Koko maailman katseet oli äskettäin Prinssi Harryssa ja Meghan Marklessa, jotka avioituivat Pyhän Yrjön kappelissa Windsorin linnassa viime lauantaina 19. toukokuuta. Pyhän Yrjön kappeli tunnetaan vuonna 1348 perustetun Sukkanauharitarikunnan kokoontumispaikkana, kunniaritarikunnan jonka johdossa on nykyisin Elisabet II ja Walesin Prinssi. John Colemanin mukaan tämän ritarikunnan 24 jäsentä on 300-komitean ja lukuisten eliittiseurojen, kuten Bilderberg-ryhmän ja Rooman klubin ydinjoukko, joka johtaa kulissien takana salaista suunnitelmaa yhden maailmanjärjestyksen perustamiseksi. Tällaiset asiat ovat peitetty suurelta osaa maailman ihmisiä, jotka on kyllästetty tällä kuninkaallisella saippuaoopperalla. Tästä syystä ihmiset eivät osaa katsoa pintaa syvemmälle. He näkevät vain kauniit ulkokuoret ja ulkokullatut muotomenot. Katsoin itsekin nämä häät. Musiikki oli kaunista, kulissit kuin suoraan sadusta ja uusi aviopari säteili onnesta. Mutta itseäni se ei pettänyt. Kuningasperheen kiillotetun julkisivun takana on paljon rumempi puoli mitä kuninkaallisiin hullaantuneet ihmiset eivät halua tai kykene näkemään.
Häiden jälkeen Prinssi Harry piti puheen missä hän ylisti isäänsä epäitsekkääksi. Hänen äitinsä kääntyisi haudassa, kun tämä sanoi Prinssi Charlesin jättäneen hänet ”pahoinpidellyksi, ruhjotuksi ja henkisesti hyväksikäytetyksi” ja uskoi aivan viimeisiin päiviinsä asti, että Charles suunnitteli hänen varalleen lavastettua ”auto-onnettomuutta”. Jos oma äitini kuolisi auto-onnettomuudessa ja sitten löytäisin häneltä kirjeen missä hän syyttäisi isääni tällaisen ”onnettomuuden” suunnittelusta, niin varmasti ilmoittaisin asiasta poliisille niin paljon kuin isääni kunnioitankin. Prinssi William ja Harry ovat pettäneet heidän rakastetun äitinsä muiston. Mutta kuka enää ajattelee Dianaa, kun hänen kuolemastaan on kulunut yli 20 vuotta? Meillä on paprazzien ajojahdin kohteena nyt uusi kuninkaallinen julkkispari.
Kohta kameroiden salamavalot välkkyvät taas kerran kun heille alkaa syntyä pienokaisia ja lehtien etusivut täyttyvät kuninkaallisesta glamourista. Prinssi Charles parka näyttää jääneen pitkälti varjoon, kun paparazzeja kiinnostaa enemmän Williamin ja Harryn ”kamera-ystävällinen” ulkokuori. Onhan heissä paljon enemmän silmän ruokaa kuin parhaat päivänsä nähneessä kurttuisessa ja harmaantuneessa kruununprinssissä ja hänen hevosnaamaisessa ”Rottweilerissään”, kuten Prinsessa Dianalla oli tapana kutsua Camilla Parker-Bowlesia. Kurttuisesta naamastaan huolimatta Prinssi Charles on kuningasperheen seuraava supertähti. Kuningatar on nimittäin jo 92 -vuotta vanha ja hänen miehensä Philip täyttää kohta 97. Ei mene enää montaa vuotta, kun he molemmat ovat vaipuneet manan majoille. On epätodennäköistä, että Kuningatar olisi elossa yhä kymmenen vuotta myöhemmin. Lisäksi, jotkin lähteet Palatsin sisältä ovat antaneet ymmärtää, että Kuningatar aikoisi tehdä Charlesista sijaishallitsijan vuoteen 2021 mennessä, kun hän täyttää 95 -vuotta.
Vuonna 2022 on hänen hallintonsa 70. vuosi valtaistuimella, mikä voi olla merkittävä rajamerkki, kun luvulla 70 on raamatullisesti hyvin profeetallinen merkitys. Prinssi Philipin lähestyvä kuolema saattaa edesauttaa myös sitä, että Kuningatar vetäytyy julkisista tehtävistään ja luovuttaa Charlesille, ellei vielä valtaistuinta, niin ainakin sijaishallitsijan aseman, sellaisen kuin Yrjö IV:llä oli hänen isänsä Yrjö III:n sairastuttua vampyyri-tauti porfyriaan. Eli kaikesta Williamiin ja Harryyn liittyvästä mediahälinästä huolimatta katseet ovat jo kiinnittymässä Prinssi Charlesiin, joka on sentään Yhdistyneen Kuningaskunnan ja viidentoista muun kansainyhteisön jäsenmaan – mukaanlukien Kanadan ja Australian – tuleva hallitsija ja valtionpää. Aiemmin tänä vuonna päätettiin Kuningattaren siunauksella, että Charlesista tulisi myös kansainyhteisön jäsenmaiden monarkki eikä vain Yhdistyneen Kuningaskunnan.
Niin vähäpätöiseltä ja merkityksettömältä kuin Charles ehkä tällä hetkellä vielä vaikuttaa – Danielin kirja kutsuu Antikristusta sarveksi, joka on alkuunsa vähäpätöinen – , niin viimeistään ensivuosikymmenen aikana hänen asemansa globaali arvovalta ja näkyvyys tulisi kasvaa huomattavasti. Jos Donald Trump valitaan toiselle presidenttikaudelle, niin tämä tapahtuu luultavasti vielä hänen presidenttikautenaan. On epätodennäköistä, että hän saisi kuitenkaan kutsua Charlesin kruunajaisiin, kun hän ei saanut kutsua edes Harryn ja Meghanin häihin. Kuningasperhe on tehnyt viimeaikoina hyvin selväksi inhonsa Yhdysvaltain nykyistä presidenttiä kohtaan. Tämän ei pitäisi yllättää ketään sillä Englannin kuningasperhe on vienyt maailmaa Prinssi Charlesin johdolla kohti yhtä maailmanhallitusta, kun taas Presidentti Trump on julistanut kaikkien maailman patrioottien puolesta avoimen sodan tällaista suunnitelmaa vastaan.
Prinssi Charlesin sota kristinuskoa vastaan
Torstaina 24. toukokuuta Prinssi Charles osallistui Kuninkaallisessa Albert hallissa Lontoossa pidettyyn Israelin valtion 70-vuotista historiaa juhlivaan konserttiin. Pari päivää aiemmin Charles käynnisti myös omat 70-vuotisjuhlansa, kuusi kuukautta edellä hänen varsinaista syntymäpäiväänsä. Keskiviikkona kun julkaisin englanniksi käännetyn version artikkelistani 27 itsenäistä syytä siihen miksi uskon Prinssi Charlesin olevan Raamatun Antikristus (lähetin sen myös Tim Cohenille ja annoin luvan artikkelini julkaisuun tai mainintaan hänen kirjansa The Antichrist and a Cup of Tea tulevassa päivitetyssä toisessa painoksessa), brittiläisissä Express ja Daily Mail -lehdissä julkaisiin seuraava uutinen: Prinssi Charlesin kruunajaiset tulisi riisua kristinuskosta – pommiraportti. Daily Mailin otsikko oli: Tekemässä modernia kuningasta: Prinssi Charlesin kruunajaiset tulisi riisua Englannin kirkosta ja hylätä ’feudaaliset’ kytkökset Britannian imperialistiseen menneisyyteen, ajatushautumo ehdottaa.
Tämä ei yllätä lainkaan niitä, jotka tuntevat Prinssi Charlesin maailmankuvan antikristillisen historian. Vuonna 1994 hän ilmoitti Jonathan Dimblebyn dokumentissa Charles, The Private Man, The Public Role, ettei hän haluaisi jatkaa äitinsä roolia ”uskon puolustajana” – mikä viittaa protestanttisen uskon puolastajaan, joka Britannian monarkki on ollut Henry VIII:n päivistä lähtien vaikka titteli luotiin alunperin viittauksena katolisen uskon puolustajaan -, vaan päivittäisi sen ”uskojen puolustajaksi” viittauksena kaikkiin maailman uskontoihin. Kirjoitin helmikuussa 2015 – blogini käynnistämisen ensimmäisenä kuukautena – artikkelin nimeltä Prinssi Charles: “Minä olen kristinuskon puolustaja!” Kuinka Prinssin uusi retoriikka on harhauttamassa kristikuntaa? Viittasin siinä Daily Mailin artikkeliin, jonka mukaan Charles olisi ”selventänyt” hänen aikaisempaa lausuntoaan ja sanonut, että hänen ilmaisunsa oli ”väärinymmärretty”, kun hän sanoi haluavan hylätä monarkin perinteisen roolin uskon puolustajana. Puhuessaan Lähi-Idän kristittyjen kansanmurhaa vastaan ISIS:n ja islamilaisen fanatismin alla, Charles sanoi:
Ja tragedia on vielä suurempi kun kristityt ovat olleet Lähi-Idässä 2000 vuoden ajan, kaun ennen kuin islam ilmestyi sinne 700 -luvulla. Mutta uskon salaisuuden olevan siinä, että meidän täytyy työskennellä entistä ahkerammin rakentaaksemme siltoja, ja meidän tulee muistaa Herramme opetukset, että meidän täytyy rakastaa lähimmäisiämme. Kun kutsuin itseäni uskojen puolustajaksi vuosia sitten, yritin kuvata toisten kansojen uskoa ja heidän vapauttaan palvoa tässä maassa.
Samalla kun olet Uskon Puolustaja, voit olla myös toisten uskojen suojelija. Tästä näkökulmasta se oli hyvin kiintoisaa, että 20 vuotta sen jälkeen kun mainitsin tämän toistuvasti väärin tulkitun fraasin, Kuningatar hänen puheessaan uskojen johtajille hallintokautensa 50 -vuotisjuhlissa, sanoi että sikäli kuin oli kyse Englannin kirkon roolista, sen tarkoitus ei ole puolustaa anglikanismia muiden uskojen syrjäyttämisellä vaan suojella kaikkien uskojen vapaata harjoittamista tässä maassa. Hän välitti sen mitä minä yritin sanoa.
Uskonnon ja omantunnonvapaus sai alkunsa Englannissa klassisen liberalismin myötä jo yli 300 vuotta sitten, ja nämä ihanteet levisivät sielä vähitellen kaikkialle maailmaan Amerikan ja Ranskan vallankumousten myötä 1700 -luvun lopulla. Ranskalainen valistusfilosofi Voltaire sanoi kuuluisasti: ”En hyväksy sitä mitä sanot, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa se.” Nämä 1700 -luvun valistusihanteet olivat pohjana nykyiselle sananvapaudelle mitä pidetään jokaisen universaalina oikeutena vaikka poliittisen korrektiuden kulttuuri ja vihapuheen käsite on syövyttämässä tätä klassista ihannetta. On suorastaan rienaavaa kutsua nykyvasemmistoa liberaaleiksi, koska heidän maailmankuvansa on kaukana 1600 – ja 1700 -luvun klassisesta liberalismista. Monet 1700 -luvun valistusfilosofit, mukaanlukien Voltaire, olivat hyvin antikristillisiä, mutta samalla he perustivat vallankumoukselliset ideansa 1600 -luvun protestanttien vakaumuksellisen kristillisiin teksteihin, eritoten englantilaisen John Locken, klassisen liberalismin isän.
Yllä Prinssi Charles yrittää sanoa, että hän olisi tarkoittanut fraasillaan ”uskojen puolustamisesta” tätä yli 300 vuotta vanhaa uskonnonvapauden poliittista ihannetta. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Prinssin omat tekstit, puheet ja toimet ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen ettei hänen intressinä ole puolustaa vain jokaisen uskonnon oikeutta vapaaseen uskonnonharjoittamiseen, vaan myös heidän pyhien tekstiensä opillista sisältöä ja uskonnollista maailmankuvaa. Hän ei tee eroa erilaisten uskojen dogmaattisten ristiriitojen välillä. Hän uskoo nimittäin kaikkia uskoja yhdistävään yhteiseen traditioon mitä hän kutsuu ”Harmonian kieliopiksi”. Mutta Jeesus sanoi, ettei kukaan voisi palvella kahta Herraa samanaikaisesti. Paavali sanoi:
Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”. 2. Kor. 6:14-16
Raamattu kieltää jyrkästi epäjumalien palvonnan sekoittamisen kristilliseen jumalanpalvelukseen. Tästä huolimatta Prinssi Charles haluaa, että hänen kruunajaisvalassaan luettaisiin myös Koraania. Tämä viimeisin uutinen vahvistaa sen, ettei Charles aio säilyttää maansa lähes 500 vuotta vanhaa kristillistä traditiota vaan päivittää sen muotoon, mikä sopii monikulttuurisen Englannin moniarvoiseen ilmapiiriin. Daily Mail kertoo:
Raportti, Lontoon perustuslakisopimuksen Yliopistokoulusta, ehdottaa satojen vuosien tradition hylkäämistä lisäämällä erillinen ei-kristillinen seremonia Westminster Hall:issa. Se suosittelee, että Prinssi Charlesin tulisi tehdä ’vala kansalle’ vastakohtana kolmeen valaan kristinuskosta kiinnipitämiseksi. Kolme valaa – Skotlannin kirkolle, olla ’uskollinen protestantti, ja ’suojella’ Englannin kirkkoa – ’heijastaa historian aikakautta, joka on nyt ohitse’, raportti sanoi. Raportti sanoi: ’Yhdistynyt Kuningaskunta ei ole enää suuri kansainvälinen valta, mutta sillä on yhä kansainvälinen monarkia sillä Kuningatar on 15 muun valtion valtionpää – … Raportin yhteenvedossa sanotaan, että kruunajaiset tulisi olla lyhyempi kuin Kuningatar Elisabet II:n ja ’sen feudaaliset ja eukaristiset elementit vaativat kaikki radikaalia uudistamista’… ’Yhdistynyt Kuningaskunta on nyt paljon monimuotoisempi, moniarvoisempi ja sekulaari yhteiskunta. Kruunajaisten tulee heijastaa tätä suurempaa diversiteettiä: se ei määrittele vain monarkiaa, mutta koko kansakuntaa jota monarkin tulee edustaa. Professori Hazell lisäsi: ’Kolme lakisääteistä valaa, jotka uuden monarkin tulee vannoa, ovat alkujaan peräisin vuosilta 1688-1707, kun katolinen Eurooppa oli nähty eksistentiaalisena uhkana. Paljon sekulaarissamme ja moniarvoisemmassa yhteiskunnass, ne täytyy uudistaa ja päivittää.”
Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Iso-Britannia olisi muuttunut hyvin paljon niistä päivistä kun Elisabet II kruunattiin Kuningattareksi vuonna 1953. Puhumattakaan siitä kuinka kaukana se on Elisabet I:n valtakaudesta jolloin protestanttinen ja katolinen Eurooppa oli sodassa keskenään ja protestantismi vahvistettiin Englannin valtionuskonnoksi. Elämme jälkikristillistä aikaa missä kristinuskolla ei ole Euroopassa enää samaa asemaa mitä sillä oli menneinä vuosisatoina. Eurooppa on paljon sekulaarimpi yhteiskunta kuin vaikkapa Yhdysvallat missä kristinuskolla – etenkin Presidentti Trumpin alla – on yhä hyvin suuri kansakunnan historiaa ja arvoja määrittävä perustuslaillinen asema. Monikulttuurisuus on kuitenkin tuhonnut tämän Euroopan kristillisen perustan. Meille painotetaan yhtenään, että elämme monirvoisessa ja sekulaarissa yhteiskunnassa missä kristinuskon entinen asema on jäänyt jo historiaan. Tämä pätee koko Eurooppaan, mutta eritoten juuri nykyiseen Iso-Britanniaan missä Muhammad on ollut jo viiden vuoden ajan yleisimpiä vastasyntyneille lapsille annettuja nimiä, ohittaen myös perienglantilaiset Harry ja William -nimet.
2. Tess. 2:3 ennustaa, että suuren luopumuksen tulisi edeltää laittomuuden ihmisen ilmestymistä. Kreikan sana luopumukselle on muuten apostasia, jonka englanninkielisen New American Standard Raamatun täydellinen sanahakemisto selittää tarkoittavan kapinaa, loikkausta, hylkäämistä tai luopumista jstk. Kyse ei siis ole mistään seurakunnan lähdöstä, kuten jotkut ovat vääristäneet sen merkityksen tukeakseen virheellistä oppia siitä, että seurakunnan ylösoton tulisi edeltää laittomuuden ihmisen ilmestymistä tai paljastumista. Paavali tarkoitti tällä seurakunnan sisäistä ja/tai laajemmin koko sitä ympäröivän yhteiskunnan luopumista Raamatun totuuksista, kristillisten arvojen hylkäämistä ja kapinaa niitä vastaan. Kun Paavali sanoo sitten muutamaa jaetta myöhemmin, että pidättäjän poistamisen tulee edeltää laittomuuden ihmisen ilmestymistä ja sen mukana laittomuuden valtaanpääsyä, niin hän viittasi juuri tähän mistä hän puhui jakeessa 3. Jakeessa 6 hän sanoi, ”Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy”, viitaten siihen, että hän kertoi tämän pidättävän asian luonteen jo jakeessa 3.
Kyse on Pyhästä Hengestä, joka pidättää laittomuuden valtaanpääsyä, mutta pidättäjän poistamisella Paavali ei viitannut tässä seurakunnan lähtöön vaan sen luopumukseen, laajamittaiseen kapinaan Raamatun totuuksia vastaan. Samaa sukupuolta olevia avioparien vihkiminen on tästä luopumuksesta vain yksi esimerkki. Harryn ja Meghanin häihin oli muuten kutsuttu myös pop-laulaja Elton John, joka on kutsunut Jeesusta ”superälykkääksi homomieheksi” ja sanonut, että Jeesus olisi tukenut myös homoavioliittoa. Ilman tätä kirkollista luopumusta sen vuosisataisist arvoista laittomuuden ihminen ei voisi ilmestyä. Yhtä paljon kuin Prinssi Charlesin kristinuskosta riisuttu tuleva kruunajaisvala heijastaa hänen omia arvojaan, se heijastaa myös nykyisen yhteiskuntamme vallitsevia arvoja. Kuten yllä lainattu uutinen sanoi, ”se ei määrittele vain monarkiaa, mutta koko kansakuntaa jota monarkin tulee edustaa.” Sen tulee siis heijastaa nykyisen maailmanajan henkeä, vaikka Paavali sanoi: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:2)
Prinssi Charles näkee itsensä poliittisena toisinajattelina. Vuonna 2011 hän kertoi Georgetown Yliopistossa Washingtonissa (puheessa mikä sai ylistävän vastaanoton USA:n vasemmistolta): ”Tavanomaisen maailmankuvan kyseenalaistaminen on riskialtista tomintaa, uskokaa vain. Ainoa syy miksi olen tehnyt näin, on teidän sukupolvenne vuoksi ja luonnon itsensä loukkaamattomuuden vuoksi.” Tosiasiassa Prinssi Charles ei edusta jotain rohkeaa toisinajattelijaa, joka olisi sodassa valtavirran kulttuuria ja sen vallitsevaa maailmankuvaa vastaan. Hän puolustaa juuri nykyisen maailmanajan vallitsevia arvoja sanan kaikessa merkityksessä. Hän kääntyi New Age uskomusten puolestapuhujaksi 80 -luvun alussa, jolloin sen itämainen foílosofia tuli muodikkaaksi monien julkkishenkilöiden joukossa ja alkoi levitä vähitellen myös valtavirran kulttuuriin. Toki Charlesia pilkattiin näiden uskomusten johdosta Britannian konservatiivisemman väen keskuudessa, mutta tänään klassiseen raamatulliseen kristinuskoon uskovat konservatiivit ovat paremminkin vallitsevan kulttuurin pilkan kohteena.
Kuten kirjoitin äskettäin, Donald Trump edustaa tämän päivän todellista ”punk-rokkaria”, ei Prinssi Charles, joka myötäilee tämän ajan vallitsevaa henkeä ja sen vallitsevia arvoja. Ei vaadita mitään rohkeutta puolustaa monikulttuurisuutta, ympäristöä ja luonnonmukaista maataloutta, tai nousta kapitalismia ja Donald Trumpia vastaan, kun tällaiset globaalit arvot edustavat nykyisen maailmanajan vallitsevaa henkeä. Ei vaadita mitää rohkeutta vaatia sekulaaria tai moniuskonnollista kruunajaisvalaa, mikä ei loukkaisi maan ateisteja tai ei-kristillisiä uskontoja. Todellinen syy siihen miksi Donald Trump on ollut niin suuren mustamaalauskampanjan kohteena valtavirran mediassa on se, että hän on puolustanut rohkeasti kristinuskoa ja läntisen sivilisaation juutalais-kristillistä perustaa eliitin tukemaa monikulttuurisuutta ja globalismia vastaan. Donald Trump on tämän hetken suurin este globalistien maailmanvalloitus haaveille. Tästä syystä he pyrkivät pääsemään hänestä eroon tavalla tai toisella. Jos Trump valitaan toiselle virkakaudelle vuonna 2020 – mikä tällä hetkellä näyttäisi hyvin uskottavalta, kun demokraattipuolue ei kykene tarjoamaan muuta kuin pornotähti Stormy Danielsia presidentiksi ja puolustamaan väkivaltaista MS-13 rikollisjengiä -, niin on mahdollista, että eliitti näkee ainoan ratkaisun olevan hänen salamurhaamisen ennen kahdeksan vuotisen presidenttikautensa päättymistä vuonna 2025. USA:n varjohallitus (deep state) on suunnitellut tätä jo viime vuodesta lähtien.
Johtopäätös
Prinssi Charlesin kääntyminen hänen maansa kristillistä traditiota vastaan on yksi niistä 27 syystä miksi uskon hänen olevan Raamatun Antikristus. Daniel 11:37 ennustaa hänestä Kuningas Jaakon käännöksessä: ”Hän ei myöskään välitä isiensä Jumalasta, tai naisten rakkaudesta, tai mistään jumalasta: sillä hän ylentää itsensä kaikkien yläpuolelle.” Heprean sana ”Jumalalle” on tässä Elohim, joka viittaa juuri Israelin Jumalaan, jota hänen isiensä sanottiin kunnioittaneen ainakin ulkoisesti ellei sydämillään. Englannin anglikaanisen kirkon päänä, Elisabet II ja hänen edeltäjänsä ovat kunnioittaneet Raamatun Jumalaa jo lähes puolivuosituhatta. Nyt Charles haluaa muuttaa tämän vuosisataisen perinteen, koska hän ei ”välitä isiensä Jumalasta, tai naisten rakkaudesta, tai mistään jumalasta: sillä hän ylentää itsensä kaikkien yläpuolelle.” Kohta ”itsensä ylentämisestä” toteutuu samoin Charlesissa, koska Damien Thompsonin ja monien muiden kuninkaallisten analyytikkojen mukaan hän uskoo ”itsensä palvomiseen” enemmän kuin mihinkään jumalaan. Jakeen viittaus siihen, että hän on mahdollisesti homoseksuaali, koska hän ”ei välitä naisten rakkaudesta” toteutuu myös Charlesissa, kuten voit nähdä profetiatäyttymyksestä #23.
