Kirjoitin blogissani alaikäisiin lapsiin sekaantuneen seksirikollisen ja ihmiskauppiaan Jeffrey Epsteinin pidätyksestä ja kuolemasta vuonna 2019. Epstein liikkui poikkeuksellisen läheisissä väleissä maailman rikkaimpien ja vaikutusvaltaisimpien ihmisten kanssa, mikä teki hänen tapauksestaan erityisen merkittävän. Käsittelin kirjoituksissani myös Epsteinin paritusringin keskeisen rikoskumppanin Ghislaine Maxwellin pidätystä sekä heidän väitetyn asiakkaansa, Prince Andrewn, marraskuussa 2019 antamaa surullisenkuuluisaa BBC-haastattelua. Epsteinin tapaus on kiinnostanut minua jo ennestään, sillä käsittelin joulukuussa 2014 valmistuneessa esikoiskirjassani noin sadan sivun verran väitettyä niin sanottua saatanallista rituaalihyväksikäyttöä, johon olisi sekaantunut poliittinen, taloudellinen ja aristokraattinen eliitti maailmanlaajuisesti.

Kirjani sivulla 671 viittasin Jeffrey Epsteiniin – aikana, kun suurin osa suomalaisista ei ollut edes kuullutkaan koko nimeä:

“Herra McKelvie, entinen lastensuojelujohtaja Herefordin ja Worcesterin neuvostolle, on viettänyt viimeiset 20 vuotta kokoamalla todistusaineistoa valtaapitävien väitetystä hyväksikäytöstä.” Raportit eivät pääty tähän. Marraskuun 10:nä 2011 Daily Mail tiedotti, että alaikäisiä lapsia prostituutioon kaupitellut miljardööri Jeffrey Epstein oli Prinssi Andrew’n, Charlesin pikkuveljen, ystävä. 8. maaliskuuta 2014 tämä Britannan toiseksi luetuin päivälehti kertoi, että Korkeimman Oikeuden tuomari ja Kuningattaren neuvonantaja Lordi Justice Fulford, ”oli pedofiili tukiryhmän perustaja pitääkseen rikolliset poissa vankiloista: (PIE) avaintukija, minkä poliisi epäili hyväksikäyttävän lapsia ‘teollisilla mittasuhteilla’. Mailin tutkimus Sunnuntaissa on löytänyt Fulfordin olleen perustajajäsen kampanjalle PIE:n puolustamiseksi samalla kun se kutsui avoimesti [seksuaalisen aktin] suostuvuusiän alentamista niin varhaiselle iälle kuin neljään vuoteen.

Lisättäköön tähän, että edellä mainittu PIE oli vuonna 1974 perustettu ja 10 vuotta myöhemmin lakkautettu pedofilia puolustanut brittiläinen aktivistiryhmä, jonka jäseniin kuului niinkin arvovaltaisia jäseniä kuin Englannin kuningattaren aateloima Peter Hayman, joka oli toiminut Britannian ulkomaan tieduspalvelu MI6:n pitkäaikaisena apulaisjohtajana. Vuonna 1978 toinen merkittävä brittiaatelinen, Sir Harold Haywood, kirjoitti PIE:lle kirjasen missä puolusteltiin jopa vauvojen kykyä antaa suostumus seksuaaliseen aktiin. Haywood kirjoitti:

Jos uskomme, että seksuaalinen akti on moraalisesti neutraalia, ei “oikeaa” eikä “väärää”, ei ole tarvetta lapselle olla huolissaan liian monimutkaisista kysymyksistä. Jotkin lapset pidättävät suostumuksensa, koska heidät on jo opetettu hyväksymään heidän vanhempiensa moraalikoodit… Siihen mennessä kun he ovat oppineet muutaman sanan, kuten “kyllä” ja “ei”, “kiva” ja “likainen”, heillä on perusvarustukset suostumuksen antamiseen tai kieltämiseen.

Samana vuonna kun hän kirjoitti tämän puolustuspuheensa vauvojen raiskaamiselle, Haywood nimettiin prinssi Charlesin perustaman nuorisojärjestö The Prince’s Trustin ensimmäiseksi presidentiksi, palvellen tuossa roolissaan vuosina 1977-88. Haywood, joka oli tehnyt nuorisotyötä jo 50 -luvulta lähtien ja saanut siitä aatelisarvon vuonna 1974, oli toiminut aiemmin myös homolobby Albany Trustin johtajana. Haywoodin poika on kertonut, että hänen isänsä olisi ollut Walesin Prinssin läheinen ystävä ja neuvontaja, jolla oli tapana tehdä säännöllisiä vierailuja Buckinghamin palatsiin (löydät alkuperäislähteet tälle kaikelle tästä blogiartikkelistani).

Britannin historian pahimmaksi sarjaraiskaajaksi ja pedofiiliksi paljastuneen Jimmy Savilen kuoleman jälkeen Britanniassa ihmeteltiin laajasti sitä miten tällainen henkilö oli päässyt niin läheisiin suhteisiin Englannin kuningasperheen sydämeen, että hänestä tuli yksi Charlesin uskotuimmista ystävistä. Mutta ehkä kyseessä ei ole lainkaan sattumasta, että sama perhe on vetänyt ympärillensä niin monia seksirikollisia tai pedofilian puolestapuhujia. Heinäkuussa 2020 kirjotin blogiartikkelin otsikolla Jeffrey Epsteinin uhrin mukaan juuri pidätetty Epsteinin “oikea käsi” Ghislaine Maxwell työskenteli Rothschildin pankkiirisuvulle, joka puolestaan työskentelee Elisabet II:lle ja on Clintonien läheinen liittolainen.

Viittasi siinä tuohon aikaan mediassa jo paljastuneisiin raportteihin, joiden mukaan Ghislaine Maxwell ja Jeffrey Epstein olivat molemmat Bill ja Hillary Clintonin ystäviä (90 -luvulla myös Trumpin ystäviä, mutta palaan tähän myöhemmin), ja että he olivat tutustuneet presidenttipariin Clintonin hallinnossa työskennelleen Lynn Foresterin kautta, joka nai brittiläisen pankkiiri Evelyn de Rothschildin vuonna 2000. Rothschildien pariskunta vietti myös hääyönsä Valkoisessa Talossa Clintonien kutsusta.

Tammikuussa 2026 Trumpin hallituksen päätöksestä julkisuuteen vapautetut Epstein-asiakirjat, joita on noin kuuden miljoonan sivun edestä, vahvistaa:

Bill Clinton ylisti Epsteinia ”sitoutuneena filantrooppina”, jolla oli ”syvä ymmärrys ja anteliaisuus”. Tuolloin Epstein oli Rockefeller-yliopiston hallituksen, Trilateraalisen komission ja ulkosuhteiden neuvoston jäsen sekä Harvardin yliopiston merkittävä lahjoittaja. Epstein vieraili Valkoisessa talossa Clintonin presidenttikaudella neljästi. Vuonna 1993 hän osallistui lahjoittajatapahtumaan Valkoisessa talossa seurassaan Ghislaine Maxwell.

Samoihin aikoihin hän tapasi myös presidentti Clintonin avustajan Mark Middletonin vähintään kolmesti Valkoisessa talossa. Vuonna 1995 rahoittaja Lynn Forester keskusteli Clintonin kanssa ”Jeffrey Epsteinista ja valuutan vakauttamisesta”. Epstein oli omien kertomustensa mukaan vahvasti mukana valuuttamarkkinoilla ja kävi kauppaa suurilla valuuttamäärillä säännellyillä markkinoilla. Vuonna 1995 Epstein osallistui myös pieneen poliittiseen varainkeruujuhlaan Bill Clintonin kunniaksi, johon osallistui myös muita henkilöitä, kuten Ron Perelman, Don Johnson, Jimmy Buffett ja illallisen järjestäjä Paul Prosperi.

Vaikka Ghislaine Maxwell itse väitti Epsteinin tutustuneen Englannin kuningasperheeseen vasta 2000 -luvun alussa, eräässä Oikeusministeriön julkistamassa asiakirjassa väitetään:

Vuonna 1994, juuri kun prinssi Charles tunnusti televisiossa rakkautensa Camilla Parker Bowlesia kohtaan, Jeffrey Epstein istui käsivartensa kietoutuneena prinsessa Dianan ympärille illallisella Serpentine Galley -galleriassa Lontoossa (Diana oli pukeutunut sinä iltana ”kostomekkoonsa”).

Julkisuuteen nyt vapautetuneessa Bryan Miller -nimisen lähettäjän sähköpostissa, lokakuun 2. päivältä vuonna 2020, väitetään seuraavaa:

90-luvulla Ghislaine Maxwell rekrytoi tytön mallinuralle. Mallinuran sijaan hänet myytiin seksiorjaksi ja kidutettavaksi. Prinssi Andrew oli osasyyllinen hänen kuolemaansa, koska hän kidutti häntä ja minua pakottaakseen hänen murhansa. Minun on hankittava passi tunnistaakseni tytön. Tarvitsen jonkun ottamaan yhteyttä passitoimistoon, jotta saan pikapassin.

Alkuperäisessä syytöksessään vuonna 1983 syntynyt ja viime vuonna – mediaraporttien mukaan – itsemurhan tehnyt Virginia Giuffre esitti vakavia väitteitä Jeffrey Epsteiniä vastaan. Giuffren mukaan Epstein rekrytoi hänet osaksi pedofiilirinkiään hänen ollessaan vasta 15-vuotias. Myöhempinä teinivuosinaan, 17–18-vuotiaana, hän väitti joutuneensa Epsteinin pakottamana kolme kertaa seksuaaliseen kanssakäymiseen Prince Andrewn kanssa. Giuffren kertomuksen mukaan kolmas näistä kerroista tapahtui Epsteinin yksityisellä saarella, niin sanotulla “pedofiilisaarella”, ja oli luonteeltaan orgia, johon hänen väitteensä mukaan osallistui myös muita alaikäisiä tyttöjä. Giuffre esitti valaehtoisessa todistuksessaan:

Jeffrey Epstein kertoi minulle, että hän on maannut yli tuhannen Brunelin [Jean Luc Brunein Itä-Euroopasta hankkimien] tyttöjen kanssa, ja kaikki mitä olen nähnyt vahvistaa tämän väitteen. Epstein, Brunel ja Maxwell rakastivat orgioita lasten kanssa – tämä on seksuaalinen kanssakäyminen monen nuoren teinin kanssa samaan aikaan. Joskus niin monta kuin kymmenen alaikäistä tyttöä otti osaa yhteen orgiaan heidän kanssaan. Minä henkilökohtaisesti todistin kymmeniä näistä orgioista. Nämä orgiat esiintyivät Epsteinin saarilla USA:n Neitsysaarilla, Uudessa Meksikossa, Palm Peachilla, ja monissa muissa paikoissa. Useimmat tytöistä eivät puhuneet englantia. Ymmärtääkseni Brunel oli suostutellut nämä tytöt tulemaan tarjoamalla heille laittomia huumeita tai malliuran. Brunel oli yksi tyttöjen pääasiallisia hankkijoita.

Epsteinin ja Maxwellin lasten ja naisten (osa uhreista oli aikuisia) hyväksikäyttö tapahtui suurimmaksi osin 1980-2000 -luvulla ja nuorimmat heidän uhreistaan olivat rikoshetkellä vain 11-15 -vuotiaita. Esimerkiksi “Yhdysvaltain Neitsytsaarten korkeimmassa oikeudessa nostettiin tammikuussa 2020 kanne, jossa väitettiin, että Epstein oli yli kahden vuosikymmenen ajan, vuoteen 2018 saakka, harjoittanut seksikauppaa Epsteinin Karibian saarilla jopa 11-vuotiaiden lasten kanssa. Oikeusministeri Denise Georgen mukaan hänen väitetyt rikolliset toimensa saarilla peitettiin monimutkaisen yritysverkoston avulla.”

Eräissä sähköposteissa Epstein näyttää puhuvan jopa kidutuksesta vaikka keskustelun konteksti jää niistä hyvin epäselväksi ja voi olla viattomampaa miltä se pinnalta katsoen näyttää:

– Vakoojamme vangittiin tehtävänsä suorittamisen jälkeen.

Epstein: Kidutitko häntä?

Epsteinin maaliskuun 10. 2014 Martin Nowakille lähetetty sähköposti.

Haluatko minun yrittää tehdä sen hänelle… tai vain kiduttaa häntä? Haluatko, että teen sen?

Epsteinin sähköposti perjantainana 9. syyskuuta 2011 Tancredi Marchiololle.

Missä olet? Oletko kunnossa? Rakastin kidutusvideota.

Epsteinin 25. huhtikuuta 2009 lähettämä sähköposti tuntemattomalle taholle.

On jossain määrin häiritsevää, että Yhdysvaltain oikeusministeriön julkistamissa Epstein-asiakirjoissa useat nimet on peitetty. Tämän seurauksena emme edelleenkään tiedä, keitä mahdollisia vaikutusvaltaisia asiakkaita tai rikoskumppaneita Jeffrey Epsteinin pedofiilirinkiin saattoi kuulua hänen lähimpien yhteistyökumppaniensa, Ghislaine Maxwellin ja Jean-Luc Brunelin, ohella. Asiakirjojen laajat peittaukset jättävät avoimeksi kysymyksen siitä, kuinka pitkälle ja mihin suuntiin Epsteinin verkostot todellisuudessa ulottuivat.

Kuten kirjoitin jo heinäkuussa 2020, Evelyn de Rothschild vaikutusvaltaisesta juutalaisesta Rothschildien pankkiirisuvusta toimi Elizabeth IIn taloudellisena neuvonantajana. Nuoruusvuosinaan hänellä oli tapana pelata pooloa kuningattaren puolisoa, Philipiä, vastaan – yksityiskohta, joka havainnollistaa Rothschild-suvun poikkeuksellisen läheisiä suhteita Britannian monarkiaan ja yhteiskunnallisen vallan huipulle.

Vuonna 2016 WikiLeaksin julkaisemista sähköposteista puolestaan käy ilmi, että Hillary Clintonin presidentinvaalikampanja sai ohjeita ja taloudellisia neuvoja suoraan Lynn Forester de Rothschildilta. Kyseisissä viesteissä Lady Lynn Forester de Rothschild kuvaili itseään Clintonin “suurimmaksi faniksi” sekä “uskolliseksi ihailevaksi kaveriksi” – ilmaisuin, jotka viittaavat huomattavan läheiseen ja henkilökohtaiseen suhteeseen kampanjan ja vaikutusvaltaisen finanssieliitin edustajan välillä.

Wikipedia kertoo Lady Lynn Forester de Rothschildista lisäksi seuraavaa:

Rothschild toimi päivänmittaisen inklusiivisen kapitalismin konferenssin yhtenä puheenjohtajana/perustajana Lontoossa 27. toukokuu 2014, pyrkimyksellä sovittaa kapitalistisen järjestelmän toimiminen toimimaan enemmän ihmisiä varten ja se sisälsi avauspuheenvuoron Prinssi Charlesilta ja vieraspuheen piti Bill Clinton. Toinen konferenssi pidettiin Lontoossa 26. kesäkuuta 2015.

Käsite inklusiivinen kapitalismi voidaan nähdä yhtenä niistä koodisanoista, joilla pyritään normalisoimaan talousmalli, jossa julkinen ja yksityinen valta kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka muistuttaa historiallisesti korporatistista – jopa fasistiseksi luonnehdittua – järjestelmää. Tässä mallissa markkinat eivät toimi vapaasti alhaalta ylöspäin, vaan keskeiset taloudelliset ja poliittiset päätökset tehdään ylikansallisissa rakenteissa, joissa demokraattinen vastuuvelvollisuus jää toissijaiseksi. (ks. Joe Bidenin kampanjaslogan Build Back Better viittaa Prinssi Charlesin ja Maailman talousfoorumin johtamaan radikaaliin suunnitelmaan, joka tähtää kapitalistisen talousjärjestelmän hävittämiseen.). Kirjoitin heinäkuussa 2020:

Tässä suhteessa on mielenkiintoista, että Epsteinin rikoksista ensimmäisenä FBI:lle raportoinut Maria Farmer kertoo Shaun Attwoodin toukokuisessa haastattelussa, että Ghislaine Maxwellilla oli tapana kehuskella hänen yhteyksillään Rothschildien pankkiirisukuun ja käyttää sitä pelotteena hänen uhrejaan vastaan. Maria Farmer uskoo, että Rothschildien suku oli koko Epsteinin kansainvälisen pedofiiliringin johdossa ja että Epstein itse oli vain matalan tason työntekijä siinä. Farmerin mukaan Ghislaine pelotteli uhrejaan sanomalla kuinka Rothschildit omistavat kaiken ja kuinka heillä on kaikki valta maailmassa ja kuinka he olivat myös hänen perheensä suojelijoita. Silloinkin kun Ghislaine uhkaili Marian henkeä, hänellä oli tapana vedota Rothschildien valtaan saadakseen uhan kuulostamaan todelliselta.

Tammikuussa 2026 julkisuuteen vapautetuista asiakirjoista käy ilmi, että Jeffrey Epstein oli ollut sähköpostiyhteydessä myös Rothschildin suvun jäseneen, Ariane de Rothschildiin, joka johtaa suvun sveitsiläis–ranskalaisen haaran pankkitoimintaa. Yhteys asettaa Epsteinin jälleen suoraan yhden maailman vaikutusvaltaisimman pankkiiridynastian liepeille – ei vain väitteiden tai kuulopuheiden, vaan dokumentoidun kirjeenvaihdon tasolla. Samaan aikaan asiakirjat paljastavat, että Epstein lähetti helmikuussa 2016 sähköpostin kristitylle miljardöörille Peter Thielille, joka oli tuolloin ryhtynyt tukemaan Donald Trumpia vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Tässä viestissä Epstein kertoo edustavansa Rothschildien pankkiiridynastiaa.

Vielä pidemmälle mennen hän väittää edustavansa Rothschildien ohella myös toista yhtä vaikutusvaltaista finanssisukua: yhdysvaltalaista Rockefeller-sukua. Nämä väitteet saavat lisäpainoa nyt julkisuuteen tulleessa Steve Bannonin haastattelussa, jossa Epstein itse kertoo:

David Rockefeller ja minä tulimme erittäin hyvin toimeen. Hän oli todella uskomaton ihminen. Kunnioitti kaikkia. Esitteli kuljettajansa kolleganaan, ei kuljettajanaan. Ei koskaan sanonut: ”Tämä on kuljettajani.” Sanoi: ”Tämä on kollegani.” Ja David alkoi selittää minulle maailmanpolitiikkaa. David sanoi: ”Jeffrey, raha tulee olemaan tärkein asia. Ihmiset eivät ymmärrä rahaa. Sinulla näyttää olevan taitoa rahan suhteen.”

Samassa haastattelussa Jeffrey Epstein myöntää päässeensä 1990-luvulla David Rockefellerin perustaman Trilateraalinen komission jäseneksi yhdessä Bill Clintonin kanssa. Tunnustus on merkittävä, sillä se asettaa Epsteinin suoraan samaan institutionaaliseen viitekehykseen poliittisen ja taloudellisen vallan ytimessä toimineiden henkilöiden kanssa. Trilateraalinen komissio on yksi niistä globalisaatiomyönteisistä eliittiverkostoista, joiden rinnalla mainitaan usein myös Bilderberg-ryhmä ja Maailman talousfoorumi. Näiden toimijoiden on väitetty edistäneen kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuden asteittaista kaventumista ja vallan siirtymistä ylikansallisille rakenteille – äärimmilleen vietynä jopa yhden maailmanhallituksen suuntaan. Tällaiset tulkinnat ovat keskeinen osa globalisaatiokriittistä ja salaliittoteoreettista diskurssia, vaikka itse järjestöt korostavat toimivansa avoimen kansainvälisen yhteistyön ja vakauden edistämiseksi. Vuonna 2017 menehtynyt David Rockefeller itse käsitteli näitä teemoja vuoden 2003 muistelmissaan.

Yli vuosisadan ajan, ideologiset ekstremistit kummassakin päässä poliittista spektriä ovat tarttuneet hyvin julkaistuihin tapauksiin, kuten kohtaamiseeni Castron kanssa hyökätäkseen Rockefellerin perhettä vastaan kohtuuttomasta vaikutusvallasta, jota he väittävät meidän käyttävämme Amerikan poliittisten ja taloudellisen instituutioiden yllä. Jotkut jopa uskovat, että olemme osa salaliittoa, joka työskentelee Yhdysvaltojen parhaita intressejä vastaan, luonnehtien perhettäni ja minua ‘internationalisteiksi’, jota he syyttävät vehkeilystä toisten kanssa ympäri maailman rakentaakseemme paljon integroidumman globaalin poliittisen ja ekonomisen järjestelmän — yhden maailman niin sanotusti. Jos tämä on syytös, seison syyllisenä ja ylpeänä siitä.”

Vuonna 1973 David Rockefeller kutsui myös Kiinan kulttuurivallankumousta, jonka alla menehtyi kymmeniä miljoonia ihmisiä, “ihmiskunnan historian yhdeksi merkittävimmistä ja menestyksekkäimmistä sosiaaliseksi kokeeksi.” Seuraavassa katkelmassaan Rockefeller puolustaa globalisaatiota ja kritisoi populismia:

”Populistit” uskovat salaliittoihin, ja yksi kestävimmistä on se, että salainen ryhmä kansainvälisiä pankkiireja ja kapitalisteja sekä heidän kätyrinsä hallitsevat maailman taloutta. Nimeni ja monien vuosien ajan Chase-pankin johtajana toimimiseni ansiosta olen ansainnut joiltakin näistä ihmisistä ”pääsalaliittolaisen” arvonimen. Populistit ja isolationistit sivuuttavat konkreettiset edut, joita aktiivinen kansainvälinen roolimme on tuonut viimeisen puolen vuosisadan aikana. Paitsi että Neuvostoliiton kommunismin aiheuttama todellinen uhka on voitettu, myös yhteiskunnat ympäri maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa, ovat kokeneet perustavanlaatuisia parannuksia maailmankaupan, parantuneen viestinnän ja eri kulttuureista tulevien ihmisten lisääntyneen vuorovaikutuksen ansiosta. Populistit mainitsevat harvoin näitä myönteisiä seurauksia, eivätkä he osaa selittää vakuuttavasti, miten he olisivat ylläpitäneet Yhdysvaltojen talouskasvua ja poliittisen vallan laajentumista ilman niitä.

David Rockefeller ei ole tässä arvioissaan täysin väärässä. On perusteltua väittää, että globalisaatio – taloudellinen, poliittinen ja institutionaalinen maailmanlaajuinen yhdentyminen – on tuottanut merkittäviä hyötyjä, erityisesti monille kehittyville ja aiemmin köyhimmille maille. Se on vauhdittanut talouskasvua, vähentänyt äärimmäistä köyhyyttä ja liittänyt laajoja ihmisjoukkoja osaksi globaalia taloutta tavalla, joka olisi aiemmin ollut mahdotonta.

Samanaikaisesti on kuitenkin yhtä perusteltua todeta, että globalisaation hyödyt ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti. Se on hyödyttänyt suhteellisesti enemmän länsimaista taloudellista ja poliittista eliittiä, lisännyt tulo- ja varallisuuseroja useissa länsimaissa sekä heikentänyt kansallista keskiluokkaa. Juuri tämä keskiluokka on perinteisesti toiminut demokraattisen vakauden, yhteiskunnallisen luottamuksen ja sosiaalisen yhtenäisyyden keskeisenä tukipilarina.

Tämä kehityskulku auttaa osaltaan selittämään myös populististen liikkeiden ja johtajien, kuten Donald Trumpin, nousua valtaan. Ilmiö ei palaudu yhteen ainoaan syyhyn, vaan kytkeytyy globalisaation moniin sivuvaikutuksiin: teollisten työpaikkojen katoamiseen, alueelliseen eriarvoistumiseen, hallitsemattoman maahanmuuton synnyttämiin yhteiskunnallisiin jännitteisiin sekä koettuihin turvallisuusuhkiin. Populismi tarjoaa näissä olosuhteissa yksinkertaistavan mutta poliittisesti vetoavan vastauksen monimutkaisiin ja pitkään kypsyneisiin ongelmiin.

Entä Trumpin omat yhteydet Jeffrey Epsteiniin? Tämän asiakirjan mukaan Trump katkaisi suhteensa Epsteiniin marraskuussa 2004 – useita vuosia ennen kuin Epstein sai ensimmäisen tuomionsa alaikäiseen kohdistuneesta seksin ostamisesta. Katkaisu ajoittuu aikaan, jolloin Epsteinin rikokset eivät vielä olleet yleisessä tiedossa, mutta hänen toimintansa herätti jo epäilyksiä tietyissä piireissä. Maaliskuussa 2018 lähetetyssä sähköpostissa paljastuu mitä Epstein todella ajatteli entisestä ystävästään:

Hän tuntee olevansa yksinäinen. Ja hän on hullu!!! Kerroin sen kaikille heti alusta alkaen. Sanoinkuvaamattoman paha. Hullu, ja useimmat luulivat, että puhuin metaforisesti. On selvää, että hän voisi murtua. Stormy Daniels. Valheita valheiden perään.

Epstein jakoi myös linkin Daily Beastin panettelevaan artikkeliin, jonka mukaan presidentti Trump oli lähellä psykiatrista katkeamispistettä. Lainaan blogini katkelmaa heinäkuulta 2019:

Esimerkiksi Bradley Edwards, Jeffrey Epsteinin uhreja edustanut lakimies, sanoi Donald Trumpin olleen ainoa korkean profiilin henkilö, joka halusi auttaa häntä tämän tutkimuksissa Trumpin entisen ystävän rikoksiin, kun Epsteinin laittomuudet tulivat julkisuuteen vuonna 2005. Edwards sanoi Trumpin olleen hyvin yhteistyöhaluinen ja antaneen hänelle arvokasta informaatiota Epsteiniin liittyen. Hän ei löytänyt myöskään mitään, joka olisi vihjannut Trumpin osasyyllisyyteen. Yhden Edwardsin kuuleman tarinan mukaan Trump esti hänen pääsynsä Palm Peachissa sijaitsevaan Mar-a-Lagon yksityisklubiinsa sen jälkeen kun hän oli syyllistynyt siellä tytön seksuaaliseen häirintään. Roger Stone, joka on tuntenut Trumpin jo 40 vuoden ajan, sanoo presidentin olleen aina kauniisiin naisiin helposti sortunut playboy, mutta ei todistanut koskaan mitään epäkunnoittavaa käytöstä naisia ja vielä vähemmän nuoria alaikäisiä tyttöjä kohtaan. Stonen mukaan myös Virginia Roberts sanoi Trumpin kohdelleen häntä kuin herrasmies, kun tämä oli kesätöissä Mar-a-Lagossa.

Stonen ja Robert Morrowin kirjan The Clintons’ War on Women mukaan Trump oli alkujaan niin sinisilmäinen Epsteinin aktiviteeteista, että hän totesi eräälle ystävälleen vierailtuaan Epsteinin luksuskodissa Palm Peachilla: “Kuinka mukavaa. Hän antaa naapuruston lasten käyttää uima-allastaan.” Mutta Trump ei ollut kiinnostunut Epsteinin hedonistisesta elämäntyylistä ja torjui useimmat kutsut hänen yksityistilalleen. On myös kysyttävä, että jos Donald Trump olisi todella pedofiili tai pedofiilien suojelija, niin miksi hän kirjoitti Twitterissä lokakuussa 2012:

Täytyy tehdä jotain näille perverssien sieppaamille kadonneille lapsille. Liian monta tapausta – nopea oikeus, kuoleman rangaistus.

Epstein asiakirjoista löytyy joitakin vahvistamattomia syytöksiä, joiden mukaan Donald Trump olisi syyllistynyt Epsteinin kanssa lasten hyväksikäyttöön, mutta tällaiset syytökset nousivat esiin lähinnä vaalien läheisyydessä, mikä tekee niiden uskottavuudesta paljon heikompaa.

Monia kysymyksiä herättää myös julkisuuteen vasta nyt tullut, noin kahden tunnin mittainen haastattelu, jossa Steve Bannon keskustelee Jeffrey Epsteinin kanssa. Bannon toimi vuonna 2017 Valkoinen talossa presidentti Donald Trumpin neuvonantajana ja on pysynyt sen jälkeen yhtenä tämän uskollisimmista tukijoista. Hän on myös edistänyt väitteitä, joiden mukaan Trumpin tappio vuoden 2020 presidentinvaaleissa olisi seurausta laajamittaisesta kansainvälisestä salaliitosta ja vaalien varastamisesta.

Haastattelun tarkkaa kuvausajankohtaa ei ole tiedossani, mutta se tuli julkisuuteen vasta Epsteiniin liittyvien asiakirjojen julkaisemisen yhteydessä. Tämä ajoitus herättää itsessään kysymyksiä. Steve Bannonin nimi esiintyy useissa Epstein-asiakirjoissa, ja niiden mukaan hän olisi houkutellut Epsteinin haastatteluun lupauksilla tämän maineen puhdistamisesta ja julkisen narratiivin uudelleenmuotoilusta.

Itse haastattelu tarjoaa kiinnostavan ikkunan Epsteinin persoonaan, joka ensivaikutelmaltaan on kaikkea muuta kuin vastenmielinen. Epsteinin pinnallinen charmi ei ole yllättävää, sillä se on varsin tunnettu piirre henkilöillä, joita on diagnosoitu psykopaatiksi tai narsistiseksi persoonallisuudeksi. Juuri tämä ristiriita – viehättävä ulkokuori ja moraalisesti poikkeava toiminta – tekee hänestä monella tapaa erityisen hämmentävän hahmon.

Haastattelussa Epstein vaikuttaa myös poikkeuksellisen perehtyneeltä tieteeseen, teknologiaan ja modernin maailmantalouden rakenteisiin. Hän osoittaa ymmärtävänsä, kuinka nykyinen rahajärjestelmä nojaa ennen kaikkea velkavetoiseen rahanluontiin eikä suoraan reaaliseen, tuotettuun arvoon. Tämä kytkee taloudellisen vallan tiiviisti rahoitusjärjestelmän hallintaan ja tekee poliittisesta päätöksenteosta monin tavoin alisteista finanssirakenteille.

Kertoessaan yhteyksistään Trilateraalinen komissioon ja David Rockefelleriin Epstein menee vielä pidemmälle. Hän viittaa jopa tunnetuimpiin salaliittoteorioihin, joissa maailmanjohtajia kuvataan kulissien takana naruista vetäväksi salaseuraksi – Illuminatiksi kutsutuksi verkostoksi:

Hän [David Rockefeller] perusti organisaation nimeltö Trilateraalinen komissio. Trilateraalisen komission on jokin salaperäinen organisaatio. Ihmiset sanoivat, että se oli osa Illuminatia, ja että siinä oli jotain mystistä. Ihmisiä, poliitikkoja, jotka hallitsivat maailmaa. Mutta David sanoi, että useimmissa maissa poliitikot valitaan neljäksi tai kahdeksaksi vuodeksi. Toisin kuin kuninkaalliset perheet Englannissa tai Lähi-idässä. Joku on virassa neljä vuotta ja sitten hän ei ole enää virassa. Tärkeimmät ihmiset vakauden ja johdonmukaisuuden saavuttamiseksi olisivat liikemiehet. Joten hän perusti tämän kolmikantakomission, johon kuului liikemiehiä ja poliitikkoja kolmesta suuresta mantereesta. Siis pohjoisamerikkalaisia eurooppalaisia ja aasialaisia. Hän kysyi minulta: ”Haluaisitko olla kolmikantakomissiossa?” Olin silloin 30-vuotias, 32-vuotias. Sanoin: ”Hienoa.” Hän sanoi: ”Sinun on täytettävä tämä hakemus, jotta he saavat sinun ansioluettelosi.” Katsoin luetteloa ihmisistä. Siinä olivat Bill Clinton, entinen Yhdysvaltain presidentti, Paul Vulkar, kaikki suuret johtajat Amerikasta, Aasiasta, Japanista ja hyvin pitkä kuvaus heidän historiastaan.

Jeffrey Epstein ei tässä haastattelussa väitä, että Trilateraalinen komissio hallitsisi maailmanpolitiikkaa kulissien takana tai aiheuttaisi tarkoituksellisesti finanssikriisejä vallan keskittämiseksi yhä harvempien käsiin, kuten salaliittoteorioissa usein esitetään. Päinvastoin hän torjuu tällaisen intentionaalisen selitysmallin ja esittää ongelman juontuvan globaalin maailmantalouden äärimmäisestä monimutkaisuudesta. Hänen mukaansa järjestelmä on kasvanut niin laajaksi ja epälineaariseksi, etteivät sen keskeiset toimijat enää itse ymmärrä sen toimintaa kokonaisuutena.

Epstein vertaa globaalia talousjärjestelmää tekoälyn neuroverkkoihin: samaan syötteeseen saadaan eri vastauksia, eikä edes järjestelmän luojilla ole täyttä näkyvyyttä siihen, miksi lopputulos on juuri tietynlainen. Vaikka järjestelmä tuottaa näennäisesti rationaalisia tuloksia, sen sisäinen logiikka on käytännössä musta laatikko. Epsteinin keskeinen pointti onkin se, että olemme rakentaneet niin monimutkaisia rakenteita, ettei niiden käyttäytymistä enää kyetä luotettavasti hallitsemaan tai ennustamaan – edes niiden ylimmillä tasoilla.

Kun Steve Bannon kysyy Epsteiniltä vuoden 2008 finanssikriisin syistä, Epstein torjuu ajatuksen yksittäisistä pahantahtoisista toimijoista tai tietoisista salajuonista. Hänen mukaansa kriisi syntyi emergenttinä romahduksena monimutkaisen, velkavetoisen rahoitusjärjestelmän sisäisistä mekanismeista: takaisinkytkennöistä, vääristyneistä kannustimista ja virheellisistä riskimalleista. Kyse ei siis ollut siitä, että joku aiheutti kriisin perinteisessä mielessä, vaan siitä, että järjestelmä ajautui murtumispisteeseensä omien rakenteellisten ominaisuuksiensa seurauksena.

Epsteinin mukaan kriisin keskeinen ongelma oli se, ettei kukaan enää hahmottanut kokonaisuutta. Ei pankkiirit, ei sääntelijät eikä poliitikot ymmärtäneet järjestelmän todellisia riskejä tai sen kriittisiä heikkouksia ennen kuin romahdus oli jo käynnissä. Talousjärjestelmä oli muuttunut niin läpinäkymättömäksi ja teknisesti monimutkaiseksi, että sen hallinta oli käytännössä karannut ihmisten käsistä.

On kuitenkin huomionarvoista, että samalla kun Epstein korostaa globaalin rahoitusjärjestelmän systeemistä monimutkaisuutta ja ennustamattomuutta, hän esittää haastattelussa myös yllättävän henkilökohtaisen syytöksen. Tässä kohdin hän osoittaa sormella ystäväänsä ja Trilateraalisen komission virkaveljeä, Bill Clinton, mikä rikkoo muuten varsin rakenteellisen ja epäpersoonallisen analyysilinjan.

Mutta… rahoitusjärjestelmän todellinen vihollinen oli Bill Clinton. Ja jos kysyt minulta, mikä ja kuka aiheutti finanssikriisin, sanoisin, että se oli Bill Clinton.

Myöhemmin Jeffrey Epstein täsmentää näkemystään ja liittää vuoden 2008 kriisin juurisyitä suoraan Bill Clintonin harjoittamaan asuntolainapolitiikkaan. Epsteinin mukaan Clintonin hallinto ajoi poliittisista syistä linjaa, joka rohkaisi pankkeja myöntämään asuntolainoja matalan luottoluokituksen kotitalouksille. Tavoitteena oli laajentaa omistusasumista ja samalla vedota syrjäytyneiksi koettuihin äänestäjäryhmiin – valkoisiin työväenluokkaisiin, latinoihin ja afroamerikkalaisiin – mutta seuraukset jäivät taloudellisesti hallitsemattomiksi.

Tämä politiikka johti Epsteinin tulkinnan mukaan siihen, että rahoitusjärjestelmä täyttyi heikkolaatuisista lainoista, joita paketoitiin ja jälleenmyytiin sijoitustuotteina. Lopulta järjestelmän hauraus konkretisoitui investointipankki Lehman Brothersin kaatumisessa syyskuussa 2008 – tapahtumassa, joka toimi koko globaalin finanssikriisin laukaisijana.

Epstein painottaa, että kriisin ymmärtämistä vaikeuttaa laajalle levinnyt harhaluulo pankkien todellisesta toiminnasta. Pankkien varallisuus ei hänen mukaansa koostu käteisestä rahasta, vaan saamisista: lainoista, joita yksityishenkilöt, yritykset ja valtiot ovat niille velkaa. Talletukset puolestaan eivät ole pankkien varoja, vaan niiden velkaa asiakkailleen. Käytännössä pankkijärjestelmä toimii siis luottamuksen varassa – oletuksen, että velalliset kykenevät tulevaisuudessa hoitamaan sitoumuksensa.

Vuonna 2008 tämä luottamus alkoi murentua, kun kävi ilmi, etteivät monet asuntolainojen ottajat kyenneetkään maksamaan velkojaan takaisin. Tämän seurauksena pankkien taseissa olevat varat menettivät nopeasti arvoaan, vaikka niiden velat tallettajille säilyivät ennallaan. Paperilla vakaalta näyttänyt järjestelmä osoittautui äärimmäisen hauraaksi juuri silloin, kun sitä olisi eniten tarvittu.

Lehman Brothersin kaatuminen paljasti tämän ristiriidan konkreettisesti. Järjestelmä pysyi pystyssä vain niin kauan kuin luottamus kannatteli sitä, mutta todellista käteisvarallisuutta ei ollut riittävästi kattamaan tappioita tilanteessa, jossa luottamus katosi. Kyse ei ollut äkillisestä romahduksesta tyhjästä, vaan pitkään kasautuneesta rakenteellisesta heikkoudesta, joka tuli näkyviin vasta kriittisellä hetkellä.

Bill Clinton on itse väittänyt katkaisseensa suhteensa Epsteiniin vuonna 2005 – samoihin aikoihin kuin myös Donald Trump. Tästä huolimatta käsillä olevasta asiakirjasta ilmenee seuraavaa:

Presidentti Clintonin haasteessa vaadittiin häntä saapumaan todistajaksi 14. lokakuuta 2025 klo 10.00.22 Haasteen mukana olleessa saatekirjeessä selitettiin, että presidentti Clintonilla oli ollut läheiset suhteet Epsteiniin ja Maxwelliin, ja esitettiin yksityiskohtaisesti valvontakomitean perustelut haasteen lähettämiselle hänelle. Siinä todettiin esimerkiksi, että presidentti Clinton oli ”lentänyt Jeffrey Epsteinin yksityiskoneella neljä kertaa vuosina 2002 ja 2003”. Yhden näistä matkoista aikana presidentti Clinton kuvattiin saamassa hierontaa yhdeltä Epsteinin uhrilta.

Saatekirjeessä selitettiin, että ”on myös väitetty, että [presidentti Clinton] painosti Vanity Fair -lehteä olemaan julkaisematta seksikauppaa koskevia syytöksiä [hänen] ’hyvää ystäväänsä’ Epsteinia vastaan”. Lisäksi siinä todettiin, että ”on ristiriitaisia raportteja siitä, onko [presidentti Clinton] koskaan vieraillut Epsteinin saarella”. Saatekirjeessä todettiin, että presidentti Clinton oli ”myös väitetysti läheinen Ghislane Maxwellin, Epsteinin rikoskumppanin, kanssa ja osallistui intiimiin illalliseen hänen kanssaan vuonna 2014, kolme vuotta sen jälkeen, kun julkisuuteen tuli raportteja hänen osallisuudestaan Epsteinin alaikäisten hyväksikäyttöön”.

Johtopäätös

Maailman tunnetuimpiin alaikäisiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin syyllistynyt Jeffrey Epstein ja hänen naisystävänsä Ghislaine Maxwell liikkuivat piireissä, joilla oli yhteyksiä maailman pankki- ja finanssijärjestelmän keskeisiin toimijoihin. Heidän kontaktinsa ulottuivat vaikutusvaltaisiin pankkisukuihin, kuten Rothschildeihin ja Rockefellereihin, sekä David Rockefellerin perustamaan Trilateraaliseen komissioon. Kyseistä komissiota on pidetty yhtenä globalisaatiota ja kansainvälistä hallintaa edistäneistä eliittiverkostoista, joiden vaikutuksen on katsottu heikentäneen kansallisvaltioiden demokraattista itsemääräämisoikeutta tekemällä niistä yhä riippuvaisempia kansainvälisistä instituutioista ja järjestelmistä.

Epsteinin on epäilty käyttäneen yksityisellä saarellaan tapahtuneita rikollisia seksuaalisuhteita vaikutusvaltaisten henkilöiden kiristämiseen. Osa uhreista, kuten Maria Farmer, on esittänyt näkemyksen, jonka mukaan kyseessä olisi ollut laajempi, Rothschildien johtama kiristysoperaatio. On kuitenkin olennaista todeta, ettei mikään tällaisista väitteistä ole saanut vahvistusta julkisuuteen tulleiden Epstein-asiakirjojen, kuvien tai videoiden perusteella. Varmaa on ainoastaan se, että Epsteinillä oli poikkeuksellisen läheiset yhteydet vallan ja vaikutusvallan huipulle.

Tapauksen ehkä paljastavin piirre onkin se, kuinka tiiviisti toisiinsa kietoutuneelta tätä kaikkea ympäröivä verkosto vaikuttaa. Epstein toimi eräänlaisena solmukohtana, joka yhdisti lukuisia maailman johtohahmoja toisiinsa – riippumatta siitä, olivatko he itse osallisia hänen lapsiin kohdistuneisiin rikoksiinsa vai eivät. Epsteinin elämän ja kuoleman mysteeri ei siksi ole vain kertomus äärimmäisen rikkaista ja moraalittomista yksilöistä, jotka uskovat olevansa lain yläpuolella, vaan myös tarina kulissien takaisesta vallasta, joka ohjaa kansojen politiikkaa ja vaikuttaa tavalla tai toisella jokaisen planeetalla elävän ihmisen elämään.

Riippumatta siitä, onko taustalla pienen globaalin eliitin tietoinen ja pahantahtoinen pyrkimys synnyttää kriisejä tarjotakseen niihin keskitettyjä globaaleja ratkaisuja, vai onko kyse orgaanisesta seurauksesta liian monimutkaiseksi ja hauraaksi kehittyneen globaalin talousjärjestelmän rakenteellisista ongelmista, lopputulos on käytännössä sama. Päätöksenteko loittonee yhä kauemmas demokraattisesta kontrollista, kriisit oikeuttavat teknokraattisempia ja keskitetympiä hallintamalleja, ja tavallisen kansalaisen kokemus omasta vaikutusvallastaan heikkenee.

Tämä kokemus demokratian rapautumisesta syventää kuilua eliitin ja kansan välillä ja ruokkii populismia poliittisen kentän molemmissa laidoissa. Myös salaliittoteoriat – jotka historian suurten kriisien keskellä näyttää kallistuvan aina lopulta siihen kansojen perimmäisen syntipukkiin eli juutalaisiin – voidaan nähdä ennen kaikkea oireena tästä kasvavasta epätasa-arvosta ja luottamuspulasta. Populismi syntyy siellä, missä norsunluutorneihinsa vetäytynyt etuoikeutettu eliitti ei enää kuule eikä näe tavallisten ihmisten todellisia huolia ja tarpeita.