Psykologiselta kannalta myönnän, että ihmismielellä on tapana etsiä turvaa profetioista. On nimittäin lohdullisempaa uskoa maailmaan, joka ei ole täysin kaaoksellinen ja sattumanvarainen, maailmaan missä kaikella olisi jokin tarkoitus – jopa niilläkin tapahtumilla, jotka inhimilliseltä näkökannalta näyttäytyvät meille täysin järjettöminä ja turhina tragedioina – ja missä Jumala ohjaa historian kehitystä oman hyvän tahtonsa mukaisesti. Tämä on kuitenkin Raamatun lohdullinen sanoma. Kaikki täällä on määrätty ennalta aikaa ja hetkeä myöten. Tästä syystä Danielin kirjan näyssä painotetaan: “Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten.” (Dan. 7:12) Psalminkirjoittaja sanoo: “Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut” (Psa. 139:16). Seitsemän on Raamatussa yleisimmin esiintyvä luku. Seitsemän päivän luomisviikosta Ilmestyskirjan seitsemään sinettiin, pasunaan ja vihanmaljaan, tuo mysteerinen luku hallitsee koko raamatullista historiaa.
“Seitsemän” hepreankielinen perusmuoto on sheba, joka esiintyy ensimmäistä kertaa Raamatussa 1. Moos. 4:24:ssä: “Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän [sheba] kertaa.” Tämän jakeen jälkeen tuo sana esiintyy perusmuodossaan vielä 343:ssa Vanhan Testamentin jakeessa. Jos kaivat taskulaskimesi esiin, voit laskea että luku 343 on yhtä kuin 7 x 7 x 7. Uuden Testamentin kreikassa seitsemän perusmuoto on hepta ja järjestysluku seitsemäs on taas hebdomos. Nämä kaksi sanaa esiintyvät Uudessa Testamentissa yhteensä 70 jakeessa. Samoin sanat “seitsemän”, “seitsemänkymmentä” (hebdomékonta) ja “seitsemän kertaa” (heptakis) esiintyvät UT:ssa kaikkiaan 70 jakeessa (Strongin sanakirjan mukaan). Itse sanat toistuvat useammin sillä sama sana voi esiintyä samassa jakeessa useamman kuin yhden kerran. Mutta myös sanojen toistuvuus noudattaa tätä matemaattista kaavaa. Vanhassa Testamentissa sanat seitsemän, sheba, ja seitsemäs, shebee, toistuvat yhteensä 491 kertaa. Yhden yli 70 x 7. Samoin myös sanat seitsemän, seitsemänkymmentä (shibim) ja seitsenkertaisesti (shibathayim) toistuvat 491 kertaa. Jeesus itse mainitsi luvun 490 (70 x 7) Matteus 18:22:ssa:
Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: “Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” Jeesus vastasi hänelle: “Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Luku 490 mainitaan myös Danielin kirjan vuosiviikkonäyssä: “Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.” (Dan. 9:24). “70 viikkoa” viittaa tuossa näyssä 70:een 7-vuoden ajanjaksoon eli 490 vuoteen ja se ennusti lähes päivälleen tarkasti Herramme Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen historiallisen ajankohdan (voit perehtyä tähän aiheeseen tarkemmin kirjastani). Kiinnostuin jo nuorena kloppina Raamatun numerosymboliikasta ja luettuani Teijo-Kalevi Lusan eskatologiset kirjat, yritin ryhtyä sittemmin mahdottomaksi osoittautuneeseen urakkaan Raamatun kronologian laskemiseksi (aika erikoinen harrastus 13 -vuotiaalle pojanklopille).
Minua nimittäin kiinnosti jo varhaisten kirkkoisiemme tukema ajatus ihmiskunnan 6000-vuotisesta historiasta missä seitsemäs vuosituhat edustaisi tuhatvuotista sapattilepoa, Ilmestyskirjan tuhatvuotista rauhanvaltakuntaa, jota Jeesus Kristus ja Hänen pyhänsä hallitsevat maanpäällä. Raamatun alkulehdiltä voidaan laskea, että luomisesta Herramme syntymään on noin 4000 vuotta, mutta tarkan historiallisen kronologian ja maailman iän määrittäminen ei ole ihan niin yksioikoinen ja helppo tehtävä. Tarkoitan nyt lähinnä raamatullisen historian kronologiaa enkä niinkään maan/universumin ikää, joka kuuluu kiistaan nuoren/vanhan maan kreationismista. Myönnän, että jossain vaiheessa nuoruusvuosieni mustavalkoisuutta ja naiviutta tähän harrastukseen alkoi sekoittui myös epäraamatullisia piirteitä ja lapsellista kuvittelua siitä, että pystyin ennustamaan tulevia tapahtumia numeroleikkieni myötä.
Blogiani seuranneet ovat panneet ehkä merkille, ettei tämä piirre ole kaikkonut minusta kokonaan ja “leikin edelleen numeroilla”. Mutta jos esitänkin yhä jonkinlaisia päivämääräarvailuja tuleville tapahtumille (tempauksesta tai Jeesuksen toisesta tulemuksesta en ole sellaisia koskaan esittänyt), olen sanonut aina ettei kyse ole mistään muusta kuin spekuloinnista. Iän ja erehdysten myötä oppii olemaan nöyrempi ja varovaisempi eikä kuvittele itsestään liikoja. Mutta noina elämänmatkani varhaisina vuosina saatoin ladata suuria odotuksia tiettyihin päivämääriin ja pettymys oli valtava kun mitään uutisarvoista ei sitten tapahtunutkaan kyseisinä ajankohtina. Olin vihainen ja harmistunut Jumalalle kuin kiukkuinen lapsi. Samaistuin ehkä jossain määrin Joonan osaan, jonka Jumala lähetti saarnaamaan tuomiota Niiniveen kaupungille, mutta muuttikin sitten mielensä ja armahti Niiniveen kaupunkia mistä Joona kovasti harmistui Jumalalle (Joona 3-4).
Lihallinen mielemme nimittäin haluaa ottaa itsellensä kunnian siitä kuinka ennustimme tulevaisuutta oikein, mutta Jumalan Hengen mukainen mieli haluaa antaa kaikessa Jumalalle kunnian ja alistuu itse pilkatuksi ja nöyryytetyksi, että Hänen kirkkautensa ja kunniansa voisi tulla esiin meidän heikkoutemme kautta. Tämän tien Jeesus Kristus raivasi meille valmiiksi jo omalla esimerkillänsä. Tämä on ollut myös oma lähtökohtani kaikessa profeetallisissa tutkimuksissani. En kirjoita eskatologiasta enkä ennustele tulevaisuutta siksi, että voisin itse pöyhkeillä jälkeenpäin kuinka olin oikeassa tästä ja tuosta asiasta vaan siksi, että etenkin pelastumattomat ihmiset voisivat nähdä niiden kautta Raamatun profeetallisten tekstien luotettavuuden ja uskoa Jumalan pelastavaan Sanaan, josta heidän koko iankaikkisuutensa on kiinni.
Mieleeni on jäänyt eräs rukoussanoma, jonka sain eräältä uskonsisarelta, kun rukoilimme kotonani hänen ja nyt jo edesmenneen isoveljeni kanssa. Kesken rukouksen tämä uskonsisar totesi, “Ei sinun aikataulullasi vaan Minun.” Sanat upposivat sillä tapasin tätä uskonsisarta tuolloin ensimmäistä kertaa eikä hän ollut millään tapaa tietoinen ajatuksistani tai eskatologisista tutkimuksistani ellei sitten veljeni ollut puhunut niistä hänelle. Joka tapauksessa koin heti, että se oli Pyhän Hengen suoraa puhuttelua ja nuhdetta minulle. Tämä oli jotain vuotta 2008. En tietenkään pitänyt tuosta sanomasta, koska olisin toivonut että Herran tulemus olisi joutunut ja tapahtunut omien aikataulujeni puitteissa. Mutta tuossa vaiheessa elämääni en ollut myöskään millään tavoin tietoinen siitä millaista tehtävää Pyhä Henki suunnitteli minua varten. Tuossa vaiheessa en olisi osanut edes kuvitella, että minulla voisi olla joskus suomeksi ja englanniksi kirjoitettu eskatologinen kirja ja blogi sen esilläpitämiseen.
Noina aikoina aloin kyllä suunnitella jonkinlaista julkista ulostuloa eskatologisista ajatuksistani, jotka olivat vielä varsin kehitysvaiheessa. Mutta tarkoitukseni oli lähestyä niistä vain pienimuotoisella kirjeellä Patmos-lähetyssäätiön entistä toiminnanjohtajaa ja saarnaaja Leo Melleriä. “Kirje” paisui lopulta 700 sivun mittaiseksi kirjaksi, jonka lähetin Mellerille joulukuussa 2014. Leo vastasi minulle lopulta sähköpostitse helmikuun 6. päivä 2015, 49 päivää sen jälkeen olin lähettänyt tuon kirjani hänen silmäiltäväkseen. Kirjoitin tästä kirjeenvaihdosta blogissani 7. helmikuuta 2015 (käynnistin blogini tuon vuoden tammikuussa). Olen yrittänyt nähdä näitä numerologisia säännönmukaisuuksia suurissa maailmanhistoriallisissa tapahtumissa enkä niinkään oman henkilökohtaisen elämäni käänteissä, etten sekoaisi aivan lopullisesti.
Mutta en voi olla panematta silti merkille joitan todella eriskummallisia yhteensattumia oman elämäni varrelta. Muutin vanhempieni katon alta omilleni (edesmenneen) isoveljeni Mikaelin kanssa toukokuussa 2007. Aloin suunnitella ja työstää melkein heti sen jälkeen “kirjettäni” Leo Mellerille. Seitsemän vuotta ja seitsemän kuukautta myöhemmin, eli joulukuussa 2014, kirjeeni oli paisunut 700 -sivun kirjaksi, johon Leo vastasi 49 päivää eli tasan seitsemän viikkoa myöhemmin. Kerroin kirjeenvaihdostamme vastaperustetussa blogissani 7. helmikuuta 2015, joka oli myös tasan seitsemän vuotta ja seitsemän kuukautta päivämäärästä 07/07/07 (tuolloin maailman seitsemällä mantereella pidettiin live earth -rockkonsertti Al Goren ja Prinssi Charlesin ilmastopropagandan edistämiseen). Mellerin kirje rohkaisi minua jatkamaan kutsumustyötäni vaikka totesin tuolloin, että “kirjailijan 7 tai 10 vuotta kestäneet tavoitteet ovat tulleet vihdoinkin tiensä päähän.”
Sitten kun laskemme tuosta helmikuun 7:stä 2015 seitsemän vuotta eteenpäin, tulemme hetkeen jolloin kuningatar Elisabet II:n valtakausi tuli 70 vuoden ikään 6. helmikuuta 2022. Tammikuussa 2022 eli seitsemän vuotta julkisen tehtäväni alusta aloitin myös kirjoittamaan englanninkielistä kirjaani tulevasta Charles III:sta, jonka sain valmiiksi pari kuukautta myöhemmin. Ja syyskuun 8. päivä Elisabet II menehtyi ja hänen poikansa Charles astui valtaistuimelle Charles III:na. Elisabet II:n, Englannin historian pisimpään hallinneen monarkin, valtakausi kesti siis 70 vuotta, seitsemän kuukautta ja kaksi päivää. Se oli myös tasan seitsemän vuotta pidempi kuin kuningar Viktorian valtakausi, joka oli pitänyt aiemmin ennätystä Englannin pisimpään hallinneena monarkkina.
Charles piti ensimmäisen puheensa kuninkaana syyskuun 9. päivä. Tämä oli myös tasan 77 vuotta ja 7 päivää toisen maailmansodan päättymisestä syyskuun 2. päivä 1945 (Japani allekirjoitti tuolloin antautumiskirjeen viimeisenä akselivalloista). Maailmanjohtajat kokoontuvat tänään YK:n 77:een yleiskokoukseen, joka päättyy 27. päivä, juutalaisen uudenvuoden Ros Hashanan juhlien aikaan. En siis turhaan spekuloinut blogissani jo joulukuussa 2019: ”Vuonna 2022 hänen äitinsä juhlisi (jos yhä elossa) 70. vuottaan valtaistuimella ja vuonna 2023 hänen kruunauksestaan tulisi täyteen 70 vuotta. Raamatun profeetallisella aikajanalla moni tapahtuma seuraa toinen toistaan usein 70 vuoden sykleissä. Tästä syystä seuraavat 2 – 3 vuotta ovat hyvin mielenkiintoista aikaa.” Muistuttamalla minua siitä jo vuonna 2008, että asiat tapahtuvat Hänen aikataulullaan eikä minun, Jumala tahtoi ehkä sanoa että Hänen aikataulunsa on täydellinen, mutta meidän ihmisten aikataulut ja laskelmat ovat epätäydellisiä ja erehtyväisiä. Soli Deo Gloria, Jumalalle yksin kunnia.
Author & blogger Samuel Tuominen’s archives 
Leave a comment