Prinssi Charles teki kuningasperheen ensimmäisen virallisen valtionvierailun kommunistiseen Kuubaan. Vierailu on selvä mielenilmaus Donald Trumpin hallitusta vastaan. The Washington Postin mukaan vierailu on 70 -vuotiaan kruununperillisen ja brittihallituksen ”mahtipontinen erimielisyyden ilmaus Trumpin hallinnon strategiaan eristää kommunistinen saari.” Vierailu tapahtuu todella puhuvalla hetkellä. Viimevuoden marraskuussa Trumpin turvallisuusneuvonantaja John Bolton kuvaili marxistien johtamaa Kuubaa, Nicaraguaa ja Venezuelaa ”tyrannian troikaksi”. Saavuttuaan Che Guevaran kuvilla koristeltuun Havanaan, Charlesia oli vastaanottamassa Kuuban presidentti Miguel Diaz-Canelin, joka on Venezuelan diktaattori Nicolás Maduron vahva liittolainen. Charles tapasi Fidel Castron veljeä Raul Castroa seuranneen Miguel Diaz-Canelin jo yksityisesti Lontoossa hänen 70 -vuotisjuhlissaan viimevuoden marraskuussa. Diaz-Canelin on sanonut julkisesti, ettei hän olisi uudistaja vaan jatkaisi kommunistisen vallankumouksen ihanteiden puolustamista. Miksi Charles veljeilee Karibian kommunistidiktaattoreiden kanssa?
Raul Castron aikaisempi varapresidentti ja Kuuban kommunistisen puolueen politbyroon jäsen Miguel Diaz-Canelin nousi Kuuban presidentiksi viimevuoden helmikuussa. Hänen valtansa tulee jatkamaan Castrojen synkkää marxilaista perintöä. World Watch Monitor kertoo verkkosivullaan:
Niiden kuuden vuosikymmenen aikana, jolloin Castron perhe on hallinnut saarta, kirkko on kärsinyt suuren määrän sortoa ja vainoa. Kirkon aktiviteetit ovat täysin hallituksen kontrollissa, julkiset tapahtumat ja evankeliointi ei ole sallittua. Uskonnollisia lähetystyöntekijöitä usein kiusataan ja jopa vangitaan, ja on ollut monia esimerkkejä fyysisestä ja henkisestä pahoinpitelystä, kuin myös hyökkäyksistä pastoreiden koteja vastaan. Vuonna 2017, Observatory of Religious Freedom in Latin America raportoi sarjasta väkivaltaisia välikohtauksia Kuuban kristittyjä vastaan, mukaanlukien 1322 pidätystä, 873 tapausta fyysisestä tai henkisestä pahoinpitelystä, neljä vankeustuomiota ja seitsemän hyökkäystä uskonnollisten lähetystyöntekijöiden koteihin.
Raportoidut tapaukset vaikuttavat kirkkoihin ympäri saarta. ”Ihmisoikeusaktivistit yhteyksillä kirkkoihin ja muihin uskonnollisiin järjestöihin ovat kärsineet myös hallituksen sortoa, mikä ei eristä heitä vain yhteiskunnasta yleisesti mutta myös uskonnollisista yhteisöistään”, raportti sanoo. Osallistuminen sunnuntaimessuun tai jumalanpalvelukseen voidaan nähdä vaarallisena aktiviteettina Kuubassa. ”Kymmeniä naisia, jotka ovat yhteydessä Naiset Valkoisissa – oppositioliikkeeseen, joka perustettiin vuonna 2003 vangittujen toisinajattelijoiden vaimojen tai muiden naispuolisten sukulaisten taholta – ja suuri määrä muita aktivisteja vangitaan joka viikko matkallaan sunnuntaimessuun tai muuhun uskonnolliseen tapahtumaan,” raportti sanoo.
Tämän lisäksi Miguel Diaz-Canel on Venezuelan kylmäverisen tyrannin Nicolás Maduron vahvin liittolainen läntisellä pallonpuoliskolla. Maduro nousi paljon suositumman Hugo Chávezin seuraajaksi Venezuelan johtoon huhtikuussa 2013. Maduro nousi Chávezin sisäpiiristä ja edustaa poliittisesti edeltäjänsä chavinismina tunnettua vasemmistolaista populismia. Karismaattinen Chávez piti itseään marxistina ja ylisti usein Karl Marxin kommunistisia ihanteita. Hän sanoutui irti Fidel Castron ja muiden kommunistijohtajien ateismista ja kuvaili itseään ”kristityksi”, joka ”rakastaa Jeesusta Kristusta ja Jumalaa”. Hän oli kuitenkin myös suorapuheinen anti-sionisti, joka rakensi lämpimät valtionsuhteet holokaustin kiistäjään ja Israelin tuholla uhittelevaan Iranin islamilaiseen tasavaltaan. Jouluna 2006 hän toisti vanhaa antisemiittistä retoriikkaa sanomalla juutalaisten hallitsevan koko maailman varallisuutta. Wikipedia paljastaa hänen ”uskostaan” seuraavaa:
Chávez oli katolinen. Hänellä oli kerran aikomus tulla katoliseksi papiksi. Hän näki sosialistisen politiikkaansa juurien löytyvän Jeesuksen Kristuksen opetuksista (vapautuksen teologia), ja käytti julkisesti puheenpartta ”Kristus on vallankumouksen mukana!” Vaikka hän piti perinteisesti oman uskonsa yksityisenä asiana, Chávez tuli presidentin virkansa aikana kasvavassa määrin avoimeksi uskonnollisten ajatustensa jakamisessa, sanoen tulkinneen Jeesuksen olleen kommunisti. Hän oli yleisesti ottaen liberaali katolinen, jonka jotkin ilmaukset olivat häiritseviä maansa uskonnolliselle yhteisölle. Vuonna 2008 hän ilmaisi epäuskonsa kuolemanjälkeiseen elämään, sanoen sellaisten ideoiden olevan valheellisia. Hän kertoi myös uskovan Darwinin evoluutioteoriaan, sanoen ”se on valhe että Jumala loi ihmisen maasta”. Muiden asioiden ohella hän kirosi Israelin valtion ja hänellä oli joitakin kiistoja molempien Venezuelan katolisen papiston sekä protestanttiryhmien kuten New Tribes Missionin kanssa, jonka evankeliset johtajat hän ”tuomitsi helvettiin”. Lisäksi hän osoitti synkretistiä harjoituksia kuten Venezuelan jumalattaren María Lionzan palvontaa.
Chávez ei siis uskonut kuolemanjälkeiseen elämään, mutta uskoi että meidän tulisi rakentaa Jumalan valtakunta maanpäälle sosialismin keinoin. Eräässä puheessaan hän sanoi, ”Mikä hallitsee kapitalistisissa yhteiskunnissa? Eriarvoisuus. Kaikkein julmin irrationaalisin eriarvoisuus ja siten epäoikeudenmukaisuus ja sosiaalinen väkivalta, ihmisen hyväksikäyttö ihmisen taholta, kuten Karl Marx sanoi. Jumalan valtakunta täällä maanpäällä on sosialismi.” Rikollisuuteen ja kaaokseen hajonneen nälkiintyneen Venezuelan nykyinen tilanne on varoittava esimerkki siitä kuinka kaikki yritykset rakentaa Paratiisi maanpäälle poliittisin keinoin on usein varma tie maanpäälliseen helvettiin. Kuten sanonta kuuluu, ”Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.” Venezuelassa on maailman suurimmat öljyvarat (lähes 300 miljardia barrelia), ohittaen jopa Saudi-Arabian, ja maa oli kerran yksi Etelä-Amerikan rikkaimpia kansakuntia.
Pian Maduron valtaannousun jälkeen Venezuelassa alkoi inflaatio, joka on kiihtynyt sittemmin hyperinflaatioksi. Valuutasta on tullut maassa kuin jääkuutioita, jonka arvo sulaa käteesi mitä pidempään pidät sitä hyppysissäsi. Maan asukkaista 90 prosenttia elää nyt köyhyysrajan alapuolella ja vuonna 2017 keskiverto kansalaisen paino putosi noin 9kg verran. Vuonna 2012 minimipalkka Venezuelassa oli 192 dollaria kuukaudessa, kun tänään se on vain 6 dollaria kuukaudessa. Kahvin hinta nousi viimevuoden aikana 155 000 prosenttia ja perheet ostavat katumarketeista pilaantunutta lihaa tai tonkivat ruokaa roskiksista. Kylät kärsivät usein päiviä kestävistä sähkökatkoista eikä sairaaloilla ei ole tarjota potilailleen ilmastointia 40 asteen kuumuudessa samalla kun ruumiit mätänevät ruumishuoneissa. Sähkön puuttuessa ei ole myöskään juoksevaa vettä ja siksi henkilökunnalla ei ole enää resursseja pitää potilaitaan elossa. Nicolás Maduron poliisivoimat ovat vastanneet joukkoprotesteihin pidättämällä hallituksen vastustajia tai ampumalla heitä suoraan kaduille. He sallivat ruokaa ja lääkkeitä sisältävien naapurimaiden avustusrekkojen ylittää rajan vain sytyttääkseen ne tuleen hetkeä myöhemmin.
Hugo Chávez oli kerran läntisen vasemmiston sankari ja hänen hallintonsa aikaista taloudellisesti hyvinvoivaa Venezuelaa pidettiin malliesimerkkinä onnistuneesta sosialistisesta taloudesta. Yhdysvaltain demokraattien presidenttiehdokkaana vuoden 2016 esivaaleissa ollut Bernie Sanders, joka aikoo nousta Trumpin haastajaksi myös ensivuoden jatkovaaleissa, itse itseään kuvaileva ”demokraattinen sosialisti”, ylisti kerran Venezuelaa maaksi ”missä amerikkalainen unelma on paremmin ymmärretty”. Nyt hän on joutunut perääntymään ja ottamaan toisen kannan sosialistiseen Venezuelaan. Puhdistaakseen sosialisminsa Venezuelan ja Kuuban huonosta maineesta, hän on verrannut sitä usein Suomen ja muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden sosialismiin. Todellisuudessa Suomen taloutta ei tulisi kutsua sosialistiseksi, koska meillä on käytössä sekatalous, joka sisältää piirteitä sekä valtiojohtoisesta suunnitelmataloudesta että yksityisen sektorin hajautetusta markkinataloudesta. Sanders on haluton myöntämään, että sosialismi itsessään olisi syynä Venezuelan talouden romahdukseen. Presidentti Trump sanoi ensimmäisessä puheessaan YK:n yleiskokouksessa:
Olemme myös määränneet kovat kalibroidut sanktiot sosialistiselle Maduron hallinnolle Venezuelalle, joka on tuonut kerran kukoistavan kansan jälleen täydellisen romahduksen partaalle. Nicolás Maduron sosialistinen diktatuuri on aiheuttanut kauheaa kipua ja kärsimystä maan hyville ihmisille. Tämä korruptoitunut hallinto on tuhonnut menestyneen kansakunnan määräämällä epäonnistuneen ideologian, mikä on saanut aikaan köyhyyttä ja kurjuutta missä tahansa sitä on yritettykään. Tehdäkseen sen pahemmaksi, Maduro on uhmannut omaa maataan, varastanut vallan valituilta edustajiltaan säilyttääkseen hänen oman tuhoisan hallintonsa. Venezuelan kansa on nälkiintymässä ja heidän maansa on romahtamassa. Heidän demokraattiset instituutionsa ovat tuhottu. Tilanne on täysin tuomittava emmekä voi seisoa vain sivustakatsojina. Kutsumme demokratian ja poliittisten vapauksien täyteen palauttamiseen Venezuelassa. Ongelma Venezuelassa ei ole se, että sosialismi on pantu huonosti toimeen, vaan se että sosialismi on pantu uskollisesti toimeen.
Prinssi Charles vs. Hugo Chávez
Prinssi Charlesin päätös vierailla kommunistisessa Kuubassa on herättänyt ankaraa kritiikkiä USA:n oikeistopoliitikoissa. Floridan osavaltion aikaisempi kuvernööri ja nykyinen senaatin jäsen Rick Scott lähetti hänelle helmikuussa kirjeen missä hän kehotti tätä luopumaan matkasuunnitelmistaan Kuubaan ja kutsui hänet tämän sijasta Floridaan. Tässä kirjeessä hän sanoi mm. seuraavaa: ”Tämän suuruusluokan vierailu Kruunun taholta tarjoaa tarpeettoman laillisuuden diktatuurille, joka on vainonnut loikkareita ja sortanut kansaa vuosikymmeniä. Vaikka te saatatte matkustaa vapaasti saarella ulkomaalaisena, kuubalaisia kohdellaan toisen asteen kansalaisina, jotka eivät voi nauttia samoista vapauksista omassa saaressaan, luoden tuomittavan apartheid systeemin… Kautta latinalaista Amerikkaa Kuuban diktatuuri on yrittänyt horjuttaa alueen vakautta jo kauan. Kuuban hallinto suojelee terrorisryhmiä ja pönkittää armottomia diktaattoreita kuten Maduroa Venezuelassa. Juuri nyt Maduro terrorisoi Venezuelan kansaa estämällä elintärkeän humanitaarisen avun pääsemistä maahan. Tämä kauhistuttava terrorin teko on järjestetty ja tuettu Kuuban diktatuurin taholta… Vierailemalla Floridassa teillä on mahdollisuus seistä Kuuban kansan rinnalla ja taistella vapauksien ja mahdollisuuksien uuden aikakauden puolesta. Käänteisesti, vierailu Kuubaan antaa merkin teidän tuestanne häikäilemättömille diktaattoreille, jotka ovat kieltäneet kuubalaisilta heidän perusoikeutensa aivan liian pitkään.”
Charles sivuutti kirjeen ja vieraili Kuubassa kaikesta huolimatta. Tämän ei pitäisi yllättää ketään, joka tuntee kruununperijän historian ”poliittisena toisinajattelijana”, jona hän pitää itseään. Sama anti-amerikkalaisuus, anti-sionismi ja anti-kapitalismi, joka leimaa usein Etelä-Amerikan ja Lähi-Idän diktaattoreiden poliittista retoriikkaa, on ominaista myös Prinssi Charlesin maailmankuvassa. Charles on sanonut seuraavaa:
- Ilmastonmuutos on epäilemättä tämän vuosisadan tuhoisin ympäristöongelma. Tulvat, kuivuudet, ankarat myrskyt, hurrikaanit, sulavat jäätiköt, nousevat meret, merien happamoituminen ja lämpöaallot, kaikki tästä terävöittää meitä ympäröivien globaalien kriisien vaikutusta. Ihmisen nykyinen aktiviteetti ylittää kantokyvyn kynnyksen, vaarantaa elämän planeetalla…
- Meidän täytyy vähentää kaikkia päästöjä, jotka ovat tuhoamassa planeetan. Kuitenkin, tämä vaatii muutosta elämäntyylissä, muutosta ekonomisessa mallissa: Meidän täytyy siirtyä kapitalismista sosialismiin.
Itseasiassa huijasin, sillä nämä olivat Hugo Chávezin lausuntoja (alimmainen sitaatti täällä). Mutta ne voisivat olla yhtä hyvin Prinssi Charlesin suusta. Vuonna 2014 hän vaati muutosta kapitalistiseen taloussysteemiin planeetan pelastamiseksi. Vuonna 2006 Hugo Chávez teki kuuluisasti ristinmerkin YK:n yleiskokouksessa ja sanoi George W. Bushista: ”Paholainen tuli eilen, ja se haisee yhä rikiltä, tähän puhujapöytään jonka edessä nyt seison…. Amerikan imperiumi tekee kaiken voitavansa vahvistaakseen sen hallintasysteemin. Me emme voi sallia heidän tehdä sitä. Me emme voi sallia maailman diktatuurin vahvistua.” Chávezin elämäkerrassa sanotaan:
Hän kertoi poliittisille hahmoille ja sisäpiirinsä luotetuille, että piti Bushin hallintoa ’kauhistuttavana’ ja häpäisi julkisesti Blairia, jota hän syytti tarkkanäköisyyden puutteesta. Hän uskoi Blairin käyttäytyneen kuin Bushin nöyristelijä ja sanoi niin.
Itseasiassa tämä olikin Prinssi Charlesin elämäkerrasta (Charles At Seventy: Thoughts, Hopes and Dreams, luku 12). Irakin sodan aikoihin hän kiersi arabimaissa puhumassa ”Amerikan imperialismia” vastaan. ”Totta kai Saddam on paha mies, mutta Amerikan imperialismi ei ratkaise ongelmaa”, hän kertoi eräällä arabiystävälleen. Vaikka itsekin kritisoin tuohon aikaan Irakin sotaa ja pidän sitä edelleen USA:n ulkopolitiikan yhtenä suurimpana virheenä, joka onnistui vain vahvistamaan islamilaista terrorismia ja Iranin kaltaisia roistovaltioita (tässä näkemykseni ovat linjassa esim. Donald Trumpin kanssa, joka sanoi kerran että USA hyökkäsi väärään maahan, koska Saddamilla ei ollut mitään tekemistä Syyskuun 11. terrori-iskujen kanssa). Mutta kun Prinssi Charles puhui Irakin sotaa vastaan, se johtui siitä ettei hän ole erityisemmin sympaattinen amerikkalaista kulttuuria ja sen poliittisia arvoja kohtaan. Todellisuudessa hän näyttää ihailevan enemmän Arabian niemimaan arabidiktatuureja, jotka ovat pahamaineisia niiden kauhistuttavasta ihmisoikeustilanteestaan ja tuestaan islamilaiselle terrorismille.
”Yksi Charlesin läheisin ystävä on entinen Saudi suurlähettiläs Ghazi Algosaibi, joka kirjoitti runon missä hän ylisti ensimmäistä naispuolista itsemurhapommittajaa. Algosaibi sanoi, että ’taivaan ovet ovat aukaistu hänelle.’ Kerran hän kuvaili israelilaisia pahemmiksi kuin natsit ja hän oli säännöllinen vieras Highgrovessa—Prinssi Charlesin maalaistilassa – ennen kuin hänet kutsuttiin takaisin kotimaahansa.” Yksityisissä keskusteluissaan Charles näyttää allekirjoittavan ystävänsä Israel-vastaiset tuntemukset. Rober Jobsonin yllämainitun elämäkerran mukaan, hän kutsuu Israel-Palestiina konfliktia ”myrkyksi”, jonka poistaminen olisi vastaus islamilaiseen terrorismiin. Tällä hän ei tarkoita tietenkään arabimaihin syvälle juurtunutta antisemitismin myrkkyä, vaan juutalaisvaltion olemassaoloa. Tämä käy ilmi mm. hänen kirjeestään vuodelta 1986 missä hän kuvaili Israelia ”USA:n siirtomaana” ja lisäsi, että ainoa ratkaisu islamilaiseen terrorismiin olisi USA:n nouseminen sen ”juutalaislobbya” vastaan.
Nämä kommentit heijastavat radikaalien muslimien yleistä kuvaa juutalaisista vaikutusvaltaisena ja pahantahtoisena eturyhmänä, joka vetää kulissien takana USA:n ulkopolitiikkaa naruista ja saa sen presidentit tanssimaan pillinsä tahdissa. Äskettäin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen valittu amerikansomalialainen Ilhan Abdullahi Omar joutui samanlaisista antisemiittsistä kommentoista tulilinjalle molempien sekä republikaanien että demokraattien puolueriveissä. Prinssi Charles on säännöllinen vieras Lähi-Idän arabidiktatuureissa (vuonna 2004 hän vieraili jopa mullahien hallitsemassa Iranissa), mutta on tähän asti kieltäytynyt astumasta juutalaisvaltioon, Lähi-Idän ainoaan todelliseen demokratiaan (hän on tehnyt pari yksityistä vierailua, muttei yhtäkään virallista valtiovierailua). Tämä ei kerro vain kruununperillisen Israel vastaisuudesta, mutta myös hänen demokratia vastaisuudestaan. Samasta syystä hän vierailee mieluummin sosialistisessa Kuubassa kuin Trumpin Yhdysvalloissa.
Johtopäätös
Trump on sanonut, ettei mikään vaihtoehto – myöskään sotilaallinen – olisi poissuljettu, kun se tulee Venezuelan humanitaariseen kriisiin. Trumpin äskeisessä lehdistötilaisuudessa ”Tropiikin Trumpin”, Brasilian Jair Bolsonaron kanssa, toimittaja kysyi, että tulisiko Brasilia avustamaan Yhdysvaltoja sotilaallisesti jos USA:n presidentti päättää hyökätä Venezuelaan. Bolsonaro ei suoraan kieltänyt tätä mahdollisuutta, mutta sanoi Trumpin tapaan, ettei halua puhua strategiaan liittyvistä asioista etukäteen. On siis mahdollista, että näemme Etelä- ja Pohjois-Amerikan kansoista muodostuvan koalition käynnistävän USA:n johdolla sotilaallisen väliintulon Nicolás Maduron savustamiseksi vallasta ja demokratian palauttamiseksi Venezuelaan. Jos tällainen interventio lopulta tapahtuu, onkin mielenkiintoista nähdä miten se vaikuttaa Trumpin suosioon presidenttinä. Olisiko sillä yhtä negatiivinen vaikutus kuin George W. Bushin päätöksellä hyökätä Saddam Husseinin Irakiin vuonna 2003? Entä mitkä olisivat sen historialliset jälkiseuraukset?
Koska Venezuelassa on maailman suurimmat öljyvarat, vasemmisto voisi väittää, että se olisi jälleen yksi öljysota Amerikan imperialistisen vallan säilyttämiseksi. Ehkä tämä olisi osa totuutta, muttei koko totuus. Kuten Andrew Lewer kirjoitti Independet -lehdessä, ulkomainen interventio Venezuelaan on jo alkanut ja Prinssi Charlesin päätös pönkittää Kuuban kommunistista diktatuuria onnistuu vain kiihdyttämään sitä. Interventiolla Lewer ei tarkoittanut kylläkään jenkkien pommikoneita vaan Kuuban tiedustelua ja sotavoimaa, joka muodostaa noin 15 – 22 000 miestä Venezuelan tukahduttavasta poliisi- ja sotavoimasta ja jonka maan oppositiojohtaja Juan Guaido -länsimaiden tunnustama Venezuelan laillinen presidentti – uskoo olevan päätekjä, mikä estää Venezuelan armeijaa hylkäämästä Maduroa.
