun, niin siinä protestanttisen kirkon luopumus tulee johtamaan tämän protestanttisen antikristuksen (Charlesin) nousuun.
TykkääTykkää
Dr. Andy Woods ei ole KJV-Only liikkeen kannattaja, tietääkseni. Omissa saarnoissa ja opetuksissaan hän käyttää tyypillisesti NASB-käännöstä. Mutta hankalissa paikoissa (kuten Ilm.5:9-10 ja 2.Tess2:3) hän käyttää todisteluun muita käännöksiä, ja käsikirjoituksia. Mitä tulee dr. Woodsin pre-trib tempaus-opin todisteluun ja puolustamiseen, hän on sanonut suurinpiirtein näin: yksikään hänen esittämänsä kohta (ks. https://youtube.com/playlist?list=PLJ5WZ9aWBhyji3poqi5-Oby7rPsRzoTjJ) ei itsessään todista tempausta ennen vaivanaikaa, mutta kokonaisuutena ajatellen se on vahvasti perusteltu.
Mitä tulee Ilm. 7:9-17 valkopukuiseen joukkoon, se ei voi mielestäni kuvata ylöstemmattua seurakuntaa, koska tämä joukko tulee suuresta ahdistuksesta. Toisin sanoen, jos tämä joukko on kuva ylöstemmatusta seurakunnasta, silloin olisi tosiasiassa uskottava pre-trib tempaukseen. Tämä valkopukuinen joukko tulee taivaaseen marttyyrikuoleman kautta, suuren ahdistuksen aikana. Johtopäätökseni on, että tässä joukossa kaikki ovat heitä, jotka eivät olleet uskossa Jeesukseen sinä aikana kun ylöstempaus tapahtui, mutta tulivat sittemmin uskoon ja ovat valmiita maksamaan siitä hengellään. Btw: Jos 24 vanhinta ei kuvaa ylöstemmattua seurakuntaa, niin ketä he sitten ovat?
Vielä viimeisenä ajatuksena, mitä tulee raamatun käänösten eroavaisuuksiin ja mitä luulen oppineeni, kun asiaa olen tutkinut: kaikki UT käännökset (Latin Vulgate, Textus Receptus, Tyndale Bible, Geneva Bible, KJV, NASB… ) heijastavat jotain näistä neljästä tekstityypistä: Alexandrian, Western, Caesarean ja Byzantine
https://en.wikipedia.org/wiki/Alexandrian_text-type
Artikkelissa lukee mm. seuravaa:
– yli 5800 UT käsikirjoitusta on jaettu neljään pääluokkaan
-Alexandrialainen teksti-tyyppi on pohjana useimmille moderneille (1900-luvun) käännöksille
-KJV ja useat muut reformi ajan käännöksistä perustuu valikoiduille Byzantin tekstityypin käsikirjoituksille (esimerkiksi Textus Receptus!)
Vielä vihonviimeisenä ajatuksena:
Näen niin, että antikristuksen esiinnousu ja identiteetin paljastuminen tapahtuu samoihin aikoihin ja enenevässä määrin silloin kun ylöstempauksen hetki lähestyy. Kun ylöstempaus tapahtuu se poistaa pidättävän tekijän eli Kristuksen morsiamen. Sen jälkeen saatana saa luvan ottaa antikristuksen muodon ja (lähes) täyden hallintavallan maailmassa määrätyksi ajaksi. Ilmestyskirjassa luvussa kuusi avataan ensimmäinen sinetti, mikä vapauttaa antikristuksen. Tämä tapahtuu heti luvun viisi jälkeen, missä kuvataan ylöstemmattua seurakuntaa (”Minä pelastan sinut koetuksen hetkestä!”Ilm.3:10) Mielestäni hyvin kronologista ja järkeenkäypää.
TykkääLiked by 1 henkilö
Olen samaa mieltä siinä, että pre-trib tempausta ei todista mikään yksittäinen sanankohta vaan Kirjoitusten kokonaisuus. Moni osaisi ehkä puolustaa pre-trib tempausta minua paremmin, mutta oma argumenttini sen puolesta menee jotenkin seuraavasta.
1. Raamattu tekee selväksi, että Jeesuksen toinen tulemus jakautuu kahteen eri vaiheeseen. Ensimmäisessä Jeesus tulee hakemaan omansa Karitsan häihin taivaaseen ja toisessa vaiheessa Hän palaa pyhiensä kanssa maanpäällä hallitsemaan sitä 1000-vuotta (Matt. 24:37-42, Joh. 14:3, 1. Tess. 4:17, 1. Tess. 3:13, Juuda 1:14, Ilm. 19:14). Ensimmäisessä tapauksessa mennään siis ylös ja jälkimmäisessä laskeudutaan alas. Niiden täytyy olla siten kaksi erillistä tapahtumaa.
2. Raamattu ei kerra missään selväsanaisesti paljon noilla kahdella eri tapahtumalla on ajallista eroa, mutta voimme päätellä sen epäsuorasti muista kohdista. 1. Tess. 5:19:ssä Paavali sanoi, ettei ”Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (saman asian hän sanoi 1. Tess. 1:10:ssä). Kun Paavali puhuu tulevasta vihasta, kyse ei voi olla mistään helvetin kadotustuomiosta, vaan maanpäälle koittavasta vihan ja ahdistuksen ajasta. 1. Tess. 5:19:n konteksti tekee tämän nimittäin varsin selväksi, kun Paavali viittaa Herran päivään ja viimeisiin synnytystuskiin, jota jäljelle jääneet eivät pääse pakoon. Samoin Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo pelastavan Hänelle uskollisen seurakunnan ”koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” (Ilm. 3:10)
3. Tiedän, että mid-trib tempauksen kannattajat yrittävät ottaa nämä raamatunjakeet huomioon sillä, että he tekevät eron ahdistuksen ajan ja vihan ajan välillä. Ahdistuksen aika koskee heidän mukaansa tuota seitsenvuotista aikaa, jolloin Antikristus tekee liiton Israelin kanssa ja sen viimeiset kolme ja puolivuotta ovat varsinaista vihan aikaa, jolloin Saatana pitää suurta vihaa maanpäällä tietäessään että hänellä on vähän aikaa (Ilm. 12:12-14). Minusta tämä erostus on pelkkää semanttista kikkailua. Vihaa, ahdistusta ja koetusta käytetään pelkkinä synonyymeinä tuosta viimeisestä tuomion aikakaudesta ennen Jeesuksen ja Hänen pyhiensä tuhatvuotisen valtakunnan alkua. Esim. Ilm. 6:17:ssä kuninkaat rukoilevat vuoria: ”Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?” Matteus 24:21:ssä Jeesus sanoi: ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.” Viimeksi mainitun konteksi liittyy 7-vuoden ahdistuksen jälkipuoliskolle ja ensin mainitun sen alkupuoliskolle tai alkuun.
4. Jos siis hyväksymme premissin siitä, että suuri ahdistus ja suuri viha tarkoittaa tulevaa 7-vuoden vihan aikaa, niin silloin seurakunta tullaan em. raamatunkohtien valossa pelastamaan siltä samalla tavoin kuin Nooa ja hänen perheensä pelastettiin vedenpaisumukselta (mihin Jeesus nimenomaisesti vertasi sitä tapahtumaa ”kun toinen otetaan ja toinen jätetään”).
5. Lisäksi, 1. Tess. 5:3:ssa Paavali sanoi, että tempaus (koska puhe oli juuri siitä asiasta edellisessä luvussa) tapahtuisi silloin kun maanpäällä hengellisessä unessa olevat ihmiset sanovat toisilleen: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”. Näin ollen tempaus ei voi tapahtua vihan ajan lopussa tai keskellä vihan aikaa sillä silloin ihmiset eivät toivottele rauhaa toisillensa ja heidän hätänsä on oleva hyvinkin suuri. Silloin maan kansoilla on oleva ahdistus ja ”epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.” (Luuk. 21:25)
6. Jos joku pre-tribulationisti opettaa, että Raamattu lupaa säästää seurakuntansa vainoilta ja ahdistuksilta, koko Uusi Testamentti ja kirkon 2000-vuotinen historia todistaa hänen sanaansa vastaan. Jeesus ei missään kohtaan luvannut säästää seurakuntaansa ahdistukselta vaan totesi nimenomaan, että maailmassa Hänen seurakunnallaan olisi ahdistus (Joh. 16:33) ja sanoi, että Hänen seuraajansa tulisivat vainotuiksi samalla tapaa kuin Hänkin, sillä palvelija ei ole Herraansa parempi (Joh. 13:16). Alkuseurakuntaa ei säästetty vainoilta ja ahdistukselta eikä sitä ole säästetty juuri minään muunakaan historian aikakautena, ei edes tänään sillä YK:n mukaan kristityt ovat yhä yhä maailman vainotuin ihmisryhmä. Vain lännessä kristityt ovat saaneet nauttia poikkeuksellista vapautta ja vaurautta, mutta tämäkin näyttää olevan pian ohitse kun katsoo vaikkapa Päivi Räsäsen saamaa kohtelua.
7. Mutta Paavalin mukaan seurakuntaa ei pelasteta tulevasta vihasta sen tähden, että Jeesus olisi luvannut säästää seurakuntansa ahdistukselta ja vainoilta, vaan koska ”Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.” (2. Tess. 1:6-8).
Pre-tribulationistien tukema ajatus siitä, että Tessalonikan seurakunta pelkäsi jääneen tempauksesta pois vihan ja ahdistuksen aikaan on minusta hieman absurdi. Se ei ota nimittäin huomioon, että tuona aikana Kreikan kristittyjä nyljettiin elävältä Rooman viranomaisten taholta ja onneikkaimmat saattoivat paeta maanalaisiin katakombeihinsa pitämään jumalanpalveluksiaan. 1500 – 1700 -luvuilla, kun protestantteja samalla tavoin vainottiin ja kidutettiin Rooman kirkon ja Euroopan absoluuttimonarkkien taholta, oli varsin yleistä että Ilmestyskirjan tapahtumia sovitettiin kirkkohistoriaan ja seurakunnan nähtiin olevan jo ”suuressa ahdistuksessa” ja suuren lohikäärmeen ja seitsenpäisen pedon vainottavana. Vasta kun Rooman kirkon valta hälveni ja liberaali demokratia sanan- ja uskonnonvapauksineen korvasi vanhan järjestyksen, syntyi lännessä tämä dispensationalistinen ajatus siitä, että seurakunta ei joudu vihaan ja ahdistukseen.
Kuten yllä jo selvisi, en ole tuon pre-tribulationistisen opin kanssa eri mieltä. Olen vain eri mieltä siitä, kun sitä käytetään väärin ja luetaan alkukristittyjen mielentilaa ikään kuin 1900 -luvun rauhan, vaurauden ja hyvinvoinnin keskellä eläneen lännen seurakunnan silmälasien läpi. Dispensationalistien tulisi ymmärtää heidän eläneen aivan toisenlaista dispensatiota. Kun elät vainoissa ja ahdistuksissa, tarvitset rohkaisun ja toivon sanomaa siitä, että vaino loppuu joskus ja paha saa ansaitun tuomionsa. Tätä rohkaisun sanomaa Ilmestyskirja on tarjonnut eri aikakausilla eläneille kristityille (vaikka he olisivatkin olleet sitten väärässä siinä, että pakanallinen tai paavillinen Rooma oli suuri peto 666 ja että suuri ahdistus oli jo alkanut).
Mainitsit vastaväitteeksi sen, että Ilmestyskirjan 7. luvun mukaan suuri valkopukuinen joukko ”tulee siitä suuresta ahdistuksesta” ja näin ollen tulkintani olisi ristiriidassa pre-tribulationistisen tempausopin kanssa. Olen eri mieltä ja tähän vastaväitteeseen olenkin jo vastannut kirjassani (s. 57). Seurakunta on ollut suuressa ahdistuksessa jo seurakunnan perustamisesta lähtien sillä Herramme mukaan Hänen seurakunnallaan olisi maailmassa ahdistus (Joh. 16:33). Mutta jos nyt haluamme nähdä tuon fraasin viittaavan nimenomaan seitsenvuotiseen ahdistuksen aikaan, niin sen yhteydessä käytetään samaa ek -prepositiota kuin Ilm. 3:10:ssä missä Jeesus viittaa seurakunnan ylösottoon. Suomenkielessä se vastaa loppupäätettä -stä/sta: ”pelastan sinut koetuksen hetkeSTÄ”. Ilm. 7:14 sanoo: ”…ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistukseSTA tulevat.” Ek-prepositio tarkoittaa: ”tulla ulos jostakin”.
Tulevatko he siis tuosta suuresta ahdistuksesta ulos sen läpikäyneenä vai siitä pelastuneena? Korjataanko heidät turvaan juuri kun tuo ahdistuksen aika koittaa maanpäälle vai ovatko he marttyyrikuoleman kautta taivaaseen tulleita pyhien sieluja, jotka kieltäytyivät ottamasta merkkiä ja palvomasta petoa? Itse en näe asiaa siten, koska vihan ajalla teurastetut ja merkistä kieltäyvät pyhät mainitaan eri joukkona Ilmestyskirjan 15. luvussa:
”Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.” – Ilm. 15:2
Tämä joukko saapuu taivaaseen paljon myöhemmin kuin Ilmestyskirjan 7. luvun valkopukuinen joukko. Vaikka oma näkemykseni onkin se, että Ilmestyskirjan koronologia on osittain rinnakkaista, niin että esim. pasuuna- ja maljatuomiot kuvaavat samoja asioita eri perspektiivistä (voimme nähdä vertailussa niiden samankaltaisuuden), niin Ilmestyskirjan 7. luvun tapahtumien tulee esiintyä ennen viimeistä kolmen ja puolenvuoden vihan aikaa ja sijoittua luultavasti aivan 7-vuoden ahdistuksen ajan alkuhetkeen. Tätä kuvaa mm. tuomioiden väliaikainen keskeytys maan neljällä ilmansuunnalla olevan neljän enkelin toimesta sinetöidäkseen 144 000 israelilaista. Tämä tuomioiden ja sodan väliaikainen keskeytys korreloi luultavasti Antikristuksen seitsenvuotisen rauhanliiton alkamisen kanssa. Eli juuri tuolloin kun maanpäällä on rauha (kun he sanovat ”rauha, rauha, ei hätää mitään”), Johannes näkee tuon suuren valkopukuisen joukon äkillisen ilmestymisen taivaaseen.
Se että tuo suuri joukko, jonka lukua Johannes ei voinut edes ilmoittaa, ilmestyy sinne yhdessä hetkessä, kertoo minulle siitä, että kyse on ylösnousseesta Karitsan morsiusseurakunnasta, joka on lunastettu kaikista kansoista ja kielistä kuten 24 vanhinta kertoo.
Kysyit, että keitä nuo 24 vanhinta sitten ovat jos eivät seurakunta. Vaikka ymmärrän Ilmestyskirjan sisältävän paljon symboolista kieltä, niin itse yritän ottaa sen kirjaimellisesti niissä kohdin missä se tulisi ottaa kirjaimellisesti. Esim. 101 miljoonaa enkeliä, jotka Johannes näkee taivaassa, ovat kirjaimellisesti 101 miljoonaa enkeliä eikä jokin vertauskuva. Ja 24 vanhinta ovat kirjaimellisesti 24 henkilöä eikä jokin vertauskuva jostain paljon suuremmasta joukosta (olet varmaan samaa mieltä siitä, että pelastettuja Kristuksen seurakunnasta on hieman enemmän kuin 24). Ne voisi kuvata vaikkapa Israelin 12 sukukunnan perustajaa ja 12 apostolia. Tämän tulkinnan ongelmana on tosin se, ettei Johannes tunnistanut näitä vanhimpia, mikä on outoa jos he olisivat yksi hänen tuntemiaan apostoleita. Mutta ennen kuin vastaus venyy taas liian pitkäksi ja seikkaperäiseksi, niin viittaan vain ensimmäisen 700-sivun kirjani sivuun 50. Lainasin siinä jo nimittäin Arto Pölläsen kirjaa, liittyen sekä kysymykseesi 24 vanhimmasta että Ilm. 5:10:n eri käännösversioihin:
Click to access muhammad-kaarle-suuri-ja-antikristus.pdf
Mutta kun tällainen monisanainen hölöttäjä kerran olen, niin täytyy nyt vielä viitata Jooelin kirjan 2:een. lukuun missä auringon pimentymisen ja kuun punastumisen sanotaan tulevan ENNEN Herran päivää ja myös Hengen vuodatuksen kaiken lihan päälle. Ymmärsit Herran päivän sitten viittaavan seurakunnan ylösottoon tai pelkästään 7-vuoden ahdistuksen aikaan, niin kummassakin tapauksessa sinun tulisi ymmärtää, että Jooelin kirjan valossa 7-vuotinen vihan aika ei ala ennen Ilmestyskirjan 6. sinetin avaamista, sillä kyseiset astronomiset ilmiöt tapahtuvat Johanneksen mukaan vasta kuudennen sinetin avaamisen yhteydessä. Näin ollen myös Jooelin kirja vahvistaa omaa tulkintaani siitä, että 7-vuotinen vihan aika ei käynnisty vielä 1. sinetin avaamisesta eikä seurakunnan ylösotto tapahdu ennen kuin Johannes näkee suuren valkopukuisen joukon taivaassa luvussa 7.
TykkääTykkää