LUKUAIKA: 16 MINUUTTIA

Heprealaisten juhlapyhien viimeinen merkittävä syysjuhla eli lehtimajajuhla alkoi viimperjantaina ja päättyy tämänviikon perjaihin. The Jerusalem Post kertoi 3. lokakuuta kuinka noin tuhat leeviläistä piti uskonnollisen rituaalin Temppelivuoren läheisyydessä missä he puhalsivat pasuunoihin ja lauloivat psalmeja ensimmäisen ja toisen temppelin aikakauden leeviläisten tapaan. Vaikka tapahtuma pidettiin jo toista vuotta peräkkäin, tällaista rituaalia ei ole esiintynyt sitten toisten temppelin hävityksen vuonna 70 jKr. Jerusalemin vanhan kaupungin juutalaiskorttelin jälleenrakennus- ja kehittämisyhtiön toimitusjohtaja Herzl Ben Ari kommentoi maanantain tapahtumia seuraavasti: “Tämä oli voimakas tapahtuma, joka avasi sydämemme ja muistutti meitä syvästä kaipuusta muinaisiin päiviin. Tätä tilaisuutta emme ehkä ole nähneet sitten temppelin tuhoutumisen.”

KUUNTELE ARTIKKELI:

Sisältö

1. Temppelivuori – Israelin kansallisen olemassaolon symboli
2. Tuleva temppeli
3. Miksi kristityt voivat tukea kolmatta temppeliä?
4. Kuka on tämän päivän Kyyros Suuri?
5. Rauha voiman kautta versus rauha myötäilyn kautta
6. Saudi-Arabian pääsy Temppelivuorelle
7. Jaettu Temppelivuori ja Lähi-Idän “kolme muskettisoturia”
8. Johtopäätös

Rituaalin viranomaisilta saama myönteinen reaktio kertoo siitä merkittävästä muutoksesta, joka on tapahtunut viimevuosina Israelin yleisessä ilmapiirissä. Israelin juutalaisten kaipuu maan muinaisiin juuriin ja kolmanteen temppeliin ei ole enää vain joidenkin uskonnollisten ääriryhmien radikaali päähänpinttymä mitä se oli vielä 10 tai 20 vuotta sitten. Tänään kasvava joukko Israelin kansanmielisestä oikeistosta, joka äänesti Benjamin Netanjahun kolmatta kertaa pääministeriksi viimevuoden parlamentinvaaleissa, tukee Temppelivuoren epäonnistuneen status quon purkamista ja juutalaisten täyttä hallintavaltaa heidän pyhimpään vuoreensa. Tämä muutos yleisessä mielipiteessä näkyy nyt useissa The Jerusalem Post -lehden kolumneissa.

Temppelivuori – Israelin kansallisen olemassaolon symboli

Huolimatta Israelin hallituksen ankarista rajoituksista koskien juutalaisten vierailua pyhällä vuorella, viimevuonna Temppelivuorella vieraili yli 51 000 juutalaista, joka on enemmän kuin koskaan aiemmin sitten toisen temppelin päivien. Kysymys juutalaisten täydestä suvereniteetista Temppelivuorella ei ole enää asia, josta keskusteltaisiin vain ortodoksijuutalaisten äärisionistien kokoontumisissa tai Amerikan kristittyjen evankelisen oikeiston lopun ajan foorumeilla. Tänään kasvava joukko Israelin sekulaareista juutalaisista ja Itamar Ben Gvirin kaltaiset hallitusviranomaiset tukevat myös Temppelivuoren status quon purkamista koska he näkevät Temppelivuoren Israelin kansallisen olemassaolon tärkeimpänä symbolina ja historiallisena muistutuksena maan muinaisesta raamatullisesta alkuperästä, jonka sen arabiviholliset ovat pyrkineet kiistämään jo vuosikymmenien ajan.

Diasporankin aikana juutalaisilla oli tapana rukoilla Jerusalemiin ja Temppelivuoreen päin muistutuksena hävitetystä temppelistä ja luvastusta maasta, josta Jumala karkotti juutalaiset heidän syntiensä tähden, mutta mihin Hän myös lupasi koota heidät aikojen lopulla takaisin heprealaisten profeettojen kautta. Israelin kansallisaatteen eli sionismin nimikin on johdettu Siionin vuoresta, joka viittasi alkujaan Temppelivuoreen, juutalaisten pyhimpään paikkaan maanpäällä. Näin ollen palestiinalaisten arabiproganda, mikä on käyttänyt islaminuskon paljon kyseenalaisempaa yhteyttä Temppelivuoreen oikeutuksena heidän vuosikymmeniä jatkuneelle väkivallalleen juutalaisia kohtaan, on lietsonut yhä useampia sekulaareja juutalaisia tukemaan Temppelivuoren täydellistä haltuunottoa Jordanian kuninkaan hallitsemalta islamilaiselta Wakf -järjestöltä. Koraanissa Jerusalemia ei ole nimittäin mainittu kertaakaan ja sen ainoa viittaus “al-Aqsaan” tai “kaukaiseen moskeijaan” viittaa historioitsijoiden mukaan Saudi-Arabiassa Juaranan kylässä sijaitsevaan moskeijaan, joka on noin 30 km Mekasta koilliseen.

Tuleva temppeli

Temppelivuori on ollut de facto Israelin suvereenissa vallassa sitten vuoden 1967 Kuuden päivän sodan, mutta de jure sen hallintaoikeus kuuluu yhä Jordanialle ja tästä syystä Israelin hallituksen on täytynyt noudattaa nykyisen status quon alla Wakf:n tiukkoja rajoituksia, jotka kieltävät juutalaisten tai kristittyjen rukoilun Temppelivuorella tai Israelin kansallisten symboleiden kuten Israelin lipun esilläpidon Temppelivuorella. Jos joku rikkoo noita rajoituksia, Israelin poliisi yleensä pidättää omia kansalaisiaan siitä hyvästä. Niin kauan kuin vuodesta 1967 asti vallinnut status quo pysyy voimassa, emme tule näkemään myöskään juutalaisten kolmatta temppeliä.

Heti kun Israelin juutalaisilla on täydet kansalaisoikeudet rukoilla ääneen, puhaltaa sofariin, laulaa Hatikvaa, tai kantaa kansallisia symboleita Temppelivuorella, heillä on aivan yhtäläiset oikeudet rakentaa sinne myös kolmas temppeli Kalliomoskeijan tai Al-Aqsan viereen (alueella on kyllä tarpeeksi tilaa vaikka katedraalinkin pystyttämiseksi samalle paikalle). Raamatun profetiat tekevät selväksi, että ennen Jeesuksen julkista paluuta Jerusalemin Öljymäelle. Jerusalemissa tulisi olemaan kolmas temppeli, kuten seuraavat kohdat osoittavat:

Hänen [Antikristuksen] lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen. – Daniel 11:31

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. – 2. Tess. 2:3-4

Miksi kristityt voivat tukea kolmatta temppeliä?

Jo varhaisimmat kirkkoisämme opettivat pian toisen temppelin hävityksen jälkeen, että Antikristus rakentaisi Jerusalemiin kolmannen temppelin jossa hän julistaa itsensä Jumalaksi. Mutta huomaa, että em. raamatunkohdat ja muut vastaavat eivät itseasiassa sano, että Antikristus itse olisi se, joka määrää kolmannen temppelin rakentamisen. Päinvastoin hän häpäiseen sen ja alkaa vainoamaan Jerusalemin juutalaisia. Paavali ei myöskään kutsu kolmatta temppeliä “Antikristuksen temppeliksi” vaan “Jumalan temppeliksi.” Jotta Antikristus voisi häpäistä tai saastuttaa temppelin, tällöin temppelin itsessään tulee olla pyhä Israelin Jumalalle. Tästä syystä Daniel kutsuu sitä pyhäköksi, joka puhdistetaan 2300 päivää kestävän saastutuksen lopussa (Dan. 8:14).

Profeetta Jesaja mainitsee myös Jerusalemissa olevan temppelin, joka seisoo siellä messiaanisena globaalin rauhan ja runsauden aikakautena, kun “monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ‘Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana’. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” (Jes. 2:3-4) Tästä syystä oma kantani on se, että vaikka kristittyjen ei tulekaan tukea vanhantestementillisten uhrikäytäntöjen uudelleenkäynnistämistä, koska se sotii Uuden Testamentin keskeistä oppia vastaan siitä, että Jeesus Kristus teki ristinkuolemallaan jo tarpeettomaksi Mooseksen lakiliiton eläinuhrit, niin voimme tukea temppeliä itsessään sen tulevan temppelin esikuvana ja esiasteena, jonne Herramme Jeesus Kristus ilmestyy kunniassaan tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan aikana säätääkseen oikeutta monien pakanakansojen kesken.

Lisäksi, jos kristityt eivät tue juutalaisten oikeutta heidän pyhimmän vuorensa hallintaan ja temppelin perustamista, tällöin seisomme Antikristuksen puolella, joka saastuttaa juutalaisten temppelin, hyökkää Jerusalemin juutalaisia vastaan ja antaa puolet pyhästä kaupungista pakanoiden tallattavaksi (Sak. 14:2, Dan. 8:11-14, 11:31, Matt. 24:15, Ilm. 11:2). On siis kaiken kaikkiaan harhaanjohtavaa kutsua kolmatta temppeliä “Antikristuksen temppeliksi” ikään kuin Antikristus olisi juutalaisten ja heidän temppelinsä ystävä. Hän kyllä teeskentelee alkuunsa juutalaisten ystävää (kuten Charles on tehnyt), mutta paljastaa lopulta todellisen värinsä. Joten samalla tapaa kuin Jesajan profetioissa “Jumalan voidelluksi” kutsuttu Persian pakanakuningas Kyyros Suuri (Jes. 44:28) määräsi toisen temppelin rakentamisen vuonna 537 eKr., niin myös kolmannen temppelin pystyttämiseen saattaa antaa siunauksen nyt jokin juutalaisille ystävällismielinen pakanajohtaja.

Kuka on tämän päivän Kyyros Suuri?

Se voisi olla esimerkiksi Donald Trump, jota Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu vertasi jo usein Persian Kyyros Suureen, mikäli Trump valitaan toiselle virkakaudelle ensivuoden presidentinvaaleissa. On myös mahdollista, että temppeliä alettaisiin rakentaa jo ennen Trumpin mahdollista paluuta presidentiksi ja että Trumpin sijasta tuo “moderni Kyyros Suuri” olisikin Saudi-Arabian 38 -vuotias kruununprinssi Muhammed bin Salman tai tuttavallisemmin MBS. Sekä Netanjahu että MBS ovat antaneet ymmärtää Amerikan Fox-uutisten viimeisimpien haastatteluiden valossa, että Israel ja Saudi-Arabia olisivat lähestymässä historiallista rauhansopimusta vuoden 2020 aabrahamilaisen rauhansopimuksen jatkeena, joka taottiin Israelin, Bahrainin ja Yhdistyneiden Arabiemiraattien välille Trumpin hallinnon vahvalla yhteistyöllä.

Vaikka Netanjahu on antanut presidentti Trumpille (ja hänen juutalaiselle vävylleen Jared Kushnerille) kiitosta rauhansopimuksen onnistumisessa, omassa elämäkerrassaan ja useissa haastatteluissaan Netanjahu on sanonut ajatuksen olleen paremminkin hänen ideansa ja että Trumpikin olisi yrittänyt myydä hänelle alkuunsa vanhaa epäonnistunutta rauhanmallia missä Israelia on painostettu luovuttamaan “maata rauhasta” ja käymään neuvotteluja palestiinalaisten kanssa, jotka eivät ole edes valmiita tunnustamaan juutalaisvaltion oikeutta olemassaoloon ja tuomitsemaan juutalaisia vastaan suoritettua terroria. Netanjahun oma idea oli taasen täysin päinvastainen: “On parempi neuvotella 99% kanssa saadaksemme lopulta myös 1% mukaan kuin 1% kanssa saadaksemme loput 99% mukaan”. 99% viittaa tässä yhteydessä tietysti arabimaiden enemmistöön, kun taas 1% tarkoittaa palestiinalaisia.

Rauha voiman kautta versus rauha myötäilyn kautta

Netanjahun tie rauhaan perustuu myös Reaganin ja Trumpin klassiseen ulkopolitiikan periaatteeseen: peace through strength eli rauha voiman kautta. Sen ajatus lyhyesti: vihollisesi eivät pelkää ja kunnioita sinua niin kauan kuin olet heikko tai osoitat heikkoutta ja jatkavat siten sotaa, terroria tai väkivaltaa yrityksissä kiristää sinua tai ajaaksesi sinut nurkkaan, jotta taipuisit lopulta heidän rauhanehtoihinsa, ja jonka jälkeen he voivat jatkaa taas uutta sotaa saadakseen sinulta lisää myönnytyksiä. Jos taas olet tarpeeksi vahva voidaksesi käyttää sotilaallista voimaa tai sen psykologista pelotetta vihollisiasi vastaan, vihollisesi heräävät lopulta siihen, että taistelu sinua vastaan on täysin hyödytöntä tai liian suuri riski. Koulukiusaajaakin käyttää hyväkseen uhrinsa heikkoutta eikä lopeta kiusaamistaan ennen kuin hän alkaa pelätä tätä tarpeeksi. Tämän ulkopolitiikan tähden Gorbatšov aloitti rauhanneuvottelut Reaganin kanssa ja Kim Jong-un Trumpin kanssa.

Sen vastakohta eli myötäilypolitiikka johti taas toiseen maailmansotaan Neville Chamberlainin antaessa yhä enemmän periksi Hitlerin agressiolle. Netanjahu on sanonut useissa yhteyksissä, että hän teki Israelista vahvan muuttamalla sen 90 -luvun puolisosialistisesta valtiosta vapaan markkinatalouden linnakkeeksi, mikä auttoi tekemään maasta yhden maailman voimakkaimmista talous- ja sotilasmahdeista huolimatta siitä, että se on vain noin 7% Suomen pinta-alasta alle 10 miljoonan asukasmäärällä. Netanjahun talouspolitiikka teki maasta myös yhden maailman johtavan teknologisen innovaation keskuksen. Talouslehti The Economist -lehti kertoi vuonna 2010, että “Israelissa on nyt enemmän huipputekniikan aloittelevia yrityksiä ja suurempi riskipääomateollisuus henkeä kohden kuin missään muussa maassa maailmassa.”

Netanjahun politiikan ansiosta Israelia ympäröivät arabimaat alkoivat kunnioittaa sitä yhä enemmän huolimatta maiden historiallisesta vihollisuudesta. Saudi-Arabian kaltaiset maat havahtuivat myös siihen, että sunnimuslimien enemmistöstä koostuvilla arabimailla ja Israelilla on yhteinen vihollinen, shiiapapiston johtama teokraattinen Iran, ja että vain Israel olisi tarpeeksi vahva liittolainen Iranin agressiota vastaan epäluotettavan ja ailahtelevan USA:n hallitusten vaihtuessa ja Washingtonin myötäillessä Irania ensin Obaman ja nyt myös Bidenin hallitusten johdolla. Toisin sanoen, Netanjahu osoitti jälleen oikeaksi sen, että rauha saadaan aikaan vain voiman kautta, “peace through strength”. Kun olet vahva, vihollisesi kunnioittavat sinua ja näkevät yhteistyön mahdollisuutena edistää molemminpuolisia kansallisia intressejä.

Rauhaa ei saada vihollistesi myötäilyllä. Israel teki jo kerran sen virheen Rabinin, Peresin, Barakin ja Sharonin hallitusten aikana taipuessaan luovuttamaan kuuden päivän puolustussodassa miehittämänsä maa-alueet takaisin arabeille suurvaltojen painostuksen alla. Kun Rabinin, Peresin ja Barakin hallitukset neuvottelivat Jasser Arafatin kanssa 90 -luvun Oslon rauhansopimuksissa, kiitoksena alueluovutuksista Arafat käynnisti toisen intifadan, palestiinalaisten verisen kansannousun ja terroriaallon vuosituhannen alussa. Samaan aikaan terroristit hyökkäsivät myös kaksoistorneja vastaan New Yorkissa. Kun Ariel Sharonin hallitus vetäytyi Gazasta vuonna 2005, palestiinalaiset kiittivät siitä Israelia äänestämällä Hamasin valtaan, joka alkoi ampua tuhansia raketteja Israelin kaupunkeja vastaan, joista Israel tosin onnistuu ampumaan suurimman osan alas Iron Dome -ohjuskilpisysteemillään.

Netanjahun tiekartta rauhaan oli aivan toisenlainen. Sen sijaan, että hän olisi taipunut pakanakansojen painostuksen alla, ja uhrannut Israelin turvallisuuden “rauhan” eteen, hän on seisonut järkkymättä oman kansansa etujen vartijana kuuntelematta seireenien viekoittelevia lauluja halvasta ja petollisesta rauhasta mihin hänen edeltäjänsä lankesivat. Todellinen rauha ei voi nimittäin perustua kompromisseihin ja jatkuvaan perääntymiseen, etenkin jos vihollisesi on osoittanut ettei hän ole valmis rauhaan vielä senkään jälkeen. Seisomalla peräänantamattomana Israelin oman kansallisen turvallisuuden muurinvartijana ja nostamalla alle 10 miljoonan asukkkaan maan maailman johtavaksi talous-, sotilas- ja teknologiamahdiksi, Benjamin Netanjahu on saanut ympäröivät arabimaat – jotka kerran olivat sen suurimpia vihollisia – puristamaan kättä hänen kanssaan ja normalisoimaan valtionsuhteensa juutalaisvaltion kanssa.

Neuvottelemalla ensin “99% kanssa”, Netanjahun tavoitteena on saada lopulta myös tuo “1% mukaan”, koska vaikka palestiinalaiset vastustaisivatkin tällä hetkellä Israelin ja Saudi-Arabian välillä käytäviä rauhanneuvotteluita (kuten he ovat vastustaneet lähes kaikkia rauhanaloitteita aina Israelin perustamisesta lähtien), lopulta heidän on pakko perääntyä omista vaatimuksistaan koska heillä ei ole enää laajemman arabimaailman tai suurvaltojen tukea niille. Ainoa syy miksi holokaustikiistäjä Mahmud Abbas, joka väitti äsken ettei Hitler ollut antisemiitti ja vihjaili holokaustin olleen oikeutettu kansanmurha, voi vaatia yhä juutalaisvapaata Palestiinan valtiota jaetulla Jerusalemin kaupungilla on se, että hänellä on monien suurvaltojen ja arvossa pidettyjen kansainvälisten instituutioiden tuki tällaisille antisemiittisille vaatimuksille.

Toisin kuin 30 vuotta aiemmissa Oslon sopimuksissa, Israel voi neuvotella nyt vahvuusasemasta käsin. Toisin sanoen, palestiinalaiset ja heidän arabiliittolaisensa tarvitsevat rauhansopimusta Israelin kanssa tänään enemmän kuin Israel tarvitsisi rauhansopimusta arabien kanssa. Koko maailma alkaa herätä siihen todellisuuteen, ettei yli 30 vuotta jatkunut “rauhanprosessi” ole saanut aikaan rauhaa Lähi-Itään ja tilanne tulee jatkumaan samana myös seuraavat 30 vuotta ellei Netanjahun tai MBS:n kaltaiset visiönääriset johtajat muuta pian historian suuntaa ja tarjoa meille uusia toimivia ratkaisuja. Mutta jos Bibi ja MBS saisivat taottua jonkinlaisen sopimuksen – Netanjahu sanoi puheessaan YK:ssa, että tämä voisi tapahtua jo seuraavien lähikuukausien sisällä -, niin jatkaisiko se samaa vanhaa rauhansuunnitelmaa Israel-Palestiina konfliktille, joka on päätynyt umpikujaan kerta toisensa jälkeen, vai tulisiko se tarjoamaan radikaalisti uudenlaisen vision Lähi-Idän rauhan saavuttamiseksi?

Saudi-Arabian pääsy Temppelivuorelle

Vanha kahdenvaltion rauhanmalli on meille kaikille jo hyvin tuttu. Israel vetäytyy Juudeasta ja Samariasta eli Länsirannalta ja luovuttaa myös Itä-Jerusalemin Palestiinan valtion pääkaupungiksi. Todennäköisimmin Saudi-Arabia ei ole päästänyt kokonaan irti kahdenvaltion rauhansuunnitelmasta. Mutta Israel-Palestiina konfliktin kuumin peruna on tällä hetkellä kieltämättä Temppelivuoren asema. Netanjan hallituksen kansallisen turvallisuusministeri Itamar Ben-Gvirin tammikuinen vierailu Temppelivuorella nousi kansainvälisiin otsikoihin, ja YK:n turvallisuusneuvoston hätäistunnon puheenaiheeksi, sillä Ben Gvir on vaatinut julkisesti Temppelivuoren status quon purkamista. Netanjahu itse on siis varsin tietoinen siitä, että kasvava joukko Knessetin jäseniä, hänen oman hallituksensa jäseniä, ja hänen poliittisia tukijoitaan ja konservatiivisia äänestäjiään pitää Temppelivuoren nykyistä status quota kestämättömänä. Se on kuin aikapommi, joka on räjähtämässä käsiin. Israel National News raportoi 1. lokakuuta:

Knessetin jäsenet vaativat: Hallituksen on muutettava Temppelivuorta koskevaa nykyistä politiikkaa. Oikeistopuolueiden jäsenet Israelin parlamentissa vetoavat pääministeriin ja kansalliseen turvallisuusministeriin: “Todellisuus, jota ei voi olla olemassa juutalaisvaltiossa”. Uskonnollisen sionistisen puolueen ja Likud-puolueen jäsenet osoittivat pääministeri Benjamin Netanjahulle, kansallisen turvallisuuden ministerille Itamar Ben Gvirille, poliisikomentaja Kobi Shabtaille ja kansallisen turvallisuuskomitean puheenjohtajalle Zvika Fogelille kirjeen, jossa he vaativat muuttamaan Temppelivuorelle nousevia juutalaisia vastaan harjoitettavaa politiikkaa.

Kirjeessään nämä Knessetin jäsenet totesivat seuraavaa: “Viime viikolla koko Israelin kansa, ja me heidän joukossaan, järkyttyneenä havaitsimme uuden todellisuuden maassa, jossa ensimmäisen heprealaisen kaupungin – Tel Avivin – keskustassa rukoilevia juutalaisia pahoinpideltiin ja nöyryytettiin Israelin poliisin katsellessa vierestä. Samaan aikaan poliisi käyttää kovaa väkivaltaa juutalaisia vastaan Temppelivuorella, joka on identiteettimme lähde ja kansallisen olemassaolomme tarkoitus. Tätä todellisuutta ei voi suvaita juutalaisvaltiossa kahden tuhannen vuoden maanpakolaisuuden jälkeen. Pyydämme, että tämä selvitetään mahdollisimman pian ja että tarvittaessa kutsutaan koolle kansallisen turvallisuuskomitean kokous keskustelemaan asiasta”,

Temppelivuoren ja sen kahden moskeijan suojelun siirtäminen Jordanian kuninkaan alaiselta Wakf:alta Saudi-Arabian kuningaskunnan alaisuuteen on jo arveltu sisältyvän tulevan rauhansopimuksen merkittävimpiin muutoksiin Temppelivuoren nykyiseen status quo:hon nähden. Näin ollen Saudi-Arabian kuningasperhe saisi valtansa alle myös muslimien kolmanneksi pyhimmän moskeijan, kun he hallitsevat jo Mekkaa ja Medinaa, muslimien kahta pyhintä pyhiinvaelluskohdetta. Moni Israelin lehdistössä, kuten Mordechai Kedar The Jerusalem Postin elokuisessa mielipidekirjoituksessaan, on ilmaissut jo skeptisyytensä näiden suunnitelmien järkevyyttä kohtaan. Kedarin mukaan Temppelivuoren suojeluoikeuden siirtäminen Jordanian kuninkaalta Saudi-Arabialle muuttaisi tilanteen vain huonompaan suuntaan juutalaisten kannalta ja vaarantaisi jopa juutalaisten turvallisuuden.

Pääministeri Netanjahun tulee olla hyvin tietoinen tästä Israelissa nyt kuumana vellovasta keskustelusta. Kysynkin: antaisiko hän kokeneena valtionpäämiehenä ja taitavana neuvottelijana Saudien kruununprinssille samanlaisen vallan Israelin pyhimpään vuoreen mitä Jordanialla on ollut viimeisen 56 vuoden ajan? Tämän päivän konservatiivijuutalaisten keskuudessa tuota 56 vuoden takaista virhettä pidetään jo yhtenä Israelin typerimpänä ja kohtalokkaimpana ulkopoliikan harha-askeleena mihin Moshe Dyan, Temppelivuoren miehittänyt yksisilmäinen sotilasjohtaja, sortui kuuden päivän sodan jälkeen. Joten tekisikö “kuningas Bibi”, kuten hänen kannattajansa häntä joskus kutsuvat ihailevasti, nyt yhtä tyhmää virhettä kun hänellä olisi ainutkertainen tilaisuus neuvotella jokin juutalaisten kannalta hyödyllisempi ratkaisu Temppelivuoren asemasta?

Jaettu Temppelivuori ja Lähi-Idän “kolme muskettisoturia”

Mitä jos Temppelivuori jaettaisiin kahtia juutalaisten ja muslimien hallitsemiin erillisvyöhykkeisiin? Tai mitä jos MBS tekisi Temppelivuoresta “ei-kenenkään maata”, joka olisi kansainvälisessä omistuksessa, ja missä kaikilla monoteistisella uskonnolla olisi yhtäläinen uskonnonvapaus palvoa julkisesti omaa Jumalaansa ilman pelkoa väkivallasta. Saudi-Arabia on tunnettu vanhastaan hyvin vanhoillisena wahhabi-islamilaisena maana (islamilaista fundamentalismia ja terrorismia lietsova ideologia), jonka hallituksella on epäilty olleen yhteyksiä al-QaIdaan ja Syyskuun 11. terrori-iskujen lentokonekaappareihin ja jota Hillary Clinton syytti “luvattomasta logistisesta ja taloudellisesta tuesta” barbaariselle terrorijärjestö ISIS:ille vuonna 2014 Wikileaksin julkisuuteen vuotamien sähkeiden mukaa.

Vaikka Donald Trump piti tästä hälyä vuoden 2016 presidentinvaalien alla, presidenttinä hän teki myös ensimmäisen ulkomaanmatkansa Saudi-Arabiaan ja solmi kuningaskunnan kanssa 350 miljardin arvoisen asekaupan. Tuohon aikaan lehdistö kuitenkin raportoi – vaikka asia meni myös monilta Trumpin tukijoilta ohitse -, että sopimuksen ehtoihin sisältyi lupaus lopettaa terroristien ja heidän ideologiansa rahoittaminen. Juuri tästä syystä ISIS:in kalifaatti romahti 100% seuraavan parin vuoden sisällä. Samasta syystä myös MBS syrjäytti Saudien aiemman kruununprinssin, käynnisti vaiktutusvaltaisten Saudi-aatelisten puhdistustoimenpiteet. ja alkoi puhua avoimesti maan aiempaa valtiontukemaa Wahhabi-ideologiaa vastaan. MBS kutsui presidentti Trumpia tuohon aikaan “oikeaksi henkilöksi oikealle aikakaudelle” ja Trump puolestaan sanoi, että hänellä on “suuri luottamus” MBS:ää kohtaan, kun hän alkoi puhdistaa maataan vaikutusvaltaisista terroristien tukijoista.

Ei ole sattumaa, että MBS:n johdolla Saudi-Arabia alkoi lämmittää suhteitaan myös Israeliin, sen aiempaan veriviholliseen, ja jonka kruununprinsseillä oli tapana valittaa Walesin Prinssille “Amerikan juutalaislobbyn” ajamasta USA:n presidenttien tuesta Israelille. USA lähensi Trumpin hallinnon johdolla liittolaisuuttaan Israelin kanssa ja tunnusti Jerusalemin Israelin jakamattomaksi pääkaupungiksi. Mutta Saudien aiemman linjan johdolla he olisivat luultavasti painostaneet Yhdysvaltoja ja käyttäneet perinteistä “öljyasettaan” USAn presidenttien kiristämiseen siinä määrin, että Trumpin olisi pitänyt syödä sanansa Jerusalemin tunnustamisesta kuten kaikki häntä edeltäneet presidentit olivat tehneet. Mutta tehdessään USA:sta energiariippumattoman kansakunnan ensimmäistä kertaa historiassaan sitten vuoden 1957, Trumpin hallinto ei ollut enää Persianlahden vanhastaan antisemiittisten ja amerikkavastaisten öljypohattojen armoilla. 50 vuotta aiemmin soditussa Jom Kippur sodassa Saudit ja muut OPEC-maat nostivat öljyn hintaa 70 prosenttia ja saivat siten energiakriisin keskelle jääneen Euroopan hylkäämään heidän tukensa Israelille. Saudit ovat käyttäneet öljykaupan monopoliaan myöhemminkin kansainvälisen politiikan vipuvoimana. Mutta siirtyminen vaihtoehtoisiin energialähteisiin kuten maakaasuun, ydinvoimaan ja uusiutuviin on vähentänyt asteittain OPEC-maiden vaikutusvaltaa kansainvälisessä politiikassa.

Johtopäätös

Kaiken kaikkiaan presidentti Trump, Muhammed bin Salman ja Benjamin Netanjahu ovat olleet kolme merkittävintä historialliasta hahmoa, joiden johtajuus on muuttanut ratkaisevasti Lähi-Idän suhteita, ja joiden geopoliittinen shakinpeluu saattaa johtaa nyt jonkilaiseen murrokseen Temppelivuoren hallinnon osalta, joka puolestaan voisi tehdä juutalaisille helpommaksi kolmannen temppelin rakentamisen. Mikäli taas tulevaan sopimukseen ei liity mitään juutalaisten kannalta edullista ratkaisua Temppelivuoren hallintaan liittyen, niin tällöin se on hyvin typerä virhe Netanjahun osalta, joka tulee räjähtämään hänen silmiinsä enemmin tai myöhemmin.

Ennustin jo joulukuussa 2014 valmistuneessa kirjassani Danielin 12. luvun näystä johtamallani profeetallisella aikalaskelmalla, että tammikuu 2023 olisi mahdollisesti hyvin merkittävää aikaa Israelin, Jerusalemin ja sen Temppelivuoren osalta. Toistin tuon ennustukseni vuosien mittaan blogini eri postauksissa. Ennustus löytyy myös maaliskuussa 2022 valmistuneen englanninkielisen kirjani loppusanoista. Tuohon aikaan Israelin vastavalittu turvallisuusministeri Itamar Ben Gvir teki paljon kohutun vierailunsa Temppelivuorelle ikäänkuin diplomaattisena eleenä siitä ettei Israel tunnusta enää Jordanian hallintaa Temppelivuoresta. Oliko Ben-Gvirin vierailu vain esivalmistelua paljon pysyvämpää murrosta varten, joka nähdään Israelin ja Saudi-Arabian orastavassa rauhansopimuksessa? Mikäli rauhansopimuksen ehdot jatkavat edelleen juutalaisten rukoilukieltoa heidän pyhimmällä vuorellaaan, se tulee johtamaan todennäköisesti Netanjahun hallituksen hajoamiseen. Enkä usko, että Bibi olisi valmis riskeeraamaan tuollaista lopputulosta.

Aiempia blogikirjoituksiani aiheeseen liittyen:

• Syyskuu 2017: Kuinka Donald Trump voisi saada aikaan lähikuukausina historiallisen Lähi-Idän rauhansopimuksen Israelin ja Palestiinan välille? Entä tekisikö tällainen sopimus hänestä Raamatun Antikristuksen?
• Marraskuu 2017: Onko Arabikevät saapunut vihdoinkin Saudi-Arabiaan? Mitä ihmettä Islamin (ja terrorismin) kehdossa on tällä hetkellä oikein meneillään?
• Tammikuu 2020: Samalla kun Trump esittää “vuosisadan diilin”, Prinssi Charles kutsuu itseään Lähi-Idän rauhantekijäksi ja harkitsee matkaa Iraniin.
• Elokuu 2020: Ajatuksiani Israelin ja Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien välille solmitusta “aabrahamilaisesta sopimuksesta”.
• Joulukuu 2022: Onko Danielin kirjan 12. luvun profetia Temppelivuoresta toteutumassa (tai toteutunut jo) Israelin uuden oikeistohallituksen myötä? Kahdeksan vuoden takainen Ennustukseni vuodelle 2023.
• Huhtikuu 2023: Hänen Majesteettinsa Charles III solmi juuri seitsenvuotisen liiton Israelin kanssa. Onko seitsenvuotinen ahdistuksen aika jo alkanut vai onko se yhä edessäpäin?

---