Eilen valtavirran lehdistö piti jälleen ylenmääräistä meteliä kuninkaallisista ”satuhäistä”. Tällä kertaa hääparina oli lukuisten skandaalien kohteena ollut Prinssi Charlesin nuorin poika Prinssi Harry ja hänen kihlattunsa Meghan Markle, amerikkalainen näyttelijä, joka on puoliksi musta sillä hänen äitinsä Doria Ragland on mustaihoinen sosiaalityöntekijä ja joogaohjaaja. Asian suurin ironia on tietenkin siinä, että Meghan Markle on ollut Trumpin äänekäs kriitikko ja parjannut hänen ”rasistista”, ”naisvastaista” ja ”jakavaa” politiikkaa, samalla kun hän itse avioituu aristokraattiseen eliittiperheeseen, joka jo itsessään on synonyymi termille ”institutionaalinen rasismi”. Kuningasperhe on myös kuuluisa sen jo vuosisatojen taakse palaavasta tuestaan rasistiselle politiikalle. Meghan Markle on myös tunnustava feministi ja hän on kutsunut myös Harrya feministiksi. Kuningasperhe onkin ollut naisten tasa-arvon varsinainen tienraivaaja, kun vielä vuoteen 2011 asti ensisyntyinen tyttö oli toisella sijalle kruununperimyksessä hänen jälkeensä syntyneelle pojalle. Todella progressiivista ja modernia.
Meghan Marklen mediassa antamat Donald Trumpin vastaiset kommentit ovat jo useimpien tiedossa, mutta brittilehti Independent paljasti äsken, että myös hänen vastavihitty aviomiehensä jakaa hänen vasemmistolaisen vaimonsa poliittisen maailmankuvan. Lehden mukaan Meghan on ”Noam Chomskyn, vasemmiston toteemin ja mailmanlaajuisten anti-kapitalististen liikkeiden gurun, innokas lukija. Rouva Markle rohkaisi hänen kahta miljoonaa Instagram seuraajaa lukemaan hänen polemiikin Who Rules the World [Kuka hallitsee maailmaa], sanoen sen ’paljastavan tekopyhyyden Amerikan politiikassa ja toimissa” ja että se oli ”erinomaista luettavaa” lisäten sen ”erittäin suositeltavaksi”. Mikä ironia jälleen, kun useat Chomskyn vasemmistolaista anti-kapitalistista ideologiaa paljon syvemmälle menevät kirjat ovat paljastaneet Englannin kuningashuoneen olevan tätä maailmaa hallitsevan taloudellisen ja poliittisen valtasysteemin todellisia herroja pyöreän pöydän ryhmittymien ja 300-komitean johtajina. Se oli Prinssi Philipin hyvä ystävä Alankomaiden Prinssi Bernhard, entinen natsi ja SS:n jäsen, joka perusti vuonna 1954 Bilderberg-ryhmän missä maailman eliitti kokoontuu vuosittain vehkeilemässä globalismin ja yhden maailmanhallituksen puolesta. Bill Clintonin mentori Carroll Quigley, Georgetownin yliopiston professori ja Harvardin historian tohtori, kirjoitti vuonna 1966 1348 sivuisessa historiikissaan Tragedy and Hope: A History of the World in Our Time:
Tämä radikaalin oikeiston satu, mikä on nyt hyväksytty kansantaruna monissa ryhmissä Amerikassa, kuvaa Yhdysvaltojen äskeisen historian mitä tulee kotimaisiin uudistuksiin ja ulkomaan suhteisiin, hyvin organisoituna ääri-vasemmiston juonena…
Tällä myytillä, kuten kaikilla saduilla, on tosiasiassa hitusen verran totuutta. On olemassa, ja on ollut jo sukupolven ajan, kansainvälinen anglofiilien [so. ryhmä ihmisiä, jotka ihailevat Englantia] verkosto, mikä toimii tiettyyn asteeseen samaan tapaan kuin radikaali oikeisto uskoo kommunistien toimivan. Tosiasiassa tällä verkostolla, minkä me voimme identifioida Pyöreän Pöydän ryhminä, ei ole vastenmielisyyttä tehdä yhteistyötä kommunistien tai minkään ryhmän kanssa, ja he tekevät sitä säännöllisesti. Tiedän tämän verkoston toiminnan, koska olen opiskellut sitä 20 vuotta ja varhaisella 1960 -luvulla minulla oli lupa kahden vuoden ajan tutkia sen papereita ja salaisia tallenteita. En tunne vastenmielisyyttä sitä tai sen päämääriä kohtaan ja olen suuren osaa elämästäni ollut lähellä sitä ja sen monia välikappaleita.
Sivulla 324 Quigley paljastaa tämän valtaryhmän tavoitteet: ”Heidän päämääränsä ei ole vähemmän kuin luoda maailmanlaajuinen järjestelmä, joka on taloudellinen kontrolli yksityisessä omistuksessa tarkoituksena hallita jokaisen maan poliittista järjestelmää ja maailman taloutta kokonaisuudessaan. Yhteistyössä toimivat maailman keskuspankit tulisivat kontrolloimaan järjestelmää läänitysjärjestelmällisellä tavalla. Yhteistyö saataisiin aikaan salaisin sopimuksin usein pidettävissä yksityisissä kokouksissa ja konferensseissa.” Tohtori John Coleman paljasti kirjassaan Conspirators’ Hierarchy: The Story Of The Committee Of 300, kuinka tätä anglofiilien ja eliittiperheiden valtaryhmittymää ohjaa 300 maailman vaikutusvaltaisimman miehen neuvosto nimeltä 300-komitea, jonka johdossa on Elisabet II ja Walesin Prinssi Charles. Colemanin mukaan:
Median muuttaja artistit ja uutisten manipuloijat raportoivat suoraan Rooman Klubille, mikä vuorostaan raportoi 300:n komitealle jonka päänä istuu Englannin Kuningatar, joka hallitsee valtavaa verkostoa läheisesti linkitettyjä korporaatioita, jotka eivät koskaan maksa veroja ja jotka eivät ole tilivelvollisia kenellekkään, jotka rahoittavat heidän tutkimus instituutioitaan järjestöjen kautta, joiden yhteisenä aktiviteettina on lähes täydellinen hallinta meidän päivittäisestä elämästämme. Yhdessä heidän yhteenliittyneiden yhtiöiden, vakuutusyritysten, pankkien, rahoitus korporaatioiden, öljyhtiöiden, uutislehtien, aikakauslehtien, radion ja television kanssa tämä valtava koneisto istuu molemmin puolin Yhdysvaltoja ja maailmaa. Washington D.C.:ssä ei ole poliitikkoa, joka ei jollakin tavoin näkisi sitä. Vasemmisto vaahtoaa sitä vastaan kutsuen sitä ”imperialismiksi”, mitä se todella on, mutta vasemmistoa hallitaan samojen ihmisten toimesta, juuri samojen jotka kontrolloivat oikeistoa, joten vasemmisto ei ole sen vapaampi kuin oikeistokaan… Tämä yksittäinen entiteetti, salaliittolaisten hierarkia, on nimeltään 300:n komitea. Se on valtarakennelma ja valtakeskus, joka operoi kaukana yksittäisen maailmahallitsijan tai minkään hallituksen, mukaanlukein Yhdysvaltojen hallituksen ja sen presidenttien ulottumattomissa – niin pitkään kuin Kennedy sai selville.
Kennedyn murha oli 300:n komititean operaatio, kuten palaamme vielä tähän. 300:n komitea on äärimmäisin salaseura, joka on koottu koskemattomista hallitsevista luokista, mukaanlukien Englannin kuningatar, Alankomaiden kuningatar, Tanskan kuningatar ja Euroopan kuninkaalliset perheet. Aristokraatit päättivät Kuningatar Viktorian, Venetsian mustan Welf -suvun matriarkan, kuoltua, että yrittääkseen saavuttaa maailmanlaajuisen hallinnan, olisi välttämätöntä sen aristokraattisille jäsenille ”tehdä bisnestä” eiaristokraattisten vaikkakin äärimmäisen voimakkaiden korporaatti bisnes johtajien kanssa globaalilla mittakaavalla, ja niinpä ovet lopulta avattiin äärimmäiselle vallalle, niille joita Englannin Kuningattarella on tapana kutsua ”maallikoiksi”. Niistä päivistä lähtien jolloin olin tiedustelu bisneksessä tiedän, että ulkomaiden valtionpäämiehet viittaavat tähän kaikkivoipaan ruumiiseen ”Velhoina”. Stalin sepitti hänen oman fraasinsa kuvaamaan heitä: ”Pimeät Voimat” ja Presidentti Eisenhower… viittasi siihen suunnattoman vähättelevästi ”sotilaallis-teolliseksi-kompleksiksi”. Stalin piti Neuvostoliiton raskaasti aseistettuna sovinnaisuudella ja ydinvoimalla koska hän ei luottanut siihen, mitä hän kutsui ”perheeksi”. Hänen pinttynyt epäluottamus ja pelko 300:n komiteaa kohtaan osoittautui olevan hyvin perusteltu.
Itseasiassa minua ei yllätä lainkaan, että Meghan Markle on Noam Chomskya lukeva anti-kapitalisti. Luultavasti häntä ei olisi hyväksytty kuningasperheen jäseneksi jos hän olisi edustanut oikeistolaisempia arvoja. Monet oikeistosta kuvittelevat, että Englannin kuningasperheessä ruumiillistuisi jokin juutalaiskristillisten arvojen puolesta seisova konservatiivinen instituutio. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Prinssi Charles on saarnannut jo vuosia Noam Chomskyn tapaan radikaalia anti-kapitalistista sanomaa. Maailman johtavana ekoevankelistana hän näkee kulutukseen ja kasvuun perustuvan nykyisen talousjärjestelmän olevan globaaleissa ympäristökysymyksissä osa ongelmaa eikä osa ratkaisua. Todellisuudessa kyse ei ole kuitenkaan ympäristöstä, kuten hänen ekologisesti tuhlaileva elämäntapansa jo osoittaa, vaan yhä suuremman taloudellisen kontrollin saavuttamisesta maailman eliitin käsiin.
Globaali kapitalismi ja pääoman yksityistäminen on ollut vain välivaihe eliitin lopullisten päämäärien saavuttamiseksi. Heidän lopulliset päämääränsä vaativat koko vapaaseen markkinatalouteen perustuvan talousjärjestelmän purkamista globaalin suunnitelmatalouden tieltä missä yksikään ei voisi ostaa tai myydä ellei hänellä ole merkkiä oikeassa kädessä tai otsassa (Ilm. 13:16-18). Tässä globaali anti-kapitalistinen liike Noam Chomskyn johdolla on ollut merkittävä etuus nykyistä taloussysteemiä hallitsevalle eliitille. Tämän liikkeen lopulliseksi agitaattoriksi pyrkii kuitenkin Prinssi Charles poliittisella manifestillaan, joka kutsuu globaalin kapitalismin vastaiseen vallankumoukseen Äiti Maan puolesta (ks. Johtaako Prinssi Charles maailman Trumpin ja Putinin vastaiseen anti-kapitalistiseen punavihreään vallankumoukseen tänä vuonna, kun Venäjän kommunistinen bolševikkivallankumous täyttää sata vuotta?). Nykyisen anti-kapitalistisen liikkeen suurin ongelma ei ole sen kapitalismi kritiikissä. Voisimme käyttää kaiken aikamme väitellessä joko kapitalismin puolesta tai vastaan. Tätä keskustelua on käyty poliittisen spektrin molemmin puolin jo toista vuosisataa, mutta tämä ei nyt kiinnosta minua.
Ongelma on siinä, että anti-kapitalistinen liike on sokea sosialismin ongelmille, jotka on nähty jo useaan kertaan Neuvostoliitosta nykyiseen Pohjois-Koreaan ja Venezuelaan. Samalla sen rivit ovat täynnä ”imperialismin” vastaisia antisionisteja ja läntisen sivilisaation vastaisia kulttuurimarxisteja, jotka panettelevat juutalaiskristillistä uskoa ja ajavat valkoista rotua herjaavaa identiteetti politiikkaa missä kollektivismi, ryhmäajattelu ja tribalismi on korvannut yksilön vapautta painottavan klassisen liberalismin ja individualismin (aivan kuin äärioikeistolla – todellisella äärioikeistolla, ei kuvitteellisella). Tämä nähtiin äsken USA:ssa, kun Kim Kardashianin kanssa avioitunut musta räppäri Kanye West tuli ”kaapista ulos” Donald Trumpin tukijana, mikä nostatti Westin valtaisan mustamaalauskampanjan Amerikan valtamediassa. Identiteetti politiikkaa kannattaville ”progressiiveille” (paremminkin ”regressiiveille”) musta ihoinen amerikkalainen ei voi olla republikaani tai Donald Trumpin tukija, koska se tekisi hänestä homofoobisen naisvihaajan ja rasistin. Tietenkin kyseessä on pelkkä demokraattien ja Hillary Clintonin konservatiiveille antama valheellinen leima heidän mustamaalaamiseksi.
Historiallisesti se oli juuri USA:n demokraattipuolue, joka puolusti orjuutta ja Etelävaltioiden rasistisia Jim Crow -lakeja, kun taas republikaanit seisoivat niitä vastaan. Nyt demokraatit pyrkivät pitämään USA:n mustat ja muut vähemmistöt edelleen ”henkisessä plantaasissa” estämällä heidän yksilöllisen ajattelun ja saadakseen heidät pysymään demokraattien äänestäjinä vuosikymmenestä toiseen. Demokraatit painottavat valkoisen lännen rasistista historiaa ja edistävät vähemmistöjen uhrimentaliteettia saadakseen heidät riippuvaisiksi valtiosta kalliilla sosiaaliavuilla, jotka horjuttavat vain yleistä moraalia ja edistävät ihmisten syrjäytymistä ja lähiöiden rikollisuutta, kun valtio rohkaisee yksinhuoltajuutta ja lapset jäävät ilman isää isien paetessa vastuutaan vanhempana. Puoliksi musta Meghan Markle, joka äänesti Hillary Clintonia, edustaa tätä USA:n vähemmistöjen ”status quo” -ajattelua, mikä leimaa jokaisen demokraattien henkisestä plantaasista pakenevan homoseksuaalin, naisen tai värillisen oman rotunsa, sukupuolensa tai seksuaali-identiteettinsä pettäjäksi.
Alussa lainattu Independent -lehden artikkeli kertoo, että nämä Meghanin Presidentti Trumpin ja Amerikan konservatiivien vastaiset näkemykset olisi jaettu täysin Englannin kuningasperheen sisällä:
Samalla kun julkiset kommentit poliittisista asioista on ollut tietenkin sitonut Harrya koko hänen elämänsä ajan, useat asiat vihjaavat hänen olevan paljon kiinnostuneempi politiikasta kuin jotkin hänen verisukulaisistaan. Prinssi on raportoidusti ollut kriittinen herra Trumpia kohtaan yksityisesti. Helmikuussa viime vuonna lähde jonka on sanottu olevan läheinen kuninkaalliselle kertoi US Weekly:ssä, että Prinssi ”ei ole aikaisemman tositelevisiotähden fani”. He myös sanoivat: ”Harry ajattelee, että presidentti on vakava uhka ihmisoikeuksille”. Toinen lähde väitti kuninkaallisen olleen ”usein äänekäs” hänen tunteistaan herra Trumpia kohtaan aina siitä lähtien, kun republikaani julisti hänen presidenttikampanjansa alkaneeksi vuonna 2015.
Palatsin puhemies kieltäytyi kommentoimasta asiaa The Independent -lehdelle tuona aikana, sanoen: ”Pitkäaikaisen sopimuksen mukaisesti, emme koskaan kommentoi raportteja väitetyistä yksityiskeskusteluista nimettömistä lähteistä, joissa on ollut mukana kuningasperheen jäseniä.” Lisäksi, Harry on osoittanut viimevuosina aidolta vaikuttavaa ystävyyttä Barack ja Michelle Obaman kanssa. Siihen ei tarvita neroa – ei edes vakaata neroa – päättelemään kumman ensimmäisen perheen hän ja hänen tuleva vaimonsa viettäisi mielummin aikaa missä tahansa tilanteessa, joka vaatii sitä.
Prinssi Harry vaikuttaa totta puhuen kuningasperheen tavallisimmalta ja lähestyttävimmältä jäseneltä. Hän on sellainen henkilö, jonka kanssa voisin juoda pari olutta paikallisessa baarissa ja keskustella siitä mitä hän ajattelee kirjoittamastani 27 profetiatäyttymyksestä, jotka viittaavat hänen isänsä olevan Raamatun Antikristus. Työstän tuosta artikkelista parhaillaan myös englanninkielistä versiota, joten ehkä se päätyy lopulta myös kuninkaallisen hovin lukemistoon. Ehkä minun pitäisikin lähettää se suoraan Kuningattaren postilaatikkoon. Koen enemmänkin sääliä kuin vihaa Prinssi Harrya kohtaan. Eihän se ole helppoa menettää äitiään 13 -vuoden iässä ja huomata myöhemmin, että hänen psykopaatti-isänsä oli Dianan murhan takana. Mutta miksi Harry parjaa Donald Trumpia ”vakavana uhkana ihmisoikeuksille”, kun hänen oma isänsä ja isoisänsä kutsuu kirjaimellisesti miljardien ihmisten tappamiseen ”Äiti Maan” nimessä. Miksi Harry ei puhu henkilöä vastaan, joka murhautti hänen oman äitinsä?
Onko hän jonkinlaisen MK-Ultra mielenhallinnan alla vai pelkääkö hän myös oman henkensä puolesta? Kuningasperheen valtamedialle esitetty julkisivu antaa ymmärtää, että he ovat kaikki yhtä suurta perhettä jossa kaikki rakastavat toinen toistaan, mutta Catherine Mayerin Prinssi Charlesin elämäkerta kertoo kuninkaallisen hovin olleen nimetty sisäpiiriläisten toimesta ”susihalliksi” 1500 -luvulla hallinneen Henry VIII:n hovin mukaisesti, joka oli täynnä selkäänpuukottajia. Mitä tulee poliittiseen korrektiuteen, niin ei ole kovin korrektia valita naamiaisiin natsiasua juuri ennen Auschwitzin vapauttamisen 60-vuotismuistojuhlaa, kuten Harry teki tammikuussa 2005 mikä sai aikaan kansainvälisen mediakohun. Oliko tämä jonkinlainen kunnianosoitus hänen isoisälleen Prinssi Philipille, joka opiskeli natsikoulussa vuonna 1933 ja jonka sisaret nai kaikki korkea-arvoiset natsijohtajat, tai hänen isoisoisosedälleen Windsorin Herttualle, joka veljeili natsien kanssa, rohkaisi Hitleriä pommittamaan Lontoota ja syytti toisesta maailmansodasta juutalaisia.
Mutta media ja liberaali eliitti kauhistelee enemmän sitä, että Donald Trump lähetti tviitin heinäkuussa 2016 missä Hillary Clintonin kuvan päällä oli Daavidin tähteä (paremminkin seriffin tähteä) muistuttava merkki mukamas ”todisteena” Trumpin antisemitismistä vaikka hän on ollut USA:n historian juutalaismyönteisin presidentti, jonka oma vävy Jared Kushner on myös juutalainen. Äsken valtamedia nosti myös kauhean kohun siitä, että Trump kutsui laittomia siirtolaisia ”eläimiksi” vaikka puheen asiayhteys osoitti selvästi, että hän puhui äärimmäisen väkivaltaisesta MS-13 jengistä, joka myy lapsia prostituutioon ja leikkaa eläviltä ihmisiltä sydämen irti, eikä kaikista siirtolaisista yleisesti. Jopa Associated Press joutui poistamaan alkuperäisen tviittinsä asiasta ja korjaamaan väärinymmärryksen.
Meghan Marklen ja Prinssi Harryn avioliiton eräs ironia on siinä, että Englannin kuningasperhe jos kukaan on ollut jo vuosisatoja valkoisen rodun ylivallan ja rodunjalostuksen edistäjä. Englannin transatlanttinen orjakauppa alkoi vuonna 1562 Elisabet I:n siunauksella. Englannin ensimmäisen protestanttijohtajan puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että hän toivoi, ettei afrikkalaisia käytetä orjatyövoimana ilman heidän omaa suostumustaan. Hän uskoi, että mustien orjien käyttäminen ilman heidän vapaata tahtoaan ”olisi häpeällistä ja kutsuisi alas taivaan koston väärintekijöitä vastaan.” Tästä huolimatta Brittiläisestä imperiumista oli tullut 1700 -lukuun mennessä maailman johtava orjakaupan edistäjä. 1760 -luvulla Amerikkaan vuosittain kuljetetuista 80 000 orjasta, yli puolet vietiin brittiläisissä laivoissa. Historioitsija David Richardson arvioi, että 1600 ja 1700 -luvuilla brittien laivat kuljettivat Atlantin yli kaikkiaan 3,4 miljoonaa afrikkalaista orjaa. Vuosien 1750-1780 välillä 70% Britannian hallituksen kokonaistuloista tuli sen siirtomaiden omaisuuden ja orjakaupan verotuksesta.
Orjakaupan lakkauttamiseen tähdännyt abolitionistiliike alkoi myös Iso-Britanniassa maan evankelisten kristittyjen ajamana, kaikkein merkittävimmin William Wilberforcen, mutta hänen työntään hankaloitti tuon ajan kuninkaallinen ja poliittinen eliitti, joka puhui orjakaupan säilyttämisen puolesta. Kabbalistiseen okkultiikkaan sekaantunut Prinssi William, Clarencen Herttua, ei voinut sietää Wilberforcen evankelista intoilua orjuuden lakkauttamisesta ja tölväisi häntä Ylähuoneessa: ”Abolitionistit ovat joko fanaatikkoja tai tekopyhiä ja tähän kateoriaan minä asetan herra Wilberforcen”. Myöhemmin samalla vuosisadalla kuningasperhe tuki aktiivisesti Charles Darwinin serkun Francis Galtonin perustamaa valikoivan rodunjalostuksen rotuhygienia liikettä (eugeniikkaa), mikä antoi synnyn 1900 -luvun alun ”tieteelliselle rasismille” ja mikä johti lopulta natsien ihmiskokeisiin ja kaasukammioihin.
Edwart VII, Kuningatar Viktorian esikoinen, aateloi Francis Galtonin vuonna 1909. Paria vuotta aiemmin perustettiin Britannian Eugeniikka Yhdistys (tai Galton Instituutti), jonka kuninkaallisiin jäseniin kuului ainakin Edvard VII (1901 – 1910) ja Yrjö V (1910 – 1936), Kuningattaren isoisä. Lordi Dawson, kuninkaallinen lääkäri ja rotuhygienisti, murhasi viimeksi mainitun eutanasiassa vaikka avustettu kuolema oli laitonta tavalliselle kansalle Iso-Britanniassa. Tämä asia pidettiin salassa 50 vuotta vaikka Yrjö V:n kuolemaa avustaneet rotuhygienistit yrittivät laillistaa eutanasiaa Britannian parlamentissa jo vuonna 1936. Vuonna 2004 paljastui, että Prinssi Philip tukee tänään eutanasian laillistamista Yhdistyneessä Kuningaskunnassa. Eugeniikan opit olivat suosittua tietenkin juuri Britannian aristokratian keskuudessa, koska sen mukaan Pohjoisen Euroopan valkoinen yläluokka omisti kaikkein jaloimman geeniperimän ja tätä ”puhdasrotuisten” sisäsiittoista suvun jatkamista tuli rohkaista ja ”huono” geeniperimä – jonka nähtiin esiintyvän yhtälailla mustissa, Itä-Euroopan aškenasijuutalaisissa kuin muissakin tuon ajan rodullisissa vähemmistörymissä tai ”henkisesti lahjattomissa” – tuli hävittää yhteiskunnasta, joko pakotetulla sterilisaatiolla, avustetulla itsemurhalla tai jopa epäkelvoiksi katsottujen ihmisten joukkomurhalla.
Natsit omaksuivat eugeniikan opit kaikkein innokkaimmin ja sovelsivat niitä halveksimiinsa ”ali-ihmisiin” kaikkein tehokkaimmin. Eugeniikan alkuperä ei ollut kuitenkaan Natsi-Saksassa vaan Iso-Britanniassa ja Charles Darwinin – jonka aateloimista suunnitteli Kuningatar Viktorian aviomies Prinssi Albert – opeissa ”sopivimpien eloonjäämisestä”. Yrjö V:n esikoinen Walesin Prinssi Edwart, myöhempi Edwart VIII ja Windsorin Herttua, oli äskettäin paljastuneiden kirjeiden mukaan rasisti ja seksisti. Hän kuvaili värillisiä ihmisiä ”vastenmielisiksi” ja oli pahoillaan siirtomaaviranomaisten puolesta, jotka ”joutuivat elämään heidän keskuudessaan”. Hän kuvaili myös henkisesti jälkeenjäänyttä omaa John-pikkuveljeään ”eläimen kaltaiseksi” ja oli helpottunut hänen kuolemastaan. Tämä oli sama mies, joka vehkeili natsien kanssa ja syytti toisesta maailmansodasta juutalaisia. Mutta myös Elisabet II:n vanhemmat vastustivat juutalaisten pakenemista Palestiinaan holokaustin aikana ja kannattivat pääministeri Chamberlainen myötäilypolitiikkaa Hitlerin ”lepyttelemiseksi”. Kunigattaren äiti Elizabeth Bowes-Lyon (1900 – 2002) tuki Rhodesian omaa apartheid systeemiä sen mustaihoista enemmistä vastaan, joita hänellä oli tapana nimittää halventavasti ”murjaaneiksi ja mutakuonoiksi”.
Kuningattaren nuorempi sisko Margaret sanoi Guayanan presidentti Cheddi Jaganista: ”Hän on kaikkea sitä, mitä minä inhoan. Hän on musta, naimisissa juutalaisen kanssa ja lisäksi vaimo on amerikkalainen.” Hän ei pystynyt katsomaan edes Schindlerin Listaa loppuun, koska koki sen olleen ”vastenmielinen ja tylsä elokuva juutalaisista”. (lisää tietoa kuningasperheen rasismista, antisemitismista ja natsiyhteyksistä kirjani luvussa 9). Jotkut ehkä ajattelevat, että kuningasperhe on modernisoitunut ajan myötä. Mutta vasta äskettäin (viime kuussa) Prinssi Charles tölväisi ruskea ihoista naista, kun hän kysyi tältä ”Mistä päin sinä olet?”, mihin nainen vastasi ”Manchesterista, Yhdistyneestä Kuningaskunnasta”. Prinssi sanoi sitten, ”No, et kyllä näytä yhtään siltä”. Tällainen vastaus oli niin nöyryyttävä hänelle, että hän kirjoitti siitä järkyttyneen mielipidekirjoituksen The Guardian -lehteen. Kuningasperheen rasistisen historian tuntien tätä ei voi sivuuttaa vain huonosti harkittuna ”sammakkona”.
Myös Prinssi Philip on kuuluisa tällaisista rasistisista vitseistä. Brittiläisiä opiskelijoita hän varoitti kerran Kiinassa, että jos he jäisivät maahan hieman pidemmäksi aikaa, heille kasvaisi lopulta ”vinot silmät”. En ole itseasiassa tällaisia ”rasistisia” vitsejä vastaan jos ne ovat annetty hyväntahtoisessa mielessä ketään syrjimättä, mutta tässä tapauksessa on kyse perheestä, jolla oli läheiset yhteydet Natsi-Saksaan ja 1900 -luvun alun eugeniikkaan eli niin kutsuttuun ”tieteelliseen rasisimiin”. On myös huomioitava, että Prinssi Charles on paljon todistetummin antisemiitti kuin rasisti.
Johtopäätös
Ehkä se on toisaalta hyvä, että Windsorin huone – tai oikeammin saksalainen Sachsen-Coburg und Gothan kuningashuone – saa sukuunsa nyt Meghan Marklen myötä hieman värillistä verta. Ehkä jonkinlaista avautumista on tapahtumassa modernin maailman realiteeteille. Mutta tällä artikkelilla halusin osoittaa vain asian ironian, kun Meghan ja Harry saarnaa progressiivisten arvojen puolesta vanhoillista ja konservatiivista Donald Trumpia vastaan, tuota Amerikan evankelisen oikeiston hellimää kamalaa ”naisvihaajaa, homofoobikkoa ja rasistia”. Tässä he seuraavat vain Prinssi Charlesin jalanjäljissä, joka vihjasi joulukuussa 2016, että 30 -luvun fasismi olisi palaamassa maailmaan Donald Trumpin nousun myötä. Myös Prinssi Harryn uusi ystävä Barack Obama on verrannut seuraajaansa Adolf Hitleriin. Ehkä Sachsen-Coburg und Gothan perheen olisi aika katsoa peiliin ennen kuin alkaa osoitella sormella muita.
