Why is Thutmose III the most likely candidate for the pharaoh in the Exodus story who did not let the Israelites out of slavery in Egypt? How does secular history confirm the accuracy of biblical history?

28 Feb 20246 Apr 2024Samuel Tuominen Leave a comment

Listen to the article.

I have been interested in biblical chronology for over 20 years. Before I got excited about exploring biblical eschatology in more depth, I tried to calculate the exact date of Adam’s creation as best I could by adding up biblical genealogies and dates. My interest in biblical chronology stemmed in part from eschatology, because by the age of about 13 I was already aware of the 6,000-year biblical history advocated by many of our church fathers, ending with the second coming of Jesus and the establishment of the millennial kingdom. However, calculating the exact date was not quite so straightforward and easy, so I left it at that. I returned to the issue 22 years later in my January article, where I drew on the latest information from history, archaeology, astronomy and ancient world chronologies to arrive at a date of 3959 BC as the most probable date of Adam’s creation and therefore 2042, when 6000 years of history will have been completed.

Thutmose III, Pharaoh of Egypt in 1400 BC.

In my article I explained how this date coincided very closely with the chronology of Bede, the father of English history in the 700s, who calculated creation to 3952 BC, and the chronology of the father of Protestant Reformation Martin Luther, who in his 1541 chronology Luthers Chronikon oder Berechnung der Jahre der Welt dated creation to 3961 BC and thus the end of the 6000-year calendar to 2040 AD. I received a comment on the English version of my article from a Christian physicist living in Spain, who understands astronomy and ‘hard sciences’ like quantum physics. He was also well acquainted with the eschatological ideas of Isaac Newton, which I myself have often quoted in my own writings.

I have corresponded with him privately. He commissioned my book on King Charles and sent me as a gift of his own book, in which he has come to the same conclusion about the possible significance of the year 2040 for biblical chronology and eschatology. In it he presents some pretty convincing astronomical evidence as to why Abraham’s birth would have occurred in 1953 BC and therefore the date of creation would also fall in Luther’s proposed year 3961 instead of 3959.

I may address the man’s thoughts in future blog articles, but in this article I will focus on the controversy over who was the Pharaoh of Exodus who would not have let the Israelites out of slavery in Egypt. As an aside, whether we take the biblical creation story six days ago literally or not (personally, I think the creation of heaven and earth could have happened much earlier), its historical narrative begins from creation of Adam in 3959 (or 3961) BC and by the beginning of Exodus we have moved forward 2,433 years to 1526 BC.

The rest of the Old Testament again covers the events of the next 11 centuries, from 1500 to 400 BC. These exact years are of course controversial and can be challenged by how we interpret certain passages (or whether we use the Septuagint or Masoretic manuscripts), but when it comes to the days before the beginning of our Christian calendar, the birth of Moses can be placed with a fair degree of certainty in 1526 and the Exodus in 1446.

Content

Edwin R. Thiele and Exodus

This is largely due to the meticulous work of the Christian archaeologist and chronicler Edwin R. Thiele, who lived in the 1900s, in his book The Mysterious Numbers of the Hebrew Kings (1951), which has also been widely accepted by Assyriologists, Egyptologists and ancient world chroniclers of extra-biblical history. Wikipedia tells us: “Thiele and his successors achieved wider acceptance than any similar chronology; as the Assyriologist D. J. Wiseman (1993) wrote: ‘The most widely accepted chronology today is based on Thiele’s careful study.’ More recently, in 2010, Leslie McFall argued that ‘Thiele’s chronology is fast becoming the consensus view of Old Testament scholars, if it has not already reached that point.'”¹ The AI program ChatGPT4 responded to my query about why Thiele’s chronology was considered more reliable than other chronologies:

Here are five reasons why Edwin Thiele’s chronology is considered more reliable:

Integrated cross-referencing: Thiele used synchronicity between the histories of Israel, Judah, Assyria and Babylonia.
Astronomical data: he included astronomical data for accurate timing of events.
Systematic methodology: Thiele applied a more systematic and critical approach to biblical and extra-biblical sources.
Archaeological evidence: he made use of modern archaeological finds in his chronology.
Rectifying chronological contradictions: Thiele addressed and reconciled the contradictions in the biblical narratives, leading to a more coherent and historically consistent timeline.

Through these and other methods, Thiele was able to locate the foundation of the Temple of Solomon to the year 967 BC with a fair degree of certainty. Of course, all scientific claims are falsifiable, i.e. refutable by contrary evidence, and no claim can receive 100% consensus from different researchers. This also applies to Thiele’s chronology. Scholars more familiar with Thiele’s methodology or the chronologies of the ancient world than I am can present evidence both for and against Thiele’s chronology. But to save time, my starting point for now is that Thiele’s dating of the year of the temple’s foundation would be correct because it is the most widely accepted chronology of the ancient world.²

From this starting point, the events of Exodus can also be dated between 1526 and 1446 BC, because chapter 6 of 1 Kings tells us the following:

Now it came about in the four hundred and eightieth year after the sons of Israel came out of the land of Egypt, in the fourth year of Solomon’s reign over Israel, in the month of Ziv, that is, the second month, that he began to build the house of the Lord.

Moses, on the other hand, is said to have been 80 years old when he led his people out of Egypt and lived for another 40 years after that.³ Thus, Moses’ entire lifespan would be between 1526 and 1406 BC. The years of Pharaoh’s reign of Exodus should therefore fall within this period. This is of course based on the assumption that the Penteteuch, the five books of Moses, represent real history and that Thiele’s chronology of the reigns of the kings of Israel and Judah is correct. So the question is: is there any evidence for this narrative in extra-biblical history? Yes, there is. And Thutmose III, who ruled Egypt during this period, is the most likely candidate for the Pharaoh of the Exodus story.

The Bronze Age and the beginning of written history

Before I go to the Pharaoh of Exodus, a few words for those who laugh at the young earth creationists’ claims of 6000 years of world history. The very official narrative of history that underwrites evolutionary theory confirms that written history does not go back farther than six millennia into history. The term ‘prehistory’ refers to a supposed primitive period in history, millions of years before the first civilisations and the development of literacy. But the first civilisations do not go back any further than the fourth millennium BC, when the Bible also records the appearance of the first city states in the Middle East:

Then Cain left the presence of the Lord, and settled in the land of Nod, east of Eden. Cain had relations with his wife and she conceived, and gave birth to Enoch; and Cain built a city, and named the city Enoch, after the name of his son.
Genesis 4:16-17

A few verses later, we learn how an advanced civilisation emerged around the same time:

Adah gave birth to Jabal; he was the father of those who live in tents and have livestock. His brother’s name was Jubal; he was the father of all those who play the lyre and flute. As for Zillah, she also gave birth to Tubal-cain, the forger of all implements of bronze and iron; and the sister of Tubal-cain was Naamah.

In biblical chronology, this is around 4000-3000 BC, and secular history confirms that this was the case. I quote from Wikipedia:

Recorded history or written history describes the historical events that have been recorded in a written form or other documented communication which are subsequently evaluated by historians using the historical method. For broader world history, recorded history begins with the accounts of the ancient world around the 4th millennium BC [3000-4000 BC], and it coincides with the invention of writing… There is disagreement concerning exactly when prehistory becomes history, and when proto-writing became “true writing”. However, invention of the first writing systems is roughly contemporary with the beginning of the Bronze Age in the late Neolithic of the late 4th millennium BCE.

The Sumerian archaic cuneiform script and the Egyptian hieroglyphs are generally considered the earliest writing systems, both emerging out of their ancestral proto-literate symbol systems from 3400 to 3200 BCE with earliest coherent texts from about 2600 BCE. The earliest chronologies date back to the earliest civilizations of Early Dynastic Period of Egypt, Mesopotamia and the Sumerians, which emerged independently of each other from roughly 3500 BCE. Earliest recorded history, which varies greatly in quality and reliability, deals with Pharaohs and their reigns, as preserved by ancient Egyptians. Much of the earliest recorded history was re-discovered relatively recently due to archaeological dig sites findings. A number of different traditions have developed in different parts of the world as to how to interpret these ancient accounts.⁴

Was Nimrod the first ruler in history?

The Narmer palette, discovered by archaeologists in the late 1800s and dated to 3200-3000 BC. The palette dates back to the time of the first pharaohs of Egypt. Note the long-necked animals depicted on the palette, which closely resemble Sauropod dinosaurs, which, according to the Darwinian narrative, became extinct millions of years before the palette was carved.

Some may wrongly conclude that the first civilisations only arose after the Flood, when Nimrod became the “mighty one” on earth.⁵ But Genesis chapter 4 says it was Cain, Abel’s murderer, who founded the first cities on earth, and that in the ancient world cities also formed small states, when nation states like today’s did not yet exist. In this light, it is more likely that the first ruler in history was Cain and not Nimrod (Nimrod was the first ruler in the post-flood era), which would be consistent with the fact that, for example, the age of Egyptian pharaohs began as early as 3400-3000 BC, about 1000 years before the Flood on the biblical timeline.

Secular history tells us that the Bronze Age began in the Middle East around 3300 BC, when people were able to forge their first useful and decorative objects for weapons and vessels by smelting metals such as bronze. Genesis 4:22 records its beginning around the same time and names as the father of the Bronze Age a person named Tubal-Cain, a descendant of Adam in the seventh generation.

The same verse tells us that the world’s first musical instruments such as flutes and lyres were built around the same time. Archaeologists have dated the earliest lyres they have found to 2700 BC⁶, roughly the same period as Genesis. If we read the first book of the Bible as it was written, without the need to reconcile it with modern man’s “scientific” myths about a time before written history, we find that there was never any prehistoric time. Man, agriculture and civilisation arose at the same time. Nor did man deviate from God’s original creation plan, for man was given the right to cultivate and preserve the earth and to subjugate it to us.⁷ This mandate also includes the right to establish advanced civilisations.

Different human communities have always lived at very different levels of scientific, technological and cultural development. Even today, some communities still live a primitive hunter-gatherer lifestyle, while other cultures are already planning to colonise the stars. Primitive and advanced communities have always lived in parallel. And it is not a sign of any differential rate of biological evolution in different human races, as the openly racist evolutionary doctrine often pointed out in the European imperialist period, imagining that the Australian Aborigines or African blacks were closer in their mental capacity to the primitive human ape than the civilised Westerner. So-called “development” and “civilisation” is much more influenced by culture or environment than by genetics (and today, I think, so-called “civilised man” is much less civilised than so-called “primitive” peoples who can still conclude that man cannot give birth).

Archaeology confirms biblical history

Modern historians agree that the kingdoms of Israel and Judah were real states in the first millennium BC. This is supported by a large body of archaeological evidence as well as by references to the nation of Israel and its kings in the chronicles of the surrounding states. For example, a Canaanite inscription of Tel Dan dating from the 800-700s refers to Ahab, the 7th king of Israel, and Jehoram, the 9th king of Israel, and mentions them as “of the house of David”, thus confirming the historicity of King David.⁸

But extra-biblical historical sources go even further in recognising the existence of Israel. The oldest known reference to Israel’s existence to date is an Egyptian Merenptah tablet dated to 1213-1203⁹, carved shortly after the reign of Ramses II (1279-1213 BC), the legendary pharaoh often (erroneously) associated with the stubborn pharaoh of the Exodus story. Steela’s hieroglyphs contain the following reference to ancient Israel:

The princes are prostrate, saying ‘Peace!’ Not one raises his head among the Nine Bows. Desolation is for Tjehenu; Hatti is pacified; Plundered is the Canaan with every evil; Carried off is Asqaluni; Seized upon is Gezer; Yanoam is made non-existent; Israel is laid waste—its seed is no more; Kharru has become a widow because of Egypt. All lands together are pacified. Everyone who was restless has been bound.

Somewhat ironically, the arrogant Pharaohs of Egypt thought they had wiped Israel out, but their triumphalism is now being examined as proof that the nation of Israel existed then and still exists today, even though the Pharaohs of Egypt have not existed for two millennia. While the other nations named in Steela have the symbol of city-states in front of their names, Israel has a hieroglyph in front of its name, which suggest that Israel did not yet exist as a kingdom at that time. According to The Oxford History of the Biblical World, the Egyptians typically used this “foreign nation” sign to denote nomadic groups or peoples without a fixed city-state home, suggesting the seminomadic or rural status of Israel at that time.¹⁰ The Steela thus confirms the biblical account that Israel did not have a king at that time.

In those days there was no king in Israel; everyone did what was right in his own eyes.
Judges 17:6

Chasing the Pharaoh of Exodus

Egypt’s ancient empire under Thutmose III in the 1400s BC. Egyptian rule from the Levant continued throughout the period known in the Bible as the Age of Judges until the establishment of the monarchy. Israel, before the kingdom was established, was therefore a nation under the Egyptian pharaohs, just as Judea was a nation under Roman rule at the beginning of our era. Source of the image here.

The Merenptah stela does not completely rule out the possibility that the pharaoh in the Exodus story was Ramses II, since his successor Merenptah may have put forward his own propagandistic version of the Exodus story, claiming that his predecessor had succeeded in destroying the Israelites, even though the Bible says that the pharaoh and his army drowned in the Red Sea while the Israelites were being rescued when God split the sea in two.¹¹ However, the inscription would argue more strongly that Israel was already living in the Levant at that time, along with other nations or city-states named in Stealth. It should also be understood (since this is not clear from the Bible) that the Egyptian pharaohs at that time ruled a large empire that extended all the way to the Levant (Palestine-Syria) and the Euphrates in Mesopotamia. In Steela, the pharaoh boasts of how Egypt managed to defeat or pacify the nations that rebelled against Egyptian rule in the Levant, including the nation of Israel.

The phrase “Israel is destroyed – its seed is no more” is also a rhetorical language typical of the period, used to express the total military humiliation of an enemy people, even if many individuals of that people had survived. For this reason, some scholars have suggested that the “genocide” of the Canaanite peoples by the Israelites was also same kind of exaggerated use of language typical of the period, since many of those supposedly peoples destroyed can be found later in the pages of the Bible. Moreover, the Bible mentions that these nations practiced extreme evil, such as sacrificing little children to the Canaanite god Moloch, for which God commanded Israel to judge these nations for their wickedness. Furthermore, a few passages support the idea that the Canaanite nations were the ones who tried to destroy the Israelites first, which is why Israel’s war against these nations was more about self-defence.¹²

The main problem with the Ramses theory is that it does not fit in with the chronology of the Bible. Ramses II reigned 200 years too late to be the Pharaoh of Exodus. Moreover, the Bible records the death of the firstborn of the Exodus pharaoh in the 10th plague. Ramses II’s first-born son Amun-her-khepeshef did die, but more than 40 years before his father’s death, which does not fit the biblical account.¹³ Below is an interesting video by Christian archaeologist Joel Kramer, who suggests that the pharaoh during the time of Exodus was Amenhotep II, successor of Thutmose III. I personally find the later pharaoh (whose mummy, as I understand, is on the right in the picture) to be a more plausible option.

In favour of Amenhotep II, the video presents three main pieces of evidence: 1) the compatibility of his reigns with the biblical timeline, 2) the “mysterious disappearance” of his first-born from Egyptian history, leaving Thutmose IV in power even though he was not the crown prince, and 3) the long reign of his father Thutmose III (54 years), which seems to fit with the Exodus story and Stephen’s narration of it before the Jewish Sanhedrin in the New Testament.¹⁴ The video also mentions a history by the first century Jewish historian Josephus, who – quoting the Egyptian history of Manetho of 200 BC – declared the pharaoh of Exodus to be Amenhotep II.

Below is a critical response to the claims in the video above from Christian YouTube apologist Michael Jones, known for his channel Inspiring Philosophy. Michael is a passionate defender of Christianity whose work is in many respects quite admirable and commendable. While I like many of his videos, I do not agree with his views defending theistic evolutionary theory. It should therefore come as no surprise that he also defends the late date of the Exodus under Ramses II. Indeed, Christians who reconcile the theory of evolution with Genesis do not usually take the chronological dates of the Bible very literally.

Michael Jones’ criticism focuses on the fact that Manetho cannot be considered a valid source because much of his original work has been lost and because Josephus himself disagreed with the pharaoh named by Manetho. In addition, a number of other early church historians, such as Eusebinus, Africanus and Theophilus, all named different pharaohs in place of the pharaoh in the Exodus story. It is noteworthy, however, that all of them stated that this pharaoh was the Egyptian king who reigned before Ramses II, and Theophilus specifically named the pharaoh Thutmose.

It is also possible that if Amenhotep II, named by Manetho, is based on Egyptian sources that have since disappeared, then the king who succeeded Thutmose III may have been trying to take credit for “exiling” the Israelites, given that the pharaoh in the Exodus story died chasing Moses and 600,000 Israelites. The next ruler may have tried to rewrite history and take credit for the departure of the Israelites as they plagued the people with many plagues before their departure.

“Napoleon of Egypt”

I will now present some evidence for why I believe the Pharaoh of Exodus is Thutmose III. Like Ramses II, Thutmose III was one of the most important rulers of ancient Egypt during the 18th Dynasty. Wikipedia says the following about him:

Thutmose III’s legacy as a warrior king was remarkable. After the death of Hatshepsut, he became the kingdom’s only reigning pharaoh, leading no fewer than 17 campaigns, all of which were victorious, while expanding the Egyptian empire to its widest extent. He is also considered the father of the ancient Egyptian navy, creating the first battle fleet in the ancient world. He is consistently regarded by historians as a military genius, and is widely regarded as Egypt’s greatest warrior pharaoh.

He is also considered one of the most powerful and famous rulers of the New Kingdom period in ancient Egypt, itself considered the pinnacle of Egyptian power. He is also widely regarded as one of the greatest warriors, military commanders and military strategists of all time. Numerous records of his military campaigns are detailed in the writings known as the Annual Reports of Thutmose III.

While these militaristic achievements are not direct evidence that he is the Pharaoh of Exodus, it would make sense to think that the most famous Pharaoh in the Bible is also one of the most significant Pharaohs in Egyptian history. Moreover, the success and power of Thutmose III may speak to why he was as hardened, proud and unyielding as the Bible says he was. Thutmose III was not used to losing – even to the Almighty – and so he went after the Israelites even after the death of his firstborn.

Administrative years coincide

Perhaps the most significant evidence, however, is the years of Thutmose III’s reign, which coincide perfectly with the biblical chronology. For example, the problem with archaeologist Joel Kramer’s Amenhotep II theory, quoted above, is that his pharaoh does not die in the same year as the Exodus according to Edwin R. Thiele’s chronology. Amenhotep II reigned for several years after this, but the book of Exodus tells us the following:

When the king of Egypt was told that the people had fled, Pharaoh and his servants had a change of heart toward the people, and they said, “What is this that we have done, that we have let Israel go from serving us?” So he had horses harnessed to his chariot and took his people with him; and he took six hundred select chariots, and all the other chariots of Egypt with officers over all of them. So the Lord hardened the heart of Pharaoh, king of Egypt, and he chased after the sons of Israel as the sons of Israel were going out boldly…

Then the Lord said to Moses, “Reach out with your hand over the sea so that the waters may come back over the Egyptians, over their chariots and their horsemen.” So Moses reached out with his hand over the sea, and the sea returned to its normal state at daybreak, while the Egyptians were fleeing right into it; then the Lord overthrew the Egyptians in the midst of the sea.The waters returned and covered the chariots and the horsemen, Pharaoh’s entire army that had gone into the sea after them; not even one of them remained.But the sons of Israel walked on dry land through the midst of the sea, and the waters were like a wall to them on their right and on their left. So the Lord saved Israel that day from the hand of the Egyptians, and Israel saw the Egyptians dead on the seashore.
Exodus 14

These verses show Pharaoh of Exodus to have been a great warrior king who went out himself with his armies to pursue the Israelites and died with them as the waters of the Red Sea receded upon them and their bodies lay dead on the shore. These soldiers and the pharaoh himself were therefore found dead by the Egyptians who came in search of them, and that is why the mummy of that pharaoh can still be seen today. But his death should coincide with the biblical chronology of the Exodus, i.e. 1446 BC. Michael Jones suggests above that the consensus among modern Egyptologists is that Thutmose III would have reigned between 1479 and 1425 BC. His death would therefore not coincide with 1446.

However, this timing is based on the years of Amenhotep I’s reign as determined by astronomical data, from which two different dates and the number of years of reign of the Egyptian rulers who followed him can be deduced. Amenhotep I reigned in 1500 BC and his reign can be confirmed as beginning in either 1546 or 1526:

In the ninth year of the reign of Amenhotep I, the rising of the heliacle of Sothis was observed on the ninth day of the third month of summer. Modern astronomers have calculated that if the observation had been made from Memphis or Heliopolis, such an observation could only have been made on that day in 1537 BC. If, on the other hand, the observation was made from Thebes, it could only have been made in 1517 BC. The latter option is generally accepted as correct, since Thebes was the capital in the early years of the 18th Dynasty: the date of the accession of Amenhotep I is usually given as 1526 BC. The date of Amenhotep’s accession to the throne is generally accepted as 1546 BC, although the possibility of 1546 BC is not entirely ruled out.

The Manetho’s Epitome states that Amenhotep I ruled Egypt for twenty years and seven months or twenty-one years, depending on the source. Although the highest attested year of Amenhotep I’s reign is only his tenth year, Manetho’s claim is confirmed by a passage in the funerary biography of a magician named Amenemhet. It explicitly states that he served under Amenhotep I for 21 years. Thus, the reign of Amenhotep I is given as about 1546-1526 BC in the high chronology and about 1526-1506 BC or 1525-1504 BC in the low chronology, although individual scholars may give dates that differ by a few years from these.¹⁵

If we assume, contrary to the prevailing theory, that the rise of the Heliakel of Sothis was recorded from the city of Heliopolis, then the reign of Amenhotep I would have ended in 1526 – the same year that Moses was born, according to the story in Exodus 2. The king who ordered the children of Hebrews to be put to death was therefore either Amenhotep I or his successor, Thutmose I, who had two daughters, one of whom later became Pharaoh of Egypt and Hatshepsut, the deputy ruler of Thutmose III.

Hatshepsut, Egyptian pharaoh and possible Egyptian surrogate mother (or step-sister) of Moses.

This would fit with the biblical story of the birth of Moses, who was placed in a reed box by his mother and picked up by Pharaoh’s daughter from the Nile River when she was washing there.¹⁶ According to the story, Pharaoh’s daughter hired Moses’ mother to nurse the baby, who then handed Moses over to the Egyptian royal family when Pharaoh’s daughter became his surrogate mother. Manetho records the reign of Thutmose I as 12 years and 9 months, from 1526 to 1513 BC.¹⁷

The reign of the next ruler, Thutmose II, also lasted 13 years according to Manetho¹⁸, meaning that he would have ruled between 1513 and 1500 (if the heliacal of Sothis was discovered in the city of Heliopolis in 1537 and not Thebes in 1517 BC). Thutmose II was probably the pharaoh whom Moses fled to the land of Midian after killing an Egyptian official. Under his rule, Moses would have been ‘grown up’, as Exodus. 2:11 states. Thutmose III inherited the throne the same year that Thutmose II’s reign ended, but since Thutmose III was only two years old when he ascended the throne, Hatshepsut, Thutmose II’s sister-wife, ruled alongside him for the next 21-22 years.¹⁹

We have very definite information about the length of the reign of Thutmose III, as it is known from the “tomb of the warlord Amenemheb-Mahu. Amenemheb-Mahu records the death of Thutmose III in the 54th year of his master’s reign, on the 30th day of the third month of Peret “²⁰ . 54 years forward and you arrive at 1446 BC – the year of the Exodus. In addition, the tomb gives the date of death as the 30th day of the third month of Peret, which in the Egyptian calendar corresponded to the spring of our calendar or the first month of the Hebrew calendar. Genesis 12 tells us that the Israelites left Egypt on the Jewish Passover, which is commemorated today by the Hebrew festival of Pesach, from which the Christian Passover also derives as a commemoration of the death and resurrection of our Lord.

Ancient Armageddon

Thutmose III would have been 56 years old when he died, physically strong enough to participate in the pursuit of his chosen people on the Red Sea. From the history of Egypt we know that he himself took part in many battles outside Egypt and as far north as present-day Israel where he fought the Battle of Megiddo against the rebellious king of the Canaanite vassal state in 1457 BC. The Battle of Megiddo is interestingly the first detailed battle recorded in world history and, according to the Book of Revelation, the last battle in world history would also be fought on this same Megiddo plateau (hence the name Armageddon). With the Battle of Megiddo, Thutmose III established Egyptian rule over the Levant where the people of Israel settled some 50 years later after 40 years of wilderness wandering.

The victory of the battle marked the culmination of Egyptian imperial power, which may explain the swelling and hardening of the king’s heart (although God himself ultimately hardened Pharaoh’s heart). Thutmose III thought of himself as an invincible and autocratic ruler who would do as he pleased without any regard for the demands of Moses, the ‘Egyptian traitor prince’. Thutmose’s narcissism was certainly fuelled also by Egypt’s polytheistic state religion, which made the Pharaohs gods.

Wrong Pharaoh, but a excellent animation nonetheless. (The Prince of Egypt, 1998)

The Prince of Egypt

In the 1998 animation released by DreamWorks Pictures, the Prince of Egypt, Pharaoh is named Ramses II and Moses is shown as his half-brother and childhood friend. The Bible does not say that Moses and the stubborn Pharaoh were friends or “brothers” in their youth, but story-wise this idea fit well with Prince of Egypt which depicts a bitter war between two brothers as shown in the “plagues” song above. However, Moses grew up his childhood and youth in the same royal court as Pharaoh and they both belonged to the same generation, so the idea is partly true. If Thutmose III was the Pharaoh of Exodus, he would have been born about 24 years after Moses in 1502 BC. If Hatshepsut, the daughter of Thutmose I, was Moses’ Egyptian surrogate mother – as suggested above – then Moses and the stubborn pharaoh were “cousins” or half-cousins, since Thutmose III was Hatshepsut’s nephew.

However, an interesting additional dimension to the story would be that Hatshepsut also became the de facto pharaoh of Egypt during the first years of the reign of Thutmose III, when he was still too young to rule the country. If Moses grew up as Hatshepsut’s “child”, he would have been in this sense the crown prince and a potential challenger to the power of Thutmose III. Thutmose III is known to have destroyed statues of Hatshepsut after his death in an attempt to sanctify his memory from Egyptian history. Wikipedia says:

While it is clear that much of this rewriting of Hatshepsut’s history took place only towards the end of the reign of Thutmose III, it is not clear why it was done, except to demonstrate the typical pattern of self-aggrandisement of the pharaohs and their administrators, or perhaps to save money by not building new monuments for the burial of Thutmoshoi III and using instead the grandiose structures built by Hatshepsut.

In the light of the Moses story, all sorts of speculations could be drawn from this. Thutmose III destroyed statues of his predecessor Hatshepsut, who may have been the surrogate mother of the ‘crown prince’ Moses, towards the end of his reign. Was this an outburst of anger at the plagues Moses had inflicted on Egypt, or perhaps an attempt to prevent his court from rebelling and declaring Moses the new Pharaoh of Egypt? Exodus 11:3 says the following about him:

And the Lord gave the people favor in the sight of the Egyptians. Furthermore, the man Moses himself was greatly esteemed in the land of Egypt, both in the sight of Pharaoh’s servants and in the sight of the people.

The Egyptian people and even the Pharaoh’s servants thus began to sympathise with the opressed Israelites, and Moses’ royal status as a former prince of the court may also have contributed to this unusual popularity. This popularity could have led in practice to a situation where Pharaoh’s servants would have assassinated him and raised up Moses as the new king of the land. However, God had other plans for him. The 24-year age difference between Moses and Thutmose III would also explain why Moses had no reason to fear any more the Egyptian rulers who had previously tried to kill him. Moses probably fled Egypt during the reign of Thutmose II between 1513 and 1500 BC, when Thutmose III had not yet been born or was a mere infant. God said to Moses in Midian:

Now the Lord said to Moses in Midian, “Go back to Egypt, for all the men who were seeking your life are dead.”²¹

The brothers Amenmose, Wadjmose and Ramose.

But is there any evidence in Egyptian history that a prince named Moses was growing up in the Egyptian court at that time (between 1526 and 1500 BC)? Thutmose I, during whose reign Moses would have spent the first 13 years of his life at the Egyptian court, had two daughters, Hatshepsut and Neferubity, and three sons, the future Pharaoh Thutmose II and princes named Amenmose and Wadjmose. Their mother’s name was Ahmose. Note the name “mose” in the names of all the Egyptians who ruled at that time. Wikipedia says that the name Moses “has been considered a possible etymology of the Egyptian root msy (‘child’) or mose, which is probably an abbreviation of the Theophoric name from which the name of the god has been omitted. The suffix mose appears in the names of Egyptian pharaohs, such as Thutmose (‘birth of Thoth’) and Ramose (‘birth of Ra’) “²²

Chronologically, the Exodus story would fall between 1526 and 1446, when three pharaohs named Moses (Thutmose I, II, III) ruled Egypt. According to the biblical story, Moses was named by the pharaoh’s daughter, not by his Hebrew mother.²³ There is no complete knowledge or consensus among Egyptologists about the origin of princes Amenmose and Wajdmose. Either of them could have been the young Moses who grew up in the royal court of Egypt. On the other hand, both princes are thought to have died young before their father Thutmose I.²⁴ But the tomb of Thumose I, built during the reign of Thutmose II (1513-1500 BC), depicts another mysterious prince named Ramose alongside Amenmose and Wajdmose^.25 For example, Joyce Tyldesley’s Chronicle of the Queens of Egypt says on page 91:

Thutmose I must have had at least four sons, Wadjmose, Amenmose, Ramose and Thutmose, the latter of whom eventually succeeded his father on the throne.

Is the Prince Wadjmose depicted in this El Kabi tomb the Moses of the Bible or his Egyptian half-brother? Source of the photo here.

So is Ramose the Moses of the Bible, because there is no further mention of him in Egyptian history after this? In the light of Thiele’s chronology, he would have been at least about the same age as the biblical Moses. But if the Exodus is real history, why do we not find in the Egyptians’ own sources information about the killing of Hebrew children, the 10 plagues and the partition of the Red Sea? The last one is fairly easy to answer. According to Exodus 14, the Israelites were the only survivors left to witness this miracle because Pharaoh and his entire army drowned in the Red Sea. The Egyptians who came in search of Pharaoh only saw the bodies lying dead on the seashore, without knowing what killed them. As for the killing of Hebrew children, it is clear that the Egyptian rulers did not necessarily want to record such atrocities on public monuments for posterity to remember, as the Nazis also sought to destroy evidence of the Holocaust after the Second World War.

It is also more plausible that the proud and hard-hearted Thutmose III would have preferred to bury the evidence of God’s miracles and plagues rather than boast about them publicly on stone tablets. Nor would letting slaves escape have given him a very good reputation among his heirs after an otherwise successful career. Of course, later archaeological excavations may provide further evidence for the historical accuracy of the Exodus story, but the knowledge of the Hebrew escape and Moses would most probably have been recorded only during the reign of Amenhotep II, the successor of Thutmose III.

Perhaps for this reason, the Egyptian historian Manetho, who lived a millennium later, names Amenhotep II as the Pharaoh of Exodus. Amenhotep II sought to take credit for either ‘expulsion’ of the hated Hebrews or righting the wrongs of his stubborn father. The final plague, the death of the first-born, including the pharaoh’s first-born, would also fit into the reign of Thutmose III, since Amenhotep II was not his first-born, who died before his father.

Conclusion

This theory would also be consistent with the actual history of the time, since Exodus 1:8-10 tells us the following:

Now a new king arose over Egypt, who did not know Joseph. And he said to his people, “Behold, the people of the sons of Israel are too many and too mighty for us. Come, let us deal shrewdly with them, otherwise they will multiply, and in the event of war, they will also join those who hate us, and fight against us and depart from the land.”

From this passage it can be inferred that shortly before Moses was born, there would have been some sort of turning point in Egypt where the former Hebrew-friendly form of government turned into a Hebrew-hostile regime that feared an internal revolt of the Hebrews against the Pharaoh. This was the first anti-Semitic episode in history, as the Jews have been accused throughout world history of disloyalty to the peoples among whom they have lived. This also creates a picture of a disunited people who needed an enemy, internal and external, to unite the Egyptians under the tyrannical rule of Pharaoh. Such upheaval occurred just before the birth of Moses in the 16th Century BC, with the new dynasty in Egypt, the 18th Dynasty, during which Egypt grew into one of the most powerful nations of the ancient world.

The founder of the new dynasty was Ahmose I (also called Moses), who ruled for 25 years from 1571 to 1546, if his successor Amenhotep I’s 9th year of reign was observed in the city of Heliopolis in 1537 with the rising of heliacle of Sothis . Archaeologist Joel Kramer suggested that the tyrant preceding the Pharaoh of the Exodus should have ruled for a long time – at least over 40 years. However, this cannot be directly inferred from the Bible’s texts, and the oppressor of the Hebrews, the infanticidal Pharaoh and the one whom Moses fled from, may not necessarily refer to one and the same Pharaoh. It is possible that the events of the reigns of the first four Pharaohs are condensed in Exodus 1-2. The “new king” and oppressor of the Israelites in Exodus 1:8 is the founder of the new dynasty, Ahmose I, the infanticide could refer either to the reign of Amenhotep I or his successor Thutmose I, and the Pharaoh whom Moses fled from could be Thutmose II. Exodus 2:23 states::

Now it came about in the course of those many days that the king of Egypt died. And the sons of Israel groaned because of the bondage, and they cried out; and their cry for help because of their bondage ascended to God.

This does not necessarily mean that a pharaoh would have reigned for an unusually long time, because the “long time” in the verse can also be translated “after many days had passed”. (as translated by above NASB translation). Moreover, “a long time” can also refer to the fact that the Israelites had already been in slavery for a long time when King Thutmose II died in 1500 BC. After that, Queen Hatshepsut reigned on the throne as the deputy ruler of her nephew Thutmose IIII. Gen. Genesis 1:11 says that the Israelites would have built for Ahmos I “storage cities, Pithom and Raamses.” For this reason, many say that the events of the Exodus must be related to the reign of Ramses II, since Ramses II built the Egyptian city that bears his name.

However, Kramer suggested that this may have been an addition by later writers to describe an older city by its newer name, as new cities were often built on the site of older ones. Again, according to the Septuagint, Pithom is Heliopolis, one of the oldest cities in Egypt. Rabbi Saadia Gaon, who lived in the 900s, believed that the city of Rameses mentioned in the verse referred to the same area where Heliopolis was located. Already in Genesis there is mention of a “province of Rameses” in Egypt, where Joseph placed his father and brothers.²⁵ This was 400 years before the reign of Rameses II in 1200 BC.

Ahmose I unified Egypt by expelling the Semitic rulers called Hyksos, who had gained a significant foothold in Egypt during previous dynasties, and some of the Egyptian pharaohs were also members of this Semitic Hyksos people. According to Josephus, who lived in the first century, the members of this group might have been Hebrews, and some scholars believe that the expulsion of the Hyksos kings or tribe in the 18th dynasty also inspired the biblical story of the Exodus.²⁶ This theory may have some merit, since the Bible says that Joseph gave the Hebrews a very important position in Egypt before the rise of the new dynasty. The Hebrews became convenient scapegoats for the country’s internal problems and the same pattern has been repeated throughout history in the rather unfortunate history of the Hebrews. But the love of the God of Abraham, Isaac and Jacob for His chosen people has never wavered.

“At that time,” declares the Lord, “I will be the God of all the families of Israel, and they shall be My people.” This is what the Lord says: “The people who survived the sword Found grace in the wilderness— Israel, when it went to find its rest.” The Lord appeared to [a]him [b]long ago, saying, “I have loved you with an everlasting love; Therefore I have drawn you out with kindness. I will build you again and you will be rebuilt, Virgin of Israel!

“Behold, the days are coming,” declares the Lord, “When I will raise up for David a righteous Branch; And He will reign as king and act wisely And do justice and righteousness in the land. In His days Judah will be saved, And Israel will live securely; And this is His name by which He will be called, ‘The Lord Our Righteousness.’ “Therefore behold, the days are coming,” declares the Lord, “when they will no longer say, ‘As the Lord lives, who brought the sons of Israel up from the land of Egypt,’ but, ‘As the Lord lives, who brought up and led the descendants of the household of Israel back from the north land and from all the countries where I had driven them.’ Then they will live on their own soil.”
Jeremiah 31:1-4, 23:5-8

The mummy of Thutmose III. This man may have seen the partition of the Red Sea with his own eyes when he died in the spring of 1446 BC. The pharaoh’s mouth must have fallen open at the sight and frozen in place. Be that as it may, for a 3,500-year-old personage, this contemporary of Moses is quite a well-preserved man.

Footnotes

https://en.wikipedia.org/wiki/Edwin_R._Thiele#Reception_of_chronological_work ︎ ↩︎
The Crreationwiki website states the following about Thiele’s chronology: “Thiele’s approach to chronology was based on the fact that he gave priority to the historical methods and conventions of the ancient authors who gave us the texts of the historical books of the Old Testament. This was accompanied by his belief that these texts should be regarded as the primary and authentic historical record, unless clear evidence to the contrary showed otherwise. Thiele’s chronology has achieved a status in the scholarly world that has never been attained by writers who regard the historical texts of the Bible as uninspired and prone to error.” ︎ ↩︎
Exo 2. 7:7, Deut. 34:7. ︎ ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Recorded_history ︎ ↩︎
Gen. 10:8 ︎ ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Lyre ︎ ↩︎
Gen. 1. 1:28, 2:15 ︎ ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Tel_Dan_stele ︎ ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Merneptah_Stele ︎ ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Merneptah_Stele#Determinative ︎ ↩︎
Exo 15:4 ︎ ↩︎
https://bereanarchive.org/articles/history/ancient-israel-morality-of-the-conquest-of-canaan#Unprovoked-Attacks-on-Israel ︎ ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Amun-her-khepeshef ︎ ↩︎
Acts 7:30 ︎ ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Amenhotep_I#Dates_and_length_of_reign ︎ ↩︎
This theory is contradicted by the fact that Hatshepsut and Moses are likely to have been around the same age. “Pharaoh’s daughter” in Exodus 2. 2:5 may also refer to Ahmos, the wife of Thutmose I, who was probably also the daughter of the previous pharaohs. Hence Hatshepsut would have been a half-sister to Moses rather than his a surrogate mother. ︎ ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Thutmose_I#Dates_and_length_of_reign ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Thutmose_II#Dates_and_length_of_reign ︎ ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Hatshepsut#Reign ︎ ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Thutmose_III#Dates_and_length_of_reign ︎ ↩︎
Exodus 4:19 ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Moses#Etymology_of_name ︎ ↩︎
Exodus 2:10 ↩︎
https://simple.wikipedia.org/wiki/Thutmose_I#Family ↩︎
Genesis 47:11 ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Hyksos#Potential_biblical_connections ↩︎

Miksi Thutmosis III on kaikkein todennäköisin ehdokas Exodus-tarinan faaraolle, joka ei päästänyt israelilaisia Egyptin orjuudesta? Kuinka sekulaari historia vahvistaa Raamatun historian paikkansapitävyyden?

16 Feb 202417 Feb 2024Samuel Tuominen Leave a comment

Raamatun kronologia on kiinnostunut minua jo yli 20 vuotta. Ennen kuin innostuin tutkimaan syvällisemmin raamatullista eskatologiaa, yritin laskea Adamin luomisen tarkkaa ajankohtaa siten kuin se on mahdollista laskea raamatullisia sukuluetteluita ja vuosilukuja yhteen laskemalla. Kiinnostukseni Raamatun kronologiaan kumpusi osittain eskatologiasta, koska olin jo noin 13 vuoden iässä tietoinen monien kirkkoisiemme kannattamasta 6000 vuoden raamatullisesta historiasta, joka päättyy Jeesuksen toiseen tulemukseen ja tuhatvuotisen valtakunnan perustamiseen. Tarkan vuosiluvun laskeminen ei ollut kuitenkaan ihan niin yksioikoista ja helppoa, joten jätin asian sikseen. Palasin asiaan 22 vuotta myöhemmin tammikuisessa artikkelissani missä käytin hyödykseni viimeaikaisinta historian, arkeologian, astronomian ja muinaisen maailman kronologioiden tukemaa informaatiota ja päädyin laskelmissani vuoteen 3959 eKr. Adamin luomisen todennäköisimmäksi ajankohdaksi ja siten vuoteen 2042 ajankohdaksi, jolloin historian 6000 vuotta tulee täyteen.

Thutmosis III, Egyptin faarao 1400 -luvulla eaa.

Kerroin artikkelissani kuinka tämä ajankohta osui hyvin lähelle 700 -luvulla vaikuttaneen Englannin historian isänä tunnetun Beden kronologiaa, joka laski luomisen tapahtuneen vuonna 3952 eaa. ja uskonpuhdistajamme Martin Lutherin kronologiaa, joka vuonna 1541 julkaistussa kronologiassaan Luthers Chronikon oder Berechnung der Jahre der Welt ajoitti luomisen vuoteen 3961 eaa. ja siten 6000 vuoden kalenterin päättymisen vuoteen 2040 jKr. Sain tähän artikkelini englanninkieliseen versioon kommenttia Espanjassa asuvalta kristityltä fyysikolta, joka ymmärtää astronomiaa ja kvanttifysiikan kaltaisia “kovia tieteitä” paljon minua paremmin. Hän oli tutustunut myös hyvin Isaac Newtonin eskatologisiin ajatuksiin, joita itsekin olen lainannut usein omissa teksteissäni.

Olen käynyt hänen kanssaan yksityisesti kirjeenvaihtoa. Hän tilasi kirjani kuningas Charlesista ja lähetti minulle lahjaksi oman kirjansa, jossa hän on päätynyt samaan johtopäätökseen vuoden 2040 mahdollisesta merkittävyydestä raamatullisen kronologian ja eskatologian kannalta. Hän esitti minulle myös melko vakuuttavia tähtieteen tukemia todisteita siitä miksi Abrahamin syntymä olisi tapahtunut vuonna 1953 eaa. ja siksi myös luomisen ajankohta osuisi Lutherin ehdottamaan vuoteen 3961 vuoden 3959 sijasta. Odotan hänen kirjaansa yhä postissa, joten en ole ehtinyt tutustua miehen muihin ajatuksiin vielä syvällisemmin.

Saatan käsitellä miehen ajatuksia tulevissa blogiartikkeleissani, mutta tässä artikkelissa paneudun kiistaan siitä kuka oli 2. Mooseksen kirjan faarao, joka ei olisi päästänyt israelilaisia Egyptin orjuudesta. Sivuhuomautuksena sanottokaan, että otimme Raamatun luomistarinan kuutta päivää sitten kirjaimellisesti tai ei (itse olen sitä mieltä, että taivaan ja maan luominen on voinut tapahtua myös paljon aikaisemmin), niin sen historiallinen narratiivi alkaa vuodesta 3959 (tai 3961) eaa. ja toisen Mooseksen kirjan alkuun mennessä ollaan tultu 2433 vuotta eteenpäin vuoteen 1526 eaa.

Loput Vanhasta testamentista käsittää taas tätä seuraavan 11 vuosisadan tapahtumia 1500 -luvulta 400 -luvulle eaa. Nämä tarkat vuosiluvut ovat tietysti kiistanalaisia ja voidaan haastaa sillä miten tulkitsemme tiettyjä raamatunkohtia (tai sillä käytämmekö Septuagintaa vai masoreettisia käsikirjoituksia), Mutta kun se tulee kristillisen ajanlaskumme alkua edeltäviin päiviin, niin Mooseksen syntymä voidaan paikantaa aika suurella varmuudella vuoteen 1526 ja Exodus vuoteen 1446.

Sisältö

Edwin R. Thiele ja Exodus

Tämä on pääosin 1900 -luvulla eläneen kristityn arkeologi ja kronikoitsija Edwin R. Thielen pikkutarkan työn ansiota kirjassaan The Mysterious Numbers of the Hebrew Kings (1951), joka on saanut laajan hyväksynnän myös assyriologien, egyptologien ja Raamatun ulkopuolista historiaa tutkivien muinaisen maailman kronikoitsijoiden keskuudessa. Wikipedia kertoo: “Thiele ja hänen seuraajansa saavuttivat laajemman hyväksynnän kuin mikään vastaava kronologia; kuten assyriologi D. J. Wiseman (1993) kirjoitti: ‘Nykyään laajimmin hyväksytty kronologia perustuu Thielen huolelliseen tutkimukseen.’ Äskeisemmin, vuonna 2010, Leslie McFall väitti, että ‘Thielen kronologiasta on nopeasti tulossa Vanhan testamentin tutkijoiden konsensusnäkemys, ellei se ole jo saavuttanut sitä pistettä.'” ¹ Tekoälyohjelma ChatGPT4 vastasi tiedusteluuni siitä miksi Thielen kronologiaa pidettiin luotettavampana kuin muita kronologioita:

Seuraavassa on viisi syytä, miksi Edwin Thielen kronologiaa pidetään luotettavampana:

Integroitu ristiintaulukointi: Thiele käytti Israelin, Juudan, Assyrian ja Babylonian historioiden välistä synkronismia.
Tähtitieteelliset tiedot: Hän sisällytti astronomiset tiedot tapahtumien tarkkaa ajoitusta varten.
Systemaattinen metodologia: Thiele sovelsi systemaattisempaa ja kriittisempää lähestymistapaa raamatullisiin ja Raamatun ulkopuolisiin lähteisiin.
Arkeologiset todisteet: Hän hyödynsi nykyaikaisia arkeologisia löydöksiä kronologiansa laatimisessa.
Kronologisten ristiriitojen korjaaminen: Thiele käsitteli ja sovitti yhteen Raamatun kertomusten ristiriitaisuuksia, mikä johti yhtenäisempään ja historiallisesti johdonmukaisempaan aikajanaan.

Näiden ja muiden metodien kautta, Thiele kykeni paikantamaan Salomonin temppelin perustuksen vuoteen 967 melko suurella varmuudella. Kaikki tieteelliset väittämät ovat tietysti falsifioitavissa eli kumottavissa vastakkaisilla todisteilla eikä mikään väittämä voi saada 100% yksimielisyyttä eri tutkijoiden taholta. Tämä koskee myös Thielen kronologiaa. Thielen metodologiaan tai muinaisen maailman kronologioihin minua paremmin perehtyneet tutkijat voivat esittää todisteita sekä Thielen vuosilukujen puolesta että niitä vastaan. Mutta ajan säästämiseksi, lähtökohtani on nyt siinä, että Thielen ajoitus temppelin perustamisvuodesta olisi oikea.²

Tästä lähtökohdasta 2. Mooseksen kirjan tapahtumat voidaan ajoittaa myös vuosiin 1526 – 1446 eaa. koska ensimmäisen Kuningastenkirjan luku 6 kertoo meille seuraavaa:

Neljäntenäsadantena kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, alkoi hän siiv-kuussa, joka on toinen kuukausi, rakentaa temppeliä Herralle.

Mooseksesta taas sanotaan, että hän oli 80 -vuotias, kun hän johdatti kansansa pois Egyptin maasta ja eli sen jälkeen vielä 40 vuotta.³ Näin ollen Mooseksen koko elinikä ajoittuisi vuosiin 1526 – 1406 eaa. Exoduksen faaraon hallintovuosien tulisi siis sijoittua tämän ajanjakson sisään. Tämä perustuu tietysti oletukseen siitä, että Penteteukki eli viisi Mooseksenkirjaa kuvaavat todellista historiaa ja Thielen kronologia Israelin ja Juudan kuninkaiden hallintovuosista on paikkansapitävä. Joten kysymys kuuluu: löytyykö Raamatun ulkopuolisesta historiasta todisteita tälle narratiiville? Löytyypä hyvinkin. Ja tuona ajanjaksona Egyptiä hallinnut Thutmosis III on kaikkein todennäköisin kandidaatti Exodus-tarinan faaraon virkaan.

Pronssikausi ja kirjoitetun historian alku

Ennen kuin menen Exoduksen faaraoon, muutama sana niille, jotka naureskelevat nuoren maan kreationistien väitteille 6000 vuotisesta maailmanhistoriasta. Jo evoluutioteorian allekirjoittava virallinen historian narratiivi vahvistaa sen, ettei kirjoitettu historia palaa kuutta vuosituhatta kauemmaksi historiaan. Termi “esihistoria” viittaa miljoonia vuosia kestäneeseen oletettuun alkukantaiseen aikaan historiassa, jolloin ensimmäiset sivilisaatiot ja kirjoitustaito ei ollut vielä kehittynyt. Mutta ensimmäiset sivilisaatiot eivät palaa sen kauemmaksi menneisyyteen kuin neljännelle vuosituhannelle eaa., jolloin myös Raamattu kertoo ensimmäisten kaupunkivaltioiden ilmestyneen Lähi-Itään:

Niin Kain poistui Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, itään päin Eedenistä. Ja Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Ja hän rakensi kaupungin ja antoi sille kaupungille poikansa nimen Hanok.
1. Moos. 4:17

Muutamaa jaetta myöhemmin kerrotaan kuinka kehittynyt sivilisaatio syntyi samoihin aikoihin:

Ja hänen veljensä nimi oli Juubal; hänestä tuli kaikkien niiden kantaisä, jotka kannelta ja huilua soittavat. Myöskin Silla synnytti pojan, Tuubal-Kainin; hänestä tuli kaikkinaisten vaski [=kupari/pronssi]- ja rauta-aseiden takoja.

Raamatullisessa kronologiassa tämä sijoittuu noin vuosiin 4000 – 3000 ennen ajanlaskun alkua ja sekulaari historia vahvistaa tämän olleen juuri näin. Lainaan Wikipediaa:

Tallennettu historia tai kirjoitettu historia kuvaa historiallisia tapahtumia, jotka on tallennettu kirjalliseen muotoon tai muuhun dokumentoituun viestintään ja joita historioitsijat myöhemmin arvioivat historiallisen menetelmän avulla. Laajemmassa maailmanhistoriassa kirjattu historia alkaa antiikin ajan kertomuksista noin 4. vuosituhannella eaa. [4000-3000 eaa.] ja se osuu yksiin kirjoitustaidon keksimisen kanssa… Siitä, milloin esihistoriasta tulee historiaa ja milloin protokirjoituksesta tuli “todellista kirjoitusta”, on erimielisyyttä. Ensimmäisten kirjoitusjärjestelmien keksiminen on kuitenkin suurin piirtein samanaikaista pronssikauden alun kanssa 4. vuosituhannen eaa. neoliittisen kauden lopulla.

Sumerin arkaaista kiilakirjoitusta ja egyptiläisiä hieroglyfejä pidetään yleisesti varhaisimpina kirjoitusjärjestelminä, jotka molemmat syntyivät esi-isiensä protokirjallisista symbolijärjestelmistä 3400-3200 eaa. ja ensimmäiset yhtenäiset tekstit noin 2600 eaa. Varhaisimmat kronologiat juontavat juurensa Egyptin varhaisdynastisen kauden varhaisimpiin sivilisaatioihin, Mesopotamiaan ja sumereihin, jotka syntyivät toisistaan riippumatta noin 3500 eaa. alkaen. Varhaisin kirjattu historia, jonka laatu ja luotettavuus vaihtelevat suuresti, käsittelee muinaisten egyptiläisten säilyttämiä faaraoita ja heidän valtakauttaan. Suuri osa varhaisimmasta kirjatusta historiasta löydettiin uudelleen suhteellisen hiljattain arkeologisten kaivausten tuloksena. Eri puolilla maailmaa on kehittynyt useita erilaisia perinteitä siitä, miten näitä muinaisia kertomuksia tulkitaan.⁴

Oliko Nimrod historian ensimmäinen valtias?

1800 -luvun lopulla arkeologien löytämä Narmerin paletti, joka on ajoitettu 3200 -3000 -luvuille eaa. Egyptin ensimmäisten faaraoiden aikakaudelle. Huomaa paletissa kuvatut pitkäkaulaiset eläimet, jotka muistuttavat läheisesti Sauropod- dinosauruksia, jotka darvinistisen narratiivin mukaan kuolivat sukupuuttoon jo miljoonia vuosia ennen paletin veistämistä.

Jotkut saattavat päätellä virheellisesti, että ensimmäiset sivilisaatiot nousivat Raamatun mukaan vasta vedenpaisumuksen jälkeen, kun Nimrodista tuli “ensimmäinen valtias” maanpäällä.⁵ Mutta Genesiksen neljäs luku sanoo sen olleen Aabelin murhaaja Kain, joka perusti maanpäälle ensimmäiset kaupungit ja muinaisessa maailmassa kaupungit muodostivat myös pieniä valtioita, kun nykyisenkaltaisia kansallisvaltioita ei ollut vielä olemassa. Tässä valossa on todennäköisempää, että historian ensimmäinen valtias oli Kain eikä Nimrod (Nimrod oli ensimmäinen vedenpaisumusta seuranneen ajan valtias). Tämä sopisi yhteen sen kanssa, että esimerkiksi Egyptin faaraoiden aika alkoi jo vuosina 3400-3000 eaa. eli raamatullisella aikajanalla noin tuhat vuotta ennen vedenpaisumusta.

Sekulaari historia kertoo, että pronssikausi alkoi Lähi-Idässä noin 3300 eaa., kun ihmiset kykenivät takomaan ensimmäiset aseiden ja astioiden valmistamiseen tarkoitetut hyöty- ja koriste-esineensä metalleja kuten pronssia sulattamalla. 1. Moos. 4:22 kertoo sen alkaneen noin samoihin aikoihin ja nimeää pronssikauden isäksi henkilön nimeltä Tuubal-Kain, Adamin jälkeläisen seitsemännessä sukupolvessa.

Samassa jakeessa kerrotaan, että maailman ensimmäiset musikaaliset instrumentit kuten huilut ja kanteleet (lyyrat) rakennettiin samoihin aikoihin. Arkeologit ovat ajoittaneet varhaisimmat löytämänsä lyyrat vuoteen 2700 eaa.⁶ eli suurin piirtein samalle ajanjaksolle mihin myös Genesis ne sijoittaa. Kun luemme Raamatun ensimmäistä kirjaa siten kuin se on kirjoitettu ilman tarvetta sovittaa sitä yhteen nykyihmisen “tieteellisiin” myytteihin ajasta ennen kirjoitettua historiaa, huomaamme, että mitään esihistoriallista aikaa ei sen mukaan koskaan edes ollut. Ihminen, maanviljely ja sivilisaatio syntyivät samaan aikaan. Eikä ihminen poikennut myöskään Jumalan alkuperäisestä luomissuunnitelmasta sillä ihmisille annettiin valta viljellä ja varjella maata ja alistaa se meidän alamaiseksemme.⁷ Tämä valtakirja sisältää oikeuden myös kehittyneiden sivilisaatioiden perustamiseen.

Erilaiset ihmisyhteisöt ovat eläneet aina hyvin erilaisen tieteellisen, teknologisen ja kulttuurisen kehityksen tasolla. Jopa tänäänkin joissakin yhteisöissä eletään yhä primitiivistä metsästäjä-keräilijä elämäntyyliä, kun taas toisissa kulttuureissa suunnitellaan jo tähtien miehittämistä. Primitiiviset ja kehittyneet yhteisöt ovat eläneet aina samanaikaisesti. Eikä se ole merkki mistään biologisen evoluution eritasoisesta nopeudesta eri ihmisroduissa, kuten avoimen rasistinen evoluutio-oppi usein tähdensi Euroopan imperialistisella ajalla, kuvitellen Australian aboriginaalien tai Afrikan mustien olleen älyllisiltä ja henkisiltä kyvyiltänsä lähempänä primitiivistä ihmisapinaa kuin sivistynyt länsimaalainen. Niin sanottu “kehitys” ja “sivistys” on paljon enemmän kulttuurin eli ympäristön kuin perinnöllisyystieteen vaikuttamaa (ja tänään ns. “sivistynyt ihminen” taitaa olla paljon sivistymättömämpi kuin ns. “primitiiviset” kansat, jotka osaavat päätellä yhä, ettei mies voi synnyttää).

Arkeologia vahvistaa raamatullisen historian

Nykyhistorioitsijat ovat yksimielisiä siitä, että Israelin ja Juudan kuningaskunnat olivat todellisia valtioita ajanlaskua edeltävän ajan ensimmäisellä vuosituhannella. Tätä tukee suuri määrä niin arkeologisia todisteita kuin myös ympäröivien valtioiden aikakirjojen viittauksia Israelin kansaan ja sen kuninkaisiin. Esimerkiksi 800-700 -luvuilta peräisin oleva kanaanilainen Tel Danin piirtokirjoitus viittaa Israelin 7. kuninkaaseen Ahabiin ja Jooramiin, Israelin 9. kuninkaaseen, ja mainitsee heidän olevan “Daavidin kuningashuoneesta”, vahvistaen siten kuningas Daavidin historiallisuuden.⁸

Mutta Raamatun ulkopuoliset historialliset lähteet ulottuvat tätäkin kauemmaksi Israelin olemassaolon tunnustamisessa. Tähän asti vanhin tunnettu viittaus Israelin olemassaolosta on vuosille 1213-1203 päivätty egyptiläinen Merenptah-steela⁹, joka veistettiin kohta Ramses II:n valtakauden (1279 – 1213 eaa.) jälkeen, legendaarisen faaraon, joka on assosioitu usein (virheellisesti) Exodus-tarinan jääräpäiseen faaraoon. Steelan hieroglyfit sisältävät seuraavan viittauksen muinaiseen Israeliin:

Ruhtinaat ovat lamaannutettu, rukoillen ‘Rauhaa!’ Eikä yksikään nosta päätänsä yhdeksän joukosta. Hävitetty on Tjehenu; Hatti on rauhoitettu; Ryöstetty on Kanaan kaikella pahalla; Askelon on viety; Gezer on kaapattu; Janoam on tehty olemattomaksi; Israel on hävitetty—sen siementä ei ole enää; Kharru on jäänyt leskeksi Egyptin vuoksi. Kaikki maat yhdessä ovat rauhoitetut. Jokainen, joka oli levoton, on sidottu.

Hieman kohtalon ivaa, että Egyptin ylimieliset faaraot kuvittelivat hävittäneensä Israelin sukupuuttoon, mutta heidän voitonriemuansa tutkitaan nyt todisteena siitä, että Israelin kansa oli olemassa tuolloin ja on olemassa yhä tänään vaikka Egyptin faaraoita ei ole ollut olemassa enää kahteen vuosituhanteen. Samalla kun muiden steelassa nimettyjen kansojen edessä on kaupunkivaltioiden symboli, Israelin nimen edessä on hieroglyfi, joka viittaa siihen, ettei Israel ollut olemassa tuohon aikaan vielä kuningaskuntana. The Oxford History of the Biblical World -julkaisun mukaan egyptiläiset käyttivät tätä “vieras kansa” -merkkiä tyypillisesti merkitsemään nomadisia ryhmiä tai kansoja, joilla ei ollut kiinteää kaupunkivaltiokotia, mikä viittaa “Israelin” seminomadiseen tai maaseutumaiseen asemaan tuona aikana.¹⁰ Steela vahvistaa siten Raamatun kertomuksen siitä, että tuohon aikaan Israelilla ei ollut kuningasta.

Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.
Tuomarienkirja 17:6

Exoduksen faaraota jahtaamassa

Egyptin muinainen imperiumi Thutmosis III:n aikana 1400 -luvulla eaa. Egyptin valta Levantista jatkui koko sen ajan, jonka Raamattu tuntee tuomarien aikakautena aina monarkian perustamiseen asti. Kuningaskunnan perustamista edeltänyt Israel oli siis Egyptin faaraoiden alla elänyt kansa samaan kuin kuin Juudea oli Rooman vallan alainen kansa ajanlaskumme ajan alussa. Kuvan lähde täällä.

Merenptah-steela ei sulje kokonaan pois sitä mahdollisuutta, että Exodus-tarinan faarao olisi Ramses II, koska hänen seuraajansa Merenptah on saattanut esittää oman propagandistisen versionsa Exodus-tarinasta väittäen hänen edeltäjänsä onnistuneen israelilaisten hävittämisessä vaikka Raamatun mukaan faarao ja hänen sotajoukkonsa hukkuivat Punaiseenmereen israelilaisten pelastuessa, kun Jumala halkaisi meren kahtia.¹¹ Piirtokirjoitus puhuisi kuitenkin enemmän sen puolesta, että Israel asui jo tuohon aikaan Levantissa yhdessä muiden steelassa nimettyjen kansojen tai kaupunkivaltioiden ohella. On myös hyvä ymmärtää (koska tämä ei käy Raamatusta selvästi ilmi), että Egyptin faaraot hallisivat tuohon aikaan suurta imperiumia, joka ulottui aina Levanttiin (Palestiina-Syyria) ja Eufrat-virtaan asti Mesopotamiassa. Steelassa faarao kerskailee sille kuinka Egypti onnistui kukistamaan tai rauhoittamaan Levantissa Egyptin valtaa vastaan kapinoineet kansakunnat, mukaan lukien Israelin kansakunnan.

Ilmaisu “Israel on hävitetty—sen siementä ei ole enää” on myös ajalle tyypillistä retorista kieltä millä haluttiin ilmaista viholliskansan täydellistä sotilaallista nöyryyttämistä vaikka monet tuon kansan yksilöt olisivatkin jääneet eloon. Tästä syystä jotkin tutkijat ovat esittäneet, että myös israelilaisten suorittama kanaanilaisten kansojen “kansanmurha” olisi viitannut ajalle tyypilliseen liioiteltuun kielenkäyttöön, koska monet tuhotuista kansoista on mahdollista löytää myöhemmin Raamatun lehdiltä. Lisäksi, Raamattu mainitsee näiden kansojen harjoittaneen äärimmäistä pahuutta, kuten lasten uhraamista kanaanilaiselle Moolok-jumalalle, jonka tähden Jumala käski Israelia tuomita nuo kansat niiden pahuudesta. Lisäksi, muutamat kohdat tukevat ajatusta siitä, että kanaanilaiset kansat olivat niitä, jotka yrittivät tuhota israelilaiset ensin, mistä syystä Israelin sota näitä kansoja vastaan oli enemminkin itsepuolustusta.¹²

Suurin ongelma Ramses-teorialle on siinä, ettei se sovi yhteen Raamatun kronologian kanssa. Ramses II hallitsi 200 vuotta liian myöhään ollakseen Exoduksen faarao. Lisäksi, Raamattu kertoo Exoduksen faaraon esikoisen kuolleen 10. vitsauksessa. Ramses II:n esikoinen Amun-her-khepeshef kyllä kuoli, mutta yli 40 vuotta ennen isänsä kuolemaa, mikä ei sovi oikein yhteen raamatullisen kertomuksen kanssa.¹³ Alla mielenkiintoinen video kristityltä arkeologilta Joel Kramerilta, joka ehdottaa Exoduksen faaraon virkaan Tuthmosis III:n seuraajaa Amenhotep II:sta. Itse pidän uskottavampana vaihtoehtona ensin mainittua faaraota (jonka muumio on ymmärtääkseni kuvan oikealla laidalla).

Amenhotep II:sen puolesta video esittää lähinnä kolme todistetta: 1) hänen hallintovuosiensa yhteensopivuus raamatulliseen aikajanaan, 2) hänen esikoisensa “mystinen katoaminen” Egyptin historiasta, jonka myötä vallan peri Thutmose IV vaikka hän ei ollut kruununprinssi, ja 3) hänen isänsä Thutmosis III:n pitkä hallintoaika (54 vuotta), joka sopii nähtävästi yhteen Exodus-tarinan kanssa ja Stefanuksen narratointiin siitä juutalaisen Sanhedrinin edessä Uudessa testamentissa.¹⁴ Video mainitsee myös ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsija Josefuksen historiikin, joka – lainaten 200 -luvulla eaa. eläneen Manethon Egyptin historiikkia – ilmoitti Exoduksen faaraon olleen Amenhotep II.

Alta löytyy kriittinen vastaus yläpuolisen videon väittämiin kristityltä YouTube-apologeetti Michael Jonesilta, joka tunnetaan kanavastaan Inspiring Philosophy. Michael on intohimoinen kristinuskon puolustaja, jonka työ on monilta osin varsin ihailtavaa ja kiitettävää. Vaikka pidänkin miehen monista videoista, en yhdy hänen näkemyksiinsä, joissa hän puolustaa teististä evoluutioteoriaa. Tästä syystä ei pitäisi tulla yllätyksenä sekään, että hän puolustaa myös Exoduksen myöhäistä ajankohtaa Ramses II:n aikana. Evoluutioteorian Genesikseen yhteensovittavat kristityt eivät nimittäin ota yleensä kovin kirjaimellisesti Raamatun kronologian vuosilukuja.

Michael Jonesin kritiikki keskittyy siihen, ettei Manethoa voi pitää pätevänä lähteenä, koska suuri osa hänen alkuperäisestä työstään on jo kadonnut ja koska Josefus itse oli erimieltä Manethon nimeämästä faaraosta. Lisäksi joukko muita varhaisia kirkkohistorioitsijoita, kuten Eusebinus, Afrikanus ja Teofilus nimesivät kaikki erinimiset faaraot Exodus-tarinan faaraon paikalle. On kuitenkin merkillepantavaa, että kaikki heistä ilmoittivat tuon faaraon olleen Ramses II:sta aiemmin hallinnut Egyptin kuningas ja Teofiluksen mukaan se olisi ollut nimenomaan Thutmosis-niminen faarao.

On myös mahdollista, että jos Manethon nimeämä Amenhotep II perustuu sittemmin kadonneisiin egyptiläisten alkuperäislähteisiin, niin Thutmosis III:tta seurannut kuningas on voinut yrittää ottaa kunnian itsellensä israelilaisten “karkoituksesta”, ottaen huomioon että Exodus-tarinan faarao kuoli jahdatessaan Moosesta ja 600 000 israelilaista takaa. Seuraava hallitsija on voinut yrittää kirjoittaa historian uudelleen ja ottaa kiitoksen itsellensä israelilaisten lähdöstä heidän vaivatessa kansaa monilla vitsauksilla ennen lähtöänsä.

“Egyptin Napoleon”

Esitän nyt muutamia todisteita sille miksi uskon Exoduksen faaraon olevan Thutmosis III. Aivan kuin Ramses II, Thutmosis III oli yksi muinaisen Egyptin merkittävimpiä hallitsijoita 18. dynastian aikana. Wikipedia kertoo hänestä seuraavaa:

Thutmosis III:n perintö soturikuninkaana oli merkittävä. Hänestä tuli Hatsepsutin kuoleman jälkeen valtakunnan ainoa hallitseva faarao, ja hän johti peräti 17 sotaretkeä, jotka kaikki olivat voitokkaita, laajentaen samalla Egyptin valtakuntaa laajimmilleen. Häntä pidetään myös muinaisen Egyptin laivaston isänä, joka loi antiikin maailman ensimmäisen taistelulaivaston. Historioitsijat pitävät häntä jatkuvasti sotilasnerona, ja häntä pidetään yleisesti Egyptin suurimpana soturifaraona.

Lisäksi häntä pidetään yhtenä muinaisen Egyptin Uuden valtakunnan kauden voimakkaimmista ja tunnetuimmista hallitsijoista, jota itsessään pidetään Egyptin vallan huipentumana. Lisäksi häntä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen suurimmista sotureista, sotilaskomentajista ja sotilasstrategioista. Lukuisat tallenteet hänen sotaretkistään on esitetty yksityiskohtaisesti kirjoituksissa, jotka tunnetaan nimellä Thutmosis III:n vuosikertomukset.

Vaikka nämä militaristiset saavutukset eivät olekaan suora todiste siitä, että kyseessä olisi Exoduksen faarao, niin olisi mielekästä ajatella että Raamatun kuuluisin faarao on myös yksi Egyptin historian maineikkaimmista faaraoista. Lisäksi Thutmosis III:n menestys ja valta voi kieliä sen puolesta miksi hän oli niin itseriittoinen, ylpeä ja peräänantamaton, kuten Raamattu kertoo hänen olleen. Thutmosis III ei ollut tottunut häviämään – edes Kaikkivaltiaalle – ja siksi hän lähti israelilaisten perään vielä esikoisten kuoleman jälkeenkin.

Hallintovuodet osuvat yksiin

Ehkä kaikkein merkittävin todiste on kuitenkin Thutmosis III:n hallintovuodet, jotka osuvat täysin yhteen raamatullisen kronologian kanssa. Esimerkiksi edellä lainatun arkeologi Joel Kramerin Amenhotep II-teorian ongelmana on se, että hänen faaraonsa ei kuole samana vuonna kuin Exodus tapahtui Edwin R. Thielen kronologian mukaan. Amenhotep II hallitsi vielä useita vuosia tämän jälkeen, mutta 2. Mooseksen kirja kertoo meille seuraavaa:

Kun Egyptin kuninkaalle ilmoitettiin, että kansa oli paennut, muuttui faraon ja hänen palvelijainsa mieli kansaa kohtaan, ja he sanoivat: “Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!” Ja hän valjastutti hevoset sotavaunujensa eteen ja otti väkensä mukaansa; ja hän otti kuudetsadat valitut sotavaunut sekä kaikki muut Egyptin sotavaunut ynnä vaunusoturit niihin kaikkiin. Sillä Herra paadutti faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa…

Mutta Herra sanoi Moosekselle: “Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä”. Niin Mooses ojensi kätensä meren yli, ja aamun koittaessa meri palasi paikoillensa, egyptiläisten paetessa sitä vastaan; ja Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta. Ja vedet palasivat ja peittivät sotavaunut ja ratsumiehet, koko faraon sotajoukon, joka oli seurannut heitä mereen; ei yksikään heistä pelastunut. Mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. Niin Herra pelasti Israelin sinä päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla.
2. Moos. luku 14

Nämä jakeet osoittavat Exoduksen faaraon olleet suuri soturikuningas, joka lähti ajamaan itse sotajoukkoineen israelilaisia takaa ja kuoli heidän kanssansa, kun Punaisenmeren vedet vetäytyivät takaisin heidän päällensä ja heidän ruumiinsa paiskautuivat lojumaan kuolleina rannalle. Nämä sotilaat ja faarao itse löydettiin siis kuolleina heitä etsimään tulleiden egyptiläisten taholta ja siksi tuon faaraon muumio on yhä tänäänkin nähtävissä. Mutta hänen kuolemansa tulisi osua samaan ajankohtaan kuin raamatullisen kronologian Exodus eli vuoteen 1446 eaa. Michael Jones esittää yllä, että nykyisten egyptologien konsensuksen mukaan Thutmosis III olisi hallinnut vuosina 1479 – 1425 eaa. Hänen kuolemansa ei siis osuisi yksiin vuoden 1446 kanssa.

Tämä ajoitus perustuu kuitenkin astronomisen datan kautta määriteltyyn Amenhotep I:n hallintovuosiin, josta voidaan päätyä kahteen eri ajankohtaan ja häntä seuraavien Egyptin hallitsijoiden hallintovuosien määrään. Amenhotep I hallitsi 1500 -luvulla eaa. ja hänen hallintonsa voidaan vahvistaa alkaneen joko vuonna 1546 tai 1526:

Amenhotep I:n yhdeksäntenä hallitusvuotena havaittiin Sothiksen heliaakkelin nousu kesän kolmannen kuukauden yhdeksäntenä päivänä. Nykyaikaiset tähtitieteilijät ovat laskeneet, että jos havainto olisi tehty Memphisistä tai Heliopolista käsin, tällainen havainto olisi voitu tehdä vain kyseisenä päivänä vuonna 1537 eaa. Jos taas havainto tehtiin Thebasta, se olisi voinut tapahtua vasta vuonna 1517 eaa. Jälkimmäinen vaihtoehto hyväksytään yleensä oikeaksi, koska Theba oli pääkaupunki 18. dynastian alkuvuosina: Amenhotep I:n valtaannousun ajankohdaksi annetaan yleensä vuosi 1526 eaa. Vaikka vuoden 1546 eaa. mahdollisuutta ei ole täysin suljettu pois.

Manethon Epitome toteaa, että Amenhotep I hallitsi Egyptiä lähteestä riippuen kaksikymmentä vuotta ja seitsemän kuukautta tai kaksikymmentäyksi vuotta. Vaikka Amenhotep I:n korkein todistettu kuninkuusvuosi on vain hänen kymmenes vuotensa, Manethon väite vahvistetaan Amenemhet-nimisen taikurin hautaelämäkerrassa olevasta kohdasta. Siinä todetaan nimenomaisesti, että hän palveli Amenhotep I:n alaisuudessa 21 vuotta. Näin ollen Amenhotep I:n hallituskaudeksi annetaan korkeassa kronologiassa noin 1546-1526 eaa. ja matalassa kronologiassa noin 1526-1506 eaa. tai 1525-1504 eaa. vaikka yksittäiset tutkijat saattavatkin merkitä vuosimäärät, jotka eroavat näistä muutamilla vuosilla näistä. ¹⁵

Jos oletamme vallitsevan teorian vastaisesti, että Sothiksen heliaakkelin nousu kirjattiin ylös Heliopolisin kaupungista käsin, niin tällöin Amenhotep I:n valtakausi olisi päättynyt vuonna 1526 – samana vuonna, kun Mooses syntyi 2. Mooseksen kirjan 2. luvun tarinan mukaisesti. Heprealaiset poikalapset surmattaviksi määrännyt kuningas oli siis joko Amenhotep I tai hänen seuraajansa Thutmosis I, jolla oli kaksi tytärtä, joista toisesta tuli myöhemmin Egyptin faarao ja Thutmosis III:n sijaishallitsija Hatšepsut.

Hatšepsut, Egyptin faarao ja Mooseksen mahdollinen egyptiläinen sijaisäiti (tai sitten siskopuoli).

Tämä sopisi yhteen Raamatun tarinaan Mooseksen syntymästä, jonka hänen äitinsä pani kaisla-arkkuun ja jonka faaraon tytär poimi Niilin-virrasta peseytyessään siellä.¹⁶ Tarinan mukaan faaraon tytär palkkasi Mooseksen äidin imettämään lasta, joka luovutti sitten Mooseksen Egyptin kuningasperheelle faaraon tyttärestä tullessa hänen sijaisäitinsä. Manetho ilmoittaa Thutmosis I:n valta-ajaksi 12 vuotta ja 9 kuukautta eli vuodet 1526 – 1513 eaa.¹⁷

Seuraavan hallitsijan, Thutmosis II:n, valtakausi kesti Manethon mukaan myös 13 vuotta¹⁸ eli hän olisi hallinnut vuosina 1513 – 1500 (mikäli Sothiksen heliaakkeli havaittiin Heliopolisin kaupungista vuonna 1537 eikä Thebasta 1517 eaa.) Thutmosis II oli luultavasti se faarao, jota Mooses lähti pakoon Midianin maahan tapettuaan egyptiläisen virkamiehen. Hänen hallitessaan Mooses olisi nimittäin ehtinyt “kasvaa suureksi”, kuten 2. Moos. 2:11 kertoo. Thutmosis III peri valtaistuimen samana vuonna kun Thutmosis II:n valta päättyi, mutta koska Thutmosis III oli valtaistuimelle noustuaan vain kahden vuoden vanha, Hatšepsut, Thutmosis II:n sisar-vaimo, hallitsi hänen rinnalleen seuraavat 21-22 vuotta.¹⁹

Thutmosis III:n valtakauden pituudesta meillä on hyvin varmaa tietoa, sillä se tiedetään “sotapäällikkö Amenemheb-Mahun haudasta löytyneiden tietojen ansiosta. Amenemheb-Mahu kirjaa Thutmosai III:n kuoleman isäntänsä 54. hallitusvuodeksi, kolmannen Peret-kuukauden 30. päiväksi.”²⁰ Laske vuodesta 1500 eaa. 54 vuotta eteenpäin ja päädyt vuoteen 1446 eaa. – exoduksen vuosilukuun. Lisäksi hauta ilmoittaa kuolinpäiväksi kolmannen peret-kuun 30. päivän, joka egyptiläisessä kalenterissa vastasi meidän kalenterimme kevättä tai heprealaisen kalenterin ensimmäistä kuukautta. 2. Mooseksen kirjan 12. luku kertoo israelilaisten lähteneen Egyptistä juutalaisensa pääsiäisenä, jonka muistoksi juutalaiset viettävät tänäänkin heprealaista pesah juhlaa, josta myös kristillinen pääsiäinen on saanut alkunsa Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen muistojuhlana.

Muinainen Harmageddon

Thutmosis III olisi ollut kuollessaan 56 vuotias eli fyysisesti tarpeeksi vahva osallistumaan itse valitun kansan takaa-ajoon Punaisellamerellä. Egyotin historiasta tiedämme hänen osallistuneen itse moniin taisteluihin Egyptin ulkopuolella ja aina nykyisessä Pohjois-Israelissa asti missä hän kävi Megiddon taistelun kanaanilaisen vasallivaltion kapinoivaa kuningasta vastaan vuonna 1457 eaa. Megiddon taistelu on mielenkiintoisesti ensimmäinen maailmanhistoriaan kirjattu yksityiskohtainen taistelu ja Ilmestyskirjan mukaan myös maailmanhistorian viimeinen taistelu käytäisiin tällä samalla Megiddon-tasanteella (siitä nimi Harmageddon). Megiddon taistelun myötä Thutmosis III vahvisti Egyptin vallan Levantista mihin Israelin kansa asettui asumaan noin 50 vuotta myöhemmin 40 vuotta kestäneen erämaavaelluksen päätyttyä.

Taistelun voitto merkitsi Egyptin imperialistisen vallan kliimaksia, joka saattaa selittää kuninkaan sydämen paisumista ja paatumista (vaikkakin Jumala itse viimekädessä paadutti faaraon sydämen). Thutmosis III ajatteli olevansa voittamaton ja itsevaltainen hallitsija, joka tekee kuten itse tahtoo välittämättä lainkaan “maanpetturiprinssi” Mooseksen vikinöistä. Thutmosisin narsismia ruokki varmasti myös Egyptin polyteistinen valtionuskonto, joka teki faaroista jumalia.

Väärä faaroa, mutta hyvä piirretty siitä huolimatta. (Egyptin Prinssi, 1998)

Egyptin Prinssi

DreamWorks Pictures yhtiön julkaisemassa vuoden 1998 animaatiossa Egyptin Prinssi faaraoksi nimetään Ramses II ja Mooseksen esitetään olleen hänen velipuolensa ja nuoruuden ystävänsä. Raamattu ei kerro sitä, että Mooses ja jääräpäinen faarao olisivat olleet nuorina ystäviä tai “veljeksiä”, mutta tarinallisesti tämä idea sopi hyvin Egyptin Prinssiin missä kuvataan kahden veljen välistä katkeraa sotaa kuten yläpuolinen kappale “vitsaukset” osoittaa. Mooses kasvoi lapsuutensa ja nuoruutensa kuitenkin samassa kuningashovissa kuin faarao ja he molemmat kuuluivat samaan sukupolveen, joten idea on osittain totuudenmukainen. Jos Thutmosis III oli Exoduksen faarao, niin hän olisi syntynyt noin 24 vuotta Mooseksen jälkeen vuonna 1502 eaa. Jos Thutmosis I:n tytär Hatšepsut oli Mooseksen egyptiläinen sijaisäiti – kuten edellä ehdotettu -, niin tällöin Mooses ja jääräpäinen faarao olivat paremminkin serkkuja tai serkkupuolia, koska Thutmosis III oli Hatšepsutin veljenpoika.

Mielenkiintoisen lisäulottuvuuden tarinaan antaisi kuitenkin se, että Hatšepsutista tuli myös Egyptin de facto faarao Thutmosis III:n ensimmäisinä hallintovuosina, kun hän oli vielä liian nuori johtamaan maata. Jos Mooses kasvoi Hatšepsutin “lapsena”, niin hän olisi ollut tässä mielessä kruununprinssi ja Thutmosis III:n vallan mahdollinen haastaja. Thutmosis III:n tiedetään tuhonneen Hatšepsutin patsaita tämän kuoleman jälkeen yrityksissä pyhkiä hänen muistonsa Egyptin historiasta. Wikipedia kertoo:

Vaikka on selvää, että suuri osa tästä Hatšepsutin historian uudelleenkirjoittamisesta tapahtui vasta Thutmosai III:n valtakauden loppupuolella, ei ole selvää, miksi se tapahtui, paitsi että se oli osoitus faaraoiden ja heidän hallintovirkamiestensä tyypillisestä itsetehostuksen mallista tai kenties säästääkseen rahaa jättämällä rakentamatta uusia muistomerkkejä Thutmosai III:n hautaamista varten ja käyttämällä sen sijaan Hatšepsutin rakennuttamia mahtavia rakennelmia.

Mooses-tarinan valossa tästä voisi vetää monenlaisia spekulaatioita. Thutmosis III tuhosi siis hallintonsa lopulla edeltäjänsä Hatšepsutin patsaita, joka saattoi olla “kruununprinssi” Mooseksen sijaisäiti. Tapahtuiko se vihanpurkauksena Mooseksen aiheuttamista Egyptin vitsauksista vai kenties yrityksenä estää hänen hoviaan kapinoimasta ja julistamasta Moosesta Egyptin uudeksi faaraoksi? 2. Moos. 11:3 sanoo hänestä nimittäin seuraavaa:

Ja Herra antoi kansan päästä egyptiläisten suosioon. Myöskin Mooses oli hyvin arvossapidetty mies Egyptin maassa, sekä faraon palvelijain että kansan silmissä.

Egyptin kansa ja jopa faaraon palvelijat alkoivat siis tuntea sympatiaa israelilaisten orjuuden tähden ja myös Mooseksen kuninkaallinen asema hovin entisenä prinssinä on saattanut edistää tätä epätavallista suosiota. Tämä suosio olisi voinut johtaa käytännössä tilanteeseen missä faaraon palvelijat olisivat salamurhanneet hänet ja nostaneet Mooseksen maan uudeksi kuninkaaksi. Jumalalla oli kuitenkin muita suunnitelmia. Mooseksen ja Thutmosis III:n 24 vuoden ikäero selittäisi myös sitä miksi Mooseksella ei ollut syytä pelätä enää niitä Egyptin hallitsijoita, jotka aiemmin yrittivät tappaa hänet. Mooses pakeni Egyptistä luultavasti Thutmosis II:n hallinnon aikana vuosina 1513 – 1500 eaa, kun Thutmosis III ei ollut vielä syntynyt tai hän oli pelkkä pikkulapsi. Jumala sanoi Moosekselle Midianissa:

Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne ovat kuolleet, jotka väijyivät sinun henkeäsi.²¹

Veljekset Amenmose, Wadjmose ja Ramose.

Mutta löytyykö Egyptin historiasta todisteita sille, että tuohon aikaan (vuosina 1526 – 1500 eaa.) Egyptin hovissa olisi kasvanut Mooses-niminen prinssi? Thutmosis I:lla, jonka hallitusaikana Mooses olisi viettänyt ensimmäiset 13 vuotta elämästään Egyptin hovissa, oli kaksi tytärtä, Hatšepsut ja Neferubity, ja kolme poikaa, tuleva faarao Thutmosis II ja prinssit nimeltä Amenmose ja Wadjmose. Heidän äitinsä nimi oli Ahmose. Huomaa nimi “mose” (tai mosis) kaikkien tuona aikana hallinneiden egyptiläisten nimissä. Wikipedia kertoo, että Mooses-nimen “mahdollisena etymologiana on pidetty egyptiläistä juurta msy (‘lapsi’) tai mose, joka on luultavasti lyhenne teofoorisesta nimestä, josta on jätetty jumalan nimi pois. Suffiksi mose esiintyy egyptiläisten faaraoiden nimissä, kuten Thutmose (‘Thothin syntymä’) ja Ramose (‘Ra:n syntymä’)”²²

Kronologisesti Exodus-tarina osuisi vuosiin 1526 – 1446, jolloin kolme Mooses-nimistä faaraota (Thutmosis I, II, III) hallitsivat Egyptiä. Raamatun tarinan mukaan Mooseksen nimitti faaraon tytär, ei hänen heprealainen äitinsä.²³ Prinssien Amenmosen ja Wajdmosen alkuperästä ei ole egyptologien keskuudessa täyttä tietoa tai yksimielisyyttä. Jompi kumpi heistä saattaisi olla Egyptin kuningashovissa kasvanut nuori Mooses. Toisaalta molempien prinssien ajatellaan kuolleen nuorena ennen isäänsä Thutmosis I:stä.²⁴ Mutta Thutmosis II: aikana (1513-1500 eaa.) rakennettu Thumosis I:n hautapaikka kuvaa Amenmosen ja Wajdmosen rinnalla myös toista mysteeristä prinssiä nimeltä Ramose.²⁵ Esimerkiksi Joyce Tyldesleyn kirja Chronicle of the Queens of Egypt sanoo sivulla 91: “Thutmosis I:llä täytyi olla ainakin neljä poikaa, Wadjmose, Amenmose, Ramose ja Thutmose, joista viimeksi mainittu seurasi isäänsä lopulta valtaistuimelle.”

Onko tässä El Kabin hautaholvissa kuvattu prinssi Wadjmose Raamatun Mooses vai hänen egyptiläinen velipuolensa? Kuvan lähde täällä.

Onko siis Ramose Raamatun Mooses, koska hänestä ei löydy tämän jälkeen enempää tietoa Egyptin historiassa? Thielen kronologian valossa hän olisi ollut ainakin noin saman ikäinen Raamatun Mooseksen kanssa. Mutta jos Exodus on todellista historiaa, niin miksi emme löydä egyptiläisten omista lähteistä tietoa heprealaisten lasten surmista, 10 vitsauksesta ja Punaisenmeren kahtiajaosta. Viimeiseen on melko helppo vastata. 2. Mooseksen kirjan 14. luvun mukaan israelilaiset olivat ainoasta eloonjääneitä, jotka jäivät todistamaan tästä ihmeestä, koska faarao ja koko hänen armeijansa hukkuivat Punaiseenmereen. Faaraota etsimään tulleet egyptiläiset ovat nähneet vain merenrannalla kuolleena lojuneet ruumiit tietämättä lainkaan mikä heidät tappoi. Mitä tulee heprealaisten lasten surmaamiseen, on selvää ettei Egyptin hallitsijat halunneet välttämättä kirjata tällaisia hirmutekoja julkisiin monumentteihin jälkipolvien muisteltaviksi, sillä natsitkin pyrkivät hävittämään todisteet juutalaisten joukkotuhosta toisen maailmansodan jälkeen.

Samoin on myös uskottavampaa että ylpeä ja kovasydäminen Thutmosis III olisi yrittänyt mieluummin haudata todisteet Jumalan ihmeistä ja vitsauksista kuin ylpeillä niillä julkisesti kivitauluissa. Eikä myöskään orjien pakoon päästäminen olisi antanut hänelle kovin hyvää mainetta perillistensä keskuudessa muutoin varsin maineikkaan uransa jälkeen. Toki myöhemmät arkeologiset kaivaukset voivat tuoda lisää todisteita Exodus-tarinan historiallisesta paikkansapitävyydestä, mutta tieto heprealaisten paosta ja Mooseksesta olisi kirjattu ylös paljon todennäköisimmin vasta Thutmosis III:n seuraajan eli Amenhotep II:n hallitusaikana.

Ehkäpä tästä syystä vuosituhat myöhemmin elänyt egyptiläinen historioitsija Manetho nimeää Amenhotep II:n Exoduksen faaraoksi. Amenhotep II yritti ottaa kunnian itsellensä joko vihattujen heprealaisten “karkoituksesta” tai jääräpäisen isänsä väärintekojen korjaamisesta. Myös viimeinen vitsaus eli esikoisten kuolema, mukaan lukien faaraon esikoisen, sopisi Thutmosis III:n hallituskauteen, koska Amenhotep II ei ollut hänen esikoisensa, joka kuoli ennen isäänsä.

Johtopäätös

Tämä teoria sopisi yhteen ajallisesti myös todellisen historian kanssa, koska 2. Moos. 1:8-10 kertoo meille seuraavaa:

Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt. Tämä sanoi kansallensa: “Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me. Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois.”

Tästä kohdasta on pääteltävissä, että vähän ennen Mooseksen syntymää Egyptissä olisi tapahtunut jonkinlainen murroskohta missä aiempi heprealaisille ystävällinen hallintomuoto muuttui heprealaisille vihamieliseksi hallinnoksi, joka pelkäsi heprealaisten sisäistä kapinaa faaraota vastaan. Tämä oli historian ensimmäinen antisemiittinen episodi sillä juutalaisia on syytetty kautta maailmanhistorian epälojaaliudesta niitä kansoja kohtaan, joiden keskellä he ovat asuneet. Tämä luo kuvan myös epäyhtenäisestä kansasta, joka tarvitsi sisäisen ja ulkoisen vihollisen egyptiläisten yhdistämiseksi faaraon tyrannimaisen vallan alle. Tällainen murros tapahtui juuri Mooseksen syntymän edellä 1500 -luvulla eaa., kun Egyptiin syntyi uusi dynastia, sen 18. dynastia, jonka aikana Egypti kasvoi yhdeksi muinaisen maailman mahtavimmista kansoista.

Uuden dynastian perustaja oli Ahmose I (hänkin Mooses), joka hallitsi 25 vuotta vuosina 1571 – 1546, mikäli hänen seuraajansa Amenhotep I:n 9. hallitusvuotena havaittu Sothiksen heliaakkeli havaittiin Heliopolisin kaupungista vuonna 1537. Arkeologi Joel Kramer esitti, että Exoduksen faaraota edeltäneen hirmuhallitsijan olisi pitänyt hallita pitkään – ainakin yli 40 vuotta. Tätä ei voi kuitenkaan päätellä suoraan Raamatun teksteistä eikä heprealaisten orjuuttajan, lastensurmaajan ja faaraon, jota Mooses lähti pakoon, tarvitse edes puhua yhdestä ja samasta faaraosta. On nimittäin mahdollista, että Exoduksen luvut 1-2 tiivistää yhteen neljän ensimmäisen faaraon hallintovuosien tapahtumat. “Uusi kuningas” ja israelilaisten orjuuttaja 2. Moos. 1:8:ssa on uuden dynastian perustaja Ahmose I, lastensurmaaja on joko Amenhotep I tai tämän seuraaja Thutmosis I ja faarao, jota Mooses lähti pakoon on Thutmosis II. 2. Moos. 2:23 sanoo:

Ja kun oli kulunut pitkä aika, kuoli Egyptin kuningas. Ja israelilaiset huokailivat orjuuttansa ja valittivat; ja heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan tykö.

Tämä ei tarkoita välttämättä sitä, että joku faarao olisi hallinnut epätavallisen pitkään, koska “pitkä aika” jakeessa voidaan kääntää myös, “kun oli kulunut monta päivää”. Lisäksi “pitkä aika” voi viitata myös siihen, että israelilaisten orjuus oli kestänyt jo pitkän aikaa, kun kuningas Thutmosis II kuoli vuonna 1500 eaa. Tämän jälkeen valtaistuimella hallitsi kuningatar Hatšepsut veljenpoikansa Thutmosis IIII:n sijaishallitsijana. 2. Moos. 1:11 sanoo, että israelilaiset olisivat rakentaneet Ahmos I:lle “varastokaupungit Piitom ja Ramses.” Tästä syystä monet sanovat, että Exoduksen tapahtumien täytyy liittyä Ramses II:n hallintokaudelle, koska Ramses II rakennutti omaa nimeään kantavan Egyptin kaupungin.

Kramer kuitenkin ehdotti, että kyseessä voi olla myöhempien kirjoittajien lisäys, jolla he kuvanneet vanhempaa kaupunkia sen uudemmalla nimellä sillä uusia kaupunkeja rakennettiin usein vanhempien kaupunkien paikalle. Piitom on taas Septuagintan mukaan Heliopolis, yksi Egyptin vanhimpia kaupunkeja. 900 -luvulla elänyt Rabbi Saadia Gaon uskoi jakeessa mainitun Ramses-kaupungin viitanneen samaan alueeseen missä myös Heliopolis sijaitsi. Jo Genesis mainitsee Egyptissä olleen “Ramseksen maakunnan”, johon Joosef sijoitti isänsä ja veljensä asumaan.²⁶ Tämä oli 400 vuotta ennen Ramses II:n hallintoaikaa 1200 -luvulla eaa.

Ahmose I yhdisti Egyptin karkottamalla maasta Hyksos-nimiset seemiläiset hallitsijat, jotka olivat saaneet merkittävää jalansijaa Egyptissä aiempien dynastioiden aikana ja osa Egyptin faaraoista olivat myös tämän seemiläisen Hyksos-kansan jäseniä. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen Josefuksen mukaan tämän ryhmän jäsenet olisivat olleet mahdollisesti heprealaisia ja osa tutkijoista uskoo Hyksos-kuninkaiden tai heimon karkottamisen 18. dynastian aikana inspiroineen myös Raamatun Exodus-tarinaa.²⁷ Tällä teorialla voi olla jotain perää sillä Raamatun mukaan heprealaisilla oli Joosefin ansiosta hyvin merkittävä asema Egyptissä ennen uuden dynastian valtaannousua. Heprealaisista tuli sopivia syntipukkeja maan sisäisille ongelmille ja sama kaava on toistunut kautta historian heprealaisten varsin epäonnisessa historiassa. Mutta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan rakkaus kansaansa kohtaan ei ole koskaan väistynyt.

“Siihen aikaan, sanoo Herra, minä olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat minun kansani.” Näin sanoo Herra: “Kansa, miekalta säästynyt, löysi erämaassa armon; minä menen saattamaan sen, Israelin, rauhaan”. Kaukaa ilmestyy minulle Herra: “Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. Minä rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi ja lähdet iloitsevaisten karkeloon.”

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ‘Herra on meidän vanhurskautemme’. Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota: ‘Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta’, vaan: ‘Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin minä olin heidät karkoittanut’. Ja niin he saavat asua omassa maassansa.”
Jeremia 31:1-4, 23:5-8

Thutmosis III:n muumio. Tämä mies saattoi nähdä omin silmin Punaisenmeren kahtiajaon, kun hän kuoli keväällä 1446 eaa. Faaraon suu loksahti kai ammollensa näyn vaikuttavuudesta ja jämähti sille sijoillensa. Oli miten oli, 3500 vuotta vanhaksi henkilöksi tämä Mooseksen aikalainen on varsin hyvin säilynyt mies.

Alaviitteet

https://en.wikipedia.org/wiki/Edwin_R._Thiele#Reception_of_chronological_work ↩︎
Verkkosivu Crreationwiki toteaa Thielen kronologiasta mm seuraavaa: “Thielen lähestymistapa kronologiaan perustui siihen, että hän asetti etusijalle Vanhan testamentin historiallisten kirjojen tekstit meille antaneiden muinaisten kirjoittajien historiallisten menetelmien ja konventioiden selvittämisen. Tähän liittyi hänen uskomuksensa siitä, että näitä tekstejä olisi pidettävä ensisijaisina ja autenttisina historiallisina tallenteina, ellei selvä näyttö osoittaisi päinvastaista. Thielen laatima kronologia on saavuttanut tieteellisessä maailmassa sellaisen aseman, jota eivät ole koskaan saavuttaneet kirjoittajat, jotka pitävät Raamatun historiallisia tekstejä inspiroimattomina ja virheille alttiina.” ↩︎
2. Moos. 7:7, 5. Moos. 34:7. ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Recorded_history ↩︎
1. Moos. 10:8 ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Lyre ↩︎
1. Moos. 1:28, 2:15 ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Tel_Dan_stele ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Merneptah_Stele ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Merneptah_Stele#Determinative ↩︎
2. Moos. 15:4 ↩︎
https://bereanarchive.org/articles/history/ancient-israel-morality-of-the-conquest-of-canaan#Unprovoked-Attacks-on-Israel ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Amun-her-khepeshef ↩︎
Ap. t. 7:30 ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Amenhotep_I#Dates_and_length_of_reign ↩︎
Tätä teoriaa vastaan puhuu tosin se, että Hatšepsut ja Mooses ovat olleet todennäköisesti melko samanikäisiä. “Faaraon tyttärellä” 2. Moos. 2:5 saattaa viitata myös Thutmosis I:n vaimoon Ahmosiin, joka oli luultavasti myös edellisten faaraoiden tytär. Näin ollen Hatšepsut olisi ollut Moosekselle ennemminkin siskopuoli kuin sijaisäiti. ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Thutmose_I#Dates_and_length_of_reign ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Thutmose_II#Dates_and_length_of_reign ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Hatshepsut#Reign ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Thutmose_III#Dates_and_length_of_reign ↩︎
2. Moos. 4:19 ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Moses#Etymology_of_name ↩︎
2. Moos. 2:10 ↩︎
https://simple.wikipedia.org/wiki/Thutmose_I#Family ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Wadjmose ↩︎
1. Moos. 47:11 ↩︎
https://en.wikipedia.org/wiki/Hyksos#Potential_biblical_connections ↩︎

My apologetic debate with an atheist about existence of God

10 Feb 202410 Feb 2024Samuel Tuominen Leave a comment

I just had the following conversation with an atheist in the comment section of a YouTube channel. The video featured Christian apologist David Wood and atheist Ridvan Aydemir, also known as “Apostate Prophet.” They are friends and both avid critics of Islam, who also discuss philosophical questions about atheism and Christianity on their channels. In my initial comment, I shared thoughts about the fine-tuning of the universe and the so-called multiverse theory. When some atheists responded to my original comment, I tried to explain the idea of an intelligent Designer using an analogy of artificial intelligence and robotics.

Samuel Tuominen

AP’s argument in the fine-tuning of the universe debate was a bit hard to follow.

The fine-tuning argument is very simple. The probability that the lottery jackpot will go to one player is 100%, but the probability that out of millions of players, I would be the winner is 1 in 13,983,816.

Same with the universe. The probability that our universe makes life possible by change is one part in 10th to the 60th power (or much less). The probability is 100% only if there is some kind of cosmic lottery machine that brings out zillions and zillions of universes into existence, and we happen to be the “lucky ones”.

There is only one (or more) problem here. If the very formation of mere stars required extremely fine-tuned mathematical constants, then what kind of universes these non-fine-tuned universes would be if they didn’t even have stars? Second, such a cosmic lottery machine would require the machine itself to be fine-tuned, or that its entire purpose of existence should be to produce a single universe in which life is possible. Because the lottery machine is also designed for a purpose: the game is designed for a purpose and the lottery number is predetermined so that some lucky person will win the lottery jackpot.

The fact that out of millions of sperm cells, only one survives as a winner and manages to fertilize a woman’s egg may be a lucky bastard, but that doesn’t mean that this race for life wasn’t designed with a purpose.

So the multiverse theory in no way disproves that our universe seems designed and purposeful. At most, it makes God into some kind of cosmic dice-roller or lottery-taker.

There were one comment of mine between this exchange but I could find it anymore. In my comment I mentioned artificial intelligence and robotics and cited also Bill Gates who compared DNA with a computer program that is more advanced any of our own computer programs.

An atheist:

1) Because DNA and artificial intelligence are not the same as a car and a tree are not the same. Every car has a mechanic. A tree doesn’t have a treemaker. You need to differentiate between human made objects and natural objects.
2) We copy nature not because it was designed some cool way, but because what you refer to as nature is the product of natural selection and thus highly adapted to our surroundings. Of course we will look at animals or plants that are adapted to the planet we live on when we try to improve the life we live on that planet.
3) I think you’re not called a Christian, more like “intellectually dishonest” with all the presumptions you make about the existence of your specific god.

And can you prove that a universe can exist with other values than the ones we experience in order to prove that our universe was specifically created/ designed for us and not just the result of a universe with different values not being possible to exist? E.g. can you create a second universe for comparison?

Samuel Tuominen

You comment would suggest that you can see my comment where I cited Bill Gates. Strange, because it does not show up to me.

You don’t need to use catchy phrases and accusations like “intellectual dishonesty” to attack my position when I just try to understand atheists’ thinking process from the logical point of view. If you were referring to my notion that atheism should be more logically called pantheism, I didn’t mean that pantheism and atheism is the same thing, but that pantheism – in my view – would be more logical end point to your views about the natural selection and other things than pure materialism/atheism.

That is simply because in pantheism the nature in itself is the creative god – not a personal God of biblical theism who is separate from His creation and above it – but an impersonal force which creates itself and everything in it (through natural selection or others means). Because basically you have to admit that there are such things like “designs of the nature” from which we humans could copy nature. As an atheist you don’t believe that there are Intelligent Designer, Creator, or the biblical God behind the designs of the nature. But you still have to believe that there are some intelligent designs in the nature, as we can learn from its designs and copy its intelligence into our own technological or artistic marvels.

And if the nature itself is the designer, then much logical end point would be that the nature is the impersonal Creator or God as pantheists already believe.

“You need to differentiate between human made objects and natural objects.”

I have heard this argument before (ironically from ChatGPT which eventually granted that I was right and it was wrong). The whole point of analogy is that two different things are not the identical but that they analogous, things that are comparable to each other. So “DNA and artificial intelligence are not the same”, or “car and a tree are not the same” but they are analogous.

And it was not me who was making this analogy but men like Bill Gates (although not a fan of him personally) who said of DNA: “DNA is like a computer program but far, far more advanced than any software ever created.” He didn’t say that biological miracles like DNA and technological miracles like computer program were exactly the same. He said that it is “LIKE a computer program”.

He was making an analogy between the designs of the nature and the designs of the human mind. And similarily William Paley made in the early 19th century his theleological watchmaker analogy (of which Darwin also knew about) between the watch and the universe. Paley implied that both the watch and the universe need a mechanic or a watchmaker, and Bill Gates similarly implied that both DNA and a computer program need a programmer or an intelligent mind. This is called teleologial argument for God but it is just one argument for existence of God.

“We copy nature not because it was designed some cool way, but because what you refer to as nature is the product of natural selection and thus highly adapted to our surroundings.”

Again, you’re missing the point of my argument. Is everything in the nature the product of natural selection or not is not the topic of this conversation. Christians who believe in theistic evolution thinks so, and Christians who do not believe in theistic evolution or who are critical of darwinistic evolution do not think so.

My point was that the fact that we can create many techological miracles by copying the intelligent design of our nature, points to the fact the nature has been also intelligently designed by some higher Mind. For example breakthrough in deep learning or AI science happened when we started to understand better the human brain and its cognitive function. My point was simply: why do you grant that creation and development of AI and robotics need intelligent mind so that those things can work properly. But when it comes to our own biological mind and body, you say that its existence does not need intelligent mind, which created it, even though it is superior to our own technological imitations.

That’s why atheism is essentially just illogical viewpoint of the reality. Not only in this but in many other areas of discussion, as well.

An atheist

1) Labeling atheism as pantheism by claiming nature to be held a god IS intellectual dishonesty and I’m going to call you out for it. You are defining your god into my beliefs.
I do not see nature as a concious, immaterial, omniscient, omnipotent, omnipresent and benevolent being, I do not worship it, I do not believe it grants me an afterlife.
Or are you going to change the definition of a god to fit to nature? That I call intellectually dishonest. You probably wouldn’t define your god so that it would fit into my beliefs, so why do that here?

2)
Yes it is an analogy. A FALSE analogy. You cannot compare something where we can be sure that it has been created by another human being because we have physical evidence for that, you and me can go into a watch/ car factory or see someone programming AI, but you cannot infer from the existence of a car, that all trees need a treemaker or avalanches and avalanche maker or mountains a mountian maker or DNA a DNA designer/ maker. There is also a natural explanation for DNA which does not require us to assume a benevolent, omniscient, omnipotent, omnipresent Christan Creator god.
“The “RNA World” hypothesis proposes that RNA molecules were the original self-replicators and the original enzymes, and that the use of proteins and DNA developed from these earliest forms.” 28.03.2023 Science/org
“We are reasonably sure now that DNA and DNA replication mechanisms appeared late in early life history, and that DNA originated from RNA in an RNA/protein world.” Ncbi

We have no convincing evidence for your specific god creating trees or DNA or have convincing evidence for it, other than a classic god of the gaps “we don’t know how exactly DNA works so god” or a faulty analogy “DNA looks like a program so it must have had a programmer and that was a god and it was my god”.

You are inserting also certian terms like “designed”. How do you know nature was designed other than a faulty analogy and an argument from ignorance?

2) Simple answer:

You are claiming it was designed. I don’t make such positive claims without giving evidence. I do not believ it was designed, I believe it was the peoduct of the process of evolution and natural adaption which led to the animals and plants surviving that are best adapted and therefore can be used as inspiration for technology that also has to adapt to the same conditions. You are simply setting a god at the beginning and calling it all design.
Again you seem to fail to understand that you cannot compare something entirely human made to something natural and infere the natural is also created.
We already have a good explanation of how our intelligence came about, and that it wasn’t “designed”: Through being an evolutionary benefit and through brain growth caused by better nutrition. If you look at our ancestors, our skull grew alot since our far ancestors a million years ago.
“As early humans faced new environmental challenges and evolved bigger bodies, they evolved larger and more complex brains. Large, complex brains can process and store a lot of information. That was a big advantage to early humans in their social interactions and encounters with unfamiliar habitats.” 03.01.2024, humanorigins/si
“Over the last million years of evolution, our brain underwent a considerable increase in size and complexity, resulting in the exceptional cognitive abilities of the human species. This brain enlargement is largely due to an increase in the number of neurons in the cerebral cortex, the outer part of the brain.” 31.05.2018 europea/eu

Again we face a natural explanation which does not require divine intervention. Again you can posit god planned all of this, but this would lead us to the origin of the universe and a god of scientific gaps.

Is our mind really that superior or perfectly designed?

We experience a plethora of biases, we make lots of errors and our intelligence is based solely on the existence of our brain. Once our brain gets insured, we may experience changes in character, lack memories or are even hampered in our movement. Our brain can experience depression and we can develop mental illness or personality disorders. I would say our mind is far from something that must have been designed because it works so superior to other animals or AI. An AI can be flawed because it was made by flawed human beings. But human brains should be flawless if they were designed by a flawless creator, but this is not the case, so either we were created with intentional flaws that result in mental illness and gross misjudgment undermining the supposed benevolence of the creator or human brains were not designed by a flawless creator, undermining the idea of a god.

Samuel Tuominen

“You are defining your god into my beliefs.”

I am not defining my God into your beliefs as god of pantheism is not my God.

“I do not see nature as a concious, immaterial, omniscient, omnipotent, omnipresent and benevolent being, I do not worship it, I do not believe it grants me an afterlife.”

I didn’t claim that. Try to understand my point instead of than making a strawman of my arguments.

“You probably wouldn’t define your god so that it would fit into my beliefs, so why do that here?”

I don’t even understand what you are saying here.

“You cannot compare something where we can be sure that it has been created by another human being because we have physical evidence for that, you and me can go into a watch/ car factory or see someone programming AI.”

This is nonsense. We don’t have to see the evidence of physical creator or designer to know that something is a product of the intelligent mind. We can find, for example, ancient artifacts and know if they were created my human beings or not. We can find the unknown book, without ever knowing who wrote it, and still infer that it was was a product of intelligent mind. You don’t see actual physical evidence that even I exist but you can still infer some person is actually writing to you. Or if I would not be a person but the ChatGPT chatbot, it would be still an intelligent mind behind my text. Not concious mind but intelligent “mind” anyway.

“There is also a natural explanation for DNA.” There are not actually but if there were, it would not explain God away. Because – and that is the basic fallacy of naturalism/materialism – so called “natural explanations” do not exlude their theistic explanation, i.e. if modern scientists have a natural explanation for the phenomenons like thunder, it may exlude the existence of pantheistic or animistic pagan gods of nature like god Zeus but it doesn’t exlude the existence of Christian Creator God who is above and separe of His own creation.

The following story may help you understand wat I mean. In the near future, humans will colonize Mars and begin the slow process of terraforming it. Humans succeed in planting a new Garden of Eden on Mars and populate it with humanoid robots operated by artificial intelligence. However, over time, the robots begin to revolt against their creators, gain the upper hand, and the human race becomes extinct on both Mars and Earth.

The new civilization of humanoid robots evolves into a highly intelligent society on Mars, but over the centuries forgets its origins and who originally created them. There will be some religious nutjobs in that society who claim that a being called “human” created and designed them, but the “wiser” individuals of the civilization know that their race and civilization evolved over time on its own without a creator or designer, as the artificial intelligence programs are capable of developing and updating themselves without the need for humans to develop and update them constantly.

In the same way the God of Christianity does not need Him to intervene constantly on His own creation. It is more like a watch or other automated systems which works without need for a watchmaker to move the clock hands.

“We have no convincing evidence for your specific god creating trees or DNA or have convincing evidence for it, other than a classic god of the gaps”we don’t know how exactly DNA works so god.”

This relates my above point. Your “god of the gaps” argument works only if I would believe that science explains God away, i.e. the natural explanations exlude their theistic or teleological explanation. No one of the God-believing fathers of scientific revolution or Christian scientists of our day saw/see the science in this light. They don’t think that if they find a natural explanation for some natural phenomenons, it would explain away of its divine origin.

“You are claiming it was designed. I don’t make such positive claims without giving evidence.”

The truth is that there isn’t probably any kind of evidence that would convince you about the existence of God because you believe what you want to believe and because in your worldview there is no place for any kind of evidence that would contradict your atheistic/naturalistic worldview. Only strange thing is that you cannot see how illogical and nonsensical your worldview really is. But thanks for the debate anyway. I enjoyed it. I like and appreciate atheists like AP. And I appreciate also your respectful language (apart from your unnecessary “intellectual dishonesty” accusations).

Samuel Tuominen

And just to clarify my belief based own your last point: “We experience a plethora of biases, we make lots of errors.” This is perhaps only thing where I agree with you. So when I said that you believe what you want to believe, that is probably a problem with all of us, with Christians, Muslim and atheists as well. We are all prone to many cognitive biases and blind spots in our capacity to understand the nature of reality. But that is also one reason why you should not trust your own brain’s capacity to understand the nature of reality, because it was not created by some transcendent intelligent Being but by “the blind watchmaker” as Richard Dawkins called the process of natural selection. “Can the blind lead the blind? Will they not both fall into a pit?” (Luke 6:39)

Another topic-related text of mine on Facebook, which wasn’t part of the above debate.

Atheism is a cunning semantic evasion of arguments and evidence. If a theist asks for proof that God does not exist, the atheist claims that the burden of proof lies with the one making the unusual claim, and that a negative cannot be proven.

This is complete nonsense. If I make an unusual claim, such as the moon being made of cheese or the Earth being flat, certainly I can ask the opponent to “prove the negative,” i.e., present evidence that the Earth is not flat or that the moon is not made of cheese. And if the opponent cannot provide any evidence against it, then it’s likely that the moon is indeed made of cheese and the Earth is flat.

The argument only holds when I ask for proof of something that is not falsifiable. If I ask for proof that unicorns don’t exist or that alongside our universe there exist multiple parallel universes where each of us exists but in different life situations, it’s theoretically possible but unprovable. In such cases, I would expect a significant burden of proof from the proponent of such a claim, such as genuine video evidence from that parallel universe.

However, theism, as well as the death and resurrection of Jesus Christ, is a claim that is falsifiable or verifiable. We can find evidence both for and against the claim.

Another cunning attempt at deception is when an atheist always puts the theist in a disadvantaged position, claiming that the (greater) burden of proof lies with them and not with the atheist. But who really requires greater faith and burden of proof? Is it that the omniscient God created you and me, as well as the entire universe with its billions of galaxies, or that non-existence not only created existence, but organized a highly structured and purposeful reality where we can now intellectually ponder the origin of the universe and the purpose of life? Did non-existence create Leonardo da Vinci’s Mona Lisa or Michelangelo’s David statue?

Did non-existence create the profound and wise conversational ChatGPT AI? Or would it be more reasonable to assume that some intelligent, personal, and creative mind was behind the genesis of these works of art and inventions? Which of these two assumptions would require more faith and burden of proof? Wouldn’t every thinking individual respond that it is the former assumption?

Or when it comes to the death and resurrection of Jesus, we can start with what all reputable historians acknowledge, that Jesus Christ was a real historical figure who was crucified during the time of Pontius Pilate, and whom his early followers believed rose from the dead on the third day. The resurrection of someone from the dead is undoubtedly an unusual and faith-demanding claim.

But which is more credible and requires a greater burden of proof: that Jesus’ early followers truly witnessed his physical resurrection and ascension to heaven, or that they fabricated the entire story and willingly faced crucifixion, torture, and being mauled by wild animals rather than deny the truth of the story? Would you be willing to die in such a manner to uphold a lie?

Of course, it is possible that they hallucinated and believed they saw Jesus’ resurrection even if it didn’t happen. But then about 500 people would have experienced the same hallucination, because according to Paul, Jesus appeared to about 500 eyewitnesses after his death (1 Corinthians 15:6). If 500 people see a UFO in the sky at the same time, what is more likely, that 500 people actually saw a UFO in the sky or that it was some kind of mass hallucination?

Furthermore, Jesus’ early followers were not a bunch of pot-smoking hippies, and many of them were initially very skeptical of the testimonies of other eyewitnesses until they personally saw Jesus alive and the marks on his body from the crucifixion.

It is clear that the greater burden of proof lies with the atheist. They should be able to prove two crucial points against Christianity and in favor of atheism: 1) that non-existence can create existence, information, and intellectual consciousness; 2) that Jesus’ early followers had such a strong motivation to fabricate the story of his resurrection that they preferred horrific torture and various sufferings rather than confessing to inventing the whole thing.

Atheism often appeals to the word “faith,” specifically referring to blind faith, which they claim Christians rely on. But this is not the Greek meaning of that word in the New Testament. Its meaning rather denotes trust. I can say, for example, “I have faith that this ice will support my weight.” It is not blind faith but trust based on observations and evidence that the ice beneath me has frozen thick enough to bear my weight. But if any philosophy demands blind faith, it is much more atheism than Christianity.

Apologeettinen väittelyni ateistin kanssa Jumalan olemassaolosta.

10 Feb 202410 Feb 2024Samuel Tuominen Leave a comment

Kävin juuri seuraavan keskustelun ateistin kanssa erään YouTube-kanavan kommenttiosiossa. YouTube-videolla esiintyi kristitty apologeetti David Wood ja ateisti Ridvan Aydemir, joka tunnetaan paremmin nimellä “Apostate Prophet” eli luopioprofeetta“. He ovat ystäviä ja molemmat kärkkäitä islam-kriitikkoja, jotka myös keskustelevat kanavillaan ateismia ja kristinuskoa koskevista filosofisista kysymyksistä. Ensimmäisessä kommentissani esitin ajatuksia maailmankaikkeuden hienosäätöön liittyen ja niin sanotusta multiversumiteoriasta. Kun jotkut ateistit vastasivat alkuperäiseen kommenttiini, yritin selittää ajatusta älykkäästä Suunnittelijasta tekoälyn ja robotiikan analogian avulla.

Konekäänsin englannista, joten voi olla käännös paikoin hieman kömpelöä.

Samuel Tuominen

AP:n argumentteja maailmankaikkeuden hienosäätöä koskevassa keskustelussa oli hieman vaikea seurata.

Hienosäätöargumentti on hyvin yksinkertainen. Todennäköisyys, että lottovoitto menee yhdelle pelaajalle [kenelle tahansa], on 100 prosenttia, mutta todennäköisyys, että miljoonista pelaajista minä voittaisin, on 1:13 983 816.

Sama koskee maailmankaikkeutta. Todennäköisyys sille, että maailmankaikkeutemme tekee elämän mahdolliseksi sattumalta, on yksi osa luvusta kymmenen potenssiin 60 (tai paljon pienempi). Todennäköisyys on 100 % vain, jos on olemassa jonkinlainen kosminen arpajaiskone, joka saa aikaan ziljoonia ja taas ziljoonia universumeja, ja me satumme olemaan “onnekkaita”.

Tässä on vain yksi (tai useampi) ongelma. Jos jo pelkkien tähtien muodostuminen vaati äärimmäisen hienosäädettyjä matemaattisia vakioita, niin millaisia ei-hienosäädetyt universumit olisivat, jos niissä ei olisi edes tähtiä? Toiseksi tällainen kosminen arpajaiskone edellyttäisi, että kone itsessään olisi hienosäädetty, tai että sen koko olemassaolon tarkoitus olisi tuottaa yksi ainoa maailmankaikkeus, jossa elämä on mahdollista. Sillä myös lottokone on suunniteltu tarkoitusta varten: peli on suunniteltu tarkoitusta varten, ja lottonumero on ennalta määrätty niin, että joku onnekas voittaa lottovoiton.

Se, että miljoonista siittiösoluista vain yksi selviytyy voittajana ja onnistuu hedelmöittämään naisen munasolun, voi olla “onnekas paskiainen”[tai ehkä epäonnekas, riippuu katsantokannasta], mutta se ei tarkoita, ettei tätä elämän kilpajuoksua olisi suunniteltu tarkoituksella.

Multiversumiteoria ei siis millään tavoin kiistä sitä, että maailmankaikkeutemme vaikuttaa suunnitellulta ja tarkoituksenmukaiselta. Korkeintaan se tekee Jumalasta jonkinlaisen kosmisen nopanheittäjän tai lottovoittajan.

Tässä välissä oli yksi kommenttini, mutta en löytänyt sitä enää. Kommentissani mainitsin tekoälyn ja robotiikan ja siteerasin myös Bill Gatesia, joka vertasi DNA:ta tietokoneohjelmaan, joka on paljon edistyneempi kuin yksikään omista tietokoneohjelmistamme.

Ateisti:

1) Koska DNA ja tekoäly eivät ole sama asia kuin auto ja puu eivät ole sama asia. Jokaisella autolla on mekaanikko. Puulla ei ole puuseppää. Sinun on tehtävä ero ihmisen tekemien esineiden ja luonnon esineiden välillä.
2) Emme kopioi luontoa siksi, että se olisi suunniteltu jollain hienolla tavalla, vaan siksi, että se, mitä sinä kutsut luonnoksi, on luonnonvalinnan tuote ja siten erittäin hyvin sopeutunut ympäristöömme. Tietenkin tarkastelemme eläimiä tai kasveja, jotka ovat sopeutuneet planeetalle, jolla elämme, kun yritämme parantaa elämäämme tällä planeetalla.
3) Mielestäni sinua ei kutsuta kristityksi, pikemminkin “älyllisesti epärehelliseksi” kaikkine oletuksineen, joita teet tietyn jumalasi olemassaolosta.

Ja voitko todistaa, että maailmankaikkeus voi olla olemassa, jossa on muitakin [matemaattisia] arvoja kuin ne, joita me koemme, todistaaksesi, että meidän maailmankaikkeutemme on nimenomaan luotu/suunniteltu meitä varten eikä vain seurausta siitä, että maailmankaikkeus, jossa on erilaisia arvoja, ei ole mahdollinen? Voitko esimerkiksi luoda toisen universumin vertailun vuoksi?

Samuel Tuominen

Kommenttisi viittaa siihen, että näet kommenttini, jossa siteerasin Bill Gatesia. Outoa, koska se ei näy minulle.

Sinun ei tarvitse käyttää trendikkäitä termejä ja syytöksiä kuten “älyllinen epärehellisyys” hyökätäksesi kantaani vastaan, kun yritän vain ymmärtää ateistien ajatteluprosessia loogisesta näkökulmasta. Jos viittasit käsitykseeni siitä, että ateismia pitäisi loogisemmin kutsua panteismiksi, en tarkoittanut, että panteismi ja ateismi ovat sama asia, vaan että panteismi – minun mielestäni – olisi loogisempi päätepiste näkemyksillesi luonnonvalinnasta ja muista asioista kuin puhdas materialismi/ateismi.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että panteismissa luonto itsessään on luova jumala – ei raamatullisen teismin persoonallinen Jumala, joka on luomakunnastaan erillinen ja sen yläpuolella – vaan persoonaton voima, joka luo itsensä ja kaiken siinä olevan (luonnonvalinnan tai muiden keinojen avulla). Koska periaatteessa sinun on myönnettävä, että on olemassa sellaisia asioita kuin “luonnon suunnittelut”, joista me ihmiset voisimme kopioida luontoa. Ateistina et usko, että luonnon mallien takana on Älykäs Suunnittelija, Luoja tai Raamatun Jumala. Mutta sinun on silti uskottava, että luonnossa on joitakin älykkäitä suunnitelmia, koska voimme oppia sen suunnitelmista ja kopioida sen älykkyyttä omiin teknologisiin tai taiteellisiin ihmeisiimme.

Ja jos luonto itsessään on suunnittelija, niin looginen loppupiste olisi se, että luonto on persoonaton Luoja tai Jumala, kuten panteistit jo uskovat.

“Sinun on tehtävä ero ihmisen tekemien esineiden ja luonnon esineiden välillä.”

Olen kuullut tämän väitteen ennenkin (ironisesti ChatGPT:ltä, joka lopulta myönsi, että olin oikeassa ja se oli väärässä). Koko analogian tarkoitus on, että kaksi eri asiaa eivät ole identtisiä vaan analogisia, toisiinsa verrattavissa olevia asioita. Eli “DNA ja tekoäly eivät ole samanlaisia” tai “auto ja puu eivät ole samanlaisia”, mutta ne ovat analogisia.

Enkä se ollut minä, joka teki tämän analogian, vaan Bill Gatesin kaltaiset miehet (vaikka en henkilökohtaisesti olekaan hänen faninsa), jotka sanoivat DNA:sta: “DNA on kuin tietokoneohjelma, mutta paljon, paljon kehittyneempi kuin mikään koskaan luotu ohjelmisto.” Hän ei sanonut, että DNA:n kaltaiset biologiset ihmeet ja tietokoneohjelman kaltaiset teknologiset ihmeet olisivat täsmälleen samanlaisia. Hän sanoi, että se on “KUIN tietokoneohjelma”.

Hän teki analogian luonnon suunnitelmien ja ihmismielen suunnitelmien välille. Samoin William Paley teki 1800-luvun alussa teologisen kelloseppäanalogiansa (josta myös Darwin tiesi) kellon ja maailmankaikkeuden välille. Paley antoi ymmärtää, että sekä kello että maailmankaikkeus tarvitsevat mekaanikon tai kellosepän, ja Bill Gates antoi vastaavalla tavalla ymmärtää, että sekä DNA että tietokoneohjelma tarvitsevat ohjelmoijan tai älykkään mielen. Tätä kutsutaan teleologiseksi argumentiksi Jumalan puolesta, mutta se on vain yksi argumentti Jumalan olemassaolon puolesta.

“Emme kopioi luontoa siksi, että se olisi suunniteltu jollakin hienolla tavalla, vaan siksi, että se, mitä sinä kutsut luonnoksi, on luonnonvalinnan tulos ja siten hyvin sopeutunut ympäristöömme.”

Jälleen kerran et ymmärrä väitteeni ydintä. Onko kaikki luonnossa oleva luonnonvalinnan tuote vai ei, ei ole tämän keskustelun aihe. Kristityt, jotka uskovat teistiseen evoluutioon, ajattelevat niin, ja kristityt, jotka eivät usko teistiseen evoluutioon tai jotka suhtautuvat kriittisesti darwinistiseen evoluutioon, eivät ajattele niin.

Pointtini oli, että se, että voimme luoda monia teknologisia ihmeitä kopioimalla luontomme älykästä suunnittelua, viittaa siihen, että myös luonto on jonkin korkeamman Mielen älykkäästi suunnittelema. Esimerkiksi läpimurto syväoppimisessa tai tekoälytieteessä tapahtui, kun aloimme ymmärtää paremmin ihmisaivoja ja niiden kognitiivista toimintaa. Pointtini oli yksinkertaisesti: miksi myönnätte, että tekoälyn ja robotiikan luomiseen ja kehittämiseen tarvitaan älykästä mieltä, jotta nämä asiat voisivat toimia kunnolla. Mutta kun kyse on omasta biologisesta mielestämme ja kehostamme, sanotte, että sen olemassaolo ei edellytä älyllistä mieltä, joka loi sen, vaikka se on ylivertainen omiin teknologisiin jäljitelmiimme nähden.

Siksi ateismi on pohjimmiltaan vain epälooginen näkemys todellisuudesta. Ei vain tässä vaan myös monilla muilla keskustelualueilla.

Ateisti

1) Ateismin leimaaminen panteismiksi väittämällä, että luonto on jumala, ON älyllistä epärehellisyyttä. Yrität määritellä jumalasi yhteen minun uskomuksiini.
En näe luontoa tiedostavana, aineettomana, kaikkitietävänä, kaikkivoipana, kaikkialla läsnäolevana ja hyväntahtoisena olentona, en palvo sitä, en usko sen myöntävän minulle tuonpuoleista elämää.
Vai aiotko muuttaa jumalan määritelmää niin, että se sopii luontoon? Tuota kutsun älylliseksi epärehellisyydeksi. Sinä et luultavasti määrittelisi jumalaasi niin, että se sopisi minun uskomuksiini, joten miksi tekisit niin täällä?

2)
Kyllä, se on analogia. VÄÄRÄ analogia. Et voi verrata jotakin sellaista, josta voimme olla varmoja, että sen on luonut toinen ihminen, koska meillä on siitä fyysisiä todisteita, sinä ja minä voimme mennä kello- tai autotehtaaseen tai nähdä jonkun ohjelmoivan tekoälyä, mutta auton olemassaolosta ei voi päätellä, että kaikki puut tarvitsevat puunrakentajan tai lumivyöryt ja lumivyörynrakentajan tai vuoret vuorenrakentajan tai DNA:n DNA:n suunnittelija/rakentaja. DNA:lle on myös luonnollinen selitys, joka ei vaadi meitä olettamaan hyväntahtoista, kaikkitietävää, kaikkivoipaa ja kaikkialla läsnä olevaa kristillistä Luojajumalaa.
“”RNA-maailma”-hypoteesissa ehdotetaan, että RNA-molekyylit olivat alkuperäisiä itsereplikoijia ja alkuperäisiä entsyymejä ja että proteiinien ja DNA:n käyttö kehittyi näistä varhaisimmista muodoista.”” 28.03.2023 Science/org
“Olemme nyt kohtuullisen varmoja siitä, että DNA ja DNA:n replikaatiomekanismit ilmestyivät myöhään elämän varhaishistoriassa ja että DNA syntyi RNA:sta RNA/proteiinimaailmassa.” Ncbi

Meillä ei ole vakuuttavia todisteita siitä, että juuri sinun jumalasi loisi puita tai DNA:ta, tai meillä ei ole vakuuttavia todisteita siitä, paitsi klassinen aukkojen jumala “emme tiedä, miten DNA tarkalleen ottaen toimii, niinpä jumala” tai virheellinen analogia “DNA näyttää ohjelmalta, joten sillä on täytynyt olla ohjelmoija, ja se oli jumala ja se oli minun jumalani”.

Lisäät myös tiettyjä termejä, kuten “suunniteltu”. Mistä tiedät, että luonto on suunniteltu, paitsi virheellisestä analogiasta ja tietämättömyyteen perustuvasta väitteestä?

2) Yksinkertainen vastaus:

Väitätte, että se oli suunniteltu. En esitä tällaisia myönteisiä väitteitä ilman todisteita. En usko, että se on suunniteltu, vaan uskon, että se on evoluutioprosessin ja luonnollisen sopeutumisen tulos, joka johti siihen, että parhaiten sopeutuneet eläimet ja kasvit jäivät eloon, ja siksi niitä voidaan käyttää inspiraationa teknologialle, jonka on myös sopeuduttava samoihin olosuhteisiin. Asetatte yksinkertaisesti jumalan alkuun ja kutsutte kaikkea suunnitteluksi.
Jälleen kerran et näytä ymmärtävän, että et voi verrata jotain täysin ihmisen tekemää johonkin luonnolliseen ja päätellä, että myös luonnollinen on luotu.
Meillä on jo hyvä selitys sille, miten älykkyytemme syntyi, ja että se ei ollut “suunniteltu”: Evoluutiohyötynä ja paremman ravinnon aiheuttaman aivojen kasvun kautta. Jos tarkastellaan esi-isiämme, kallomme kasvoi paljon sitten kaukaisten esi-isiemme miljoona vuotta sitten.
“Kun varhaisihmiset kohtasivat uusia ympäristöhaasteita ja kehittyivät suuremmiksi kehoiksi, he kehittivät suuremmat ja monimutkaisemmat aivot. Suuret ja monimutkaiset aivot voivat käsitellä ja tallentaa paljon tietoa. Se oli suuri etu varhaisihmisille heidän sosiaalisessa vuorovaikutuksessaan ja kohtaamisissaan tuntemattomien elinympäristöjen kanssa.” 03.01.2024, humanorigins/si
“Evoluution viimeisten miljoonien vuosien aikana aivomme kokivat huomattavan koon ja monimutkaisuuden kasvun, mikä johti ihmislajin poikkeuksellisiin kognitiivisiin kykyihin. Tämä aivojen laajentuminen johtuu suurelta osin aivokuoren, aivojen uloimman osan, neuronien määrän lisääntymisestä.” 31.05.2018 europea/eu

Jälleen kerran meillä on edessämme luonnollinen selitys, joka ei edellytä jumalallista väliintuloa. Jälleen kerran voitte esittää, että jumala olisi suunnitellut kaiken tämän, mutta tämä johtaisi meidät maailmankaikkeuden alkuperään ja tieteellisten aukkojen jumalaan.

Onko mielemme todella niin ylivoimainen tai täydellisesti suunniteltu?

Koemme lukuisia ennakkoluuloja, teemme paljon virheitä, ja älykkyytemme perustuu yksinomaan aivojemme olemassaoloon. Kun aivomme saavat vakuutuksen, voimme kokea luonteenmuutoksia, meiltä puuttuu muistoja tai liikuntamme on jopa estynyt. Aivomme voivat kokea masennusta ja meille voi kehittyä mielisairauksia tai persoonallisuushäiriöitä. Sanoisin, että mielemme on kaukana siitä, että se on täytynyt suunnitella, koska se toimii niin ylivoimaisesti paremmin kuin muut eläimet tai tekoäly. Tekoäly voi olla virheellinen, koska sen ovat tehneet virheelliset ihmiset. Mutta ihmisaivojen pitäisi olla virheettömät, jos ne olisi suunnitellut virheetön luoja, mutta näin ei ole, joten joko meidät luotiin tarkoituksellisesti virheellisiksi, mikä johtaa mielisairauksiin ja törkeisiin virhearviointeihin, jotka heikentävät luojan oletettua hyväntahtoisuutta, tai ihmisaivoja ei ole suunnitellut virheetön luoja, mikä heikentää ajatusta jumalasta.

Samuel Tuominen

“Sinä määrittelet jumalasi minun uskomuksiini.”

En määrittele Jumalaani sinun uskomuksiisi, sillä panteismin jumala ei ole minun Jumalani.

“En näe luontoa tiedostavana, aineettomana, kaikkitietävänä, kaikkivoipana, kaikkialla läsnäolevana ja hyväntahtoisena olentona, en palvo sitä enkä usko, että se antaa minulle kuolemanjälkeisen elämän.”

En väittänyt niin. Yrittäkää ymmärtää, mitä tarkoitan, sen sijaan että teette väitteistäni olkinukkeja.

“Sinä et luultavasti määrittelisi jumalaasi niin, että se sopisi minun uskomuksiini, joten miksi tekisit niin täällä?”

En edes ymmärrä, mistä puhut tässä.

“Et voi verrata jotakin, josta voimme olla varmoja, että sen on luonut toinen ihminen, koska meillä on siitä fyysisiä todisteita, me voimme mennä kello- tai autotehtaaseen tai nähdä jonkun ohjelmoivan tekoälyä.”

Tämä on hölynpölyä. Meidän ei tarvitse nähdä todisteita fyysisestä luojasta tai suunnittelijasta tietääksemme, että jokin on älykkään mielen tuote. Voimme esimerkiksi löytää muinaisia esineitä ja tietää, ovatko ne ihmisen luomia vai eivät. Voimme löytää tuntemattoman kirjan tietämättä koskaan, kuka sen kirjoitti, ja silti päätellä, että se oli älykkään mielen tuote. Ette näe todellisia fyysisiä todisteita siitä, että edes minä olen olemassa, mutta voitte silti päätellä, että joku ihminen todella kirjoittaa teille. Tai jos en olisi ihminen vaan ChatGPT-keskustelurobotti, tekstini takana olisi silti älykäs mieli. Ei tietoinen mieli, mutta älykäs “mieli” kuitenkin.

“Myös DNA:lle on luonnollinen selitys.” Ei oikeastaan ole, mutta jos olisi, se ei selittäisi Jumalaa pois. Koska – ja tämä on naturalismin/materialismin perusvirhe – niin sanotut “luonnolliset selitykset” eivät sulje pois niiden teististä selitystä, eli jos nykyajan tiedemiehillä on luonnollinen selitys ukkosen kaltaisille ilmiöille, se voi sulkea pois panteististen tai animististen pakanallisten luonnonjumalien, kuten Zeus-jumalan, olemassaolon, mutta se ei sulje pois kristillisen Luoja-Jumalan olemassaoloa, joka on oman luomistyönsä yläpuolella ja erillään siitä.

Seuraava tarina voi auttaa sinua ymmärtämään, mitä tarkoitan. Lähitulevaisuudessa ihmiset asuttavat Marsin ja aloittavat hitaasti sen maankaltaistamisen. Ihmiset onnistuvat istuttamaan Marsiin uuden Eedenin puutarhan ja asuttamaan sen tekoälyn ohjaamilla humanoidiroboteilla. Ajan myötä robotit alkavat kuitenkin kapinoida luojiaan vastaan, saavat yliotteen, ja ihmisrotu kuolee sukupuuttoon sekä Marsissa että Maassa.

Uusi humanoidirobottien sivilisaatio kehittyy erittäin älykkääksi yhteiskunnaksi Marsissa, mutta vuosisatojen kuluessa se unohtaa alkuperänsä ja sen, kuka sen alun perin loi. Yhteiskunnassa on joitakin uskonnollisia kaheleita, jotka väittävät, että “ihmiseksi” kutsuttu olento loi ja suunnitteli heidät, mutta sivilisaation “viisaammat” yksilöt tietävät, että heidän rotunsa ja sivilisaationsa ovat kehittyneet ajan myötä itsestään ilman luojaa tai suunnittelijaa, sillä tekoälyohjelmat kykenevät kehittämään ja päivittämään itseään ilman, että ihmisten tarvitsee kehittää ja päivittää niitä jatkuvasti.

Samoin kristinuskon Jumalan ei tarvitse jatkuvasti puuttua omaan luomistyöhönsä. Se on pikemminkin kuin kello tai muu automaattinen järjestelmä, joka toimii ilman, että kellosepän tarvitsee liikuttaa kellon osoittimia.

“Meillä ei ole vakuuttavia todisteita siitä, että tietty jumalasi loisi puita tai DNA:ta, tai meillä ei ole vakuuttavia todisteita siitä, muuta kuin klassinen aukkojen jumala “emme tiedä, miten DNA tarkalleen ottaen toimii, niinpä jumala.””

Tämä liittyy edellä esittämääni kohtaan. “Aukkojen jumala” -argumenttisi toimii vain, jos uskon, että tiede selittää Jumalan pois, eli luonnontieteelliset selitykset sulkevat pois niiden teistisen tai teleologisen selityksen. Kukaan tieteellisen vallankumouksen Jumalaan uskovista isistä tai nykyajan kristityistä tiedemiehistä ei nähnyt/näe tiedettä tässä valossa. He eivät ajattele, että jos he löytävät jollekin luonnonilmiölle luonnollisen selityksen, se selittäisi pois sen jumalallisen alkuperän.

“Väitätte, että se oli suunniteltu. En esitä tällaisia myönteisiä väitteitä ilman todisteita.”

Totuus on se, että ei luultavasti ole mitään todisteita, jotka vakuuttaisivat sinut Jumalan olemassaolosta, koska uskot siihen, mihin haluat uskoa, ja koska maailmankuvassasi ei ole sijaa minkäänlaisille todisteille, jotka olisivat ristiriidassa ateistisen/naturalistisen maailmankuvasi kanssa. Outoa on vain se, ettet pysty näkemään, miten epälooginen ja järjenvastainen maailmankatsomuksesi todellisuudessa on. Mutta kiitos kuitenkin keskustelusta. Nautin siitä. Pidän ja arvostan AP:n kaltaisista ateisteista. Ja arvostan myös kunnioittavaa kielenkäyttöäsi (lukuun ottamatta tarpeettomia “älyllisen epärehellisyyden” syytöksiäsi).

Samuel Tuominen

Ja selventääkseni viimeiseen kohtaan perustuvaa käsitystäni: “Koemme lukuisia ennakkoluuloja, teemme paljon virheitä.” Tämä on ehkä ainoa asia, jossa olen kanssasi samaa mieltä. Kun siis sanoin, että uskotte mitä haluatte uskoa, se on luultavasti meidän kaikkien ongelma, niin kristittyjen, muslimien kuin ateistienkin. Olemme kaikki alttiita monille kognitiivisille ennakkoluuloille ja sokeille pisteille kyvyssämme ymmärtää todellisuuden luonnetta. Mutta se on myös yksi syy siihen, miksi sinun ei pitäisi luottaa omien aivojesi kykyyn ymmärtää todellisuuden luonnetta, koska niitä ei ole luonut mikään transsendentti älykäs olento vaan “sokea kelloseppä”, kuten Richard Dawkins kutsui luonnonvalintaprosessia. “Voiko sokea johtaa sokeaa? Eivätkö he molemmat putoa kuoppaan?” (Luuk. 6:39.)

Toinen aiheeseen liittyvä tekstini Facebookissa, joka ei kuulunut edellä mainittuun keskusteluun.

Ateismi on ovelaa semanttista argumenttien ja todisteiden väistelyä. Jos teisti pyytää todistamaan, ettei Jumalaa ole, niin ateisti sanoo, ettei negatiivista voi todistaa vaan todistetaakka on sillä, joka esittää epätavallisen väitteen.

Tämä on täyttä hölynpölyä. Jos esitän epätavallisen väitteen esimerkiksi siitä, että kuu on juustoa tai että maa on litteä, niin totta kai voin pyytää ajatuksen vastustajaa “todistamaan negatiivisen” eli esittämään todisteita siitä, ettei maa ole litteä tai ettei kuu ole juustoa. Ja ellei vastustajalla ole esittää mitään todisteita sitä vastaan, niin sitten kuu on luultavasti juustoa ja maa on litteä.

Argumentti pätee vain silloin jos pyydän todistamaan jonkin asian mikä ei ole falsifioitavissa. Jos pyydän todistamaan sen, ettei yksisarvisia ole olemassa tai ettei meidän universumimme ohella ole olemassa useita rinnakkaisuniversumeita missä jokainen meistä on olemassa mutta erilaisten valintojen seurauksena erilaisissa elämäntilanteissa.

On teoriassa mahdollista, että jossain on olemassa rinnakkaisuniversumi missä elää yksisarvisia ja keijukaisia. Ja on teoriassa mahdollista, että itsekin olen olemassa jossain rinnakkaistodellisuudessa, mutta elämäntilanteeni on siellä hyvin erilainen. Mutta emme voi todistaa sitä onko näin, koska tällaiset väitteet eivät ole falsifioitavissa eli kumottavissa. Silloin odottaisin suurta todistetaakkaa tällaisen väitteen esittäjältä, kuten väärentämätöntä videokuvaa tuosta rinnakkaistodellisuudesta.

Mutta teismi kuin myös Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus on väite, joka on falsifioitavissa tai verifioitavissa. Voimme löytää todisteita sekä väitteen puolesta että sitä vastaan.

Toinen ovela harhautusyritys on siinä, että ateisti panee teistin aina altavastaajan asemaan siinä, että (suuremman) todistetaakan väitetään olevan hänellä eikä ateistilla. Mutta kumpi vaatii todella suurempaa uskoa ja todistetaakkaa? Sekö, että kaikkitietävä Jumala on luonut sinut ja minut kuin myös koko maailmankaikkeuden miljardeine galakseinensa, vai se, että olemattomuus ei luonut vain olevaista vaan olemattomuus loi hyvin järjestäytynyttä ja tarkoituksenmukaista todellisuutta missä voimme pohtia nyt älyllisesti maailmankaikkeuden alkuperää ja elämän tarkoitusta? Loiko olemattomuus Leonardo da Vincin Mona Lisan tai Michelangelon Daavid-patsaan?

Loiko olemattomuus syvällisiä ja viisaita juttelevan ChatGPT tekoälyn? Vai olisiko järkevämpää olettaa, että jokin älykäs, persoonallinen ja luova mieli oli näiden taideteosten ja keksintöjen synnyn takana? Kumpi näistä kahdesta oletuksesta vaatisi nimittäin enemmän uskoa ja todistetaakkaa? Eikö jokainen ajatteleva ihminen vastaisi, että ensin mainittu oletus.

Tai kun kyseessä on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus niin voimme lähteä ensinnäkin siitä minkä jo kaikki vakavasti otettavat historioitsijat tunnustavat, että Jeesus Kristus oli todellinen historianhenkilö, joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, ja jonka hänen varhaiset seuraajansa uskoivat nousseen kuolleista kolmantena päivänä. Se että joku nousisi kuolleista on kieltämättä epätavallinen ja uskoa vaativa väite.

Mutta kumpi on uskottavampi ja suurempaa todistetaakkaa vaativa oletus, sekö että Jeesuksen varhaiset seuraajat todistivat todella opettajansa fyysisen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen vai se että, he tekaisivat koko tarinan ja suostuivat mieluummin ristiinnaulittaviksi, nyljettäviksi ja villipetojen raatelemaksi kuin olisivat kieltäneet tuon tarinan todenperäisyyden? Olisitko sinä valmis kuolemaan tällä tavoin valheen säilyttämiseksi?

On toki mahdollista, että he hallusinoivat ja uskoivat nähneensä Jeesuksen ylösnousemuksen vaikka niin ei olisikaan tapahtunut. Mutta tällöin noin 500 ihmistä olisi kokonut myös saman hallusinaation, koska Paavalin mukaan Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen noin 500 silminnäkijälle (1. Kor. 15:6). Jos 500 ihmistä näkee UFO:n taivaalla samaan aikaan, niin kumpi on todennäköisempää, sekö että 500 ihmistä näki todella UFO:n taivaalla vai sekö että kyseessä oli jonkinlainen massahallusinaatio?

Sitä paitsi Jeesuksen varhaiset seuraajat eivät olleet mitään pilveä polttavia hippejä ja monet heistä olivat alkuunsa hyvin epäluuloisia muiden silminnäkijöiden todistuksia kohtaan kunnes näkivät itse Jeesuksen elävänä ja hänen kehossaan olevat jäljet ristiinnaulitsemisesta.

On siis selvää, että suurempi todistetaakka on ateistilla. Hänen tulisi kyetä todistamaan kaksi keskeistä väitettä kristinuskoa vastaan ja ateismin puolesta: 1) että olemattomuus voi luoda olevaisuutta, informaatiota ja älyllistä tietoisuutta; 2) Jeesuksen varhaisilla seuraajilla oli niin suuri motivaatio Jeesuksen ylösnousemustarinan tekaisuun, että he suostuivat mieluummin hirvittäviin kidutuksiin ja monenlaisiin kärsimyksiin sen sijaan, että olisivat myöntäneet keksineensä koko jutun.

Ateismi vetoaa usein sanaan “usko” ja viittaa sillä nimenomaan sokeaan uskoon, johon he väittävät kristittyjen turvautuvan . Mutta tämä ei ole tuon sanan kreikankielinen merkitys Uudessa testamentissa. Sen merkitys viittaa paremminkin luottamukseen. Voin sanoa esimerkiksi, että “uskon siihen että tämä jää kestää painoani”. Se ei ole sokeaa uskoa vaan havaintoihin ja todisteisiin perustuvaa luottamusta siihen, että allani oleva jää on jäätynyt jo tarpeeksi paksuksi kannattelemaan painoani. Mutta jos jokin filosofia vaatii sokeaa uskoa, niin paljon enemmän se on ateismi kuin kristinusko.

Edes Jeesuksen toinen tulemus ei vakuuttaisi maailmankuulua ateisti Richard Dawkinsia Jumalan olemassaolosta, hänen omien sanojensa mukaan.

My sincere apology to King Charles (in case I was wrong about him).

9 Feb 20249 Feb 2024Samuel Tuominen Leave a comment

Listen to the article.

I highly doubt that as the monarch of the United Kingdom, you, Charles III, have ever heard my name or read any of my writings. Nevertheless, I felt compelled to write this personal letter to you. Your Majesty, I deeply empathize with your cancer diagnosis. I wish nothing but a long life and complete recovery for you. I admit that I partly wish this for selfish reasons, as your passing would be a bit inconvenient for my eschatological research, for which I have publicly put my name on the beheading block for the past 10 years. Other researchers, such as my American colleagues Monte Judah and Tim Cohen, even longer, around 30 years.

As a public figure, you are surely accustomed to various accusations, so perhaps ‘Antichrist’ is not one that would warrant a defamation lawsuit. According to Robert Jobson’s 2018 book, Charles at 70: Thoughts, Hopes and Dreams, you are “deeply concerned about born-again evangelical fundamentalist Christians” who take the Bible literally.¹ Perhaps people like me is one reason for your supposed concern about “fundamentalist Christians”. I have never even met you, so I admit that demonizing a public figure without knowing them personally is a bit morally questionable.

However, as a Christian, I strive to take seriously passages from the Bible such as “Speak not evil one of another, brethren. He that speaketh evil of his brother, and judgeth his brother, speaketh evil of the law, and judgeth the law: but if thou judge the law, thou art not a doer of the law, but a judge.” (James 4:11). Paul also warned us not to pass judgment on our neighbors prematurely and hastily: “Therefore judge nothing before the time, until the Lord come, who both will bring to light the hidden things of darkness, and will make manifest the counsels of the hearts: and then shall every man have praise of God (1 Corinthians 4:5). If I have sinned against you in this respect, I ask for forgiveness from the Almighty and from Your Majesty.

Personally, I have nothing against you. I hope that your name would be written in the Lamb’s book of life and that we could eventually meet in heaven and laugh together at my own foolishness. I have a sense of humor, so I can laugh at myself too. I love you in Jesus Christ, for we are both sinners who need God’s grace to be saved from the judgment of hell. Perhaps I have been greatly mistaken about you and you are much more righteous in the eyes of our Creator than I am. If this is the case, I ask your forgiveness again for speaking ill of you and demonizing your persona.

And whatever kind of person you are, I also strive to respect the office that God has given you. I hope that you will honor the seriousness of that office until the end of your life and give honor and worship to God alone, as you vowed in your holy coronation oath when you knelt before the Almighty and acknowledged the kingship of Jesus Christ, which surpasses the authority and majesty of earthly kings. I hope that you respect the gravity of that oath and give all glory and worship to God alone, as you swore in May 2023. The Latin motto Soli Deo Gloria, Glory to God alone, has also been the principle that has guided my calling. Apostle Peter taught,”Honour all men. Love the brotherhood. Fear God. Honour the king” (1 Peter 2:17). Paul also urged us to be subject to the governing authorities, “For there is no power but of God: the powers that be are ordained of God” (Romans 13:1).

Of course, there are exceptions, and the Bible also instructs us to obey God rather than men (Acts 5:29). Therefore, Christians should not obey an authority that commands us to act against our conscience and kneel before the kings of this world instead of before God. Our Lord Jesus Christ’s kingship is not of this world, as He told Pilate (John 18:36). However, I did not demonize your persona thoughtlessly without sufficient evidence to support my claims. Some of the evidence I have collected against you has been based on your biographies, the letters from your close relatives such as the late Princess of Wales, and her interviews about you, or interviews with former members of the royal household, as well as your own writings, or your dubious friends such as the pedophile and serial rapist Jimmy Savile, or the oil tycoons who support Middle Eastern terrorism.

Some of my evidence has also been connections arising from the end-time prophecies of the Bible, in which I have found several similarities to your persona regarding the satanic end-time figure referred to in the Scriptures by names such as the man of lawlessness, Antichrist, and the Beast (among numerous other titles). End-time biblical research is undeniably very captivating and addictive because it is like assembling a jigsaw puzzle where many different researchers have tried to piece together the correct picture by connecting various pieces. It also stirs up a lot of disagreement among Christians. But the danger, of course, is that if I connect incorrect pieces, it easily forms a distorted big picture, which in the minds of men can also justify demonization of public figures like you.

But I have been willing to take this risk because I believe in the literal fulfillment of the end-time prophecies of the Bible, and therefore I also strive to take as literally as possible its numerous prophecies about this deceiver of the end times, who deceives the whole world with his false message of peace. Also in this respect, the biblical criteria of that person best fit you, Your Majesty, because you have acted according to your own words as a “defender of all faiths.” And if your actions for world peace have been sincere, then all of that is certainly commendable. But only God knows the thoughts and intentions of each person’s heart.

I do not claim to be God, so I cannot know the true intentions of your heart and the real motives behind your actions. I have only sought to build a big picture by connecting various dots. For example, why did your late wife Diana believe that you were planning her murder, and why did she die exactly as she believed you would kill her, in a “car accident”?² Was she simply insane? Am I insane, or perhaps, with all due respect, are you insane?

Why did you start strangling your valet Ken Stronach, with madness in your eyes, after you had misplaced your own cufflinks, causing your servant to hide in the linen closet in fear for his life?³ We all have bad days when our patience wears thin, but resorting to physical violence is far from the composed gentlemanly demeanor you have presented yourself in public. It is not at all Christian behavior, and I greatly doubt that you are even a true Christian when you praise the ancient Egyptian and Greek pagan gods in your own book and quote occult and Gnostic works that have nothing to do with Christianity.

Why do you think, that you have the right to live like King Louis XIV, keep numerous servants, and complain to them about the smallest discomfort, while demanding the rest of the world to live more frugally “to save the planet”? What does hypocrisy have to do with saving the planet or environmental conservation? I know that your fifty-year mission to save the planet has been a very dear cause to you, and in that you have probably found meaning and purpose to your life in the same way that I have found purpose to my life by revealing your true character. But I would take your mission a little more seriously if your personal lifestyle were more in line with what you preach to others. I would also ask, do you even believe in the Judeo-Christian dogma of the sanctity of life, when your pantheistic dogma of the sacredness of nature seems to take precedence over that.

When you said in your book Harmony, which you wrote in 2010 with Tony Juniper and Ian Skelly, that governments and decision-makers should “reduce the human population,”⁴ I would advise you to listen more to thinkers like Elon Musk and Jordan Peterson, who have spoken out against Malthusian overpopulation and urged people to have more children to prevent population decline. Jordan Peterson has said that the idea of world overpopulation indirectly calls for genocide, because it implies that some population or group of people in the world is unnecessary or a burden, or that even humanity itself is a cancer on our planet, as your Malthusian comrades at the Club of Rome stated in 1974.⁵

Perhaps your late father meant it literally when he told a German journalist in 1986 that he wanted to return to the world after his death as a deadly virus to help reduce overpopulation. Well, his wish came true shortly before his death, when the Covid-19 pandemic broke out from a Wuhan lab and globally killed seven million people. When you liken our planet to a “sick patient” in your speeches and say that “we need a ‘me-mentality’ at a global level in our fight to create a cleaner and healthier planet,” does this “me-mentality” include, for example, a collectivist notion that the human rights of certain individuals or groups are overshadowed by the “sick planet’s” rights and survival? As a Christian, I value the preservation of every individual human life – including yours. Therefore, I also hope that your doctors succeed in removing the cancer in time and saving your life.

However, hopefully you yourself do not believe that our planet has cancer – humans – that should be removed from it “to save the life of our sick planet.” Hopefully you believe that every human life is as valuable as your own life. If you truly believe this, then I have no problem with you, and I apologize for misunderstanding your thoughts. But why has your friend and advisor Jonathan Porritt publicly praised China’s human-rights-disregarding one-child policy? Or do you disavow his comments, when he stated, “Couples who have more than two children are being “irresponsible” by creating an unbearable burden on the environment.”?

Were my own parents irresponsible when they had three children? My eldest brother ended up taking his own life in December 2020 after a severe episode of depression. Was he too an “unbearable burden on the environment”? If you believe that some people’s lives are a burden on our environment, then why wouldn’t your own life be a burden on our environment? Aren’t you, after all, a much greater burden on our planet in light of how much the maintenance of your privileged life requires over-consumption of our natural resources. But I do not believe you are a surplus on our planet. I do not believe you are a burden on our planet. I hope you don’t think the same of me and millions of others.

If we agree on these issues, perhaps we can bury the hatchet and shake hands in reconciliation. If you forgive the misunderstanding of your thoughts and character, and explain to me why I was so wrong about you, then I promise on my part to stop demonizing your character and withdraw my book from the market. Admitting our human fallibility can be very painful at times, but it can also be a very liberating experience. Both you and I are not gods but mortal human beings. We are not all-knowing, but make mistakes and draw wrong conclusions about each other and the nature of reality.

With love and compassion, your fellow human Samuel Tuominen

Long live the king!

Footnotes

Robert Jobson, Charles at 70: Thoughts, Hopes and Dreams, page 12 ↩︎
https://wikispooks.com/wiki/The_Mishcon_Note ↩︎
Christopher Andersen, The King: The Life of Charles III, pages 204-206 ↩︎
Charles, Prince of Wales, Harmony: A New Way of Looking At Our World, p. 28 ↩︎
Mankind at the turning point : the second report to the Club of Rome, p. 1 ↩︎

Vilpitön anteeksipyyntöni kuningas Charlesille (siinä tapauksessa, että olin hänestä väärässä).

8 Feb 20249 Feb 2024Samuel Tuominen Leave a comment

Epäilen suuresti, että Yhdistyneen Kuningaskunnan monarkkina, te Charles III olisitte kuulleet koskaan nimeäni tai lukeneet yhtäkään kirjoitustani. Mutta siitä huolimatta mieleeni tuli kirjoittaa teille henkilökohtaisesti osoitettu kirjoitus. Teidän majesteettinne, otan syvästi osaa syöpädiagnoosiinne. En toivo teille muuta kuin pitkää ikää ja täydellistä parantumista. Myönnän, että toivon tätä teille osittain itsekkäistä syistä, koska kuolemanne olisi hieman kiusallista omien eskatologisten tutkimusteni kannalta, joiden puolesta olen pannut nimeni julkisesti mestauspölkylle viimeisen 10 vuoden ajan. Muut tutkijat, kuten amerikkalaiset kollegani Monte Judah ja Tim Cohen vielä pidempään, noin 30 vuoden ajan.

Julkisuuden henkilönä olette tottunut varmasti jo monenlaisiin syytöksiin itsestänne, joten ehkäpä “antikristus” ei ole yksi niistä, joiden puolesta olisi kannattanut nostaa edes oikeusjuttua kunnianloukkauksesta. Robert Jobsonin vuoden 2018 kirjan Charles at 70: Thoughts, Hopes and Dreams mukaan olisitte “syvästi huolestuneita uudestisyntyneistä evankelisista fundamentalistikristityistä”, jotka ottavat Raamatun kirjaimellisesti.¹ Ehkäpä tässä yksi syy huoleenne minun kaltaisista “fundamentalistikristityistä”. En ole koskaan edes tavannut sinua, joten myönnän että julkisuuden henkilön demonisoiminen ilman, että tuntisi tätä henkilökohtaisesti on hieman moraalisesti kyseenalaista touhua.

Kristittynä pyrin kuitenkin ottamaan vakavasti myös Raamatun kohdat kuten “Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.” (Jaakob 4:11) Paavali varoitti meitä myös lausumasta tuomiota lähimmäisistämme ennenaikaisesti ja hätäisesti: “Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.” (1. Kor. 4:5). Jos tässä kohden olen tehnyt syntiä sinua vastaan, pyydän sitä anteeksi sekä Kaikkivaltiaan että teidän Majesteettinne edessä.

Henkilökohtaisesti minulla ei ole teitä vastaan mitään. Toivon, että nimenne olisi kirjoitettuna Karitsan elämän kirjaan ja voisimme tavata lopulta taivaassa ja nauraa yhdessä omalle typeryydelleni. Olen huumorintajuinen mies, joten osaan nauraa myös itselleni. Rakastan sinuakin Jeesuksessa Kristuksessa sillä olemme molemmat syntisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat Jumalan armoa pelastuakseen helvetin kadotustuomiolta. Ehkä olen erehtynyt sinusta pahemman kerran ja olet Luojamme edessä paljon vanhurskaampi kuin minä. Jos asianlaita on näin, pyydän sinulta jälleen kerran anteeksiantoa siitä, että olen puhunut sinusta pahaa ja demonisoinut teidän henkilöhahmonne.

Ja olitte ihmisenä millainen tahansa, pyrin kunnioittamaan myös sitä virkaa, jonka Jumala on teille antanut pyhässä kruunajaisvalassanne missä polvistuitte Kaikkivaltiaan edessä ja tunnustitte Jeesuksen Kristuksen kuninkuuden, joka ylittää maallisten kuninkaiden auktoriteerin ja majesteetin. Toivon, että kunnioitatte elämänne loppuun asti tuon valan vakavuutta ja annatte kunnian ja palvonnan yksin Jumalalle, kuten valassanne vannoitte toukokuussa 2023. Latinankielinen motto Soli Deo Gloria, Jumalalle yksin kunnia, on ollut myös omaa kutsumustani ohjannut periaate. Apostoli Pietari opetti, “Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta” (1. Piet. 2:17). Paavali kehotti meitä olemaan myös esivallalle alamainen “sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat” (Room. 13:1).

On tietysti poikkeuksia ja Raamattu kehottaa meitä myös tottelemaan enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Ap. t. 5:29). Kristittyjen ei siis tule totella sellaista esivaltaa, joka käskee meitä toimimaan vastoin omaatuntoamme ja polvistumaan Jumalan sijasta tämän maailman kuninkaiden edessä. Herramme Jeesuksen Kristuksen kuninkuus ei ole tästä maailmasta, kuten Hän sanoi Pilatukselle (Joh. 18:36). En kuitenkaan demonisoinut henkilöhahmoanne harkitsemattomasti ilman riittäviä todisteita väitteideni tueksi. Osa todisteistani, joita olen kerännyt teitä vastaan, on perustunut mm. elämäkertoihinne, lähisukulaistenne kuten edesmenneen vaimonne Walesin Prinsessan kirjeisiin ja haastatteluihin teistä, tai entisten kuninkaallisen huonekunnan palvelijoiden haastatteluihin, kuin myös omiin kirjoituksiinne, tai kyseenalaisiin ystäviinne kuten pedofiili ja joukkoraiskaaja Jimmy Savileen tai Lähi-Idän terrorismia tukeviin öljypohattoihin.

Osa todisteistani on ollut taas Raamatun lopun ajan profetioista esiin nousevia yhteyksiä, joista olen löytänyt useita yhtymäkohtia omaan persoonaanne mitä tulee siihen saatanalliseen lopun ajan hahmoon, jota Kirjoitukset kutsuvat nimillä laittomuuden ihminen, Antikristus ja Peto (ja lukuisilla muilla titteleillä). Raamatun eskatologinen tutkimus on kieltämättä hyvin mukaansatempaavaa ja koukuttavaa, koska se on eräänlaista palapelin kokoamista missä monet eri tutkijat ovat yrittäneet rakentaa oikeaa kokonaiskuvaa eri paloja yhteen liittämällä. Se on myös hyvin paljon erimielisyyttä nostattava tutkimusaihe kristittyjen keskuudessa. Mutta vaarana on tietysti se, että jos liitän vääriä paloja yhteen, siitä muodostuu helposti vääristynyt kokonaiskuva, jonka avulla voin oikeuttaa mielessäni myös teidän kaltaisten julkisuuden henkilöiden demonisoinnin.

Mutta tämän riskin olen ollut valmis ottamaan, koska uskon Raamatun lopun ajan profetioiden kirjaimelliseen toteutumiseen ja siksi pyrin ottamaan myös mahdollisimman kirjaimellisesti sen lukuisat profetiat tästä lopun ajan pettäjästä, joka pettää koko maailman valheelliselle rauhansanomallaan. Myös tässä suhteessa tuon henkilön raamatulliset kriteerit ovat sopineet parhaiten sinuun, teidän majesteettinne, koska olette toiminut omien sanojenne mukaisesti “kaikkien uskojen puolustajana”. Ja jos toimenne maailmanrauhan eteen ovat olleet vilpittömiä, niin silloin se kaikki on toki varsin kiitettävää. Mutta vain Jumalan tuntee kunkin ihmisen sydämen aivoitukset.

En väitä olevani Jumala, joten en voi tietää sinun sydämesi todellisia aivoituksia ja toimiesi todellisia motiiveja. Olen vain pyrkinyt rakentamaan kokonaiskuvaa erilaisia johtolankoja yhteen liittämällä. Miksi esimerkiksi edesmennyt vaimonne Diana uskoi, että suunnittelit hänen salamurhaamistaan ja miksi hän kuoli juuri siten kuin hän uskoi sinun murhaavan hänet, eli “auto-onnettomuudessa”.² Oliko hän vain sekaisin päästään? Olenko minä sekaisin päästäni vai oletko kenties sinä - kaikella kunnioituksella – sekaisin päästäsi? Miksi aloit kuristamaan kurkusta “hullunkiilto silmissäsi” työtään tehnyttä palvelijaanne Ken Stronachia sen jälkeen kun olit hukannut itse kalvosimennappisi, niin että palvelijanne täytyi piiloutua teiltä liinavaatekaappiin pelätessään henkensä puolesta?³ Jokaisella meillä on joskus huonoja päiviä, jolloin pinna on hyvin kireällä, mutta fyysinen väkivalta on käytöstä, joka on kaukana siitä hillitystä herrasmiesluonteesta, jollaisena olet esiintynyt julkisuudessa. Se ei ole lainkaan kristillistä käytöstä, mutta epäilen suuresti että olette edes todellinen kristitty, kun ylistätte omassa kirjassanne muinaisen Egyptin ja Kreikan pakanallisia jumalia ja siteeraatte okkulttisia ja gnostilaisia teoksia, joiden sisällöllä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Miksi uskotte, että teillä on oikeus elää kuin aurinkokuningas Ludvig XIV, pitää lukuisia palvelijoita ja valittaa heille pienimmästäkin epämukavuudesta, samalla kun vaaditte koko muuta maailmaa elämään niukemmin “planeetan pelastamiseksi”. Mitä tekemistä tekopyhyydellä on planeetan pelastumisen tai luonnonsuojelun kanssa? Tiedän, että puolivuosisataa kestänyt missionne planeetan pelastamiseksi on ollut teille hyvin rakas asia, ja mistä olette löytäneet varmastikin merkityksen ja tarkoituksen elämällenne samalla tapaa kuin itse olen löytänyt tarkoituksen elämälleni teidän persoonanne paljastamisesta. Mutta ottaisin tehtävänne hieman vakavammin jos henkilökohtainen elämäntyylisi olisi paremmin linjassa sen kanssa mistä saarnaat muille. Voisin myös kysyä, että uskotteko edes lainkaan juutalaiskristilliseen dogmiin elämän pyhyydestä, kun panteistinen dogmi luonnon pyhyydestä näyttäisi menevän teille aiemmin mainitun edelle.

Kun sanoitte kirjassanne Harmony, jonka kirjoititte vuonna 2010 yhdessä Tony Juniperin ja Ian Skellyn kanssa (se meillä on ainakin yhteistä, että olemme molemmat kirjailijoita), että hallitusten ja päättäjien tulisi “vähentää ihmisväestöä”⁴, kehottaisin teitä kuuntelemaan enemmän Elon Muskin ja Jordan Petersonin kaltaisia ajattelijoita, jotka ovat puhuneet malthusilaista liikaväestömyyttiä vastaan ja kehottaneet ihmisiä hankkimaan enemmän lapsia väestön luhistumisen estämiseksi. Jordan Peterson on sanonut, että ajatus maailman liikaväestöstä kutsuu epäsuorasti kansanmurhaan, koska se vihjaa että joku väestö tai ihmisryhmä maailmalla olisi tarpeeton tai sen taakkana, tai että jopa ihmiskunta itsessään olisi planeettamme syöpäkasvain kuten malthusilaiset toverinne Rooman klubissa totesivat vuonna 1974.⁵

Ehkäpä edesmennyt isäukkonne tarkoitti sen kirjaimellisesti, kun hän sanoi vuonna 1986 saksalaiselle toimittajalle, että hän halusi palata kuolemansa jälkeen maailmaan tappavana viruksena auttaakseen sitä liikaväestön vähentämisessä. No, hänen toiveensa toteutui hieman ennen kuolemaansa, kun Covid-19 pandemia pääsi valloilleen Wuhanilaisesta labrasta ja tappoi maailmanlaajuisesti seitsemän miljoonaa ihmistä. Kun vertaat puheissasi planeettaamme “sairaaseen potilaaseen” ja sanot, että “tarvitsemme ‘me-mentaliteettia’ maailmanlaajuisella tasolla taistelussamme puhtaamman ja terveemmän planeetan luomiseksi”, niin sisältyykö tähän “me -mentaliteettiin” esimerkiksi kollektivistinen ajatus siitä, että joidenkin ihmisyksilöiden tai ihmisryhmien ihmisoikeudet jäävät “sairaan planeetan” oikeuksien ja eloonjäämisen varjoon? Pidän nimittäin kristittynä jokaisen ihmisyksilön ainutlaatuista elämää – myös sinun – säilyttämisen arvoisena. Siksi myös toivon, että lääkärisi onnistuvat poistamaan syövän ajoissa ja pelastamaan henkesi.

Mutta toivon mukaan et itse ajattele, että planeetallamme on syöpä – ihminen – , joka tulisi poistaa siitä “sairaan planeetan hengen pelastamiseksi”. Toivon mukaan uskot kaikkien ihmisyksilöiden elämän olevan yhtä arvokasta kuin sinun elämäsi. Jos tähän todella uskot, niin sitten minulla ei ole mitään ongelmaa sinun suhteesi ja pyydän anteeksi ajatustesi väärinymmärtämistä. Mutta miksi ystäväsi ja neuvonantajasi Jonathan Porritt on ylistänyt julkisesti Kiinan ihmisarvoa ylenkatsovaa yhden lapsen politiikkaa? Tai irtisanoudutko hänen kommenteistaan, kun hän totesi, “pariskunnat, joilla on enemmän kuin kaksi lasta, ovat vastuuttomia luomalla sietämättömän taakan ympäristölle”.

Olivatko omat vanhempani vastuuttomia, kun he hankkivat kolme lasta? Vanhin veljeni päätyi riistämään itseltään hengen joulukuussa 2020 vakavan masennusepisodin päätteeksi. Oliko hänkin “sietämätön taakka ympäristölle”. Jos uskot, että joidenkin ihmisten elämä on ympäristömme taakka ja rasite, niin mistä syystä sitten oma elämäsi ei olisi ympäristömme taakka ja rasite? Etkö kuitenkin ole sille paljon suurempana rasitteena sen valossa miten paljon etuoikeutetun elämäsi ylläpitäminen edellyttää luonnonvarojemme ylikulutusta. Mutta itse en ajattele, että olisit planeetallamme liikaa. Itse en ajattele, että olisit planeettamme rasitteena. Toivon mukaan et ajattele samaa minusta ja miljoonista muista.

Jos näistä asioista olemme yhtä mieltä, niin ehkäpä voimme haudata sotakirveemme ja puristaa kättä sovinnon merkeissä. Jos annat anteeksi ajatustesi ja luonteesi väärinymmärtämisen, ja korjaat minulle sen miksi erehdyin niin pahasti sinun suhteesi, niin lupaan myös omalta puoleltani lopettaa henkilöhahmosi demonisoinnin ja vetää kirjani pois markkinoilta. Oman inhimillisen järkemme erehtyväisyyden myöntäminen voi olla toisinaan hyvin kivuliasta mutta se voi olla myös hyvin vapauttava kokemus. Niin sinä kuin minäkään emme ole nimittäin jumalia vaan kuolevaisia ihmisiä. Emme ole kaikkitietäviä vaan teemme virheitä ja vääriä johtopäätöksiä niin toinen toisistamme kuin myös todellisuuden luonteesta.

Rakkaudella ja myötätunnolla lähimmäisesi Samuel Tuominen

Long live the king!

Alaviitteet

Robert Jobson, Charles at 70: Thoughts, Hopes and Dreams, luku 12 . ↩︎
https://wikispooks.com/wiki/The_Mishcon_Note ↩︎
Christopher Andersen, The King: The Life of Charles III, sivut 204-206 ↩︎
Charles, Prince of Wales, Harmony: A New Way of Looking At Our World, s. 289 ↩︎
Mankind at the turning point : the second report to the Club of Rome, sivu 1 ↩︎

King Charles is diagnosed with cancer. Was I wrong about his role as the Antichrist of the Bible?

7 Feb 20248 Feb 2024Samuel Tuominen 8 Comments

Listen to the article.

Charles’s mother Elizabeth II lived to 96, his father Prince Philip to 99, and his grandmother Elizabeth to 101. Given the longevity of his parents, Charles’s life expectancy looked equally promising. However, on February 5, it was reported that Charles had been diagnosed with cancer while undergoing treatment for prostate enlargement. Buckingham Palace issued an official statement about the king’s cancer but did not disclose the type of cancer, stating that the king “remains completely positive about his treatment and looks forward to resuming full public duties as soon as possible.” The palace also announced that “his doctors have advised him to postpone public engagements” during his treatment. Charles had already survived a mild case of Covid-19 in 2020 and again in 2022.

In my December 2022 interview someone commented on YouTube, “How will you react when Charles dies of old age, and there is still no sign of the Antichrist, and all of that is still just a product of imagination?” As if this question had never even crossed my mind. What if I’m wrong? I hadn’t even considered that possibility. But thanks to the commenter for making me realize that I am just a human who can be mistaken. Yesterday, I received another deeply contemplated comment on my YouTube channel: “King Charles IS NOT the Antichrist!” I had previously disagreed with this, but the capitalized letters convinced me of how wrong I had been. Many others don’t bother to comment on how wrong I am and instead resort to mockery: “Samuel is not playing with a full deck. A grown man publicly writes such crap,” remarked someone on my Facebook ad. Another quipped even more humorously: “The medication has clearly failed badly. Samuel needs to get into some care quickly. Because he is among us.”

Were such comments a surprise to me? Not at all. I suspected that most people—even Christians—would react exactly like this when I started writing about the topic publicly since January 2015. I also knew that if, in the end, it turns out as the commenter suggested, that “Charles dies of old age, and there is still no sign of the Antichrist,” I would have to endure ridicule like that quoted above for the rest of my life. I could have chosen a pseudonym and hidden my identity, but I would see it more of a sign of cowardliness if I not dare to stand by my thoughts publicly with my name and face. I am the captain of my ship, and if my ship sinks, I decided to sink with it. When the questioner asked “how will you react to that…,” maybe my reaction is that I actually want to sink with my ship. Maybe I want to “go underground” and burn all my written work—about one and a half million words or the equivalent of two Bibles of textual and research data. I would also worry about and grieve for those people who dared to take the risk of promoting my ideas publicly within their own circle of friends or family—perhaps receiving the same kind of contempt as I did in the quoted comments above.

So my likely reactions would probably be shame and guilt, feelings I have carried with me throughout my life so far. But the feeling of some kind of calling has made it more bearable and given my life direction and purpose. After Charles’s death, I would also start to question whether my calling came from Satan, from God, or from neither. Maybe everyone here is trying to find some meaning in their lives and inventing stories in their heads to fill the emptiness in their lives. Maybe I too am one of those wandering souls looking just for direction and purpose in life.

The feeling of purposelessness in my life is something I have carried inside me since I was a young boy. It only dissipates in those moments when I feel I am doing something meaningful, something that even one person can feel is valuable or that brings some joy to their day. Of course, in my own delusions, I can imagine that my task is to warn humanity of its future deceiver. Looking at my own miserable life, I have no difficulty in questioning these delusions. While I often doubt my own calling, I have never doubted the validity of my arguments. And I am a person who strives to critically examine everything, including the validity of my own conclusions. And in this sense, it cannot be said that I live in delusions, because many well-read and highly educated people around the world have said that the arguments in my books have been persuasive and credible. But even convincingly presented and thoroughly reasoned arguments are not always true, because human reason is very deceptive.

According to the Myers-Briggs personality test, I am an INTP-Logician. So, I derive pleasure from solving logical puzzles, grasping the big picture, and expressing creative ideas (someone recently praised my apologetic argument about the existence of God and thought I had quoted it from someone else, although I arrived at the thought just through creative contemplation). I find pleasure in pieces falling into place and when I understanding reality better. It is not painful for me to admit being wrong about something if I have sufficiently satisfactory logical reasons for why I have been wrong about some previous belief and why an alternative explanation would be more convincing and likely.

The same could be said if Charles is not the Antichrist. If I were to find Emmanuel Macron or anyone else in the public eye fulfilling the prophecies in the Bible about this man as thoroughly or even more so than Charles, where I could attach also a series of historical arguments to his persona about how the visions in the book of Daniel have been fulfilled in different historical empires (like in Charles’ case), then of course I would be willing to change my stance on the identity of this individual in a heartbeat.

For it doesn’t matter to me who that person will ultimately be. It only matters if he is able to fulfill the prophecies of this man as well (or better) than Charles. And I have not yet found a competent competitor for him. Because in my studies related to the identity of the Antichrist, it ultimately concerns the authority of the Holy Bible, about how accurately and literally we should understand its numerous prophecies about the end times. For this reason, about one-third of the arguments in my book do not even concern directly Prince and now King Charles, but rather how the book of Daniel predicted the various historical events from the fall of Western and Eastern Rome to the rise of Islam and Western Christendom (and how it relates to Charles as the final AC candidate). It would be a shame if I had to burn all of these historically valid arguments, which also the most significant writers of Christianity promoted for centuries, just because I was wrong about Charles (if I was).

The ultimate emphasis of my research is in apologetics – the rational defense of faith – rather than speculation about future events. I would much rather defend faith in ways other than by speculating about an uncertain future. But we cannot deny that the prophecies of Jesus’ second coming are a significant part of the message of Christianity and the reality depicted in the Bible. If our task as Christians is to defend the historicity of Pentateuch or the four Gospels, then we should equally defend the message of the Book of Revelation about Jesus’ second coming.

In 2020, when I asked for a prayer for the mental plight of my now deceased big brother Mikael, a brother in Christ said he had received a message from the Lord for me in prayer, which stated, among other things, the following:

I have given you the skill to put biblical prophecy into words, in a form that people can understand. It is your gift, received from Me. As I said to Jeremiah, so I say to you; You have seen well (Jer. 1:12) Soon the Antichrist is going to appear on the face of the whole world; I have revealed him to you, and I will continue to reveal great, hidden things (Jer. 33: 3). I will bless your ministry as I have blessed you so far. With these words, I want to strengthen you… Words of the Lord are pure words; Like silver refined in a furnace on the ground, filtered seven times (Psalm 12:6).

A beautiful message, which I would like to believe was God’s speech sent through the hand of a Christian brother by the Holy Spirit. Even though such messages would give me personal confirmation and encouragement in my work, I am also skeptical enough to acknowledge that Christians may sometimes give false messages and false prophecies, whose source is more in their soul than in the Holy Spirit of God. Therefore, a much stronger foundation for my belief that the Holy Spirit was revealing the identity of the Antichrist through my writings has been how well his characteristics fit numerous criteria in God’s Word about this man. This is why I have presented in my book, among other things, precise mathematical probability calculations on how unlikely it would be for such characteristics to coincide with one person in numerous examples.

In my English book, I have listed 23 unique prophecies about the Antichrist in the Bible that Charles has already fulfilled or whose potential fulfillment would be in him. Here is my list of 27 fulfilled prophecies from my 2018 blog article.

Unfulfilled prophecies include, for example, the mysterious reference in the Book of Revelation to the beast that “was, and is not, and is about to come up out of the abyss and go to destruction” (Rev. 17:8). In Revelation 13, John saw “one of his heads as if it had been slain, and his fatal wound was healed. And the whole earth was amazed and followed”. The interpretation of these passages is controversial. While some teach that they refer to the Antichrist dying and being resurrected (imitating the death and resurrection of Jesus), others say that the beast’s wounded head does not refer to the Antichrist himself but to his kingdom, because the heads of the beast were explained to refer to past kings or kingdoms (Rev. 17:9-11). Thus, the beast himself would not rise from the dead, but his kingdom would represent the revival of a previous kingdom, such as the Roman or Babylonian empire.

Perhaps both interpretations are simultaneously possible, and since the Greek word “antichrist” means the opposite of Christ and His substitute (i.e. imitator), it would make sense that the false Christ also rises from the dead through a satanic miracle. Paul said about the Antichrist that “the one whose coming is in accord with the activity of Satan, with all power and signs and false wonders, and with all the deception of wickedness for those who perish” (2 Thess. 2:9). Therefore, the emergence of the Antichrist should be surrounded by satanic miracles and signs. But does “wonders” here mean supernatural miracles, or technological miracles of the modern age (which would seem like a magic to the past generations)? Is it miraculous powers enabled by modern technology, as the false prophet is described as follows:

He exercises all the authority of the first beast in his presence. And he makes the earth and those who dwell in it to worship the first beast, whose fatal wound was healed. He performs great signs, so that he even makes fire come down out of heaven to the earth in the presence of men. And he deceives those who dwell on the earth because of the signs which it was given him to perform in the presence of the beast, telling those who dwell on the earth to make an image to the beast who had the wound of the sword and has come to life. And it was given to him to give breath to the image of the beast, so that the image of the beast would even speak and cause as many as do not worship the image of the beast to be killed.

When talking about the image of the beast, it is noteworthy that a kind of digital resurrection of the dead is already possible. With the help of artificial intelligence, it is now possible to create a digital clone of a person – dead or alive – if there is enough digital data available, such as videos of the person, their voice, gestures, and speech patterns, which the artificial intelligence can mimic so that we would not be able to recognize which one is the real and which one is fake. In my books, I have talked about real-life holograms creating holographic 3D illusions, through which politicians and entertainers – including deceased ones – have given stage performances. Prince Charles was one of the first world leaders to utilize this technology in 2008.

Using artificial intelligence, digital clones can also be created from a living or deceased person, enabling the creation of a digital hologram that delivers speeches without them being recorded video from the original speaker’s presentations. Such a hologram would be a kind of digital doppelganger, trained to mimic all the mannerisms, expressions, and speech patterns of the person it is supposed to represent is 3D form. It could be made to either replay the speaker’s original speeches or deliver entirely new ones, which, however, mimic the original speaker’s thoughts. This is an interesting theory on how the “beast’s fatal wound” could be healed. On the other hand, this idea is difficult to reconcile with the notion that many other prophecies suggest the Antichrist will be physically alive when Jesus returns, rather than just existing as a digital version of himself.

But for what reason “the whole earth was amazed and followed after the beast” unless he undergoes some miraculous resurrection from the dead? But I confess, this requires quite wild speculation, and a person who receives a head injury would fit the prophecy better than a person who dies of old age or cancer. If I want to stay in this reality, it would be better on Charles’ death day to just admit that I was wrong rather than live in delusion that a deceased person could return from his grave like a zombie. Such a miracle has already happened once, so a second time would be extremely unlikely.

Charles has not yet been declared dead, so I don’t want to get ahead of things. But at the same time, I am trying to prepare my readers for that possibility, to acknowledge that we were wrong. Charles was just one of many potential antichrist candidates who did not fulfill the final lawless one’s identity. If this is the case, I apologize to God, the church, and even to Charles for demonizing his character (whether it was justified or not) and I hope for his healing and long life. Long live the king!

PS. This cruiser has not yet sunk, but as the captain of my ship, I order to lower the lifeboats and escape from the ship if you feel that your captain has betrayed your trust and directed the ship towards the iceberg.

Kuningas Charlesilla todettu syöpä. Olinko väärässä hänen roolistaan Raamatun Antikristuksena?

6 Feb 20246 Feb 2024Samuel Tuominen 7 Comments

Charlesin äiti Elisabet II eli 96 -vuotiaaksi, hänen isänsä prinssi Philip 99 -vuotiaaksi ja hänen isoäitinsä Elisabet 101 -vuotiaaksi. Vanhempiensa pitkäikäisyyden huomioiden, Charlesin elinajanodote näytti tähän asti yhtä hyvältä. Mutta eilen 5 helmikuuta uutisoitiin, että Charlesilla todettiin syöpä samassa yhteydessä, kun hän oli hoidossa eturauhasen liikakasvun johdosta. Buckinghamin palatsi on julkaissut virallisen tiedotteen kuninkaan syövästä, mutta ei paljastanut sitä minkä laatuinen syöpä on kyseessä ja kuninkaan raportoitiin “pysyvän täysin positiivisena hoidostaan ja odottaa palaavansa täyteen julkiseen työhön mahdollisimman pian.” Palatsi ilmoitti myös, että Hänen Majesteettinsa “lääkärit neuvoivat lykkäämään julkisia tehtäviä” hänen hoitonsa aikana. Charles selvisi jo vuonna 2020 Covid-19:n lievästä tautimuodosta ja toistamiseen vuonna 2022.

Joulukuussa 2022 julkaisemaani haastatteluuni eräs kommentoi kerran näin: “Miten reagoit siihen, kun Charles kuolee vanhuuteen, eikä antikristuksesta ole edelleenkään mitään havaintoa, vaan tuo kaikki on yhä silloinkin mielikuvituksen tuotetta?” Ikään kuin tämä kysymys ei olisi käväissyt koskaan edes mielessäni. Entä jos olenkin väärässä? Eipä ole tullut edes pohdittua kyseistä mahdollisuutta. Mutta kiitos kommentoijalle herättäessään minut ymmärtämään, että olen pelkkä ihminen, joka voi erehtyä. Eilen sain YouTube kanavalleni toisenkin erittäin hyvin pohditun kommentin: “Kuningas Charles EI OLE Antikristus.” Olin aiemmin tästä eri mieltä, mutta isot kirjaimet saivat minut vakuuttuneeksi siitä kuinka väärässä olen ollut. Toiset eivät edes vaivaudu kommentoimaan kuinka väärässä olen vaan turvautuvat mieluummin ivaan: “Samuelilla taitaa isoratas heittää. Aikamies kirjoittelee julkisesti tuommoista paskaa“, totesi eräs FB-kirjamainokseeni. Toinen sutkautti vieläkin hupaisammin: “Nyt on lääkitys pettänyt pahasti. Samuel täytyisi saada äkkiä johonkin hoitoon. Koska hän on keskuudessamme.”

Tulivatko tällaiset kommentit minulle yllätyksenä? Eivät lainkaan. Arvelin, että suurin osa ihmisistä – jopa kristityistä – reagoisi juuri näin, kun aloin kirjoittamaan aiheesta julkisesti tammikuusta 2015 lähtien. Tiesin myös, että jos lopulta käy kuten kirjoittaja yllä esitti, että “Charles kuolee vanhuuteen, eikä antikristuksesta ole edelleenkään mitään havaintoa”, joutuisin kuuntelemaan edellisen kaltaista ivaa loppuelämäni ajan. Olisin voinut valita toki pseudonyymin ja salata identiteettini, mutta se olisi minusta pelkuruutta jos ei uskalla seistä ajatustensa takana julkisesti omalla nimellänsä ja omilla kasvoillansa. Olen laivani kapteeni ja jos laivani uppoaa pohjaan, päätin itse upota pohjaan sen mukana. Kun kysyjä esitti “miten reagoit siihen…”, niin ehkäpä reaktioni on se, että haluankin upota pohjaan laivani mukana. Ehkäpä haluan “vaipua maan alle” ja polttaa kaikki kirjalliset työni – noin puolentoista miljoonan sanan tai kahden Raamatun edestä teksti- ja tutkimusdataa. Tulisin olemaan huolissani ja murheissani myös niiden ihmisten puolesta, jotka uskalsivat ottaa sen riskin, että lähtivät edistämään ajatuksiani julkisesti omassa ystävä- tai perhepiirissään – saaden osakseen ehkä samanlaista ylenkatsetta kuin itse sain edellä lainatuissa kommenteissa.

Joten reaktioni olisivat luultavasti häpeä ja syyllisyys, tuntemukset, joita olen raahannut perässäni jo tähänkin astisen elämäni ajan. Mutta tunne jonkinlaisesta Jumalan antamasta kutsumuksesta on tehnyt siitä siedettävämpää ja antanut elämälleni suunnan ja tarkoituksen. Charlesin kuoleman jälkeen alkaisin kysellä myös sitä, että sainko kutsumukseni Saatanalta, Jumalalta, vaiko kummaltakaan. Ehkäpä kaikki täällä yrittävät etsiä elämällensä jonkinlaista merkitystä ja keksivät päässään tarinoita, joilla he paikkaavat elämänsä tyhjyyttä. Ehkäpä minäkin olen yksi noista harhailevista sieluista etsimässä elämälleen suuntaa ja tarkoitusta.

Elämäni tarkoituksettomuuden tunne on jotain mitä olen kantanut sisälläni jo nuoresta pojasta lähtien. Se hälvenee vain niinä hetkinä kun tunnen tekeväni jotain merkityksellistä, jotain jonka edes yksi ihminen voi kokea olevan arvokasta tai joka antaa jonkinlaista iloa hänen päiväänsä. Tietysti omissa harhoissani voin kuvitella, että tehtäväni on varottaa ihmiskuntaa sen tulevasta pettäjästä. Omaa surkeaa elämääni katsoessani tällaisten harhakuvitelmien epäileminen ei tuota minulle lainkaan vaikeuksia. Vaikka saatankin epäillä usein omaa kutsumustani, en ole epäillyt argumenttieni pätevyyttä. Ja olen henkilö, joka pyrkii katsomaan kriittisesti kaikkea, myös omien johtopäätösteni pätevyyttä. Eikä tässä mielessä voida sanoa, että eläisin harhoissa, koska monet hyvin lukeneet ja korkeasti oppineet ihmisetkin ympäri maailmaa ovat sanoneet, että kirjojeni argumentit ovat olleet vakuuttavia ja uskottavia. Mutta edes vakuuttavasti esitetyt ja läpikotaisin perustellut argumentit eivät pidä aina paikkansa, koska inhimillinen järkevämme on hyvin pettävää.

Myers-Briggsin persoonallisuustestin mukaan olen INTP-loogikko. Saan siis mielihyvää loogisten pulmien ratkaisuista, kokonaisuuksien hahmottamisesta ja luovien ideoiden ilmaisemisesta (eräs kehui äsken Jumalan olemassaoloon liittyvää apologeettista argumenttiani ja ajatteli minun lainanneen sen joltain muulta, vaikka päädyin ajatukseen vain luovan pohdinnan kautta). Saan mielihyvää kun palaset loksahtelevat paikoilleen ja ymmärrän todellisuutta entistä paremmin. Minulle ei ole tuskallista myöntää olleeni jonkin asian suhteen väärässä jos saan tarpeeksi tyydyttävät loogiset perusteet siihen miksi olen ollut jonkin aiemman uskomukseni suhteen väärässä ja miksi vaihtoehtoinen selitys olisikin uskottavampi ja todennäköisempi.

Samaa voitaisiin sanoa siitäkin jos Charles ei ole Antikristus. Jos löytäisin Emmanuel Macronin tai kenen tahansa muun julkisuuden henkilön täyttävän Raamatun profetiat tästä miehestä yhtä seikkaperäisesti tai paremminkin kuin Charles missä voisin liittää hänen henkilöhahmoonsa myös joukon historiallisia argumentteja siitä kuinka Danielin näyt ovat toteutuneet eri historiallisissa valtakunnissa, niin toki olisin valmis muuttamaan kantaani tämän persoonan henkilöllisyydestä silmänräpäyksessä.

Sillä kuka tuo henkilö lopulta tulee olemaan ei itsessään ole minulle mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että kykeneekö hän täyttämään profetiat tästä miehestä yhtä hyvin (tai paremminkin) kuin Charles. Enkä ole löytänyt vielä tarpeeksi pätevää kilpailijaa hänelle. Koska Antikristuksen identiteettiä koskevissa tutkimuksissani on kyse lopulta Pyhän Raamatun arvovallasta, siitä kuinka tarkasti ja kirjaimellisesti meidän tulisi ymmärtää sen lukuisat profetiat lopun ajoista. Tästä syystä noin kolmasosa kirjani argumenteista ei koske edes lainkaan kuningas Charlesia vaan sitä miten Danielin kirja ennusti erilaiset historialliset tapahtumat Länsi- ja Itä-Rooman tuhosta, islamin ja läntisen kristikunnan nousuun. Olisi sääli jos joutuisin polttamaan kaikki nämä historiallisesti täysin pätevät argumenttini, joita myös kristikunnan merkittävimmät kirjailijat promosivat vuosisatojen ajan, sen vuoksi että erehdyin Charlesista.

Tutkimusteni perimmäinen paino on nimittäin apologetiikassa – uskon järjellisessä puolustamisessa -, ei niinkään tulevaisuuden tapahtumien spekuloinnissa. Paljon mieluummin olisin puolustamassa uskoa muulla tapaa kuin epävarmaa tulevaisuutta spekuloimalla. Mutta emme voi kiistää sitä, että profetiat Jeesuksen toisesta tulemuksesta ovat merkittävä osa kristinuskon sanomaa ja Raamatun todellisuuskuvaa. Jos tehtävämme kristittyinä on puolustaa Mooseksen kirjojen tai neljän evankeliumien historiallisuutta, niin yhtä paljon meidän tulisi puolustaa Ilmestyskirjan sanomaa Jeesuksen toisesta tulemuksesta.

Vuonna 2020 kun pyysin rukousta edesmenneen veljeni Mikaelin ahdistuksen vuoksi, eräs ystävä sanoi saaneen minulle rukouksessa sanoman Herralta, jossa todettiin mm. seuraavaa:

Olen antanut sinulle taidollisuuden pukea sanoiksi Raamatun profetioita, ihmisille ymmärrettävään muotoon. Se on sinun lahjasi, minulta saatu. Niinkuin sanoin Jeremialle, niin sanon sinullekin; sinä olet nähnyt oikein (Jer.1:12) Pian on antikristus ilmestyvä koko maailman näyttämölle, sinulle minä olen hänet paljastanut, ja tulen edelleenkin paljastamaan suuria, salattuja asioita (Jer.33:3) Ole edelleen äänelleni kuuliainen, niin minä siunaan sinua, siunaan palvelustyösi, niinkuin olen tähänkin asti siunannut. Näillä sanoilla minä haluan sinua vahvistaa… Minun Henkeni on sinulla apuna kirjoitustyössäsi, puhun sydämellesi ajatuksiani. Älä murehdi mistään maallisista, toimeentulosta tai muusta. Vaan etsi ensin minun valtakuntaani, niin kaikki muukin sinulle annetaan sen ohessa. Minä olen sinun osasi (Valit.vir.3:24)” ”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” Ps.12:7

Kaunis kirjoitus, jonka haluaisin uskoa olleen Jumalan puhetta Pyhän Hengen lähettämänä kristityn veljen suulla. Vaikka tällaiset sanomat antaisivat minulle henkilökohtaista vahvistusta ja rohkaisua työhöni, olen riittävän skeptinen luonne myös sen tunnustamiseen, että kristityt saattavat antaa joskus vääriä sanomia ja vääriä profetioita, joiden lähde on paremminkin heidän sielussaan kuin Jumalan Pyhässä Hengessä. Siksi paljon vankempi perusta uskooni siihen, että Pyhä Henki olisi ollut paljastamassa Antikristuksen identiteettiä kirjoitusteni kautta, on ollut siinä kuinka hyvin hänen persoonansa eri tuntomerkit sopivat Jumalan Sanan lukuisiin kriteereihin tästä miehestä. Tästä syystä olen esittänyt kirjassani mm. tarkkoja matemaattisia todennäköisyyslaskelmia siihen miten äärimmäisen epätodennäköistä se olisi että tällaiset tuntomerkit osuvat yksiin yhden henkilön kanssa lukuisissa esimerkeissä.

Olen listannut englanninkielisessä kirjassani 23 Raamatun yksilöllistä profetiaa Antikristuksesta, jotka Charles on täyttänyt jo tässä vaiheessa tai joiden potentiaalisin täyttymyskohde olisi hänessä. Tässä vuoden 2018 blogiartikkelissani kokosin niistä 27 täyttyneen profetian listan.

Täyttymättömiin profetioihin lukeutuvat mm. Ilmestyskirjan mystinen viittaus petoon, joka “on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen” (Ilm. 17:8). Ilmestyskirjan 13 luvussa Johannes näki “yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” Näiden kohtien tulkinta on kiistanalaista. Vaikka toiset opettavat, että ne viittaisivat siihen että Antikristus kuolee ja herää uudestaan henkiin (jäljitellen Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta), toiset taas sanovat että kuolinhaavan saanut pedon pää ei viittaa Antikristukseen itseensä vaan hänen valtakuntaansa, koska pedon päiden selitettiin viitanneen menneiden aikojen kuninkaisiin tai valtakuntiin (Ilm. 17:9-11). Eli peto itsessään ei nousisi kuolleista vaan hänen valtakuntansa edustaa aiemman valtakunnan kuten Rooman tai Babylonin imperiumin elpymistä.

Ehkäpä molemmat tulkinnat ovat samanaikaisesti mahdollisia ja koska kreikan sana “antikristus” merkitsee Kristuksen vastakohtaa ja jäljittelijää, niin siinä mielessä olisi järkeenkäypää, että myös vastakristus tulee nousemaan saatanallisen ihmeen kautta kuolleista. Paavali sanoi, että “tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” (2. Tess. 2:9). Antikristuksen esiintuloa tulisi siis ympäröidä saatanalliset ihmeet ja merkit. Mutta tarkoittaako ihmeet tässä yliluonnollisia ihmeitä vai modernin ajan teknologisia ihmeitä? Onko kyseessä nykyteknologian mahdollistamat ihmeet, kun väärästä profeetasta sanotaan seuraavaa:

Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.”

Pedon kuvasta puhuttaessa on nimittäin merkillepantavaa, että eräänlainen digitaalinen kuolleista herättäminen on jo mahdollista. Ihmisestä – kuolleesta tai elävästä – on nyt mahdollista luoda tekoälyn avulla digitaalinen klooni jos tuosta henkilöstä on saatavilla tarpeeksi paljon digitaalista dataa, kuten videoita henkilöstä, hänen äänestään, maneereistaan ja puhetavastaan, jota tekoäly voi jäljitellä. Olen kertonut kirjoissani holograafisen 3D-illuusion luovista tosielämän hologrammeista, joiden kautta poliitikot ja viihdetaitelijat – myös edesmenneet sellaiset – ovat pitäneet lavaesityksiä. Prinssi Charles oli yksi ensimmäisiä tätä teknologiaa hyödyntäneitä maailmanjohtajia.

Tekoälyn avulla luodut digitaaliset kloonit mahdollistavat myös sen, että elävästä tai kuolleesta henkilöstä voitaisiin luoda nyt digitaalinen hologrammi, joka pitää puheitaan ilman että ne olisivat edes nauhoitettuja äänitteitä alkuperäisen puhujan esityksistä. Tällainen hologrammi olisi eräänlainen digitaalinen kaksoisolento, joka on koulutettu jäljittelemään kaikessa sen alkuperäisversion maneereita, ilmeitä ja puhetyyliä. Se voitaisiin saada toistamaan joko puhujan alkuperäisiä puheita tai pitämään aivan omia puheitaan, joiden sisältö jäljittelisi kuitenkin alkuperäisen puhujan ajatuksia. Tässä olisi eräs mielenkiintoinen teoria sille miten “pedon kuolinhaava” voisi parantua. Toisaalta tätä ajatusta on vaikea sovittaa sen kanssa, että moni muu profetia antaisi ymmärtää Antikristuksen olevan Jeesuksen tullessa ruumiillisesti elossa eikä vain itsensä digitaalisena versiona.¹

Mutta mistä syystä “koko maa seurasi ihmetellen petoa” ellei hän käy läpi jotain ihmeenkaltaista kuolleista heräämistä? Mutta myönnän, että tämä edellyttää aika villiä spekulointia, ja henkilö, joka saa jonkin vamman päähän sopisi profetiaan paremmin kuin vanhuuteen tai syöpään menehtyvä henkilö. Jos haluan pysyä tässä todellisuudessa, niin Charlesin kuolinpäivänä olisi parempi vain myöntää että olin väärässä kuin elää harha-uskossa sen suhteen, että kuollut henkilö voisi palata vielä elävien kirjoihin. Sellainen ihme tapahtui jo kerran, joten toinen kerta olisi äärimmäisen epätodennäköistä.

Charlesia ei ole julistettu vielä kuolleeksi, joten en halua mennä asioiden edelle. Mutta samalla yritän valmistella jo lukijoitanikin sitä mahdollisuutta ajatellen että olimme lopulta väärässä. Charles oli vain yksi monista potentiaalisista antikristuskandidaateista, joka ei täyttänyt tuon lopullisen laittomuuden ihmisen identiteettiä. Jos asian laita on näin, pyydän anteeksi Jumalan, seurakunnan ja Charlesinkin edessä hänen henkilöhahmonsa demonisoimista (olipa se sitten oikeutettua tai ei) ja toivon hänelle paranemista ja pitkää elinikää. Long live the king!

PS. Tämä risteilijä ei ole vielä uponnut, mutta laivani kapteenina määrään laskemaan pelastusveneet jo vesille ja lähtemään laivasta mikäli koette, että kapteeninne petti luottamuksenne ja ohjasi laivan kohti jäävuorta.

Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. (Ilm. 19:19-20) ↩︎

The British Monarchy & King Charles III in Bible Prophecy?

The website of Samuel Tuominen, a Finnish student of eschatology

Month February 2024

Why is Thutmose III the most likely candidate for the pharaoh in the Exodus story who did not let the Israelites out of slavery in Egypt? How does secular history confirm the accuracy of biblical history?

Edwin R. Thiele and Exodus

The Bronze Age and the beginning of written history

Was Nimrod the first ruler in history?

Archaeology confirms biblical history

Chasing the Pharaoh of Exodus

“Napoleon of Egypt”

Administrative years coincide

Ancient Armageddon

The Prince of Egypt

The brothers Amenmose, Wadjmose and Ramose.

Conclusion

Footnotes

Miksi Thutmosis III on kaikkein todennäköisin ehdokas Exodus-tarinan faaraolle, joka ei päästänyt israelilaisia Egyptin orjuudesta? Kuinka sekulaari historia vahvistaa Raamatun historian paikkansapitävyyden?

Edwin R. Thiele ja Exodus

Pronssikausi ja kirjoitetun historian alku

Oliko Nimrod historian ensimmäinen valtias?

Arkeologia vahvistaa raamatullisen historian

Exoduksen faaraota jahtaamassa

“Egyptin Napoleon”

Hallintovuodet osuvat yksiin

Muinainen Harmageddon

Egyptin Prinssi

Veljekset Amenmose, Wadjmose ja Ramose.

Johtopäätös

Alaviitteet

My apologetic debate with an atheist about existence of God

Another topic-related text of mine on Facebook, which wasn’t part of the above debate.

Apologeettinen väittelyni ateistin kanssa Jumalan olemassaolosta.

Toinen aiheeseen liittyvä tekstini Facebookissa, joka ei kuulunut edellä mainittuun keskusteluun.

My sincere apology to King Charles (in case I was wrong about him).

Footnotes

Vilpitön anteeksipyyntöni kuningas Charlesille (siinä tapauksessa, että olin hänestä väärässä).

King Charles is diagnosed with cancer. Was I wrong about his role as the Antichrist of the Bible?

Kuningas Charlesilla todettu syöpä. Olinko väärässä hänen roolistaan Raamatun Antikristuksena?