Legendaarinen evankelista Billy Graham siirtyi keskiviikkona 21. helmikuuta ajasta iäisyyteen lähes 100 vuoden iässä. Donald Trump kunnioitti hänen muistoaan puheessaan Amerikan konservatiivisten vaikuttajien vuosittaisessa CPAC-konferenssissa ja ilmoitti koko kansakunnan muistelevan hänen elämäänsä tämän viikon keskiviikkona ja perjantaina, kun hänen maallinen ruumiinsa lasketaan Yhdysvaltain Capitolin Rotundaan mihin on haudattu myös monet Yhdysvaltain merkittävimmät presidentit Aabraham Lincolnista Ronald Reaganiin. Kaikki yhä elossa olevat USA:n presidentit osallistuvat Billy Grahamin elämän muistotilaisuuteen yhdessä 2300 muun kunniaviaraan kanssa. Syy siihen miksi pastori Graham saa näin merkittävän kunnianosoituksen maan korkeimmalta johdolta ei ole vain Presidentti Trumpin epätavallinen myötämielisyys kristinuskolle ja evankeliselle yhteisölle. Billy Graham ei ollut vain 1900 -luvun kenties merkittävin evankelista, joka saarnasi ”ristiretkillään” sadoille miljoonille ihmisille Jumalan rakkaudesta syntisiä kohtaan, joka ilmestyi maailmaan Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän oli myös monien Yhdysvaltain presidenttien hengellinen neuvonantaja Harry S. Trumanista Barack Obamaan.
Kun Billy Graham saarnasi Helsingissä elokuussa 1987 olin vasta pieni sikiö äitini kohdussa. Vuosina 1947 – 2005 hän piti yhteensä 417 ristiretkeä 185 maassa ja saarnasi evankeliumia yli 200 miljoonalle ihmiselle. Wikipedian mukaan: ”Graham käytti useita media- ja julkaisulähteitä. Hänen henkilökuntansa mukaan yli 3,5 miljoonaa on vastannut Billy Grahamin ristiretkien kutsuun ’hyväksyä Jeesus Kristus henkilökohtaisena pelastajanaan’. Vuoteen 2008 mennessä Grahamin arvioitu elinaikainen yleisö, mukaanlukien radio- ja televisiolähetykset, nousi 2,2 miljardiin. Ristiretkiensä johdosta Graham saarnasi evankeliumia useammalle ihmisille historiassa kuin kukaan toinen henkilö kristikunnan historiassa.” Raamattu tuntee periaatteen, jonka mukaan jokainen puu tunnetaan sen hedelmistä. Jeesus sanoi:
Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. – Matt. 7:15-18
Jos Billy Graham saarnasi Raamatun pelastussanomaa useammalle kadotetulle kuin yksikään toinen evankelista koko kristikunnan historiassa ja saavutti ristiretkiensä johdosta vähintäänkin 3,5 miljoonaa ihmistä Kristukselle (yksin Jumala tietää kuinka moni tuli uskoon hänen saarnojensa medialähetysten kautta), niin tämän itsessään tulisi olla selvä osoitus siitä, että kyseessä oli hyvä puu josta kasvoi hyviä hedelmiä. Hänen ristiretkillään oli myös suuri vaikutus Yhdysvaltain mustien oikeuksien puolesta taistelleen kansalaisoikeusliikkeen syntyyn. Martin Luther King Jr. sanoi hänestä: ”Ilman hyvän ystäväni tohtori Billy Grahamin palvelustyötä, työni kansalaisoikeusliikkeessä ei olisi ollut niin menestynyt kuin se on ollut.” Martin Luther King Jr. oli Grahamin tapaan myös kristitty pastori.
Sanon tämän siksi, koska luin teinivuosinani paljon negatiivisia ja panettelevia kirjoituksia Billy Grahamista. Miksi kenelläkään olisi mtään pahaa sanottavaa Grahamin elämäntyöstä? Tällaiset panettelijat ottavat usein esimerkiksi hänen ”maailman ystävyyden” mistä Jaakob 4:4 varoittaa kristittyjä. Tällä kai tarkoitetaan hänen ekumeniaansa sekä seurusteluaan harhaoppisten ja jumalattomien ja toisinaan jopa luciferististen valtionpäämiesten kanssa. Kerran hän ylisti esim. Norman Vincent Pealea, 33. asteen vapaamuuraria ja kiistanalaista pastoria, joka tunnetaan edistämästään positiivisen ajattelun menestysteologiasta. Grahamin tapaan hän oli monien Amerikan presidenttien ystävä, jolla oli suuri vaikutus myös Trumpin optimistiseen maailmankuvaan ja jonka elämäntyötä Trump on toistuvasti ylistänyt.
Mutta on hyvä muistaa kuinka fariseukset syyttivät myös Jeesusta seurustelustaan syntisten kanssa. Ero Grahamin ja Jeesuksen välillä on myös se, että jälkimmäinen oli täydellinen ihminen ilman minkäänlaista syntiä. Mitä mieltä sitten olemmekin Grahamin ystävyydestä paavien tai Pealen kaltaisten vapaamuurarien kanssa, emme voi odottaa häneltä täydellistä erehtymättömyyttä sillä vain yksi ihminen oli täydellinen. Kristyiltä, jotka ottavat tällaiset tapaukset esimerkiksi Grahamin elämäntyön ”pahoista hedelmistä”, puuttuu suhteellisuuden taju jos he sivuuttavat samalla hänen ristiretkiensä miljoonat uskoontulleet. Emme voi hävittää koko puuta jos sen kymmenien hyvien hedelmien joukosta löytyy myös pari mätää omenaa. Graham toimi hengellisenä neuvonanantaja monille Yhdysvaltain presidentille, joista monet olivat korkea-arvoisia vapaamuurareita. Harry S. Truman ja Gerald Ford olivat molemmat 33. asteen vapaamuurareita. George H.W. Bush ja George W. Bush kuuluivat taas Yalen Yliopistossa toimivaan okkulttiseen Pääkallon ja Sääriluiden salaseuraan.
Kun Graham tapasi ensimmäisen Persianlahden sodan aikaan George H.W Bushin valkoisessa talossa ja rukoili rauhaa Lähi-Itään, hän sanoi: ”tulee aikoja jolloin meidän tulee taistella rauhan puolesta.” Hän jatkoi sanomalla kuinka tästä sodasta voisi tulla ”uusi rauha, kuten presidentti ehdottaa, uusi maailmanjärjestys.” ”Uusi maailmanjärjestys” on tietysti okkulttinen käsite millä globalistit tarkoittavat uuden vesimiehen aikakauden poliittista, taloudellista ja hengellistä maailmanjärjestystä missä maailma on tullut yhdeksi ja uskontojen väliset erot on purettu yhden maailmanuskonnon tieltä. Se että Graham on käyttänyt tätä termiä ei tarkoita kuitenkaan automaattisesti sitä, että hän olisi ollut tietoinen sen todellisesta merkityksestä. Hän vain toisti presidentin Persianlahden sodan puolesta käyttämää retoriikkaa. Voidaan sanoa, että pastori Grahamilta puuttui tässä kohtaa hengellistä näkökykyä ja viisautta, mutta tämä ei tarkoita että hän olisi ollut osa uuden maailmanjärjestyksen salaliittoa.
Samaan aikaan monet Amerikan evankelisesta yhteisöstä oli paljon tietoisempia tämän käsitteen todellisesta okkulttisesta ja antikristillisestä merkityksestä. Esimerkiksi tele-evankelista Pat Robertson paljasti presidentin salaisen agendan kirjassaan Uusi maailmanjärjestys (Kuva ja Sana, 1992). Internetissä on liikkunut vuosien ajan huhuja myös siitä, että Billy Graham olisi ollut itsekin vihitty vapaamuurariloosiin. Hänen järjestönsä on kuitenkin kieltänyt näiden huhujen todenperäisyyden painokkaasti. Kaksi kirjaa kuuluisista vapaamuurareista kirjoittanut Todd E. Creason sanoo, ettei hän ole törmännyt vielä yhteenkään ”kaappivapaamuurariin”, joka olisi kieltänyt julkisesti jäsenyytensä tässä eliittiklubissa. Tämän kaiken lisäksi media paukuttaa nyt Billy Grahamin harvinaislaatuisesta ystävyydestä Kuningatar Elisabet II:n kanssa. Esimerkiksi Independent -lehti kirjoitti tästä artikkelissaan Billy Graham dead: Truth behind Queen Elizabeth II’s friendship with the US evangelical preacher. Tällaisten raporttien valossa mustavalkoiseen ajatteluun taipuvat kristityt voivat sortua kahteen virheelliseen johtopäätökseen.
Joko he opettavat Billy Grahamin olleen osa Windsorin huoneen johtamaa uuden maailmanjärjestyksen salaliittoa, joka palveli tehokkaasti eliitin päämääriä mm. ekumenian edistämiseksi. Tai sitten he opettavat tämän todistavan kuinka Elisabet II on Kristuksen todellinen seuraaja ja että kaikki puheet hänen perheensä johtamasta saatanallisesta agendasta olisi pelkkää panettelevaa pötypuhetta. Minulle Elisabet II:n ja Grahamin väitetty ystävyys ei ole merkki siitä kuinka Saatana panisi hyvän palvelemaan omia päämääriään vaan päinvastoin se kertoo siitä kuinka Jumala voi pistää pahankin palvelemaan omia päämääriään. Jeesus sanoi Hänen nimelleen uskolliselle Filadelfian seurakunnalle:
Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan. – Ilm. 3:7-9
Jumala kaikkivaltius on siis niin suurta, että Hän voi pistää Saatanan palvelijatkin kumartamaan ja palvelemaan Hänen nimelleen uskollista seurakuntaa. Kautta historian Jumala on nostanut Hänen palvelijoitaan hyvin korkeisiinkin asemiin palvelemaan myös tämän maailman ruhtinaita. Hyvä esimerkki tästä on juuri Daniel, joka palveli vuosikymmeniä Babylonin kuninkaan hovissa. Nebukadnessar ei ollut mikään hurskas kuningas vaan eräs Antikristuksen esikuvista, joka määräsi kolme juutalaista miestä tuliseen pätsiin, kun he eivät suostuneet kumartamaan hänen teettämäänsä kultaista kuvapatsasta (Dan. 3:19:20). Paavali kehottaa kristittyjä kunnioittamaan ja olemaan alamainen kaikelle esivallalle – myös jumalattomalle sellaiselle -, niin kauan kuin se ei määrää meitä toimimaan vastoin Raamatun selvää Sanaa: ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.” (Room. 13:1-2).
1. Tim. 2:1-4 sanoo: ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” Billy Grahamin alamaisessa suhteessa esivaltaan nähden ei ole siis raamatullisesti katsoen mitään väärää. Elisabet II:n aateloi hänet vuonna 2001 Order of the British Empire (OBE) -ritariarvolla. Kuningattaren ja Grahamin läheistä suhdetta kuvataan Netflixin Crown -sarjan toisella kaudella ja omaelämäkerrassaan Just As I Am Graham kirjoittaa hyvin sydämellisesti Elisabet II:sta ja tämän äidistä.
Franklin Graham kertoi The Washington Postille, ettei hänen isänsä suhde Elisabet II:een ollut kuitenkaan niin läheinen kuin se on kuvattu The Crown-sarjassa. Franklinin mukaan ”hänen isällään oli hyvä suhde kuningattaren kanssa, ei välttämättä kirjeenvaihtokaverisuhde missä he kirjoittivat toisilleen säännöllisesti, mutta hän puhui hänen kanssaan useita kertoja yksityisessä kappelissa ja oli aateloitu vuonna 2001. Mutta Billy Graham kohtasi alkuunsa vastustusta, hänen poikansa sanoi, ja jotkin Parlamentissa yrittivät estää hänen tulonsa.” Franklin Graham näyttää uskovan, että Kuningatar on todellinen kristitty johtaja: ”Hänen uskonsa on ollut johdonmukainen ei vain keskusteluissa isäni kanssa vaan koko hänen elämänsä.”
Todisteena Elisabet II:n vahvasta kristillisestä uskosta viitataan usein hänen jokavuotisiin jouluviesteihinsä joista kirjoitin jo täällä. Yllä lainattu uutisartikkeli sanoo myös seuraavaa: ”Tutkijat uskovat kuningattaren pitävän ’syvän eloisuuden uskoa” henkilönä, joka lukee Kirjoituksia päivittäin, osallistuu jumalanpalveluksiin viikottain ja rukoilee säännöllisesti, sanoi Stan Rosenberg, Teologian ja Uskonnon tiedekunnan jäsen Oxfordin Yliopistossa.” Sen sijaan, että sanoisin tällaisten raporttien olevan suurta median disinformaatio kampanjaa missä myös Franklin Graham olisi mukana, tämä kaikki vahvistaa vain sen mitä olen opettanut jo kirjassani ja muissa teksteissäni. Daniel 11:36-37 sanoo Antikristuksesta:
Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu. Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia.
Kohta ”Hän ei välitä isäinsä jumalista” tulisi kääntää kuten se on käännetty Kuningas Jaakon Raamatussa: ”Hän ei anna arvoa myöskään isiensä Jumalalle”. Kohdassa ”isiensä jumalista” käytetään heprealaista sanaa elohim, kun taas kohdassa ”eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta” se on eloah. ”Elohim” on sanan ”eloah” monikkomuoto. Elohim ei ole kuitenkaan sana mitä Vanha Testamentti käyttäisi pakanajumalista. New American Standard Bible käyttää sitä Israelin Jumalasta jopa 2326 kohdassa, kun taas vastaavasti sanaa ”eloah” sovelletaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan vain 50 kohdassa. Sanan monikkomuoto viittaakin Jumalan kolmiyhteiseen olemukseen Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Edeltävän jakeen kohdassa missä puhutaan ”jumalien Jumalasta” sana on kummassakin tapauksessa el mitä NASB käyttää Israelin Jumalasta vain 204 kohdassa.
Koska Pyhä Henki valvoo kautta historian myös Sanansa oikeaa käännöstä, uskon Kuningas Jaakon Raamatun olevan tässä kohtaa oikein, kun se kääntää ”isiensä Jumalasta” eikä ”isiensä jumalista”. Antikristuksen isät on tässä monikossa, kuten jakeessa 24 missä puhutaan Antikristuksen ”isistä ja isiensä isistä”. Samoin kuin ”pojat” (ben) jakeessa 10 voi tarkoittaa niin tyttäriä kuin poikia, lapsenlapsia ja heidän jälkeläisiin oli kyseessä sitten poikien tai tyttärien kautta syntyneet lapset, viittaa ”isät” myös laajemmin sekä äidin että isän puoleisiin esivanhempiin eikä vain isän puoleiseen sukulinjaan. Jae 24 ja 37 sisältää siis myös Antikristuksen äidin puoleiset isät ja isiensä isät. Eli jakeen 37 mukaan hänen isänsä kunnioittaisi Israelin Jumalaa, jota ylistävät sekä juutalaiset että kristityt (tätä jaetta käytetään virheellisesti myös sen tueksi, että Antikristuksen isien tulisi olla juutalaisia – ikäänkuin pakanakristityt eivät palvoisi Israelin Jumalaa).
Jumala on käyttänyt kautta historian Englannin kuningasperhettä Hänen nimensä koroittamiseksi ympäri pakanakansoja. Se oli Elisabet I (1558 – 1603), jonka hallinnon aikana Englannin valtionusko muutettiin pysyvästi anglikaaniseen protestantismiin, jolloin myös monarkista tuli Englannin anglikaanikirkon pää. Vaikka arvonimi ”uskon puolustaja”, lat. Fidei defensor, tarkoitti alunperin roomalaiskatolisen uskon puolustajaa ja otettiin käyttöön pahamaineisen Henrik VIII:n hallintoaikana (1509 – 1547), jokainen Englannin hallitsija Elisabet I:stä lähtien on ollut nimenomaan protestanttisen uskon puolustaja. Kruunajaisvalassaan Elisabet II seurasi edeltäjiensä perinnettä ja vannoi puolustavan ”korkeimmalla vallallaan Jumalan lakeja ja evankeliumin todellista uskontunnustusta… Protestanttista reformoitua uskontoa, joka on asetettu voimaan lailla.” Kun Canteburyn Arkkipiispa luovutti tälle valtansa symbolina olevan valtakunnanomenan, hän sanoi: ”Ota vastaan tämä valtakunannanomena Ristin alla, ja muista että koko maailma on alamainen Kristuksen meidän Lunastajamme vallalle ja imperiumille.”
Juuri Englannin monarkian ja Britannian siirtomaavallan suojeluksessa protestanttinen ja evankelinen usko saattoi levitä ympäri pakanakansoja Pohjois-Amerikasta Kauko-Aasiaan Afrikkaan ja Autraliaan. Miksi siis yllättyä jos Elisabet II oli myös kristinuskon historian suurimpia kansanjoukkoa saavuttaneen protestanttisen evankelistan ystävä? Elisabet II vain jatkoi sitä Englannin evankeliselle protestantismille myötämielistä pitkää perinnettä, minkä tienraivaajana jo Elisabet I toimi 1500 -luvun puolivälissä. Tämän perinteen uhkaa nyt päättää hänen poikansa Prinssi Charles, joka ilmoitti vuonna 1994, että hän aikoisi muuttaa monarkin tittelin uskon puolustajasta (Defender of the Faith) uskojen puolustajaksi (Defender of Faith) ilman määräävää the-artiklaa. Tämä ei ole uhka vain protestanttiselle kristinuskolle vaan katoliselle yhtälailla sillä Charlesin usko kattaa kaikki maailman uskonnot islamista buddhalaisuuteen ja satanismiin. Tämä on uhka raamatulliselle kristinuskolle juuri sen tähden, että suvaitessaan ja puolustaessaan kaikkia muita uskontoja, hän ei tule suvaitsemaan mitään sellaista oppia, joka ottaa kirjaimellisesti Jeesuksen sanat: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6).
Johtopäätös
Daniel 11:38 sanoo, että Antikristus kunnioittaisi ”linnoitusten jumalaa”. Jos olet lukenut hänen kirjansa ja poliittisen manifestinsa nimeltä Harmony, tiedät että hän kunnioittaa nimenomaan linnoitusten jumalaa – jumalaa, jonka hän uskoo ilmoittavan itsensä kivessä ja rakennustaiteessa, sellaisessa mikä noudattaa platonisia periaatteita pyhästä geometriasta. Kirjoitin tästä jo enemmän Harmonyn kirja-arvostelussa. Näiden periaatteiden mukaan hän on jopa rakennuttanut oman pienen pyhäkkönsä, joka sijaitsee hänen Highgroven yksityistilallaan. Samassa kirjassa hän paljastaa myös halveksuntansa fundamentalistista kristinuskoa kohtaan. Sivulla 9 hän kirjoittaa:
Hallitseva maailmankuva hyväksyy tosiasiana vain sen minkä se näkee materialistisin ehdoin ja avaa meidät hyvin vaaralliseen asioiden tilaan, eikä vähiten siksi koska se mitä äärimmäisemmäksi tämä lähestyminen tulee, sitä äärimmäisempi reaktio taipuu olevan skaalan toisessa päässä, joten näin me päädymme kahteen fundamentalistiseen, reduktionistiseen leiriin, jotka vastustavat toinen toistaan. Toisella puolella fundamentalistinen sekularismi ja toisella fundamentalistiset uskonnot. Tämä näyttää tapahtuvan yhtälailla kristinuskossa kuin islamissa ja missä tahansa se tapahtuukin, mitä puhdasoppisemmaksi ja kirjaimellisemmaksi uskonnollinen tulkinta tulee, sitä enemmän kulttuuri luopuu ja jopa hyökkää sen oman perinteensä aikoja vanhaa symboolista tulkintaa vastaan – noita opetuksia mitkä itseasiassa painottavat välttämättömiä rajoituksia meidän käytöksellemme.
Charles toistaa meidän ajassamme hyvin suosittua New Age mantraa, jonka mukaan historian kaksi suurinta pahan ilmentymää ovat olleet fundamentalistinen materialismi ja fundamentalistiset uskonnot kristillinen fundamentalismi mukaanlukien. Tämä hokema asettaa raamatullisen kristinuskon samalle viivalle marxilaisen terrorismin ja ISIS-tyyppisen ääri-islamilaisen fundamentalismin kanssa. Samassa kirjassa Charles edistää kuitenkin itse fundamentalistista panteismia ja luonnonpalvontaa, joka johti Kolmannessa Valtakunnassa jo kymmenien miljoonien kuolemaan. Hänen isänsä Prinssi Philip laski jo perustan tälle kuningasperheen edistämälle pakanallisten luonnonuskontojen romantisoinnille, kun hän sanoi puheessaan Washingtonissa vuonna 1990:
On tullut nyt ilmeiseksi, että niin kutsuttujen pakanauskontojen ekologinen pragmatismi, sellainen kuin Amerikan intiaanien, polynesialaisten ja Australian aborginaalien, oli paljon realistisempaa luonnonsuojelun etiikan ehdoin, kuin paljon intellektuellimpien monoteististen ilmestysuskontojen.
Edinburghin Herttua unohtaa tietenkin mainita, että tämä luonnonuskontojen ”ekologinen pragmatismi” johti usein kymmeniintuhansiin ihmisuhreihin kun ihmisiä uhrattiin rituaalisesti vihaisten luonnon jumalien lepyttämiseksi. Esimerkiksi Kolumbusta edeltäneillä asteekeilla oli tapana uhrata luonnonjumalilleen kymmenestä 15 tuhatta ihmistä joka vuosi. Asteekkien ja muiden Keski-Amerikan korkeakulttuurien veriset ihmisuhrikultit on dokumentoitu ja vahvistettu hyvin laajasti useiden tutkijoiden taholta. Mel Gibson ohjasi niistä elokuvan nimeltä Apocalypto (2006). Myös Prinssi Philip itse kutsuu luonnonjumalien hyväksi tehtyihin ihmisuhreihin, kun hän sanoo Robin Clarkin kirjan If I Were an Animal (1986) esipuheessa:
Ihmettelen vain mitä olisi jälleensyntyä eläimeksi, jonka lajit olisi vähennetty niin paljon, että se olisi sukupuuton vaarassa. Mitkä olisivat sen tunteet ihmislajista, jonka väestön kasvu olisi kieltänyt sen olla olemassa jossakin… Minun täytyy tunnustaa, olen kiusaantunut pyytämään jälleensyntymistä erityisen tappavaksi virukseksi.
Samoin Prinssi Charles kirjoittaa kirjansa Harmony sivulla 289:
Emme voi saada aikaan tasapainoa ellemme vakavasti ala käsitellä kuinka vakauttaa ja jopa vähentää maailman ihmisväestöä… [On] aika nähdä tasapainossa perinteinen kannanotto elämän pyhyydestä… niiden opetusten kanssa jokaisessa pyhässä traditiossa, jotka kehottavat ihmiskuntaa pitäytymään luonnon hyväntahtoisuuden ja anteliaisuuden rajoissa.
Jos Philip ja Charles olisivat todellisia kristittyjä he eivät voisi kirjoittaa koskaan mitään tämän kaltaista. Ihmiselämän pyhyys on luovuttamaton raamatullinen dogmi mitä yhdenkään kristityn ei tule koskaan sovittaa minkään luonnon pyhyyttä painottavan pakanallisen filosofian kanssa. Charlesin kirjan sisältö ei ole yhtään vähempää kuin Egyptin pakanajumalia ylistävää esoteeristä hölynpölyä missä hän esimerkiksi samastaa Jeesuksen Kristuksen muinaisen Egyptin Osiris-jumalaan. Tällaiset esoteeriset opit ovat olleet yleisiä vapaamuurariuden ja monien muiden okkulttisten salaseurojen historiassa. Englannin Yhdistyneen Suurloosin oman verkkosivun mukaan Englannin kuningasperhe on toiminut Englannin ja Walesin vapaamuurariuden huipulla jo 1700 -luvun alkupuolelta lähtien.
Historioitsijoiden mukaan Englannin kuninkaallisten kiinnostus esoteerista kabbalaa kohtaan on ollut vallitsevaa jo 1700 -luvulta lähtien ja mm. Yrjö III:n pojat liittyvät tästä syystä vuonna 1776 perustettuun Illuminaatti-salaseuraan, joka otti pian vallan koko Euroopan vapaamuurariudesta ja pyrki ohjelmallisesti kristinuskon hävittämiseen yhden maailmanjärjestyksen ja maailmanuskonnon tieltä. Suurloosin Verkkosivun mukaan Englannin kuninkaallisiin vapaamuurareihin kuului myös Elisabet II:n isä Yrjö VI ja tämän aviomies Prinssi Philip. Suurloosin nykyinen suurmestari on Kuningattaren serkku Kentin Herttua Edvard. Vaikka sivuuttaisimmekin sitten kokonaan hurjimmat väitteet kuningasperheen saatanallisista ihmisuhri- ja muodonmuutosrituaaleista, kaikki yllälausutta on kiistämätöntä faktaa kuningasperheen vähemmän tunnetusta historiasta (ks. Kuninkaallisen perheen vaiettu historia 1700 -luvulta eteenpäin. Raottamassa verhoa Windsorin huoneen kulissien taakse).
Tämän kaiken ja muiden kirjassani esiintulleiden paljastusten valossa Elisabet II:n kristillisyys näyttäisi olevan pelkkää pintakiiltoa. Prinssi Charles lienee kuitenkin ensimmäinen kruununperillinen, joka ei pyri edes esittämään hurskasta kristittyä vaan tuo inhonsa raamatullista kristinuskoa kohtaan hyvin avoimesti esiin. Ei ole merkitystä sillä onko yksikään Charlesin edeltäjistä ja esivanhemmista ollut aito Kristuksen seuraaja vai pelkkä teeskentelijä. Jeesus sanoi Matt. 17:7-9:ssä: ”Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.” En usko, että juuri yksikään Englannin hallitsijoista olisi ollut aito uudistisyntynyt kristitty, joka olisi ”ympärileikannut sydämensä” (Jer. 4:4). Heidän jumalanpalveluksensa ja hurskaat valansa ovat olleet vain opittuja ihmiskäskyjä ja ulkoisia rituaaleja missä he ovat kunnioittaneet Israelin Jumalaa huulillaan, mutta heidän sydämensä ovat olleet Hänestä kaukana. En usko, että voisimme sanoa kuitenkaan samaa Billy Grahamin kaltaisesta miehestä. Päätänkin kirjoitukseni hänen omiin sanoihinsa, joka muistuttaa meitä kaikkia tämän ajallisen elämämme väliaikaisuudesta:
Eräänä päivänä te saatte lukea tai kuulla, että Billy Graham on kuollut. Älkää uskoko sanaakaan. Sinä päivänä olen elossa enemmän kuin tänään. Olen vain vaihtanut osoitetta. Olen muuttanut Jumalan läsnäoloon.
Billy Graham saarnaamassa hippi-ajan nuorille Chicagossa vuonna 1971.
