Liberaali kirjoittaja Brian Phillips totesi äsken: ”Monien omituisten 2010 -luvun juonenkäänteiden joukossa, Britannian kuningasperheen ilmestyminen inspiraatioksi Amerikan progressiiveille oli varmastikin yksi hämmästyttävimpiä. Jokainen kulttuurinen kokonaisuus tulee lopulta sen omaksi vastakohdaksi, mutta et odota Borgioiden olevan woke.” Britannian kuningasperhe on nähty yleisesti ottaen konservatiivisena instituutiona, vaikka Kuningatar itse on poliittisesti neutraali valtionpää, jota kuninkaallinen protokolla on estänyt ilmaisemasta poliittisia näkemyksiään julkisuudessa. Viimeisen vuosikymmenen aikana olemme kuitenkin nähneet tämän muinaisen instituution siirtyneen asteittain vasemmalle – kiitos Charlesin ja hänen poikiensa poliittisen aktivismin. Sussexin herttuaparia Harrya ja Meghania on kuvattu laajasti Amerikan ja Britannian lehdistössä termillä ”woke”. Se on afrikkalais-amerikkalainen slangisana henkilölle, joka hyvesignaloi väitettyä huoltaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, rasismista, seksismistä ja muista progressiivisista aiheista. Se on eräs läntisen sivilisaation ”sisäsyntyistä rasismia” vastaan nousseen identiteettipolitiikan muoto missä ihmiset tuomitaan heidän ihonvärinsä, sukupuolensa ja seksuaalisuutensa perustalla vastoin Martin Luther King Jr. kaltaisten progressiivien alkuperäisiä ihanteita. Tässä woke-ajattelussa valkoinen heteroseksuaali mies on kaiken pahan alku ja juuri.
Woke-sanan yhteyteen liitetään usein termi ”cancel-kulttuuri”, joka on eräänlainen sosiaalisen median aikakaudella toimeenpantu väkijoukon oikeus, jossa poliittisesti epäkorrekteja tai epäsuosittuja mielipiteitä esittävät ihmiset pyritään häpäisemään, boikotoimaan ja sensuroimaan sosiaalisesta mediasta. Kyse on niin vasemmistolaisesta ilmiöstä, että jopa progressiivien entinen sankari Barack Obama kritisoi sitä äskettäin Chicagossa pitämässä puheessaan. Obama on varoittanut omaa puoluettaan siirtymästä liikaa vasemmalle, minkä jotkut näkevät huonosti verhottuna tukena hänen entisen varapresidenttinsä Joe Bidenin presidenttiehdokkuudelle. Joe Biden kuuluu nimittäin demokraattien maltillisempaan siipeen, kun taas Bernie Sandersin kaltaiset sosialistipoliitikot kuuluvat sen radikaalimpaan äärivasemmistoon. 78 -vuotias Sanders luonnehtii itseään demokraattiseksi sosialistiksi, mutta osa hänen kampanjatyöntekijöistään on täysiverisiä kommunisteja. Mediayhtiö Project Veritasin salakuvaamissa videoissa Sandersin kampanjalle työskentelevä kenttäorganisoija Kyle Jurek kuvasi itseään anarko-kommunistiksi.
Hän kertoi, että jos Donald Trump valitaan toiselle kaudelle, ”kaupungit tulisivat palamaan” vasemmiston lietsomissa väkivaltaisissa joukkomellakoissa. Hän puhui avoimesti vallankumouksen vastustajien tappamisesta ja poliittisesta terrorista niin konservatiiveja kuin ”taantumuksellisia liberaaleja” vastaan. Hän kannatti Trumpia äänestäneiden ”fasistien” lähettämistä gulageihin ”uudelleenkoulutusta” varten. Jurek on historiallinen revisionisti, jonka mukaan Neuvostoliiton gulagit eivät olleet niin pahoja kuin ”CIA on ne kuvannut”. Project Veritasin julkaisemassa Jurekin lausuntojen toisessa osassa lainataan Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen neuvostoliittolaisen historioitsija Aleksandr Solženitsyn kuuluisaa teosta Gulag: Vankileirien saaristo:
…vankien kallot puristettiin rautarenkaiden sisälle, että ihmisolennot laskettaisiin alas happokylpyihin; että heidät sidottaisiin alastomana muurahaisten ja luteiden puramaksi, että latauspuikko kuumennettaisiin retkikeittimen yllä ja työnnettäisiin heidän peräaukonkanavaan (”salainen polttomerkkaus”); että miehen sukuelimet murskattaisiin hitaasti sotilassaappaan kärjellä; että onnekkaimmassa mahdollisessa tilanteessa vankeja kidutettiin pitämällä viikon valveilla, janossa, ja hakkaamalla veriseksi mössöksi…
Kyle Jurek on selvästi poliittinen ekstremisti, jonka omat ystävät ovat pelänneet suunnittelevan Donald Trumpin salamurhaamista. Se on kuitenkin uusvasemmiston keskuudesta noussut woke-aate, joka ruokkii juuri tämän suuntaista vasemmistoradikalismia. Jurek, kuten monet nykypäivän vasemmistosta, eivät usko enää sananvapauteen vaan puolustavat sananvapauden riistämistä ”vihapuhujilta” ja kannattavat ”natsien hakkaamista”. Heille natsi on jokainen, joka on vain hieman Che Guevaraa ja Fidel Castroa oikeammalla. Vaikka Jurek lupailee vallankumousta missä vasemmistolaisen MSNBC-uutiskanavan työntekijät raahattaisiin hiuksista kaduille ja sytytettäisiin tuleen, niin juuri MSNBC:n, CNN:n, The New York Timesin ja Washington Postin kaltainen Amerikan liberaali valtamedia on ollut ruokkimassa tätä woke-hirviötä, jonka rumin puoli tulee esiin Jurekin ajattelussa. Mutta valtamedia kääntää katseensa toisaalle ja on peloissaan siitä kuinka Trumpin kritiikki ”valemediasta” uhkaa lännen vapaata lehdistöä.
Ehkä heidän tulisi katsoa peiliin nähdäkseen sieltä tuon woke-hirviön, jota he ovat olleet itse vahvistamassa – hirviön, joka kieltää koko sananvapauden periaatteen. Sananvapaus on nimittäin sitä kuinka kuuluisa vasemmistointellektuelli Noam Chomsky on sen määritellyt:
Jos emme usko ylenkatsomiemme ihmisten sananvapauteen, emme usko siihen lainkaan.
Woke-eliitti on jo käynnistänyt sananvapauden riiston ”väärää mielipidettä” edustavilta ihmisiltä. Tämä kaikki on tehty vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisen sodan nimissä ei vain Euroopan progressiivisten hallitusten, mutta myös Piilaakson suurten internetyritysten kuten Facebookin, Twitterin ja Youtuben (Googlen) toimesta. Vihapuheen laillinen perusta ja määritelmä on kuitenkin hyvin heikko ja epämääräinen ja siksi monet näkevät sen valtaapitävien poliittisena aseena etenkin konservatiivien ja kristittyjen sananvapautta vastaan. Mikä tahansa woke-ideologian perustuksia järkyttävä puhe voidaan leimata nyt vihapuheeksi, oli kyse sitten konservatiivien kritiikistä trans-agendan pakkosyötöstä lapsille, myöhäisen vaiheen abortille, sosialismille, avoimille rajoille, islamofasismille, tai muulle sellaiselle. Donald Trump on tietysti kaikkein suuriäänisin ja vaikutusvaltaisin vihapuhuja, jonka sananvapaus uhkaa vahvistaa ja yllyttää muita vihapuhujia.
Monien muiden konservatiivien tapaan pidin sitä positiivisena merkkinä, kun afrikkalais-amerikkalaisen sosiaalityöntekijön puoliksi musta tytär Meghan Markle hyväksyttiin kuningasperheen uusimmaksi jäseneksi. Kuningashuonehan on varsin kuuluisa sen monien sukupolvien taaksen palaavasta rasistisesta historiastaan. Harryn ja Meghanin häitä koskeneessa blogijulkaisussani kritisoin kuitenkin parin woke-progressivismia. Meghan on hyvin ylpeä hänen feminismistään eikä hän ole epäröinyt kutsua myös Harrya feministiksi (Meghan sanoo tässä videossa eräälle fanilleen kuinka Harry on myös feministi). Meghan on tunnettu myös hänen vastenmielisyydestään Yhdysvaltain 45. presidenttiä kohtaan ja pari on kieltäytynyt tapaamasta Trumpia hänen valtionvierailuillaan Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan. Harry on kampanjoinut näkyvästi ilmastonmuutoksen vastaisen aktivismin puolesta – samalla kun kiertää Eurooppaa yksityiskoneellaan – ja puhunut ”tiedostamattoman rasismin” vaaroista.
Tämä kaikki on nostanut Sussexin herttuaparin suureen suosioon Trump-häiriintyneisyys-syndroomasta kärsivän Amerikan woke-progressiivien piirissä, mutta tehnyt heistä hyvin epäsuositun oman maansa konservatiivien parissa. Kuningasperheelle tavanomaisesti hyvin sympaattinen ja hellävarainen Britannian valtalehdistö on ollut erityisen kriittinen ja piikikäs Meghania kohtaan, joka on tehnyt asiat oman päänsä mukaan eikä ole osannut arvostaa kuningasperheen vuosisataisia traditioita ja sen hyvin tiukkaa protokollaa. Kuninkaallisen parin Britannian lehdistön taholta kokeman kovakouraisen kohtelun on sanottu edesauttaneen Megxitiä eli Harryn ja Meghanin äskeistä ilmoitusta, että he eroaisivat nykyisestä kuninkaallisesta roolistaan ja muuttavat Pohjois-Amerikkaan, samalla kun tukevat edelleen Britannian monarkiaa. Prinssi Harry on jopa verrannut Meghanin saamaa kritiikkiä hänen äitinsä kokemaan vainoon agressiivisen tabloidmedian taholta, jota syytettiin tuohon aikaan Dianan kuolemasta.
Woke-eliitin uusi narratiivi niin Yhdysvalloissa kuin Iso-Britanniassa on se, että Meghanin saama kritiikki johtuu Brexitiä ja Boris Johnsonia äänestäneen Britannian valkoisen kantaväestön rasismista. Hillary Clinton sanoi marraskuussa kuinka Sussexin Herttuattaren saaman kritiikin motiivina oli pohjimmiltaan rasismi ja seksismi. Tämä on sama nainen, joka syytti puolta Trumpin äänestäjistä ”joukoksi kurjia rasisteja, seksistejä, homofoobikoita, muukalaisvihaajia, islamofoobikoita, ja mitä kaikkea.” Nyt hän näyttää käyttävän samoja panetteluita myös Boris Johnsonin – Trumpin vahvan liittolaisen – äänestäjiä vastaan. Tämä on ollut vallitseva narratiivi USA:n liberaalissa valtamediassa CNN:ää ja The New York Timesia myöten. Olemme nähneet Britannian kuninkaallisen perheen epätavallisen politisoitumisen, vaikka Donald Trump itse on avoin anglofiili ja Englannin kuninkaallisten – etekin Kuningattaren – ihailija. Prinssi Harry ei ole kuitenkaan peitellyt hänen ystävyyttään Barack Obaman kanssa, vaikka Obama on verrannut seuraajaansa Adolf Hitleriin. Prinssi Charles on tehnyt samalla tavoin verhottuja viittauksia Donald Trumpista ”uutena Hitlerinä”.
CNN:n entinen toimittaja, brittiläinen Piers Morgan kritisoi Daily Mail -lehden kolumnissaan hänen entisen työnanantajansa, kuin myös The New York Timesin ja The Washington Postin kaltaisten lehtien, ”rotuhölynpölyä”, kun ne väittivät Meghanin kritiikin brittiläisessä lehdistössä johtuneen hänen ihonväristään. Morgan kirjoitti:
Oliko se ’rasistista’ minulta ajatella, että oli törkeää kun hän kieltäytyi tapaamasta presidentti Trumpia hänen vierailullaan Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan huolimatta siitä, että hän oli ainoa amerikkalainen kuninkaallisessa perheessä? Oliko se ’rasistista’ minulta sanoa sen olevan kamalan kaksinaamaista häneltä ja Harrylta saarnata tarpeesta valvoa jokaista hiilijalanjälkeämme, samalla kun he hyppäävät Sir Elton Johnin yksityiskoneeseen joka kymmenen minuutin välein? Oliko se ’rasistista’ minulta löytää se jopa vielä naurettavampana, kun hän päätti köyhyyden täyttämän Etelän Afrikan vierailunsa valittamalla hänen omasta ’taistelustaan’?
Herttuaparia on kritisoitu myös siitä, että he ovat kohdelleet 93 -vuotiasta kuningatarta epäkunnioittavasti, koska he eivät informoineet tätä edeltä heidän päätöksestään erota kuningasperheestä ja muuttaa Pohjois-Amerikkaan. Prinssi Charlesin ja Williamin raportoitiin hehkuneen raivosta kuullessaan Harryn ja Meghanin tempauksesta. Joidenkin väitteiden mukaan Megxitiin olisi ollut vaikuttamassa myös herttuaparin saama jäätävä vastaanotto kuninkaallisessa perheessä. Heidän ja muun kuningasperheen jäsenten kesken on väitetty olevan ”pahaa verta”. Raportit kuningasperheen henkilökemioista ovat kuitenkin usein täysin ristiriitaisia. Huolimatta siitä, että oli ”loukkaantunut” yllätysilmoituksesta, Charlesin ja Harryn suhde on ”uskomattoman vahva, kenties parempi kuin koskaan,” vanhemmat palatsin lähteet kertoivat Mirror -lehdelle, ollen ristiriidassa aiempiin raportteihin siitä että Charles on uhannut lopettaa heidän rahoituksensa. Charles kuulemma näkee progressiivisen parin monarkian ”suurena hyötynä” instituution modernisoimiseksi.
Charlesilla on aito pelko siitä, että tämä voi olla lopun alkua Harryn ja Meghanin mukanaololle perheessä ja hänen sanojensa mukaan se olisi ”täydellinen tragedia”, vanhempi palatsin lähde kertoi Mirror -lehdelle. Charles on kerjännyt jokaista työskentelemään yhdessä tuodakseen heidät takaisin perheen piiriin ennen kuin se on liian myöhäistä, sillä hän tajuaa avioparin hyödyn monarkian suosioon ympäri maailman.
Johtopäätös
Walesin Prinssi ei siis ole lainkaan harmissaan hänen poikansa ja miniänsä woke-imagosta vaan pitää sitä hyötynä monarkian maailmanlaajuiselle suosiolle. Spikedin radiolähetyksessä Charlesia kutsutaankin suurimmaksi woke-kuninkaalliseksi koko perheessä. Kun muistamme, että woke-ideologiaan liittyy vahvasti ”vääriä mielipiteitä” sensuroiva cancel-kulttuuri, tämä yhdessä muodostaa hyvin vaarallisen trendin missä sananvapaus ei ole enää itsestäänselvyys lännessä. Se voi johtaa myös tilanteeseen missä kaikki kritiikki kuningasperhettä kohtaa leimataan ”rasismiksi” ja siten vihapuheeksi, joka ei kata sananvapauden suojaa. Nyt kun Meghan ja Harry eroavat kuninkaallisesta roolistaan, he voivat toimia aktiivisemmin ja puhua avoimemmin progressiivisista arvoistaan ilman, että heitä syytettäisiin poliittiseen puolueettomuuten sitovan kuninkaallisen protokollan rikkomisesta.
Prinssi Harry on ylistänyt avoimesti esim. 16 -vuotiaan Greta Thunbergin missiota, vaikka Greta itse on sanonut ettei siinä olisi kyse vain ilmastosta, vaan ”kolonialististen, rasististen, patriarkaalisten sorron järjestelmien” hajottamisesta. Nämä ovat termejä, joilla äärivasemmistolla on tapana kuvata lännen juutalaiskristillistä kapitalistista ja heteronormatiivista sivilisaatiota. Gretan tukema elokapina -liike julistettiin äsken Britannian poliisin vastaterrorismiyksikön toimesta poliittiseksi ääriryhmäksi. Kun Charles – jota on jo kannatettu elokapinoitsijoiden Führeriksi – kruunataan lopulta toivomallaan ”uskojen puolustajan” tittelillä, kuningasperheen tukema woke-aate on saattanut syöpyä jo niin syvälle läntiseen yhteiskuntaan, ettei yksikään lehti tai sosiaalisen median alusta voisi arvostella Charlesin islam-sympatioita ilman, että se tuomitaan vihapuheena. Sananvapaus ollaan siis antamassa takaisin kuninkaille, mutta riistetään samalla kansalta.
