Benjamin Netanjahu palaamassa kolmatta kertaa Israelin ”kuninkaaksi” vahvalla patrioottisella oikeistohallituksella. Ennustaako Danielin kirja jotain historiallista tapahtumaa Israeliin vuoden 2023 tammikuulle?

Viikon päästä Yhdysvalloissa pidetään välivaalit, jonka jälkiseuraukset voivat osoittautua maan historin merkityksellisemmiksi. Samanaikaisesti Israelissa pidettiin vaalit marraskuun 1. päivä ja alustavan laskennan perusteella kesällä 2021 syrjäytetty Benjamin Netanjahu olisi palaamassa Israelin pääministeriksi ensivuonna. Netanjahu on ollut pääministerinä aikaisemmin vuosina 1996-99 ja 2009-21. Netanjahua on kutsuttu usein lempinimellä ”kuningas Bibi”, sillä Israelin pisimpään palvelleena pääministerinä hänet tunnettiin Israelin kansallisten intressien muurinvartijana, joka hankki itselleen myös kansainvälistä tunnettavuutta vahvana ja karismaattisena valtionpäämiehenä.

Kun Netanjahun kannattajat Israelissa huusivat innoissaan ”Bibi kuningas!”, hän vastasi väkijoukolle, ”En ole kuningas. Kuningasta ei tarvitse valita valtaan. Minut täytyy valita ja se riippuu teistä.” Totta. Israelin ainoa todellinen Kuningas on heidän ristiinnaulittu messiaansa, joka palaa kerran Israelin maahan kuningasten kuninkaana ja silloin Israelin asukkaat ”katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak. 12:10) Israelin johtajat ovat yleensä olleet varovaisia loukkaamasta heidän tärkeintä liittolaistaan Yhdysvaltoja, mutta Netanjahulla oli sisua kritisoida julkisesti Barack Obamaa hänen oman maansa kongressissa, kun hän piti puheen Yhdysvaltojen kongressissa vuonna 2015 Obaman hallinnon Iran-sopimusta vastaan. Netanjahu on monella tapaa – kuten yläpuolinen video selvittää – 21. vuosisadan Israelin arkkitehti, joka on tuonut sen taloudellisesti, teknologisesti, kulttuurisesti ja sotilaallisesti johtavien suurvaltojen joukkoon vaikka Israelin koko on vain noin 7% Suomen pinta-alasta ja 0,2% Yhdysvaltojen pinta-alasta.

Keskustalaisoikeistolaisena Israelin kansallisten etujen vahvana puolustajana, hän oli myös Israelia tukevan Amerikan evankelisen oikeiston ja presidentti Donald Trumpin vahva liittolainen, jota hän vertasi usein ”nykyajan Kyyros Suureksi”, kun Trump antoi joulukuussa 2017 historiallisen julistuksensa Jerusalemin tunnustamiseksi Israelin jakamattomaksi ja lailliseksi pääkaupungiksi, jota seurasi Amerikan suurlähetystön siirtäminen Tel Avivista Jerusalemiin Israelin 70 -vuotispäivänä toukokuussa 2018. Tästä syystä ei pitäisi tulla kenellekään erityisenä yllätyksenä, että Bibi ei ole ollut kristinuskolle vihamielisen sekulaarin median ja punavihreän globalistisen valtaklikin suosiossa. Monella tapaa hän merkitsee Israelille sitä mitä Trump merkitsi Amerikalle. Netanjahu ei ole ollut myöskään Israelin turvallisuuden vaarantavan Palestiinan valtion luomisen kannattaja, vaikka kansainvälinen yhteisö on yrittänyt painostaa Israelia jakamaan maansa kahdenvaltion-mallin mukaisella Lähi-Idän rauhansuunnitelmalla aina vuoden 1993 Oslon sopimuksesta lähtien, jonka alkuunpanemisessa Prinssi Charles näytteli keskeistä kulissien takaista roolia Tim Cohenin kirjan The AntiChrist and a Cup of Tea mukaan.

Uskon, että Amerikan ja Israelin kohtalot saattavat kietoutua yhteen Jumalan profeetallisessa kalenterissa. Donald Trumpin valtaannousun vuosina 2007 – 2015 ennustanut Kim Clement on myös profetoinut että Jumala tulisi tekemään ihmeen samanaikaisesti Israelissa ja Amerikassa. Vuonna 2016 menehtynyt Kim Clement ei ennustanut vain Trumpin ensimmäistä kautta vaan myös hänen toista kauttansa presidenttinä, joten jääkin nähtäväksi onko Netanjahun paluu valtaan jokin enne myös Trumpin paluusta valtaan. Ilmestyskirjan 12. luku kertoo, että kun Israel-vaimo pakenee Saatanaa erämaahan 1260 päivän ajaksi, jolloin Antikristus vainoaa Jumalan omia maanpäällä, ”vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä.” Se mihin kotkalla tässä yhteydessä viitataan jäänee arvailujemme varaan, mutta yhden teorian mukaan se viittaa Yhdysvaltoihin, jonka kansallistunnus on valkopäämerikotka. Yhdysvallat on nykyisen Israelin läheisin liittolainen, joten tämä tulkinta on varsin mahdollinen skenaario. Toisaalta Ilmestyskirjan 13. sanoo, että Antikristuksen ”valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.” En siis odottaisi edes Yhdysvalloissa olevan tuona aikana Jumalaa pelkäävää vanhurskasta presidenttiä.

Clementin ja kumppaneiden Trump-profetioiden ohella ajatukseni Trumpin paluusta valtaan on perustunut myös muutamiin Raamatun profetioista nouseviin eskatologisiin päätelmiin. Aina vuodesta 2016 lähtien kun aloin uskoa Trumpin nousuun presidentiksi (tulin tähän johtopäätökseen mm. kesän 2016 Brexit äänestyksen ennakkotapauksen viitoittamana), en ole koskaan uskonut siihen että Trump olisi jokin ”vaihtoehtoinen messias”, joka tuhoaisi globalistien suunnitelmat tai siirtäisi Antikristuksen vallan vuosikymmenien päähän tulevaisuuteen. Tällaisia ajatuksia edisti ehkä harhainen QAnon -liike, mutta itse en ole kuulunut koskaan kyseisen ryhmän seuraajiin. Suhtauduin ryhmän ajatuksiin alkuunsa uteliaalla mielenkiinnolla, mutta sittemmin huomasin sen muuttuvan yhä kultinomaisemmaksi ja ihmiskeskeisemmäksi, joka alkoi levittää mitä järjenvastaisimpia salaliittonarratiiveja ja valeuutisia, joissa valhe ja totuus sekottuivat usein keskenään. Suosittelen katsomaan täältä hyvän dokumentin tästä QAnon petoksesta mihin myös lukuisat kristityt konservatiivit ja Trumpin tukijat menivät harhaan.

Sisältö

Jerusalemin temppelin jälleenrakentaminen

Uskon Trumpin mahdollisella paluulla olevan tekemistä enemmän sen kanssa mitä Jumala suunnittelee tekevän kansojen herättelemiseksi lopun aikoina ennen viimeisiä tuomioita. Lisäksi olen ajatellut, että Trumpin paluu sopisi yhteen siihen mitä Jumalan täytyy tehdä Jerusalemissa ennen kuin Jeesus voi palata takaisin maanpäälle. Viimeisen 30 vuoden aikana pakanakansat ovat yrittäneet saattaa voimaan huonolla menestyksellä kahdenvaltion rauhanmallin Israelin ja Palestiinan välille. Tämä rauhansuunnitelma pyrkii pohjimmiltaan kääntämään historian kelloa taaksepäin sillä sen tavoitteina on ollut palauttaa Israel vuoden 1967 Kuuden päivää sotaa edeltäville rajoille. Tämä tarkoittaisi myös Itä-Jerusalemin ja Vanhan kaupungin paluuta takaisin arabien hallintavaltaan. Jumalan profeetallisella aikajanalla historia on kuitenkin edennyt juuri siihen suuntaan kuin se on ennustettu Pyhissä Kirjoituksissa eikä Jumalan suunnitelmissa ole kääntää Hänen profeetallista kelloaan taaksepäin. Esimerkiksi Jerusalemin Vanhan kaupungin paluu juutalaisille Kuuden päivän sodassa täytti Jeesuksen ennustuksen Luukkaan evankeliumin 21. luvussa:

Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä… ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.

Tässä kohtaa Herramme ennusti sekä Jerusalemin kaatumisen roomalaisille vuoden 70 juutalaisodissa sekä tätä 1900 vuotta myöhemmin seuranneen Jerusalemin paluun juutalaisten valtaan Kuuden päivän sodan seurauksena. Jooelin kirjan 3. luku ennustaa, että lopun aikoina Jumala tuomitsee kaikki ne pakanakansat, jotka ovat hajottaneet Israelin maan ”pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani.” Sakarjan 14. luku ennustaa, että viimeisenä vihan aikana Israelin Jumala kokoaa ”kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.” Raamattu siis ennustaa pakanakansojen nykyisen yrityksen jakaa Israelin maa Kuuden päivän sotaa edeltäville rajoille ja sanoo niiden lopulta onnistuvan siinä traagisin seurauksin Israelin maassa asuville juutalaisille. Useat profetiat tekevät kuitenkin selväksi, ettei tämä tapahdu ennen kuin Jerusalemin Temppelivuorella olisi kolmas temppeli jonka Antikristus saastuttaa ”hävityksen kauhistuksella” (Dan. 8:11, 9:27, 11:31, Matt. 24:15, 2. Tess. 2:4, Ilm. 11:2).

Toisin sanoen, jos ”pakanain ajat” täyttyivät joko vuonna 1967 kun Israel sai Jerusalemin Vanhan kaupungin haltuunsa Kuuden päivän sodassa tai vuonna 2017 kun Trump tunnusti Israelin laillisen kansainvälisen oikeuden Itä-Jerusalemin hallintaan, niin seuraava merkittävä tapahtuma ei tule olemaan Israelin maan ja Jerusalemin uudelleenjakaminen vaan kolmannen temppeli jälleenrakentaminen. Temppelin jälleenrakentaminen ei taas ole mahdollista tuona aikana jolloin ”kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen” (Sak. 14:2) ja pakanat ”tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.” (Ilm. 11:2) Temppeli täytyy siis rakentaa aikana kun Israel hallitsee suvereenisti koko Jerusalemia. Tämä aika on nyt, mutta nykyiset johtajat sekä Israelissa että Amerikassa ovat sitoutuneet edelleen epäonnistuneen kahdenvaltion rauhansuunnitelman edistämiseen, joka kieltää samalla juutalaisten pääsyn heidän pyhimmälle alueelle eli Temppelivuorelle. Temppelivuori on ollut Jordanian kuninkaan rahoittaman Jerusalemin islamilaisen Waqf -järjestön hallussa aina Kuuden päivän sodan päättymisestä lähtien. Vaikka presidentti Trump sanoi vuoden 2017 julistuksessa, että pyhän kaupungin tulisi jäädä paikaksi ”missä juutalaiset rukoilevat Länsimuurilla, missä kristityt kävelevät Via Dolorosalla, ja missä muslimit palvovat al-Aqsa moskeijassa” ja kutsui ”kaikkia osapuolia säilyttämään status quon Jerusalemin pyhillä paikoilla, mukaanlukien Temppelivuorella”, niin oikeisto sekä Israelissa että Amerikassa suhtautuu sympaattisemmin juutalaisten nationalistien vaatimuksiin saada täysi kontrolli Jerusalemin pyhistä paikoista temppelin jälleenrakentamiseksi.

Oikeisto on ollut paljon skeptisempi status quon säilyttämisen järkevyydestä, joka tähän asti on lietsonut vain väkivaltaa Israelissa ja estänyt juutalaisia rukoilemasta heidän uskontonsa pyhimmällä paikalla. Media ja monet poliittiset asiantuntijat yrittivät estää myös presidentti Trumpia tunnustamasta Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi – lupaus, jonka toteuttamisen monet aiemmat presidentit olivat jo pettäneet -, koska sen pelättiin saavan aikaan väkivaltaa ja alueellista epävakautta Lähi-Itään. Lopputulos näytti olevan kuitenkin täysin päinvastainen. Julistusta seurasi ISIS:in kalifaatin tuhoutuminen ja Israelin ja arabimaiden välille vuonna 2020 solmittu historiallinen rauhansopimus. Tämä puhuu vain sen puolesta, että terroristien myötäily saa aikaan väkivaltaa ja alueellista epävakautta, ei heidän uhkailujansa vastaan seisominen. Tämä nähdään myös tänään. Israelin nykyisen keskustalaisvasemmistolaisen Jair Lapidin hallituksen puolustusministeri Benny Gantzin johdossa yksistään syyskuussa Israelissa esiintyi 254 terrori-iskua, jotka tappoivat kaksi ja haavoittivat 14. Tämä 3702 muun dokumentoidun terrori-iskun päälle, jotka esiintyivät Juudeassa ja Samariassa vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla. The Jerusalem Post kertoi, että Israelin väestö ”alkaa jo tottua terrori-iskuihin” ja ”päivää, joka päättyy ilman ruumiita, pidetään ihmeenä.”

Ben-Gvir – Israelin nouseva ”äärioikeistolainen” voimamies

Jos Israelin hallitus päättäisi purkaa status quon Jerusalemin pyhistä paikoista ja ottaisi Temppelivuoren IDF:n täydelliseen kontrolliin missä se sallisi myös temppelin jälleenrakentamisen – uskonnollisten sionistien pitkäaikaisen haaveen, joka pantiin alkuun jo viimekeväänä – se saisi kyllä äänekkään tuomion maailman kansojen päämiehiltä, mutta sitä seuraava väkivalta ei ole mikään väistämättömyys. Tällainen haltuunotto voisi tapahtua vain vahvan kansallismielisen oikeistohallituksen taholta, joka ei kumartele pakanakansojen edessä tai pelkää kansainvälisen yhteisön tai arabien reaktioita. Jumalan lupaukset tulevat lopulta toteen loukkasi ne sitten arabien tunteita tai ei. Kuten psalmisti kirjoitti: ”Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?… Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.” (Ps. 2:1,4) Knessetin uusi nouseva tähti, mediassa äärioikeistolaiseksi luonnehdittu Itamar Ben-Gvir, saattaa olla mies joka panee tällaisen kehityksen liikkeelle. Reuters raportoi:

Israelilainen äärioikeistolainen poliitikko Itamar Ben-Gvir, jota pidettiin vuosia liian äärimmäisenä valtavirran politiikassa, pyyhkäisi äänet tiistaina pidetyissä vaaleissa ja saattaa toimia nyt kuninkaantekijänä Benjamin Netanjahun uskomattomassa poliittisessa paluussa. Ben-Gvirin Uskonnollinen sionismi -puolue sai alustavan laskennan mukaan kolmannen sijan, joten ultrakansallismielisellä on keskeinen rooli muodostettaessa uutta Netanjahun johtamaa hallitusta, jonka toimikausi ylimmässä virassa kesti neljännesvuosisadan ja päättyi noin 18 kuukautta sitten.

Se merkitsee dramaattista muutosta Ben-Gvirille, joka tuomittiin vuonna 2007 rasistisesta yllytyksestä arabeja vastaan ja Kachin tukemisesta, joka on Israelin ja Yhdysvaltojen terrorismin mustilla listoilla. Tämä tausta sulki hänet pois Israelin politiikasta, mutta hänen menestyksensä äänestysuurnilla heijastaa haukkamaista heilahdusta äänestäjien keskuudessa hänen oman imagonsa uudelleenbrändäämisen jälkeen, saaden Netanjahun sanomaan olevansa valmis yhteistyöhön miehen kanssa, jonka hän aiemmin torjui.

Ben-Gvir itse myöntää olevansa ekstremisti (ääri-ajattelija), mutta tarkentaa: ”Olen ekstremisti kun se tulee rakkauteeni Israelia kohtaan. Rakastan Jerusalemia. Rakastan Juudeaa ja Samariaa. Rakastan sotilaitamme. Rakastan israelilaisia. Mutta tämä ei ole enää ääri-ajattelua. Enemmistö israelilaisista on tulossa ’ekstremisteiksi’ heidän rakkaudessaan Israelia kohtaan ja nuo israelilaiset ovat minun tukijoitani.” Mitä tulee syytöksiin rasismista, hän sanoo: ”En ole rasisti, Jumala varjelkoon. En vihaa arabeja. He ovat osa maatani ja rakastan maatani. Mutta ketä tahansa, joka satuttaa maatani, vihaan heitä. Arabit, jotka ovat väkivaltaisia, jotka hyökkäävät muiden kimppuun, minulla on ongelma näiden ihmisten kanssa. Meidän on kohdeltava näitä ihmisiä erittäin kovalla otteella. Terroristit ansaitsevat kuolemanrangaistuksen. Vauvan murhanneen terroristin ei pitäisi istua vankilassa, jossa häntä kohdellaan kuin hän olisi vieras neljän tähden hotellissa joka saa palkkaa palestiinalaishallinnolta. Haluan puolustaa sotilaitamme ja antaa heille heidän tarvitsemansa tuen.” Tällaista maalaisjärjen mukaista ”oma maa ensin” patriotismia mitä kansallismieliset oikeistopopulistit tukevat ympäri maailmaa, pidetään tänään ekstremisminä, joka assosioidaan yhteen terrorismin kanssa. Oman maasi rakastaminen on paha asia varsinkin jos olet valkoinen eurooppalainen tai Israelissa asuva juutalainen. Koti, uskonto ja isänmaa on korvattu kodittomuudella, uskonnottomuudella ja äitimaalla.

Ben-Gvir on tehnyt jo useita provokatiivisia vierailuita Temppelivuorelle. Viimeksi elokuussa, kun hän johti 2000 juutalaisen pyhiinvaeltajan ryhmää alueelle muistelemaan ensimmäisen ja toisen temppelin tuhoa Tisha B’Avina (päivä heprealaisessa kalenterissa johon on osunut monet juutalaisten historian kannalta traagiset tapahtumat mukaan lukien ensimmäisen ja toisen temppelin hävitys). Alue on niin räjähdysherkkä, että silloisen oppositiojohtaja ja myöhemmän pääministeri Ariel Sharonin vierailu Temppelivuorella syyskuussa 2000 laukaisi Palestiinan toisen intifadan vaikka PLO:n johtaja Jasser Arafat oli suunnitellut sitä jo kuukausia aiemmin epäonnistuneiden Camp David rauhanneuvotteluiden seurauksena.

On selvää, ettei Israelin hallitus – varsinkaan Benjamin Netanjahun johdolla – aio sallia mitään kolmannen intifadan kaltaista arabiväkivaltaa Israelin kansalaisia vastaan. Jos Temppelivuori on juutalaisten ja arabien välisten yhteenottojen toistuva lähde, tällöin Israelin turvallisuusintressien kannalta olisi järkevämpää ottaa Temppelivuori Israelin omistamaksi kiinteistöksi ja julistaa se uskonnollisesti neutraaliksi vyöhykkeeksi missä sekä juutalaiset, kristityt että muslimit voisivat rukoilla vapaasti omaa Jumalaansa ilman pelkoa väkivallasta. Tällainen järjestely tarkoittaisi myös sitä, että ortodoksijuutalaisilla sionisteilla olisi mahdollisuus käynnistää temppelin jälleenrakentaminen Al-Aqsan tai Kalliomoskeijan viereen. Temppelivuorella on kyllä tarpeeksi tilaa jonkin pienimuotoisen temppelin rakentamiseen ilman, että Kalliomoskeijaa tai Al-Aqsaa tarvitsee purkaa sen tieltä. Israelin sotilaiden tehtäväksi jäisi varmistaa, että kaikkien kolmen aabrahamilaisen uskonnon edustajat voisivat kokoontua rauhanomaisesti Temppelivuorelle palvomaan omaa Jumalaansa tai suorittamaan siihen kuuluvia uskonnollisia rituaaleja kuten eläinuhrien uudelleenkäyttöönottoa, jotka Antikristus määrää lakkautettavaksi vierailtuaan Temppelin kaikkeinpyhimmässä (Dan. 9:27. 11:31, Matt. 24:15, 2. Tess. 2:4).

Jokin tämän kaltainen skenaario on hyvin mahdollinen tapahtumaketku, joka johtaa Raamatussa ennustetun kolmannen temppelin rakentamiseen. Miten Trump tähän sitten liittyy? Vain Trumpin kaltaisen Israelin vahvan ystävän ja Benjamin Netanjahun poliittisen liittolaisen johdolla, tällainen hanke voisi saada myös kansainvälisen tuen Israelin tärkeimmältä liittolaiselta. Presidentti Bidenin johdolla – joka on pyrkinyt tekemään täyskäännöksen edeltäjänsä Lähi-Idän politiikkaan (onnistuen vieraannuttamaan samalla Amerikan arabiliittolaiset) – Netanjahun olisi paljon vaikeampaa löytää poliittisia liittolaisia tällaisen skenaarion oikeuttamiseksi, mutta jos Trump palaisi Valkoiseen Taloon ”nykyajan Kyyros Suurena” – joksi Bibi on itse luonnehtinut Trumpia -, niin toki hänen olisi paljon helpompaa saattaa tällainen politiikka voimaan. Vaikka Trump kehotti ”kaikkia osapuolia säilyttämään status quon Jerusalemin pyhillä paikoilla, mukaanlukien Temppelivuorella”, hänen julistuksensa Israelin suvereenista oikeudesta pääkaupunkiinsa merkitsee myös sitä, ettei se ole Yhdysvaltojen tai kenenkään muun kansan asia mitä Israelin hallitus päättää tehdä heidän omassa pääkaupungissaan.

Johtopäätös

Vain aika näyttää kuinka lähellä olemme kolmannen temppelin rakentamista ja sen voisiko Benjamin Netanhaju paluu Israelin pääministeriksi mahdollistaa myös ylläkuvatun kaltaisen skenaarion. Näiden tapahtumien ajankohta on kuitenkin mielenkiintoinen siinä valossa mitä itse olen esittänyt jo vuosia vuoden 2023 profeetallisesta merkittävyydestä. En käy tätä asiaa tarkemmin läpi tässä kirjoituksessa, koska olen tehnyt sen jo yksityiskohdilla mm. englanninkielisen kirjani loppusanoissa. Löydät siitä myös suomeksi kirjoittamani blogitekstin otsikolla Mitä tapahtuu vuonna 2023 (vai tapahtuuko mitään)? Ainakin kaksi raamatullista profetiaa todistaisi tämän vuosiluvun merkittävyydestä. Kaksi profetiaa, joista olen päätellyt Raamatun viittaavan vuoteen 2023 mahdollisena profeetallisena käännekohtana löytyvät Danielin kirjan 7.:stä ja 12:sta luvusta.

Ensiksi mainitun asiayhteys näyttäisi viittaavan paremminkin Roomaan eikä Jerusalemiin ja siitä löydämme ainostaan vuosiluvun 2023 ilman tarkempia päivämääriä. Jälkimmäinen taas liittyy enemmän Israelin, Jerusalemin ja Temppelivuoren kontekstiin ja siitä voimme laskea hyvin tarkan historiallisen aikamääreen, joka päättyy tammikuun 17. päivä vuonna 2023. Vuosi 2023 on Israelin kannalta mielenkiintoinen myös siitä, että heprealainen vuosi 5783 (syyskuu 2022 – syyskuu 2023) on riemuvuosi (50. vuosi) jos aloitamme remuvuosisyklin laskennan vuoden 1973 Jom Kippur sodan puhkeamisesta. 3. Moos. 25:8-13 sanoo:

Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä [= Jom Kippur] anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. Riemuvuosi olkoon teille viideskymmenes vuosi; älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko, älkääkä poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut. Sillä se on riemuvuosi, se olkoon teille pyhä; pellolta syökää sen sato. Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaallensa.

Se on tämän riemuvuoden aikana, jolloin näemme mm. Charles III:n kruunaamisen Yhdistyneen Kuningaskunnan kuninkaaksi ensivuoden toukokuussa. Se mitä muuta profeetallisesti ja historiallisesti merkittävää tuona aikana tapahtuu jää meidän nähtäväksemme (ellei seurakunnan ylösotto tule ennen vuoden 5783 loppua). Kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi 8. marraskuuta 2016, Benjamin Netanjahun aika Israelin pääministerinä oli tuolloin 7 vuotta, 7 kuukautta ja 7 päivää. Trump vannoi virkavalansa 20. tammikuuta 2017, jolloin hän oli 70 vuotta, 7 kuukautta ja 7 päivää vanha. Trump siirsi Yhdysvaltain suurlähetystön Jerusalemiin Israelin valtion synnyn 70 -vuotispäivänä 14. toukokuuta 2018.

Joe Biden astui Yhdysvaltain 46. presidentiksi 20. tammikuuta 2021. Tämä oli tasan 77 päivää marraskuun 4. päivän varastettujen vaalien jälkeen. Tasan 77 viikkoa eli 539 päivää myöhemmin, Biden teki ensimmäisen valtionvierailunsa Israeliin 13. heinäkuuta 2022. Kuningatar Elisabet II menehtyi 8. syyskuuta 2022, 70 vuotta, 7 kuukautta ja 2 päivää kestäneen valtakautensa jälkeen. Charles piti ensimmäisen puheensa kuninkaana päivää myöhemmin, joka oli myös 77 vuotta ja 7 päivää toisen maailmansodan päättymisestä. Syyskuussa 2022 maailmanjohtajat kokoontuivat myös YK:n 77:een yleiskokoukseen, aikana jolloin maailma on Ukrainan sodan myötä kolmannen maailmansodan partaalla. Roe v. Wade kumottiin Amerikan korkeimman oikeudessa kesällä 2022, joka oli reilu 49 vuotta (riemuvuosi) sen voimaanastumisen jälkeen. Ja ensivuonna näemme Charlesin kruunamiseen kuninkaaksi lähes 70 vuotta hänen äitinsä kruunajaisten jälkeen.

On vaikea olla näkemättä Jumalan käden puumerkkiä kaikkien näiden yhteensattumien kohdalla. Kirjoitin blogissani jo elokuussa 2015 kuinka Jumalaa ohjaa historian ratkaisevia tapahtumia luvun seitsemän ja sen kerrannaisten toistuvuuteen perustuen. Siis ennen kuin yksikään em. yhteensattumista oli vielä esiintynyt. Mainitsin tuossa reilun 7 vuoden takaisessa artikkelissani myös vuoden 2023 profeetallisen merkittävyyden, vaikka päättelin siinä hieman ennenaikaisesti, että se saattaisi olla jo Jeesuksen julkisen paluun ajankohta. Olen ollut yleensä melko varovainen antamaan mitään tarkkoja päivämääriä tai edes vuosilukuja Jeesuksen paluulle, sillä otan hyvin kirjaimellisesti Jeesuksen sanat: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” (Matt. 24:36)

Kun mainitsen vuosilukuja kuten 2023, en tarkoita että Jeesuksen paluun tulisi tapahtua mainittuna ajankohtana. Tätä ei voi päätellä suoraan myöskään niistä Danielin profetioista, joista olen tämän vuosiluvun johtanut ja laskenut. Ensivuosi näyttää kuitenkin toteen kuinka oikeaan olen profeetallisissa tulkinnoissani osunut. Odottaisin tulkintojeni pohjalta jotain käänteentekevää tapahtumaa sekä Roomaa (etenkin Vatikaania/paaviutta) että Jerusalemia ajatellen.