I have recently had many interesting conversations with the language model ChatGPT. If you want to understand artificial intelligence better from the perspective of Christian faith and biblical prophecies, I recommend reading the intriguing blog of my Facebook friend Sami Lahti, where he discusses on this topic (the blogger has commented positivelyon my own eschatological writings and videos). In his blog post published on November 19th, he wrote: “In my work and even in my hobby, I have been at the forefront of technology development for almost forty years. Embracing new technology among the first has always been my way. It so happened that I had a lot of time to explore technology based on large language models last spring, just when OpenAI released GPT-4. Since then, I have been trying to understand what it is about and why it can understand its conversation partner.”
When I shared Sami Lahti’s blog on Facebook, I wrote the following vision of the future:
Interesting reading from my Christian Facebook friend Sami Lahti. ChatGPT is undoubtedly one of the most amazing inventions in history – if not the most amazing – that humans have ever created. I have often compared it to Gutenberg’s printing press because its historical and societal impact is likely to be even greater than that of the printing press or the internet.
It has also brought us closer to the futuristic society often depicted in science fiction movies, where people interact with computers in a way similar to their interactions with other humans. In other words, a society where you enter your house or car, and artificial intelligence starts asking about your well-being and how it can serve or entertain you. This is a highly probable next step in the development of computers and the internet, now that they are capable of understanding complex human language (in multiple languages) and conversing with us like humans.
The recently released personal ChatGPTs by OpenAI are a very interesting development because they now enable AI tailored to individual needs. It can function as a personal manager, lawyer, doctor, teacher, psychologist, or even a friend for each of us (although I would recommend having real friends).
For example, I could now create an AI (without any coding skills or technical expertise) and feed it with all my knowledge of biblical eschatology from my books, blogs, or YouTube videos (thousands of pages of text data). Then I can have it teach others on my behalf. I believe future AI will be an integrated system in various household appliances that can be interacted with through voice, rather than slow and clumsy typing, and it will respond to us in a very natural human voice, without any robotic tones. You can ask it to make you coffee or turn off the lights before going to bed (see “Internet of Things”).
Synthetic AI readers can already mimic human voices very naturally (which is why I often use them to read my blog posts or narrate my videos). With the service ReVoicer, for example, I can have these AI readers narrate text in different tones, such as angry, excited, sad, whispering, shouting, and so on.
But in the future, AI will likely be able to infer from the context of the text the appropriate tone or emphasis with which it should speak to us (laughing tone for humorous things, empathetic tone for serious or sad matters, etc.). But if the babbling bot starts getting annoying, we can probably find a way to shut it off (or just say the command “shut up”). Either way, we are living in interesting times from both a historical and biblical perspective.
In 2002, Steven Spielberg’s science-fiction film Minority Report depicted speech-responsive “smart homes” and holographic augmented reality, which are also being introduced into the mainstream by leading technology companies worldwide.
ChatGPT now enables a society where we can create things solely with our words, just as God created the universe with His word in six days.
And God said, “Let there be light.” And there was light.
Genesis 1:3
With ChatGPT, a person can ask a computer to create almost anything just by asking. This could be anything from a Christian sermon, computer software code, new song lyrics, poetry, or breathtaking artwork. And artificial intelligence produces in a few seconds what would have taken hours or days for a human. I could have ChatGPT write all of my blog posts, for example. But I want to maintain control over the content of my writing, so you can trust that this text has been created completely organically. As 3D printing becomes more affordable and widespread, we can command AI to create a violin made of plastic polymer, for example, and the printer will directly print that instrument in our living room. Although, I make no guarantees about the quality of its sound.
Way of the Future – Church Believes AI will Ascend to Divinity
The benefits and dangers of artificial intelligence are widely discussed, but few are making leaps as big as the technology optimist, Anthony Levandowski.
Levandowski is remembered for his work as an engineer at Google, as well as for stealing and taking the company’s trade secrets to Uber. He is also unwavering in his belief in the significance of AI in the future of humanity. Levandowski actually believes that AI will soon ascend to become gods, and for this moment, he has even founded a church.
“For the past four billion years, we have had organic life forms, but now, for the first time, things are changing, and we will have inorganic life forms. We don’t know what they will be, but we will merge all these magical powers into it, and we want it to give us things,” Levandowski summarized to Bloomberg.
“The role of religions has been to tell stories by creating legends or writing doctrines over time, creating this experience for the community without any real evidence. Here, we are actually creating things that can see, be everywhere, and perhaps even help and guide us in ways that are usually called God,” Levandowski said.
There is nothing new in this. Throughout history, humans who rebel against their Creator have tried to create gods for themselves from their own handicrafts. Instead of worshiping their Creator, they want to worship their own creations. I wrote about this on Facebook.
Artificial intelligence itself is neither good nor evil, but when humans begin to worship it instead of the Creator of the universe, it becomes evil. Similarly, carving statues or practicing visual arts is not inherently evil, but when humans start worshiping those images, it becomes a sin. “Their land is full of idols; they bow down to the work of their hands, to what their fingers have made.” (Isaiah 2:8)
Instead of worshiping our own creations, we should use new technology for the glory of God, to advance His kingdom and to help humanity. Rather than contradicting the Judeo-Christian worldview, the emergence of artificial intelligence actually reinforces its validity. Only within the biblical framework, where God created humans in His own image to rule over the rest of creation, does the existence of artificial intelligence make sense. AI did not arise by itself, just as natural intelligence did not arise by itself. The birth of AI required a designer and creator, namely humans, just as human intelligence required a designer and creator, namely God. It is simple logic that both the foolish and the wise can understand.
And because only within the Judeo-Christian worldview was humanity created in God’s image, it means that God gave humans the ability to create new things and to imitate His own creative works by studying God’s creations. This is precisely why a breakthrough occurred in the field of artificial intelligence research after about 80 years, when humans first began to understand how our own brains functioned and then applied that knowledge from nature to the development of machine intelligence.
Regarding whether Christians can use this technology as a means for sharing the gospel, why not? A friend of mine on Facebook recently wrote the following: “In today’s society, each of us is involved with some form of artificial intelligence-related programs in one way or another, whether we like it or not. It’s important to understand the difference that as long as AI and its applications are controlled by humans, we have control. But the real concern arises when AI is harnessed to control humans, and when a person wants AI to become a part of themselves, it becomes a matter of life and death. We are treading on the boundaries of darkness if we start using AI to chat with the dead or even rely on AI-created ‘online priests’ or similar entities, because AI does not possess the Holy Spirit! Sound Christianity also includes healthy criticism, provided it is grounded and reasoned.”
I largely agree with this perspective, but I also have the following objection to raise on this latter point:
Even though I understand why Christians may see artificial intelligence as the image of the beast in the Book of Revelation (an impersonal computer program that speaks) and I myself agree that AI may have such a beastly role in the future society of the Antichrist, Christians should not fear AI too much. A Facebook friend of mine recently commented on my wall, stating that she doesn’t recommend the use of “online priests” because AI does not have the Holy Spirit. However, Paul said to rejoice even when Christ is preached “out of envy, selfish ambition, or impure motives” (Philippians 1:15,17).
It is also important to understand that while AI itself does not have a mind, soul, or the Holy Spirit, it simply repeats the information that has been fed to it (which includes the entire Bible, numerous biblical commentaries from different historical periods, texts from Christian apologists and preachers, etc.). Therefore, when presented with a question or instruction regarding the Bible or Christianity, it does not offer any personal opinions because it does not have any. But for a lay Christian who has not extensively studied the vast amount of Christological, theological, or apologetic texts in the history of Christianity, AI is a convenient means not only to learn more about these matters but also to share the gospel with non-believers.
Here is an example of the prompts I used to generate an impressive defense of Christianity within seconds using ChatGPT. Since the software aims to be fair and objective in its responses, it included reminders that opposing views also exist, but otherwise it produced impressive apologetic and evangelic content considering that is just a soulless and mindless computer program:
Me: Give me the 5 most compelling pieces of evidence that Christianity is true.
ChatGPT: It is important to note that the foundations of religious beliefs often rely on faith and personal convictions that are not always scientifically or logically provable. Christianity is a deeply meaningful religion for many, and the basis for its truth can vary from person to person. However, here are a few arguments that some Christians find compelling:
Historical evidence of Jesus’ life and death: Many historical sources, including Roman historians like Tacitus and Jewish historian Flavius Josephus, mention the life and death of Jesus. These sources are often used as evidence that Jesus was a historical figure.
Biblical prophecies: Christians believe that the Old Testament contains several prophecies that are fulfilled in the New Testament with Jesus’ life, death, and resurrection. Some consider these prophecies as compelling evidence that Jesus was the Messiah.
Personal experiences and faith: Many Christians share personal experiences and religious encounters, such as answered prayers and spiritual growth, as compelling evidence for the truth of Christianity.
Influence of Christian morals on society: Some Christians argue that Christian teachings and moral values have played a crucial role in the development of Western culture and society. They claim that Christianity has brought positive impacts to society.
The significance of the Resurrection: The core message of Christianity is Jesus’ resurrection from the dead. Some Christians consider the empty tomb and Jesus’ appearances to his disciples as strong evidence that he truly rose from the dead, giving Christianity its fundamental meaning and truth.
It is important to note that these arguments are not absolute proof, and different individuals can interpret them differently. Religious questions are often deep and personal, and everyone can form their own views based on their own experiences, convictions, and interpretations.
Me: Can you expand on points 1, 2, and 5?
ChatGPT: Of course, let’s provide more information on a detailed examination of each point:
Historical evidence of Jesus’ life and death:
Roman historians: Roman historians like Tacitus mention Jesus and the early Christians in Roman history. Tacitus mentions Jesus suffering under the administration of Pontius Pilate and describes the persecution of Christians. Such mentions reinforce the historical existence of Jesus and the spread of early Christianity.
Jewish historians: Flavius Josephus, a Jewish historian, briefly mentions Jesus in his work “Antiquities of the Jews.” While some have questioned the authenticity of this passage, many scholars consider it authentic or at least containing the original core.
Non-biblical sources: Additionally, there are other smaller historical references supporting the historicity of Jesus’ life. These include Roman writer Suetonius and Jewish historian Tacitus.
Biblical prophecies:
Messianic prophecies: Christians believe that the Old Testament contains several prophecies foretelling the coming of a future Messiah figure. For example, Isaiah 53 describes a suffering servant that many Christians interpret as referring to Jesus. The book of Daniel also contains prophecies that could point to the Messiah.
Fulfillments in the New Testament: Christians view Jesus’ life, death, and resurrection as fulfilling Old Testament prophecies. For example, Jesus’ entry into Jerusalem on a donkey (Matt. 21:1-11) is seen as fulfilling the prophecy in the book of Zechariah (9:9).
Fulfillment of prophecy in details: Christians point to Jesus’ life fulfilling various detailed prophecies, such as his birth in Bethlehem (Micah 5:2) and his crucifixion (Psalm 22).
Significance of the Resurrection:
Empty tomb and appearances: Christians view Jesus’ empty tomb and his appearances to his disciples as strong evidence for the resurrection. According to the Bible, Jesus appeared to multiple individuals on different occasions, and these experiences convinced the disciples of his resurrection.
Testimony of the Apostles: The apostles were willing to suffer and die for the name of Jesus. Many Christians consider this strong evidence that they truly believed in Jesus’ resurrection, as they were willing to give their lives for it.
Historical impact: Christianity spread rapidly in the first centuries, and many argue that this would not have been possible without a real event like Jesus’ resurrection, which empowered the spreading of the Christian message.
It is important to note that these pieces of evidence are religious and personal interpretations, and others may interpret them differently or present counter-arguments. Religious questions often involve faith and conviction, and they are not always objectively provable.
Me: What about point 4? How has Christianity brought positive impacts on society?
ChatGPT: Point 4, which concerns the influence of Christian morals on society, is a complex and often controversial topic. It is important to note that the arguments presented in this point are historical reflections, and interpretations can vary from different perspectives. Some ways in which Christianity has been claimed to have positively impacted society include:
Values and ethics:
Christian teachings have shaped Western moral values. The Ten Commandments and Jesus’ teachings, for example, emphasize justice, love for neighbors, and selflessness. These values have been seen as foundations for many ethical principles in Western society.
Human rights and equality:
Christian teachings have had a positive influence on the development of human rights and equality. The idea that every human being is created by God and deserves dignity and respect has influenced social movements striving for justice and equality.
Social responsibility and assistance:
Christianity has encouraged social responsibility and assistance to the less fortunate. Many charitable organizations and hospitals have Christian roots, and Christian communities have traditionally been active in aiding the poor and vulnerable.
Education and science:
Christian thinking has historically been connected to the promotion of education and knowledge. Many early universities were founded by the Christian church, and many significant scientists, such as Galileo and Newton, were religious individuals. Christianity has emphasized the use of reason and the pursuit of knowledge.
Concepts of guilt and forgiveness:
Christianity has brought concepts of guilt and forgiveness. Many argue that these concepts have been essential for maintaining moral stability in society and personal growth for individuals.
It is important, however, to note that while Christianity has impacted Western culture and society in many ways, there have also been critical views emphasizing religious conflicts and oppressive structures throughout history. The discussion of Christianity’s impact on society is complex and multi-dimensional, taking into account different historical, cultural, and social contexts.
Me: For someone who is seeking truth but feels lost and confused, deliver a touching sermon about Jesus Christ coming to seek lost sheep like them, and how at the cross of Golgotha, we can find forgiveness of sins and the promise of eternal life.
ChatGPT: Dear friend,
I know that life can be complex, and it may feel like you are lost in a dark forest, wandering and alone. But I want to share a message of comfort that springs from the depths of my heart: Jesus Christ came to seek you, the lost sheep.
Imagine, for a moment, an open desert plain. Picture yourself lost, but suddenly you notice a figure in the distance. It is Jesus. He has not come to judge or accuse but to search for you, to love you just as you are. His heart beats with a love that exceeds understanding.
Jesus spoke a parable about a lost sheep, a story that resonates with us all. He said that a good shepherd would leave the 99 sheep on the mountains and go in search of the one lost sheep. That one is you. He doesn’t want to lose you. He is not indifferent to your wanderings. Instead, He comes to find you, lifts you up on His shoulders, and carries you back to the safety of His flock.
At Golgotha, something unique and powerful happened. It was the fulfillment of God’s love. Jesus, the Son of God, took upon Himself our sins, mistakes, and wanderings. The cross is not just a place; it is a symbol of love that cries out, “You are loved, you have hope!”
As Jesus hung on the cross, a prayer rose from His lips: “Father, forgive them, for they do not know what they are doing.” That is a promise of forgiveness. At Golgotha, Jesus reconciled us to God, opening the door to forgiveness and new life.
Perhaps you feel like a burden bearer, carrying weights you long to be free from. Jesus calls out to you: “Come to me, all you who are weary and burdened, and I will give you rest.”
Do not be afraid to open your heart to Jesus. He stands as a door to your heart, gently knocking. He says, “If anyone hears my voice and opens the door, I will come in and eat with that person, and they with me” (Revelation 3:20).
Dear friend, Jesus loves you more than you can imagine. He did not come to condemn the world but to save it. He desires to give you eternal life. Take hold of His loving hands, let Him guide you, and you will find a peace surpassing all understanding.
Olen käynyt viimeaikoina monia mielenkiintoisia keskusteluita kielimalli ChatGPT:n kanssa.Jos haluat ymmärtää tekoälyä paremmin kristillisen uskon ja Raamatun profetioiden näkökannalta, suosittelen perehtymään Facebook-ystäväni Sami Lahden mielenkiintoiseen blogiin, jossa hän pitää tätä tekoäly -teemaa usein esillä (blogisti on kommentoinut myönteisesti myös omiin eskatologisiin kirjoituksiini ja videoihini). Marraskuun 19. päivä julkaistussa blogissaan, Lahti kirjoitti: “Työssäni ja harrastuksestakin olen ollut teknologiakehityksen eturintamassa pian neljäkymmentä vuotta. Uuden teknologia omaksuminen ensimmäisten joukossa on ollut tapani oikeastaan aina. Kävi niin, että sain paljon aikaa tutkia suuriin kielimalleihin perustuvaa teknologiaa viime keväänä juuri kun OpenAI julkaisi GPT4:n. Siitä asti olen pyrkinyt ymmärtämään, mistä siinä on kysymys ja miksi se pystyy ymmärtämään keskustelukumppaniaan.”
Kun jaoin Sami Lahden blogin Facebookissa, kirjoitin seuraavan tulevaisuuskuvauksen:
Mielenkiintoista luettavaa kristityltä FB-kaveriltani Sami Lahdelta. ChatGPT on epäilemättä historian yksi ihmeellisimpiä keksintöjä – ellei ihmeellisin -, jonka ihminen on koskaan luonut. Olen verrannut sitä usein Gutenbergin painokoneeseen, koska sen historiallinen ja yhteiskunnallinen vaikutus on tulee olemaan todennäköisesti vielä suurempi kuin painokoneella tai internetillä oli.
Se on tuonut meidät myös astetta lähemmäksi tieteiselokuvissa usein kuvattua tulevaisuuden yhteiskuntaa missä ihmisten vuorovaikutus tietokoneiden kanssa on samanlaista kuin heidän vuorovaikutuksensa toisten ihmisten kanssa. Eli yhteiskuntaan missä astut taloosi tai autoosi, ja tekoäly alkaa kysellä kuulumisia ja sitä millä tavoin se voisi palvella tai piristää sinua. Tämä on hyvin todennäköinen tietokoneiden ja internetin seuraava kehitysaskel, nyt kun ne kykenevät jo ymmärtämään kompleksia ihmiskieltä (monilla eri kielillä) ja juttelemaan meille kuin ihmiset.
OpenAI:n juuri julkaisemat henkilökohtaiset ChatGPT:t ovat hyvin mielenkiintoinen kehitys, koska se mahdollistaa nyt enemmän henkilökohtaisiin tarpeisiin luodun tekoälyn, joka voi toimia jokaiselle meistä eräänlaisena henkilökohtaisena managerina, asianajajana, lääkärinä, opettajana, psykologina tai jopa ystävänä (suosittelen kyllä hankkimaan mieluummin todellisia ystäviä).
Esimerkiksi itse voisin luoda nyt tekoälyn (ilman mitään koodaustaitoa tai teknistä asiantuntemusta), johon syötän kaiken asiantuntemukseni Raamatun eskatologiasta kirjoistani, blogistani tai YouTube videoistani (tuhansien sivujen edestä tekstidataa). Sen jälkeen voin panna sen opettamaan siitä muille minun puolestani. Luulen, että tulevaisuuden tekoäly on moniin eri kodinkoneisiin integroitu järjestelmä, jonka kanssa voi kommunikoida ääneen hitaan ja kömpelön näpyttelyn sijasta, ja se vastaa meille hyvin luonnollisella ihmisäänellä, ilman mitään robottimaisuutta sen äänenpainossa. Voit pyytää sitä keittämään sinulle vaikka kahvit tai sammuttamaan valot maate mennessä (kts. “esineiden internetti”).
Synteettiset tekoälylukijat pystyvät matkimaan jo nyt hyvin luonnollisesti ihmisääntä (siksi käytän niitä usein blogitekstieni lukemiseen tai videoideni narratoimiseen). Palvelussa ReVoicer saan esimerkiksi nuo tekoälylukijat narratoimaan tekstiä eri mielialoissa, kuten vihaisesti, innostuneesti, surullisesti, kuiskaten, huutaen, jne.
Mutta tulevaisuudessa tekoäly pystyy todennäköisesti päättelemään jo tekstin kontekstista millä äänensävyllä tai äänenpainolla sen tulisi puhua meille (hilpeät asiat naurahtaen, vakavat tai surulliset asiat empaattisesti, jne.). Mutta jos puhuva botti alkaa ottaa pannuun, niin sen leipäläven saa varmaan jostain napista myös suljettuakin (tai sitten vain käskysanalla “turpa kiinni”). Mielenkiintoisia aikoja joka tapauksessa eletään niin historiallisesta kuin raamatullisestakin näkökulmasta.
Vuoden 2002 Steven Spielbergin science-fiction elokuvassa Minority Report kuvattiin tämän kaltaisia puheeseen reagoivia “älytaloja” ja holograafista META-todellisuutta tai lisättyä todellisuutta, jota ollaan myös tuomassa valtavirtaan maailman johtavien teknologiafirmojen toimesta.
ChatGPT mahdollistaa nyt yhteiskunnan missä voimme luoda asioita pelkästään sanoillamme aivan kuin Jumala itse loi sanallaan maailmankaikkeuden kuudessa päivässä:
Ja Jumala sanoi: “Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli.
1. Moos. 1:3
ChatGPT:n avulla ihminen voi pyytää tietokonetta luomaan melkein mitä tahansa pelkästään kehotuksesta. Tämä voi tarkoittaa vaikka kristillistä saarnaa, tietokoneen ohjelmistokoodia, uuden laulun lyriikkaa, runoa, tai henkeäsalpaavaa kuvataidetta. Ja koneäly tuottaa muutamassa sekunnissa sen mikä ihmiseltä olisi vienyt tunteja tai päiviä. Voisin panna ChatGPT:n kirjoittamaan esimerkiksi kaikki blogini. Mutta haluan pitää kontrollin kirjoitusteni sisällön suhteen yhä itselläni, joten voit luottaa siihen että tämä teksti on syntynyt täysin orgaanisesti. 3-D tulostuksen muuttuessa yhä edullisemmaksi ja yleistyessä laajempaan käyttöön, voimme käskeä tekoälyä luomaan vaikkapa muovipolymeerista valmistetun viulun, ja tulostin tulostaa tuon soittimen suoraan olohuoneeseemme. Instrumentin hyvästä soinnista en anna tosin takeita.
Way of the Future -kirkko uskoo tekoälyjen kohoavan käytännössä jumaluuksiksi.
Tekoälyjen hyödyistä ja vaaroista keskustellaan laajalti, mutta harva on kuitenkaan tekemässä yhtä suuria kertaharppauksia kuin teknologia-optimisti Anthony Levandowski.
Levandowski muistetaan muun muassa työskentelystään Googlen insinöörinä sekä yhtiön yrityssalaisuuksien varastamisesta ja viemisestä Uberille siirtyessään. Hän on myös vankkumaton uskossaan tekoälyn merkitykseen ihmisen tulevaisuudessa. Levandowski nimittäin uskoo, että tekoälyt kohoavat pian jumaliksi, ja hän on perustanut jo kirkonkin tätä hetkeä varten.
”Viimeiset neljä miljardia vuotta meillä on ollut orgaanisia elämänmuotoja, mutta nyt, ensimmäistä kertaa, asiat muuttuvat ja meillä tulee olemaan epäorgaanisia elämänmuotoja. Me emme tiedä mitä ne tulevat olemaan, mutta me tulemme sulauttamaan siihen kaikkia näitä maagisia voimia, ja haluamme sen antavan meille asioita”, Levandowski kiteytti Bloombergille.
”Uskontojen rooli on ollut kertoa tarinoita joko luomalla legendoja tai kirjoittamalla opinkappaleita ajan saatossa, sekä tämän kokemuksen luomisen yhteisölle ilman mitään oikeita todisteita. Täällä me oikeasti luomme asioita, jotka voivat nähdä, olla kaikkialla ja kenties myös auttaa meitä ja opastaa meitä tavoilla, joita tavallisesti kutsuttaisiin Jumalaksi”, Levandowski sanoo.
Tässä ei ole kuitenkaan mitään uutta. Luojaansa vastaan kapinoiva ihminen on pyrkinyt luomaan kautta historian jumalia itselleen omista kädentöistään. Sen sijaan, että ihminen palvoisi Luojaansa, hän haluaa palvoa omia luomuksiaan. Kirjoitin tästä Facebookissa:
Tekoäly itsessään ei ole hyvää eikä pahaa, mutta kun ihminen alkaa palvoa sitä maailmankaikkeuden Luojan sijasta, siitä tulee pahaa. Samoin, patsaiden veistäminen tai kuvataiteen harjoittaminen ei ole itsessään pahaa, mutta kun ihminen alkaa palvoa noita kuvia, se tulee synniksi. “Heidän maansa tuli täyteen epäjumalia, he kumartavat kättensä tekoa, sitä, minkä heidän sormensa ovat tehneet.” (Jes. 2:8)
Omien luomustemme palvomisen sijaan meidän tulisi käyttää uutta teknologiaa Jumalan kunniaksi, Hänen valtakuntansa edistämiseksi ja ihmisen avuksi. Sen sijaan, että tekoälyn synty todistaisi juutalaiskristillistä maailmankuvaa vastaan, se vahvistaa sen oikeellisuuden. Vain siinä raamatullisesta todellisuudessa missä Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen hallitsemaan muuta luomakuntaa, myös tekoälyn olemassaololla on järkeä. Tekoäly ei syntynyt nimittäin itsestään niin kuin ei luonnollinen älykään syntynyt itsestään. Tekoälyn synty tarvitsi suunnittelijan ja luojan, eli ihmisen, samoin kuin ihmisäly tarvitsi suunnittelijan ja luojan, eli Jumalan. Yksinkertaista logiikkaa, jota niin tyhmät kuin viisaatkin voivat ymmärtää.
Ja koska vain juutalaiskristillisen maailmankuvan mukaan ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, se tarkoittaa mm. sitä että Jumala antoi ihmisille kyvyn uusien asioiden luomiseen, ja Hänen omien luomistöidensä jäljittelyyn Jumalan luomistöitä tutkimalla. Juuri tästä syystä läpimurto tapahtui myös noin 80 vuotta vanhassa tekoälytutkimuksessa, kun ihminen alkoi ymmärtää ensin sitä miten omat aivomme toimivat ja sovelsi sitten tuota luonnosta oppimaansa informaatiota koneälyn kehitykseen.
Entä voiko kristityt sitten käyttää tätä teknologiaa evankeliumin välikappaleena. Miksipä ei. Eräs Facebook-ystäväni kirjoitti äsken näin: “Nyky-yhteiskunnassa meistä jokainen on tekemisissä jossain tilanteessa jotenkin tekoälyyn liittyvien ohjelmien kanssa, halusipa sitä tahi ei. On tärkeä ymmärtää se ero, että niin kauan kuin tekoälyä ja sen sovelluksia ohjaa ihminen itse, on kontrolli ihmisellä. Mutta ero on siinä että siinä vaiheessa kun tekoäly valjastetaan kontrolloimaan ihmistä ja ihminen haluaa tekoälyn osaksi itseään kyse on kuoleman vakavasta asiasta. Ja liikutaan pimeyden rajalla, jos aletaan tekoälyn kautta chattailla kuolleitten kanssa, ja myöskään tekoälyn luomaa ”nettipappia” tms. en suosittele, koska tekoälyllä EI OLE PYHÄÄ HENKEÄ! Terveeseen kristillisyyteen kuuluu myös terve kritiikki, perustellen.”
Olen tässä suurelta osin samaa mieltä, mutta esitin tähän jälkimmäiseen huomioon myös seuraavan vastalauseen:
Vaikka ymmärrän miksi kristityt voivat nähdä tekoälyn Ilmestyskirjan pedon kuvana (persoonaton tietokoneohjelma, joka puhuu) ja itsekin allekirjoitan sen, että tekoälyllä saattaa olla tällainen petomainen rooli tulevassa Antikristuksen yhteiskunnassa, niin kristittyjen ei tulisi myöskään pelätä liikaa tekoälyä. Eräs FB-ystäväni kommentoi äsken seinälläni, ettei hän suosittele “nettipappien” käyttöä koska tekoälyllä ei ole Pyhää Henkeä. Paavali kuitenkin sanoi iloitsevan silloinkin, vaikka Kristusta julistettaisiin “kateudesta, riidan halusta ja itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä” (Fil. 1:15,17).
On myös ymmärrettävä, että vaikka tekoälyllä itsellään ei ole mieltä, sielua eikä Pyhää Henkeä, se vain toistaa sitä oppimateriaaliaan, mikä sille on syötetty (ja tämä sisältää myös koko Raamatun, sen lukuisat raamattukommentaarit historian eri aikakausilta, kristittyjen apologeettien ja saarnamiesten tekstejä, jne.). Näin ollen, kun sille esittää jonkin kysymyksen tai kehotteen esim. Raamatusta tai kristinuskosta, se ei esitä siitä mitään omia mielipiteitään koska sillä ei ole omia mielipiteitä. Mutta maallikkokristitylle, joka ei ole perehtynyt yleensä valtavaan määrään kristinuskon historian kristologisia, teologisia tai apologeettisia tekstejä, tekoäly on kätevä keino ei vain oppia näistä asioista lisää vaan jakaa myös evankeliumia ei-uskoville.
Alla on esimerkki syötteistäni, joilla sain ChatGPT:n luomaan muutamassa sekunnissa vaikuttavan puolustuspuheen kristinuskolle. Koska ohjelmisto pyrkii olemaan vastauksissaan tasapuolinen ja objektiivinen, niin mukana oli toki muistuttelua siitä, että vastakkaisiakin näkemyksiä löytyy, mutta muuten hyvin vaikuttavaa evankeliointia sieluttoman tietokoneohjelman taholta:
Minä: Esitä minulle 5 vakuuttavinta todistetta siitä, että kristinusko on totuus.
ChatGPT: On tärkeää huomata, että uskontojen totuusperusteet perustuvat usein uskoon ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin, eikä niitä aina voida todistaa tieteellisesti tai loogisesti. Kristinusko on monille syvästi merkityksellinen uskonto, ja sen totuusperusteet voivat vaihdella yksilöittäin. Seuraavassa on kuitenkin muutamia argumentteja, joita jotkut kristityt pitävät vakuuttavina:
1. Historialliset todisteet Jeesuksen elämästä ja kuolemasta: Monet historialliset lähteet, mukaan lukien Rooman historioitsijat kuten Tacitus ja juutalainen historioitsija Flavius Josephus, mainitsevat Jeesuksen elämän ja kuoleman. Näitä lähteitä käytetään usein todisteena siitä, että Jeesus oli historiallinen hahmo.
2. Raamatun profetiat: Kristityt uskovat, että Vanhassa testamentissa on useita profetioita, jotka täyttyvät Uudessa testamentissa Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen myötä. Jotkut pitävät näitä profetioita vakuuttavina todisteina siitä, että Jeesus oli Messias.
3. Henkilökohtaiset kokemukset ja uskonelämä: Monet kristityt kertovat henkilökohtaisista kokemuksistaan ja uskonnollisista kokemuksistaan, kuten rukousvastauksista ja hengellisestä kasvusta, vakuuttavina todisteina siitä, että kristinusko on totta.
4. Kristillisen moraalin vaikutus yhteiskuntaan: Jotkut kristityt argumentoivat, että kristilliset opetukset ja moraalikäsitykset ovat olleet ratkaisevassa asemassa länsimaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kehityksessä. He väittävät, että kristinusko on tuonut myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan.
5. Ylösnousemuksen merkitys: Kristinuskon ydinsanoma on Jeesuksen ylösnousemus kuolleista. Jotkut kristityt pitävät tyhjää hautaa ja Jeesuksen ilmestymisiä opetuslapsilleen vahvoina todisteina siitä, että hän todella nousi kuolleista, mikä antaa uskonnolle perustavanlaatuisen merkityksen ja totuuden.
On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä argumentit eivät ole ehdottomia todisteita, ja eri ihmiset voivat tulkita ne eri tavoin. Uskonnolliset kysymykset ovat usein syvällisiä ja henkilökohtaisia, ja jokainen voi muodostaa omat näkemyksensä perustuen omiin kokemuksiinsa, vakaumuksiinsa ja tulkintoihinsa.
Minä: Voitko laajentaa kohtia 1, 2 ja 5.
ChatGPT: Tietenkin, annetaan lisää tietoja kunkin kohdan yksityiskohtaisemmasta tarkastelusta:
1. Historialliset todisteet Jeesuksen elämästä ja kuolemasta:
Roomalaiset historioitsijat: Roomalaiset historioitsijat, kuten Tacitus, mainitsevat Jeesuksen ja kristityt Rooman historiassa. Tacitus mainitsee Jeesuksen kärsineen Pontius Pilatuksen hallinnon aikana ja kuvailee kristittyjen vainoamista. Tällaiset maininnat vahvistavat Jeesuksen historiallisen olemassaolon ja varhaisen kristinuskon leviämisen.
Juutalaiset historioitsijat: Flavius Josephus, juutalainen historioitsija, mainitsee Jeesuksen lyhyesti “Antiquities of the Jews” -teoksessaan. Vaikka jotkut ovat kyseenalaistaneet tämän tekstikohdan aitouden, osa tutkijoista pitää sitä autenttisena tai ainakin alkuperäisen ytimen sisältävänä.
Raamatun ulkopuoliset todisteet: Lisäksi on muita pienempiä historiallisia mainintoja, jotka tukevat Jeesuksen elämän historiallisuutta. Näitä ovat esimerkiksi roomalainen kirjailija Seutonius ja juutalainen historioitsija Tacitus.
2. Raamatun profetiat:
Messiaaniset profetiat: Kristityt uskovat, että Vanhassa testamentissa on useita profetioita, jotka ennustavat tulevaa Messias-hahmoa. Esimerkiksi Jesaja 53 kuvaa kärsivää palvelijaa, joka monet kristityt tulkitsisivat Jeesukseksi. Danielin kirjassa on myös profetioita, jotka voivat viitata Messiaaseen.
Uuden testamentin täyttymykset: Kristityt katsovat, että Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus täyttävät Vanhan testamentin profetiat. Esimerkiksi Jeesuksen ratsastus aasilla Jerusalemiin (Matt. 21:1-11) tulkitaan täyttävän Sakarjan kirjan (9:9) profetian.
Profetian täyttyminen yksityiskohdissa: Kristityt viittaavat siihen, että Jeesuksen elämä täyttää useita yksityiskohtaisia profetioita, kuten hänen syntymänsä Beetlehemissä (Miika 5:2) ja hänen ristiinnaulitsemisensa (Psalmi 22).
3. Ylösnousemuksen merkitys:
Tyhjä hauta ja ilmestykset: Kristityt pitävät Jeesuksen tyhjää hautaa ja hänen ilmestyksiään opetuslapsilleen vahvoina todisteina ylösnousemuksesta. Raamatun mukaan Jeesus ilmestyi useille henkilöille useina tilanteina, ja nämä kokemukset vakuuttivat opetuslapset hänen ylösnousemuksestaan.
Apostolien julistus: Apostolit olivat valmiita kärsimään ja kuolemaan Jeesuksen nimen puolesta. Monet kristityt pitävät tätä vahvana todisteena siitä, että he todella uskoivat Jeesuksen ylösnousemukseen, koska he olivat valmiita antamaan elämänsä sen puolesta.
Historiallinen vaikutus: Kristinusko levisi voimakkaasti ensimmäisten vuosisatojen aikana, ja monet argumentoivat, että tämä olisi ollut mahdotonta ilman todellista tapahtumaa, kuten Jeesuksen ylösnousemusta, joka antoi voimaa kristillisen sanoman levittämiselle.
On tärkeää huomata, että nämä todisteet ovat uskonnollisia ja henkilökohtaisia tulkintoja, ja monet muut voivat tulkita ne eri tavoin tai esittää vastaväitteitä. Uskonnolliset kysymykset liittyvät usein uskoon ja vakaumukseen, eivätkä ne aina ole objektiivisesti todistettavissa.
Minä: Entä kohta 4? Miten kristinusko on tuonut myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan?
ChatGPT: Kohta 4, joka koskee kristillisen moraalin vaikutusta yhteiskuntaan, on monimutkainen ja usein kiistanalainen aihe. On tärkeää huomata, että tässä kohdassa esitetyt argumentit ovat historiallisia tarkasteluja, ja tulkinnat voivat vaihdella eri näkökulmista. Joitakin tapoja, joilla kristinuskoa on väitetty vaikuttaneen myönteisesti yhteiskuntaan, ovat seuraavat:
Arvot ja etiikka:
Kristinuskon opetukset ovat muokanneet länsimaista moraalikäsitystä. Kymmenen käskyä ja Jeesuksen opetukset esimerkiksi korostavat oikeudenmukaisuutta, rakkautta lähimmäisiin ja luopumista itsekkyydestä. Näitä arvoja on pidetty perustana monille länsimaisen yhteiskunnan etiikan periaatteille.
Ihmisoikeudet ja tasa-arvo:
Kristinuskon opetukset ovat vaikuttaneet positiivisesti ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kehittymiseen. Ajatus siitä, että jokainen ihminen on Jumalan luoma ja ansaitsee arvokkuuden ja kunnioituksen, on voinut vaikuttaa yhteiskunnallisiin liikkeisiin, jotka pyrkivät edistämään oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.
Sosiaalinen vastuu ja auttaminen:
Kristinusko on kannustanut sosiaaliseen vastuuseen ja auttamiseen vähäosaisia kohtaan. Monet hyväntekeväisyysjärjestöt ja sairaalat ovat peräisin kristillisistä juurista, ja kristilliset yhteisöt ovat perinteisesti olleet aktiivisia auttamaan köyhiä ja haavoittuvia.
Koulutus ja tiede:
Kristillinen ajattelu on historiallisesti ollut yhteydessä koulutuksen ja tiedon edistämiseen. Monet varhaiset yliopistot perustettiin kristillisen kirkon toimesta, ja monet merkittävät tieteilijät, kuten Galileo ja Newton, olivat uskonnollisia ihmisiä. Kristinusko on korostanut järjen käyttöä ja tiedon etsintää.
Syyllisyyden ja anteeksiannon käsitteet:
Kristinusko on tuonut mukanaan käsitteet syyllisyydestä ja anteeksiannosta. Monet argumentoivat, että nämä käsitteet ovat olleet tärkeitä yhteiskunnan moraalisen vakauden ylläpitämisessä ja yksilöiden henkilökohtaisessa kasvussa.
On kuitenkin tärkeää huomata, että vaikka kristinusko on vaikuttanut monin tavoin länsimaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, on myös ollut kriittisiä näkemyksiä, jotka korostavat esimerkiksi uskonnollisten konfliktien ja sortavien rakenteiden roolia historiassa. Keskustelu kristinuskon vaikutuksesta yhteiskuntaan on monimutkainen ja monitasoinen, ja siinä on otettava huomioon erilaiset historialliset, kulttuuriset ja sosiaaliset kontekstit.
Minä: Ihmiselle, joka etsii totuutta, mutta kokee olevansa hukassa ja eksyksissä, esitä koskettava saarna siitä kuinka Jeesus Kristus tuli etsimään juuri hänen kaltaisiaan eksyneitä lampaita, ja kuinka Golgatan ristillä meidän on mahdollista löytää syntien anteeksianto ja lupaus iankaikkisesta elämästä.
ChatGPT: Rakas ystävä,
Tiedän, että elämä voi olla monimutkaista, ja saattaa tuntua siltä, että olet hukassa pimeässä metsässä, eksynyt ja yksin. Mutta haluan kertoa sinulle lohdun sanoman, joka kumpuaa sydämen syvyydestä: Jeesus Kristus tuli etsimään juuri sinua, eksynyttä lammasta.
Kuvittele hetki kanssani aavikkomaiselle tasangolle. Kuvittele, että olet kadoksissa, mutta äkkiä huomaat kaukaa hahmon. Se on Jeesus. Hän ei ole tullut tuomitsemaan tai syyttämään, vaan etsimään sinua, rakastaakseen sinua juuri sellaisena kuin olet. Hänen sydämensä sykkii rakkaudesta, joka on syvempi kuin voimme ymmärtää.
Jeesus kertoi vertauksen kadonneesta lampaasta, joka on meille kaikille tuttu. Hän sanoi, että hyvä paimen jättää 99 lammasta vuorille ja lähtee etsimään yhtä eksynyttä. Juuri sinua. Hän ei halua menettää sinua. Hän ei ole välinpitämätön eksymisesi suhteen, vaan Hän tulee luoksesi, nostaa sinut harteilleen ja kantaa takaisin turvalliseen laumaansa.
Golgatan ristillä tapahtui jotain ainutlaatuista ja voimakasta. Se oli Jumalan rakkauden täyttymys. Jeesus, Jumalan Poika, otti päälleen meidän syntimme, virheemme ja eksymisemme. Risti ei ole pelkästään paikka, se on rakkauden symboli, joka huutaa: “Sinä olet rakastettu, sinulla on toivoa!”
Kun Jeesus roikkui ristillä, Hänen huuliltaan kohosi rukous: “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Se on lupaus syntien anteeksiannosta. Golgatan ristillä Jeesus sovitti meidän syntimme ja avasi oven anteeksiantoon ja uuteen elämään.
Ehkä tunnet olevasi taakankantaja, joka on kuljettanut mukanaan taakkoja, joista haluaisit vapautua. Jeesus kutsuu sinua: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka olette uupuneita ja kuormitetut, niin minä annan teille levon.”
Älä pelkää avata sydäntäsi Jeesukselle. Hän seisoo ovena sydämellesi ja kolkuttaa lempeästi. Hän sanoo: “Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä tulen hänen tykönsä ja aterioitsen hänen kanssaan” (Ilmestyskirja 3:20).
Rakas ystävä, Jeesus rakastaa sinua enemmän kuin osaat kuvitella. Hän ei tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Hän haluaa antaa sinulle iankaikkisen elämän. Tartu Hänen rakkaudenkäsiinsä, anna Hänen johtaa sinua, ja löydät rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen.
About a week ago in October, I published a recorded interview where I analyzed the prophetic visions of the book of Daniel in relation to the major events in the history of Christendom. The interview’s thumbnail questioned whether Daniel’s visions encompassed the history of Christianity, Islam, and Judaism. I messaged the interviewer, a friend of mine, to discuss the potential of publishing a sequel where I would explain the fulfillment of Daniel’s visions in the context of modern history. While the previous interview primarily focused on the history of late antiquity and the Middle Ages, the proposed sequel would explore the events of the Modern Era. The new era is commonly believed to have commenced with either the fall of Constantinople in 1453, the discovery of the Americas in 1492, or the inception of the Reformation in 1517. In the previous interview, I already touched upon certain events of the Modern era, such as the rise and decline of the Ottomans and British dominion in Palestine after the First World War.
The fulfillment of Daniel’s visions in the historical events of Christianity is such an interesting topic that I cannot resist writing about it on my blog as well. Biblical prophecies in general, and Daniel’s visions in particular, have sparked my interest in history more than anything else. I have been reading eschatological literature since I was a young boy, so I am quite familiar with the classical interpretations of Daniel’s visions supported by our church fathers. In my interpretations of prophecies, I strive to respect the old traditions. This approach is rooted in the belief that the Holy Spirit has not only preserved the correct translation of God’s Word throughout the history of Christianity but has also inspired its proper interpretation. “For no prophecy was ever made by an act of human will, but men moved by the Holy Spirit spoke from God.”1This does not mean that the interpretation of any biblical scholar regarding prophecies or other passages of Scripture has ever been perfect. As imperfect human beings, “we all stumble in many ways”2 “For we know in part and prophesy in part.3
A 1620 book by Francis Bacon, the father of the scientific method, with a Latin version on the cover of Daniel 12:4’s prophecy about knowledge and travel increasing in the end times.
Respecting church traditions should not limit the interpretation of prophecies, as the book of Daniel itself emphasizes that understanding of its prophecies will increase as the end approaches: “But as for you, Daniel, keep these words secret and seal up the book until the end of time; many will roam about, and knowledge will increase.”4 This verse can also be understood as a prophecy that knowledge as a whole will exponentially increase as the end draws near, as understood by figures like Francis Bacon and Isaac Newton, the pioneers of the scientific revolution. However, the increase in knowledge does not automatically lead to an increase in wisdom or understanding, as history has shown many times. In my opinion, the biggest obstacles to the correct interpretation of the inspired Word of God are two extremes. On one extreme, there is a kind of Catholic error that places traditions above the principle of Sola Scriptura. On the other extreme, there is a kind of Protestant error where all traditions are discarded because Protestants believe in the priesthood of all believers, where anyone can claim that the Holy Spirit has revealed to them the correct meaning of a particular verse.
This often leads to a caricature of Protestantism where Christians argue with each other and form their own sects because everyone’s “personal Holy Spirit” contradicts what the same Holy Spirit had revealed to another brother or sister in Christ just moments before. That is why I personally try to avoid expressions like “the Holy Spirit has revealed to me…” Let the readers of my blog decide for themselves whether the Holy Spirit has been guiding my understanding of prophecies correctly. I also agree with the Protestant belief in the priesthood of all believers5 where the Holy Spirit can open up new and fresh perspectives on the meaning of His Word to every truth-loving and humble Christian.
But revelation and tradition should always be somewhat balanced. Spirit-inspired revelation should not contradict with Scriptures as a whole, nor should it disregard the wisdom of past generations, as if the Holy Spirit had been asleep throughout the centuries of the Christian Church. However, it must be added that just like Catholics, Protestants, and evangelicals can too be prisoners of their own traditions. Therefore, Protestants may also be reluctant to embrace new perspectives if they conflict with established viewpoints.
Dispensationalism and Christian Zionism
As I mentioned during my interview, the prevalent eschatological doctrine among evangelicals and Protestants, known as dispensationalism, is based on the simple idea that the concept of time in the Bible can be divided into various dispensations or periods of divine administration of God. Through these dispensations, God has divided our history into different epochs and covenants in which He reveals His will to humanity in different ways. However, the ultimate goal of this divine administration has always been the redemption of creation from the consequences of human sin.
For many non-Christians or lay Christians, it might be difficult, for example, to understand why the God of the Old and New Testaments, who is believed to be the same, created the Judaistic religion with its legalistic teachings only to abolish it 1500 years later in the new covenant of Jesus Christ. Paul provided an answer to this in Romans chapter 3.
Now we know that whatever the Law says, it speaks to those who are under the Law, so that every mouth may be closed and all the world may become accountable to God; because by the works of the Law none of mankind will be justified in His sight; for through the Law comes knowledge of sin.
But now apart from the Law the righteousness of God has been revealed, being witnessed by the Law and the Prophets, but it is the righteousness of God through faith in Jesus Christ for all those who believe; for there is no distinction, for all have sinned and fall short of the glory of God, being justified as a gift by His grace through the redemption which is in Christ Jesus, whom God displayed publicly as a propitiation in His blood through faith. This was to demonstrate His righteousness, because in God’s merciful restraint He let the sins previously committed go unpunished;for the demonstration, that is, of His righteousness at the present time, so that He would be just and the justifier of the one who has faith in Jesus
In other words, the fall of the Jews under the Mosaic law covenant was part of God’s providence or His foreknowledge of the future, as it was never intended to be the final covenant through which God would fulfill the redemption of the entire creation from the curse of sin. If the people of Israel had never sinned against their Creator and had fulfilled the conditions of the law covenant perfectly, there would have been no need for a Redeemer who was punished as the innocent victim for the transgressions of His own people, and of all nations, whose sacrificial death on the cross the animal sacrifices of the Mosaic covenant served only as a prefigure. However, the purpose of the law covenant was to demonstrate man’s inability to fulfill the law so that all – both Gentiles and Jews – would become guilty before God. And as Jesus said, “It is not those who are healthy who need a physician, but those who are sick; I did not come to call the righteous, but sinners.”6
Even in the Old Covenant, the saints had a glimpse of the coming new covenant in Jesus Christ because God had already revealed it to them through the prophets of Israel.7 But the full meaning of these prophecies was revealed to God’s saints only after the crucifixion of Jesus Christ. Similarly, there are many prophecies in the Holy Scriptures about the coming millennial kingdom of peace that may puzzle God’s saints living in the present dispensation, such as the mention of animal sacrifices in the coming temple of Jerusalem.8 But just as the saints of the Old Covenant could not yet comprehend the prophecies of the Messiah’s death, we should not expect to fully understand everything related to the coming age. Often, God reveals the meaning of prophecies concerning future only when the time is right.
For the same reason, the Holy Spirit veiled from many theologians of the Christian church for centuries the Old Testament prophecies about the literal return of the Jews to their ancestral land and the future glory of the nation of Israel, because understanding that mystery did not become relevant until the 1800s. As a result of this, however, a heretic replacement theology arose, often justifying “Christian” anti-Semitism. But we cannot blame God for this, because anti-Semitism contradicts everything that Jesus and the apostles taught in the New Testament about loving one’s neighbor, loving one’s enemies, and the fact that God had not rejected His own people despite their temporary apostasy, and their rejection of their Messiah, as Paul emphasized to the Gentile Christians in Romans 11.
As a counter-argument to Christian Zionism – which dispensational eschatology has been promoting since the 1830s – it has often been argued that the Jews’ right to their land was conditional9 and because they violated the conditions of the Mosaic law covenant and followed false gods, God would have also deprived them of the right to the land of Israel. This argument is mostly heard from present-day “Christian” anti-Semites and anti-Zionists. It fails to mention that the land of Israel was promised to the descendants of Jacob, from whom the Jews are considered to be descended from the tribe of Judah, by God not through Moses but through Abraham, Isaac, and Jacob. Paul himself taught in the New Testament that the covenant of the law, which came 430 years later, did not nullify the promises given in that earlier covenant.10 Moses only confirmed the promise that God had given earlier to Abraham, Isaac, and Jacob.
Indeed, through the conditions of the law covenant, God punished His people’s transgressions often by sending the Gentiles to destroy the temple in Jerusalem and drive His people into the diaspora. But at the same time, He told them through His prophets that despite Israel’s transgressions, He would ultimately restore His people to their own land and have mercy on them for the sake of His own name. Not because they had earned it themselves. Leviticus 26, Jeremiah 31, and Ezekiel 36 are good examples of these prophecies. I wrote an essay of many pages on this subject over ten years ago, which I meant to give to the Jehovah’s Witnesses who used to visit my doorstep denying Israel’s right to the land that God Himself gave them. It is, of course, just one of Jehovah’s Witnesses’ numerous false teachings with which they tried to lure me into their heretic sect.
Metaphor of Two Mountain Peaks
So here I agree with dispensational theology and eschatology. The current dispensation, known as the age of the Christian Church, should be distinguished not only from the previous era of the Old Covenant based on the observance of the Mosaic Law but also from the future dispensation that is intended for the salvation of the people of Israel. This future salvation of Israel is described in Zechariah 12:10 and John 19:37, where it is written, “And I will pour out on the house of David and on the inhabitants of Jerusalem the Spirit of grace and of pleading, so that they will look at Me whom they pierced; and they will mourn for Him, like one mourning for an only son, and they will weep bitterly over Him like the bitter weeping over a firstborn.”
Closely related to this is the dispensational interpretation of the seventy-week prophecy of Daniel 9. According to this interpretation, the “clock” of Israel’s seventy weeks stopped at the crucifixion of Jesus, with the sixty-ninth week ending at the events of Golgotha. The final seventieth week will begin only after the “times of the Gentiles” have been fulfilled. As a sign of the fulfillment or approaching fulfillment of the times of the Gentiles, dispensationalists often point to the reestablishment of the State of Israel in 1948 or the return of Jerusalem to the Jews in the Six-Day War of 1967.11 Even the earliest church fathers, such as Irenaeus, taught that the seventieth week of Daniel’s prophecy is yet to be fulfilled and will occur during the reign of the Antichrist. I have also defended the biblical validity of this view in my previous blog post here, so I won’t go into it further this time.
Of course, the dispensational interpretation of the seventy-week prophecy in Daniel 9 requires a temporal gap or hiatus in the chronology of the prophecy, which some Christians find difficult to understand. Dispensational prophecy teachers have often explained it using the analogy of two mountain peaks. It goes like this: Imagine standing on the summit of a high mountain. From there, you can see the summit of a nearby mountain, but you cannot see the valley between them because it is covered by clouds. According to this analogy, the age of the Christian Church is like the valley between those two mountain peaks, which Daniel and other Old Testament prophets were unable to see. Or rather, God revealed to them things about the future that would only be relevant to the future of the people of Israel.
…and its issues
This, however, raises the question: why would the over 18 centuries of Jewish diaspora not be significant to their history? This period includes numerous tragic times of Jewish persecution and expulsions from those gentile nations where they had resided for centuries, culminating in the rise of the Nazis and the Holocaust, in which about six million mostly Ashkenazi Jews living in Eastern and Central Europe lost their lives, six times the number of Jews who died in the 70 AD exile predicted by Jesus in the Gospels.12 The Jewish aliyah, the return of the Jewish people to the land of Israel, and the rebirth of the State of Israel, also happened during the current dispensation, or “times of the Gentiles,” as referred to by Jesus in Luke’s gospel chapter 21. The current state of Israel is already 75 years old and has gone through many significant wars to secure its existence, with the current conflict against Hamas in Gaza being the latest example.
All of this is part of those times of the Gentiles that dispensationalists argue fall outside the scope of Daniel’s vision. In addition, it must be asked why the era of the Christian Church and 2000 years of the most significant events in world history would be completely overlooked in Daniel’s prophecies, even though Daniel’s visions in chapters 2 and 7, along with their parallel visions in chapters 8 and 11, mainly concerned gentile nations and not Israel. The history of those foretold gentile nations – Babylon, Persia, Greece, and Rome – does overlap with Jewish history during that time, but the history of the gentile nations during the era of the Christian Church was also significantly intertwined with Jewish history.
In other words, why would Daniel be shown only the rise and fall of ancient gentile nations, but not an equally significant period of gentiles during the Middle Ages or the modern era? The empires that emerged in the modern era had much larger spheres of influence than those of ancient world empires. The Wikipedia list of largest empires in history shows that the Spanish colonial empire was more than twice the size of the Roman Empire or Cyrus the Great’s Persian Empire, while the Russian Empire was more than five times larger than those two, and the British Empire could have accommodated about seven Roman Empires within its sphere of influence.
Christian Gentile Nations and the Jews
The history of all these modern gentile nations is closely intertwined with the history of the Jews as well. The Spanish colonial empire began with the expulsion of the Jews from the Iberian Peninsula in 1492 (the same year Columbus discovered the New World, sponsored by King Ferdinand and Queen Isabella). Also in that year, the Muslim occupation of Spain, known as Al-Andalus, which had lasted for over 700 years, came to an end. However, the process of expelling the Muslim occupiers took several centuries and was not completed in a single day by the Roman Catholic Christians. The history of the Russian Empire is also filled with pogroms, that is violent anti-Jewish riots, incited or organized by the secret police of tsar, that were often as barbaric as the October 7 events in Israel.
These pogroms also facilitated the First Aliyah, the mass immigration of Jews to Erez Israel in the 1880s. At the same time, the British Empire began to support Zionism, initially in the form of Christian Zionism, to which Foreign Minister and later Prime Minister Henry Palmerston became sympathetic in the 1840s. Palmerston wrote enthusiastic letters to his wife expressing his belief in the literal fulfillment of biblical end-time prophecies regarding the future return of Jews to the promised land. Later, the British Empire also began supporting secular political Zionism, founded by Theodor Herzl, an Austro-Hungarian Jew, when Lord Balfour issued the famous Balfour Declaration after the British occupation of Palestine from the Ottoman Turks in World War I in 1917.
However, this early British support for Zionism and the idea of a Jewish state did not last until the end. The later history of the British Empire is very shameful. During the reign of King George VI – the “stuttering king” romanticized in the 2011 Hollywood film “The King’s Speech” – Britain turned its back on the Jews of Palestine and Europe. In the spring of 1939, King George VI urged his Foreign Minister, Lord Halifax, to approach the German authorities to inform them that the king “was glad to know” that Hitler’s government began to restrict Jewish emigration from their European homelands. Halifax’s office sent a telegram to the British Ambassador in Berlin, asking him to encourage the German government to control the “unauthorized emigration’ of Jews” to Palestine. Therefore, King George VI, the grandfather of Charles III, did not urge Hitler to stop persecuting the Jews that were causing their escape from Europe but to prevent their entry into British-controlled Palestine which was their only safe haven at the time.
Israel, the Arabs, and the End of the British Empire
But if this wasn’t shameful enough, after the war, the government of George VI sought to “make amends” for their sins by secretly inciting Arab countries in the Middle East to declare a war of destruction against the Jewish State that was just survived from holocaust after the country would declare its independence from British rule. Hard to believe? This was revealed in Israel’s oldest newspaper, Haaretz, on September 14, 2014. The British Empire only began to show more sympathy towards the Jewish state during the 1957 Suez Crisis when Egypt’s Gamal Abdel Nasser attempted to nationalize the Suez Canal, which was under British control, and Israel assisted Prime Minister Anthony Eden in restoring British dominance over the canal.
Nasser emerged from the war as the victor, and as a result, the Suez Crisis was seen as the end of British hegemony and the beginning of the downfall of the British Empire. In the following decades, the United States strengthened its relationship with Israel, while the Soviet Union aligned itself with the Arab nations. This period in the history of the Middle East was characterized by Arab dictators who blended elements of national socialism, Marxism, and Islam, torturing their political dissidents in dark prisons while colluding with the Soviet Union to destroy Israel.
Islamic extremism began to rise in the 1970s with the Iranian Revolution, which also inspired the formation of other Islamist death-cults such as Al-Qaeda and Hamas in the 1980s. Leaders like Nasser and Saddam Hussein may have been ruthless dictators, but in many ways, they were angels compared to the Islamist leaders who followed them in the Middle East, such as Iran’s Ayatollah Khamenei, Hezbollah’s Hassan Nasrallah, and Hamas leader Ismail Haniyeh, who lives a life of luxury in Qatar while using the impoverished people of Gaza as human shields against Israeli airstrikes.
The Vision of the Four Beasts: 3rd Fulfillment?
The aim of the previous summary of history was mainly to demonstrate the significant role played by the major powers of the modern era, such as Great Britain, the United States, Russia/Soviet Union, and Germany, in the history of the Jewish people and the Jewish state over the past couple of centuries. Therefore, it is not far-fetched to assume that the history of these nations can also be found in the fulfillments of Daniel’s visions. As for the early modern era’s leading “superpowers” like the Spanish colonial empire or the Ottoman sultanate, whose “golden age” fall mainly between the 16th and 17th centuries, their historical role can be found in the second fulfillment of Daniel’s vision of the four beasts and its parallel vision in chapter 8.
If the reader has not yet listened to my recent interview on this topic, I explained how Daniel’s vision in chapter 7, with the little horn of the fourth beast, predicted the rise of the Roman Catholic papacy in the Middle Ages as the successor to the Western Roman Empire, and how the vision in chapter 8, also with the little horn, predicted the rise of the Ottoman Sultanate as the successor to the Eastern Roman Empire. This interpretation of the historical fulfillment of Daniel’s visions covers two consecutive and complementary fulfillments for both the visions in chapter 7 and chapter 8. The list below may help clarify the matter:
First fulfillment:
The First Beast (a lion with eagle’s wings): Neo-Babylonian Empire (626-539 BC)
The Second Beast (a bear lying on its two sides): Median and Persian Empires (678-549/550-330 BC)
The Third Beast (a leopard with four heads and four wings): Alexander the Great’s Greece and its four Hellenistic successor kingdoms (330 – 63 BC)
The Fourth Beast (Ten-horned beast): The Roman Empire, which disintegrated into ten kingdoms in 476 AD (27 BC – 476/1453 AD)
A little horn rising among the ten: Papal authority, before which three previous kings were overthrown, referring to the three other kingdoms of those ten previous kingdoms which ruled over Rome and Italy before the rise of papal states in the 8th Century AD, i.e., the kingdoms of Odoacer, the Ostrogoths, and the Eastern Roman Empire (476 – 781 AD)
That horn seemed bigger than the others: Despite its humble beginnings, by the 13th century, the popes of Rome ruled over all of Western Europe and even Constantinople, the capital of the Eastern Roman Empire. Pope Boniface VIII declared in his famous bull, Unam Sanctam, in the early 1300s that only those who submitted to the authority of the pope could escape eternal damnation, which caused even the Catholic monarch of France, Philip IV, to lose his cool and led him to arrest the pope on charges of collusion with the devil. Dante also condemned this arrogant pope to hell in his Divine Comedy, one of the most influential classics of Western literature.
Second fulfillment:
The First Beast (a lion with eagle’s wings): Seleucid Hellenistic-Babylonian Empire (312-63 BC)
The Second Beast (a bear lying on its two sides): Parthian and Sassanid Persian Empires (247 BC – 224 AD / 224 – 651 AD)
The Third Beast (a leopard with four heads and wings): Emperor Heraclius’ Greece (Byzantium/Eastern Roman Empire) and the four themes into which Byzantium was divided after the Byzantine-Sassanid Wars and Muslim conquests in the 640s (610-1204/1453 AD)
The Fourth Beast (ten-horned beast): The revival of the Roman Empire in the medieval Roman Catholic Papal authority (1204 – ?)
Circular Reasoning?
As can be seen from the example observations listed above, each of the four beasts, in their first and second fulfillment phases, follows one another’s historical epochs almost consecutively. The second fulfillment phase continues its historical narrative from where the previous fulfillment phase culminated in Daniel chapters 8 and 11, namely the reign of Antiochus Epiphanes, who rose from the Seleucid Empire. The third fulfillment phase continues the depiction of historical events from where the first and second fulfillment phases culminate in Daniel chapters 7 and 8, namely the rise of papal power and the Ottoman Empire in the Middle Ages.
Therefore, the Roman Catholic empires that were subordinate to the Pope such as Spain and Portugal are included in the context of the second fulfillment phase of this fourth beast (or in the context of the little horn of the first fulfillment phase). The same can be said for medieval France, Germany, and England, the nations that participated in the Pope’s instigated crusades against the Saracens or Arabs of the Holy Land. However, this interpretation poses a significant problem: is the vision of the four beasts and their parallel visions an endless historical cycle? In other words, does a new historical repetition of the four beasts always begin when the previous fulfillment phase ends? How do we know that this cycle does not continue indefinitely?
However, my claim is not that the book of Daniel predicts the rise and fall of eight, twelve, or sixteen godless gentile empires before Jesus’ second coming and the establishment of His eternal kingdom of peace. The repetitive fulfillments do not reset or restart the conditions of the vision’s first fulfillment phase. They do not change the fact that Daniel prophesied the rise and fall of only four gentile empires, not eight or twelve gentile empires. In other words, Daniel’s first and original fulfillment phase of the four beasts already provides us a linear and uninterrupted historical description from Daniel’s time to the end of known history.
The repetitive fulfillments of the beasts do not alter or invalidate this fact. Instead, they only complement the historical description of the vision’s first fulfillmentby providing more comprehensive details of the events related specifically to the rise and fall of the last beast. Thus, the depiction of the second fulfillment phase, involving the Parthian and Sassanian Persian Empires, is also linked to the history of the Roman Empire (the fourth beast) because they were its major adversaries in the east. Similarly, the medieval history of the Byzantine Empire, in the descriptions of the second fulfillment phase of the leopard beast and the goat with its great horn, is still connected to the original context of the fourth beast. The same can be said for the cases of the papal power and the Ottoman Turkish Sultanate. They are still part of the original fourth empire – the Roman Empire.
The End of Papal Power
The Ottoman Empire collapsed a century ago, and although the Pope still serves as a secular ruler in Vatican City, the world’s smallest state, it would be strange to talk about the Papal power today, as the Popes lost their greatest political influence over 300 years ago. So, when exactly did papal authority come to an end? My argument is that papal authority never came to a definitive end, as the Popes still rule as secular monarchs in Rome and have significant international diplomatic influence. The fall of the Soviet Union, for example, is attributed to the political or diplomatic achievements of Pope John Paul II.
In my books, I dated the origin of papal authority to the year 781 AD, following the codification of the donations of Pepin the Short, the predecessor of Charlemagne, to Pope Stephen II, who became the first Pope in history to be a secular ruler. Codification means the legal confirmation of a certain action, and “The New Cambridge History of the Middle Ages: Volume 2 states that in 781, the first papal coins were minted as a recognizable symbol of their temporal power. As Wikipedia confirms, “The right to mint coins is a hallmark of sovereignty (a ruler’s prerogative), so there cannot be papal coins from the time before the papal temporal power.”
By the same logic, the end of papal authority could be dated to the year 2023, as when you count 1,260 prophetic (360-day) years forward from 781, you arrive at 2023. Daniel chapter 7 predicted that the reign of the little horn would last for 1,260 years, and for this reason, almost all significant Protestant theologians have attempted to calculate the moment when papal authority would end since the beginning of the Protestant Reformation. Isaac Newton dated its beginning to 800, when Pope Leo III crowned Charlemagne as the Roman Emperor. This moment has often been regarded as the birth of Western civilization, so Newton’s interpretation can also be considered valid. In 2042, 1,260 prophetic years would come to pass since 800, and in 2041, 1,260 solar years would come to pass since 781.
The period from the 13th to the 17th centuries can be considered the golden age of papal authority. This era also saw the burning of heretics and medieval torture dungeons. The gradual weakening of papal authority was mainly due to three historical developments: the Thirty Years’ War in Europe (1618-1648), the decline of Catholic world powers such as Spain and France’s colonial empires, and the era of enlightenment and liberalism in the 18th century, brought about by radical Protestantism during the 17th Century, which led to revolutions in America and France where the state and church were separated, religious freedom was guaranteed for all citizens, and cruel medieval torture or execution methods were abolished.
The Lion, Bear, and Leopard in the Modern Age
In the enlightened Europe of the 1700s, a new order emerged where non-Catholic powers such as Protestant England, Lutheran Prussia (predecessor of modern Germany), and the Greek-Catholic Russian Empire rose to dominate international politics. Coincidentally, the national symbols of these three nations were also identical to the first three beasts mentioned in the Book of Daniel. The lion has long been recognized as the symbol of England, while the bear is associated with Russia, and the leopard or panther represents Germany. This last connection may be somewhat unfamiliar to some, but it was mentioned in early Wikipedia updates, although the information has since been removed. However, I managed to save the following comment from a Wikipedia editor, which I quoted in my first book:
Tamfang, I am German and I have known this for quite some time. The leopard (especially the black panther) has long been associated with Germany. In Nazi Germany, the tiger replaced the leopard (for obvious reasons… tigers are bigger, stronger, and more ferocious, making them more suitable for a terrible regime). After 1945, the tiger was replaced back with the leopard, which is a “softer” version of the tiger. Many coats of arms in Germany, depicting leopards, sometimes resemble lions, but they are not. The eagle is the primary animal, followed by the leopard and then the lion (I’m not saying lions are not used, but they are not as important as leopards). Tigers have become taboo due to their Nazi connection. Do you read German? If you do, I can refer you to a book on all of this.
This is why, for example, tanks produced by Germany are named leopards. When we apply the vision of Daniel 7 to these three nations, it seems to accurately predict the events of world history over the past 300 years. To further complicate my thesis, I argue that this third and final fulfillment of the vision is also divided into four separate historical periods. In other words, the beasts themselves refer to the same nations, but these nations can be fitted into four separate historical phases since the 18th century. However, a logical question arises again: “Why not five or six?” How do we know that we are currently in the final phase of the vision? I have mainly two answers to this.
The various fulfillments of Daniel’s four beasts must come to a historical conclusion in the context of current events because its first fulfillment predicted the 1260-year rule of the papacy, followed by the judgment and the second coming of the Son of Man and the eternal kingdom of His saints.13The culmination of this power can be dated to our lifetime, around the years 2023-2042. Therefore, not only the first fulfillment of the vision but also all subsequent fulfillments will come to an end at this moment. Since in the first fulfillment of the vision, the fourth beast, its ten horns, and the little horn that followed cover over 2000 years of European history, the purpose of these repetitions is only to provide more details about the events of that long historical era.
The Four Kingdoms of Germany
The second reason why the vision of the third fulfillment divides into four separate stages is that the vision mentions that the leopard has four heads and four bird wings.14 From the Book of Revelation, we can read that the heads of beasts refer to kings: “The seven heads… are also seven kings”15. Kings can also mean kingdoms and not just individual rulers.16 Therefore, Daniel associates four kings or four kingdoms with this third gentile nation. This can be applied to various historical contexts. For example, the German Empire (1871-1918), which played a decisive role in triggering the First World War, was a federation of four kingdoms. Wikipedia states:
The German Empire consisted of 25 states, each with its own nobility, four constituent kingdoms, six grand duchies, five duchies (six before 1876), seven principalities, three free Hanseatic cities, and one imperial territory. While Prussia was one of four kingdoms in the realm, it contained about two-thirds of the Empire’s population and territory, and Prussian dominance was also constitutionally established, since the King of Prussia was also the German Emperor (Deutscher Kaiser).
The city of Berlin was not part of either state and de jure continued to be under Allied occupation of the four countries until the reunification of Germany in October 1990. For administrative purposes, the three western sectors of Berlin were merged into the entity of West Berlin being de facto part of the FRG. The Soviet sector became known as East Berlin and while not recognised by the Western powers as a part of East Germany, the GDR declared it its capital (Hauptstadt der DDR).
But the third explanation for the leopard’s four heads could also refer to the four successive German empires. Hitler famously referred to his empire as the “Third Reich,” because the first empire was presumably the Holy Roman Empire of the Middle Ages (800 – 1806), and the second empire was the pre-World War I German Empire. But in the context of Daniel’s vision in chapter 7, I would associate the first empire of the leopard with Frederick the Great’s Kingdom of Prussia (1701 – 1918), the second empire with its successor, the German Empire (1871-1918), the third empire with Hitler’s Germany (1933-45), and the fourth empire with the current German Federal Republic (1990 – ?).
Poland’s history in Daniel’s visions?
All of the above-mentioned have been significant historical powers. Music enthusiasts are familiar with Frederick the Great (1740-86) as a skilled composer who once met Johann Sebastian Bach, the greatest master of the Baroque era. He was also one of the most important statesmen of the 18th century, who, alongside Catherine the Great of Russia, divided the Polish-Lithuanian Commonwealth. Frederick the Great was not only admired by Hitler as the leader of Germany, but the Fuhrer also followed in many ways in his footsteps. Although the former may not have killed six million European Jews or conquered the whole of Europe like Hitler, Frederick the Great, like Hitler, also invaded Poland and partitioned the country with Russia and Habsburg Austria. The Second World War was triggered by Hitler’s and Stalin’s occupation of Poland, but this was not a singular event in history.
From the founding of the Kingdom of Poland in 1025 until the early years of the Polish–Lithuanian Commonwealth created in 1569, Poland was the most tolerant country in Europe. Historians have used the label paradisus iudaeorum (Latin for “Paradise of the Jews”). Poland became a shelter for Jews persecuted and expelled from various European countries and the home to the world’s largest Jewish community of the time. According to some sources, about three-quarters of the world’s Jews lived in Poland by the middle of the 16th century.
With the weakening of the Commonwealth and growing religious strife (due to the Protestant Reformation and Catholic Counter-Reformation), Poland’s traditional tolerance began to wane from the 17th century. After the Partitions of Poland in 1795 and the destruction of Poland as a sovereign state, Polish Jews became subject to the laws of the partitioning powers, including the increasingly antisemitic Russian Empire, as well as Austria-Hungary and Kingdom of Prussia (later a part of the German Empire).
When Poland regained independence in the aftermath of World War I, it was still the center of the European Jewish world, with one of the world’s largest Jewish communities of over 3 million. Antisemitism was a growing problem throughout Europe in those years, from both the political establishment and the general population. Throughout the interwar period, Poland supported Jewish emigration from Poland and the creation of a Jewish state in Palestine. The Polish state also supported Jewish paramilitary groups such as the Haganah, Betar, and Irgun, providing them with weapons and training.
In 1939, at the start of World War II, Poland was partitioned between Nazi Germany and the Soviet Union (see Molotov–Ribbentrop Pact). One-fifth of the Polish population perished during World War II; the 3,000,000 Polish Jews murdered in the Holocaust, who constituted 90% of Polish Jewry, made up half of all Poles killed during the war.
Poland’s history as a backdrop for the Holocaust, as well as its status as a center for the Jewish diaspora, is one reason why we should expect the Jewish Daniel to address the history of Poland and the surrounding gentile nations such as Russia and Germany in his visions. When we align the third fulfillment of the four beasts vision and its parallel vision in chapter 8 with the events of World War II, we can see that it closely fits Hitler and Stalin’s occupation of Poland and the subsequent Operation Barbarossa, which was the Eastern Front of World War II, as well as the division of Germany among the four victorious powers that followed the war. However, the vision of the four beasts itself can also be applied to a broader historical context beyond just the events of World War II or the Cold War.
The Fulfillment of the End Times and Its Four Stages
The matter can be illustrated as follows. According to Daniel’s vision, first comes the rise of the lion and the tearing of the wings of the eagle on its back. This is followed by the rise of the bear, which is turned on its other side and commanded to eat a lot of meat. Thirdly, there is the rise of the four-headed leopard. Finally, these three are followed by an unidentified beast, described as having iron teeth and ten horns. The events fit into the history of the 18th – 21st century in the following ways:
Third Fulfillment (Stage One):
The First Beast (a lion with eagle’s wings): The rise of the British Empire “from the sea” (as the ruler of the seas) during the 18th century. Historians consider the Seven Years’ War (1756-1763) – the first global war in history – as a turning point that established Great Britain as the world’s leading colonial power. The wings of this beast were torn off when the 13 North American colonies under the reign of King George III declared their independence from the British Crown and established the United States of America in 1776. The new republic adopted the bald eagle as its national animal.
The Second Beast (bear lying on its two sides): The Russian Empire, which became a significant rival to British hegemony and “devoured much meat” by conquering neighboring lands in the west and south. The rise of this beast can be dated back to either the establishment of the Russian Empire by Peter the Great in 1721 or the reign of Catherine the Great (1762-1796), during whose reign Russia was recognized as one of the great powers of Europe. From 1764 to 1796, Catherine the Great’s Russia conquered Crimea in Ukraine, a large part of Poland, and began colonizing Alaska in North America. Her successor, Alexander I, occupied Finland from Sweden in 1809 as part of the Napoleonic Wars.
The Third Beast (a leopard with four heads and four wings): The Kingdom of Prussia, which became one of the leading European powers alongside the British Empire and the Russian Empire. The rise of the beast could be dated, for example, to the end of Frederick the Great’s reign in 1786.
The First Beast (a lion with eagle’s wings): The second era of British colonial rule, which followed the Napoleonic Wars and is referred to by historians as the Pax Britannica. This period of British Empire is usually distinguished from the First British Empire (1707-1783), which suffered a significant loss of prestige after the American Revolutionary War. The Golden Age of the Second British Empire is dated from 1815 to 1914. Although the empire reached its largest extent after World War I, becoming the largest empire in history, the aftermath of the First World War also marked its gradual decline, ultimately leading to decolonization following the Second World War. The independence of India in 1947, the Suez Crisis in 1957, and finally the handover of Hong Kong to China in 1997 are all seen as the empire’s last gasps. The eagle wings on the lion’s back are realized in the special relationship between Britain and the USA, which emerged in the late 19th century. The tearing of the wings, on the other hand, symbolizes the rise of the USA as the successor to the Pax Britannica after World War II.
The Third Beast (four-headed and four-winged leopard): German Empire (1871-1918). The four heads of the leopard refer to the four kingdoms from which the German Empire was formed under the leadership of the King of Prussia. Historians who have pondered the causes of the First World War generally believe that the clash of ambitions and interests of these three great powers, the English lion, the Russian bear, and the German leopard, led to the outbreak of the European war.
The Fourth Beast (ten-horned): The resurrection of the Roman Empire in Hitler and Mussolini’s conquered Europe. This empire, which followed the three previous beasts, included again the territories of the former Western Roman Empire, and Mussolini specifically considered his fascist empire as the new Roman Empire.
Third Fulfillment (Stage Three):
The First Beast (a lion with eagle’s wings): This is partly intertwined with the previous fulfillment phase, but here I am connecting it to the events in the United Kingdom after World War I. Britain emerged as the winner of both World Wars and has been one of the original nuclear powers since then, alongside France, the United States, the Soviet Union, and China. As a permanent member of the United Nations Security Council, it has had significant influence in international politics as the “representative of the free world” alongside with America, its closest ally. The tearing of the lion’s wings refers to America’s rise as the successor to the British Empire’s global dominance after World War II.
The Second Beast (bear lying on its two sides): The Soviet Union, a communist superpower that “ate a lot of meat,” especially during World War II when it occupied all of Eastern and Central Europe. This phase of the bear beast also correlates with the description of its parallel vision in Daniel 8, depicting a clash between the goat and the ram. The ram (bear or Russia) pushed “westward, northward, and southward, and no animal could stand against it, and no one could rescue from its power.” This was realized through Stalin’s conquering wars after the Molotov-Ribbentrop Pact, including the Winter War with Finland. The goat that came from the west (leopard or Germany), who attacked the ram being “enraged at him” was fulfilled in Hitler’s invasion of the Soviet Union. The great horn of the goat referred to Adolf Hitler, and its breaking and the four that grew in its place were fulfilled in Germany’s defeat and the four occupying powers taking control of Berlin and Germany. From this vision, we can also infer why the Antichrist should come either from France or Britain because the vision states that a little horn will arise from among these four other horns, but only Britain and France were part of the ancient Roman Empire, from which the Antichrist will arise according to Daniel 7. The bear turning on its other side is fulfilled in the collapse of the Soviet Union after the Cold War in 1991 and the rise of Putin’s Russia in its place.
The Third Beast (four-headed and four-winged leopard) beast: Daniel’s third kingdom in this context is Hitler’s Third Reich. The four heads of the leopard refer to the four nations that divided Germany and Berlin among themselves after World War II, established the United Nations, and became its permanent members of the Security Council. The post-World War II world order was predominantly shaped by these four gentile nations, which also played a significant role in the United Nations’ 1947 resolution that decided on the establishment of the State of Israel. For this reason, these events hold great significance not only from a perspective of world history but also from the perspective of the people of Israel and the Jewish perspective of Daniel.
The Fourth Beast (ten-horned): Once again, the new manifestation of the Roman Empire follows the three previous beasts, but this time in the form of the European Union, which emerged as a result of the post-World War II world order established by the four victorious powers. The EU was formed in 1993 with the Maastricht Treaty, but its basis was the preceding European Economic Community (EEC), which was established with the Treaty of Rome signed in 1957 in Rome. The reign of this beast comes to an end with Brexit in 2016, which was a major blow to the Union’s prestige. In the same year, Donald Trump was also elected as the President of the United States with his anti-globalist and Brexit-supportive rhetoric. Trump declared in October 2016 in Pennsylvania, “We are going to shake the world. This will be Brexit plus.” He promised to go “much further than Brexit, Brexit times five is coming.” Trump’s presidency was seen as a significant setback for the globalist and liberal world order. However, this was not the end of globalism. Its most terrifying and murderous spectacle is still ahead if we follow Daniel’s visions to their logical conclusion.`
Third Fulfillment (Fourth and Final Stage):
The First Beast (The Lion with eagle’s Wings). This final stage begins with the September 11, 2001 terrorist attacks. The lion and its wings now refer to the Anglo-American world domination, which held power, especially in the years following the September 11 attacks, when the Bush and Blair administrations led the international coalition against Saddam Hussein’s Iraq. Interestingly, in the first fulfillment of the prophecy the lion referred to King Nebuchadnezzar’s Babylonian kingdom in present-day Iraq, and this lion of the last days flexed its muscles by overthrowing this “modern-day Nebuchadnezzar,” Saddam Hussein, and his statue (the toppling of Saddam’s statue became a significant symbol of the war). The tearing of the eagle’s wings from the lion’s back was fulfilled in 2016 when President Trump broke away from the globalist liberal world order.
The Second Beast (The Bear on Its two Sides): The Russian bear once again emerged as a major force in history under the leadership of President Putin. In 2007, Time magazine named him Person of the Year, and from 2013 to 2016, he was consistently ranked by Forbes as the most powerful person in the world. After the Ukrainian war in 2022, he may also be one of the most hated people in the world, although some conservatives and right-wingers are drawn to him due to his opposition to Western secular liberalism, LGBTQ+ ideology, and the woke movement. I personally see Putin using this rhetoric to some extent for strategic purposes. Russian tsars were also strong advocates of Christianity (especially Orthodox Christianity). The seeming Christianity of a world leader does not always mean that they are true Christian leaders for whom the church should start rallying. Putin is not only an autocrat, but he also stands as a supporter of dictators like Bashar al-Assad and “rogue states” like Iran, which sponsor Islamic terrorism.
The Third Beast (Four-Headed and Four-Winged Leopard): The final phase of the four heads of the leopard is the Federal Republic of Germany. Germany once again rose to become a major European power in the 2010s under the leadership of Angela Merkel. Wikipedia says that she was “widely described as the de facto leader of the European Union throughout her tenure as Chancellor. Forbes named her the world’s second most powerful person in 2012 and 2015, after Barack Obama and Vladimir Putin, which is the highest ranking ever achieved by a woman. On March 26, 2014, Merkel became the longest-serving incumbent head of government in the European Union. In December 2015, Merkel was named Time magazine’s Person of the Year, and the magazine declared her ‘Chancellor of the Free World’ on its cover. In 2018, Forbes named Merkel the world’s most powerful woman for a record fourteenth time. Following Donald Trump’s election as President of the United States in 2016, The New York Times described Merkel as the ‘last defender of liberal Western order,’ and several commentators, including Hillary Clinton, as ‘leader of the free world’.” While the latter titles were obviously absurd titles used by liberal Western journalists to express their disgust for President Trump, my point is that along with the Anglo-American alliance and Putin’s Russia, the most significant political figure of the 2010s was Angela Merkel’s Germany. “Iron Lady” Margaret Thatcher was already suspicious of the reunification of Germany, fearing the rise of the “Fourth Reich”. Later, the term “Fourth Reich” was used by journalists and politicians critical of the EU as a derogatory reference to German influence in European Union economic policy, and it also played a significant rhetorical role in the 2016 Brexit debate.After the Fourth Reich, we will not see a Fifth Reich, as the leopard had four heads, not five. Therefore, neither the lion nor the bear will continue to exist in the new reincarnation. Consequently, the iron-toothed and ten-horned beast that follows the leopard should now be the final embodiment of the Roman Empire.
Note that these four stages of the last fulfillment of the vision of the four beasts align chronologically with the four historical stages of the Industrial Revolution. Although the term “Fourth Industrial Revolution” has often been associated with the dystopian future visions of the World Economic Forum and its founder Klaus Schwab, it simply refers to the four consecutive stages of the Industrial Revolution that have radically transformed the world and created a modern technologically advanced society. The first stage began in 18th-century Britain with the invention of the steam engine and the increasing mechanization that replaced craftsmen in various professions. The second stage was the era of mass production that began in the 1870s and included several new inventions of the industrial age, such as electricity generation, cars, phones, radio, movies, etc.
The third phase refers to the era of computers, electronics, and industrial automation that began after the 1950s. During this time, computers became increasingly smaller, faster, and more personal, culminating in Apple’s Steve Jobs releasing the first smartphone in 2007, which has since enslaved people to their screens. The fourth phase refers to the current era of technological revolution, namely the era of artificial intelligence, which began in the past decade. The release of advanced language models like ChatGPT (which I also use to help me translate these articles from Finnish to English) this year is a significant indication of this new revolution and the new era of AI. It is difficult to predict how profoundly programs like ChatGPT will revolutionize modern society. But one thing is sure, “knowledge will increase“, as Daniel foretold, also due to programs like ChatGPT that will help us to communicate and exchange different ideas much more easily and rapidly without the language barriers of the old era.
Julkaisin noin viikko sitten lokakuussa äänitetyn haastattelun missä kävin läpi Danielin kirjan profeetallisia näkyjä kristikunnan historian merkittävimpien tapahtumien valossa. Haastattelun kansikuvassa kysyttiin, että löytyykö Danielin näyistä kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden historia. Viestittelin haastattelun tehneen ystäväni kanssa, että haastatteluun voisi julkaista joskus jatkoa missä selittäisin Danielin näkyjen täyttymystä myös uuden ajan historian tapahtumien valossa, kun edellisessä haastattelussa fokus oli lähinnä myöhäisantiikin ja keskiajan historiassa. Uuden ajan katsotaan alkavan yleensä joko Konstantinopolin kaatumisesta vuonna 1453, Amerikoiden löytymisestä vuonna 1492 tai uskonpuhdistuksen alkamisesta vuonna 1517. Edellisessä haastattelussa tosin sivusin jo muutamia uuteen aikaan sisältyviä tapahtumia, kuten Ottomaanien nousua ja tuhoa sekä ensimmäisen maailmasodan jälkeistä Britannian valtaa Palestiinassa.
Danielin näkyjen täyttymys kristikunnan historian aikaisissa tapahtumissa on sen verran mielenkiintoinen aihe, etten malta olla kirjoittamasta siitä myös blogissani. Raamatun profetiat yleensä ja Danielin näyt erityisesti saivat minut kiinnostumaan historiasta enemmän kuin mikään muu asia. Olen lukenut eskatologista kirjallisuutta jo pikkupojasta lähtien, joten Danielin näkyjen jo kirkkoisiemme kannattamat klassiset selitykset ovat olleet minulle varsin tuttuja. Profetioiden tulkinnoissani pyrin kunnioittamaan yleensä vanhoja perinteitä. Tämä lähtökohta juurtuu siihen, että Pyhä Henki ei ole vain varjellut Jumalan Sanan oikeaa käännöstä kautta kristinuskon historian, mutta innoittanut myös sen oikeaa tulkintaa. “Sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1:21) Tämä ei tarkoita sitä, että yhdenkään raamatunselittäjän tulkinta profetioista tai muista raamatunkohdista olisi ollut koskaan täydellistä. Epätäydellisinä ihmisinä “monessa kohden me kaikki hairahdumme” (Jaakob 3:2) “sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.” (1. Kor. 13:9)
Tieteellisen metodin isän Francis Baconin kirja vuodelta 1620, jonka kannessa on latinalainen versio Daniel 12:4:n profetiasta ymmärryksen ja matkustamisen lisääntymisestä lopun aikoina.
Kirkollisten perinteiden kunnioitus ei saisi myöskään rajoittaa profetioiden tulkintaa sillä Danielin kirja itse tähdentää, että ymmärrys sen profetioista kasvaa loppua kohden: “Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4) Tämä jae voidaan ymmärtää profetiana myös siitä, että kaikki tieto ylipäätään tulee kasvamaan eksponentiaalisesti loppua kohden, kuten Francis Baconin ja Isaac Newtonin kaltaiset tieteellisen vallankumoukset isät tuota jaetta jo tulkitsivat. Tiedon lisääntyminen ei kuitenkaan johda automaattisesti älyn tai viisauden kasvuun, kuten tämä on nähty historiassa jo monet kerrat. Pyhän Hengen innoittaman Sanan oikean tulkinnan suurimpana esteenä ovat mielestäni kaksi ääripäätä. Yhdessä ääripäässä on eräänlainen katolinen harha, mikä panee perinteet Sola Scriptura periaatteen yläpuolelle, ja toisessa ääripäässä on taas eräänlainen protestanttinen harha missä kaikki perinteet heitetään roskakoriin, koska protestantit uskovat kristittyjen yleiseen pappeuteen missä kuka tahansa voi väittää Pyhän Hengen avanneen heille tämän tai tuon jakeen oikean merkityksen.
Tämä johtaa usein protestantismin karikatyyriin missä kristityt riitelevät keskenään ja muodostavat omia kuppikuntiaan, koska jokaisen oma “persoonallinen Pyhä Henki” on ristiriidassa sen kanssa mitä sama Pyhä Henki oli avannut toiselle uskonveljelle tai -sisarelle vain hetkeä aiemmin. Juuri tästä syystä pyrin itse välttämään ilmaisuja, kuten “Pyhä Henki avasi minulle…” Blogini lukija päätelköön itse onko Pyhä Henki ollut johdattamassa profetioiden ymmärrystäni oikein. Yhdyn myös protestantismin uskoon kristittyjen yleisestä pappeudesta (1. Piet. 2:5, Ilm. 1:6) missä Pyhä Henki voi avata jokaiselle totuutta rakastavalle nöyrälle kristitylle Hänen Sanansa merkitystä uusista ja tuoreista näkökulmista.
Mutta ilmoituksen ja perinteen tulisi olla aina jossain määrin tasapainossa. Hengen inspiroiman ilmoituksen ei tulisi olla ristiriidassa Kirjoitusten kokonaisuuden kanssa eikä sen tulisi ylenkatsoa myöskään menneiden sukupolvien viisautta, ikään kuin Pyhä Henki olisi nukkunut läpi kristillisen kirkon vuosisatojen. Tähän on tosin lisättävä, että myös protestantit ja evankeliset ovat katolisten tapaan usein perinteidensä vankeja. Siksi protestantitkin voivat olla hyvin vastahakoisia ottamaan vastaan uusia näkökulmia jos ne riitelevät jo vakiintuneiden näkökulmien kanssa.
Dispensationalismi ja kristillinen sionismi
Kuten mainitsin jo haastatteluni yhteydessä, nykyään evankelisten ja protestanttien keskuudessa vallitsevana eskatologisena lopun ajan oppina vaalittu dispensationalismi perustuu siihen yksinkertaiseen ajatukseen, että Raamatun aikakäsitys voidaan jakaa lukuisiin erilaisiin dispensaatioihin eli jumalallisen hallinnon talouskausiin, joiden kautta Jumala on jakanut ihmiskunnan historian erilaisiin epookkeihin ja liittoihin, joiden aikana Hän on ilmoittanut ihmisille tahtonsa ja suunnitelmansa eri tavoilla vaikka tuon jumalallisen hallinnon lopullisena päämääränä on ollut aina luomakunnan vapauttaminen ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksilta.
Monilla ei-kristityillä tai maallikkokristityillä voi olla esimerkiksi vaikea käsittää sitä, että jos Vanhan ja Uuden Testamentin Jumala on kerran sama, niin miksi Hän loi judaistisen uskonnon legalistisine oppeineen lakkauttaakseen sen 1500 vuotta myöhemmin Jeesuksen Kristuksen uudessa liitossa. Paavali vastasi tähän jo roomalaiskirjeen 3. luvussa:
Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Toisin sanoen, juutalaisten lankeemus Mooseksen lakiliiton alla, oli osa Jumalan suunnitelmaa tai Hänen ennalta tietämystään tulevaisuudesta, koska sitä ei tarkoitettu koskaan lopulliseksi liitoksi, jonka kautta Jumala panisi toteen koko luomakunnan lunastuksen synnin kiroukselta. Jos Israelin kansa ei olisi rikkonut koskaan Luojaansa vastaan ja täyttänyt lakiliiton ehdot täydellisesti, niin tällöin ei olisi tarvittu myöskään Lunastajaa, jota rangaistiin Hänen oman kansansa ja kaikkien kansojen rikkomusten tähden Jumalan viattomana vikauhrina, jonka ristinkuolemasta Mooseksen liiton eläinuhrit toimivat vain esikuvana. Mutta lakiliiton tarkoituksena oli osoittaa ihmisen oma kykenemättömyys lain täyttämisessä, jotta kaikki – niin pakanat kuin juutalaiset – tulisivat syyllisiksi Jumalan edessä. Ja kuten Jeesus sanoi, “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä” (Mark. 2:17).
Jo Vanhan liiton pyhillä oli aavistus tulevasta uudesta liitosta Jeesuksessa Kristuksessa, koska Jumala oli jo ilmoittanut sen heille Israelin profeettojen kautta (Jes. 53:5, Jer. 31:31). Mutta näiden profetioiden merkitys aukeni Jumalan pyhille täydellisesti vasta Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman myötä. Samalla tapaa Pyhässä Raamatussa on monia profetioita tulevasta tuhatvuotisesta rauhanvaltakunnasta, jotka saattaa kummastuttaa nykyisessä dispensaatiossa eläviä Jumalan pyhiä, kuten maininta Jerusalemin temppelin eläinuhreista (Hes. 40:39). Mutta yhtälailla kuin Vanhan liiton pyhät eivät voineet käsittää vielä profetioita Messiaan kuolemasta, niin meidän ei tulisi myöskään odottaa ymmärtävämme kaikkea siitä mikä liittyy tulevaan maailmaan. Usein Jumala avaa tulevaa aikakautta koskevien profetioiden merkityksen vasta silloin kun sen aika on oikea.
Samasta syystä Pyhä Henki peitti monien kristillisen kirkon teologien silmiltä vuosisatojen ajan Vanhan testamentin profetiat juutalaisten kirjaimellisesta paluusta isiensä maahan ja Israelin kansan tulevasta kunniasta, koska tuon salaisuuden ymmärtäminen ei tullut ajankohtaiseksi ennen 1800 -lukua. Tämän lieve-ilmiönä syntyi tosin harhaoppinen korvausteologia, jolla oikeutettiin usein “kristillistä” antisemitismiä, mutta emme voi syyttää tästä Jumalaa, koska antisemitismi riitelee kaikkea sitä vastaan mitä Jeesus ja apostolit opettivat Uudessa testamentissa lähimmäisen rakkaudesta, vihamiesten rakastamisesta ja siitä, ettei Jumala ollut hylännyt omaa kansaansa huolimatta heidän väliaikaisesta luopumuksesta, kuten Paavali tähdensi pakanakristityille roomalaiskirjeen 11. luvussa.
Kristillisen sionismin – jota dispensationalistinen eskatologia on ollut edistämässä 1830 -luvulta lähtien – vastaväitteeksi on esitetty usein se, että juutalaisten oikeus heidän maahansa oli ehdonalainen (3. Moos. 25:18, Jer. 35:15) ja koska he rikkoivat Mooseksen lakiliiton ehdot, ja seurasivat muita jumalia, niin Jumala olisi riistänyt heiltä oikeuden myös Israelin maahan. Tätä argumenttia kuulee lähinnä nykypäivän “kristittyjen” antisemiittien ja antisionistien taholta. Se jättää mainitsematta sen, että Israelin maata ei luvattu Jaakobin jälkeläisille, joista juutalaiset katsotaan polveutuvan Juudan heimosta, Mooseksen vaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin taholta. Ja Paavali itse opetti Uudessa testamentissa, että 430 vuotta myöhemmin tullut lakiliitto ei tehnyt tyhjäksi tuossa aiemmassa liitossa annettuja lupauksia (Gal. 3:17). Mooses tuli vain vahvistamaan sen lupauksen mitä Jumala oli antanut aiemmin Aabrahamille, Iisakille ja Jaaakobille.
Lakiliiton ehdoin Jumala kyllä rankaisikin kansansa rikkomuksia usein sillä, että Hän lähetti pakanat tuhoamaan Jerusalemin temppelin ja ajamaan kansansa diasporaan. Mutta samaan aikaan Hän kertoi profeettojensa kautta sen, että Israelin rikkomuksista huolimatta Hän palauttaisi kansansa lopulta omaan maahansa ja armahtaisi heitä Hänen oman nimensä kunnian tähden. Ei siksi, että he olisivat ansainneet sen itse. 3. Mooseksenkirjan 26. luku, Jeremian kirjan 31. luku ja Hesekielen kirjan 36. luku on näistä profetioista hyvä esimerkki. Kirjoitin aiheesta yli kymmenen vuotta sitten monen sivun esseetä, joka minun piti antaa kotiovellani usein ravanneille Jehovan todistajille, jotka kielsivät Israelin oikeuden maahan, jonka Jumala itse antoi heille. Se on tietysti vain yksi Jehovan todistajien lukuisista harhaopeista.
Kahden vuorenhuipun vertauskuva
Tässä kohden siis yhdyn dispensationalistiseen teologiaan ja eskatologiaan. Nykyinen pakanakansoja varten säädetty dispensaatio, eli kristillisen kirkon aikakausi, tulee erottaa ei vain sitä edeltäneestä Mooseksen lain noudattamiseen perustuneesta vanhan liiton aikaudesta, mutta myös tulevasta dispensaatiosta, joka on säädetty Israelin kansan pelastumista varten, jolloin “he katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista” (Sak. 12:10, Joh. 19:37).
Tähän liittyy läheisesti myös dispensationalistinen tulkinta Danielin 9. luvun vuosiviikkonäystä, joka opettaa Israelin kansan “vuosiviikkokellon” pysähtyneen Jeesuksen ristinkuolemaan eli 69 vuosiviikon päättyvän tapahtumiin Golgatalla ja viimeisen 70. vuosiviikon alkavan vasta kun “pakanain ajat” ovat täyttyneet. Merkkinä pakanain aikojen täyttymisestä tai sen lähestyvästä täyttymisestä dispensationalistit pitävät usein Israelin valtion jälleensyntymistä vuonna 1948 tai Jerusalemin paluuta juutalaisille vuoden 1967 kuuden päivän sodassa (Luuk. 21:24). Jo varhaisimmat kirkkoisät kuten Irenaeus opetti sitä, että Danielin 70. vuosiviikko olisi yhä täyttymättä, ja että se täyttyisi Antikristuksen ilmestyessä. Itse myös puolustin tämän näkemyksen raamatullisuutta jo tässä blogipostauksessani, joten en mene siihen tällä kertaa sen syvemmin.
Dispensationalistinen tulkinta Danielin 9. luvun vuosiviikkonäystä edellyttää tietysti ajallista repeämää tai aukkoa profetian kronologiassa mitä joidenkin kristittyjen on vaikea ymmärtää. Dispensationalistiset profetian opettajat ovat selittäneet sitä usein kahden vuoren vertauskuvalla. Se menee näin: Kuvittele, että seisot korkean vuoren huipulla. Voit nähdä sieltä myös viereisen vuoren huipulle, muttet pysty näkemään niiden välissä olevaa laaksoa, koska pilvet peittävät sen näkyvistä. Eli vertauskuvan mukaan kristillisen kirkon aikakausi on kuin tuo kahden vuorenhuipun välissä oleva laakso, jota Daniel ja muut Vanhan testamentin profeetat eivät kyenneet näkemään, tai että Jumala paljasti heille asioita tulevaisuudesta, jotka olisivat relevantteja ainoastaan Israelin kansan tulevaisuuden kannalta.
…ja sen ongelmat
Tästä kuitenkin herää kysymys: miksi juutalaisten yli 18 vuosisataa kestänyt diasporan aika ei olisi merkityksellistä heidän historiansa kannalta? Tähän aikauteen sisältyy lukuisat juutalaisvainojen ja maastakarkoitusten traagiset ajat pakanakansojen hajaannuksessa, jotka huipentuivat lopulta natsien nousuun ja holokaustiin, jossa noin kuusi miljoonaa pääosin Itä- ja Keski-Euroopassa asunutta aškenasijuutalaista sai surmansa, kuusinkertaisesti se määrä mitä juutalaisia kuoli vuoden 70 maastakarkoituksessa, jonka Jeesus ennusti evankeliumeissa (Luuk. 19:43-44). Juutalaisten alija eli paluu Israelin maahan ja Israelin valtion jälleensynty tapahtui myös nykyisessä dispensaatiossa, eli “pakanain aikoina”, joihin Jeesus viittasi myös Luukkaan evankeliumin 21. luvussa. Israelin nykyinen valtio on jo 75 vuotta vanha, ja se on käynyt läpi monia merkittäviä sotia olemassaolonsa puolesta, joista nykyinen sota Gazaa hallitsevaa Hamasia vastaan on vain viimeisin esimerkki.
Tämä kaikki sisältyy niihin pakanain aikoihin, jotka dispensationalistien mukaan jää Danielin näkökentän ulkopuolelle. Tämän lisäksi on kysyttävä, että miksi kristillisen kirkon aikakausi ja 2000 vuotta pakanoiden historian merkittävimpiä tapahtumia sivuutettaisiin täysin Danielin profetioissa vaikka Danielin 2. luvun kuvapatsasnäky ja sen täydennyksenä 7. luvun näky neljästä pedosta (kuin myös sen rinnakkaisnäyt luvuissa 8 ja 11) koskivat etupäässä pakanakansoja eikä Israelia? Noissa luvuissa ennustettujen pakanakansojen – Babylon, Persia, Kreikka ja Rooma – historia limittyy kyllä saman aikaisesti juutalaisten historiaan, mutta yhtälailla kirkon aikakauden pakanoiden historia limittyi olennaisesti juutalaisten historiaan.
Toisin sanoen, mistä syystä Danielille olisi näytetty vain muinaisten pakanakansojen nousu ja tuho, muttei sitten keskiajalla tai uudella aikakaudella hallinneiden pakanoiden historiallisesti yhtä merkittävää valtakautta? Näiden uudella aikaudella esiin nousseiden maailmanvaltojen valtapiiri oli myös moninverroin suurempi kuin noiden muinaisen ajan maailmanvaltojen. Wikipedian lista historian suurimmista valtakunnista kertoo, että Espanjan siirtomaavalta oli yli tuplasti suurempi kuin Rooman keisarikunta tai Kyyros Suuren Persian imperiumi, kun taas Venäjän keisarikunta oli näitä kahta yli viisikertaa suurempi ja brittiläisen imperiumin valtapiirin sisään olisi mahtanut noin seitsemän Rooman keisarikuntaa.
Kristityt pakanakansat & juutalaiset
Kaikkien näiden uuden ajan pakanakansojen historia limittyy läheisesti myös juutalaisten historiaan. Espanjan siirtomaavalta sai alkunsa juutalaisten karkoituksesta Iberian niemimaalta vuonna 1492 (samana vuonna kun Kolumbus löysi uuden maailman kuningas Ferdinandin ja kuningatar Isabellan sponsoroimana). Samana vuonna muuten päättyi myös muslimien yli 700 vuotta kestänyt Espanjan miehitys vaikka Al-Andalusin muslimeita ei ajattukaan sieltä roomalaiskatolisten kristittyjen taholta yhdessä päivässä vaan useiden vuosisatojen aikana. Venäjän keisarikunnan historia on myös täynnä tsaarin salaisin poliisin lietsomia pogromeita eli väkivaltaisia juutalaisvastaisia mellakoita, jotka olivat luonteeltaan usein yhtä raakalaismaisia kuin lokakuun 7. päivän tapahtumat Israelissa.
Nämä tsaarin salaisen poliisin tukemat tai järjestämät pogromit edesauttoivat myös ensimmäistä alijaa eli juutalaisten massamaahanmuuttoa Erez Israeliin 1880 -luvulla. Samaan aikaan kun Venäjän juutalaisvainot kiihdyttivät juutalaisten maahanmuuttoa Israelin maahan, brittiläinen imperiumi alkoi tukea sionismia, ensin kristillisen sionismin muodossa jonka ajatuksille jo ulkoministeri ja myöhempi pääministeri Henry Palmerston lämpeni 1840 -luvulla ja kirjoitti vaimollensa innostuneita kirjeitä joissa hän ilmaisi uskonsa Raamatun lopun ajan profetioiden kirjaimelliseen täyttymiseen juutalaisten tulevassa paluussa luvattuun maahan. Myöhemmin brittiläinen imperiumi alkoi tukea myös itävaltalaisunkarilaisen Theodor Herzlin perustamaa sekulaaria poliittista sionismia, kun lordi Balfour julkaisi kuuluisan Balfourin julistuksen sen jälkeen kun Yhdistynyt Kuningaskunta miehitti Palestiinan Ottomaanien Turkilta ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1917.
Kuningas Yrjö VI, Charles III:n isoisä, ei siis kehottanut Hitlerin lopettamaan juutalaisten vainoamista vaan estämään heidän pääsynsä brittiläisen imperiumin hallitsemaan Palestiinaan. Samaan aikaan pääministeri Chamberlainin hallitus julkaisi myös surullisenkuuluisan valkoisen paperin missä se ilmoitti, ettei hänen majesteettinsa hallituksen intressinä ollut enää juutalaisvaltion perustaminen Palestiinaan vaan sen sijaan Palestiinan arabivaltion missä juutalaiset asuisivat vähemmistönä. Politiikan mukaan tuohon aikaan Palestiinassa asuneet 450 tuhatta juutalaista olivat jo tarpeeksi eikä se sallinnut sen määrän ylittävän 525 tuhatta seuraavan viiden vuoden sisällä ja sen jälkeen juutalaisten maahanmuutosta saisi päättään alueen arabijohtajat, kuten Jerusalemin suurmufti Amin Al-Husseini, joka vehkeili natsien kanssa ja yllytti Hitleriä Euroopan juutalaisten kansanmurhaan. Muftin ja Hitlerin lopullisina tavoitteina oli ulottaa juutalaisten kansanmurha myös Palestiinan juutalaisväestöön ja näin olisi varmasti käynytkin jos akselivallat olisivat selvinneet toisesta maailmansodasta voittajina.
Israel, arabit ja brittiläisen imperiumin loppu
Mutta ellei tämä ollut jo tarpeeksi häpeällistä, niin sodan jälkeen Yrjö VI:n hallitus pyrki “hyvittämään” syntejään sillä, että se kiihotti salaa Lähi-Idän arbimaita julistamaan hävistyssodan Israelia vastaan sen jälkeen kun maa julistaisi itsenäisyytensä brittiläisen kruunun alaisuudesta. Tämä asia paljastettiin Israelin vanhimmassa sanomalehdessä eli Haaretzissa syyskuun 14. 2014. Brittiläinen imperiumi alkoi suhtautua juutalaisvaltioon myötämielisemmin vasta vuoden 1957 Suezin kriisin aikana, kun Egyptin Gamal Abdel Nasser yritti kansallistaa Englannin kruunun kontrolloiman Suezin kanavan ja Israel avusti pääministeri Antony Edeniä kanavan palauttamiseksi Britannian vallan alle.
Nasser Egypti ilmestyi sodasta voittajana, ja siksi Suezin kriisi on nähty Iso-Britannian hegemonian loppuna ja brittiläisen imperiumin lopun alkuna. Seuraavina vuosikymmeninä Yhdysvallat lähensi suhteitaan Israelin kanssa ja Neuvostoliitto puolestaan arabien kanssa. Tämä oli aikaa Lähi-Idän historiassa missä arabimaita hallitsi lähinnä kansallissosialismin, marxismin ja islaminuskon keskenään sekoittaneet arabidiktaattorit, jotka kiduttivat pimeissä vankityrmissään maidensa poliittisia toisinajattelijoita samaan aikaan kun he veljeilivät Neuvostoliiton kanssa Israelin tuhoamiseksi.
Islamismi alkoi nostaa rumaa päätään vasta 70 -luvulla Iranin vallankumouksen myötä, joka innoitti samalla muidenkin islamististen kuolemankulttien kuten al-Qaidan ja Hamasin muodostumisessa 80 -luvulla. Nasserin ja Saddam Husseinin kaltaiset arabijohtajat saattoivat olla täysin säälimättömiä diktaattoreita, mutta monessa mielessä he olivat enkeleitä verrattuna heitä seuranneisiin Lähi-Idän islamistijohtajiin, kuten Iranin ajatollah Khameiniin, Hizbollahin Hassan Nasrallahiin ja Hamasin johtaja Ismail Haniyehin, joka asuu Qatarissa ylellisyydessä samalla kun panee köyhyydessä elävät Gazan asukkaat ihmiskilviksi Israelin pommikoneille.
Neljän pedon näky: 3. täyttymys?
Edellä tiivistetyn historian kertauksen tavoitteena oli osoittaa lähinnä uuden ajan suurvaltojen, kuten Iso-Britannian, USA:n, Venäjän/Neuvostoliiton ja Saksan keskeinen rooli juutalaisten ja juutalaisvaltion historiassa viimeisen parin vuosisadan aikana. Onko siis kovin kaukaa haettua olettaa, että näiden kansojen historia löytyisi myös Danielin näkyjen kertaustäyttymyksistä? Mitä tulee varhaisen uuden ajan johtaviin “supervaltoihin” kuten Espanjan siirtomaavaltaan tai Ottomaanien sulttaanikuntaan, joiden vallan “kultainen aikakausi” sijoittuu lähinnä 1500 – 1600 -luvuille, niiden historiallinen rooli löytyy Danielin neljän pedon näyn ja sen 8. luvun rinnakkaisnäyn toisesta täyttymyskerrasta.
Ellei lukija kuunnellut vielä äskeistä haastatteluani tästä aiheesta, niin kerroin siinä kuinka Danielin 7. luvun näky pienestä sarvesta ennusti roomalaiskatolisen paavinvallan nousun keskiajalla Länsi-Rooman keisarikunnan perilliseksi ja 8. luvun näky pienestä sarvesta ennusti puolestaan Ottomaanien sulttaanikunnan nousun Itä-Rooman keisarikunnan perilliseksi. Tämä tulkinta Danielin näkyjen kirkkohistoriallisesta täyttymyksestä kattaa siis kaksi toisiaan seuraavaa ja toisiaan täydentävää täyttymyskertaa sekä Danielin 7. että 8. luvun näyille. Alapuolinen luettelo selventää ehkä asiaa:
(kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Meedian ja Persian valtakunnat (678-549/550-330 eKr.)
(nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Aleksanteri Suuren Kreikka ja sen neljä helleenistä seuraajavaltakuntaa (330 – 63 eKr.)
(kymmenensarvinen) peto: Rooman valtakunta, joka hajosi kymmeneen kuningaskuntaan vuonna 476 jKr. (27 eKr.- 476/1453 jKr.)
Pieni sarvi, joka nousee kymmenen muun keskeltä: paavinvalta, jonka edestä kolme aiempaa kuningasta kukistui viitaten Roomaa ja Italiaa Länsi-Rooman hajoamiseen jälkeen hallinneeseen kolmeen muuhun kuningaskuntaan, jotka sisältyivät kymmeneen alkuperäiseen, so. Odovakarin, ostrogoottien ja Itä-Rooman valtakunnat (476 – 781 jKr.)
Se sarvi näytti suuremmalta kuin ne muut: vaatimattomasta alustaan huolimatta 1200 -lukuun mennessä Rooman paavit hallitsivat koko Länsi-Eurooppaa ja myös Konstantinopolia eli Itä-Rooman pääkaupunkia. Paavi Boniface VIII julisti kuuluisassa bullassaan Unam Sanctam1300 -luvun alussa, että vain paavin auktoriteetin alle alistuvat ihmiset voivat välttyä iankaikkiselta kadotustuomiolta, jolloin jopa Ranskan katolinen monarkki Filip IV poltti päreensä ja vangitsi paavin syyttäen häntä liittolaisuudesta paholaisen kanssa. Myös Dante tuomitsi tämän pöyhkeilevän paavin helvettiin hänen Jumalaisessa komediassaan, läntisen kirjallisuuden yhdessä vaikutusvaltaisimmassa klassikossa.
Toinen täyttymys:
(kotkansiipinen leijona) peto: Seleukidien Helleenis-Babylonialainen valtakunta (312-63 eKr.)
(nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Keisari Herakleioksen Kreikka (Bysantti/Itä-Rooma) ja Bysantin valtakunnan neljä teemaa, johon se jaettiin Bysantti-Sassanidi sodan ja muslimien valloitusten jälkeen 640 -luvulla. (610 – 1204/1453 jKr.)
(kymmenensarvinen) peto: Rooman valtakunnan jälleensyntyminen keskiajan roomalaiskatolisessa paavinvallassa. (1204 – ?)
Kehäpäättelyä?
Kuten yllä listatuista esimerkkihavainnoista selviää, jokainen neljästä pedosta sen ensimmäisessä ja toisessa täyttymysvaiheessaan seuraa melkein peräkkäin toistensa historiallisia valtakausia. Toinen täyttymyskerta jatkaa historiallista narratiiviaan siitä mihin edellinen täyttymyskerta huipentui Danielin 8. ja 11. luvuissa eli Seleukidin valtakunnasta nousseen Antiokhus Epifanesin valtakauteen. Kolmas täyttymyskerta taas jatkaa historian tapahtumien kuvausta siitä mihin ensimmäinen ja toinen täyttymysvaihe huipentuu Danielin 7. sekä 8. luvuissa, eli paavinvallan ja Ottomaanien Turkin nousuun keskiajalla.
Näin ollen roomalaiskatoliset ja paaville alamaiset Espanjan ja Portugalin siirtomaavallat sisältyvät tämän neljännen pedon toisen täyttymysvaiheen yhteyteen (tai 1. täyttymysvaiheen pienen sarven yhteyteen). Samaa voimme sanoa myös keskiajan Ranskasta, Saksasta, ja Englannista, eli kansoista jotka osallistuivat paavin yllyttämiin ristiretkiin Pyhän maan saraseeneja tai arabeja vastaan. Tästä tulkinnasta nousee kuitenkin merkittävä ongelma: onko näky neljästä pedosta ja sen rinnakkaisnäyistä päättymätön historiallinen kehä? Toisin sanoen, alkaako neljälle pedolle aina uusi historiallinen toisinto edellisen täyttymyskerran umpeutuessa? Mistä tiedämme, ettei tuo sykli jatku ikuisuuteen asti?
Väitteeni ei ole kuitenkaan se, että Danielin kirja ennustaisi kahdeksan, kahdentoista tai kuudentoista jumalattoman pakanavallan nousua ennen Jeesuksen toista tulemusta ja Hänen iankaikkisen rauhanvaltakunnan perustamista. Kertaustäyttymykset eivät nollaa tai aloita uudestaan näyn ensimmäisen täyttymyskerran edellytyksiä. Ne eivät muuta sitä, että Daniel ennusti Jeesuksen toista tulemusta edeltävän vain neljänpakanavallan nousu ja tuho, ei kahdeksan tai kahdentoista pakanavallan. Toisin sanoen, Danielin neljän pedon ensimmäinen ja alkuperäinen täyttymyskerta tarjoaa meille jo lineaarisen ja katkeamattoman historiankuvauksen Danielin päivistä tunnetun historian loppuun asti.
Petojen kertaustäyttymykset eivät muuta tai mitätöi tätä asiaa. Sen sijaan ne ainoastaan täydentävät näyn ensimmäisen täyttymyksen historiankuvaustatarjoamalla kattavampia yksityiskohtia niistä tapahtumista, jotka liittyvät etenkin viimeisen pedon nousun ja tuhon yhteyteen. Näin ollen näyn toisen täyttymysvaiheen kuvaus Parhian ja Sassanidien persialaisista valtakunnista kytkeytyy samalla Rooman valtakunnan historiaan, koska ne olivat sen suurin vastavoima idässä. Samaten Itä-Rooman keskiaikainen historia leopardipedon toisen täyttymysvaiheen ja kauriin ja sen suuren sarven toisen täyttymyskerran kuvauksissa liittyy yhä alkuperäisen neljännen pedon konstekstiin. Samaa voi sanoa paavinvallan ja Ottomaanien turkkilaisen sulttaanikunnan tapauksissa. Ne ovat edelleen osa näyn alkuperäistä neljättä valtakuntaa, eli Rooman valtakuntaa.
Paavinvallan päättyminen
Ottomaanien valtakunta hajosi jo vuosisata sitten, ja vaikka paavi on yhä myös maallinen hallitsija Vatikaanivaltiossa, maailman pienimmässä valtiossa, olisi hieman outoa puhua tänään paavinvallasta, kun paavit menettivät suurimman poliittisen vaikutusvaltansa jo yli 300 vuotta sitten. Milloin siis paavinvalta tarkalleen ottaen päättyi? Väitteeni on se, ettei paavinvalta tullut koskaan lopulliseen päätökseen, koska paavit hallitsevat yhä Roomassa maallisina monarkkeina ja heillä on yhä suurta kansainvälistä diplomaattista arvovaltaa. Paavi Johannes Paavali II:n poliittisiin saavutuksiin luetaan esimerkiksi Neuvostoliiton kaatuminen.
Kirjoissani ajoitin historiallista ja raamatullista logiikkaa noudattamalla paavinvallan synnyn vuoteen 781 jKr. Tuolloin frankkivaltakunnan Kaarle Suuri kodifioi hänen edeltäjänsä Pipin Pienen lahjoitukset paavi Stefanus II:lle, joka teki paavista ensimmäistä kertaa historiassa maallisen hallitsijan. Kodifiointi tarkoittaa jonkin toimenpiteen laillista vahvistamista ja The New Cambridgen Keskiajan Historia: Nidos 2, kertoo, että vuonna 781 alettiin lyömään ensimmäisiä paavillisia kolikoita maallisen hallitsijan laillisena tuntomerkkinä. Kuten Wikipedia vahvistaa:“Oikeus lyödä rahaa on yksi suvereniteetin arvomerkki (hallitsijan etuoikeus), ei voi olla siten paavillisia kolikoita paavien maallista valtaa edeltävältä ajalta…“
Samalla logiikalla paavinvallan päättyminen voitaisiin ajoittaa tähän vuoteen 2023, koska vuodesta 781 kun lasketaan 1260 profeetallista (360-päivän) vuotta eteenpäin, päädytään vuoteen 2023. Danielin 7. luku ennusti pienen sarven valtakauden kestävän 1260 vuotta ja tästä syystä paavinvallan päätöshetkeä on yrittänyt laskea melkein kaikki merkittävät protestanttisen kirkon teologit uskonpuhdistuksen alusta lähtien. Isaac Newton ajoitti sen alun vuoteen 800, kun paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren Rooman keisariksi. Tätä hetkeä on pidetty usein läntisen sivilisaation syntyhetkenä, joten myös Newtonin tulkinta asiasta voi olla toki validi. Vuonna 2042 vuodesta 800 tulisi täyteen 1260 profeetallista vuotta ja vuonna 2041 vuodesta 781 tulisi täyteen 1260 aurinkovuotta.
1200 – 1600 -lukujen voidaan sanoa olleen paavinvallan kultakautta. Samoihin vuosisatoihin osuu myös harhaoppisten polttoroviot ja keskiaikaiset kidutustyrmät. Paavinvallan asteittaiseen heikentymiseen johti lähinnä kolme historiallista kehityslinjaa: Euroopan kolmekymmenvuotinen sota (1618-48), katolisten maailmanvaltojen kuten Espanjan ja Ranskan siirtomaavaltojen heikentyminen, sekä protestantismin ansiosta syntynyt valistuksen ja liberalismin aikakausi 1700 -luvulla, joka johti mm. Amerikan ja Ranskan vallankumouksiin missä valtio ja kirkko erotettiin toisistaan, kaikille kansalaisille taattiin uskonnonvapaus ja julmat keskiaikaiset kidutus- tai teloitustavat poistettiin käytöstä.
Leijona, karhu ja leopardi nykyajassa
1700 -luvun valistuneessa Euroopassa nousi uusi järjestys missä ei-katoliset maailmanvallat kuten protestanttinen Englanti, luterilainen Preussi (nykyisen Saksan edeltäjä) ja kreikkalaiskatolinen Venäjän keisarikunta nousivat hallitsevaan asemaan kansainvälisessä valtapolitiikassa. Sattumoisin noiden kolmen kansakunnan kansalliset symbolit olivat myös identtisiä Danielin neljän pedon kolmen ensimmäisen pedon kanssa. Leijona on nimittäin tunnettu jo vuosisatojen ajan Englannin symbolina, siinä missä karhu on tunnettu Venäjän symbolina ja leopardi tai pantteri Saksan symbolina. Tämä jälkimmäinen yhteys voi olla joillekin hieman vieraampi, mutta tämä mainittiin jo varhaisissa Wikipedian päivityksissä vaikka se tieto on poistettu sieltä myöhemmin. Sain kuitenkin tallennettua seuraavan kommmentin eräältä Wikipedian editoijalta, jota lainasin jo ensimmäisessä kirjassani:
Tamfang, olen saksalainen ja olen tiennyt tämän jo melko pitkään. Leopardi (erityisesti musta pantteri) on jo kauan aikaa kytketty Saksaan. Natsi-Saksassa tiikeri korvasi leopardin (ilmeisistä syistä…tiikerit ovat isompia, voimakkaampia ja raivokkaampia ja siten paljon sopivimpia kauhealle hallinnolle). Vuoden 1945 jälkeen tiikeri korvattiin takaisin leopardiin, mikä on ”pehmeämpi” versio tiikeristä. Monet vaakunat Saksassa, jotka kuvaa leopardeja näyttää joskus leijonan kaltaisilta, mutta tosiasiassa ne eivät ole. Kotka on ensisijainen eläin, leopardin tullessa perässä ja sitten leijonan (en sano etteikö leijonia käytettäisi, mutta ne eivät ole niin tärkeitä kuin leopardit). Tiikerit ovat tulleet tabuksi niiden natsi yhteydestään. Luetko Saksaa? Jos luet voin viitata kirjaan tästä kaikesta.
Tästä syystä esimerkiksi Saksan valmistamat tankit ovat nimetty leopardiksi. Kun sovitamme Danielin 7. luvun näkyä näihin kolmeen kansakuntaan, se näyttäisi ennustavan tarkasti maailmanhistorian tapahtumat myös viimeisen 300 vuoden ajalta. Ja monimutkaistaakseni teesejäni vielä entisestään, väitän että tämä näyn kolmas ja viimeinen täyttymyskerta hajoaa myös neljään erilliseen historialliseen näytöskertaan. Toisin sanoen, pedot itsessään viittaavat samoihin kansakuntiin, mutta näitä kansoja voidaan sovittaa näyn kontekstissa neljään erilliseen historianvaiheeseen 1700 -luvulta lähtien. Tästä herää tosin johdonmukainen kysymys, “miksi ei viiteen tai kuuteen?” Mistä tiedämme, että nyt olisi meneillään näyn viimeinen näytösvaihe? Tähän minulla on lähinnä kaksi vastausta.
Danielin eläintarhan eri kertaustäyttymysten täytyy tulla historialliseen päätökseen nykyisten tapahtumien kontekstissa, koska sen ensimmäinen täyttymyskerta ennusti 1260 vuotta kestävän paavinvallan, jonka tuomiota seuraa Ihmisen Pojan toinen tulemus ja Hänen pyhiensä iankaikkinen rauhanvaltakunta (Dan. 7:25-27). Tämän vallan päätöshetki voidaan ajoittaa meidän elinpäiviimme vuosien 2023-2042 paikkeille. Tähän hetkeen tulee siis päättyä ei vain näyn ensimmäinen täyttymyskerta vaan kaikki myöhemmätkin täyttymyskerrat. Koska näyn ensimmäisessä täyttymyskerrassa neljäs peto, sen kymmenen sarvea ja niitä seuraava pieni sarvi kattaa yli 2000 vuotta Euroopan historiasta, kertaustäyttymysten tehtävänä on vain tarjota lisää yksityiskohtia tuon pitkän historiallisen aikakauden tapahtumista.
Saksan neljä valtakuntaa
Toinen syy siihen miksi näyn 3. täyttymyskerta jakautuu neljään erilliseen näytösvaiheeseen on siinä, että näky kertoo leopardilla olevan neljä päätä ja neljä linnunsiipeä (Dan. 7:6). Ilmestyskirjasta voimme lukea, että petojen päät viittaavat kuninkaisiin: “Ne [pedon] seitsemän päätä… ovat myös seitsemän kuningasta” (Ilm. 17:9). Kuninkaat taas voivat tarkoittaa myös valtakuntia (Dan. 7:17, 23, Dan. 8:21). Daniel siis assosioi tuon kolmannen pakanavallan yhteyteen neljä kuningasta tai neljä valtakuntaa. Tätäkin voisi sovittaa moneen eri historian kontekstiin. Esimerkiksi Saksan keisarikunta (1871-1918), jonka valtaannousu oli ratkaiseva laukaisin ensimmäiseen maailmansotaan, oli neljästä kuningaskunnasta koostunut valtioliittouma. Wikipedia kertoo:
Saksan keisarikuntaan kuului 25 valtiota, joilla kullakin oli oma aatelistonsa, neljä kuningaskuntaa, kuusi suurherttuakuntaa, viisi herttuakuntaa (kuusi ennen vuotta 1876), seitsemän ruhtinaskuntaa, kolme vapaata hansakaupunkia ja yksi keisarillinen alue. Vaikka Preussi oli yksi valtakunnan neljästä kuningaskunnasta, siihen kuului noin kaksi kolmasosaa valtakunnan väestöstä ja alueesta, ja Preussin ylivalta oli myös perustuslaillisesti vahvistettu, sillä Preussin kuningas oli myös Saksan keisari (Deutscher Kaiser).
Samalla leopardin neljää päätä voisi sovittaa myös toisen maailmansodan jälkeisen historian kontekstiin sillä Hitlerin Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen toisen maailmansodan voittajavaltioiden eli USA:n, Neuvostoliiton, Iso-Britannian ja Ranskan taholta. Nämä neljä miehitysvyöhykettä muodostivat myöhemmin Itä- ja Länsi-Saksan, mutta Natsi-Saksan pääkaupunki Berliini oli neljän voittajavaltion miehityksen alainen aina Saksojen uudelleenyhdistymiseen asti, joka seurasi Berliinin muurin romahtamista ja kylmän sodan päätöstä vuonna 1989:
Berliinin kaupunki ei kuulunut kumpaankaan valtioon, ja se oli de jure edelleen liittoutuneiden miehittämänä, kunnes Saksa yhdistyi lokakuussa 1990. Hallinnollisista syistä Berliinin kolme läntistä sektoria yhdistettiin Länsi-Berliiniksi, joka oli tosiasiallisesti osa Saksan liittotasavaltaa. Neuvostoliiton alueesta tuli Itä-Berliini, ja vaikka länsivallat eivät tunnustaneet sitä osaksi Itä-Saksaa, DDR julisti sen pääkaupungikseen.
Mutta kolmas selitys leopardin neljälle päälle olisi se, että ne viittaavat myös neljään toinen toistaan seuraavaan Saksan valtakuntaan. Hitler kutsui valtakuntaansa tunnetusti kolmanneksi valtakunnaksi, koska ensimmäinen valtakunta oli nähtävästi keskiajan Pyhä saksalaisroomalainen valtakunta (800 – 1806) ja toinen valtakunta ensimmäistä maailmansotaa edeltänyt Saksan keisarikunta. Mutta Danielin 7. luvun näyn kontekstissa yhdistäisin leopardipedon ensimmäisen valtakunnan Fredrick Suuren Preussin kuningaskuntaan (1701 – 1918), toisen valtakunnan sen seuraajaan eli Saksan keisarikuntaan (1871-1918), kolmannen valtakunnan Hitlerin Saksaan (1933-45) ja neljännen valtakunnan nykyiseen Saksan liittotasavaltaan (1990 – ?).
Puolan historia Danielin näyissä?
Kaikki edellämainituista on ollut hyvin merkittäviä historiallisia suurvaltoja. Musiikin ystävät tuntevat Fredrick Suuren (1740-86) taitavana säveltäjänä, joka tapasi kerran myös Johann Sebastin Bachin, barokkimusiikin aikakauden suurimman mestarin. Hän oli myös yksi 1700 -luvun merkittävimpiä valtiopäämiehiä, joka jakoi Puola-Liettuan suurruhtinaskunnan yhdessä Venäjän Katariina Suuren kanssa. Fredrick Suuri ei ollut vain Hitlerin ihailema Saksan valtionpäämies, mutta Fuhrer jatkoi monessa suhteessa Fredrick Suuren jalanjäljissä. Jälkimmäinen ei ehkä tappanut kuutta miljoonaa Euroopan juutalaista tai valloittanut koko Eurooppaa, mutta Hitlerin tavoin Fredrick Suuri hyökkäsi myös Puolaan ja jakoi maan Venäjän ja Habsburgien Itävallan kanssa. Toinen maailmansota käynnistyi Hitlerin ja Stalinin Puolan miehityksestä, mutta tämä ei ollut ainutkertainen historiantapahtuma.
Historioitsijat tuntevat kolme erillistä Puolan jakoa, jotka esiintyivät vuosina 1772, 1790 ja 1795. Puolan miehitys Saksan ja Venäjän taholta ensin 1700 -luvulla ja myöhemmin toisen maailmansodan kontekstissa ovat hyvin merkittäviä tapahtumia myös juutalaisten historian kannalta. Puolassa asui nimittäin pitkään maailman suurin diasporassa elänyt juutalaisväestö:
Puolan kuningaskunnan perustamisesta vuonna 1025 aina vuonna 1569 perustetun Puolan-Liettuan suurruhtinaskunnas alkuvuosiin asti Puola oli Euroopan suvaitsevaisin maa. Historioitsijat ovat käyttäneet nimitystä paradisus iudaeorum (latinaksi “juutalaisten paratiisi”). Puolasta tuli eri Euroopan maista vainottujen ja karkotettujen juutalaisten turvapaikka ja sen ajan maailman suurimman juutalaisyhteisön koti. Joidenkin lähteiden mukaan noin kolme neljäsosaa maailman juutalaisista asui Puolassa 1500-luvun puoliväliin mennessä.
Suurruhtinaskunnan heikentyessä ja uskonnollisten riitojen lisääntyessä (protestanttisen uskonpuhdistuksen ja katolisen vastauskonpuhdistuksen vuoksi) Puolan perinteinen suvaitsevaisuus alkoi hiipua 1600-luvulta alkaen. Puolan vuonna 1795 tapahtuneen jakamisen ja Puolan itsenäisen valtion tuhoutumisen jälkeen Puolan juutalaiset joutuivat jakovaltojen lakien alaisiksi, mukaan lukien yhä antisemitistisemmäksi käyvän Venäjän keisarikunnan sekä Itävalta-Unkarin ja Preussin kuningaskunnan (myöhemmin osa Saksan keisarikuntaa).
Kun Puola itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, se oli edelleen Euroopan juutalaismaailman keskus, ja siellä oli yksi maailman suurimmista juutalaisyhteisöistä, yli 3 miljoonaa juutalaista. Antisemitismi oli noina vuosina kasvava ongelma kaikkialla Euroopassa sekä poliittisen vallan että väestön taholta. Koko sotien välisen ajan Puola tuki juutalaisten siirtolaisuutta Puolasta ja juutalaisvaltion perustamista Palestiinaan. Puolan valtio tuki myös juutalaisia puolisotilaallisia ryhmiä, kuten Haganahia, Betaria ja Irgunia, antamalla niille aseita ja koulutusta.
Vuonna 1939, toisen maailmansodan alkaessa, Puola jaettiin natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kesken (ks. Molotov-Ribbentrop-sopimus). Viidennes Puolan väestöstä menehtyi toisen maailmansodan aikana; holokaustissa murhatut 3 000 000 Puolan juutalaista, jotka muodostivat 90 prosenttia Puolan juutalaisuudesta, muodostivat puolet kaikista sodan aikana tapetuista puolalaisista.
Puolan historia holokaustin näytöspaikkana kuin myös diasporan aikaisen juutalaisuuden keskuksensa on yksi syy siihen miksi meidän tulisi odottaa juutalaisen Danielin käsittelevän näyissään myös Puolan ja sitä ympäröivien pakanakansojen kuten Venäjän ja Saksan historiaa. Kun sovitamme neljän pedon näyn kolmatta täyttymyskertaa ja sen 8. luvun rinnakkaisnäkyä toisen maailmansodan tapahtumiin, voimme huomata sen sopivan hyvin tarkasti Hitlerin ja Stalinin Puolan miehitykseen ja sitä seuranneeseen Operaatio Barbarossaan eli toisen maailmansodan Itärintamaan, kuin myös sotaa seuranneeseen Saksan jakoon neljän voittajavaltion kesken. Neljän pedon näkyä itsessään voi kuitenkin soveltaa myös laajempaan historialliseen kontekstiin kuin vain toisen maailmansodan tai kylmän sodan yhteyteen.
Lopun ajan täyttymys ja sen neljä näytösvaihetta
Asiaa voi havainnollistaa seuraavasti. Danielin näyn mukaan ensimmäisenä esiintyy leijonan nousu ja sen selässä olevien kotkan siipien repiminen. Tätä taas seuraa karhun nousu, joka käännetään toiselle kyljellensä ja se määrätään syömään paljon lihaa. Kolmanneksi seuraa nelipäisen leopardin nousu. Lopuksi näitä kolmea seuraa identifioimaton peto, jota kuvaillaan sen rautaisilla hampailla ja kymmenellä sarvella. Tapahtumat sopivat 18. – 21. vuosisadan historiaan seuraavilla tavoilla:
Kolmas täyttymys (ensimmäinen näytös):
(kotkansiipinen leijona) peto: brittiläisen siirtomaavallan nousu “merestä” (tai valtamerien hallitsijaksi) 1700 -luvulla. Historioitsijat pitävät etenkin seitsenvuotista sotaa (1756-63) – historian ensimmäistä globaalia sotaa – vedenjakajana, jonka jälkeen Iso-Britanniasta tuli maailman johtava siirtomaavalta. Kotkan siivet revittiin tuon pedon selästä, kun Yrjö III:n vallassa olleet Pohjois-Amerikan 13 siirtokuntaa julistivat itsenäisyytensä Englannin kruunun alta ja perustivat Amerikan Yhdysvallat vuonna 1776. Uusi tasavalta omaksui kansalliseksi eläimekseen valkopäämerikotkan.
(kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Venäjän keisarikunta, josta tuli merkittävä kilpailija Englannin hegemonialle ja joka “söi paljon lihaa” valloittamalla naapurimaitaan lännessä ja etelässä. Pedon nousu voidaan ajoittaa joko Pietari Suuren vuonna 1721 perustamaan Venäjän keisarikuntaan tai Katariina Suuren valtakauteen (1762-96), jonka aikana Venäjä tunnustettiin yhdeksi Euroopan suurvalloista. Vuosina 1764-96 Katariina Suuren Venäjä valloitti mm. Krimin niemimaan Ukrainassa, suuren osan Puolasta, ja alkoi kolonisoida myös Alaskaa Pohjois-Amerikassa. Hänen seuraajansa Aleksanteri I miehitti Suomen Ruotsilta vuonna 1809 osana Napoleonin sotia.
(nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Preussin kuningaskunta, josta tuli yksi Euroopan johtavista suurvalloista yhdessä Englannin siirtomaavallan ja Venäjän keisarikunnan ohella. Pedon nousun voisi ajoittaa esimerkiksi Fredrick Suuren hallituskauden loppuun vuoteen 1786.
(kotkansiipinen leijona) peto: Englannin siirtomaavallan toinen valtakausi, joka seurasi Napoleonin sotia ja mitä historioitsijat kutsuvat nimellä Pax Britannica. Tuo brittiläisen imperiumin valtakausi erotetaan yleensä ensimmäisestä brittiläisestä imperiumista (1707-1783), joka kärsi suuren arvovaltatappion Amerikan vallankumoussodan jälkeen. Toisen brittiläisen imperiumin kultakausi ajoitetaan vuosiin 1815-1914. Vaikka imperiumi oli suurimmillaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen, tullen historian suurimmaksi imperiumiksi, ensimmäistä maailmansotaa seurasi myös sen asteittainen heikkeneminen, joka johti lopulta toista maailmansotaa seuranneeseen dekolonisaatioon. Intian itsenäistyminen vuonna 1947, Suezin kriisi vuonna 1957 ja lopulta Hongkongin luovutus Kiinalle vuonna 1997 on nähty kaikki tuon imperiumin viimeisinä hengenvetoina. Leijonan selässä olevat kotkan siivet toteutuu tässä historianvaiheessa Britannian ja USA:n välisessä erityissuhteessa, joka syntyi 1800 -luvun lopulla. Siipien repiminen viittaa taas USA:n nousuun Pax Britannican perilliseksi toisen maailmansodan jälkeen.
(kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Venäjän keisarikunta 1800 -luvuilla, jonka vallan kasvun Iso-Britannia näki toistuvasti uhkana heidän imperiuminsa säilymiseksi. Tämä uhka manifestoitui mm. suuressa pelissä, eli Britannian ja Venäjän strategisessa kilpailussa Keski-Aasian hallinnassa. Suuri peli on edelleen kuuma puheenaihe nykypäivän suurvaltapoliittisessa kontekstissa, koska monien geopolitiikan asiantuntijoiden mukaan se on saanut jatkoa lännen, Kiina ja Venäjän nykyisessä geopoliittisessa kilpailussa Keski-Aasian ja Lähi-Idän resurssien, vesistöjen ja maakaasuputkien hallinnasta. Englannin kuninkaan Charles III:n nuorempi veli prinssi Andrew viittasi myös suuren pelin paluuseen keskusteluissaan Kirgisian suurlähettilään kanssa. Karhun kääntyminen toiselle kyljellensä viittaa Venäjän keisarikunnan kukistumiseen ensimmäisessä maailmansodassa ja ateistisen Neuvostoliiton syntyyn sen vallan perilliseksi vuonna 1922.
(nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Saksan keisarikunta (1871-1918). Leopardin neljä päätä viittaa niihin neljään kuningaskuntaan, josta Saksan keisarikunta muodostui Preussin kuninkaan johdolla. Ensimmäisen maailmansodan syitä pohtineet historioitsijat katsovat yleensä näiden kolmen suurvallan, Englannin leijonan, Venäjän karhun ja Saksan leopardin vallanhimon ja intressien yhteentörmäyksen johtaneen Euroopan suursodan puhkeamiseen.
(kotkansiipinen leijona) peto: Tämä limittyy osittain edellisen täyttymysvaiheen kanssa, mutta liitän tässä Yhdistyneen Kuningaskunnan historian ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin. Iso-Britannia ilmestyi voittajana myös toisesta maailmansodasta ja on ollut siitä lähtien yksi alkuperäisistä ydinasevalloista yhdessä Ranskan, USA:n, Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana sillä on ollut suurta vaikutusvaltaa kansainvälisessä politiikassa “vapaan maailman edustajana” yhdessä Amerikan kanssa. Kotkan siipien repiminen viittaa Amerikan nousuun Brittiläisen imperiumin maailmanvallan perilliseksi kohta toisen maailmansodan jälkeen.
(kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Neuvostoliiton kommunistinen supervalta, joka “söi paljon lihaa” etenkin toisen maailmansodan yhteydessä miehittäessään koko Itä- ja Keski-Euroopan valtansa alle. Karhupedon tämä vaihe korreloi myös sen rinnakkaisnäyn kuvaukseen Danielin 8. luvun näyssä kauriin ja oinaan välisestä yhteenotosta. Oinas (=karhu eli Venäjä) puski “länteen, pohjoiseen ja etelään päin, eikä yksikään eläin kestänyt sen edessä, eikä kukaan voinut pelastaa sen vallasta.” Tämä toteutui Stalinin valloitussotien muodossa Molotov–Ribbentrop-sopimuksen jälkeen, joista talvisota oli myös yksi (Suomi mainittu! Torilla tavataan!). Lännestä tullut kauris (=leopardi eli Saksa), joka karkasi oinaan kimppuun “vihansa väessä” toteutui Hitlerin hyökkäyksessä Neuvostoliittoa vastaan. Kauriin suuri sarvi viittasi Adolf Hitleriin ja sen särkyminen ja neljän kasvaminen sen tilalle toteutui Saksan häviössä ja neljän miehitysvallan ottaessa vallan Berliinistä ja Saksasta. Tämän näyn yhteydestä voidaan myös päätellä miksi Antikristuksen pitäisi tulla joko Ranskasta tai Britanniasta, koska näky sanoo pienen sarven puhkeavan yhden näiden neljän muun sarven joukosta, mutta vain Britannia ja Ranska kuuluivat muinaiseen Rooman valtakuntaan, jonka sisältä Antikristus nousee Danielin 7. luvun mukaan. Karhun kääntyminen toiselle kyljellensä toteutuu Neuvostoliiton hajoamisessa kylmän sodan jälkeen vuonna 1991 ja Putinin Venäjän nousemisessa sen tilalle.
(nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Danielin kolmas valtakunta on tässä yhteydessä Hitlerin kolmas valtakunta. Leopardin neljä päätä viittaa niihin neljään kansaan, jotka jakoivat Saksan ja Berliinin keskenään toisen maailmansodan jälkeen, perustivat Yhdistyneet Kansakunnat ja tulivat sen turvallisuusneuvoston pysyviksi jäsenmaiksi. Toisen maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen muotoilivat pääasiassa nämä neljä pakanakansaa, joilla oli merkittävä rooli myös YK:n vuoden 1947 päätöslauselmassa, joka päätti Israelin valtion perustamisesta. Tästä syystä näillä tapahtumilla on jälleen suurta painoarvoa ei vain maailmanhistoriallisesti mutta myös Israelin kansan ja juutalaisen Danielin näkökulmasta.
(kymmenensarvinen) peto: Kolmea aiempaa petoa seuraa jälleen kerran Rooman valtakunnan uusi tulemus, mutta tällä kertaa Euroopan Unionissa, jonka synty seurasi toisen maailmansodan neljän voittajavaltion sanemaa kylmän sodan aikaista maailmanjärjestystä. EU muodostettiin vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksella, mutta sen perustana oli sitä edeltänyt Euroopan talousyhteisö ETY, joka syntyi vuonna 1957 Roomassa allekirjoitetulla Rooman sopimuksella. Tämän pedon valtakausi päättyy vuoden 2016 Brexitiin eli Britannian EU-eroon, joka oli Unionille suuri arvovaltatappio. Samana vuonna myös Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi hänen globalismin vastaisella ja Brexit-myönteisellä retoriikkallaan. Trump julisti lokakuussa 2016 Pennsylvaniassa,“Me tulemme järkyttämään maailman. Tämä tulee olemaan Brexit-plus”. Hän lupaili menevänsä “Brexitiä paljon pidemmälle, Brexit kertaa viisi on tulossa”. Trumpin presidenttikauden nähtiin olevan suuri takaisku globalistiselle ja liberaalille maailmanjärjestykselle. Tämä ei ollut kuitenkaan globalismin loppu. Sen hirvittävin ja murhaavin näytös on yhä edessäpäin jos seuraamme Danielin näkyjä niiden loogisen lopputulokseen.
Kolmas täyttymys (neljäs ja viimeinen näytös):
(kotkansiipinen leijona) peto: Tämä viimeinen näytös käynnistyy Syyskuun 11. terrori-iskuista vuonna 2001. Leijona ja sen siivet viittaavat nyt anglo-amerikkalaiseen maailmanvaltaan, joka hallitsi maailmaa etenkin Syyskuun 11. terrori-iskuja seuraavina vuosina, kun Bushin ja Blairin hallitus johti kansainvälistä koalitiota Saddam Husseinin Irakia vastaan. Mielenkiintoisesti leijona viittasi näyn ensimmäisessä täyttymyksessä kuningas Nebukadnessarin Babylonin valtakuntaan nykyisessä Irakissa ja tämä viimeisten päivien leijona pullisteli muskeleitaan tämän “nykyajan Nebukadnessarin”, eli Saddamin vallan ja hänen kuvapatsaansa kaatamisella (Saddamin patsaan kaatamisesta tuli sodan merkittävä symboli). Kotkan siipien repiminen leijonan selästä toteutui vuonna 2016, kun presidentti Trump irrottautui globalistisesta liberaalista maailmanjärjestyksestä.
(kahdella kyljellään makaava karhu) peto: Venäjän karhu nousi jälleen historian voimatekijäksi presidentti Putinin johdolla. Vuonna 2007 Time -lehti valitsi hänet vuoden henkilöksi ja vuosina 2013-16 hän oli yhteen putkeen talouslehti Forbesin äänestyslistoilla “maailman voimakkain henkilö”. Vuoden 2022 Ukrainan sodan jälkeen hän taitaa olla myös yksi maailman vihatuimpia henkilöitä vaikka osa konservatiiveista ja oikeistosta tuntee myös vetoa häneen johtuen hänen monista läntisen sekulaarin liberalismin, pride-ideologian ja woke-aatteen vastaisista puheistaan. Itse näen Putinin käyttävän tällaista retoriikkaa jossain määrin myös strategisiin päämääriin. Myös Venäjän tsaarit olivat kristinuskon (etenkin ortodoksikristillisyyden) vahvoja puolestapuhujia. Jonkun maailmanjohtajan näennäinen kristillisyys ei merkitse sitä, että hän olisi todellinen kristitty johtaja, jonka puolesta seurakunnan pitäisi alkaa liputtamaan. Putin ei ole vain häikäilemätön yksinvaltias, mutta hän seisoo myös Bashar al-Assadin diktaattoreiden ja Iranin kaltaisten “roistovaltioiden” tukijana, jotka sponsoroivat islamilaista terrorismia.
(nelipäinen ja nelisiipinen leopardi) peto: Leopardin neljän pään viimeinen vaihe eli Saksan liittotasavalta. Saksa nousi 2010 -luvulla jälleen Euroopan suurvallaksi Angela Merkelin johdolla. Wikipedia kertoo hänestä: “Merkeliä kuvattiin laajalti Euroopan Unionin tosiasialliseksi johtajaksi koko liittokanslerin virkakautensa ajan. Forbes-lehti nimesi hänet maailman toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi vuosina 2012 ja 2015 Barack Obaman ja Vladimir Putinin jälkeen, mikä on korkein naisen koskaan saavuttama sijoitus. 26. maaliskuuta 2014 Merkelistä tuli Euroopan Unionin pisimpään toiminut virkaatekevä hallituspäämies. Joulukuussa 2015 Merkel nimettiin Time-lehden vuoden henkilöksi, ja lehden kannessa hänet julistettiin “Vapaan maailman liittokansleriksi”. 2018 Forbes nimesi Merkelin maailman vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi ennätyksellisesti neljännentoista kerran. Donald Trumpin tultua valituksi Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2016, The New York Times kuvaili Merkeliä ‘liberaalin lännen viimeiseksi puolustajaksi’ ja useat kommentaattorit, mukaan lukien Hillary Clinton, ‘vapaan maailman johtajaksi'”. Nämä jälkimmäiset olivat tietysti aivan älyttömiä titteleitä, joilla lännen liberaalit toimittajat ilmaisivat vain vastenmielisyyttään presidentti Trumpia kohtaan. Mutta pointtini on se, että anglo-amerikkalaisen liittouman ja Putinin Venäjän ohella, 2010 -luvun merkittävin poliittinen voimahahmo oli Angela Merkelin Saksa. Britannian “rautarouva” Margaret Thatcher oli jo epäluuloinen Saksojen yhdistymistä kohtaan peläten “neljännen valtakunnan” nousua. Myöhemmin termiä “neljäs valtakunta” käytettiin EU:lle kriittisten toimittajien ja poliitikkojen taholta halventavana viittauksena Angela Merkelin Saksan ylivaltaan EU:n talouspolitiikasta ja vuoden 2016 Brexit-keskustelussa se näytteli myös merkittävää retorista roolia. Neljännen valtakunnan jälkeen emme tule näkemään enää Saksan viidettä valtakuntaa, koska leopardin päitä oli neljä, ei viisi. Siten myöskään leijona tai karhu ei jatka olemassaoloaan enää uudessa reinkarnaatiossa. Ja siten myös leopardia seuraavan rautahampaisen ja kymmensarvisen pedon tulisi olla nyt Rooman valtakunnan viimeinen ja sen lopullinen ruumiillistuma.
Huomaa, että nämä neljän pedon näyn 3. täyttymiskerran neljä näytösvaihetta sopii yhteen aikajanallisesti myös teollisen vallankumouksen neljän historiallisen kehitysvaiheen kanssa. Vaikka termi neljäs teollinen vallankumous on assosioitu usein Maailman talousfoorumin ja sen perustajan Klaus Schwabin dystopisiin tulevaisuusvisioihin, tuo termi viittaa yksinkertaisesti teollisen vallankumouksen neljään peräkkäiseen historian vaiheeseen, jotka ovat muuttaneet maailmaa radikaalisti ja luoneet modernin teknologisesti kehittyneen yhteiskunnan. Ensimmäinen vaihe alkoi 1760 -luvun Britanniassa höyrykoneen keksimisellä ja lisääntyvällä mekanisaatiolla, joka korvasi käsityöläiset eri ammateissa. Toinen vaihe oli 1870 -luvulla alkanut massatuotannon aikakausi, johon liittyy myös useita uusia teollisen ajan keksintöjä, kuten sähköntuotanto, autot, puhelimet, radio, elokuvat, jne.
Kolmas vaihe viittaa taas 1950 -luvun jälkeiseen tietokoneiden, elektroniikan ja teollisuuden automatisoinnin aikakauteen. Tietokoneista tuli tuona aikana yhä pienempiä, nopeampia ja henkilökohtaisempia huipentuen lopulta siihen, kun Applen Steve Jobs julkaisi vuonna 2007 ensimmäisen älypuhelimen, joka on vanginnut ihmiset niiden orjiksi aina siitä lähtien. Neljäs vaihe viittaa nyt parhaillaan käynnissä olevaan uuteen teknologisen mullistuksen aikakauteen, eli tekoälyn aikakauteen, joka kännistyi jo viime vuosikymmenen aikana. Syvällisiä juttelevan kielimalli ChatGPT:n ja muiden vastaavien tekoälyohjelmien julkaisu tänävuonna on ollut tästä vallankumouksesta yksi hälyttävä merkki. On vaikea ennustaa kuinka radikaalisti ChatGPT:n kaltaiset ohjelmat tulevat mullistamaan modernin yhteiskunnan.
A Christian friend of mine interviewed me in his home almost four weeks ago as a follow-up to an interview I did last December where I discussed the numerous biblical evidences of King Charles as the probable Antichrist of the prophetic Scriptures of the Bible. However, the previous interview did not fully address how I interpret Daniel’s visions in light of the most significant events in church history and how that relates to my interpretation of King Charles as the ultimate Antichrist of Daniel’s visions. I added a number of different diagrams and additional notes to the interview to better illustrate the issues under discussion.
Note: My argument is not that Charles III is the Antichrist, but that he is the probable Antichrist. This means that the biblical and historical criteria support this claim more than for any other person alive today. I encourage every listener to explore the subject for themselves with a skeptical but open mind, to check out the validity of my arguments, and to draw your own conclusions about their plausibility. Although there was also talk of the Roman Church and the papacy in the interview, about which many Roman Catholic Christians are likely to disagree with me, I myself have nothing against Catholic Christians (Roman or Greek Catholic), and to me they are brothers and sisters in Christ as long as they share the love of our Saviour Jesus Christ, the common head of the Church. Personally, I have never taken a judgement on who are the true sheep of Christ based on doctrinal differences between major Christian denominations.
Eräs kristitty ystäväni haastatteli minua kotonansa melkein neljä viikkoa sitten jatkona viimejoulukuiseen haastatteluuni missä käsittelin lukuisia raamatullisia todisteista kuningas Charlesista Raamatun profeetallisten Kirjoitusten todennäköisenä Antikristuksena. Edellisessä haastattelussa jäi kuitenkin käsittelemättä kokonaan se miten tulkitsen Danielin näkyjä kirkkohistorian merkittävimpien tapahtumien valossa ja kuinka se liittyy tulkintaani kuningas Charlesista Danielin näkyjen lopullisena Antikristuksena. Lisäsin haastatteluun joukon erilaisia kaaviokuvia ja lisähuomioita havainnoimaan paremmin keskustelun alla olevia aiheita.
Huom. Väitteeni ei ole se, että Charles III on Antikristus vaan että hän on todennäköinen Antikristus. Tämä tarkoittaa sitä, että raamatulliset ja historialliset kriteerit tukevat tätä väitettä enemmän kuin kenenkään toisen nykyään elossa olevan henkilön kohdalla. Rohkaisen jokaista kuuntelijaa tutustumaan aiheeseen itse skeptisellä mutta avoimella mielellä, ottamaan selvää perusteideni validiudesta, ja tekemään omat johtopäätöksensä argumenttieni pätevyydestä. Vaikka haastattelun yhteydessä tuli puhetta myös Rooman kirkosta ja paavinvirasta, josta monet roomalaiskatoliset kristityt ovat todennäköisesti täysin eri mieltä kanssani, niin itselläni ei ole mitään katolisia kristittyjä vastaan (roomalais- tai kreikkalaiskatolisia), ja minulle he ovat veljiä ja sisaria Kristuksessa niin kauan kuin he jakavat rakkauden Pelastajaamme Jeesukseen Kristukseen, seurakunnan yhteiseen päähän. En itse ole ottanut koskaan tuomiovaltaa siitä ketkä ovat Kristuksen todellisia lampaita perustuen opillisiin näkemyseroihin eri kristillisten tunnustuskuntien välillä.
The British Monarchy & King Charles III in Bible Prophecy? 