2010 -luku on ollut epäilemättä kansannousujen ja vallankumousten vuosikymmen. Vuonna 2010 käynnistynyt Arabikevät sai nimensä vuoden 1848 ”kansojen keväästä”, joukosta väkivaltaisia mellakoita, jotka sai alkunsa Ranskasta, mutta levisivät sieltä yli 50 etupäässä eurooppalaiseen, mutta myös Euroopan ulkopuoliseen maahan. Tuona samana vallankumousten vuonna 1848, Karl Marx ja Friedrich Engels julkaisivat Kommunistisen manifestin, joka johti historian verisimpiin vallankumouksiin 1900 -luvulla. Tänään Ranska näyttäisi olevan taas uuden vallankumouksen kynnyksellä, kun sekä oikeisto että vasemmisto on kokoontunut Pariisin kaduille jo yli kuukauden jatkuneissa joukkomellakoissa missä he protestoivat Ranskan presidentti Emmanuel Macronin veropolitiikkaa vastaan. Hyytävänä varoituksena menneisyydestä, keltaliiveinä tunnetut protestoijat pystyttivät kadulle jopa Ranskan vallankumouksen aikaisen giljotiinin, johon oli kiinnitetty Macronin poliittisen puolueen nimi. Johtaako Ranskan mellakat ”uuden Napoleonin” nousuun, joka luo Euroopan Yhdysvallat mistä jo Bonaparte haaveili?
Vaikka protestit ovat olleet kaukana rauhanomaisesta, mielipidemittauksissa ne ovat saaneet 72% tuen Ranskan kansasta. ”Euroopan pelastajaksikin” The Economist -lehdessä kesäkuussa 2017 tituuleerattu Macron, on tullut lyhyessä ajassa Euroopan kenties epäsuosituimmaksi johtajaksi (vaikka hän on edelleen globalistien ja EU-eliitin suosiossa). Useimmat vallankumoukset ovat saaneet alkunsa sortavasta veropolitiikasta. Näin oli myös Britannian siirtomaavallalle alamaisen Amerikan 13 siirtokunnan tapauksessa, jotka nousivat kapinaan Yrjö III:n veropolitiikkaa vastaan ja perustivat Amerikan Yhdysvallat vuonna 1776. Samoin Ludvig XVI:n epäoikeudenmukainen verotusjärjestelmä oli keskeinen taustavaikutin Ranskan suuren vallankumouksen synnyssä 13 vuotta myöhemmin. Mutta niin vuosien 1776, 1789 kuin 1848 vallankumousten taustalla vaikuttivat myös valistuksen ajan innoittamat poliittiset aatteet, kuten liberalismi (klassinen liberalismi) ja nationalismi. Tämän päivän poliittisessa myllerryksessä tämä kaikki tulee jälleen hyvin ajankohtaiseksi.
Aivan kuin vuoden 1848 vallankumoukset nousivat Euroopan kansojen kansallismielisenä vastareaktiona sen ajan eliittiä vastaan, joka pyrki säilyttämään Napoleonin sotia edeltäneen Euroopan vanhan järjestyksen, jonka he panivat voimaan vuoden 1815 Wienin kongressin myötä, myös tänään nationalismi on noussut hallitsevaksi poliittiseksi voimaksi Euroopan kansojen vastareaktiona globalismille ja avointen rajojen monikulttuurisuudelle, joka pyrkii heikentämään Euroopan kansallisvaltioiden kansallista identiteettiä ja yhteistä kulttuurista ja kansallista perintöä, jonka puolesta meidän isämme ja isoisämme antoivat henkensä ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Globaalin eliitin historiallinen narratiivi on ollut jo vuosikymmenten ajan se, että nationalismi sai aikaan 1900 -luvun kaksi maailmansotaa ja niitä seuranneen kylmän sodan. Tästä syystä nationalismista on tullut tänäpäivänä globaalin eliitin kirosana ja EU:n kaltaisia monikansallisia hallituselimiä pidetään vastauksena nationalismin historiallisille hedelmille, joka oletetusti sai aikaan yli sadan miljoonan ihmisen kuoleman.
Tämä asia ilmeni hyvin presidentti Macronin puheessa ensimmäisen maailmansodan päättymisen satavuotisjuhlassa missä hän käytti tilaisuuden hyväkseen hyökätäkseen Euroopan oikeistopopulistisia liikkeitä vastaan ja kutsui nationalismia ”patriotismin vastakohdaksi” (ikäänkuin niillä olisi jotain eroa) ja rinnasti sen egoismiin. Tämä ei ollut vain diplomaattinen loukkaus tilaisuuteen osallistuneelle presidentti Trumpille – joka muutamaa viikkoa aiemmin oli kutsunut itseään nationalistiksi -, mutta myös miljoonille ranskalaisille, joiden isät ja isoisät olivat antaneet henkensä tai haavoittuneet taistelussa taistelessaan isänmaansa puolesta ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. En siis ihmettele yhtään, että tällaisen Brysseliä kumartavan ja oman maansa kansallismielisiä herjaavan globalistipresidentin maassa kansa ottaa nyt väkivaltaisesti yhteen poliisin kanssa. Vaikka mellakoiden syntyyn on vaikuttanut varmasti monet eri tekijät, niin viimeinen särö ruukkuun oli Macronin hallituksen polttoainevero, joka oli tarkoitus ottaa käyttöön globaalin lämpenemisen hidastamiseksi Pariisin ilmastosopimuksen ehdoin. Tämä verotussuunnitelma laukaisi Pariisin suurimmat joukkoprotestit sitten vuoden 1968 opiskelijamellakoiden. Kun Macron joutui lopulta perääntymään dieselöljyn verotuksesta, Trump kirjoitti Twitterissä:
Olen iloinen, että ystäväni @EmmanuelMacron ja protestoijat Pariisissa ovat samaa mieltä johtopäätöksestä, johon tulin kaksi vuotta sitten. Pariisin [ilmasto]sopimus on kohtalokkaasti virheellinen, koska se nostaa energian hintaa vastuunalaisilla kansoilla samalla kun peittelee joitakin pahimpia saastuttajia.
Ranskalla, jonka energiasta yli 72% tuotetaan ydinvoimalla, on lähes puolet pienemmät hiilidioksidipäästöt henkilöä kohden kuin esimerkiksi Saksalla, uusiutuvan energiatalouden ”vihreässä Paratiisissa”, jonka energiasta yli 36% tuotetaan uusiutuvalla energialla kuten aurinko- ja tuulivoimalla. Eli vaikka ilmakehän hiilidioksidipäästöjen lisääntyminen olisikin sitten jokin katastrofaalinen asia – mitä se ei ole, koska hiilidioksidi tekee planeetastamme vain entistä vihreämmän ja sen seurauksena lisää vihreiden kasvien luonnollista kykyä imeä hiilidioksidia maan ilmakehästä -, niin kaikkein vähiten siitä tulisi rangaista ranskalaisia. Pariisin mellakat ovat vain viimeisin esimerkki siitä kuinka Pariisin ilmastosopimus, jonka puolesta Prinssi Charles kampanjoi ja vehkeili vuosikymmeniä, satuttaa eniten tavallista kansaa ja maailman köyhiä. Prinssi Charles väitti vuonna 2015, että ilmastonmuutoksen lisäämä kuivuus ja sen mukana huonot sadot, sai aikaan Syyrian sisällissodan – väite, minkä tiedemiehet kumosivat vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa Political Geography -lehdessä.
Tosiasiassa se oli Prinssi Charlesin sekä henkilöiden kuten Obaman ulkoministeri Hillary Clintonin vehkeily islamilaista terrorismia rahoittaneiden arabidiktatuurien kanssa – jotka sattuvat olemaan myös maailman pahimpia saastuttajia – , joka oli edistämässä arabikevään kääntymistä arabitalveksi, kun ISIS otti vallan Irakissa ja Syyriassa vuonna 2014. Samoin se oli Prinssi Charlesin ajama ilmastopolitiikka kansojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, mikä laukaisi nyt Pariisin joukkomellakat. Ei se ole siis Pariisin ilmastosopimuksesta vetäytynyt Donald Trump, joka saisi aikaan globaalia kaaosta ja epäjärjestystä, vaan globaalin eliitin suuruuden hullu yritys ”pelastaa planeetta.” Mutta sama eliitti, joka on saanut aikaan nämä globaalit ongelmat, tulevat esiintymään meidän pelastajanamme ja tarjoamaan ratkaisua itse luomiinsa ongelmiin. Jos laitamme oikein tinahatun päähän, niin voisimme melkein uskoa, että nämä joukkomellakat suunniteltiin tätä maailmaa kulissien takana hallitsevan eliitin taholta. Ainakin heidän politiikkansa ilmastonmuutoksen pystäyttämiseksi näyttää toimineen sen laukaisijana.
BBC on jo raportoinut siitä kuinka keltaliivien globalisaation vastaiset protestit olisivat leviämässä Ranskasta ympäri Eurooppaa. Samanlaisia protesteja on esiintynyt jo maissa kuten Belgia, Kreikka, Alankomaat ja Yhdistynyt Kuningaskunta missä kansa protestoi pääministeri Theresa Mayn Brexit-sopimusta, jonka EU-eron puolesta äänestäneet miljoonat britit näkevät takinkääntönä ja petoksena, joka saattaa johtaa toiseen kansanäänestykseen EU:ssa pysymisen ja eroamisen puolesta. Näemmekö siis vuoden 1848 tapahtumien toistumisen Euroopassa? Onko Pariisin mellakat alkua kansojen kevään toiselle vaiheelle? Ensimmäisestä kansojen keväästä nousi esiin radikaaleja, kuten Marx ja Engels, jotka vaativat vanhan korruptoituneen maailmanjärjestyksen purkamista, mutta joiden ajatukset uuden järjestyksen puolesta johtivat vain entistä sortavimpiin hallitusjärjestelmiin, mitkä sai aikaan arviolta sadanmiljoonan ihmisen kuoleman verenpunaisella 1900 -luvulla.
Myös Raamatun Antikristus tulee nousemaan jonkinlaisen globaalin vallankumouksen keskeltä. Tiedämme tämän Ilmestyskirjasta, joka sanoo hänen luovan uuden globaalin maailmanjärjestyksen missä ”hän saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku” (Ilm. 13:16-17) Vaikka pedon merkki yhteiskuntaan siirtyminen on ollut asteittaista ja edennyt hyvin salavihkaa, niin tämä näyttäisi viittaavan lopullisen siirtymän tapahtuvan hyvinkin äkillisesti, jonkinlaisen globaalin talousromahduksen seurauksena, mikä pakottaa eliitin vaatimaan kokonaan uudenlaisen talousjärjestelmän luomista. Tämä edellyttää viimekädessä globaalia vallankumousta, mikä tukahduttaa lopullisesti myös kansallisen suvereniteetin, sillä pedon ”valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot” (Ilm. 13:7).
Vaikka Prinssi Charles ei ole marxisti, Karl Marxin tapaan hän on poliittinen toisinajattelija, joka vaatii ihmisiä nousemaan vallankumoukseen vallitsevaa järjestelmää vastaan. Kirjansa Harmony – jota on kutsuttu hänen traditionalistisen (René Guénonin okkulttisiin oppeihin perustuvan) maailmankuvansa manifestiksi – avauslauseessa hän julistaa:
Tämä on kutsu vallankumoukseen. Maa on uhattuna. Se ei voi selviytyä kaikesta mitä vaadimme siltä. Se on kadottamassa tasapainonsa ja me ihmiset olemme aiheuttamassa tämän. ”Vallankumous” on vahva sana ja käytän sitä harkitusti.
Mutta vallankumousta ei voi syntyä ennen kuin massat ovat nousseet kapinaan vanhaa järjestelmää vastaan. Jotta vallankumoukseen kutsuva kansankiihottaja voisi menestyä hänen tavoitteissaan, hän tarvitsee joukon vallankumouksellisia, vihaisen ja agressiivisen kansanjoukon, joka on valmis repimään vaikka väkivalloin vanhan järjestyksen peruspilarit alas. Antikristuksen nousu edellyttää siis juuri sellaista yleisen lain ja järjestyksen hajoamista, jonka keskeltä hän voi nousta vaatimaan lain ja järjestyksen palauttamista ja uutta maailmanjärjestystä. Samalla vallankumousta vaativat radikaalit ottavat paljon innokkaammin vastaan sellaisen maailmanjohtajan, joka vaatii itsekin muutosta ”status quohon” ja joka nähdään vallitsevan maailmanjärjestyksen kapinallisena.
Prinssi Charles on puhunut jo vuosia talouden kasvuun tähtäävää uusliberaalia taloustiedettä vastaan ja vaatinut muutosta koko globaaliin kapitalistiseen talousjärjestelmään. Hän on kritisoinut myös globalisaatiota (hänen Harmony-filminsä trailerissa hän valitti ”ettei sillä ole ihmiskasvoja”), millä hän viittaa etupäässä globaaliin kapitalismiin ja vapaa kauppaan, ei niinkään kansojen yhdistymiseen ja yhteisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joita hän on ollut itse edistämässä kulissien takana. Vuonna 2008 hän vieraili Brysselissä EU:n parlamentissa ja vaati EU:lle yhä suurempaa valtaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Kun EU:n mepit osoittivat Prinssin puheelle suosiota seisaaltaan, niin hänen oma maamiehensä Nigel Farage oli ainoa, joka istui penkillään protestina kruununperijän EU-herrojen valtaa pönkittäneelle puheelle. On totta, että Ranskan, Britannian tai muiden EU-maiden keltaliiviprotestoijat eivät protestoi sen puolesta, että he vaatisivat yhä suurempaa valtaa EU:lle, yhä radikaalimpia toimenpiteitä teollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tai yhä suurempia pakolaismääriä Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä. Usein asia on täysin päinvastoin.
Monet Ranskan protestoijista ovat hyvin isänmaallisia (heillä on tapana laulaa kaduilla Marseljeesia, Ranskan kansallislaulua ) ja haluaisivat nähdä Frexitin, Ranskan eron EU:sta Britannian jalanjäljissä. Tätä protestia on luonnehdittu ennen näkemättömäksi, koska se tuo kaduille yhteen sekä vasemmiston että oikeiston. Myös suuren joukon valkoisesta keski-luokasta, joka yleensä ei ole osallistunut joukkoprotesteihin. Tällaisissa joukkomellakoissa on usein vaikea tietää kuka käynnisti alkujaan väkivaltaisuudet, poliisi vai protestoijat. Vai onko Ranskan kansa saanut yksinkertaisesti tarpeeksi ja haluaa muutosta hinnalla millä hyvänsä. John F. Kennedy sanoi kuuluisasti, ”Nuo jotka tekevät rauhanomaisen vallankumouksen mahdottomaksi, tekevät väkivaltaisen vallankumouksen väistämättömäksi.” Eräs mielenosoittajien puhemies sanoo kansan köyhimpien kärsivän nälästä Macronin sortavan veropolitiikan tähden eikä se enää pelkää kokoontua kaduilla vaikka Ranskan valtionmedia pelottelee ISIS:in iskevän suuriin joukkotapahtumiin.
Prinssi Charles on globaalin eliitin ja elitismin perikuva. Äskettäin brittilehti Express paljasti kuinka hän kirjoitti töykeän kirjeen popdiiva Lady Gagalle. Tässä kirjeessä hän ilmaisi ärtymyksensä siitä, että hän sai kirjeenvaihdon vastauksen ”Lady Gagan ihmisiltä” ja vaati Gagaa pitämään kaikki tulevat kirjeenvaihdot heidän kahden välisenä asiana. Hän myös tölväisi laulajaa sanomalla, että ”Lady” taitelijanimen käyttö oli hyvin mielikuvituksetonta ”johtuen pitkästä muististani” (ilmeisesti hän viittasi tällä Lady Dianaan) ja sanoi sitten, ”Saatat ajatella tekeväsi jotain shokeeraavaa ja alkuperäistä kumouksellisesti teeskennellen olevasi aateliston jäsen viihdetarkoitusta varten, mutta siinä ei ole mitään uutta. Katsos, toisin kuin sinä, minä olen sitä mitä minun on tarkoitus olla: Minä olen Prinssi. Kunnioittaen: Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Prinssi Charles Philip Arthur George, Walesin Prinssi, KG, KT, GCB, OM, AK, QSO, CC, PC, ADC, Chesterin Kreivi, Cornwallin Herttua, Rothesayn Herttua, Carrickin Kreivi, Renfrewin Baroni, Saarien Lordi ja Skotlannin Prinssi ja Suuri Stuertti.”
Ensinnäkin, miksi Walesin Prinssi lähettää kirjeitä Lady Gagalle, biseksuaalille popdiivalle, joka sanoi Jimmy Kimmel viihdeohjelmassa vannovan Luciferin nimeen ja pilkkasi Jeesusta kappaleessaan Judas (laulun lyriikassa sanotaan mm. ”Kaikkein raamatullisimmassa mielessä olen katumuksen tuolla puolen, kuuluisa portto, prostituoitu, lutka, joka oksentaa hänen mielensä… Jeesus on minun hyveeni, Juudas on minun demonini, johon takerrun kiinni… Olen rakastunut Juudakseen”). Lady Gaga on sanonut pitäneen Lady Dianaa hänen lapsuudensankarinaan, joten tämä ehkä selittää hänen kirjeenvaihtonsa Charlesin kanssa. Aikaisemmin, ”Internetin oudolla puolella” kiersi ”uutisia” siitä kuinka Lady Gaga olisi väittänyt todistaneensa Charlesin fyysisen olomuodon muuttumista ”muotoaan muuttavaksi matelijaksi”, kun hän tapasi hänet Lontoossa joulukuussa 2016. Tällaiset väitteet tulevat kuitenkin hyvin epämääräisistä lähteistä, jonka todenperäisyyteen ei kannattaisi kovin helposti uskoa. Todennäköisimmin kyseessä on jokin David Icken fanin sepittämä valheuutinen.
Toiseksi, tällainen kirje kuvastaa hyvin Prinssi Charlesin ylenkatsetta niitä kohtaan, jotka eivät ole ”puhdasverisiä”, aateliston jäseniä. On siis vaikea kuvitella, että tällainen koppava elitisti voisi nousta jokin päivä tavallisen kansan sankariksi. Prinssi Charlesissa ruumiillistuu se mitä vastaan monet keltaliiviprotestoijat ovat nyt nousseet protestoimaan. On kuitenkin muistettava, että monet kansannousut ja vallankumoukset ovat saattaneet nousta alkujaan oikeista ja oikeudenmukaisista lähtökohdista. Vasta myöhemmin niihin on tullut mukaan yhä radikaalimpia elementtejä. Esimerkiksi Iranin vallankumous vuonna 1978 käynnistyi šaahinvallan vastaisena sekulaarina massaprotestina missä vasemmistolaiset opiskelijaryhmät liittoutuivat islamistien kanssa, mutta missä islamistit saivat lopulta vallan Ruhollah Khomeinin johdolla.
Samoin vuosien 2010 – 12 arabikevät käynnistyi arabidiktaattorien vastaisina sekulaareina massaprotesteina, jotka vaativat länsimaista demokratiaa Lähi-Itään, mutta taantuivat nopeasti erilaisten islamistiryhmien välisiksi sissitaisteluiksi, joiden tavoitteena ei ollut demokratian, vaan islamilaisen kalifaatin tuominen Lähi-Itään, minkä ISIS julisti kesällä 2014. Nämä tapahtuvat johtivat miljoonien muslimien pakolaistulvaan Eurooppaan, mikä puolestaan edisti lännen kansallismielisten voimien vahvistumista, mikä nähtiin vuoden 2016 Brexit-äänestyksessä ja Donald Trumpin vaalivoitossa. Arabikevät käynnisti siis eräänlaisen lumipalloefektin, mikä jatkuu yhä tänäkin päivänä ja näkyy nyt kansallismielisten voimien vahvistumisessa myös Ranskassa. Jotkin konservatiiviset kommentoijat, kuten Rush Limbaugh ja Charlie Kirk, väittivät Ranskan mielenosoittajien huutaneen kaduilla, ”Me haluamme Trumpin”. Mutta vain historia näyttää seuraako keltaliivien protesteista yhtä pitkälle kantava historiallinen mullistus kuin vuosikymmenen alun arabikeväästä. Vain historian näyttää myös sen mihin tämä kaikki tulee johtamaan. Jos Arabikevät johti viimekädessä Donald Trumpin nousuun, niin johtaako nykyiset mellakat Antikristuksen nousuun? Otetaanko jopa Ranskan vallankumouksen vuosien 1793 – 94 terrorin ajan pelottavin teloitusväline, giljotiini, uudestaan käyttöön? Entä näemmekö uuden Napoleonin nousun, joka yhdistää Euroopan uuden aatteensa alle. 1800 -luvun alussa monet näkivät Napoleonin Antikristuksena tai hänen esikuvananaan. On kuitenkin paljon todennäköisempää, että hän nousee Iso-Britanniasta eikä Ranskasta, vaikka monet ovat jo ehdottaneet Macronia Antikristuksen saappaisiin. Tähän kaikkeen löytyy yksityiskohtaiset perusteet uudesta kirjastani Joka ei ollut saapa Kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu?
Katso myös: Onko Emmanuel Macron Raamatun Antikristus?
