Kuninkaan nuorempi veli Andrew Mountbatten-Windsor, joka tunnettiin prinssi Andrew’na marraskuuhun 2025 asti, pidätettiin hänen 66 -vuotispäivänään kun presidentti Trumpin hallinnon julkistamat Epstein-asiakirjat toivat esiin uusia todisteita Andrew’ta vastaan julkisen viran väärinkäytöstä. Pidätys ei liittynyt suoraan edesmenneen Virginia Giuffren syytöksiin siitä, että hänet olisi kuljetettu Jeffrey Epsteinin taholta Andrew’n hyväksikäytettäväksi kolmessa eri yhteydessä. Pidätysmääräys liittyi todisteisiin siitä, että hän oli jakanut luottamuksellista kauppatietoa Jeffrey Epsteinin, tuomitun seksirikollisen, kanssa toimiessaan Britannian kansainvälisen kaupan ja investoinnin erityislähettiläänä vuosina 2001-2011.

Andrew-Mountbatten-Windsorin pidätys merkitsee ensimmäistä kertaa kun Britannian kuningasperheen jäsen on pidätetty sitten vuoden 1647, kun Charles I pidätettiin ja tuomittiin mestattavaksi Englannin sisällissodan päättyessä. Tämä on osoitus siitä kuinka suurta juridista koskemattomuutta instituutio on nauttinut sillä vaikka Yhdistyneessä Kuningaskunnassa hallitsee perustuslaillinen monarkia, missä monarkki ei ole yksinvaltias, hän on silti käytännössä lain yläpuolella. Kuningasta ei siis voida syyttää mistään rikoksesta hänen omassa oikeuslaitoksessaan koska Britannian oikeusjärjestelmä toimii muodollisesti hänen nimissään: kaikki rikossyytteet nostetaan kruunun nimissä, ja kuningas on itse tuo kruunu juridisena persoonana.

Perinteinen periaate “The King can do no wrong” ei tarkoita, että monarkki olisi moraalisesti erehtymätön, vaan että häntä ei voida asettaa syytteeseen omissa tuomioistuimissaan, sillä hän on niiden oikeudellinen lähde. Jos siis Charles III ampuisi miehen keskellä kirkasta päivää sadan todistajan läsnäollessa, häntä ei olisi mahdollista pidättää tai viedä oikeuden eteen. Näin asia toimii de jure, mutta de facto kyseinen skenaario johtaisi tietenkin siihen että kansa vaatisi kuninkaan syrjäyttämistä, jolloin parlamentilla ja maan vaaleilla valitulla pääministerillä olisi oikeus käynnistää poliittinen prosessi, joka pakottaisi monarkin luopumaan kruunusta tai julistaisi hänet kykenemättömäksi hallitsemaan. Tämän jälkeen hänet voitaisiin myös pidättää ja asettaa rikossyytteeseen koska kuningasperheen muun jäsenet eivät nauti oikeudellista koskemattomuutta.

Kruunun legitimiteetti perustuu lopulta parlamentin suostumukseen – vuoden 1689 Bill of Rights syntyi tilanteessa, jossa hallitsija syrjäytettiin ja korvattiin toisella. Monarkia ei siis ole olemassa luonnonlakina, vaan parlamentaarisen tahdon varassa. Mutta käytännössä kuningas voisi tehdä murhan ja säilyttää yhä kruununsa jos rikos tapahtuisi salassa, sillä olisi vain muutama silminnäkijä, jotka pelkäsivät todistaa oman henkensä säilyttämiseksi, ja maan poliisi olisi haluton tutkimaan rikokseen johtavia todisteita, koska sen pelkkä mahdollisuus uhkaisi monarkistisen hallintomuodon säilymistä.

Britannian keskiaikainen monarkin pokkurointiin perustuva aatelissäätysysteemi suojelee kuningasperheen muitakin jäseniä. Kuningasperheen merkittävän jäsenen vakava rikos olisi nimittäin julkinen skandaali, josta hallitsijan olisi vaikea välttyä sillä moni kansasta alkaisi kysyä oliko monarkki itse tietoinen rikoksesta tai osallinen rikoksen peittelyyn instituution maineen suojelemiseksi. Tästä syystä on mahdollista väittää, että kuningasperhe on ollut jo vuosisatojen ajan lain yläpuolella tai heitä on kohdeltu juridisesti eri kriteerein kuin monarkin alamaisia. Systeemi on nimittäin rakennettu monarkistisen hallinnon suojelemiseen ja aatelissäätyjärjestelmä varmistaa sen, ettei moni yhteiskunnan huipulle päässyt henkilö kritisoi helposti hallitsijaa tai hänen perhettään vaarantamatta omaa aatelisarvoaan.

Tämä nähtiin hyvin Andrew Mountbatten-Windsorin pidätyksessä: kuninkaan veljen pidätys on seurausta yli 15 vuotta jatkuneesta julkisesta paineesta kuningasperhettä kohtaan, jonka Virginia Giuffren syytökset ja oikeushaasteet nostivat mediassa jo 15 vuotta sitten. Tämä tapahtumaketju johti lopulta Jeffrey Epsteinin pidätykseen ja väitettyyn itsemurhaan vuonna 2019 ja prinssi Andrew’n surullisenkuuluisaan BBC-haastatteluun missä hän yritti puolustaa itseään Giuffren syytöksiltä mutta onnistui näyttämään vain entistä syyllisemmältä hänrn epäuskottavilla ja osin absurdeilla alibeillaan, joita monet toimittajat ja vaikuttajat pilkkasivat lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa.

Mutta Andrew’n pidätys ei olisi tapahtunut ilman kolmen miljoonan Epstein-asiakirjan julkaisua (loput kolme miljoonaa ovat yhä julkaisematta). Tämä kuului presidentti Trumpin vaalilupauksiin ja sen johdosta moni amerikkalainen häntä äänestikin, vaikka samaan aikaan monet ovat olleet turhautuneita siihen mitä he pitävät osoituksena Trumpin ja hänen hallintonsa yrityksenä lakaista skandaali maton alle ja jatkaa vaikutusvaltaisten pedofiilien suojelua. Eli Yhdistyneen Kuningaskunnan monarkian legitimiteetti horjuu nyt Amerikan demokratian jälkiseurauksena, mikä kertoo jo aika paljon Britannian oman parlamentarismin kykenemättömyydestä haastaa vallanpitäjiensä väärinkäytöksiä.

Kuten totesin edellä, merkittävän kuningasperheen jäsenen osallisuus vakavaan rikokseen horjuttaa samalla koko monarkian legitimiteettiä sillä moni kansasta kysyy nyt kuinka paljon Charles oli tietoinen veljensä väärinkäytöksistä ja osallinen niiden pimittämiseen. Esimerkiksi vuonna 2022 kuningasperhe maksoi Virginia Giuffrelle 12 miljoonaa puntaa, joista 10 miljoonaa tuli Elisabet II:lta ja kaksi miljoonaa mahdollisesti Walesin Prinssiltä vaikka kuningas pyrkii nyt kiistämään tämän.

Monille britille tämä siviilioikeudellisena sovintona tunnettu maksu näyttäytyi syyllisyyden tunnustamiselta sillä viaton ei taipuisi valehtelijan kiristysyrityksiin vaan taistelisi tämän valheita vastaan oikeusteitse. Monarkian puolustelijat sanovat sen olleen normaali riskienhallintaratkaisu, jossa pyrittiin välttämään Giuffren syytösten nostama kuningasperheen saama negatiivinen mediahuomio kuningattaren hallinnon 70 -vuotisjuhlien alla. Tämä ei muuta kuitenkaan sitä, että optiikan kannalta se näyttäytyy monille yrityksenä peitellä Andrewn rikoksia ja hiljentää uhrit vallan korkeimmalla huipulla.

Moni spekuloi nyt, että Epstein-asiakirjojen toiset kolme miljoonaa dokumenttia olisivat yhä julkistamatta koska ne saattavat sisältää arkaluontoista tietoa muistakin kuningasperheen jäsenestä. On muistettava, että Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Yhdysvaltain välillä on erityissuhde, maan tiedustelupalvelut tekevät läheistä yhteistyötä, ja presidentti Trump on tunnetusti anglofiili ja monarkian ihailija. Presidentti Trumpiin yleisesti ottaen myönteisesti suhtautuneena henkilönä, olen usein kritisoinut hänen Englannin monarkiaa ylistäviä lausuntojaan. Pidän täysin mahdollisena, että Trumpin hallinto on pyrkinyt sivuuttamaan Epstein-skandaalin ja jatkamaan sen peittelyä, koska sen paljastukset voisivat mahdollisesti horjuttaa koko Britannian monarkian säilymistä.

Olen edistänyt blogissani joskus QAnon-tyyppisiä salaliittonarratiiveja siitä, että Trump olisi jonkinlaisessa salaisessa sodassa Englannin monarkiaa vastaan (Trumpin omat twiitit ovat antaneet tällaiselle idealle toisinaan pontta) Hänen julkisista Charles III:tta ylistävistä lausunnoistaan tällaista on kuitenkin vaikea päätellä. Kuninkaan veljeä koskeva kriisiä kutsutaan kansainvälisessä lehdistössä maan pahimmaksi kriisiksi sitten natsisympatioistaan tunnetun Edward VIII:n kruunusta luopumisen vuonna 1936.

Nykyinen tilanne, jossa korkea-arvoinen kuninkaallinen on tutkinnan kohteena ja poliisin pidättämänä, on vailla ennakkotapausta ja asettaa monarkian suurimman uhan eteen sitten vuoden 1936, jolloin Charlesin isoeno, kuningas Edward VIII, luopui kruunusta voidakseen mennä naimisiin amerikkalaisen eronneen Wallis Simpsonin kanssa.

”Tämä on varmasti vakavin kriisi sitten kruunusta luopumisen, ja se on erityisen hankala siksi, ettei kyse ole kriisistä, jota he voisivat todella hallita”, sanoi eräs entinen korkea-arvoinen hovin avustaja, joka tuntee kuninkaan hyvin.

”He ovat olleet tavallaan koko ajan puolustuskannalla, koska heidän on täytynyt reagoida esiin tuleviin tietoihin, eivätkä he vieläkään tiedä, mitä kaikkea asiakirjoista vielä paljastuu”, avustaja kertoi Reutersille nimettömänä.

Nyt monissa mediaraporteissa puhutaan jo avoimesti myös Charles III:n kruunusta luopumisesta mikäli hänen veljeään koskeva kuninkaallinen skandaali syvenee. Eräs kuninkaallinen tarkkailija ilmoitti Fox-uutisissa, ettei hän olisi yllättynyt mikäli kriisi johtaisi kuninkaan kruunusta luopumiseen. Alapuolinen Dan Woottonin videoraportti esittää, että Charles luovuttaisi kruunun Williamille jo seuraavan puolenvuoden sisällä ja virallisena tekosyynä olisi syövän kanssa kamppailevan kuninkaan terveyssyyt vaikka todellinen syy olisi monarkian kasvojen säilyttäminen sillä Williamin, nykyisen Walesin Prinssin, nimi ei ole tahriintunut setänsä laittomuuksiin samaan tapaan kuin Hänen Majesteettinsa kuninkaan.

Jos Woottonin esittämä skenaario tulisi toteen, mitä se merkitsee eskatologisten tulkintojeni näkökulmasta? Kuten kirjoittajan tuntevat lukijat tietävät, olen seurannut kuningasperhettä tiivisti jo yli yli 20 vuoden ajan ja kirjoittanut kolme kirjaa (kaksi suomeksi, joista ensimmäistä ei julkaistu, ja yhden englanniksi), joissa laajensin amerikkalaisten Monte Judahin ja Tim Cohenin 1990 -luvulla edistämiä teorioita silloisesta Walesin Prinssi Charlesista kaikkein todennäköisempänä kandidaattina Raamatun Antikristuksen rooliin.

Kirjoitusurani alusta asti olen tosin myöntänyt, että kyseessä on pelkkä hypoteesi jonka vain aika tulisi näyttämään oikeaksi tai vääräksi. Vuoden 2014 alusta lähtien, kun mediassa uutisoitiin Charles III:n syövästä, olen ollut hieman varovaisempi näissä ennustuksissani ja pyrkinyt keskittymään muihin itseäni kiinnostaviin aiheisiin, kuten transhumanismiin, josta kirjoitin myös uusimman kirjani Aadam 2.0 vai Peto 6.66 – Transhumanismi Raamatun valossa (Books on Demand, joulukuu 2024). Mutta näkökantani on pysynyt aina samana: Charles III on tämän hetken todennäköisin kandidaatti raamatullisen Antikristuksen rooliin jos todennäköisyys määritellään tätä henkilöä koskevien lukuisten raamatullisten kriteereiden perusteella, jotka Charles kykenee täyttämään kirjaimellisemmin kuin yksikään toinen tällä hetkellä elävä julkisuuden henkilö.

Nämä kriteerit on määritelty kirjassani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? (Books on Demand, tammikuu 2019) ja sen englanninkielisessä vastineessa To Whom The Majesty of Kingship Has Not Been Conferred – The Antichrist Revealed? (Books on Demand, toukokuu 2022) kuin myös vuoden 2018 blogiartikkelissani 27 itsenäistä syytä siihen miksi uskon Prinssi Charlesin olevan Raamatun Antikristus. Toki myönnän sen, että kun puhumme Raamatun profetioiden täyttymyksestä, on kyse aina jossain määrin tulkinnavaraisista asioista ja siksi on mahdotonta sanoa täysin objektiivisesti, että tämä tai tuo henkilö täyttää jonkin profetian kirjaimellisemmin kuin muut.

Mutta kun puhun raamatullisista kriteereistä tälle henkilölle, viittaan niillä mm. sellaisiin kriteereihin että Danielin kirjan mukaan tuon henkilön tulisi olla sekä prinssi että kuningas.

Kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan [ruhtinas on vanhahtava suomenkielinen termi prinssille] väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. [tämä profetia toteutui Rooman prinssi Tituksen kautta, joka hävitti Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin vuonna 70 jKr.]. Loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Hän tekee [siis edellä mainittu hyökkävä ruhtinas] lujan liiton monien kanssa yhdeksi vuosiviikoksi [tässä kohtaa näky siirtyy lopun ajan Antikristukseen, joka käynnistää viimeisen vuosiviikon, ja hänet assosioidaan tässä typologisesti edellisessä jakeessa mainittuun “hyökkäävään ruhtinaaseen” eli roomalaisten prinssiin, jota titteli “Walesin Prinssi” etymologisesti merkitsee], mutta viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin, ja hävittäjä tulee iljetysten siivin. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli. – Daniel 9:27, Raamattu Kansalle -käännös.

Hänen sijaansa nousee halveksittu, jolle ei annettu kuninkaan arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa ja ottaa kuninkuuden haltuunsa viekkaudella. – Daniel 11:21, Raamattu Kansalle -käännös.

Nämä molemmat kohdat, jotka on tunnistettu viimeistä Antikristusta koskeviksi profetioiksi mm. Arthur W. Pinkin klassikkoteoksessa Antikristus vuodelta 1922, edellyttävät Antikristuksen kuninkaallista roolia prinssinä, jolle hänen kansansa ei halunnut antaa kuninkuuden kunniaa, koska häntä oli kansan halveksima kruununperillinen (mikä tuli hyvin toteen Charles III:n kohdalla, jota useimmat britit eivät halunneet kuninkaakseen maassa järjestettyjen galluppien mukaan). Kuitenkin saman jakeen mukaan hän saisi kuninkuuden viekkaudellaan tai juonillaan. Sama idea toistuu Daniel 8. luvussa:

Kun niiden valta on lopuillaan ja luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee röyhkeäkasvoinen kuningas, joka on taitava juonittelemaan. Hänen voimansa on valtava, vaikka se ei ole hänestä itsestään , ja ihmeen paljon hän saa aikaan hävitystä. Hän menestyy siinä mitä tekee, hän tuhoaa mahtavia ja pyhien kansaa. Oveluutensa tähden petos menestyy hänen kädessään. Hän suunnittelee suuria sydämessään ja tuhoaa keskellä rauhaa monet. Ruhtinaiden ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ihmiskäden koskematta hänet murskataan. –  – Daniel 8:23-25, Raamattu Kansalle -käännös

Mutta kuningas tekee mitä tahtoo. Hän korottaa itsensä kaikkien jumalien yläpuolelle. Itse jumalien Jumalaakin vastaan hän puhuu kauheita. Hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa, sillä se, mikä on säädetty, tulee tapahtumaan. – Daniel 11:36, Raamattu Kansalle -käännös

Näistä profetioista käy hyvin ilmi Antikristuksen kaksoisrooli prinssinä ja kuninkaana, ja että että hän olisi ensin prinssi ja sitten kuningas. Voisiko kyse olla jostain toisesta kuninkaasta kuin Charles III:sta? Toki, mutta kyse ei olekaan nyt siitä että nämä olisivat ainoita raamatullisia kriteereitä, joilla olen identifioinut Charles III:n tuoksi henkilöksi. Jos kriteerit rajoittuisivat vain tämän henkilön rooliin prinssinä ja kuninkaana, silloin hän voisi olla yhtä hyvin vaikkapa prinssi William (tosin William ei ole isänsä tapaan halveksittu kruununperillinen, kuten Daniel 11:21 edellyttää) tai kuka tahansa muu kruunupää.

Mutta romahtaako Charles III:tta koskeva teoriani jos kuningas luopuisi kruunustaan isosetänsä Edward VIII:n tavoin? Ei välttämättä. Hesekielen kirjasta löytyy nimittäin eräs Antikristusta koskeva profetia, joka voisi viitata tämän henkilön olevan kuningas, joka luopuu kruunustaan. Tämän jakeen myös Arthur W. Pink assosioi tulevaan Antikristukseen yli vuosisadan takaisessa eskatologisessa tutkielmassaan.

Ja sinä, Israelin ruhtinas, sinä saastainen ja jumalaton, jonka päivä on tullut! Syntivelka on silloin täynnä. Näin sanoo Herra, Herra : Ota pois turbaani, nosta kruunu päästäsi! Tämä ei jatku entisellään! Alhainen korotetaan, korskea alennetaan. Raunioiksi minä teen tämän maan, raunioiksi, raunioiksi. Tämäkään ei tapahdu, ennen kuin tulee hän, jolla on oikeus. Hänen valtaansa minä annan maan. – Hes. 21:30-31, Raamattu Kansalle -käännös.

Tämä profetia on viittaus Hesekielen elinaikana hallinneeseen Sidkiaan, Juudan viimeiseen kuninkaaseen. Tässä ennustetaan Daavidin kuningashuoneen sortuminen, jota ei pystytettäisi uudelleen kunnes tulee “hän, jolla on oikeus. Hänen valtaansa minä annan maan.” Tämä henkilö on tietysti Israelin Kuningas Jeesus Kristus, Daavidin huoneen laillinen perillinen (Matt. 1:20, 2:6, 27:42), joka tulee hallitsemaan kerran Israelin milleniaalista valtakuntaa messiaanisella ajalla. Mutta Pink tulkitsi tämän typologisena viittauksena myös tulevaan Antikristukseen, joka esiintyisi Israelin ruhtinaana, eli juutalaisten valemessiaana:

Kun tarkastelemme profeettojen kirjoituksia, viittaukset tähän vääryyden henkilöitymään ovat niin lukuisia, että niiden kaikkien esittäminen – jopa ilman selityksiä – ylittäisi tämän johdannon rajat. Siksi voimme tässä yhteydessä mainita vain muutamia keskeisimpiä kohtia….

Yksi merkittävimmistä löytyy Hesekielin kirjasta, jossa häntä kutsutaan nimellä ”Israelin saastainen ja jumalaton ruhtinas” (Hes. 21:25). Tämän kohdan ajallinen konteksti käy ilmi samasta jakeesta: tapahtuma sijoittuu aikaan, ”kun syntivelka on tullut täyteen”. Tämä ilmaus viittaa selvästi lopun aikaan, aikakauden päättymiseen. Sama ajatus esiintyy myös Danielin kirjassa, jossa puhutaan ajasta, ”kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan” (Dan. 8:23; vrt. Dan. 11:36: ”kunnes viha on täyttynyt”).

Tässä tulevaisuuden tilanteessa Israelilla on ruhtinas – tarkemmin sanottuna kruunattu ruhtinas (Hes. 21:26) – jonka aika koittaa juuri silloin, kun syntivelka saavuttaa täyttymyksensä. Kysymys kuuluu: kuka tämä ruhtinas on?

Tekstin mukaan kyseessä on henkilö, jota kuvataan nimenomaisesti sanoilla ”saastainen”, ”jumalaton” ja ”paha ruhtinas”. Tämä kuvaus vastaa sitä henkilöä, jota muualla Raamatussa kutsutaan ”kadotuksen pojaksi” ja ”jumalattomaksi”, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä Jumalaksi kutsutaan (vrt. 2. Tess. 2:3–4). Häntä kutsutaan Israelin ruhtinaaksi, koska hän esiintyy kansan edessä messiaanisessa roolissa, ruhtinaana, mikä muistuttaa Danielin messiaanista nimitystä ”Voideltu, Ruhtinas” (Dan. 9:25).

Lisäksi Hesekielin teksti sisältää merkittävän symbolisen kuvauksen hänen asemastaan. Hänelle sanotaan:

• ”Poista diadeemi” – heprean sana viittaa ylipapin päähineeseen (mitraan), joka symboloi pappeutta.
• ”Ota kruunu pois” – tämä on kuninkuuden tunnus.

Näin ollen tämä henkilö esiintyy samanaikaisesti sekä papillisessa että kuninkaallisessa asemassa. Tämä tekee hänestä eräänlaisen pappiskuninkaan, joka jäljittelee Kristusta, jota myös kuvataan pappina ja kuninkaana (Sak. 6:13).

Lopullinen ratkaisu Israelin syntivelkaan tapahtuu kuitenkin vasta Messiaan ilmestyessä, jolloin profetian mukaan synti sovitetaan ja vanhurskaus tuodaan voimaan (Dan. 9:24). Tässä Hesekielin kuvauksessa esiintyvä saastainen ruhtinas edustaa siten välivaihetta – henkilöä, joka esiintyy messiaanisessa asemassa, mutta jonka luonne ja tehtävä ovat vastakkaiset todelliselle Messiaalle.

Kuinka tämän profetian kriteeri täyttyy sitten Charles III:ssa? Nykyinen Israelin valtio ei ole kuningaskunta vaan tasavalta, mutta se sai alkunsa Yhdisyneen Kuningaskunnan alaisena mandaattialueena (asia, joka itsessään on ennustettu Danielin 11. luvun jakeissa 16-20, jossa Antikristusta edeltävien kuninkaiden on kerrottu hallitsevan Israelin maata). Israelilla ei siis ole ruhtinasta tai kuningasta, mutta Charles III, joka syntyi samana vuonna kuin Israelin valtio ja on ympärileikattu juutalaisen mohelin taholta, omistaa epävirallisen sukupuun, joka väittää hänen olevan Daavidin kuningashuoneen suora perillinen.

Charles III kykenee siis täyttämään Hesekielen profetian kriteerin Israelin ruhtinaasta, koska hän voi väittää polveutuvan samasta sukupuusta mistä myös Israelin kuningas Sidkia polveutui. Yksi mahdollinen selitys sille miksi tätä henkilöä ei kutsuta tässä Israelin kuninkaaksi on siinä, ettei ketään tulla kruunaamaan Israelin kuninkaaksi ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta Jerusalemiin. Tämä olisi linjassa myös Hes. 21:30 profetian alkuperäisen kriteerin kanssa, jonka mukaan Daavidin sortuneen kuningashuoneen kruunua ei annettaisi kenellekään ennen kuin tulee se, jolle tuo kruunu laillisesti kuuluu. Tätä ennen “Israelin saastainen ja jumalaton ruhtinas” voi kyllä vaatia tuota kruunua itselleen, mutta sitä ei anneta hänelle.

Kuten Pink tähdensi, Hes. 21:30 viittaus turbaaniin ja kruunun on tässä viittaus Antikristuksen kuninkaalliseen sekä papilliseen asemaan. Charles III ei ole vain Yhdistyneen Kuningaskunnan kuningas ja 14 muun kansainyhteisön maan valtionpäämies, mutta hän on myös Englannin kirkon nimellinen pää – paavin anglikaaninen versio. Mutta kuten Hesekiel ennustaa: “Näin sanoo Herra, Herra : Ota pois turbaani, nosta kruunu päästäsi! Tämä ei jatku entisellään!” Voisiko tässä olla profetia Charles III:n kruunusta luopumisesta? Jos kyseinen henkilö olisi Paavalin nimeämä laittomuuden ihminen (2. Tess. 2:3), hänen kruunusta luopumisensa ei voisi merkitä hänen syrjään siirtymistään vaan muodonmuutosta kuninkaasta kenties “kuningasten kuninkaaksi”. Nykyisessä roolissaan Charles on nimittäin sidottu valtansa perustuslaillisiin rajoituksiin, joita hän ei voi lähteä haastamaan vaarantamatta samalla oman kruununsa säilymistä.

Kruunusta luopumisensa jälkeen Charles voisi alkaa tavoittelemaan paljon poliittisempaa kansainvälistä roolia. On jopa mahdollista, että hänelle tarjottaisiin jonkin muun maan kuninkaan tai ruhtinaan titteliä, ottaen huomioon hänen kansainvälinen maineensa “ilmastokuninkaana”, joka kantaa huolta koko planeettamme tulevaisuudesta. Yksi mahdollisuus on “Transsilvanian prinssi”, titteli, jota alueen pormestari oli tarjonnut hänelle vuonna 2017, sillä Charles III polveutuu suoraan alenevasti Romanian Vlad III:sta, joka tunnetaan “Transsilvanian todellisena Draculana” ja yhtenä Euroopan historian sadistisimpana hallitsijana. Toinen mahdollisuus olisi “Kreikan prinssi” – titteli, jota hänen isänsä prinssi Philip kantoi ennen avioitumistaan Elisabet II:n kanssa, sillä Philip syntyi Kreikassa Kreikkaa hallinneeseen Glücksburgin kuningassukuun.

Kolmantena vaihtoehtona olisi jopa Charles VIII, pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija. Tämä voi kuulostaa epäuskottavalta sillä kyseistä keisarikuntaa ei ole ollut olemassa sitten vuoden 1806, jolloin Napoleon Bonaparte lakkautti tuon tuhatvuotta hallinneen keisarikunnan, jonka monet hallitsijat kruunattiin Rooman paavin toimesta Länsi-Rooman keisareiden perilliseksi, kaikkein kuuluisimmin Kaarle Suuri ja Charles V. Mutta kuukausi Charles III:n valtaannousun jälkeen Brendan Simms, Euroopan kansainvälisten suhteiden historian professori Cambridgen yliopistossa ja Geopolitiikan Keskuksen johtaja, ehdotti tällaista nimitystä täysin vakavissaan artikkelissaan Charles III — miksi emme tekisi hänestä Euroopan kuningaskeisaria? Euroopalla on ongelmia ja Iso-Britannia on ajautunut pois Euroopasta. Tässä on idea, historiallinen kokeilu. Se on Stars Wars -ratkaisu. Kruunaa Charles III Charles VIII:ksi, Euroopan keisariksi.

Mutta kysymys kuuluu: voisiko mikään tämän kaltaisista järjestelyistä tulla mahdollisesti toteen niin kauan kuin Charles toimisi Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitsijana? Tarvitseeko hänen luopua nykyisestä kruunustaan saadakseen toisen sen tilalle? Ilmestyskirja puhuu lohikäärmeen ja pedon seitsemästä ja kymmenestä kruunusta. Nykyisessä roolissaan Charles III:tta ei ole mahdollista identioida vielä kaikilta osin Ilmestyskirjan petoon vaikka hänen edellinen tittelinsä Walesin Prinssi Charles laskeekin pedon luvun 666 sekä englanniksi että hepreaksi. Hänen nykyinen tittelinsä ei laske pedon lukua, joten uusi rooli voisi mahdollistaa myös uuden tittelin ja siten sen mahdollisen numerologisen 666-yhteyden.

Mutta alkaako aika jo mennä hänen ohitseen? Olen ensimmäisenä myöntämässä, että kuninkaan ikääntyminen ja kamppailu terveytensä kanssa, alkaa tehdä hänestä yhä epäuskottavampaa kandidaattia Antikristuksen rooliin. Ja silti saman aikaan hän on tämän hetken uskottavin kandidaatti tuohon rooliin. On mahdollista, että olen tullut vartiotornilleni väärällä hetkellä eikä Antikristuksen aika olisikaan ilmestyä vielä moneen vuosikymmeneen. Koska vaikka sanon Charles III:n olevan tällä hetkellä kaikkein varteenotettavin kandidaatti, en voi sanoa varmuudella etteikö 20-30 vuoden päästä ilmestyisi jokin toinen hahmo, joka täyttäisi tuon roolin raamatulliset kriteerit vieläkin perustavanlaatuisemmin.

Olen kriittinen lähinnä sellaista laiskaa hermeneutiikkaa kohtaan, missä jokaista vähänkin epäilyttävämpää poliittista hahmoa spekuloidaan laittomuuden ihmisenä ilman, että perehdyttäisiin ensin raamatullisen eskatologian historiaan, kirkkoisien teksteihin, tai Arthur W. Pinkin teosten kaltaisiin yrityksiin lähestyä aihetta systemaattisen teologian, tekstikontekstin ja profeetallisten rinnakkaiskohtien kokonaisvaltaisen analyysin kautta, kuten itse olen pyrkinyt tekemään ennen kuin olen alkanut panetella ketään Pimeyden ruhtinaaksi.