Yövyin viikonloppuna isoveljeni luona Huittisissa kun näin uutisen Leo Mellerin (1942-2026) poislähdöstä perjantaina 16. tammikuuta. Leo itse totesi muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa äänitetyssä Pirkko Säilän haastattelussa, että kun kuulette Leo Mellerin kuolleen, niin älkää uskoko, sillä ei hän ole kuollut vaan elää, kuten Jeesus lupasi kaikille niille, jotka siirtyvät ajasta iäisyyteen Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa uskoen (Joh. 11:25). Leo Meller oli vuosikymmenien ajan yksi merkittävimmistä äänistä Suomen Israel-ystävien ja ajan merkkien tutkimisen tärkeyttä ja Jeesuksen tulemuksen läheisyyttä painottavan profeetallisen herätyskristillisyyden kentällä.
Monet minua vanhemmat kristityt ovat saattaneet tuntea Leo Mellerin jo 1970-80 -luvuilta asti. Itse aloin kuunnella hänen radiopuheitaan noin 12 -vuoden ikäisenä vuosituhannen vaihteessa, vierailin hänen puhetilaisuuksissaan, seurasin Patmos Lähetyssäätiön, jonka johdossa Melleri toimi vuosina 1971-2010, kirjoittajien toimintaa ja luin Patmos Lähetyssäätiön omistaman kristillisen kustantamon Kuvan ja Sanan julkaisemia eskatologisia kirjoja. Näillä kirjoilla oli suuri vaikutus myös omien eskatologisten näkökulmieni muovautumisessa.
En saanut valitettavasti koskaan tilaisuutta tavata Leo-veljeä kasvoista kasvoihin vaikka vuonna 2015 minulla olikin tarkoitus mennä tervehtimään häntä edesmenneen isoveljeni Mikaelin kanssa Tampereella puhetilaisuuden päätteeksi. Parempi ajatus olisi ollut sopia tietysti aika erikseen tapaamista varten, joten vetäydyin viimehetkellä etten vaikuttaisi yli-innokkaalta fanilta, joka tulee häiritsemään kun hänellä oli kiire ehkä junaan. Mutta Leo itse oli ehdottanut tapaamistamme muutama kuukausi ennen tuota Tampereen tilaisuutta ja koska asun lähellä Tamperetta, ajattelin että voisin mennä vain kättelemään tilaisuuden päätteeksi ja kertoa olevani se kaveri, jonka kanssa hän oli sähköpostiyhteydessä muutamaa kuukautta aiemmin.
Kun luin uutisen Leo-veljeni kuolemasta, liikutuin kyyneliin asti. Tämä on erikoinen asia, sillä en ole herkästi kyynelehtivää ihmistyyppiä ja olen itkenyt aiemmin vain oman isoveljeni kuoleman johdosta. Enkä voi myöskään sanoa olleeni jokin Mellerin superfani, joka reagoisi hänen kuolemaansa samoin kuin fanit reagoisivat pop-musiikin idolin kuolemaan. Syy tähän on kuitenkin syvästi henkilökohtainen sillä ilman Melleriä en olisi varmaan itsekään tässä nyt kirjoittamassa teille.
Enkä viittaa nyt ainoastaan siihen vaikutukseen, joka hänen elämäntyöllään oli oman hengellisen kutsumukseni muodostumiseen. Tarkoitan sitä, että Leo oli rohkaisemassa työtäni henkilökohtaisesti juuri silloin kun sitä eniten tarvitsin. Toki mukaan mahtui myös muutamia vähemmän lempeitä sanallisia yhteenottoja, kun en osannut menetellä kaikessa asianmukaisen protokollan mukaisesti ja harmistuin jostain Leon sähköpostivastauksen sävystä.
Mutta kaikki nuo epäselvyydet ja väärinymmärrykset tulivat aina selvitetyksi ja saimme ne päättymään veljellisiin loppusanoihin. Ja tämä kaikki kuuluu ihmisyyteemme – oikeus harmistua ja loukkaantua jostain ilman, että jäisimme näiden tunteiden vangiksi ja sovimme riidat ennen kuin “annamme auringon laskea vihamme ylitse.” (Ef. 4:26) Tähän selvennyksenä on nyt sanottava, ettemme olleet Leon kanssa mitään läheisiä kirjeystäviä, sillä kirjeystävä on henkilö, jonka kanssa ollaan sähköposti- tai tekstiviestiyhteydessä ainakin kerran kuukaudessa. Leon kanssa kymmenen vuoden ajan käymät sähköpostikeskustelut voidaan rajata ehkä kahden käden sormilla laskettaviksi. Blogiini hän kommentoi ehkä vain viisi kertaa.
Mutta kaikki kommentointi Leolta oli aina positiivista ja rohkaisevaa – ei väittelyn tai riidanhaluista (itse sortuisin siihen helpommin ja siksi vältän kommentoimasta mitään muiden ihmisten teksteihin). Kuningas Salomo totesi sananlaskuissa:
Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle. Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.
– Sananlaskut 16:23-24
Jaakob totesi samassa hengessä:
Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? ihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?
Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
– Jaakob 3:9-18
Edistikö Meller pitkän uransa aikan myös vääriä oppeja, vääriä opettajia, ja pieleen menneitä profetioita. Varmastikin. Aivan kuin itsekin olen tehnyt ja pahoitellut sitä lukijoiltani myös julkisesti. Myös Meller itse pyysi vuonna 2022 julkisesti anteeksi aiempia vääriä opetuksiaan, kun hän on ollut “vision valtaama” ja edistänyt tällöin vääränlaista amerikkalaista äärikarismaattista kristillisyyttä. Hän kuitenkin painotti, ettei ole sanonut koskaan mitään, mihin hän ei olisi itse uskonut sillä hetkellä. Samaa voin sanoa myös itsestäni.
Arvostan ihmisiä, jotka tunnustavat nöyrästi oman erehtyväisyytensä koska monet meistä luottavat sokeasti omaan ymmärryskykyynsä ja ovat herkkiä tuomitsemaan veljiään ja sisariaan, koska ovat olevinaan itse niin paljon parempia tai viisaampia kuin muut. Ajauduin tästä usein sähköpostiväittelyihin erään entisen kirjeystäväni kanssa, joka oli kovin nopea tuomitsemaan Mellerin hänen “vääristä äärikarismaattisista opetuksistaan”, kun taas itse puolustin häntä sillä, että kaikki meistä sortuvat aika ajoin vääriin opetuksiin “sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.” (Jaak. 3:”) Kukaan meistä ei ole kuitenkaan täydellinen sillä vain Jumala itse on täydellinen.
Minulla on ollut myös aina se lähtökohta, että meidän tulisi kunnioittaa niitä saarnamiehiä, jotka ovat olleet paljon pidemmän aikaa Jumalan käytössä kuin me itse olemme olleet. Tuo kunnioitus ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi lupa kritisoida heitä koskaan mistään. Jokaista Sanan opettajaa – myös minua – tulee saada kritisoida sillä kukaan meistä ei ole kritiikin yläpuolella. Mutta voimme kritisoida opettajia ja säilyttää silti kunnioituksen heitä kohtaan. Esimerkiksi minulle itselleni on hyvin helppoa erottaa se minkälainen kritiikki kirjoituksiani kohtaan on kunnioittavaa ja millainen taas epäkunnioittavaa. Voit olla jopa 100% erimieltä kirjoitusteni sisällön suhteen ja säilyttää silti kunnioituksen minua ja työtäni kohtaan.
Oma henkilökohtainen historia Leo Mellerin suhteen palaa vuoteen 2007 saakka, jolloin aloin kokea voimakasta sisäistä kutsumusta tai kehotetta lähestyä häntä kirjeitse liittyen eskatologisiin näkökulmiini. En ollut varmastikaan ensimmäinen henkilö, joka olisi yrittänyt tuputtaa omia eskatologisia näkökulmiaan Leolle. Mutta tämä “tuputtaminen” ei ollut jotain tyyliin “kirjoitanpa Leolle seitsemän sivun kirjeen missä haastan hänen näkemyksiään lopun ajoista ja suutun sitten jos hän tyrmää tai sivuuttaa ne.” Sen sijaan tämä sisäinen kehotus johti ensin pitkähköön kirjeeseen, jonka työstämisen jätin kesken, ja aloin kehitellä lopulta ajatusta kirjan kirjoittamisesta sillä toivolla, että Kuva ja Sana voisi ehkä julkaista sen.
Lähdin tähän projektiin jonkinlaisella lapsellisella naiviuudella, koska ajatus siitä että K&S lähtisi julkaisemaan jonkin syrjäytyneen random-tyypin hourailuita, oli aika epätodennäköistä, mutta siksi tuota työtäni ajoikin eteenpäin sokea usko ja luottamus siihen, että tämä oli se mitä Jumala oli kutsunut minut tekemään vaikka määränpää olikin hämärä. Projekti paisui lopulta kirjan käsikirjoitukseksi, jossa oli 700 A4 -sivua, jotka tyypillisen kirjan sivukoossa olisi vaatinut noin tuhatsivuisen painotuotteen.
Käsikirjoitukseni massiivisuus oli yksi syy siihen miksi Kuva ja Sana ei voinut ottaa taloudellista riskiä sen julkaisemisesta. Mutta sain tähän joulukuussa 2014 valmistuneeseen kirjaani henkilökohtaisen palautteen Leo Melleriltä tammikuussa 2015 kohta sen jälkeen kun älysin perustaa blogin ja verkkosivun tuon kirjani mainostamiseen ja ilmaisjakeluun. Mellerin henkilökohtainen – suurimmaksi osin positiivinen – palaute sai aikaan tunteen siitä, että juuri tätä varten Jumala oli valmistanut minua kuluneen 10 vuoden ajan ja kehottanut minua ottamaan yhteyttä nimenomaan Leo Melleriin. Sähköpostissaan Leo kirjoitti minulle mm. seuraavaa:
Lukeneisuutesi ja asioitten hallinta on hämmästyttävän kiintoisaa… On selvää, että Sinulle on annettu taivaasta ymmärrystä ja lahjoja, joita ei ole tarkoitettu vakan alle. Jumala johdattaa kymmenen vuoden valmistelujakson jälkeen Sinut haluamallansa tavalla jakamaan mitä on ladattu henkeesi. Olen siis Yhdysvalloissa kaiken kaikkiaan elokuun puoleen väliin. Mutta olen Suomessa pari viikkoa toukokuun loppupuolella. Jospa saisimme mahdollisuuden kohdata?
– Leo Meller, helmikuu 2015
Tuo palaute rohkaisi minua jatkamaan työtäni myös blogistina, mikä toimi pohjana myös kaikille myöhemmille kirjallisille tuotoksilleni, jotka sain lopulta julkaisuun tarvekustantamo Books on Demandin kautta. Leo Meller alkoi seuraamaan blogiani jo vuoden 2016 aikoihin koska huomasin hänen kirjautuneen silloin ensimmäistä kertaa blogini postituslistalle. Vuoden 2020 aikoihin hän alkoi kommentoida sinne ensimmäistä kertaa ja kutsui minua tekemään jopa radiopuheen liittyen lopun ajallisiin näkemyksiini (tämä meni hieman pipariksi ja johti tuohon tekstin alussakin mainittuun yksityiseen sanaharkkaan, jonka saimme lopulta selvitettyä). Seuraavan viiden vuoden aikana Leo jatkoi vuorovaikutustaan kanssani kommentoimalla blogiini aika ajoin jotain myönteistä. Alla esimerkkejä niistä kommenteista, joita sain Leolta viimeisen kuuden vuoden aikana.
Kiitos veljelle erityisesti tästä viimeisestä postauksestasi. Pistää ajattelemaan. Jumalalle kiitos, että ajan merkkien seurantaminen ja kommentoiminen on vielä mahdollista Suomessa.
Olihan totinen tietoisku. Sietää miettiä. Kiitos kirjoittajalle.
KIITOS! OLET KIRJOITTANUT JA JULKAISSUT TÄHÄN ASTISEN ELÄMÄSI TÄRKEIMMÄN TEKSTIN!
Samuel Tuomisen tekstit pysäyttävät miettimään ja tutkimaan. Ihmetyttää miten paljon ja laajalti yksi ihminen kykenee tutkimaan ja koostamaan tuloksia jakoon. Viimeisin teksti re Amerikka ja tämä kesä on henkeä salpaavaa luettavaa. Jonakin hetkenä Jumala sallii ja nostaa tekstit sekulaariin fokusointiin ja aiheet räjähtävät maailman silmiin. Kateudet, pelot, omat edut ja käsitykset oikeasta ja 96 muuta syytä estävät nostamasta ST:n ajattelua laajempaan huomioon ja debattiin ns. kristittyjen eskatologien piirissä, kunnes sekulaarit “löytävät” ja sitten keskustelu räjähtää. Keep it up, bro!
Kunnioitan ja arvostan rehellisyyttäsi — ennen ja nyt jälkeen tämän postauksesi. Kulje eteenpäin. Nöyränä ja Herraa etsivänä ja kunnioittavana. It’s not over, Bro. LEO MELLER
– Leon kommentti tammikuulta 2023 artikkeliini: Anteeksipyyntöni siitä, että olin väärässä.
VELJENI
VAKAVA KIITOS TÄSTÄ BLOGISTASI JA SIUNAUKSET ELÄMÄSI VAIHEISIIN.
LEO MELLER
Veli Samuel Tuominen
Olet tehnyt ”aimo miehen työn”. Jumala siunaa Veli Samuel Tuomista ja suo hänelle enkeleitä vartijoiksi ja huolehtijoiksi ja huoltajiksi Isän Jumalan kunniaksi ja Jumalan seurakunnan valaistumiseksi ajan illassa. Psalmi 23.
Thank you Bro!
This text of yours is magnificent!!!
Privileged I am being able to read your words.
The Lord Jesus Christ bless you Bro!
Leo
– Leon kommentti syyskuulta 2025 artikkeliini: Oliko Charlie Kirkin poliittinen salamurha käännekohta Amerikan ja länsimaiden historiassa?.
Rakas Leo, jos luet blogiani yhä siellä taivaassa (vaikka sinulla on varmasti paljon tähdellisempääkin tekemistä siellä), kiitos näistä kaikista kauniista sanoistasi. Kiitos, että seisoit hengellisen kutsumustyöni rohkaisijana silloin kun muut olivat hiljaa. Kiitos, että annoit minulle syyn uskoa, että työlläni on jotain arvoa ja ettei Jumala kutsunut minua turhaan lähestymään juuri sinua elämäni vaikeuksista, häpeästä ja yksinäisyydestä huolimatta. Kiitos, että osoitit kunnioitusta minua kohtaan silloin kun muut osoittivat vähättelyä ja ylenkatsetta. Kiitos, että rohkaisit sanoillasi myös rakkaan isoveljeni Mikaelin itsemurhan jälkeen etkä jakanut mitään hengellisiä latteuksia tai myötätunnon valekaapuun puettua hengellistä hurskastelua. Palkitkoon Jumala sinut suuresti näistä teoistasi kaikkien muiden hyvien töiden ohella, joita teit Hänen valtakuntansa hyväksi tässä ajassa. Kuten jo totesin sinulle muutama kuukausi ennen poislähtöäsi:
Kiitos, veli. Sinäkin olet kirkas tähti ja legenda Suomessa. Olen etuoikeutettu, että seuraat minua täällä. Ja rehellisesti sanottuna, ilman kannustustasi kirjoitusurani alkuvaiheessa en olisi täällä tänään. Joten jos nyt nautit tekstieni lukemisesta, voit kiittää siitä itseäsi!
Kristuksen täytettyyn työhön luottaen uskon, että kohtaamme kerran taivaan esikartanoissa ja vertailemme intohimoisesti toistemme erilaisia lopun ajan kaavioita tai nauramme hyväntahtoisesti omille vajavaisen mielemme pimentämille lopun ajan odotuksillemme. Apostolin sanoihin päättääkseni:
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. – 1. Kor. 13:8-12
Lämpimät osanottoni Leo Mellerin suremaan jääneille omaisille, ystäville ja virkaveljille Suomen Siionin kirkkaan tähden siirtyessä ajasta iäisyyteen.
Kirjailija Samuel Tuominen
Author & blogger Samuel Tuominen’s archives 
Leave a comment